rappaus_2006

Rakennuksen luoteisnurkka 1910-luvulla. Postikortti Raahen museon kokoelmista.
Useiden rakenteiden alkuperäinen sävy erottuu tästä kuvasta.

”Kaikki seinät tehdään ensiluokkaisesta punaisesta tiilestä, hyvin liitoksin. Tiilen hinta on tarjouksen mukaan 57 markkaa tuhannelta vapaasti vaunusta Raahessa, Topin tehtaalta, ja näitä käytettäköön. Kellarimuurauksen ensimmäisiin kerroksiin, suuremman rasituksen alle ja rautapalkkien alustoiksi käytetään kovia tai rautapoltettuja tiiliä sementtilaastilla. Seinämuurit luotisuorataan hyvin ja ladotaan ristilimityksellä. Seinämuurit kohotetaan yhtäaikaisesti ja sateisella ilmalla peitetään huolellisesti asfalttipahvilla. Siellä missä se on mahdollista, kaikki ulkomuurit muurataan ilmakerroksella. Sitovina ja kantavina rakenteina rautapalkit, raudoitukset ja ankkuriraudat upotetaan muurauksiin rakennepiirustusten mukaisesti, sekä kaikkialla missä niin on tarpeellista. Upotukset vahvistetaan raudalla sekä sementtivellillä ennen asettamista… Ovien ja ikkunoiden karmit asennetaan samanaikaisesti muuraustyön kanssa… kaikki karmit ovat tervattuja ja varustettuja ulospäin suuntautuvilla metallirimoilla, karmien paremmaksi kiinnittämiseksi seinämuuriin… seinäaukon ja karmin välissä on kaikkialla vapaa 10 - 20 mm rako… Ennen asennusta kaikki karmit ovat on pohjustettava hyvin, tervattava ulkopuolelta ja mielellään verhottava tervatulla satulahuovalla… Ennen rappaustöitä karmit tilkitään tervatuilla tilkkeillä huolellisesti... Seinämuurit muurataan avoimilla saumoilla, joilla annetaan kiinnityspintaa rappaukselle… Laastina käytetään hyvää kivetöntä hyvin sammutettua ja hyvin säilytettyä kalkkia, jota rakennuspaikalla säilytetään hyvin peitettynä. Valmistettaessa se sekoitetaan hyvin 2 - 3 osaan hiekkaa, jonka tulee olla puhdasta, teräväsärmäistä, ei liian hienojakoista, vapaata suoloista ja mullasta. Kaiken käytettävän veden tulee olla makeaa. Rappaukseen käytetään saman tyypistä kalkkia sekä kadunpuolella että pihanpuolella. Ne rapataan huolellisesti työpiirustusten, yksityiskohtien piirustusten sekä arkkitehdin ohjeiden mukaisesti. Arkkitehdin tulee hyväksyä rappauspinta… Katujulkisivujen ulko-ornamentit valmistetaan kipsistä. Kaikki terävät kulmat ja listat rapataan sementin kanssa sekoitetulla laastilla… Julkisivujen rappaukseen voidaan ryhtyä heti kun ulkokatto on valmis. Seinämuuri on puhdistettava pölystä ennen kuin rappaus levitetään… Jos muuraushiekka sisältää kiviä, on se sihdattava. Hiekkaa ei saa ottaa suolaisen veden rannalta. Tiiliseen seinämuuriin ja tavalliseen rappaukseen käytetään keskihienoa hiekkaa ja maalattavien pintojen rappaukseen hienojakoista hiekkaa.”

Kempeleläinen Lakeuden Pinnoite Ky on ilmeisesti tehnyt valmistelevat työt julkisivujen nykyiselle maalipinnalle. Tarjouksen 1.7.1987 mukaan urakkaan on kuulunut
- Pesu. Seinät pestään painepesurilla ja miedolla pesuaineseoksella
- Seinien lohkeilleet rappauspinnat korjataan.
- Seiniltä poistetaan kaikki tarpeeton, kuten vanhat markiisit, julisteraudat, sähköjohdot ym.
- Pihanpuoleinen parveke kunnostetaan kaikinpuolin maalauskuntoon.
…
Piipun purkaminen ja purkujätteiden poiskuljetus.

Siis näiden asiakirjojen perusteella vaikuttaisi, että pintapuolisesti ehjiä kopoalueita ei ole aukaistu.

Kiinteistö Oy Raahen Kirkkokatu 20 hallituksen puheenjohtaja rak.mest. Pentti Hannelin on kirjoittanut kirjoittama ulkomaalausremontin maalaustyöselitys 7.7.1987 määrittelee, että:

Rakennuttaja teettää ennen maalaustyön alkamista seuraavat työt:
- Ylimääräiset kiinnikkeet on poistettu seiniltä ja ikkunoista.
- Mainokset poistettu…
- Räystäät ja muut lohkeamat korjattu
- Terassi korjattu
- Kivien saumat saumattu
- Piippu … purettu…
- Kaikki pinnat pesty painepesurilla ja liuoksella.

Urakkaan kuuluvat työt:…
Seinät:
- Korjatut pinnat, pohjustus Kenitex ohennettuna Kenri-ohentimella 2 kertaa.
- Valmiiksi maalaus Kenitex pinnoitteella (rullalla) kaikki pinnat.

Alkuperäinen piirustus vuodelta 1914. Yksityiskohta. Pääsisäänkäynti.
Oikeanpuoleisen pallolampun ja ikkunan välissä oleva pystysuora rakennelma on syöksytorvi, josta seuraavassa valokuva.

Vuonna 1999 omistaja muutti rakennuksesta pois ja pyrki hallinnoimaan sitä Tampereelta käsin. Isännän tilalle tuli vuokralaisia ja kiinteistöhuolto.

Syöksytorven alaosaa korjattaessa putkien limitys on tehty väärin.
Alemman putken suuaukko on pienempi kuin ylemmän, joten sauma ei ohjaa vettä pysymään putken sisällä..
Lopulta koko liitos on nyrjähtänyt pois paikoiltaan ja vesi päässyt valumaan pitkin seinää.

Rakennus jäi heikommalle hoidolle ja esimerkiksi jo syksyllä 2004 on havaittavissa, kuinka väärin limitetty, sijoiltaan mennyt ja korjaamatta jäänyt syöksytorvi oli ehtinyt pahoin vaurioittaa pääsisäänkäynnin viereistä rappausta.

Rikkoutuneesta syöksytorvesta seinälle valuva ja välillä jäätyvä vesi tekee muutamassa vuodessa rumaa jälkeä.

Vuodenvaihteesta 2004/2005 lähtien vaurioiden pahenemista on pyritty aktiivisesti estämään ja nyt on päästy aloittamaan niiden korjaus.

Sama kohta lokakuussa 2006. Syöksytorven liitos on korjattu jo aiemmin.
Nyt myös rappausvaurio on korjattu.

Kevätlukukaudella 2006 rakennus oli Oulun yliopiston arkkitehtuurin historian laboratorion 4. vuosikurssin arkkitehtiylioppilaiden restaurointikurssin harjoitustyökohteena.

Kurssin vetäjä, arkkitehti Ilpo Väisänen pyysi kurssille luennoitsijaksi rappauskorjauksissa Suomen eturivin asiantuntijan, Jalora Oulu Oy:n aluepäällikkö Eino Arolan.

Aluejohtaja Arola valokuvaamassa pääsisäänkäynnin rappausvauriota. Tammikuu 2006.

Rappauskorjausten luento pidettiin rakennuksen ullakon squash-hallissa 8.2.2006.

Aloitusajankohdaksi suunniteltiin kesäkuuta 2006. Tilaajasta riippumattomista syistä tämä kuitenkin lykkäytyi ensin elokuulle ja lopulta syyskuun 2006 puoliväliin.

Työn lopullinen muoto hahmoteltiin aluejohtaja Eino Arolan, Museoviraston asettaman työnvalvoja, rakennustutkija Pasi Kovalaisen, sekä tilaajan tapaamisessa Raahessa 31.8.2006.

Urakoitsijan ja työnvalvojan tapaaminen elokuussa 2006.
Kuvassa oikealla restaurointiartesaani Tero Mäkelä, joka on restauroinut rakennuksen itäsivun ikkunat.

Syksyn pakkasöiden lähestyessä rappausmateriaaliksi jouduttiin valitsemaan hydraulinen laasti. Samasta syystä johtuen nyt syksyllä ei kajottu rakennustaiteellisesti ja historiallisesti arvokkaisiin lännen ja pohjoisen puoleisiin julkisivuihin. Päätökseen vaikutti myös se, että elo-syyskuussa oli kadunpuoleisilla julkisivuilla käynnissä vilkkaat tietyöt. Lisäksi kesän 2006 töiden rahoitus ei ollut niin vakaalla pohjalla, että kadunpuolien telinetöihin olisi ollut mahdollisuuksia.

Itse rappaustöiden aikana aluepäällikkö Eino Arola kävi useaan otteeseen valvomassa työn etenemistä. Käynnin 26.9.2006 yhteydessä suunniteltiin tulevan kesän 2007 rappaustöitä katujulkisivuille. Saman käynnin yhteydessä päätettiin tehdä paikkarappaus myös pääsisäänkäynnin viereiseen vauriokohtaan jo tänä syksynä 2006.

Julkisivun kuntokartoituksessa pinnat tutkittiin nostolavalta yksityiskohtaisesti koputtelemalla.

Kopoalueiksi sanotaan niitä kohtia, joissa koputusääni on muuta seinää matalampi ja ontompi. Tällä tavoin löytyvät ne kohdat, joissa rappauskerros on irronnut alustastaan.

Rappari tutkimassa pääportaikon räystään alapuolista rappausta.
Punertava väri rappauksessa kielii veden vuotokohdasta.

Kopoalueet naputeltiin tiilipinnalle muurarinvasaralla tai sähkökäyttöisellä poravasaralla.

Vanhoissa rakennuksissa tavallisin rappausalusta on ollut poltettu savitiili. Näin on asian laita tässäkin rakennuksessa.

Keittiöportaikon ikkunan oikeaan reunaan on asetettu ohjainlauta, jonka avulla ikkuna-aukon laidan rappaus muotoillaan.

Paikkaa ja korjaa samoilla materiaaleilla ja työmenetelmillä kuin kohteessa on alun perin käytetty.

Korjauskohdan ja sitä ympäröivän vanhan laastin vedenimu- ja tiiviysominaisuuksien sekä sideainepitoisuuksien tulee olla hyvin lähellä toisiaan, jotta saavutettaisiin hyvä ja mahdollisimman pitkään kestävä lopputulos. Tässä suhteessa alkuperäisen kalkkilastin ja korjauksissa nyt käytetyn hydraulisen laastin ominaisuudet ovat niin samankaltaisia, että korjausrappaus hydraulisella laastilla oli mahdollinen.

Rappaus tehtiin rakennuksen rakentamisajankohdan mukaisilla työtavoilla, käsin.

Kolmikerrosrappaus tehtiin käsin Maxit Oy:n hydraulisilla Serpo-kalkkilaasteilla, RT-kortin, laastien tuotekorttien ja Museoviraston korjauskortin mukaisesti.

Ulkoseinien heikosti imevään epähomogeeniseen vanhaan tiilimuuriin tartuntatartuntalaastina käytettiin hydraulista Serpo 109 kalkkipohjaa.

Sen sideaineina ovat kalkki ja hydraulinen kalkki ja runkoaineena on raekooltaan 0-3 mm murskattu kalkkikivi. Sen seossuhteena on KKh 10/90/500. Kaikki laastisäkit säilytetään kuivassa tilassa. 25 kg säkillinen laastia saatetaan käyttövalmiiksi sekoittamalla siihen noin 6 litraa puhdasta vettä. Sekoitusvälineestä riippuen sekoitusaika on 3-10 minuuttia. Laastin sisältämä ilmamäärä eli huokoisuus riippuu sekoittamisen mukanaan tuomasta ilmamäärästä sekä runkoaineen hienoaineksesta. Rappauksessa käytettävien laastien sekoittaminen onkin tehtävä valmistajan ohjeita tarkkaan noudattaen, sillä rappauslaastin pakkasenkestävyysominaisuudet perustuvat paljolti huokosrakenteeseen. Serpo 109 -laasti suositellaan levitettäväksi enintään 3 mm kerrospaksuuteen. Rappauskauhalla käsin levitettäessä Serpo 109 suositellaan harjattavaksi kiinni alustaan.

Laastin jäykistyttyä jonkin aikaa voidaan sen pinta hiertää tasaiseksi. Tartuntarappauspinta on pidettävä kosteana vähintään 1 vrk rappauksesta.

Pihajulkisivujen rappaukseen tarvittiin Serpo 109 tartuntalaastia yhteensä 7 säkillistä á 25 kg.

Tämänkin laastin sideaineina ovat kalkki ja hydraulinen kalkki ja runkoaineena on raekooltaan 0-3 mm murskattu kalkkikivi. Sen seossuhteena on KKh 40/60/500. Sitä suositellaan käytettäväksi sellaisiin rappauspinnan paikkauksiin, joissa kalkkilaasti ei ole lujuudeltaan riittävä. Se soveltuu erityisesti massiivisten tiiliseinien rappaukseen. Ennen rappausta kuivat alustat tulee kosteuttaa. Kostutusveden annetaan imeytyä alustaansa parin tunnin ajan.

25 kg säkillinen laastia saatetaan käyttövalmiiksi sekoittamalla siihen noin 5 litraa puhdasta vettä. Sekoitusvälineestä riippuen sekoitusaika on 3-10 minuuttia. Sekoitettu laasti on käytettävä sekoituspäivänä. Laasti suositellaan levitettäväksi enintään 10 mm kerrospaksuuteen. Täyttörappaus levitettiin rappauskauhalla käsin.

Vasemmalla rappari oikaisemassa täyttölaastia oikoraudalla.
Taustalla toinen rappari on käyttämässä sähköporakonetta, johon on kiinnitetty laastisekoitusterä.

Täyttölaastikerros oikaistaan oikolaudalla ja hierretään tasaiseksi puuhiertimellä. Samalla varotaan sideainekalvon muodostumista laastin pintaan. Rappauspinta on pidettävä kosteana vähintään 3 vrk rappauksesta.

Pihajulkisivujen rappaukseen tarvittiin Serpo 148 täyttölaastia yhteensä 18 säkillistä á 25 kg.

Seinien pintarappaus tehtiin hienorakenteisella hydraulisella Serpo 152 kalkkilaastilla.

Sen sideaineina ovat kalkki ja hydraulinen kalkki ja runkoaineena on raekooltaan 0-1 mm murskattu kalkkikivi. Senkin seossuhteena on KKh 40/60/500. Se on tarkoitettu rappauspinnan tasoittamiseen kohteissa, jotka on tarkoitus maalata kalkkimaalilla. Tuote säilyy käyttökelpoisena avaamattomassa pakkauksessa kuivassa tilassa n. 1 vuoden valmistuspäivämäärästä. 25 kg säkillinen laastia saatetaan käyttövalmiiksi sekoittamalla siihen noin 6 litraa puhdasta vettä. Sekoitusvälineestä riippuen sekoitusaika on 3-4 minuuttia. Laasti levitetään käsin enintään 3 mm kerrospaksuuteen. Pintalaastikerros hierretään tasaiseksi pehmustetulla hiertimellä samalla varoen, ettei laastin pintaan muodostu sideainekalvoa.

Vaahtokumisienellä pehmustettua hierrintä käytetään pintarappauslaastin hiertämiseen ja tasoittamiseen.

Alkuperäinen julkisivupiirustus vuodelta 1914. Yksityiskohta.
Piirustuksesta saa hyvän käsityksen siitä, millaisia ovat olleet portaikon kaide (vasemmalla), lyhtypylväs (keskellä) ja piha-aita (oikealla).

Rakennuksen lounaisnurkan lyhtypylväs on kylmä seinämä ja joutuu poikkeuksellisen kulutuksen kohteeksi. Siinä käytettiin Maxit Oy:n Serpo-kalkkisementtilaasteja Serporoc, 411, 148 ja 152.

Lyhtypylvään rappaukseen tarvittiin Serporoc tartuntalaastia yhteensä 9 säkillistä á 25 kg. Sen seossuhde on KS 20/80/500.

Rappauslaasti ”lyödään” kauhasta nopealla ranneliikkeellä seinään ja pinta tasoitetaan kauhalla työntäen.

Täyttörappaukseen tarvittiin Serpo 411 laastia yhteensä 7 säkillistä á 25 kg.

Se on laasti, joka soveltuu kylmien seinäpintojen täyttörappaukseen. Sen sideaineena ovat kalkki ja sementti ja runkoaineena on raekooltaan 0-4 mm murskattu kalkkikivi. 25 kg säkillinen laastia saatetaan käyttövalmiiksi sekoittamalla siihen noin 4-5 litraa puhdasta vettä. Sekoitusaika on 3-10 minuuttia sekoitusvälineen tehosta riippuen. Täyttörappausta suoritettaessa alustan on oltava tasaisesti kostea mutta kuitenkin vettä imevä. Täyttölaastia ei saa levittää märälle, imukyvyttömälle tai jäätyneelle alustalle. Täyttörappaus voidaan suorittaa lämpötilasta riippuen 1-3 vuorokauden kuluessa tartuntarappauksesta. Kerrospaksuus saa olla enintään noin 15 mm. Paksummat täytöt tehdään useampana rappauskerroksena siten, että rappauskertojen välillä täyttölaastin annetaan kovettua lämpötilasta riippuen 1-3 vuorokautta. Rappausverkkoa suositellaan käytettäväksi paksuissa täyttökerroksissa tai kun tartunta alustaan on heikko. Täyttölaastikerros oikaistaan oikoraudalla ja työstetään tarvittaessa esim. sokalla riittävän karkeaksi tartuntapinnaksi pintalaastille. Lämpötilasta riippuen pintarappaus voidaan suorittaa aikaisintaan 2-3 vuorokauden kuluttua täyttörappauksesta. Sen ajan rappauspinta on pidettävä kosteana.

Serpo 109 -laasti suositellaan levitettäväksi enintään 3 mm kerrospaksuuteen. Rappauskauhalla käsin levitettäessä Serpo 109 suositellaan harjattavaksi kiinni alustaan.

Työkalujen ja erilaisten ohjaimien tarve selvitettiin vanhasta pinnasta ennen sen purkua.

Pylväs oli vuosikymmenien saatossa hieman kallistunut ja tuo muutaman sentin kallistuma "oikaistiin" rappauksella. Tavallista paksumpaa rappauskerrosta tukemaan asetettiin rappauksen sisään vahvikkeeksi kuumasinkitty Serporoc-teräslankaverkko.

Kallistumisenpaheneminen estetään puhdistamalla portaikon ja pylvään väliin kertyvä moska säännöllisesti pois.

Ennen uuden rappauskerroksen levittämistä rappauspohja roiskitaan märäksi.
Veden annetaan imeytyä parin tunnin ajan.

Pintarappauslaastin hiertämisen ajaksi rappauspinnan uurteeseen on asetettu puulista.

Pintarappauslaastin vähän kuivuttua hiertimen voi vaihtaa hieman sileäpintaisemmaksi.

Rappauksen päätteeksi työkalut ja tarpeettomiksi käyneet suojamuovit pestään

Tulevien rappaustöiden suunnittelua. Alkukesällä 2007 julkisivujen metallikoristeet irrotetaan rappareiden toimesta.
Koristeet hiekkapuhalletaan, ruostesuojataan ja maalataan alkuperäisellä (nykyistä tummemmalla) värillä.

Postikortti 1910-luvulta. Raahen museon kokoelmista.
Kuvan perusteella julkisivun metallikoristeet ovat olleet huomattavasti tummempia kuin mikään muu osa julkisivua.
Mahdollisesti ne ovat olleet öljypoltettuja.

Alkuperäisissä piirustuksissa oli räystäiden alle suunniteltu koristegirlandi

Lounaisnurkan katonrajaa Kirkkokadulle päin. Räystään alapuolella kulkee ornamenttikuvio.

Valokuva 1910-luvulta viittaisi siihen, että nämä koristeet todellakin tehtiin

Postikortti Raahen museon kokoelmista. Yksityiskohta valokuvasta 1910-luvulta. Luoteisnurkan katonrajaa.
Vaikuttaisi siltä, että räystään alla kulkisi toistuvakuvioinen koristeaihe.

Viimeistään alkukesästä 2007 on selvitettävä, löytyvätkö nämä ornamentit katujulkisivujen räystäiden alapuolisten rappauksen alta.

Vastaavalla tapaa on selvitettävä pihajulkisivut. Niistä ei ole toistaiseksi löytynyt tältä osin luotettavia piirustuksia eikä valokuvia.

Lounaisnurkan portaikon kaiteen puuosat on syytä uusia niin, että tuore rappauspintaa ei vaurioiteta vanhoilla (ja joka tapauksessa uusittaviksi tulevilla) kiinnitysraudoilla.

Postikortti Raahen museon kokoelmista. Yksityiskohta valokuvasta 1910-luvulta. Alkuperäisestä porraskaiteesta ei ole valokuvia. Nykyinen valkoinen väri lienee kuitenkin väärä.
Alkuperäinen aita on ollut kaksivärinen. Ja kuvan mukaan aidassa ei ole ollut valkoista (kuten esimerkiksi kuvan vasemman laidan puhelintolpassa).

Alkuperäinen julkisivupiirustus vuodelta 1914. Yksityiskohta.
Kuvasta käyvät ilmi aitakoristeen mittasuhteet.
Koristeaihe on sama, kuin ylläolevassa valokuvassa.

Lounaisnurkan lyhdyn ruostunut helmaosa on korjattava talven 2006/2007 aikana niin että lyhdyn kiinnitysalusta voidaan rapata alkukesästä 2007.

Lounaisnurkan mainostaulut irrotetaan kesäksi 2007. Loppukesän 2007 maalaustöiden jälkeen mainokset kiinnitetään arkkitehdin kanssa tehdyn julkisivusuunnitelman mukaisesti, mahdollisesti erilliseen mainostolppaan.

Rakennuksen eteläpäädyn yleisilme on nykyään sekava ja rähjäinen.
Aita ei pidä katutilaa kasassa, se lisäksi on kallellaan, paikkailtu ja huonossa maalissa.
Portti on vinossa. Mainokset epäyhtenäisiä.

Postikortti Raahen Museon kokoelmista.Valokuva 1910-luvulta.
Alunperin rakennuksen eteläpäädyn ilme on ollut sopusuhtainen ja täysin asiallinen.

Räystäiden pelti-, bitumi- ja maalaustyöt pyritään ajoittamaan siten että katujulkisivujen telineet tulevat näissä töissä hyödynnetyiksi.

Räystäskourussa on kaksikerroksinen peltirakenne.
Kuvassa näkyvän ylemmän pellin pohjalle on valettu vesieristeeksi bitumia

Katujulkisivujen ikkunapeltien käsittely maalinpoistoaineella (jotta galvanointi ei vaurioituisi), ruostesuojaus ja maalaaminen alkuperäisen väriseksi pyritään ajoittamaan niin että katujulkisivujen telineet tulevat hyödynnetyiksi.

Postikortti Raahen museon kokoelmista. Yksityiskohta valokuvasta 1910-luvulta. 2. kerroksen luoteisnurkan huoneen ikkuna pohjoiseen.
Ikkunan ylä- ja alapuolisissa rappauksissa lienee ollut samaa vaaleaa sävyä kuin pilastereissakin.

Postikortti Raahen museon kokoelmista. Yksityiskohta valokuvasta 1910-luvulta. Pääsisäänkäynnin isompi ikkuna pohjoiseen. Ikkunapelti on ollut vaalea.
Otettujen koepalojen perusteella alimpana maalikerroksena on samantapainen vaalea kitinvihreä kuin ikkunoiden puuosissakin.

Katujulkisivujen ikkunakarmien ulkotyöt pyritään ajoittamaan niin, että katujulkisivujen rakennustelineet tulevat hyödynnetyiksi.

Syöksytorvet irrotetaan seinästä alkukesällä 2007. Niiden alla oleva seinärappaus kunnostetaan ja tasoitetaan. Itse syöksytorvien maali todennäköisesti poistetaan maalinpoistoaineella (jotta galvanointi ei vaurioituisi), syöksytorvet ruostesuojataan ja maalataan alkuperäisen värisiksi. Kuten ylläolevista valokuvista voi päätellä, alkuperäinen väri lienee olut sama vaalea kuin pilastereissakin.

Syksyllä 2006 kopoalueita paljastettaessa löytyi pankinjohtajan entisen huoneiston kylpyhuoneen ikkuna-aukko.

Eteläpäädyn ikkuna-aukko on pienennetty ilmeisesti 1980-luvun loppupuolella.
Se tullaan palauttamaan alkuperäiseen kokoonsa ja siihen rekonstruoidaan uusvanha ikkuna, vanhan mallin mukaan.

Ikkuna-aukko tullaan palauttamaan alkuperäisen kokoiseksi ja siihen teetetään uusvanha ikkuna, vanhan mallin mukaisesti.

Yksityiskohta valokuvasta 1910-luvulta. Postikortti Raahen museon kokoelmista.
Äärimmäisenä oikealla mutkittelee naapuritalon katonreunan syöksytorvi. Sen takana pystysuorassa kulkeva vaalea putki on SYPin talon eteläpäädyn syöksytorvi.
Puunoksien takana näkyy kaksi ikkunaa, joista oikeanpuoleinen on kylpyhuoneen alkuperäinen ikkuna-aukko. Vasemmalla eteläisen makuuhuoneen kaksiosainen ikkuna.
Kuvan perusteella kylpyhuoneen ikkunapoka olisi ollut hieman kapeampaa mallia kuin makuuhuoneen ikkunan (yksittäisen) pokan leveys.

Alkuperäinen piirustus vuodelta 1914. Eteläisen makuuhuoneen kaksiosainen ikkuna ja kylpyhuoneen ikkuna kuvassa vasemmalla ylhäällä.
Piirustuksissa kylpyhuoneen ikkunan pokan leveys olisi ollut melko tarkkaan sama kuin makuuhuoneen ikkunan (yksittäisen) pokan leveys.
Kylpyhuoneen ikkuna olisi ollut selkeästi kapeampi kuin eteläisen keittiöportaikon ikkunoiden leveys.

Koska tälle työlle ei ehditä saamaan toimenpidelupaa syksylle 2006, niin se jää tehtäväksi kesällä 2007. Puuosat höyläytetään jo talvella 2006/2007. Vanhojen asiakirjojen perusteella karmia ja pokia ei kuitenkaan voi teettää valmiiksi, vaan se on tehtävä ikkuna-aukon koon mukaan alkukesästä. Sekä vanhojen valokuvien että piirustusten perusteella ikkuna on ollut samaa tyyppiä kuin toisen kerroksen eteläpäädyn muutkin ikkunat.

Tuotekorttien mukaan: Yllämainituilla laasteilla rapattaessa sekä vähintään 2-3 vuorokautta tämän jälkeen on alustan ja pinnan lämpötilan oltava vähintään + 5 °C. Rappausta voimakkaalla tuulella tulee välttää. Syksystä johtuen suorasta auringonvalosta ei ollut vaaraa. Rappaustyö on suoritettava riittävän ajoissa kesäaikaan, jotta rappaus ehtii kovettua ennen pakkasia.

Syyskuun lopulla 2006 ulkolämpötila kyllä laski muutamana yönä alle + 5 °C. Ulkolämpötilalla ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä lämmitetty rakennus huokuu hieman lämpöä ja laastin kovettumisprosessi tuottaa niin ikään hieman lämpöä. Näistä seikoista johtuen alusta ja rappauspinnan lämpötila pysyivät riittävän korkeina koko rappausprosessin ajan. Ratkaisevia ovat siis rappausalustan ja rappauspinnan lämpötilat.

Koska kyseessä on rakennustaiteellisesti ja historiallisesti arvokas rakennus, niin Museoviraston korjauskortin mukaisesti värilaastia ei käytetty kalkkimaalauksen alla, koska sellaista ei ole aikaisemminkaan ollut.