Rakennuksen luoteisnurkka.
Kuvassa vasemmalla Koulukatua, oikealla
Kirkkokatua.
Raahen Yhdyspankin entinen toimitalo on
kulttuurihistoriallisesti, rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti
arvokas rakennus. Sen on suunnitellut arkkitehti Valter
Thomé.
Rakennus on
maakuntakaavan
suojelukohde, mainittu
Pohjois-Pohjanmaan
liiton
inventointiraportissa ja sijaitsee
valtakunnallisesti
arvokkaalla ruutukaava-alueella.
Asukaskyselyn 2001 mukaan se on yksi
Raahen kauneimpia vanhoja rakennuksia.
Pankin avajaisista kertonut artikkeli 8.9.1915
sanomalehti
Raahessa. Lähde: Nordean Pankkimuseo.
Rakennus valmistui vuonna 1915 ja ehti toimia pankkirakennuksena 65
vuotta. Nykyään se toimii
liikehuoneistona.
Rakennuksen toinen kerros palautetaan asuinkäyttöön.
Rakennuksella on koko ajan ollut varsin keskeinen kaupunkikuvallinen
merkitys.
Koulukadun idylliä.
Raahe on Pohjois-Pohjanmaan puukaupunkien
kirkkain helmi.
Kuvan katuvalotolppien takana, aivan kadun päädyssä
näkyy
Raahen
Keskuskoulu. Se on arkkitehti
Johan Jac Ahrenbergin suunnitelma ja valmistunut
vuonna 1912.
Kuvan vasemman reunan rakennuksista alkaa
valtakunnallisesti kiistatta arvokas ruutukaava-alue ja se on suojeltu.
Raahen kaupunginvaltuusto on kokouksensa 2.6.2004 §:ssä 40
linjannut kuvassa oikealla näkyvän puutalorivistön
säilyttämisen. Tähän päätökseen
sisältyy Koulukadun katunäkymän säilyttäminen
ehyenä kokonaisuutena. Mikäli vanhaa rakennusta ei voida sen
kunnon perusteella säilyttää, niin mahdollisiin
uudisrakennushankkeisiin suhtaudutaan vastaavasti kuin vanhan kaupungin
osalta. Uuden tulee siis soveltua olemassa olevaan rakennuskantaan
sekä mittakaavaltaan että kaupunkikuvaltaan.
Koulukatua lännestä itään.
Risteävä katu on Kauppakatu.
Kiinteistönomistajien epävarmuus on suuri, mutta on
olemassa jonkinlaista
toivoa siitä,
että Koulukatu tulee
säilymään yhtenä Raahen kauneimmista.
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kokonaisuudet tulisi kokea
kansallisena
voimavarana
ja
identiteettiä vahvistavana
tekijänä.
Mutta niin vain tähänkin katunäkymään mahtuu
talo, jonka välikatto
on romahtanut
sisään, koivujen annetaan kasvaa vesiränneissä
eivätkä jalkakäytävät näe
talvikunnossapitoa.
Maakuntalehti Kaleva 9.2.2007.
Tontteja aletaan kaupata gryndereille siinä vaiheessa kun
historiallisen rakennuksen purkulupa alkaa varmistumaan. Viime vuodet
Raahe onkin
elänyt kehityssuunnitelmien
ja suojelusuunnitelmien välisessä
kriisissä.
Raahen Seutu 9.2.2007.
Suurten rakennusmassojen puristuksessa historiallisten rakennusten
annetaan herkästi
kuihtua
purkukuntoon, eikä rakennusten kunnossapidon
laiminlyöntien
suhteen ole ryhdytty
Maankäyttö
ja
rakennuslain
166 § 1 ja 3 momentin, 167
§, 170 § 2 momentin, 182 § ja 183 § mukaisiin
toimiin.
Raahea 1950-1960 luvuilta. Kuva on otettu Raahen tornitalosta, joka on
rakennettu 1950-luvun lopulla.
Tuohon aikaan rakennuksen
julkisivun ja katon väritys oli huomattavan vaalea..
Vaikutelmaksi jää se, että purkuluvan
tai
tulipalon toivossa
ydinkeskustan historiallisesti arvokkaat
rakennukset jätetään hoitamattomiksi.
Kuva huhtikuulta 2005.
Raahen keskustan
lähimiljöö on huomiotaherättävän
puutteellisesti
kunnostettua
Asukaskyselyn
2001 mukaan Vanhan Raahen arvo tunnustetaan yleisesti ja sitä
halutaan vaalia. Toisaalta lähes 25 % raahelaisista ajattelee,
että kaupungissa on liikaa vanhoja rakennuksia. Noin 10 %
ajattelee, että vanhat puutalot on joko kunnostettava tai
purettava.
Yleensä pienten kaupunkien
keskustat koetaan aktiivisiksi, viihtyisiksi, siisteiksi ja
turvallisiksi. Tässä suhteessa Raahe
eroaa Suomen muista
vanhoista
puukaupungeista.
Asukaskyselyn 2001
mukaan Raahen keskustaan ollaan poikkeuksellisen
tyytymättömiä. Eräänkin vastauksen mukaan on
"törkeää, että kaupungin parhaat paikat on varattu
näille talorötisköille joita täytyy tukea,
että pysyisivät pystyssä".
Sama kuvakulma helmikuussa 2006.
Jos Vanha Raahe sijaitsisi
etelämpänä, niin se olisi haluttu, vetovoimainen ja
kiinnostava alue sekä asukkaille että turisteille ja
siitä pidettäisiin hyvää huolta.
Esimerkiksi
Tammisaaren
asukkaista peräti 55 % pitää
asuinaluettaan
täydellisen
ihanteellisena ympäristönä.
Muissakin suomalaisissa puukaupungeissa asuinaluettaan
vähintään
melko
viihtyisänä pitää
noin 90 % asukkaista - raahelaisista ainoastaan
70 %.
Julkisivujen muovimaalia hiottiin pois
joulukuussa 2006.
Ulkomaalien alkuperäiset sävyt on saatu selville ja ne
tullaan palauttamaan 2007-2012.
Restauroitavana oleva rakennus on
viimeksi maalattu 1987.
Ulkoseinissä
maaleina
ovat
Kenri+Kenitex.
Ikkunoissa oli Metaferex+Panu, ulko-ovissa
Cori-88, vesikouruissa ja syöksytorvissa
Ferrex+Kirjo. Vesikatto, useat ikkunat ja osa syöksytorvista on jo
maalattu alkuperäisen kaltaisilla öljymaaleilla ja
alkuperäisen sävyisiksi.
Ulkoseinissä 1987-2006 olleet värit ovat plaisuja
voimakkaan
punaiseen kattoon, ruskeisiin syöksytoriin ja kellarin ruskeaan
kivijalkaan verrattuina.
Lounaisnurkka Kirkkokadun puolelta.
Räystäiden kunnostusta.
Koko rakennus pyritään peruskorjaamaan ja
restauroimaan.
Lähtökohta oli varsin hyvä, sillä vuoden 1997
kuntotarkastuksessa
ei todettu
merkittäviä rakenteellisia vaurioita.
Luonnonkiven ja
laatoituksen
jäsentelyn puuttuessa asfaltti on
ankara materiaali, joka pudottaa koko maiseman arvoa.
Tässä asfalttia asennetaan muutamia senttejä
kellari-ikkunoiden vesipellin yläpuolelle.
Kaupungin keskustan läpi kulkeva Kirkkokatu on etelästä
pohjoiseen suuntautuvan liikenteen pääkatu. 1980-luvun
puolivälissä siitä tehtiin yksisuuntainen.
Etuajo-oikeutettuna se mahdollistaa nopeat
sairaankuljetukset kaupungin pohjoispuolella sijaitsevaan sairaalaan.
Muissa suunnissa kulkeva liikenne puretaan keskustaa
ympäröivien katujen avulla.
Kirkkokadun viereisten katujen yksisuuntaistamisella ei vanhassa
kaupunginosassa ole ilmeisesti saatu muuta hyötyä kuin se,
että
autoja on tarvittaessa voitu pysäköidä kummallekin
puolelle katua.
Grynderi purkamassa seurakunnalle lahjoitettua taloa.
Kuvassa vasemmalla olevaa hirsitaloa luonnehdittiin Raahen kaupungin
itsensä 4.6.2004 teettämässä
rakennushistoriallisessa selvityksessä "portiksi Vanhaan Raaheen".
Selvityksen mukaan kyseessä on "komea ja hyvinsäilynyt talo".
Rakennuksen ovat omistaneet kruununnimismies Alfred Markanen 1877-1893
ja
Evankelisluterilainen rukoushuoneyhdistys 1893-1946, joka lahjoitti
rakennuksen Raahen Seurakunnalle
1946.
Suomen Museovirasto taisteli rakennuksen säilyttämisen
puolesta huomattavan voimakkaasti. Joulukuussa 2005 Korkein
hallinto-oikeus kuitenkin päätyi äänestystuloksella
3-2 sallimaan rakennuksen purkamisen. Kuva
pian päätöksen jälkeen 14.3.2006.
Vasemmalla uuden liikekeskuksen luonnoskuva. Oikealla
nykyinen liikekeskus Kauppaporvari.
KHO:ssa 2005 Raahen kaupunki taisteli tämän vaihtoehdon
puolesta.
Kuvassa näkyvä Kirkkokatu on
Raahen
pääkatu. Se halkaisee sekä kaupungin vanhan että
uuden keskustan.
Horisontissa keskellä katua ja Pekkatoria näkyy pienenä
pisteenä kaupungin
perustaja
Pehr
Brahen patsas ja vanha keskusta.
Oikealla näkyvä Kauppaporvarin rakennus on modernin
arkkitehtuurin
harvoja ryhdikkäitä edustajia Raahessa.
Uuden liikekeskustan kadut ovat leveämpiä ja rakennukset
suhteessa katuun yleensä matalampia. Koko mittakaava on nyt
toinen.
Isot valaisimet pyrkivät pitämään avointa katutilaa
koossa.
Kaupunkikuvassa näkyy selvästi se, kuinka kaupalliset
toiminnot ovat siirtyneet vanhasta Raahesta uuteen liikekeskustaan.
Julkisista toiminnoista osa on vielä vanhassa
keskustassa, joskin suuria julkisia rakennuksia on rakennettu uuden
liikekeskustan liepeille.
Raahen
keskusta ei ole enää kompakti eikä
sisäkkäisten toimintojen
aktivoima kokonaisuus. Lyhyistä välimatkoista huolimatta
Raahen vanhaa ja
uutta keskustaa kehitetään
erillisinä
kokonaisuuksina ja
ne ovat eristäytyneet toisistaan. Vanha Raahe on
yksipuolistumassa museoiden ja asumisen alueeksi.
Tämä on huolestuttavaa, sillä vanhat
rakennukset eivät tapaa säilyä, jos alueen annetaan
menettää
elinvoimaisuutensa.
Asumiselta odotetaan
perinnettä ja idyllisyyttä.
Asukaskyselyn
2001 mukaan Vanha Raahe
koetaan halutuksi asuinympäristöksi. Vanhaan Raaheen
verrattuna Raahen liikekeskusta ei tarjoa mitään
normaalin
keskusta-asumisen
etuja, kuten läheisempiä palveluita, kaupunkielämän
vilkkautta tai urbaanimpaa ympäristöä.
Vuosien saatossa Yhdyspankin talo on jäänyt näiden
kahden keskustan rajalle.
Kaupungin eteläinen sisääntuloväylä.
Raahelaisten itsensä keskustakäyntien pääsyinä
ovat ostokset, työ
ja palvelut.
Raahen keskustassa
käydään usein.
Asukaskyselyn
2001 mukaan n. 80 % raahelaisista käy keskustassa
vähintään 4
kertaa viikossa. Vähintään kerran viikossa keskustassa
käy jopa yli 95 % vastanneista.
Keskustakäynneillä valtaosa käy 1-3 kaupassa ja tekee
ostoksensa 1-2 kaupassa. 15 % vastanneista ei käy
keskustan
kaupoissa lainkaan.
Raahella olisi ollut poikkeuksellisen
hyvät edellytykset rakentaa kaupunkinsa eteläisestä
sisääntulotiestä edustava.
Nyt kuitenkin turistit saavat kaupungista
mitäänsanomattoman ensivaikutelman.
Valtatieltä nro 8 käännyttäessä
sisäänajotietä alkajaisiksi dominoi valtava ja ruma
tavaratalon mainospylvät, sen jälkeen vielä korkeampi ja
yhtä ruma
radiomasto (joka sijatisee kuvaajan oikealla puolella). Kuvassa
risteävä Fellmannin puistokatu ei osoita
kaupungin alkaneen eikä ohjaa
mielikuvia, katseita ja liikennettä haluttuihin suuntiin.
Näkymää tässä vaiheessa hallitseva kirkontorni
viittaa siihen, että kaupungin keskusta sijaitsisi jossain hieman
kauempana. Kävelykadun autoilija kokee
yllättävänä ja vaarallisena
risteyksenä. Nykyinen ydinkeskusta vaikuttaakin ensikertalaisen
silmiin
laitakaupungilta. Kauppaporvarin liikerakennuksen jälkeen alkavan
Vanhan Raahen
massiiviset korttelit, autiot yksisuuntaiset kadut,
liikenneympyräksi typistetty Pekkatori, matkailupalveluiden
puuttuminen ja ränsistyneet
rakennukset tekevät monella tapaa ankean vaikutelman.
Tämä kaikki on hyvin turhauttavaa, silä Raahella olisi
kaikki edellytykset Vanhan Rauman kaltaiseen menestystarinaan.
Kirkkokatu 1910-luvun loppupuolella. Postikorttikuva.
Lähde: Raahen museo.
Yhdyspankin talo rakennettiin
puutalovaltaiselle
alueelle 1900-luvun alussa.
Ympäristöään korkeampi
kaksikerroksinen kivirakennus erottui miljööstä.
1800-luvun puutalot ja niin ikään pylväsaihein
jäsennelty Yhdyspankin talo sopeutuivat melko hyvin toistensa
naapureiksi.
Kun tätä mustavalkokuvaa vertaa alla olevaan värikuvaan,
niin
huomaa, kuinka sopusuhtaiselta talon
eteläpääty vaikutti, kun katutila oli ennallaan.
Valmistuttuaan rakennuksen koristelematon eteläpääty oli
täysin asiallinen ja viehättävä. Puurakenteinen
aita kulki samassa linjassa katutilan muiden rakennusten kanssa.
Eteläpääty oli selkeästi rauhallinen pihajulkisivu.
Alla olevassa kuvassa näkyy, kuinka 1960-luvun asemakaava on
työntynyt kohti rakennusta ja leventänyt katua. Rakennuksen
eteläpääty tekee nykyään lähinnä
alastoman ja tylsän vaikutelman.
Kirkkokatu ja rakennuksen pihanpuoleinen
päätyjulkisivu.
Keväällä ja syksyllä eteläpäädyn
huoneet joudutaan suojaamaan liialta valolta ja
lämmöltä,
kun matalalta kaartava aurinko porottaa suoraan huoneisiin.
Aita on
alunperin
lähtenyt lyhdyn kohdalta. Nyt tontin reunalla on
rakennuksessa asioivien pysäköintitilaa ja aita sijaitsee
sisempänä tonttia.
Rakennuksen eteläpäädyssä on liki aina ollut
myymälä.
Aivan ensimmäisenä siellä toimi
maitokauppa.
Asukaskyselyn 2001 mukaan keskustan
erikoisliikkeet valitaan nykyään asiointipaikaksi liki
kaikissa
tuoteryhmissä (vaatteet, kodin elektroniikka,
urheilutarvikkeet ja rautatarvikkeet).
Vaatteita ja muitakin tuotteita tavataan ostaa
jonkin
verran myös Oulusta. Elintarvikkeita raahelaiset ostavat kotinsa
läheltä marketeista ja lähikaupoista.
Rakennuksen kaakkoisnurkka.
Pihajulkisivut etelään ja itään.
Raahen keskustassa töissä
käyvistä noin 57 %
pysäköi autonsa työpaikan pysäköintialueelle,
30 % yleisille pysäköintialueille ja 13 % kadulle.
Keskustassa asioidessaan raahelaiset pysäköivät autonsa
keskimäärin 2,6
kertaa. Ihannetapaus toki olisi sellainen, jossa selvittäisiin
yhdellä
pysäköinnillä ja
keskustassa liikuttaisiin kävellen paikasta toiseen.
Keskustan tuntumassa siirryttiin aikarajoitteiseen
pysäköintiin vuonna 1988. Liikennevalvonnan puute haittaa
aikarajoitteiden noudattamista, mutta toisaalta
pysäköintipaikkoja on keskustassa tällä
hetkellä riittävästi.
Yli 30 % raahelaisista kokee keskustassa pyöräilyn
turvattomaksi tai melko turvattomaksi. Pyörän taluttaminen
onkin Kirkkokadulla tavallinen näky. Myös jalankulkua
Kirkkokadulla pidetään ongelmallisena.
Vuonna 1993 julkaistun liikenneturvallisuusselvityksen mukaan Raahen
kaupunki osoittautui Oulun läänin turvattomimmaksi kunnaksi
ja oli valtakunnallisessakin vertailussa turvattomimpien joukossa.
Ongelmana olivat etenkin itä-länsi ja
pohjois-etelä -suuntaisten kevyen liikenteen reittien puuttuminen.
Kevyen liikenteen olosuhteita on sittemmin pyritty
kehittämään.
Aamupäivä joulukuussa 2006.
Kuvassa vasemmalla näkyy
syksyllä 2006 tehtyjä rappausvaurioiden korjauksia.
Kuvassa keskellä on rappari hiomassa
Kenitex-muovimaalia pois.
Näkymä liikekeskus Kauppaporvarin
parkkipaikalta ja eteläisen naapuritalon pihalta.
Eteläinen ja itäinen ulkoseinä ovat koristelemattomia
selkeitä pihajulkisivuja.
Rakennuksen itäsivu.
Tämän itäsivun ikkunat on
inventoituoitu
ja
restauroitu kuluneen kesän
2006 aikana.
Restaurointiartesaani Tero Mäkelä
entistämässä itäsivun ikkunoiden karmeja.
Ikkunaremontin 2006 yhteenveto löytyy
täältä.
Jalora Oy:n rappari hiomassa Kenitex-muovimaalia pois.
Hiomapöly kerätään maassa olevaan imuriin.
Rappausremontin 2006 yhteenveto ja
tulevan kesän 2007 rappausten suunnitelmat löytyvät
täältä.
Portti pihalta Koulukadulle.
Autolla pihalta pois ajettaessa umpinainen lauta-aita estää
näkyvyyden kadulle.
Aita ei ole alkuperäinen. Piirustuksia ja valokuvia
alkuperäisestä aidasta löytyy
täältä.
Koulukatu idästä.
Raahen katukuva on aika yksitoikkoinen.
Ruutukaava-alueen kadut ovat suoria, eivätkä useinkaan tunnu
päättyvän mihinkään.
Toisaalta, kyllä puukaupungin kadun sopii päättyä
metsikköönkin.
Näkymä pohjoisen naapuritalon pihalta. Kuvattu
25.4.2005.
Koulukatua illalla 3.12.2006.
Rakennuksen koillisnurkan muovimaalia poistetaan 5.12.2006.
Liikenteen läheisyydessä on saksinorturi
nivelnosturia turvallisempi.
Kirkkokatua, näkymä Pekkatorilta etelään.
Raahen entisen ydinkeskustan
polttopiste, Pekkatori ja Pehr Brahen patsas. Komea yhtenäinen
katunäkymä. Noin 200 metrin päässä katukuvaa
hallitsee
ympäristöään korkeampi auma/mansardikattoinen
rakennus, entinen Yhdyspankin toimitalo.
Raahen Pekkatori on poikkeuksellinen. Yleensähän
suomalaisessa kaupungissa tori on ruutukaavaan rakentamattomaksi
jätetty kortteli. Pekkatori edustaa renessanssi-ihanteista
umpikulmaista
aukiota, joka on luonteeltaan suljetumpi ja rauhallisempi. Vasta
autoliikenteen kasvu on tehnyt aukiosta risteysalueen.
Liikenteellisesti
näppärää, mutta kaupunkikuvallisesti historiatonta.
Kokonaisen kaupungin ilmettä jäsentävät kooltaan,
sijainniltaan tai
muodoltaan poikkeavat kohteet. Ne auttavat orientoitumisessa,
lisäävät kaupungin
tunnistettavuutta ja identiteettiä. Nämä
kaupunkirakenteen maamerkit, torit ja aukiot ovat Raahen tapauksessa
pääsääntöisesti positiivisia.
Asukaskyselyn 2001 mukaan Pekkatori on
kaupungin keskustan suuria ylpeydenaiheita. Pekkatorin ongelmiksi
koetaan kuitenkin Kirkkokadun
yksisuuntaisuus, pinnoitteen huono kunto sekä kevyen
liikenteen järjestelyjen sekavuus.
Katkoksia elämysympäristön kokonaisuudessa.
Yleensä Raahen vanha ja uusi
arkkitehtuuri
ovat ristiriidassa keskenään. Koko,
muoto, materiaali, detaljit ja suhde katutilaan eivät
löydä yhteistä säveltä.
Tämä näkyy selvästi juuri uuden ja vanhan Raahen
saumakohdassa ja yksittäisissä esimerkeissä vanhan
Raahen sisällä. Hyvässä kunnossa olevia
historiallisia puurakennuksia on purettu tiilitalojen tieltä.
Täydennysrakentaminen on monesti
kyllä tehty
mittakaavallisesti oikein,
mutta
rakennusten arkkitehtoninen
laatu on mitäänsanomaton ja lähimiljöön
käsittely on jäänyt kokonaan tekemättä.
Kaikilla kaupungeilla on historiansa. Puu-Raahen historia on
ruotsinkielisen
kauppaporvariston
historiaa. Terästehtaata elantonsa saavan nyky-Raahen on vaikea
kokea tällaista
historiaa omakseen.
Ilman omien juurien tunnetta ei aidosti pysty vaalimaan vanhaa.
Tämä näkyy yleisemminkin Pohjois-Suomessa puurakennusten
arvostuksen puutteena. Ruotsinkielisellä rannikkoseudulla puutalot
ovat hyvässä kunnossa - ne koetaan "
meidän alueeksi".
"Sekavasti rakennettuja
pikkukaupunkeja keskinkertaisine kerrostaloineen on Suomessa pilvin
pimein, sinnekö sekaan Raahekin tähtää?"
(Maakuntalehti Kalevan
keskustelupalsta
tammikuussa 2006)
Pohjoinen päätyjulkisivu.
Koulukadun itäpäädyn ja
Kirkkokadun päällysteet uusittiin kesällä 2006
Raahen kaupungin ja urakoitsija Lemminkäisen toimesta.
Työ tehtiin valvavan järeillä maansiirtokoneilla.
Kaivinkoneen vauroittama kivijalka. Kuva 12.8.2006.
.
Kuvan oikeassa reunassa näkyy jalkakäytävän
mukulakiviä. Sain pelastettua oman katuosuuteni kohdalta muutaman
kuutiometrillisen mukulakiviä pihalleni. Muutoin nämä
satavuotiset katukivet kuljetettiin kaatopaikalle.
Mukulakivetystä ylös kaivettaessa ilmeisesti
pyrittiin säästämään lapiotyövoimaa ja
kaivinkoneet operoivat
aivan rakennuksissa kiinni. Tällaisessa työssä
vaurioitettiin mm. Yhdyspankin talon metallikoristeita ja jopa
perustuksia.
Kuvan kivijalassa ammottava pystysuora
aukko ja sen vasemmalla puolella vinksallaan ulkoneva peruskivi ovat
tällaisen
kaivuutyön tulosta.
Päätyjulkisivu Koulukadulle.
Auringon paahteen puuttuessa
tämä on rakennuksen parhaiten säilynyt julkisivu
Pohjoisen päätyjulkisivun alkuperäinen piirustus
ja halkileikkauskuva.
Tässä alkuperäinen halkileikkauskuva. Vasemmalla
pääportaikko. Oikealla ullakko,
asuintilat, liiketilat ja kellari.
Toisessa kerroksessa näkyvät
pankinjohtajan eteinen ja ruokasali.
Katutasossa ovat kuvattuna
rakennuksen tärkein huone eli pankkisali sekä
henkilökunnan sisäänkäynnin eteinen.
Yleensä arkkitehti Thomé sijoitti pankkisalin rakennuksen
kulmaukseen. Näin pankkisaliin saatiin runsaasti ikkunoita ja
luonnonvaloa.
Raahen konttorissa pankkisali (expedition) poikkeuksellisesti on
rakennuksen julkisivun keskellä. Tämä oli kuitenkin
tarkoitettu vain väliaikaisratkaisuksi, sillä pankkisalin ja
myymälätilan välinen seinä
oli suunniteltu sellaiseksi, että se voidaan purkaa ja pankkisalia
voitiin siis tarvittaessa laajentaa. Vuonna 1968 väliseinä
todellakin purettiin ja pankkisalin koko suureni 1½-kertaiseksi
kulmasalitilaksi. Näin oli luotu kasvun edellytyksiä.
Vasta
1970/80-lukujen taitteessa rakennus kävi pankille niin ahtaaksi,
että se siirtyi kokonaan uusiin tiloihin.
Pankin pääsisäänkäynti, tuulikaappi ja eteinen
sijaitsivat kadunkulmassa. Eteishallista pääsi
sekä pankkisaliin, että johtokunnan huoneeseen (direktion).
Takasisäänkäynistä tullaan alakerrassa
pääportaikon kautta henkilökunnan eteiseen (tambur).
Henkilökunnan wc ja aamiaishuone (frukost)
sekä pankin arkisto (arkiv) oli sijoitettu pihasivulle
takasisäänkäynnin tuntumaa
n. Nämä
tilat on jo entisöity. Pankkiholvi oli
huoneryhmän keskellä johtokunnan huoneen yhteydessä.
Seinät ovat pääosin 60 cm leveitä
umpitiiliseiniä.
Vahtimestarin huoneisto (vakt..mästare) sijaitsee kuvassa
ylhäällä oikealla. Sekin on jo entisöity.
Pankkisali ilmeisesti 1910-luvun loppupuolelta.
Pankkisali oli talon
arvokkain huone.
Päivänvalo tulee saliin kadulta siten, että asiakkaita
palvellessaan pankkivirkailija joutui katsomaan
vasten valoa.
Tämä
ilmensi halua kilpailla asiakkaista -
työskentelyolosuhteidenkin kustannuksella.
Yksityiskohta pankkisalista kesäkuussa 2005.
Pylvään pystysuoraa nurkkaa pitkin kulkeva koristevalos on
sementistä ja sen vuoksi kestänyt yli 90 vuoden kulutuksen.
Yläosan kapiteelia kiertävät koristelehdykät ovat
kipsiä ja niiden ylä- ja alapuolta kiertävät
vaakasuorat listat ovat maalattua puuta.
Pankkisalin kattoa kesällä 2005.
Kellarin rappusiin johtava alkuperäinen ovi.
Kuvassa alhaalla vasemmalla on pankinjohtajan asunnon olohuone, sitten
ruokasali (matsal), kaksi makuuhuonetta (sovrum) sekä rakennuksen
keskivaiheilla eteinen (tamb.).
Kuvassa ylhäällä oikealla keittiö (kök) ja
apulaisen huone (dom.).
Kuvassa ylhäällä vasemmalla kaksio (du...blett)
eteisineen (tamb.).
Alkuperäinen kaakeliuuni.
Alunperin rakennus lämmitettiin kaakeliuuneilla.
Työohjeen
mukaan kaikki uunit olivat ensiluokkaisilla ja arkkitehti Valter
Thomén itsensä valitsemia.
Kuvan kaakeliuuni sijaitsee toisen kerroksen ruokasalin
(matsal) nurkkauksessa. Se on rakennuksen alkuperäisistä 21
kaakeliuunista ainoa, joka on säilynyt näihin päiviin
saakka. Rakennuksen ilmeisesti kaikki kaakeliuunit olivat Turun
kaakeliuunitehtaan valmistamia.
Ruokasalin kattorosetti.
Alunperin kaikkien kattovalaisimien koristeena oli pahvinen tai
kipsinen
kattoruusuke.
Kellarista löytynyt, toisen kerroksen lounaisnurkan
makuuhuoneen
alkuperäinen ovi.
