Tiina Merisalon  PRO GRADU -tutkielma        



VALTER THOMÉN PANKKITALOSUUNNITELMIA  1900-1917.
Tiina Merisalo o.s. Lehto

Tutkielman tiivistelmä


OTTEITA TUTKIELMASTA:

1.1.  Tutkelman lähtökohdat
1.2.  Tutkimustilanne ja lähteet

2.2.  Opinnot Polyteknillisessä opistossa
2.3.  Opintomatkat ulkomaille
2.4.  Thomé yksityisenä arkkitehtina
6.1.1.  Kivirakenteiset pankkitalot
6.2.  Pankkien tilaratkaisut
6.4.  Pankit työpaikkana - pankkitoiminta ja interiöörien jäsentely
6.6.  Pankit suhteessa Thomén muuhun tuotantoon
8. Yhteenveto
Liiteluku II. 15.  Yhdyspankki Raahessa



        Valter Thomén pankkitalosuunnitelmia 1900-1917. 
 


Tiina Merisalo o.s. Lehto
Museonjohtaja Tiina Merisalo
Kuvalähde. Helsingin Kaupunginmuseon kotisivu.

Tiina Merisalo o.s. Lehto
Helsingin yliopisto, Taidehistorian laitos, Historiallis-kielitieteellinen osasto. Taidehistorian pro gradu -tutkielma, tammikuu 1991.
(Allaolevan lyhennelmän valokuvat ja internet-likit on lisännyt M. Kurkela)

Tutkielman tiivistelmä:
Valter Thomé loi  vuosisadan (1900) alussa vakiintuneen aseman pääasiassa kahden ruotsinkielisen, kauppaan ja teollisuuteen pohjaavan pankkiryhmän arkkitehtina. Suomen Yhdyspankille Thomé suunnitteli seitsemän sivukonttoria ja Pohjoismaiden Osakepankille yksitoista, jotka yhtä lukuunottamatta toteutettiin. Lisäksi Thomé teki neljä pankkitalosuunnitelmaa säästöpankeille. Pankkitalojen arkkitehtuuriin vaikuttivat yleisen arkkitehtuurikehityksen lisäksi toiminnalliset ja kaupunkikuvalliset seikat, sijaintipaikkakunta, sivukonttorin koko, tarpeet ja merkitys pankkiryhmälle sekä pankkien välinen kilpailu. Pankkikonttorien tilaratkaisut rakentuvat toiminnan painotusten mukaan: pankkisali oli toiminnan sydän ja muut tilat sijoitettiin hierarkisesti sen tuntumaan. Thomé käytti pääasiassa kolmea pankkisaliratkaisua: kulma-, pihasivu- ja katusivusalia. Pankkitalojen muita toiminnallisia tiloja olivat liikehuoneistot, posti tai apteekki sekä asunnot. Thomén pankkitaloissa heijastuvat vuosisadan (1900) alun yleinen arkkitehtuurikehitys ja vaikutteet lähinnä pohjoismaisesta ja keskieurooppalaisesta rakennustaiteesta.



       Otteita tutkielmasta.   
 


1.1.  Tutkelman lähtökohdat
Vuosisadan (1900) alku oli taloudellisesti hyvin suotuisaa aikaa, ja vaurauden myötä voimakkaasti kasvanut pankkien rakennustoiminta on rakennushistoriallisesti mielenkiintoinen ja arvokas ilmiö ... Tutkielman nimessä mainitaan vain Valter Thomé, koska valtaosa kohteena olevista suunnitelmista on hänen käsialaansa ... Thomé kuului siihen nuorten arkkitehtien joukkoon, joka innostui etsimään kansallista tyyliä. Näkemyksensä uudesta suunnasta hän esitti yhdessä Karl Lindahlin kanssa Polyteknikkojen yhdistyksen talossa, joka valmistui 1903 ja josta tuli hänen läpimurtotyönsä. Arkkitehtien katse oli suuntautunut oman maan keskiaikaiseen arkkitehtuuriin ja karusta luonnosta löydettäviin koristeaiheisiin, jotka yhdistettiin Pohjoismaista, Skotlannista ja Yhdysvalloista saatuihin kiviarkkitehtuurivaikutteisiin. Varvin pian Thomén samoin kuin muidenkin aikalaisten tuotantoon kuitenkin ilmestyy aiempaa voimakkaammin kansainvälisen jugendin tai art nouveaun piirteitä ja raskas kansallisromanttisuus ohitetaan. Toisaalta ”kansallisromantiikka” jatkuu ja ilmenee 1910-luvulla oman maan sekä skandinavisen 1600-1700-luvun kaupunki- ja kartanoarkkitehtuurin ihailuna. Samalla klassismi murtautuu uudelleen esiin. (sivut 1-2)

Vanha Poli

Thomén tapauksessa purettuja tai tuhoutuneita pankkeja on yhdeksän ja toteutumattomia rakennuksia kaksi. Enemmän tai vähemmän muutettuja rakennuksia on jäljellä yksitoista kappaletta (3).

1.2.  Tutkimustilanne ja lähteet
Varsinaisen lähdemateriaalin muodostavat Yhdyspankin arkistossa säilytettävät piirustukset. Tämä materiaali kattaa lähes kaikki suunnitelmat … luonnosmateriaalia ei valitettavasti ole juurikaan säilynyt … Joidenkin pankkien kohdalla olen joutunut turvautumaan ko. kaupungin rakennusvalvontatoimiston tai kaupunginarkiston piirustusmateriaaliin. Yhdyspankin arkistossa olen lisäksi saanut käyttööni tutkimuskohteena olevia konttoreita koskevaa pöytäkirja-aineistoa … Suomen Yhdyspankin pankkivaliokunnan … pöytäkirjoja … Arkistotutkimuksen edetessä osoittautui kuitenkin, että rakennuttajan tavoitteista ja toiveista löytyy vain niukasti kirjallista todistusaineistoa … Neuvottelut ja kontaktit rakennuttajan ja arkkitehdin välillä ovat tapahtuneet yksityisesti, eikä lähdejälkiä näin ole syntynyt. Eri pankkikonttorien johtokuntien asiakirjoja, joihin mahdollisia keskusteluja olisi kirjattu, ei myöskään ole säilynyt SYP:n arkistossa (7).

Valokuvamateriaalia pankkitaloista, joista lähes puolet on tuhoutunut tai purettu, on löytynyt useilta tahoilta; suurin osa on peräisin Yhdyspankin arkistosta, osa museoviraston historian kuva-arkistosta ja osa Arkitekten-lehden tai pankkihistoriikkien sivuilta (7).

2.2.  Opinnot Polyteknillisessä opistossa
Menestyksekkäiden opintojen jälkeen Thomé valmistui arkkitehdiksi v. 1988, kolme muuta arkkitehtiä (Axel Gustaf Estlander, Karl Lindahl ja Ludvig Mallander) käsittäneeltä vuosikurssiltaa. Matemaattisissa aineissa hän sai hyvät arvosanat, vaikkakin mm. analyyttinen geometria oli varsinkin alkuaikoina tuottanut hänelle suuria vaikeuksia. Luonnontieteellisissä ja teknisissä aineissa oli päästötodistuksessa sekä hyviä että välttäviä arvosanoja. Hyviksi arvioitiin muoto-oppi ja ornamentiikka, piirustus, yleinen rakennusoppi, ornamenttipiirustus, suunnittelupiirustus ja akvarellimaalaus, jossa hän oli kurssinsa paras. Arvosanan ”mycket god” hän sai vapaankäden- ja viivainpiirustuksesta sekä figuuripiirustuksesta ja muotoilusta. Kansantaloudesta ja teollisuuslainsäädännöstä sekä taidehistoriasta hän sai niin ikään hyvät arvosanat. Kielia Thomé ei näyttänyt erityisemmin harrastaneet, sillä todistuksessa on arvosanat vain ruotsin- ja suomenkielestä, edellisestä tosin erinomaiset ja suomestakin hyvät tiedot. Yhtäaiokaa arkkitehtuuriopintojensa kanssa Thomé opiskeli myös yliopiston piirustussalilla Fredrik Ahlstedtin johdolla (9).

Ylioppilasaikanaan Thomé oli mukana osakuntaelämässä, polyteknikkojen yhdistyksessä ja erityisesti ylioppilasyhdistys UV:ssä. Myös politiikka oli lähellä hänen sydäntään; ruotsinkielinen tausta ohjasi hänen näkemyksiään ja sortokaudella hän oli passiivisen vastarinnan kannattaja (9).

2.3.  Opintomatkat ulkomaille
Toukokuun 1903 Arkitekten julkaisi Thomén matkakertomuksen Espanjasta, joka käsitteli bysanttilais-maurilaista rakennustaidetta (10).

Vuonna 1911 hän matkusti jälleen: tällä kertaa hän tutki pankkirakennuksia ja sairaaloita Ruotsissa, Tanskassa, Sveitsissä ja Italiassa. Mainittujen matkojen tarkemmat kohteet eivät valitettavasti ole tiedossa, joten niiltä saadut vaikutteet jäävät pelkiksi olettamuksiksi (10-11).

2.4.  Thomé yksityisenä arkkitehtina
Thomén veljesten toimistosta kehittyi yksi maan suurimmista ja tuotteliaimmista arkkitehtitoimistoista, jossa työskenteli useita arkkitehtejä, piirtäjiä ja muita apulaisia (12).

Valter   Ivar

Toimiston todellinen johtaja näyttää olleen veljeksistä vanhempi, joka kuitenkin arvosti nuoremman veljensä ammattitaitoa ja taiteellista kykyä ja neuvotteli hänen kanssaan tärkeimmistä ammattiasioista. Valter hoiti myös toimiston asiakassuhteet, hankki tilaukset ja matkusti paikanpäälle valvomaan töiden edistymistä. Valterin vastatessa pääsuunnittelusta, toimiston johdosta ja suhdetoiminnasta ansioitui Ivar asuintalojen ja erityisesti interiöörien sekä kalusteiden suunnittelijana (13).

6.1.1.  Kivirakenteiset pankkitalot
SYP:n Raahen konttori vuodelta 1914 oli ensimmäinen pankkisuunnitelma, jossa Ivar Thomé esiintyy veljensä Valterin rinnalla suunnittelijana eli piirustukset on merkitty Arkiteturbyrå Valter & Ivar Thomé –leimalla ja Valter och Ivar Thomé –allekirjoituksella. Työselostus on edelleen ainoastaan lalten Thomén signeeraama, ja hänet mainitaan myös rakennustyön valvojana. Toteutettu, pohjaltaan suorakaiteen muotoinen, kaksikerroksinen, korkean aumakaton peittämä, rapattu tiilirakennus poikkesi hieman ensimmäisten luonnospiirustusten pankkipalatsista. Luonnospiirustusten pankin tilaohjelma oli suurempi, se oli L-muotoinen rakennus, jonka yleisilme oli varsin linnamainen johtuen paljolti pitkän siiven keskelle sijoitetusta muhkean barokkimaisesta portaali- ja ikkunasommitelmasta (kuvat 224-225). Luonnoksessa, samoin kuin toteutuneessa versiossa on ainakin perusvolyymin osalta sukulaisuutta Tengbomin Tukholman Enskilda Bankin klassismille (kuvat 263). Luonnosten ja toteutuneen version vaikutteet näyttävät liittyvän 1600-luvun siirtymään pohjoisesta renessanssista italialais-hollantilaiseen barokkiin, jota Suomessa edustavat loisteliaat Louhisaaren ja Sarvilahden kartanolinnat. Toteutuneen pankkirakennuksen rapatut, symmetriset julkisivut jäsenneltiin rusikoitujen pilastereiden reunustamilla matalilla sivurisaliiteilla (kuvat 235-237). Pankin sisäänkäynti sijoitettiin pääfasadin vasempaan sivurisaliittiin. Yksinkertaisen klassistinen pankkirakennus erottui mittakaavallisesti vielä 1600-luvun kapeaa ja matalaa ihannetta edustavasta katutilasta, mutta toisaalta se sopeutui varsin hyvin pilasterein jäsenneltyjen 1800-luvun puutalojen naapuriksi (kuvat 239). Rakennus muistuttaa perushahmoltaan jonkin verran Thomén suunnittelemaa SYP:n Tornion filiaalia korkeine aumakattoineen ja sivurisaliitteineen. Molemmat kaupungin, Raahe ja Tornio, olivat 1600-luvulla perustettuja, eikä liene mahdotonta olettaa kyseisten pankkien tyypin valinnan olleen johdonmukaista seurausta siitä historiallisesta ajattelutavasta, jonka vuosisadan alun nuori arkkitehtipolvi jo opiskeluaikana omaksui (42-43).

Julkisivu

6.2.  Pankkien tilaratkaisut
Valter Thomé oli leimallisesti sivukonttoriarkkitehti ja sivukonttorien toiminnalle riittivät minimitilat: pankkisali, johtokunnan tai pankinjohtajan huone, vankkaseinäinen holvi ja mahdollisesti henkilökunnan sosiaalitilat. Ainoastaan Turun pankkitalot ja toteutumattomat Pohjoispankin pääkonttorin laajennussuunnitelmat edustivat suurkaupunkimaisempaa pankkityyliä pidemmälle eriytyneine toimintoineen. Niissä konttorihuoneita oli useita, arkistolle ja kirjanpidolle omat kammionsa jne. Filiaalikonttoreiden rajoitetuissa puitteissa hän kehitti kaksi selkeää pankkisaliratkaisua, joita hän useimmiten käytti. Niiden lisäksi arkkitehdillä oli joitakin yksittäisiä, muista suunnitelmista hieman poikkeavia pohjaratkaisuja. Pikkukaupunkien olosuhteissa rakennettiin siis harvoin suuria ylhäältä valaistuja pankkisaleja kuten pääkonttoreissa. Heikon keinovalon aikakaudella mahdollisimman runsaan päivänvalon saanti pankkisaliin oli kuitenkin tärkeää. Katuvisutilasta muotoutui kulmasali, joka palveli tätä tarkoitusta: pankkisaliin saatiin kahdelta suunnalta kohtuullisesti valoa suureten ikkunoiden kautta Kulmaan sijoitetusta pankkisalista Thomé kehitti erialisia variaatioita (50).

SYP:n Raahen konttorin pohjakaavassa Thomé irrottautui yleisimmin käyttämästään kulmasaliratkaisusta (kuva 233). Pankkisali on pohjaltaan suorakaiteisen rakennuksen keskellä selkeänä katusivutilana. Koko pohjakaava on symmetrinen ja vastaa siten ulkoarkkitehtuurin symmetriaa. Pankkihuoneiston pääsisäänkäynti tapahtuu kulmasta kaksivaiheisen eteishallin kautta. Saman vetibyylin kautta ohjataan pankkisalin lisäksi kulku myös päädyn johtokunnan huoneeseen. Henkilökunnan eteinen, wc ja aamiaishuone sekä pankin arkisto on sijoitettu pihansivulle takasisäänkäynnin tuntumaan. Pankkiholvi on huoneryhmän keskellä johtokunnan huoneen yhteydessä (55).

Katutaso

Pankkisali on suorakaiteinen tila, jonka pitkittäinen keskiosastaan kaareva palvelutaso jakaa henkilökunnalle ja asiakkaille kuuluviksi tiloiksi. Päivänvalo tulee saliin kadulta, asiakkaiden puolelta. Tällaisen valaistusratkaisun yhtenä ongelmana oli se, että pankkivirkailija joutui katsomaan vasten valoa asiakkaita palvellessaan. Vastaavanlainen ongelma oli tiedostettu jo varhain mm. Englannissa ja Yhdysvalloissa ja se sai niissä erilaiset ratkaisunsa: Englannissa painotettiin työtilojen hyvää valaisua, kun taas USA:ssa haluttiin kilpailla asiakkaista jopa mahdollisimman valoisilla asiakastiloilla. Thomé ratkaisi ongelman yleensä sijoittamalla salin rakennuksen kulmaan ja avaamalla ikkunat kahdelta sivulta suhteellisen tasaisen ja riittävän valaistuksen saamiseksi. Näin pankkitiskille, jossa asiointi tapahtui, saatiin yleensä ulkoa ristivalo (55).

6.4.  Pankit työpaikkana - pankkitoiminta ja interiöörien jäsentely
Pankkikonttorit työpaikkoina olivat selkeän hierarkisesti ja toiminnallisesti differentioituneet. Pankkitoiminnan keskus oli pankkisali, jossa asiakkaan ja virkailijan kohtaaminen tapahtui selvästi erotetulla rajalla, kiillotetulla jalopuisella pankkitiskillä. Se toimi sekä tilaa rajaavana kaiteena että pöytänä, jonka ylitse rahat ja asiapaperit siirtyivät … Suomessakin ryöstöt olivat harvinaisia ja pankkisali kehittyi ruotsalaiseen tapaan avoimeksi. Thomén pankkisaleissa pääkassa oli yleensä suojattu katseilta messinki- ja puukehyksisillä lasiseinillä ja monissa pankeissa – Kotkan SYP:ssä, Hämeenlinnan Säästöpankissa, Oulun, Turun ja Raahen SYP:ssä – sen sijaintia pankkisalissa oli vielä korostettu messinki- tai kupariheloitetuilla tai muuten koristelluilla pylväillä (kuvat 64-65, 79, 88, 141, 238). Tiskin takana olivat virkailijoiden korkeat kirjoituspulpetit ja –pöydät kiinteine sähkövalaisimineen, lokerikkoineen ja käden ulottuvilla olivat muut tarpeelliset välineet (kuvat 65, 114, 117, 122, 167). Pulpettien ääressä kirjanpitäjät ja muut virkailijat työskentelivät joko korkeilla, pyörivillä jakkaroilla tai seisten, mikäli työtehtävien vuoksi jouduttiin liikkumaan (kuva 186) … Tiski- ja kirjoituspulpettijärjestelmä oli perinteinen liikepankkien käyttämä sisustustyyppi, joka esiintyi jo esimerkiksi vuoden 1800 tienoilla Bank of Englandissa (65).

Yleisötilaan oli asiakkaita varten sijoitettu odotusnurkkauksia, sohvia, pöytiä ja tuoleja sekä kirjoitustasoja lomakelokerikkoineen (kuvat 114, 118, 134, 141, 165-166, 199, 238). Lattiat oli päällystetty kivi- tai keraamisilla laatoilla, seinät maalattu tai pienemmissä pankeissa tapetoitu. Kiinteitä seinämaalauksia ei juri esiintynyt …Thomém pankkisalien valaisimet olivat messinki- tai kuparitaoksin koristeltuja (kuvat 65, 79, 97, 141, 166). (65)

Pankkiisali

Pienimmissä pankeissa – Kouvolassa, Uudessakaupungissa ja Heinolassa – henkilökunnan sosiaalitiloiksi riitti wc, mutta useimpiin pankkitaloihin suunniteltiin virkailijoille oleskelu- tai virkistyshuone, joka saatettiin myös nimetä aamiaishuoneeksi. Virkistyshuone sijoitettiin lähelle henkilökunnan eteistä ja wc-tiloja, ja joskus niin, että sen kautta oli kuljettava eteisestä johtokunnan huoneeseen. Tällainen tilanne – joka lisäsi myös johtajiston kontrollimahdollisuuksia työntekijöiden suhteen – oli mm. Kotkan Yhdyspankissa ja Porvoon Säästöpankissa (kuvat 58,242). Raahessa aamiaishuone oli pihasivulla ja pankin johdolla oli toisaalta läpikulkumahdollisuus sen kautta, toisaalta johtajisto saattoi kiertää omaan huoneeseensa pankkisalin kautta (kuva 233). Raahessa myös pankin arkistoon oli kuljettava aamiaishuoneen kautta (67).

6.6.  Pankit suhteessa Thomén muuhun tuotantoon
Pankkitaloissa Thomé ei harrastanut erityisiä rakennusteknisiä kokeiluja. Kivipankkien seinät olivat massiivisia tiiliseiniä ja vain välipohjissa tai pankkisalin kantavissa pilareissa saatettiin käyttää raudoitettua betonia. Toisaalta traditionaalisten pankkitalojen suunnittelu ei varmaankaan innostanut erityisiin kokeiluihin. Lisäksi voi olettaa rakennuttajan edellyttäneen varmasti turvallisia ja kestäviä rakenteellisia ratkaisuja (71).

8. Yhteenveto
… Kolmas Thomén pankkisalityyppi oli perinteisempi katusivutila. se esiintyi kahdessa pankkitalossa (Hämeenlinnan POP ja Säästöpankki), jotka oivat korttelin keskellä ja joissa ei siten voitu käyttää kahdelta katusivulta valaistua kulmasalia, sekä kahdessa yksikerroksisessa puupankissa päätysali-katusivutila-yhsitelmänä (Heinola ja Lieksa). Nämä pankkitalot ovat kooltaan ja tilaratkaisuiltaan varsin vaatimattomia. Raahen Yhdyspankin pankkisali oli ratkaistu pitkittäisenä katusivutilana, vaikka pankki sijaitsikin kulmatontilla. Raahen pankkitalon koko oli varsin huomattava ja tilaohjelma oli kokonaisuutena kehittynyt verrattuna em. pankkeihin, joissa oli sovellettu katusivutilaa pankkisaliratkaisuna (80).

Pankkisalien tilojen hierarkia oli selkeä: toiminnan tärkein ja ulospäin näkyvin paikka oli pankkisali, jonka kokoon, sijoitukseen ja arvokkaaseen ilmeeseen kiinnitettiin huomiota suunnittelussa. Toiseksi tärkeimpinä tiloina pidettiin selvästi johtajiston huonetta, joka pyrittiin sijoittamaan tärkeimmälle katusivulle ja joihin kuljettiin useimmiten pankkisalista jonkinlaisen  pylväiden tai kalusteiden reunustaman välikön kautta. Thomén pankeissa pankkikonttorin tilat olivat aina ensimmäisessä kerroksessa ja pankkisali sekä johdon huonetilat saivat fasadissa yleensä merkikseen katukerroksen suuret ikkuna. Pankkiholvi sijoitettuun lähes poikkeuksetta huoneryhmän keskellä tai suurimmissa suunnitelmissa kellariin. Pankkifunktion kanalta sekundäärisemmät tilat kuten henkilökunnan oleskeluhuoneet ja wc-tilat sijoitettiin pihasivulle tai kellariin (80).

Pankkisali, jossa asiakas ja virkailija kohtasivat oli merkittävä symbolimijöö ja se pyrittiin suunnittelemaan mahdollisimman arvokkaaksi ja kunnioitusta herättäväksi tilaksi. Vakavaraisuuden ja turvallisuuden tuntu saavutettiin kiillotetulla jalopuisella palvelutiskillä, messinkiupotuksilla ja  valaisimilla, lasiseinäkkeillä ja muilla vastaavilla materiaaleilla. Pankinjohtajan huoneessa asiakas astui astetta mukavampaa, mutta yhtä arvokkaaseen ympäristöön (80).

Leikkaus

Pankkitaloissa oli myös muita toiminnallisia tiloja; tavallisimmin pankin vuokralaisena oli pieniä liikehuoneistoja, posti tai apteekki, jotka sijoitettiin katukerrokseen. Kaikissa pankkitaloissa oli vähintään yksi asunto. Pankinjohtajan virka-asunto sai parhaimman paikan toisessa kerroksessa. Talossa saattoi olla myös apulaisjohtajan tai apteekkarin asunto sekä suurimmissa rakennuksissa muitakin vuokrattavia asuinhuoneistoja. Thomén pankeissa olivat lisäksi talonmiehen tai vahtimestarin asunnot tavallisia. Niiden sijoittelussa heijastui myös selkeä sosiaalinen hierarkia: talonmiehen tai vahtimestarin pienehkö asunto sijoitettiin pihasivulle tai päätyyn ensimmäiseen tai ullakkokerrokseen (80).

Historistinen lähestymistapa tuotti sarjan hienosti ympäristöönsä asettuvia pelkistetyn klassistisia pankkitaloja: Tornion, Porvoon, Hämeenlinnan ja Raahen Yhdyspankit … Thomén pankeissa vuodesta 1911 eteenpäin oli lainoja, jotka viittasivat 1600-1700-lukujen, Ruotsi-Suomen suuruuden ajan arkkitehtuuriin. Useissa tapauksissa pankkifunktio ilmaistiin suurvalta-ajan kartanoarkkitehtuuria lainaamalla (80).

Liiteluku II. 15.  Yhdyspankki Raahessa
(Kuvat 224-239)

Raahen v. 1864 perustetun konttorin taholta tuli kesällä 1913 esitys hankkia pankille Mentzerninkadulla sijaitseva tontti no. 28. Ehdotukseen myönnyttiin enintään 15 markan ostohintaan. Huhtikuussa 1914 pankin keskushallitus kiirehti oman pankkitalon rakentamista kyseiselle tontille, sillä filiaalin silloinen vuokrasopimus oli umpeutumassa. Pankkivaliokunta päätti keskushallituksen esityksestä rakentaa paikalle Valter Thomén tekemien piirustusten mukaan kaksikerroksisen kivitalon, jonka ensimmäiseen kerrokseen tulisi pankin honeiston lisäksi vahtimestari-talonmiehen asunto sekä yksi myymälä ja toiseen kessokseen pankin toimitusjohtajan huoneisto lisäksi kahden huoneen asunto. Hankkeeseen myönnettiin 120 00 markan määräraha, johon sisältyi myös pankkihuoneiston sisustaminen (121).

Yhdyspankin arkistossa on joukko pankkia koskevia piirustuksia, joista varhaisimmat ovat 23. ja 24.2.1914 päivätyt, Valter ja Ivar Thomén allekirjoittamat luonnokset lukisivuiksi ja pohjapiirustuksiksi. Lopulliset, toukokuun lopulla vahvistetut piirustukset on päivätty ja allekirjoitettu 20.4.1914 (121).

Helmikuun luonnoksissa kuvattu rakennus poikkeaa jonkin verran lopullisista piirustuksista. Luonnosten rakennus oli tilaohjelmaltaan suurempi ja huonesijoittelultaan erilainen. Se oli L-muotoinen rakennus, jonka Mentzerinkadun puoleiseen siipeen oli sijoitettu varsinainen pankkihuoneisto. Kirkkokadun siivessä oli kaksi myymälää. Ulkoasultaan luonnoksissa kuvattu rakennus oli lopullista ”linnamaisempi”, mikä johtui lähinnä Kirkkokadun pitkä sivun keskelle sijoitetusta muhkean barokkimaisesta portaali-ikkuna –sommitelmasta (121).

Maaliskuun puolivälissä syntyneissä piirustuksissa on jo lähes löydetty rakennuksen lopullinen asu. ainoastaan pitkälle sivulle tuli yhden ikkuna-akselin lisäys huhtikuun lopullisiin piirustuksiin. Niiden mukaan rakennettiin pohjaltaan suorakaiteen muotoinen, kaksikerroksinen kivitalo, jossa on korkea aumakatto. Tiilestä muuratun rakennuksen julkisivut rapattiin ja niitä korostavat rusikoidulla pilastereilla reunustetut sivurisaliitit. Kerrosten välillä on hammassilta. Talon pääjulkisivu on Kirkkokadulle, pääty Mentzerinkadulle. Pääfasadissa on viisi ikkuna-akselia ja ensimmäisessä kerroksessa niiden lisäksi kapeat reunaikkunat. Sivurisaliittien pilastereiden väliin on sijoitettu kulmaosassa pankin sisäänkäynti ja toisessa kerroksessa ikkuna, fasadin toisessa reunassa ovea vastaa valeikkunan tapainen nissi. Päätyfasadissa on neljä ikkuna-akselia ja sivurisaliiteissa rusikoidut kaksoispilarit, joiden väliin on alakertaan sijoitettu kapea ikkuna (121-122).

Pankkihuoneisto kattoi lähes koko katukerroksen, ainoastaan myymälä ja vahtimestarin asunto oli sen lisäksi sijoitettu talon Kirkkokadun puoleiseen (pitäisi olla ”etelänpuoleiseen”) päähän. Myymälän sisäänkäynti oli talon päädyssä, samassa päädyssä oli myös kaareva porrashuone ”keittiöporras”, josta pääsi vahtimestarin asuntoon sekä yläkerran huoneiston keittiötiloihin. Kulmaosa, Kirkkokadun puolella olevan sisäänkäynnin takana oli kaarevin nissein varustettu eteisvälikko, jonka kautta tultiin ”vestibyyliin”. Eteisaulasta pääsi sekä Kirkkokadun puolella olevaan pankkisaliin että Mentzerninkadun puolella talon päädyssä olevaan johtokunnan huoneeseen. Muut tilat, aamiaishuone, arkisto, wc ja henkilökunnan eteinen olivat pihasivulla. Pankin kassaholvi oli sijoitettu huoneiston keskelle johtajiston huoneen yhteyteen. Pankkisali oli suorakaiteen muotoinen katusivutila, jota jakoi pitkittäinen, keskeltä kaareva palvelutiski. Luonnonvaloa saatiin parhaiten asiakkaille varattuun puoliskoon kadun puolelta. Palvelutason keskiosaan oli sijoitettu kahden nelikulmaisen pylvään reunustama lasiseinäinen kassa, ja sen molemmille puolille kaksiosaiset kirjoituspulpetit. Virkailijapuolen keskeltä pääsi pihasivulla olevaan eteiseen ja sen kautta aamiais- ja arkistohuoneisiin. Myös johtajiston huoneesta oli suora kulkuyhteys aamiaishuoneeseen. Eteinen oli yhteydessä talon pihasivulle puolipyöreänä ulkonemana työntyvään pääportaikkoon (122).

Toinen kerros

Toisessa kerroksessa oli pankinjohtajan asunto, jonka edustavimmat neljä huonetta olivat kirkkokadun puoleisella sivulla. Keittiö ja palvelijanhuone sen sijaan oli sijoitettu perinteisesti pihasivulle eteis-, kylpyhuone- ja tarjoilutilojen toiselle puolelle. Mentzerninkadun puolella oli vuokrattavaksi tarkoitettu kaksio (122).

Pankin holvi tehtiin teräsbetonista ja välikatot teräspalkeista ja betonista. Samoin pankkisalin kaksi pylvästä olivat teräsbetonista ja koristellut girlandiaiheisilla kipsikapiteeleilla. Fasadin ja interiöörin koristelistat tehtiin kipsistä (Työselostus 31.3.1914). Talon valmistuttua paikallinen (Raahe 69/1915) lehti kirjoitti ihastuneen kuvauksen ”koko kaupunkia kaunistavasta” ja ”ajan vaatimuksia vastaavasta” rakennuksesta, jonka sisustus oli ”siroa, siistiä ja aistikasta”. Pankkihuoneiston kalustuksen valmisti espoolainen Johan Syrjäsen puuseppätehdas. kuriositeettina mainittakoon, että pankkisalin lamppujen pakotetusta messingistä valmistetut pidikkeet ja varjostimet teki itse pankinjohtaja Isak Kerttula arkkitehdin piirustusten mukaan (122).

Kirkkokatu on yksi Raahen pääkaduista, joka kulkee Pekkatorin halki. Alue oli talon rakennusaikana puutalovaltaista ja kaksikerroksinen kivirakennus erottui miljööstä. Toisaalta klassistinen, 1700-luvun arkkitehtuurista piirteitä lainannut pankkirakennus myös sopeutui varsin hyvin pilasterein jäsenneltyjen 1800-luvun talojen naapuriksi (123).