Raahen SYPin talon alkuperäinen vahtimestarin asunto;.

Vahtimestarin asunto

Sisällys

Johdanto
Historiaa
Sisäkatto
Kattolista
Tapetit
Ikkunat
Verhot
Ovet
Vuorilistat
Jalkalistat
Lattiat
Kommuutti
Sähköt
Keittiökaapit
Hella ja kakluuni
Opiksi otettua
Yhteistyötahot
Kirjallisuutta

Johdanto

Raahen Yhdyspankin entisen toimitalon sisätilojen restaurointi aloitettiin vuonna 2008 nk. vahtimestarin huoneistosta.

Tätä kaksiota eialunperin ole tehty edustustilaks, vaas asunnon alisteisuus näkyy niin myöhempien vuosikymmienien harvemmassa remontoinnissa, vähemmässä purkamisessa ja hieman vaatimattomampien materiaalien valinnassa.

Huoneiston tiimoilta tehtiin perusteellinen rakennushistoriallinen selvitys. Rakenteiden kartoitus, kaikki työvaiheet sekä lopputulos dokumentoitiin huolellisesti. Huoneistoon tuli vuokralle mainostoimisto.

Remontista saatuja tietoja ja kokemuksia tullaan käyttämään hyväksi rakennuksen muiden huoneiden pintaremonteissa.

Lämmin kiitos erinomaisille yhteistyötahoille!

Lähtötilanne kesällä 2008.
Kuvassa etualöalla vahtimestarin entinen keittiö.
Oikeanpuoleisen oviaukon takana on vahtimestarin entinen makuuhuone.

Lähtötilanteessa tässä valokuvan etualalla olevassa huoneessa katto oli laskettu 60 cm:lla. Katto oli maalattu maalarinvalkoisella lateksimaalilla. Kattovalaisimina olivat loisteputket. Kattolistat olivat muovista. Seinissä oli lateksimaalilla maalattu lasikuitutapetti. Rintalistat olivat muovista ja vanerilevystä. Ovilevyt puuttuivat. Ovilistoina olivat kapeat rimat. Alkuperäinen puuhella ja keittiökomerot on purettu. Ikkunoissa oli teräksenharmaat sälekaihtimet. Ikkunamaalit hilseilevät. Teräksinen ikkunakalteri esti ikkunan pokien toiminnan. Sähkö- ja tietoliikennekytkennät ja sulaketaulu olivat sekalaiset, huomattavan epäesteettiset ja ryhmäkeskukset eivät noudattaneet kaksion huonejakoa. Jalkalistat olivat muovista, vanerista ja puusta. Lattiasta löytyi mm. kaksi muovimattokerrosta, lastulevykerros, asbestilla käsitelty kovalevykerros, yksi kerros rakennuspahvia sekä useita kumimaisia liimakerroksia. Noin viidennes alkuperäisistä lattiaponttilaudoista puuttui ja näillä kohdin rossipohja oli myllerretty sekaisin. Säilyneet alkuperäiset lattialaudat olivat pahoin kuluneet. Rossipohjan sisällä oli tarpeettomaksi käyneitä - mutta edelleen paineisia - käyttövesiputkia.

Huoneet liki valmiiksi restauroituina syys-lokakuussa 2008.
Vihreä huone on siis vahtimestarin entinen keittiö.
Keltainen huone on vahtimestarin entinen makuuhuone.
Lisää valokuvia WTF Design Oy:n toimitilojen kuvagalleriassa.

Restauroinnin 2008 jälkeen tässä etualalla näkyvässä vihreässä huoneessa katto on palautettu alkuperäiselle korkeudelleen. Alkuperäinen sisäkatto, alkuperäiset kattolistat ja alkuperäinen kattorosetti on pesty kidesoodalla, huuhdeltu ja maalattu alkuperäisen työohjeen mukaisesti liimamaalilla. Boordilista on tehty alkuperäisen halkileikkauspiirustuksen mukaisesti ja pankkisalissa säilynyttä mallia mukaillen ja sen sisään on piilotettu taulunripustuskisko seinien suojelemiseksi. Seinät on alkuperäisen työhjeen mukaisesti patenteerattu pellavaöljymaalilla sekä tapetoitu makulatuuripaperilla. Paperin tapetoinnissa on käytetty perinneliisteriä ja paperin pinta on maalattu pellavaöljymaalilla, jonka vihreä perinnevärisävy vastaa tämän huoneen hyvin varhaista seinän väriä. Sähkökytkennät on piilotettu seinien ja alkuperäisten Bergman-putkien sisään, lattiarakenteiden alle, sekä listojen taakse. Ryhmäkeskus, katkasijat ja pistorasiat on vaihdettu mahdollisimman vähäeleisiksi ja asennettu mahdollisimman huomaamattomiksi. Tietoliikenne- ja rikosilmoitinkytkennät ovat näkymätömissä ja suurelta osin langattomat. Käytävään johtava yksi ei-alkuperäinen ovi löydettiin kellarista, kunnostettin ja asetettiin entiselle paikalleen. Lähivuosina oviaukkoihin tullaan teettämään alkuperäisen mallin mukaiset puoliranskalaiset massiivipuuovet, jotka varustetaan alkuperäisen kaltaisilla kierrätysheloilla. Ikkunan karmista postettiin lateksimaalit ja se maalattiin alkuperäisen sävyn mukaisella pellavaöljymaalilla. Ikkunan sisäpokien huoneenpuoli pintamaalattiin alkuperäisen sävyn mukaisella pelavamaalilla. Ikkunan heloitus palautettiin alkuperäisen kaltaiseksi kunnostamalla alkuperäiset säilyneet helat ja hankkimalla puuttuvien tilalle alkuperäisen kaltaiset uusvanhat helat. Verhotankona on antiikkiliikkeestä ostettu alkuperäistä mallia oleva messinkinen verhotanko. Jalkalistat ja ovien vuorilistat on höyläytetty alkuperäisen mallin mukaan ja ne on maalattu pellavaöljyllä rakennuksen alkuperäisen värimaailman mukaisesti. Lattiaan on teetetty asbestipurku, ei-alkuperäiset lattiakerrokset on poistettu, puuttuneet lattialaudat on höyläytetty ja asennettu paikoilleen, mäntyponttilautalattia on hiottu ja petsattu alkuperäsen sävyisellä petsillä sekä lakattu 1900-luvun alun tapaan pellavaöljypohjaisella perinnelakalla. Rossipohjan myllerretyt osat on kunnostettu.

Vihreä huone, vahtimestarin entinen keittiöhuone, mainostoimisto WTF Design Oy:n käytössä.
Sanomalehti Raahen Seutu 9.10.2008.

Vastaavalla tapaa restauroitiin myös Vahtimestarin entinen makuuhuone:

Vahtimestarin entinen makuuhuone.
Lähtötilanne ennen kesää 2008.

Lähtötilanteessa tässä vahtimestarin entisessä makuuhuoneessa katto ja seinät oli maalattu maalarinvalkoisella lateksimaalilla. Kattovalaisimena oli 1970-luvun pallolamppu. Boordilistat puuttuivat. Alkuperäisen etelänpuoleisen oviaukon ovilevy siis puuttui, alkuperäinen oviaukko länteen oli ummistettu ja pojoiseen oli puhkaistu oviaukko, joka sittemmin oli naulattu umpeen. Ovilistoina olivat kapeat rimat. Kuvassa näkyy huoneen lounaisnurkka, jossa alunperin on sijainnut kakluuni. Teräksinen kalteri esti ikkunan pokien toiminnan. Ikkunassa oli harmaat sälekaihtimet. Sähkö- ja tietoliikennekytkennät olivat sekalaiset, huomattavan epäesteettiset ja ryhmäkeskukset eivät noudattaneet kaksion huonejakoa. Jalkalistat olivat muovista, vanerista ja puusta. Alkuperäisen mäntyponttilautalattian päälle oli liimattu rakennuspahvi ja sen päälle oli asetettu muovimatto. Säilyneet alkuperäiset lattialaudat olivat pahoin kuluneet.

Kommuutti-nurkkaus liki valmiina lokakuussa 2008.
Lisää valokuvia WTF Design Oy:n toimitilojen kuvagalleriassa.

Restauroinnin 2008 jälkeen tässä alkuperäisessä makuuhuoneessa alkuperäinen katto, alkuperäiset kattolistat ja alkuperäinen kattorosetti on pesty kidesoodalla, huuhdeltu ja maalattu alkuperäisen työohjeen mukaisesti liimamaalilla. Boordilista on tehty alkuperäisen halkileikkauspiirustuksen mukaisesti ja pankkisalissa säilynyttä mallia mukaillen ja sen sisään on piilotettu taulunripustuskisko seinien suojelemiseksi. Seinät on alkuperäisen työhjeen mukaisesti patenteerattu pellavaöljymaalilla sekä tapetoitu aidolla jugend-tapetilla. Paperin tapetoinnissa on käytetty perinneliisteriä. Sähkökytkennät on piilotettu seinien ja alkuperäisten Bergman-putkien sisään, sekä listojen taakse. Katkasijat ja pistorasiat on vaihdettu mahdollisimman vähäeleisiksi ja asennettu mahdollisimman huomaamattomiksi. Tietoliikenne- ja rikosilmoitinkytkennät ovat näkymätömissä ja suurelta osin langattomat. Länsiseinustan alkuperäinen oviaukko on jätetty tapetin taakse siten, että oviaukko on myöhemmin tarvittaessa helposti jälleen avattavissa. Lähivuosina etelän puolen oviaukkoon tullaan tarvittaessa teettämään alkuperäisen mallin mukainen puoliranskalainen massiivipuuovi, joka varustetaan alkuperäisen kaltaisilla kierrätysheloilla. Minikeittiön tilalle on teetetty makuuhuoneen ja kakluuninurkkausen henkeen sopiva kommuutti vesipisteeksi. Ikkunan helat ovat alkuperäiset, itse ikkuna oli jo entisöity kesällä 2006 ja sen karmin huoneenpuoliset pinnat viimesteltiin alkuperäisen sävyn mukaisella pellavaöljymaalilla. Verhotankona on antiikkiliikkeestä ostettu alkuperäistä mallia oleva messinkinen verhotanko. Jalkalistat ja ovien vuorilistat on höyläytetty alkuperäisen mallin mukaan ja ne on maalattu pevaöljyllä rakennuksen alkuperäisen värimaailman muksaisesti. Ei-alkuperäiset lattiakerrokset on poistettu, alkuperäinen mäntyponttilautalattia on hiottu ja petsattu alkuperäsen sävyisellä petsillä sekä lakattu 1900-luvun alkun tapaan pellavaöljypohjaisella perinnelakalla.

Vahtimestarin entinen makuuhuone nyt mainostoimiston neuvotteluhuoneena.
Pooki Sanomat -lehti 9.10.2008.

Raahen Seudutu ja Pooki Sanomat -sanomalehtien lisäksi uudesta mainostoimisto WTF Design Oy:stä uutisoi myös YLE2 tv:n alueuutiset 8.10.2008.

Alakerran kaksion historiaa

Seuraavassa aineisto esitetään kronologisessa ja jokseenkin loogisessa järjestyksessä, mutta se on selvää, että aineisto ei ole karttunut eikä hahmottunut missään selkeässä eikä suoraviivaisessa prosessissa. Siksi tätä esitystä ei suoraan voi käyttää vaiheittaisena toimintaohjeena vastaavanlaisten remonttien tekemiselle. Restauronti on paremminkin verrattavissa salapoliisin työhön.

Alakerran alkuperäisen kaksion nimityksiä:

lokal för vaktmästaren 31.3.1914,
vakt..mästare 20.4.1914,
vahtimestarin asunto 8.9.1915,
vahtimestarin (kotiosoite) 1939,
talonmiehen asunto 1968 edeltävästi,
vahtimestarin kaksio 2004-2008,
lukkoliikkeen takahuoneet 1999-2008,
vahtimestarin huoneisto = lokal for vaktmästaren 9/2008-2/2009 lähtien,
vahtimestarin asunto = lokal for vaktmästaren 28.2.2009 lähtien,
mainostoimisto lokakuusta 2008 lähtien.

Alakerran alkuperäisen kaksion pohjoisen huoneen nimityksiä:

rum 23.2.1914, maaliskuu 1914,
vakt.. 20.4.1914,
vahtimestarin (huone) 1939,
lepohuone 1968, 1.10.1987, 1987-1988,
huoneen tunnus 08 1987-1988,
rökfritt rum 1999 edeltävästi,
lukkoliikkeen perähuone 1999-2008,
vakt (y.m. piirustuksen 20.4.1914 mukaisesti) 2004-2008,
vahtimestarin (huoneiston makuu)huone = vaktmästarens lokalens (sov)rummet syyskuusta 2008 lähtien,
mainostoimiston (keltainen) (perä)huone lokakuusta 2008 lähetien

Alakerran alkuperäisen kaksion eteläisen huoneen nimityksiä:

kök 23.2.1914, maaliskuu 1914
..mästare 20.4.1914,
vahtimestarin (keittiö) 1939,
kirj. keskus 1968,
työhuone 1.10.1987, 1987-1988,
huoneen tunnus 09 1987-1988,
mästare (y.m. piirustuksen 20.4.1914 mukaisesti) tai mastare (internet-sivustolla kuten tämän sivun internet-osoitteessa mastare.html, jossa ääkkösiä ei ole voinut käyttää) 2004-2008,
lukkoliikkeen verstashuone 1993-2008,
vahtimestarin (huoneiston) keittiö = vahtimestarin keittio (tilanteissa joissa ääkkösiä ei voi käyttää) = vaktmästarens (lokalens) köket syyskuusta 2008 lähtien,
mainostoimiston (vihreä) (nurkka)huone lokakuusta 2008 lähtien.

Alakerran alkuperäisen kaksion viereisen käytävän nimityksiä:

Tamb(ur), 23.2.1914, maaliskuu 1914,
vahtimestarin (huoneiston yhteydessä ollut) eteinen = vaktmästärens (lokalens) tambur syykuusta 2008 lähtien.

Katso alempaa nimitykset käytävän pohjoispuoliskosta muodostetulle WC:lle ja käytävän eteläpuoliskosta muodostetulle pukuhuoneelle.

Alakerran alkuperäisen kaksion viereiseen käytävään liittyneen komeron nimityksiä:

SK, 23.2.1914,
vahtimestarin (huoneiston eteisen) siivouskomero syyskuusta 2008 lähtien.

Katso alempaa nimitykset komerosta ja viereisen käytävän pohjoispuoliskosta muodostetulle WC:lle.

Alakerran alkuperäisen kaksion viereisen käytävän pohjoisesta puoliskosta ja sen viereisestä komerosta tehdyn vessan nimityksiä:

WC 1964, 1968, 1987-1988,
huoneen tunnus 07 1987-1988,
Henkilökunnan WC 1.10.1987,
insinööritoimiston alakerran wc 1999-2006,
pankkisalin (henkilökunnan uusi) wc syyskuusta 2008 lähtein

Katso yltä nimitykset tämän vessan edeltäjinä olleille siivouskomerolle ja käytävänpätkälle.

Alakerran alkuperäisen kaksion viereisen käytävän väliseinän rekentamisen jäkeen käytävän eteläisen puoliskon nimityksiä:

Pukuhuone 1.10.1987, 1987-1988,
huoneen tunnus 10 1987-1988,
lukkoliikkeen wc:n eteinen, keittiönurkkaus ja pukuhuone 1993-1999,
lukkoliikkeen wc:n eteinen ja pukuhuone 1999-2008
myymäläpuodin ja mainostoimiston wc:n eteinen syyskuusta 2008 lähtien.

Katso ylempää nimitykset tämän pukuhuoneen edeltäjänä olleelle käytävänpätkälle.

Alakerran alkuperäisen kaksion viereisen WC:n nimityksiä:

W.C, 23.2.1914,
toil(et) maaliskuu 1914,
det allmänna W. C. i kökstrappan 31.3.1914,
vahtimestarin (ja puotihuoneen WC) 1939,
WC 1.10.1987, 1987-1988,
huoneen tunnus 11 1987-1988,
lukkoliikkeen wc 1993-2008,
vahtimestarin (huoneiston yhteydessä ollut) wc = vaktmästarens (lokalens) wc syyskuusta 2008 - helmikuuhun 2009,
(puotihuoneen ja vahtimestarin huoneiston yhteydessä ollut) keittiöportaikon yleinen W. C. = det allmänna W. C. i kökstrappan helmikuusta 2009 lähtien

Rakennussuunnitelmat vuodelta 1914:

Pankkirakennuksen pohjapiirustuksen varhaisin säilynyt luonnos 23.2.1914. Yksityiskohta.
Lähde: Nordean pankkimuseo 2007.

VARHAISIMMILLAAN on jo tässä luonnospiirustuksessa nähtävissä kaksion yleisilme. Vahtimestarin huoneiston perähuoneen nimi on "rum" ja keittiön nimi on "kök". Piirustuksesta näkyy myös kaksion mittauhteet, huoneiden välinen kevytrakenteinen seinä, hellan ja perähuoneen pyöreähkömuotoisen nurkkakaakeliuunin sijoittelu. Jo tässä vaiheessa vahtimestarin eteisestä on yhteys omaan wc:hen ja (tosin rapapukäytävän kautta) yhteys pankkirakennuksen henkilökunnan etetiseen.

TOTEUTUMATTA JÄI tässä kuvassa esitetty kaksion sijoittaminen rakennuksen koillisnurkkaan ja osittain Koulukadun katujulkisivulle. Toteutumatta jäi myös vahtimestarin huoneiston oma eteinen, keittiön hellan sijoittaminen huonen nurkkaan, makuuhuoneen ulkoseinän vierelle sijoitettu kaakeliuuni, ikkunallinen eteinen, eteisen yhteydessä sijainnut S(iivous?)K(omero?).

(Isäntäväen) Asunnon suunnittelussa keskeistä oli edustavuus. Kulku huoneesta toiseen suunniteltiin siten, että pääporrasta käyttävä isäntäväki vieraineen ja keittiön porrasta käyttävä palvelusväki kohtasivat vasta edustustiloissa. Huoneet olivat usein toistensa läpi kuljettavia. Edustustilat pyrittiin sijoittamaan kadulle päin. Toissijaisiksi katsotut tilat, kuten makuuhuoneet ja aputilat (keittiö, tarjoiluhuone, kylpuhuone ja pieni palvelijan huone tai komero), sijoitettiin pihan puolelle. Asunnon suurin huonetila oli sali, johon liittyvä herrainhuone saatettiin varustaa omalla sisäänkäynnillä. Edustustiloihin kuului lisäksi ruokasali ja mahdollisesti "förmaaki" eli vastaanottohuone. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, sivu 33. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Pankkirakennuksen (tosin vain) läntisen julkisivun varhaisin säilynyt luonnoa alkuvuodelta 1914.
Lähde: Nordean pankkimuseo 2007.

ENSIMMÄISTÄ KERTAA tässä kuvassa näkyvät (kuvassa yläkerran ikkunoihin piirretyt) ikkunoiden välipuitteet, vahtimestarin toteutuneen keittiön ikkunasta näkynyt puuaita (kuvassa oikealla) sekä tontin eteläisen puoliskon puusto.

Luonnos ilmeisesti maaliskuulta 1914. Yksityiskohta.
Lähde Nordean pankkimuseo 2007.

VARHAISIMMILLAAN on tässä kuvassa esitettynä kaksion sijoittaminen rakennuksen kaakkoisnurkkaan, kaksion useammat (tässä jopa kolmet) sisäänkäynnit, huoneiden sijainti (keittiö kaakkoisnurassa ja makuuhuone sen pohjoispuolella), ikkunoiden sijoittaminen (kettiössä etelään ja makuuhuoneessa itään), kiinteät nurkkakomerot (jotka tosin toteutettiin keittiössä eikä makuuhuoneessa), huoneen lounaisnurkan kakluuni (joskin toteutuksessa kulmat olivat pyöristetyt), oman vessan puute sekä se että makuuhuoneen ja eteisen välinen seinä on osin kevytrakenteinen.

TOTEUTUMATTA JÄI tässä kuvassa esitetty vahtimestarin huoneiston kaksi omaa eteistä, suora yhteys makuuhuoneesta henkilökunnan eteiseen (jollainen kuitenkin puhkaistiin viimeistään 1968).

Tässä luonnospiirustuksessa vahtimestarin huoneiston S(iivous)K(omero) on väliaikaisesti jäänyt piirtämättä.

Eteläisen julkisivun rakennuslupapiirustus ilmeisesti huhtikuulta 1914.
Rakennuksen mukana tullut piirustus.

ENSIMÄISTÄ KERTAA näissä piirustuksissa näkyy vahtimestarin keittiön ikkuna ja sen mitasuhteet. Katonharjassa oikealla näkyy mm. vahtimestarin kaksiota palveleva savupiippu.

Itäisestä julkisivusta ei liene olemassa alkuperäistä piirustusta. Tuohon aikaan rakennuslupapiirustuksissa pihajulkisivuja ei edes tarvinnut esitellä.

Otteita rakennuksen TYÖOHJEESTA 31.3.1914:

ensimmäinen sivu

Osoitteesta www.raahe.info/kirkkokatu.20/valokuvat/ohjeeseen/index.html#maalaus löytyy seinien pintakäsittelyjen alkuperäisen työohjeen määräykset kokonaisuudessaan. Seuraavassa ne ovat referoituina:

Huoneiden seinät sliipataan, liisteröidään, liitoskohdistaan(?) patentoidaan, makuloidaan ja tapetoidaan. ... Tapetin hinta 1,25 rullalta ja pankkisaliin 2 markkaa rullalta.... Toiletti, WC, keittiö ja eteinen tapetoidaan kiiltävillä pesunkestävillä tapeteilla hintaan 1,25 rullalta... Kaikki sisäkatot vattriivataan, seissatan ja maalataan valkoisella liimamaalilla. Reunakoristeet (=boordit?) tai kapeat kulta- tai mahonkilistat asetetaan lähelle kattoa. Ruokakomerot, vaatekomerot ja pankin kassaholvi maalataan öljymaalilla 2 kertaan. .... Kaikki puulattiat pohjustetaan, spaklataan, maalataan läpikuultavalla värillä ja lakataan. Niitä ei saa peittää linoleumilla ennen kuin on kulunut puolitoista vuotta talon valmistumisesta. Linoleummatot eivät kuulu urakkaan. ... Kaikki jalkalistat, kynnykset, vuorilaudat ja kaikki näkyvissä oleva puinen sisustustyö spaklataan ja öljyvärimaalataan ensiluokkaisella tavalla.

Kaikki ikkunat ja ovet, sisäpuoliset ikkunalaudat ja komerot maalataan maalarimestariklubin ensimmäisen luokan tariffin mukaan (pohjustetaan, spaklataan, tasoitetaan hiomalla ja maalataan 3 kertaan.) Portaikossa katto sekä seinät seissataan ja maalataan liimamaalilla arkitehdin ohjeiden mukaan. ... Keittiöpuolen portaikko saa öljyväripaneelin ilman spaklausta, kolmeen kertaan siveltynä. Arkkitehdin ohjeiden mukainen koristeviiva vedetään kiettiöpuolen portaikkoon ja kylpyhuoneeseen. Kipsiset kattoruusukkeet, 50 penniä kappale, asetetaan kaikkiin huoneisiin. Kaikki näkyvillä oleva metallityö maalataan öljyvärein. ...

Keittiö varustetaan pankinjohtajan huoneistossa kaksialtaisella sinkityllä tiskipöydällä ja pienemmällä ja yksinkertaisemmalla tiskipöydällä vahtimestarin huoneistossa. Tiskipöytä rakennetaan ovelliseksi kaapiksi. Keittiössä on oltava kaappeja keittiötarvikkeita varten. ... Ruokakomerot varustetaan hyllyillä. Vaatekomerot ohjeiden mukaan hyllyillä ja ripustimilla.

Kaikki maalaustyöt teetettäköön arkkitehdin hyväksymällä maalausliikkeellä.

Rakennus …varustetaan … kaakeliuuneilla, sähkövalo- ja puhelinjohdotuksilla … tämän työselostuksen ja ensiluokkaisen talon vaatimien työmenetelmien mukaisesti.

Talo sisältää ... ensimmäisessä kerroksessa pankkitilat, teräsbetonisen kassaholvin, kauppapuodin ja vahtimestarin huoneiston;

Savuhormit ja ilmanvaihtohormit tehdään seinämuurien sisään piirustusten ja ohjeiden mukaisesti. ... 15 x 17 cm. Hormit on muurattava huolellisesti samassa tahdissa kun seinämuuri kohoaa, ne harjataan pensselillä.

Ovien ja ikkunoiden karmit asennetaan samanaikaisesti muuraustyön kanssa, minkä yhteydessä huomioidaan:

a) että julkisivujen ... alemman kerroksen ikkuna 10 cm (tai 19 cm?) syvyyteen .

b) että ne kohdistetaan hyvin ja että työn kuluessa ne suojataan päällenaulatuilla väliaikaisilla ikkunalevyillä tai vastaavasti kynnyksillä.

c) että ne pystytetään irtokiilojen avulla, jotka rakennuksen painuttua(?) otetaan pois, minkä jälkeen ne vielä kertaalleen huolellisesti kohdistetaan.

d) että kaikki karmit ovat tervattuja ja varustettuja ulospäinsuuntautuvilla rimoilla, karmien paremmaksi kiinnittämiseksi seinämuuriin.

e) että seinäaukon ja karmin välissä on kaikkialla vapaa 10 - 20 mm rako.

f) että ennen asennusta kaikki karmit ovat hyvin pohjustetut, tervatut ulkopuolelta ja verhotut mielellään tervatulla satulahuovalla.

Ennen rappaustöitä karmit tilkitään tervatuilla tilkkeillä huolellisesti. Ikkunanlaudat tehdään betonista. Seinämuurit muurataan avoimilla saumoilla, joilla annetaan kiinnityspintaa rappaukselle...

Laastina käytetään hyvää kivetöntä hyvinsammutettua ja hyvin säilytettyä kalkkia, jota rakennuspaikalla säilytetään hyvin peitettynä. Valmistettaessa se sekoitetaan hyvin 2 - 3 osaan hiekkaa, jonka tulee olla puhdasta, teräväsärmäistä, ei liian hienojakoista, vapaata suoloista ja mullasta. Kaiken käytettävän veden tulee olla makeaa. …. Arkkitehdin tulee hyväksyä rappauspinta. Kaikki sisäkatot ja ensimmäisen kerroksen seinät rapataan sileiksi (noin 15 mm).

Sisäpuolinen kattolista tehdään vain vähän pyöristetyksi. Pankkisalissa ja ruokasalissa on monipuolisempi kipsinen kattolista. ... Kaikki terävät kulmat ja listat rapataan sementin kanssa sekoitetulla laastilla.

Kaikki väliseinät lepäävät suoraan rautapalkkien ja betonin päällä siten että seinien läpi ei saa kulkea mitään koolauksia.

Listoitus ja profiilit vedetään sapluunalla. Katon ja seinien sisäpuolinen rappaukset, jotka tulevat liima- tai öljymaalattaviksi, saakoot viimeisen kerroksen hienompaa laastia siten, että pintaan ei jää mitään suurempia naarmuja tai epätasaisuuksia.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että rappauksen tulee olla tasainen ja yhtenäinen, sekä myöskin että huolellinen vattrivning tehdään.

Kaikkialla, missä rapataan puupintaa, tulee alustalle tehdä perning(?). Hienorappauksessa tulee huomioida, että rappaajat eivät saa lisäillä kuivaa kalkkia, ja että laastia saa käyttää vasta kun se on valmistunut pari päivää.

Jos muuraushiekka sisältää kiviä, on se sihdattava. Hiekkaa ei saa ottaa suolaisen veden rannalta ... maalattavien pintojen rappaukseen hienojakoista hiekkaa.

Kaikkien puutarveaineiden tulee olla mahdollisimman oksatonta, vapaata sinisyydestä, valuvasta pihkasta ja huomattavista ydinsäteistä.

Kaiken puusepän tarveaineen tulee olla kuivaa mäntyä ja sama pätee myös vastaaviin tarkoituksiin kuten kirvesmiehen puutavara-aineksiin.

Kaikki ikkunankarmit tehdään 2½" x 8" mäntypuusta. Pokat eli puitteet tehdään ulospäin- ja sisäänpäinaukeaviksi. Kaikki ikkunat tehdään kaksinkertaisilla puitteilla ja ne tehdään erillisten ja erityisen yksityiskohtapiirustuksien mukaisesti. Ulommat puitteet varustetaan 6 cm syvällä vesinenällä. Puitteet varustetaan arkkitehdin tarkempien piirustusten mukaisesti saranoilla, hakasilla, salvoilla, kulmaraudoilla, tuulihakasilla ja heloilla. Ikkunalaudat betonista.

Ovenkarmit tehdään 2½ x 6 tuuman tarveaineesta. Ohuempien seinien ovien karmien syvyys tehdään suhteessa seinän paksuuteen. 80 cm ja leveämmät ovet tehdään 2 tuuman kehikko(?)puutavarasta.

Ovet tehdään erillisten erityispiirustusten mukaisesti ja heloitetaan kestävillä saranoilla, upotetuilla lukoilla ja näteillä messinkisillä väännettävillä ovenkahvoilla.

Ikkunoiden ja ovien yläpuolilla asennetaan verhokoukut.

Kaikki lattiat tehdään 1½" x 4" mäntylankuista, joiden tulee olla höyrykuivattuja sekä mahdollisimman oksattomia ja virheettömiä. Kaikissa puulattioissa olkoon ohjeiden mukaiset jalkalistat.

Koko rakennus lämmitetään ensiluokkaisilla, arkkitehdin valinnan ja tarkempien ohjeiden mukaisilla kaakeliuuneilla. Kaakeleiden nettohinta on noin 150 markkaa uunilta ja niiden tulee olla ensiluokkaisia. Uuni varustetaan kaikilla tarvittavilla tarvikkeilla, kuten kaksinkertaisilla kakluuninluukuilla, nokiluukuilla, pelleillä, kettingillä, venttileillä jne. Galvanoidusta pelistä valmistettu suojapelti asetetaan jokaisen uunin eteen.

Uuninmuurauksessa käytettäköön riittävää määrää tulenkestäviä tiiliä ja tulenkestävää savea. Paremmissa huoneissa käytetään messinkisiä ulompia kaakeliuuninluukkuja, vähäisemmissä valurautaisia. Hyvän vedon varmistamiseksi kaikki uunit on muurattava hyvin huolellisesti, varustettava mahdollisimman monilla hormeilla sekä testattava. Ne sijoitetaan arkkitehdin lähempien ohjeiden mukaisesti

Vesijohtoputket asetetaan siten, etteivät ne aiheuta häiriötä asuinhuoneisiin

Pankkisali varustetaan tehokkaammalla ilmanvaihdolla, vähintään 2 kappaleella ... terveysikkunoita.

Käyttöön tulevan kaiken lasin tulee olla ensiluokkaista suomalaista ikkunalasia.

Täydelliset sähkövalaistusjohdotukset asennetaan ja sähköjohdot ujutetaan lyijyputkien sisään, rappauksen alle.

Sähköiset soittokellojohdotukset laitettakoon pankkiin sekä johtajan huoneistoon.

Keittiöhelloiksi asetetaan Högforsin malli n:o 2 pankinjohtajanhuoneistoon ja N:o 3 vahtimestarin huoneistoon.

hellat

www.kansalliskirjasto.fi Digitaaliset kokoelmat. Pienpainatteet. Högforsin tehdas Osakeyhtiön kuvasto.
Kuvaston painovuotta ei ole vielä pystytty tarkistamaan.

Tehdyssä remontissa 2008 pyrittiin mysö pitämään mielessä se, että tulevaisuudessa tähän kaksioon saatetaan haluta tehdä keittiö ja että sen olisi hyvö ola tehtävissä tähän alkuperäiseen keittiöhuoneeseen.

Vaikkakeittiötä ei siis palautettukaan, niin muissa ratkaisuissa pyrittiin nurkkahuoneeseen luomaan pienen keittiön tunnelmaa - pyritään luomaan uskottava ei-ylellinen keittiön tunne.

Vesi-ja viemäriputkitysten vuoksi myllerretty alkuperäinen rossi.

Vahtimestarin huoneiston alkuperäinen suunnitelmapiirustus.
Yksiyiskohta piirustuksesta 20.4.1914. Lähde: Nordean pankkimuseo 2007.

VARHAISIMMILLAAN kaksion huonejärjestely on tässä jo lopullinen. Keittiön kiinteät kaapit ovat omilla paikoillaan. Hella ja kaakeliuuni ovat lopullisilla paikoillaan, joskin toteutetussa versiossa kaakeliuuni ei ollut pönttöuuni. Vahtimestarin (ja ilmeisesti myymäläpuoin yhteiskäytössä olleen) vessan kaakelilattia. Vessanpytyn sijoittelu. Kuvasta näkee, mitkä seinät ovat tiilimuurattuja ja mitkä seinät cloissong-seiniä ja mitkä ovat kaapinseiniä

TOTEUTUMATTA mahdollisesti JÄI tässä kuvassa esitetty keittiön itäseinustan vesipiste (ainakaan siitä ei ole löydetty merkkejä lautalattiasta. eikä allaolevan kallarihuoneen katosta). (Alapuolella olevan varaston katto on jälkikäteen rapattu joten siitä ei ole saatu lisää informaatiota.)

Kuva vahtimestarin makuuhuoneen lounaisnurkasta syyskuussa 2008.
Kuvassa valkealla näkyy nurkkakaakeliuunun pohja.
Vasemasta reunasta näkee hyvin, millä tavoin uunin kulma on ollut pyöristetty.

Kaakeliuuni useimpien huoneiden ainoana kiinteänä sisustuksena on suuresti määritellyt kyseisten huoneiden muuta sisustusta. Siksi alkuperäisten kaakeliuunien määrittelemiseen on sallittava käyttää palon aikaa ja vaivaa.

Alkuperäinen halkileikkauspiirustus. Vahtimestarin makuuhuoneen takaoven ulko puoli, henkilökunnan eteisen puolelta kuvattuna.
Yksiyiskohta piirustuksesta 20.4.1914. Lähde: Nordean pankkimuseo.

VARHAISIMMILLAAN tässä kuvassa näkyy puoliranskalaisen peilioven karkea profilointi, ovien vuorilautojen asettelu, (ainakin eräiden alakerran huoneiden) ovien alapäissä esiintynyt vuorilautasokkeli, toissijaisten tilojen (julkisia tiloja ja pankinjohtajan huoneistoa) vatimattomampi tapetointi. jalkalistan suhteellinen korkeus. sekä se, että oviaukkojen (oikealla) ja ikkuna-aukkojen (vasemmalla) syvennyksien seinustoja ei tapetoitu.

ENSIMMÄISTÄ JA VIIMEISTÄ KERTAA tässä kuvassa näkyy tapettisen/puisen boordilistan suhteellinen korkeus.

TOTEUTUMATTA JÄI tässä kuvassa esitetty ovi vahtimestarin huoneistoon (joskin sellainen siis puhkaistiin myöhemmin 1968). Rakennusvaiheessa ovi toteutettiin edellä esitetyn pohjapiirustuksen mukaisesti ja sijaitsi keskempänä tätä kuvan seinää ja vei siis vahtimestarin eteiseen (eikä vahtimestarin makuuhuoneeseen)

Oteita koko rakennuksen kustannusarviosta.
Kustannusarvio lienee tehty maalis-huhtikuussa 1914.

Koko rakennukseen tarvittu määrä
170.000 tuh(atta)	Tiiliä muuraukseen
56 jmt	(Alakerran) ikkunan listaa pellistä 15 cm leveätä
692 m²	Välipohjat rautapalkeilla
233,40 m²	Väliseiniä lankusta
56 kpl	Ikkunoita
66 "	Ovia
1922,82 m²	Sisäpuolen rappausta
367,40 "	Huoneessa pientä holkkaa
22,60 "	Huoneessa isompaa listaa
54 "	Huoneessa isompaa listaa
2 kpl	Kapitteelia kipsistä
22 "	Uunia
22 "	Uunin aluspeltiä
320 m²	Mäntypermantoa
97 m²	La(a)ttapermantoa
450 jmt	Jalkalistaa (jota siis ei ole eritelty eri huoneiden kesken. ei ole myöskään löytynyt viitettä siitä, että eri huoneiden alkuperäiset jalkalistat olisivat olleet keskenään erillaiset - joskin 2. kerroksen lounaisnurkan nykyinen korkea jalkalistajäljitelmä voi olla jäänne tällaisesta)
380 jmt	Ovien vuorilautaa (joita ei siis ole mitekään eritelty eri huoneiden kesken. Ei ole myöskään löytynyt mitään viitettä siitä, että alkuperäisten ovien vuorilaudat olisivat olleet keksenään erilaiset)
7 jmt	Vaatenaulakkoa
60 kpl	Ikkunan alikappaleita
60 paria	Ikkunan verhon koukut ja kattorosetit
	Sähkövalo- ja soittojohdot
	Maalaustyöt

Otteita sanomalehtiartikkelista 8.9.1915:

Oteita artikkelista:

"Suomen Yhdys-Pankin Raahen konttorin uusi talo.

Tällä puoli vuosisataa käsittävällä toimintakaudellaan on pankki kerinnyt sijaita jo monessakin talossa paikkakunnallamme, kunnes se nyt on saanut ajan vaatimuksia vastaavan huoneuston omassa, upeassa ja koko kaupunkia kaunistavassa rakennuksessa Mentserin ja Kirkkokadun kulmauksessa.
Jos tämä pankkipalatsi jo ulkoasultaan on aistikas ja ajanvaatimuksia vastaava, niin on pankin huoneusto ja sisustuskin sitä. Jo heti veribyliin tultua huomataan että nyt sitä ollaan ajan vaatimuksia vastaavassa pankkihuoneustossa. Niin siroa, siistiä ja aistikasta on sisustus kaikkialla. Rakennustyöt ... sai urakalla tehdäkseen rakennusmestari J. E. Solt Kristiinankaupungista. ... Rakennustöiden ylimpänä valvojana pankin puolesta toimi arkkitehti Valter Thomé sekä alivalvojana rakennusmestari J. Suvanto.
Sähkövalolaitteet on toimittanut Raahen Sähkö-osakeyhtiö ja lamppujen varsin aistikkaat pidikkeet ja varjostimet pakotetusta messingistä on valmistanut pankinjohtaja Isak Kerttula arkkitehti Thomén piirustusten mukaan."

Varhaisia valokuvia pankkirakennuksesta:

Nordean pankkimuseon kokoelmista 2007.
Kuvan pankkisalissa ei näy mitään kylttejä, papereita eikä käytön jälkiä, ei edes pankkitiskin keskelle tilattua graniittikiveä.
Vaikutelmaksi jääkin, että kuva on otettu juuri pankin valmistuttua syksyllä 1915.

VARHAISIMMILLAAN on tässä kuvassa esitettynä valokuva (ilmeisesti koko rakennuksen) jalkalistatyypistä ja (niin ikään koko alakerroksen) messinkisistä verhotangoista. Kaakelilattian 6-kulmaiset laatat ja mustavalkoinen asettelu lienee ollut tätä tyyppiä myös vahtimestarin vessassa. Lisäksi tässä kuvassa on esitettynä se että ikkuna- ja ovisyvennyksiä ei tapetoitu. Kuvassa myös näkyy kipsisten boordilistojen korkeus ja asennuskorkeus (suhteewssa ikkunan ylärajaan). Kuvan vasemmassa reunassa näkyy, että ovisyvennys ei ole maalattu maalarinvalkoisella ja muualta kuvasta on pääteltävissä että koko katto, seinien boordin yläpuoliset osat sekä ilmeisesti myös ikkuna-aukkojen syvennykset on maalattu maalarinvalkoisella.

Toisen kerroksen kaksion entisen vessan lattiassa säilynyttä alkuperäistä Mettlacher-laatoitusta. Kuva tamikuulta 2007.

Kuusikulmaiset laatat ovat sivulta sivulle leveydeltään 150 mm, laatan nurkasta nurkkaan 172 mm. Suorien sivujen pituus on 85 mm. Tässä vaiheessa on vielä epävarmaa, onko vahtimestarin vessan lattiassa ollut samanlainen kaakelilattia. Todennäköistä tämä kuitenkin on.

Rakennuksen asukkaat vuonna 1939.
Lähde: Raahe ja raahelaiset 1939.
Raahen lukion työryhmä 2001.

VARHAISIMMILLAAN TÄSSÄ vuoden 1939 henkikirjaotteessa puhutaan suomen kielellä vahtimestarista. Tuolloin vahtimestarina oli 43-vuotias nainen, Anna S.

Nordean pankkimuseon kokoelmista 2007. Valokuva pankkisalista 7.7.1951.

ENSIMMÄISTÄ JA VIIMEISTÄ KERTAA tässä kuvassa näkyy ikkunaheloituksen sijoittelu. Korvasalvat vaikuttavat tässä kuvassa vaaleilta, mikä saattaa olla niiden alkuperäinen väri. Korvasalpojen alapuolelta on pääteltävissä, että tehdasväri on ollut lakattu mantelin ruskea. Ison pokan keskellä näkyvä kahva vaikuttaa metallinväriseltä. Koska näitä kahvoja ei ole päällemaalattu valkoisella, niin ne lienevät hieman myöhempää perua.

Nordean pankkimuseon kokoelmista. Valokuva pankkisalista 7.7.1951.

INFORMATIIVISIMMILLAAN näissä 7.7.1951 otetuissa valokuvassa näkyvät verhotangot, verhojen messinkiset kiinnitysrenkaat sekä verhojen laskostuminen. Tästä kuvasta tehdyistä suurennoksista saa sellaisen vaikutelman, että messinkiset verotangot ovat olleet kiillotettuja.

Nordean pankkimuseon kokoelmista. Valokuva pankkisalista 7.7.1951. Henkilökunta vasemmalta oikealle: harjoittelija I.R., pankinjohtaja August Läksy, kassanhoitaja A.T. ja kesäapulainen M.R..

ENSIMMÄISTÄ JA VIIMEISTÄ KERTAA tässä on ainoa säilynyt valokuva vuorilautojen alaosan puukapulasta, nk. vuorilautasokkelista. Vuorilautasokkeli on siis ollut hieman korkeapi ja leveämpi kuin suunnitelmapiirustuksessa 20.4.1914.

INFORMATIIVISIMMILLAAN tässä kuvassa on esitettynä jalkalistan profiili sekä vuorilautasokkeli.

INFORMATIIVISIMMILLAAN tässä kuvassa: pankkitiskin koristepylväiden profiili. Haluttaessa tätä profiilia voidaan jatkossa soveltaa keittiökalusteissa kirjan "Miten ennen asuttiin" kappaleessa "Keittiöesineistö" valokuvan "Kuopion lääninhallituksen keittiö 1911" kaltaisella tavalla.

Raahea 1950-1960 luvuilta. (Kuvan lähde: Raahen museon näyttely Soveliuksen talossa 17.6. - 31.7.2005 "Merikaupungin muuttuvat kasvot").
Kuvassa näkyy savupiippu merkkinä vesikeskuslämmityksestä.

Tarvetta kakluuneja lämmittävälle talonmiehelle ei siis enää ole.

Vahtimestarin makuuhuoneesta puretun kakluunin kohdalta seinästä löytynyt, makulointiin käytetty sanomalehtipaperi.
Teksti viittaa siihen, että kyseessä on vuoden 1959 sanomalehti.
Siis kakluuni lienee purettu jotakuinkin vuonna 1959, mutta ei kuitenkaan sitä aikaisemmin.

Vuonna 1959 on ilmeisesti purettu vahtimestarin makuuhuoneen kakaluuni. Tämä viittaisi siihen, että taossa on siirrytty pannuhuonelämmitteiseen vesikeskuslämmitykseen vasta 1959.

Nordean pankkimuseon kokoelmista. Raahen konttorin henkilökuntaa 100-vuotispäivän merkeissä, siis vuonna 1964.
Kuvassa vasemmalta oikealle ilmeisesti T.P., pankinjohtaja Yrjö Suomela, I.U., apulaisjohtaja Toivo Vilminko (joka on asunut toisen kerroksen kaksiossa), A.S., R.S., A.T. ja I.R.

Sen sijaan talonmiestä ei kuvassa näy.

Ilmastoistisuunnitelma ilmeisesti vuodelta 1964. Yksityiskohta rakennuksen mukana tulleesta piirustuksesta

VARHAISIMMILLAAN tässä pohjapiirustuksessa näkyy, että kakluunit on purettu. Tässä vaiheessa myös vessan ja S(iivois?)K(omeron?) katto on mataloitettu ilmanvaihtohormien asentamisen vuoksi. Vahtimestarin vessan lavuaarin sijoittelu. Talonmiehen eteinen on jaettu kahtia väliseinällä siten, että, että S(iivous?)K(omerosta?) on tehty vessa, jossa on länsireunala pytty ja eteläseinustalla lavuaari. Keiitiön kaakkoisnurkan kappi näyttä puretun.

Ilmeisesti vuodelta 1964. Yksityiskohta. Rakennuksen mukana tulut piirustus.

Vuosien 1964-1965 remontti ei vaikuta paljonkaan ulottuneen vahtimestarin huoneistoon. Tämä on kuitenkin ensimmäinen piirustus, jossa keittiön hella ja hellan viereinen kaappi puuttuvat. Lisäksi piirustuksesta näkyy talonmestarin keittiön leveus 353 cm.

Sisustussuunnitelma 1968. Yksityiskohta rakennuksen mukana tulleeta piirustuksesta.

Pankkisali on siis tässä vaiheessa laajentunut myymäläpuodin puolelle.

ENSIMÄISTÄ KERTAA Kaakkoisnurkan kaksiosta mainitaan, että sen nimi on tähän saakka ollut (piirustuksessa yliviivattuna) vahtimestarin asunto. Talonmiehen huoneiston kahdesta huoneesta on nyt tullut "Lepohuone" ja "Kirj. keskus". Lisäksi perähuoneesta on puhkaistu ovi henkilökunnan eteiseen. Rakennuksessa siis ei enää asu talonmiestä. Vessan (ja vahtimestarin entisestä eteisestä henkilökunnen eteiseen johtaneen oven) aukeamissuunta näkyy. Lisäksi kaksion (ja ilmeisesti vessan eteisen yhteenlaskettu) pinta-ala 28 m² on tässä vaiheessa mitattu ja ilmoitettu. Pinta-alaan lienee laskettu tässä vaiheessa myös kaksion eteinen, sillä vuoden 2005 mittauspiirustusten perusteella laskettuna kaksion kahden huoneen yhteenlaskettu huoneistoala (ilman vessan eteistä) on vain 25,5 m².

Sisustussuunnitelma 1987 ja sen päällä sähkösuuunitelma 1988. Yksityiskohta rakennuksen mukana tulleesta piirustuksesta.

ENSIMMÄISTÄ KERTAA näissä kuvissa vahtimestarin alkuperäisen keittiön ovien aukeamissuunnat. Vahtimestarin WC:lle on huoneselosteen nro 10 & 11 mukaisesti puhkaistu uusi oviaukko (itään) ja lavuaari on siirtynyt eteläseinälle - tämä siis vastaa vuonna edelleen vallitsevaa järjestelyä. Uuden oven aukeamissuunta näkyy kuvassa. Vuoden 2008 syyskuuhun saakka paikalla olut keittiökaapisto ja minikeittö on rakennettu siis tässä vaiheessa. Sähkösuunnitelma, joka oli voimassa (pieniä lisäyksiä lukuunottamatta) vuoteen 2008 saakka. Vahtimestarin kaksio siis jaettiin kahden toimijan kesken, joiden sähkönkulutuksele oli itsenäiset sähkömittarit. Vahtimestarin alkuperäisen keittiön kattoon ilmaantuvat nyt tässä vaiheessa ne kaksi loistelamppua, jotka purettiin loppukesällä 2008. Siis katon lasku on tapatunut viimeisintään 1987-1988. Se on joka tapauksessa tapahtunut siinä vaiheessa kun ensimmäinen kiinteistä kaapeista (tai molemmat) ekä hella on purettu. Laskettuna olleen katon yläpuolisista jäljistä päätellen nämä kaikki tapahtymat ovat ollet yhtaikaisia. Siis aiemmista kuvaista puuttuneet kulmakapit ovat vain jääneet piirtävättä kuviin, kunnes ne sitten on purettu.

TÄSSÄ vaiheessa henilökunnan eteisen ja vahtimestarin alkuperäisen takahuoneen ovi näytetään nostetun pois saranoiltaan kokonaan. Tässä vaiheessa vahtimestarin alkuperäistä takahuonetta nimitetään vielä lepohuoneeksi, mutta nurkkahuone on jo muuttunut "Työhuoneeksi". Huoneet on numeroitu "07" Henkilökunnan WC (Pankkisalin henkilökuntaa varten vahtimestarin alkuperäisen eteisen pohjoiseen puoliskoon tehty WC), "08" Lepohuone (Talonmiehen alkuperäinen taaempi huone), "09" Työhuone (Talonmiehen alkuperäinen keittiö), "10" Pukuhuone (Talonmiehen alkuperäisen eteisen eteläinen puolisko", "11" WC (Talonmiehen alkuperäinen wc)

Arkkitehti Yegezu Wondafrashin 1.10.1987 tekemä huoneseloste huoneesta nro "07" eli alkuperäisen pankkisalin eteläpäädystä. Lähde: Rakennuksen mukanan tullut asiakirja.

"07" Henkilökunnan WC (Pankkisalin henkilökuntaa varten vahtimestarin alkuperäisen eteisen pohjoiseen puoliskoon ja sen S(iivous)K(omeroon) tehty WC)

Arkkitehti Yegezu Wondafrashin 1.10.1987 tekemä huoneseloste huoneesta nro "08" eli alkuperäisen pankkisalin eteläpäädystä. Lähde: Rakennuksen mukanan tullut asiakirja.

"08" Lepohuone (Talonmiehen alkuperäinen taaempi huone)

ENSIMMÄISTÄ KERTAA tässä asiakirjassa puhutaan muovimatosta joka "uusitaan", jalkalistasta joka usitaan (ei siis enää ole alkuperäinen), seinien lasikuitutapetista, minikeittiön pöytätason yläpuolisesta keraamisesta laatoituksesta (joka oli paikoillaan syyskuuhun 2008 sakka), että vahtimestarin alkupreäisenkaksion huoneiden välinen ovi tukitaan (tällaisena se oli aina siihen saakka kun lukkoliike Flink muutti taloon ja ilmeisesti aina vuoteen 1999 sakka jolloin sähköyhtiö muutti talosta pois ja lukkoliike sai toisenkin huoneen käyttönsä), minikeittiön tarvitsema viemäröinti on tehty siis vasta tässä vaiheessa.

Tässä asiakirjassa viitataan myös pääsisäänkäynnin tuulikaapin (ja eteishallin?) huoneselosteeseen nro 01.

Arkkitehti Yegezu Wondafrashin 1.10.1987 tekemä huoneseloste huoneesta nro "09" eli alkuperäisen pankkisalin eteläpäädystä. Lähde: Rakennuksen mukanan tullut asiakirja.

"09" Työhuone (Talonmiehen alkuperäinen keittiö)

Tässä viitataan pankkisalin huoneselosteesen nro 03. Tässä asiakirjassa viitataan myös pääsisäänkäynnin tuulikaapin (ja eteishallin?) huoneselosteeseen nro 01. Huoneseloste nro 08 onkin esitetynä tuossa ylempänä.

Arkkitehti Yegezu Wondafrashin 1.10.1987 tekemä huoneseloste huoneesta nro "10" ja "11" eli alkuperäisen pankkisalin pohjoispuolesta. Lähde: Rakennuksen mukanan tullut asiakirja.

"10" Pukuhuone (Talonmiehen alkuperäisen eteisen eteläinen puolisko"
"11" WC (Talonmiehen alkuperäinen wc)

Tässä viitataan pankkisalin henkilökunnan WC:n ylempänä esitettyyn huoneselosteeseen nro 07.

Vuosien 1999 lähtien tämä vahtimestarin makuuhuoneen takaovi on ollut jatkuvasti kiinni.
Kun se 2008 avattiin, niin ovesta löytyi tarra "Rökfritt rum"

1999 Revon Sähkö fuusioitui Vattenfall Verkko Oy:n kanssa, SYPin talon tilat jäivät yhtiölle tarpeetomiksi ja konttoritilat jaettiin insinööritoimiston ja lukkoliikkeen kesken. Tässä yhteydessä ilmeisesesti Talonmiehen huoneiston kahden huoneen välinen oviaukko taas avattiin ja vuorostaan makuuhuoneen takaovi tukittiin. Viimeisinä aikoina tätä sulkemista ennen vahtimestarin makuuhuoneen takaovessa oli tarra "Rökfritt rum"

Alakerran ilmanvaihtputket inventoi ja puhdisti nuohooja Kari Hämäläinen.
Samalla puhdistettiin myösvahtimestarin alkuperäiseen WC:hen ja taaempaan huoneeseen tulevat poistoilmakanavat Kuva 17.6.2005.

Arkkitehtiylioppilaat tekemässä keittiöportaikon ja vahtimestarin kaksion mittauspiirustuksia 23.9.2005.

Vihreäpuseroiden opiskelijan kohdalla olevaa väliseinää ei näy missään vanhassa piirustuksissa. Se on tehty lukkoliikkeen vuokrasopimusta edeltävästi. Seinä on purettu 2008.

Harmaapuseroinen opiskelija seisoo vahtimestarin keittiöön menevän oven vieressä. Hänen takanaan on avoinna oviaukko vahtimestarin alkuperäiseen eteiseen.

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa useimpiin kerrostaloihin sijoitettiin pääportaiden lisäksi erilliset keittiönportaat. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, sivu 30. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Keittiöihin sekä pienasuntoihin juljettiin pihan puolelta ulkoasultaan vaatimattoman ja ahtaan keittiönportaan kautta. Se oli tarkoitettu myös ruokatavaroiden, halkojen sekä ennen vesiklosetin yleistymistä kuivakäymälöiden jäteastioiden kuljetukseen. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, sivu 30. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Helsingissä vuoden 1875 rakennusjärjestyksestä lähtien kivitalojen pääportaiden syöksyn leveyden tuli olla vähintään viisi jalkaa eli noin 150 cm... Keittiön portaat olivat sitä vastoin huomattavasti kapeampia. Esimerkiksi Turun vuonna 1907 hyväksytty rakennusjärjestyksen muutos määäräsi "kyökinportaiden" vähimmäisleveydeksi vain yhden metrin. Helsingissä sallittiin vuodedxsta 1917 lähtien enintään kolmikeroksisten rakenusten portaiden vähimmäisleveydeksi 130 cm. Samalla määriteltiin ensimmäisen kerran askelman nousun suurin sallittu korkeus. Pääpotaissa se oli 18 cm ja muissa portaissa 20 cm. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, sivu 30. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006].

Kerrostaloasuminen oli aluksi ensisijaisesti ylempien sosiaaliluokkien asumismuoto, mikä heijastui monin tavoin rakennustapaan. Tuon ajan porvaristoon kuuluii kauppiaita, virkamiehiä sekä yrityksiä omistavia käsityöläisiä eli "tehtailijoita". Kadunvarsirakennusten tilat ol varattu ylellisille suurasunnoille. Pihasiipiin ja -rakennuksiin sijoitettiin sen sijaan pienasuntoja ja toisarvoisia tiloja... Taloihin suunnteltiin myös ilman keittomahdollisuutta oleviaz "yksittäishuoneita" ja suurasuntoihin liitettyjä ulosvuokrattavia huoneita. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, sivu 25. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Miittauspiirustus syksyltä 2005. Yksityiskohta. Oulun Yliopisto. Arkkitehtuurin osasto. Arkkitehtuurin historia II. Ensimmäisen kerroksen pohjapiirustuksen yksityiskohta.
Mitattu 23.9.2005. Piirretty 27.11.2005. Arkkitehtiyliopilaat Riitahuhta, Sutinen, Kautti ja Merikari.

ENSIMMÄISTÄ KERTAA tässä kuvassa näkyy (uudelleen) ummistettuna vahtimestarin perähuoneen pohjoinen takaovi. Lukkoliikkeet sisäisten väliovien puuttuminen (ovet löytyivät sittemmin kellarista, paitisi kaksion huoneniden läinen ovi joka on kadonnut)

Näiden mittauspiirustusten perusteella autoCAD-ohjelmalla arvioituna valonmiehen kaksion kahden huoneen yhteenlaskettu huoneistoala on noin 25,5 m².

↑

Sisäkatto

↑

Asuinhuoneen vähimmäiskorkeus (2,7 m) määriteltiin Suomessa ensimmäisen kerran virallisesti Helsingin vuoden 1895 rakennusjärjestyksessä. Sillä ei kuitenkaan asuinkerrostaloissa ollut aluksi käytännön merkitystä. Edustavien kaupunkitalojen huonekorkeus oli 1880-90 -luvuilla ja vielä aivan 1910-luvun alussa 3,5-3,6 metriä tai enemmän. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, sivu 33. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Huoneistojen katot rapattiin ja maalattiin liimamaalilla tai vasojen alapintaan lyötiin ponttilaudoitus, joka jaettiin kattopintaa jäsentäviin kenttiin. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, kappale 1880-1920, sivu 33. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Kattolistat olivat kipsilaastista vedettyjä tai valmiita kipsikoristeista koottuja. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, kappale 1880-1920, sivu 33. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Alkuperäisen työselosteen mukaan siis: "Huoneiden seinät sliipataan, liisteröidään, liitoskohdistaan(?) patentoidaan, makuloidaan ja tapetoidaan. ... Toiletti, WC, keittiö ja eteinen tapetoidaan kiiltavillä pesunkestävillä tapeteilla hintaan ... Kaikki sisäkatot vattriivataan, seissatan ja maalataan valkoisella liimavärillä. Reunakoristeet(?) tai kapeat kulta- tai mahonkilistat asetetaan katonrajaan. Ruokakomerot, vaatekomerot ja pankin kassaholvi maalataan öljymaalilla 2 kertaan. .... Kaikki jalkalistat, kynnykset, vuorilaudat ja kaikki näkyvissä oleva puinen sisustustyö spaklataan ja öljyvärimaalataan ensiluokkaisella tavalla."

Oma kysymyksensä on, että, jos seinä on ollut tarkoitus tapetoida, niin mikä järki työselostuksessa on ollut "patentoida seinien liitoskohdat". Pantentointihan on liimamaalauksen pohjatyötä. Tälle on hankala löytää suoraa perustetta. Viittaako työohje tilanteeseen, jossa samalla seinällä on sekä maalattua että tapetoitua pintaa? Näinhän osittain on kaikilla tapetoiduilla seinillä - tapetti ei ylä katonrajaan, vaan viimeiset ylimmät puolisen metriä seinää ovat maalattuja samaan tapaan kuin katotkin.

Laskettua kattoa puretaan kesällä 2008.
Alkuperäinen katto ja alkuperäinen kattorosetti sekä alkuperäisten keittiökomeroiden sijainti paljastuivat.

Suurin osa vanhimpien kerrostalojen alkuperäisistä huoneistojen sisäisistä väliseinistä oli raskaita tiilimuureja. Harvalukuiset kevyet väliseinät olivat useimmiten molemmin puolin rapattuja puuseiniä, jotka koottiin vanhoista telinelankuista. Seinää kutsuttiin ranskalaiseräisellä nimellä cloisson-seinä, joka suomalaisrakentajien suussa vääntyi asuun "kloisson(i)". ... 1900-luvun alussa kevyiden väliseinien osuus rakennuksissa kasvoi. Uudet teräkseen ja betoniin perustuvat välipohjarakenteet tarjosivat notkumattoman alustan kevyille vliseinille... [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, kappale 1880-1920, sivu 34. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Kattoon tehtiin kidesoodapesu. Keiitiön entinen katto oli luonnolisestikin varsin rastainen.

Suunnitelmana oli, että kolot paikataan mineraaliperäisellä laastilla. Siis kolot paikataan kalkkilaastilla, hydraulisella kalkkilaastilla tai tiililaastilla tai -tasoitteella. Kalkkilaastista kuivuu n. 70% kosteudesta ensimmäisen 8-12 tunnin aikana. Loput 30% kestää liki kolme viikkoa. Hydraulinen laasti kovettuu nopeasti, koska se ei ole pelkästään hiilidioksidin varassa. Paksut kerrokset kovettuvat pohjastaan joka tapauksessa hitaasti, mutta suurin osa vedestä on poistunut heti alkuvaiheessa.

Isot täytöt on järkevää tehdä karkealla tavaralla, koska sen kutistuma on pienempi. Lopputasoitus tai pienet täytöt hienommalla massalla.

TT seinätasoitetta käytettiin katon ja seinien kolojen paikkaukseen.

tasoitepaikkauksia

Tasoitteen käytönjälkiä.

Jonkinlainen ongelma oli myös se, kun nyt seinässä ja katossa on päällimmäisenä (kai) lateksimaali. Katto kylläkin jouduttiin pesemään ja e olei huomattavan likainen. Alkuperäisen työselosteen edellyttämä liimamaalihan kyllä tarttuu
www.kirjovarit.fi/data/LIIMAMAALI.pdf
siihen ja on toki mahdollista käyttää tuota vanhaa lateksimaalia pohjana ja maalata liimamaalin suoraan siihen päälle. Kaikki historialliset kerrostumat saisivat jäädä sinne rauhassa odottelemaan tulevia vuosikymmeniä. Näillä perustein katon ja seinien yläopsien päällemaalaus liimamaalilla oli tässä tilanteessa luontevin vaihtoehto.

Liimamaalilla maalaamista.

Katon liimamaalauksessa suositellaan käytettäväksi luonnonharjaksista, tuuheaa ja kärkeä kohti kapenevaa, normaalia hyvälatuista sivellintä, joka "nostaa ja luovuttaa" maalia. Tällainen sivellin löytyi esim. Sokevan siveltimien valikoimasta.

Liimamaalauksen jälkeen katto oli hetken aikaa huolestuttavan laikukas. Tämä kuitenkin tasoittui maali kuivuttua.

Harjaantumattomuutemme vuoksi jouduimme valitsemaan tiililaastin. Tiilitasoite tai laasti, joka tapauksessa parempi kuin esimerkiksi nykyään tällaisissa korjauksissa suosittu polyuretaani.

Katto, seinien yläosta ja vesikeskuslämmitysputkien yläosat maalattiin ym liimamaalilla.

Valmiina eteläseinän ylänurkkien levytykset ovat varsin huomaamattomat.

Kattolista

Alkuperäisen työohjeen mukaan "Reunakoristeet(?) tai kapeat kulta- tai mahonkilistat asetetaan katonrajaan. "

Pankkisalissa kattolistan alarauna sijaitsee ikkunasyvennyksen yläreunan tasalla.

Koska mainostoimistolle vuokrattavissa tiloissa arvatenkin tullaan käyttämään paljon seinille ripustttuja tauluja, niin näihin huoneisiin asennettiin taulujen ripustuskiskot. Ne asennettiin vastaavalle korkeudelle kuin mitä pankkisalissakin on rapattu kattolista.

Kattolistan korkeutta piirretään laservatupassin avulla.

Kattolistaksi valittiin lista, johon talujen ripustaminen oli mahdollista - seinien suojelemiseksi.

Sisäkatto
-liimamaali oli valmismaalia
- ylänurkkien koteloinnit eivät tulleet samalle tasalle eikä niitä tehdessä osattu ottaa huomioon valokiskon vaikutusta.

↑

Tapetit

↑

Seinät paperoitiin sanomalehtipaperilla, jonka päällä oli tapetti tai koristeellinen puinen rintapanelointi. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, kappale 1880-1920, sivu 33. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Päällimmäisin tapettikerros

Päälimmäisenä ollut lasikuitutapettikerros (joka alosastaan oli maalattu tiilenpuniaseksi) saatiin revittyä irti ilman, että alapuoliset rakenteet juurikaan kärivät.

Lasikuitutapettia reivitään irti

revitty tapetti

Revittyjä tapettisuikaleita ja aukaistu rossi.

Ilmesesti alin paperikerros:

Lattian länsipuolen rossista löytyneita paperipalasia. Paperi on vihreän maalin alapuolista paperia.
Siinä on piirrettynä ruudukko samaan tapaan kuin nykyään kontaktimuovirullissa.
Mustat viiva selventävät, missä tapetin viiva kulkevat.

Lähikuva edellisestä.
Mittaviivan vasemmalla puolella on paperi, jossa on koristeena ilmeisesti jokin kuvio, joka koostuu erivärisistä X-kirjaimista.
Kuvasta näkyy että (jäljempänä esitettävää) vihreää maalia on roiskunut tämän paperin päälle.

Näiden paperinpalasten suhteen kysyttiin neuvoa Philgren & Ritolan Tapettitehtaalta: Vaikuti vahvasti siltä, että tämä ruudullinen paperi olisi vanhaa paperia, jolle arkkitehdit ovat piirtäneet. Se siis ei vakuttanut tapetilta. Tätä tulkintaa puolsiv myös se, että myös kaavapaperina on paljon käytetty samankaltaista ruudullista paperia.

Aikoinaan makulatuuripaperina ei yksinomaan käytetty varsinaista makulatuuria. Sen sijaan saatettiin käyttää jotain helposti käsillä olevaa paperia, esimerkiksi muodista poistunutta vanhaa tapettia tai jotain muuta vähäarvoista paperia, kuten tässä tapauksessa arkkitehtipaperia.

Arkkitehtitoimistossa veli Ivar oli yleensä se, joka vastasi interiööreissä mm.koristeiden suunnittelusta.

Oletusarvona on, että huoneistojen kiinteä sisustus suunniteltiin kokonaan arkkitehtitoimistossa, eli talonmiehes (perheineen?) on melko todennäköisesti vain muuttanut sisään ja vahtimestarin rouvalla lienee ollut sananvaltaa korkeintaan vasta myöhemmissä tapetoinneissa - huoneistohan oli pankin omistama.

Pidettiin siis epätodennäköisenä, että tämä arkinen paperio olisi ollut vahtimestarin keittiön alkuperäinen tapetti.

Kuitenkin Museoviraston suunnittelija Maire Heikkinen toteaa kirjassa "Suomen antiikkiesineet" (Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006) että: "Jonkin verran niitä (tapetteja) myös tuotiin maahan, vaikka kotimaisen tapettiteollisuuden tuotanto riittikin kotimaiseen kysyntään ...Suomessa toimi 1900-luvun alussa viisi tapettitehdasta. Nyholm Viipurissa, Sandudd Helsingissä, Tampereen tapettitehds Tampereella, vuodesta 1909 Epilän kylässä, Ålans Tapetfabrik Maarianhaminassa ja Toijalan tapettitehdas Toijalassa. Merkityksetöntä ei ollut se, että tuotannoltaan jopa Euroopan suurimmaksi noussut Rieksin tapettitehdas säilytti Pietarissa toimiessaan myyntikanavansa myös Suomeen koko toimintansa ajan vallankumoukseen saakka."

Tämän vuoksi asiaa tiedusteltiin syksyllä 2008 myös Sanduddin tehtaalta. Sanduddin vanhojen tapettimallistojen avulla suunnittelija Maire Heikkisen sai selville, että: "Vahtimestarin alkuperäisen keittiön alin malli, jota luulitte arkkitehtien mallipaperiksi, on ihan oikeaa tapettia. Se jopa löytyi Sanduddin mallikirjasta 1914, numerolla 3572, värisävyinä -3 ja -9. Vähäinen värisävyjen määrä ja välistä puuttuvat numerot kertovat siitä että kyseinen tapetti on alkuaan vanhempi kuin vuodelta 1914. Tuolloin sitä on ollut vielä pari väriä varastossa. Malli voisi olla vuosisadan vaihteesta, sen kuviossa on jugendin piirteitä ristipistotyönä toteutettuna. Malli siis imitoi kansanomaista judendkuvioista tekstiiliä."

Näistä monista sattumista johtuen vahtimestarin keittiöön valittiin pintaremontissa 2008 toinen tapetti, joka toki myös on varhainen, mutta ei ilmeisestiään alkuperäinen vahtimestarin keittiön tapetti. Samasta syystä johtuen vahtimestarin makuuhuoneen jugen-tapettia ei tultu valinneeksi Sanduddin vahojen tapettimallien joukosta, vaan toisen suomalaisen tapetitehtaan vanhojen tapteetimallien joukosta.

Nurkkahuoneen vihreäksi maalattu tapetti

Alkuperäisessä työohjeessa siis määrätään, että: "Huoneiden seinät sliipataan, liisteröidään, liitoskohdistaan patentoidaan, makuloidaan ja tapetoidaan. Tapetin hinta 1,25 rullalta ja pankkisaliin 2 markkaa rullalta. Toiletti, WC, keittiö ja eteinen tapetoidaan kiiltavillä pesunkestävillä tapeteilla hintaan 1,25 rullalta."

Rakennusapteekin käsikirja antoi lisäselvyyttä ym terminologialle: "Huokoiset puukuitulevyt on paperoitava ennen kuin ne voidaan maalata. Levyjen pinta on niin huokoinen, että se imee itseensä paljon maalia, siistin lopputuloksen samiseksi levy on hyvä paperoida. Paperointi ja tapetointi tehdään samalla tavalla."

Rakennusapteekin käsikirjassa mainitaan kuviottoman valkoisen tapettipaperin vaihtoehdoksi oksapaperi: "Oksapaperi voidaan liimata huokoisiin puukuitulevyihin (insuliitti), haltexlevyihin tai muihin rakennuslevyihin. Kun paperia liimataan käsittelemättömiin levyihin, tulee levyt esiliisteröidä tärkkelysliisterillä"

Jalkalistan takaa löytynyttä sammaleen vihreäksi maalattua tapettipaperia. Paperin leveys on ollut noin 55-58 cm.

Koska tästä huoneesta löydettyjen papereiden limitys on ollut huomattavan suuri (jopa noin 6 cm) ja kaikenlisäksi vaihtelevan suuruinen, niin pidettiin ilmeisenä, että tässä huoneessa alunperin kyseessä ei ole ollut kuviollista tapettia. Ainoastaan valkoinen tapettipaperi, joka on maalatu jugendille (ja empirelle) tyypllisellä tapaa vihreäksi.

Tätä vihreäksi maalattua taperripaperia löytyi myös lämpöpattereiden takaa, mikä vahvisti käsitystä niiden hyvin varhaisesta alkuperästä.

Papereiden kääntöpuolella on rapatun seinän hiekkaa ja paikoin sanomalehtipaperia.

Tässä kuvasuurennoksessa tapetipaperin takainen fraktuurakirjoitettu sanomalehtipaperi ja rappauksesta irronnut hiekka näkyvät selvästi.
Kysymyksessä siis on ehdottomasti alin seinäpinnoite.
Sanomalehtitekstien perusteella ei pystytty päättelemään sanomalehtien vuosikertaa.

Rappauksesta paperiin kiinnijääneet hiekanmuruset viitaavat enemmän tai vähemmän kiireessä tehtyyn pintarappaustyöhön. Sanomalehteä on ehkä käytetty makulatuurin korvikkeena tai heikon sliippauksen paikkailuun. Sanomalethipaperin päällä näkyvää rusahtavaa paperia pidettiin todennäköisimmin makulatuuria.

Siis rappauksen päällä alimmaisena kerroksena on sanomalehtipaperia. Sen päällä on hauras ruskea paperi, joka on maalattu jotakuinkin Thorvald Lindqvistin Tikkurila-värikartan jugend-vihreällä "232X" tai "063X". Lattialistojen alueen maalausjäljistä oli pääteltävissä, että näitä vihreitä maaleja varhaisempia (pinta)maalauskerroksia ei ole olemassa.

Työselosteesta toisaalta tiesimme, että "keittiö ... tapetoidaan kiiltavillä pesunkestävillä tapeteilla"

Miten tämä piti ymmärtää? Koskapa sanomalehti on painettu fraktuura-kirjaisimilla, niin kyseessä on oltava hyvin varhainen kerros. Pidimme todennäköisenä, että vahtimestarin vähempiarvoinen keittiö maalattiinkin öljymaalilla vihreäseinäiseksi samaan tapaan kuin kylpyhuone, joka vain "spaklataan ja öljymaalataan 3 kertaan"?

Näytti siltä, että toteutus poikkesi työselostuksesta. Näinhän se menee tänäkin päivänä, että sopimuksen solmimisen jälkeen urakoitsija, rakennuttaja ja suunnittelija alkavat aina esittää muutoksia tai parannuksia. Perinteisesti rakentamisen toleranssit ovat olleet aika isoja.

Huomatavasti lisää samantyypisiä tapettinäytteitä löytyi myös rossipohjasta, jonne vahtimestarin puuhellan liesikuvun ja hormimuurauksien palasia on tipunut siinä vaiheessa kun lattian lounaisnurkka on aukaistu keskuslämmitysvesiputkia varten, myohemmin kuin länsiseinustan puuhella on poistettu sähköhelan tieltä ja kun noin vuonna 1951 on tehty länsiseinustalle viemärillinen vesipiste ja lopulta kun katon laskemisen aikoihin kaakkois- ja lounaisnurkkien kiinteät kaapit puretiin.. Lisätietoa varhaisista tapeteista toki olisi löydettävissä myös seinistä, joissa on yhä edelleenkin tallessa usean millimetrin paksuiset kerrokset eri pintamateriaaleja. Sen sijaan alkuperäisetn suunnitelmapiirustusten
www.raahe.info/kirkkokatu.20/valokuvat/katutason_piirustukset/photos/photo3.html
mukaisesta itäseinustan vesipisteestä ei ole löydetty jälkiä.

Kolme vihreää kerrosta. Kaksi tummaa vihreää rappauksenpäällä ja yksi vaalea vihreä kerros jalkalistan takana.
Valokuva alkuperäisenkeittiön lämpöpatterin vasemmalta puolelta.

Vaikuttaa että vihreitä kerroksia on ollu kolme (ks iso palanen patterin vierestä). Tämä vaalea vihreä on kuitenkin varsin myöhäinen kerrostuma. Se saattaa liittyä jotenkin myös keittiökomeroiden vihertävään sävyyn. Seinän hailakan vihreä maali jota kai oli myös puretun kaapin rossijtteissä on maalattu tummanvihreän vanhan kerroksen päälle. Ilmeisesti viimeinen vihertävä sävy on hieman vaaleampi kuin Tikkurilan Thorvald Lindqvistin -värikartan "149D", joka olisi ollut yleinen väri empite- ja jugend-aikakausina. Tätä vaaleaa vihreää ja muitakaan vihreitä ei ollut kaappien kohdalla eikä länsiseinän pitkällä (siis luoteisnurkaa lukuunottanatta) osalla.

Jalkalistojen takaa löytyneitä vihreäksi maalattuja varhaisia seinäpapereita NCS-luokittelussa.
Tarkemmin tutkittaessa huomataan, että tumman vihreitä maalikerroksia on kaksi.
Tässä viivoilla osoitettuina maalikerroksista alin, joka siis on noin luokkaa NCS S 4535-G90Y.
Kiiltoasteeltaan näiden kapeiden näytekohtien maalit ovat täyshimmeitä tai korkeintaan himmeitä.

Alin Lindqvist

Mm. Museoviraston konservaattorina toimineen Thorvald Lindqvistin numeroinnin
ja hänen laatimansa Tikkurilan Perinnevärit-värikartan mukaan tämä alin värisävy on jotakuinkin
232X eli "Empire- ja jugend-kauden väri" jota löytyy runsaasti mm. Eliel Saarisen taiteilijakoti Hvitträstkistä Kirkkonummelta tai
toisena vaihtoehtona Th: Lindqvistin järjestelmän väri 063X (kuvassa yllä) eli
"Naisten lempiväri kautta aikojen. Tämä väri on 1700-luvun puolivälistä", jota mielestäni myös löytyi Hvitträskistä (huomaa tässä linkissä,
kuinka hyvin (alkuperäisessä työselostuksessa mainittu) mahonkimaisen punertava puulista sopii hyvin tämän vihreän värin kanssa)

toinen NCS

Tummanvihreistä maalikerroksista ylempi on jotakuinkin NCS S 4520-G50Y.
Kiiltoasteeltaan kyseessä on ollut vähintäänkin puolihimmeä tai vähintäänkin puolikiiltävä maali.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että ylläolevan kaltaiset hyvin laajat värikartat ovat uusi ilmiö, olihan teollinen tuotanto aikaisemmin varsin suppeaa. Toisaalta räätälöityjä sävyjä sitten sävytettiin kohteissa paikan päällä aina tarpeen mukaan, eli nuo "Perinnevärien" sävykartat kattavat vain kapean osan mahdollisuuksista.

Mm. Museoviraston konservaattorina toimineen Thorvald Lindqvistin numeroinnin
ja hänen laatimansa Tikkurilan Perinnevärit-värikartan mukaan tämä alin värisävy on jotakuinkin
149X eli "Yleinen väri empire- ja jugend-aikakausina" tai
017X eli "Suuosittu väri 1600-luvun lopulta asti, etenkin jugend-kautena"

Värimaailma on aina suhteellinen. Pinnan karheuden ja kiiltoasteen lisäksi valon värilämpötila, määrä ja kaikki ympärillä olevat pinnat väreineen vaikuttavat. Luonnonvalossakin tilanne vaihtuu vuodenajan mukaan. Vihreä on aivan erisävyistä sisätiloissakin, jos ikkunan ulkopuolella paljon puita ja niissä lehtiä. Absoluuttisen sävelkorvan tapaista värisilmää ei tiettävästi ole.

Jos seinät halutaan uudelleen maalata vihreiksi, niin kovettuvat öljymaalit voivat olla ongelmallisia elastisen lateksin pinnalle maalattuna, paljolti pysyvyyden kannalta. Tuotekohtaisesti on sitten vielä omia hienovirityksiä. Esimerkiksi Tikkurilan Lin-pellavaöljymaalista on omat laadut sisälle ja ulos ja tuoteselosteen mukaan sisämaali on tarkoitettu vain puupintojen maalaukseen. Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että voi käyttää muuallakin, mutta valmistaja ei ota siitä mitään vastuuta.

Ikkunaremontissa valitsimme aikoinaan Terra Linali -pellavaöljymaalin, koska oli oletettavaa, että sen kylmäpuristetulla pellavaöljyllä olisi paremmat homeenesto-ominaisuudet kuin kilpailijoiden öljykkeillä. Mutta nyt siis on tarkoitus maalata sisätiloissa ja kuivissa olosuhteissa. Onko siis esimerkiksi Tikkurilan Lin-öljymaali perusteltu vaihtoehto entisöintikohteissa? Sitä kun olisi helpompi sävytyttää (NCS-koodien ja Thorvald Lindqvistin luokituksen perueteella), sävyttäminen onnistuisi maaliliikkeessä, eikä joka erää tarvitsisi sävytyttää erikoismaalareilla. Se on selvä,että rautakaupassa sävytettyinä pigemntit eivät ole aitoja maavarejä, mutta muutoin tämä on paljolti makukysymys.

Tilannehan on se, että aivan tarkoin rakentamisajan maaleja vastaavia tuotteita on vaikea saada, koska eri ainesosat ovat hieman erilaisia, kuin tuolloin. Vaikkapa vain pellavaöljy tai maaväripigmentit. Sisamaalauksessa homeiden kanssa ei pitäisi tulla ongelmia. Jos tulee, ongelma on muualla kuin maalissa. Ulkona käytettessä suuri merkitys on eri tuotteiden homeenestoaineilla ja niiden määrällä. Moni valmistaja käyttää homeenestoaineena sinkkinaftenaattia. Tikkurilan Lin-pellavaöljymaalia siis pidetään tässä kohteessa hyvin perusteltuna valintana. Joku muu voi olla eri mieltä ja kommnetit otetaan kiitollisina vastaan osoitteessa kirkkokatu.20@luukku.com.

Työselosteen ohjeen mukaan "keittiö ... tapetoidaan kiiltavillä pesunkestävillä tapeteilla" mukaan. Yhtenä vaihtoehtona pidettiin sitäkin, että käytettäisiin moderneja yksivärisiä jugend-vihreitä tepetteja - niitä lienee helppo löytää.

Jos olisi haluttu käyttää vihreää valmista paperipettia, niin lähinnä tumman vihreitä valmistapetteja olisivat ehkä Philgren ja Ritola Oy:n Tapettitehtaan yksivärinset tummanvihreät tapetit:

Ja etenkin lähellä olisi "Uni" tapetti nro 69324 , jonka värisävy (noin NCS S 5025-G50Y) vastaa jotakuinkin näistä kahdesta maalikerroksesta päälimmäistä (seuraavassa skannauksessa värintoisto ei kylläkään ole oikein onnistunut):

Sen sijaan "Uni" tapetin nro 61642 värisävy (noin NCS S 5020-G10Y) on liian vihreä:

Vaikuttaa siltä, että kovin vaaleanvihreä väri, hailakan vihreä tai vaalea sinertävän vihreä eivät vakuta yhtä uskottavalta tällaisen korkean huoneen tapetteina.

Maire Heikkinen kirjassa "Suomen antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006: "Oman tapettityyppinsä vuosisadan alussa muodostivat lähes yksiväriset mallit, värinä usein voimakas punainen, mallina näissä oli vain lähitarkastelussa erottuva tekstiili-imitointikuvio. Näitä käytettiin arvokkaammissa kohteissa kuten saleissa usein leveän reunanauhan kanssa."

Toki siis tuollainen mainittu tekstiili-imitointikuvikin olisi mahdollinen, liki yksivärisessä vihreässäkin tapetissa.

Erittäin onnistunut kokonaisuus vihreäseinäisestä huoneesta.
Valokuva kustannusosakeyhtiö Otavan porrashuoneesta.
Kuvaa ei esitellä tässä julisessa internet-sivustossa ennen kuin
julkaisulupa on saatu hankittua.

Esimerkki jugend-huoneesta, jossa on vihreäksi maalattu peräseinä. Vihreä ei ainakaan efektiseinänä ole (korkeassa huoneessa) liian ahdistava.
Kyseessä on Valter Thomén ja Karl Lindahlin suunnitteleman Kustannusosakeyhtiö Otavan toimitalon hyvin säilynyt porrashuone.
Punertavanruskeaksi kuultolakattu puu ja huonekalut näyttävät sopivan tummanvihreään seinäväriin.
Samoin rusahtavaksi murrettu kattoväri on maalarinvalkoista parempi.
Yksityiskohta valokuvasta kirjassa "Suomen Antiikkiesineet"

Esimerkki jugendhuoneesta, jossa on vihreä seinä. Valter Thomén suunnitteleman Oulun SYPin talon (eli nk. Pekurin talon) pankkisali, nykyinen pikaruokala.
Huomaa ja suhteuta vihreään senään ero rusahtavanvalkoisella kattomaalilla ja maalarinvalkoisella ikkunasyvennysten maalilla.
Erikoismaalari Katja Aaltosen kädenjälkeä. Mainittakoon, että tässä huoneessa värimaailma ja kuvioaiheet eivät vastaa alkuperäisiä.

Vahtimestarin asunnon keittiön seinäksi yllä esitetty runsas koristeellisuus olisi toki epäuskottavaa ja liiallista.

Esimerkki vihreäseinäisestä huoneesta, jossa vihreää on useammalla seinustalla.
Clementine Åstromin talo Oulussa, eli nk Rauhala, johon Valter Thomé suunnitteli muutostyöt 1916.
Huomaa maalarinvalkoisen kylmyys ikkunoissa.
Näiden tapettien aikakaudesta minulla ei ole tietoa.
Väri kylläkin on jugendiin sopiva ja klassinen ruutukuvio sopisi nk. elektismin kauteen - eli maailmansotaa edeltävään siirtymäkauteen jugendista takaisin kertaustyyleihin.

Runsaasti lisää vaikutelmia vihreistä jugend-huoneista löytyy Kirkkonummen Hvitträskin taitelijakodin museosta.

VALOKUVA

http://www.tampere.fi/kuvat/5436Xr5Al/HUONE-08.jpg

Esimerkki jugend-huoneesta, jossa kaikki seinät ovat vihreitä ja vihreä seinäväri ulottuu ikkunoiden yläpuolellekin. Hyvin suuressa huoneessa tällainen vihreys ei tunnut ahdistavan. Huomaa tässä valokuvassa myös se, mikä rauhoittava vaikutus on tummanruskeilla bakeliittisilla valokatkasijoilla ja pistorasioilla tämän huoneen olemukseen. Vertaliun vuoksi kuvittele mielessäsi valkoiset muovikatkasijat huoneen seinälle. Tämä on etenkin tärkeä sisustukselinen seikka, koska tämän päivän restaurointikohteessa käytetään joka tapauksessa enemmän sähköä (muuhunkin kuin valaistukseen) kuin 1910-luvulla. Valokuva sivustolta www.tampere.fi/sanoinjakuvin/rakennukset/raatihuone/alakerta.html

Tauno Tarna kirjassa "Suomen antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006: "Jugendin aikana tapahtui tekninen mullistus, kun lamppuöljystä siirryttiin sähkön käyttöön. Uusi tekniikka ja voimakas tyyli antoivat yhdessä edellytykset valaisinmalleille, joille ei löydy historiallisia esikuvia, mutta jotka loivat perustan tulevien vuosikymmenien kehitykselle. ... Arkkitehdit suunnittelivat kansallisromantiikan aikana kokonaissisustuksia ja valaisimet olivat niissä tärkeitä huonekalujen ja kaakeliuunien ohella. Suomalaisten jugendin ajan arkkitehtien hienoissa sisustussuunnitelmissa on nähtävänä suuri määrä loistavia valaisimia, joista monet myös toteutettiin. ... Vanhoissa sähkövalaisimissa lampun kiinnitysosana on posliininen kaulus, ensin korkeampi ja myöhemmin matalampi. Metallina käytettiin messinkiä, jonka tilalle myöhemmin tuli turvallisuussyistä muovi, bakeliitti. Pistotulppia alettiin valmistaa bakeliitista 1920-luvulta alkaen. Aivan alussa hehkulampuissa ei ollut kerrettä,, joten ne voitiin irrottaa nostamalla, kun posliinirengas oli kierretty pois."

Marja-Liisa Ripatti kirjassa "Suomen antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006: "Monia sähkölaitteita alettiin tuottaa ja markkinoida jo 1920-luvun alkuvuosina. ... Sähkön leviäminen pelkästä valaistuksesta laitteisiin muutti keittiötä, samoin valaistuksen vähittäinen parantuminen. Alettiin neuvoa seinälampun sijjoittamista työpöydän yläpuolelle, Kotilieden mallikeittiössä ensimmäisen kerran 1925."

VALOKUVA
http://www.veturitalli.info/hotelalma/hotelalma_seinajoki/huoneet.php

Esimerkki vihertävistä tapeteista.

Lin sisäöljymaali. Tuoteseloste. Käyttöturvallisuusohje.

Seinien koemaalauksia varten 13.9.2008 tilattiin Oulun Värisilmästä Lin pellavaöljy -sisämaalia litran purkit sävyjä (Thorvald Lindqvistin Tikkurila-värikartan jugend-vihreät) "232X" tai "063X".

Koska alkuperäisissä tapettinäytteissä ei ollut viitettä valkoisesta pohjamaalauksesta, sitä ei käytetä tässäkään tapauksessa, vaan pohjamaalaus tehtiin laimennetulla Lin-pelavaöljymaalilla.

Pellavaöljymaalauksen makulatuuripaperi ostettiin Bilteman lastentarvikeosastolta.

Myynnissä ollut lasten piirustuspaperirullan leveys on kylläkin vain 47 cm (verrattuna alkuperäisen makulatuuripaperin leveyteen, joka olisi tarkkaan ottaen ollut noin 55-58 cm).

Makulatuuripaperia tapetoidaan.

Tämä paperi osoittautui huonohkoksi valinnaksi kahdesta syystä. Ensiksikin sen tapetointi oli todella vaikeaa. Lisäksi se oli niin imukykyistä että se heti imaisi pellavaöljyn kosteuden itseensä ja maalipintaan jäivät selkeät siveltimenkarvojen tihetä viivat.Mahdollisesti ongelma olisi korjaantunut käyttämällä Lin kiiltoöljyä, mutta tässä tapauksessa oltaisiin ajauduttu entistäkin kauemmaksi alkuperäisestä pellavaöljymaalaamisesta.

Makulatuuripaperin tapettiliisterinä muistaakseni käytettiiin Lim&Handtruck -liisteriä, joka ostettiin Rakennusapteekista.

Makulatuurin kiinnittämisessä listerinä muistaakseni käytettiin aitoa tärkkelysliisteri tapettien ja seinäpapereiden liisteröintiin. Tapettiliisteri sopii liimamaalitapetteihin, oksapaperiin, muihin tapettipapereihin ja se on hyvä sideaine liimamaaliin, jonka tulee näyttää vanhalta. Pussillinen liisteriä riittää 30 m² tapettia (ja se riittäisi vähän pienempään määrään oksapaperia, jolle mielellään käytetään vähän enemmän liimaa sisältävää liuosta). Liisterissä ei ole muovia lisäaineena. Koska liisteri on puhdasta tapettiliisteriä, siitä ei jää läiskiä tapettiin tai paperiin, kunhan liisteri pyyhitään pois sen ollessa märkää. Liisteriaine liuotetaan veteen n. 2 tuntia ennen käyttöä. Voidaan säilyttää valmiina liisterinä suljetussa astiassa noin viikon.

Makulatuuripaperin repsottavien saumojen korjauksessa kätevää oli ruiskuttaa liisteriä sauman sisään injektioruiskuun kiinnitetyllä infuusiokanyylillä.

tapetoinnissa tarvittavia välineitä

Tapetoinnissa tarvittavia työkaluja.

Mainittakoon, että vahtimestarin keittiössä myös keskuslämmitysputkien alaosat malattiin vihreiksi.

Toinen maalaukserros vihreää.

Tämä oviaukko jäi edelleenkin peitetyksi, mutta sen myöhempää aukaisemista valmistetliin jo tässä vaiheessa.

tasoitteen hiomista

Seinätasoitetta hiotaan

Koska vahtimestarin makuuhuoneen alkuperäisestä tapetin kuosista ei ehditty löytää mitään viitteistä (muuta kuin hitan 1,25 mk rullalta), niin vuokralaisten sallittiin valita itse tapetin Philgren&Ritolan mallistosta, kunhan tapetti vain on jugendia ja sopii kaksion kokonaisuuteen.

Keltaista huonetta tapetoidaan

Myöhemmin nämä tiedot tapettiasioista siirretään tai linkitetän huonekorttiin ja tapetikortiin

Seinärakenteet
-poistoilmakanavia ei ole nuohottu
-liian paksu pellavaöljymaali, väärällä tekniikalla siveltynä, huonolla siveltimellä, roiskeet lattiassa
- vaikka lastulevyjen jatkuvuutta ei tulekaan nurkkiin niin katkaisukorkeus olisi saanut olla sama kaikilla seinustoilla

Boordi ja seinäpinnat
-seinäkolojen paikkauksessa ei käytetty kalkkilaastia
-seinien todennäköisintä alkuperäistä vihreää tarkkaa sävyä ei selvitetty esim. erikoismaalarin toimesta
-suopaliuoksen sekoitusta ei ehditty elvittämä seissausta ja patenteerausta varten
-enne seuraavaa kierrosta tehdään naisten lempiväristä067x isompi koemaalauspinta ja harkitaan sitä. vastaavasti myös erikoismaalari saa sävyttää yhden koevihreän.
- Seinien tasoitteena käytettiin sementtiperäistä tasoitetta

dec mitä naarmuja oli ilmaantunut pohjoisseinälle pistorasian viereen 1.12.2008

Verhot

Vintiltä löytyneen alkuperäisen/varhaisen mallin mukaiset verholaudat tilattiin Tilmannilta 14.8.2008.

Alkuperäinen/varhainen puinen verholauta kuvassa vinossa asennossa alavasemmalta yläoikealle.

Tällaiset verholaudat maalataan pellavaöljymaalilla. Mutta niiden värisävyä ei vielä päätetty.

Varsin pian kuitenkin huomattiin, että näissä vahtimestarin asunnon huoneissa on todennäköisimmin ollut messinkiset verkoputket samaan tapaan kuin tiedämme pankkisalissa olleen. Nimittän alakerran korkeissa huoneissa tällainen klassinen kreikan palkistomainen (mutta ei katonrajaan sijoittuva) verholauta teksisi odon vaikutuksen. (Toisessa kerroksessa tilanne on toinen, kun verhotangot ja veholauta sijaitsevat aivan katon rajassa. Nämä puiset verholaudat lienevätkin peräisin toisesta kerroksesta)

Alkuperäiset(?) verhotangot. Valokuva pankkisalista vuodelta 1951.

Messinkiputket ja päätyköristeet löysin Pattijoen Wanha Edvard antiikkikaupasta ja messinkiset seinäkoukut löytyivät oululaisesta antiikkikaupasta.

Se, että sinäköukkujen löytäminen oli vaikeaa on aika tavallinen tilanne vanhojen rakennusosien kanssa. Helposti irroitetavat osat (kuten tässä verhotangon tanko osa tai ovissa pelkät kahvat) otetaan mukaan, mutta vaikeammin irroitettavat osat (kuten verhotankojen seinään ruuvatut kiinnikkeet tai ovissa avaienreikiä ja ovenkahvoja ympäröivät metalliset helat) jätetään irroittamatta ja viedään lopulta kaatopaikale.

Ote alkuperäisestä työohjeesta:

Ikkunoiden ja ovien yläpuolilla asennetaan verhokoukut.

verhotankojen nuppeja
Oululaisesta antiikkikaupasta löytyneitä erilaisia verhotankojen messinkinuppeja.

Verhokoukut (messikisten verhotankojen seinäkiinnitysosia varten) olivat tallella vahtimestarin makuuhuoneessa, mutta vahtimestarin keittiössä niitä ei ollut. Mahdollisesti ne on poistettu ja rapattu umpeen. Todennäköistä myös on, että ikkunan molemmilla puolilla olleet komerokaapit ovat estäneet verhotankojen seinäkiinnitteiden käytön ja verhotanko lienee kiinnitetty suoraan komeroiden kylkiin. Nyt kun komerokaappeja ei ole, niin johdonmukaisuuden vuoksi myös vahtimestarin keittiöön asennettiin ruuvikiinnityksellä verhotainkojen seinäkiinnityskappaleet ja niihin verhotangot.

Vahtimestsarin makuuhuoneeseen antiikkikaupasta hankittu verhotanko.

Ei ole estettä sille, että halutessaan vuokralainen kiillottaa varhotangon.

Tätä kohtaa terkenetaan myöhemmin kalterien historialla

Ikkunat

Ikkunoita ei pystytty kunnolla entisöimään nyt tämän remontin yhteydessä. Alkuperäisen keittiön karmeista poistettiin maali, ne pohjamaalattiin Terra Prelinillä (mutta välihionta ja spaklaus jäivät huomattavan puuttellisiksi), ne välimaalattiin ohennetulla Terr Linalilla ja pintamaalattiin konsentroidummalla Terra Linalilla. Sävy on sama kuin rakennuksessa muuallakin.

Alkuperäisewn keittiön (etelämpuoleisessa ainoassa) ikkunassa on vuoltuna numerointi "1 E"

Sisäpokien huoneenpuoliset pinnat vain maalattiin 2 kertaan vanhan lateksimaalin päälle, sävytetyllä maalilla.

Talonmiehen makuuhuoneessa on siis alkuperäiset valurautaiset korvasalvat mutta vahtimestarin keittiön ikkunaan jouduttiin tilaamaan messinkiset korvasalvat Rakennusapteekista.

Terveysikkunan helan maali postettiin rapsuttelemalla.
Maalinpoistoon tarvittiin puolenkymmentä käsittelyä NitroMors maalinpoistoaineella.

Myös terveysikkunan metalliosista poistettiin maali. Niitä ei kuitenkaan ehditty kasitellä ruosteenestomaalilla.

Työohje "Ellei tuuletusikkunaa ole, niin jokaisessa huoneessa, eteisessä, kylpyhuoneessa, WC:ssä ja naulakkohuoneessa on oltava ilmaluukku, joko suoraan ulos tai hormin kautta savupiippuun…"

Ikkunat
-ikkunoiden entisöinti on kesken
- ikkunasyvennysten remonttia ei saatu mahtumaan tiukkaan aikatauluun
- ikkunan dokumentoint jäi kiireessä tekemättä: oik alaruudun oik alareunassa on palanut kuoppa, ehkä kynttilän tmv jäljiltä, vas yläruudussa on joskus ollut krvasalpa, siis terveysikkuna lienee myöhempää perua.
- ikkunan maalinpoistossa tuli tarpeettomia naarmuja
-ikkunan pyrstökoukut vat alkuperäiset mutta niitä ei irroitettu eikä öljypoltettu
- kiireessä kaikki ikunoiden metalliosat jäivät ruostesuojaamatta
- vakt ikkunan ulkopuolen metallivahvikkeet alkavay jo ruostua
-miinus puhdista metalliosat ja pohjamaalaa ne ruosteensuojamalilla
- Korvasalpojen alkuperäistä sävyä ei palautettu

Verhot
-alkuperäisten verhotankojen tarkkaa mallia ei ole saatu selvitettyä

Ovet

Väliovet olivat puisia peiliovia. Vankkojen kehyspuiden välissä oli ohut puinen levy. Kehyspuiden ja ovipeilien reunaan hyöylättiin koristeellinen profilointi. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, kappale 1880-1920, sivu 33. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Suunnitelmana oli, että ovet maalataan joko alkuperäisellä vaalealla vihertävällä sävyllä tai Göran Gundmussonin ohjeiden mukaan huomaamattomalla harmaalla saävyllä. Vahtimestarin huoneiston alkuperäisiä ovia ei ollut säilynyt. Tässä vaiheessa käytettiin myöhempien vuosikymmenten levyovia.

Huoneiden välisestä ovesta poistettiin maali, pohjamaalaus tehtiin Terra Prelinillä (mutta välihionta ja spaklaus jäivät huomattavan puuttellisiksi), ne välimaalattiin ohennetulla Terr Linalilla ja pintamaalattiin konsentroidummalla Terra Linalilla. Sävy on sama kuin rakennuksessa muuallakin.

Huoneiden välisen oven karmin itäisestä pystypuusta löytyi merkintä VIII, joka on oven alkuperäinen numerointi.

Karmin länsipuolen yläosaan jätettiin pieni kohta, josta alkuperäinen maali ja värisävy ovat nähtävissä.

Vuoden 1914 valokuvan mukaisesti on mahdolista, että oviaukkojen syvännysten seinämät ovat oleet maalattuina esim kitinvihreällä.

Sisäovi
-ovia ei saatu rekonstuoitua
-massiivipuisten palo-ovien tarvetta ei osattu ennakoida ja ne joudutaan tekemään nyt ainakin ennen yläkerran käyttöönottoa
- terra prelin oli vanhaa jämää ja siinä oli paakkuja. sitä oli myös hieman liian knaftisti vuorilaudoille ja sisäänkäynnin karmille
- sisänkäynnin ovebn portaikon puolen välihionta jäi tekemättä

Vuorilistat
-listojen maalaus pölyttömämmässä tilassa ja paremmalla työskentelykorkeudella
-vuorilautasokkelit päätetään myöhempien rremonttien yhteydessä

Ulko-ovi
-seinien todennäköisintä alkuperäistä vihreää tarkkaa sävyä ei selvitetty esim. erikoismaalarin toimesta
Tuulikaappi
Ulkoportaat
Invaluiska
- Edeleen etsinnässä, kuka voisi tehdä ovenkarmipuut

Vuorilistat

Alkuperäisen mallin mukaiset vuorilistat tilattiin Tillmannilta 14.8.2008, joskin rekonstruoitavien ovilistojen kääntöpuolelle teetettiin urat mahdollisia sähköjohtoja varten.

Alkuperäinen halkileikkauspiirustus. Talonmiehen makuuhuoneen takaoven ulko puoli, henkilökunnan eteisen puolelta kuvattuna.
Kuvassa näkyy luonnostltuna ovien vuorilista ja vuorilistasokkeli.
Yksiyiskohta piirustuksesta 20.4.1914. Lähde: Nordean pankkimuseo.

Kuva pankkisalin alkuperäisestä pohjoisesta ovesta vuonna 1951.
Kuvassa näkyy ovien alkuperäinen vuorilista,
kuvan oikeassa alakulmassa näkyy vuorilistasokkeli
sekä myös pieni määrä alkuperäistä jalkalistaa.

vuorilistaa Tilmmaniilta

Tillmann OY:ssä höyläytettyä vuorilistaa, jonka takapintaan on jätetty kouru sähköjohtoja varten..

Ovilistata maalattiin Terra Prelin ja sävytetyillä -Linal pellavaöljymaaleilla. Sävy on todennäköinen alkuperäinen. Kiireessä välihionnat ja spaaklaukse jäivät puuttellisiksi..

Vuorilistat paikoillaan.

Vuorilistasokkelia ei asennettu tässä vaiheessa. Se asennetaan myöhemmin, kun on ensin muodostettu tarkempi käsitys rakennuksen alkuperäisten vuorilistasokkelien tyypistä.

Vuorilautasokkelista kerrotaan enemmän Rakennusapteekin käsikirajn sivulla 364.

Jalkalistat

Lattia- ja ovilistat (olivat) koristeellisia jopa useita kymmeniä senttimetrejä leveitä kokopuulistoja. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, kappale 1880-1920, sivu 33. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Pääsisäänkäynnin eteisen alkuperäisen/varhaisen jalkalistan mukaiset jalkalistat tilattiin Tillmannilta 14.8.2008,

Pääsisäänkäynnin ovaalin muotoinen tuulikaapi.
Jalkalista lienee alkuperäinen ja samaa tyyppiä kuin alkuperäisissa valokuvaisssa.

joskin rekonstruoitavien jalkalistojen kääntöpuolelle teetettiin urat mahdollisia sähköjohtoja varten.

Kuva Oulun Hammarin-Sähkön myymälästä.
Sähkölistojen koko on vähintään 18 x 36 mm ja mieluiten (kuten kuvassa) 19 x 45 mm

Eswitietoina tarvittaville sähkökouruille: Muovikaapelien mittoja:

Valaistus syöttökaapelit MMJ 3x1,5s halkaisia 9,5 mm, käytetään valaisin haaroituksissa ym.

Kytkimelle menevä kaapeli, jos useampi vipu kytkimessä MMJ 5x1.5s halkaisia 11mm

Pistorasia kaapeli toimistot ym. MMJ 3x2,5s halkaisija 11mm

Kaapelien valmistaja REKA Oy, Suomalainen yritys.

Vihreän tapetin koemaalauslevyä, jalkalistaprofiilia ja alkuperäistä (joskin haalistunutta) lakkauspintaa sovitetaan toisiinsa.

Suunnitelmana oli, että alkuperäisen työohjeen mukaisesti jalkalista pohjamaalataan valkoisella pellavaöljypohjamaalilla, tarvittaessa spaklataan ja väli- ja pintamaalataan sävytetyllä pellavaöljymaalilla.

Jalkalistan värin suhteen päälimmäisinä vaihtoehtoina olivat
- (värisommitelmallisesti sopivalla tapaa) seinää tummempi vihreä
- (alkuperäistä työohjetta mukaellen) mahonkiootraus
- ruklaanruskea (Ruskea sävyn ollessa se sama,joka löytyy pääsisäänkäynnin puolipyöreän tuulikaapin säilyneestäalkuperäisestä jalkalistasta. Siis pellavaöljymaali voi olla A) itse sävytetty maaväreistä joita löyty 2. kerroksen hyllystä B) ostettuna sävytettynä sävyyn "NCS S 7020 Y50R" tai C) ostettuna Uula Colorin valmissävyä "4009 KAHVI")

Tuulikaapin alkuperäisen listan sävy on ollut jotakuinkin NCS S 7020 Y50R

Talonmiehen makuuhuoneen puulattian reunoilta löyty tieto alkuperäisen jalkalistan leveydestä:

Talonmiehen makuuhuoneen eteläinen lattianraja. Kuvassa näkyy petsaamattomana ja lakkaamattomana alkuperäisen jalkalisten reuna.

jalkalista 2

Talonmiehen makuuhuoneen läntinen lattianraja. Kuvassa näkyy petsaamattomana ja lakkaamattomana alkuperäisen jalkalisten reuna.

Kun hieman paksuuntunut seinätapetoinnit ja tasoitteet otetaan huomioon, niin kyseessä sopii olleen sama(n levyinen eli noin 32 mm:n) jalkalista kuin pääsisäänkäynnin eteisessäkin. Tämä tuki ajatusta siitä, että pääsisäänkäynnin tuulikaapin, yllä esitettyjen vanhojen valokuvien ja näiden vahtimestarin huoneiden jalkalista on ollut samaa tyyppiä. Lisäksi koko rakennuksen kustannusarviossa 1914 puhutaan vain yhdentyyppisestä jalkalistasta.

Kuvan perusteella jää myös vaikutelma, että vahtimestarin amakuuhuoneen jalkalista olisi ollut petsattu ja lakattu, koskapa lattian petsaus ja lakkaus on suoritettu vasta jalkalistan asentamisen jälkeen.

Jalkalistojenn koemaalauksia varten 13.9.2008 tilattiin Oulun Värisilmästä Lin pellavaöljy sisämaalia litran purkit sävyä "NCS S 7020 Y50R" sekä maalarin valkoista. Pohjamaalaus oli tarkoitus tehdä tarvittaessa valkoisella ohennetulla maalilla. Kittaukseen käytetään tarvittaessa pellavaöljykittiä ja väli- ja pintamaalaus tehdään ruskealla. Pohjamaalaus, kittaukset ja välihionnat jäivät osin kiireestä johtuen pois.

Toinen varteenotettava vaihtoehto on jalkalistan petsaaminen lattian väriseksi. Tälle vaihtoehdolle on siis olemassa tukea y.o. valokuvissa.

Jalkalistojen paikkausmaalausta.

Käytetty jiirisaha ei valitettavasti tehnyt siistejä sahauspintoja kuin "vasemmalle kääntyviin" sahauksiin. "Oikealle kääntyvät" sahaukset hieman repeytyivät ja ne jouduttiin paikkausmaalaamaan.

Jalkalistojen kiinityksessä käytewttiin Würth AW20 ruuvikannan ruuveja. Ne vaihdetaan talttakantaisiin joskus myöhemmin.

Jalkalistat
-pellavaöljyjen sävytyksissä ei käytetty luonnonpigmenttejä. Nyt käytetään Uulaa.
- jäi tekemättä kaappien edustojen jalkalistaleveyden mittaaminen ja valokuvaaminen
- jalkalistan profiili jäi hieman liian vaisuksi
-jalkalistan maalin kiiltoaste jäi himmeäksi, mutta lin-kiiltoöljynkanssa ei haluttu eikä ollut ajallisia mahdollisuuksiakan kokeilla
-lattialistojen jiirisahauksen harjoitteluun meni kohtuuttomasti lautaa
-lattoalistojen sahausjälki ei ollut hyvä
- lattialistojen ruuvikiinnitys väärällä korkeudella kun siihen ei saa torx lappua päälle
-seur kerralla käytettävä sellaista jiirisahaa, joka kallistuu myös toiselle päin eikä revi maalipintaa rikki.
-seur kerralla maalatava kaikkia listoja vähintäänkin yksiylimääräinen että oviaukon virheen gapainen tilanne saadaan korjattua
-torxien tilalle hankittakoon perinteiset ruuvit ja ne väihdettakoon seiuraavien listanirtikäyttöjeen yhteydessä. siihen saakka pyritän käyttämään muovisia kantalappuja
-. miinud pistorasian kolo liian iso

Lattia

Asuinhuoneisiin tehtiin usein lautalattia... Huoneiden ja kakluunien reunoja pitkin kulki jiirilauta... Linoleum- eli korkkimatto yleistyi asuntojen lattiamateriaalina Helsingissä vasta vuoden 1910 tienoilla. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, kappale 1880-1920, sivu 33. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

inventointi 2008

Talonmiehen keittiön lattian kerrostumia vuonna 2008.

-2,5mm lappapuuron punertava pikkuviivallinen taipuisa muovimatto, jonka pohja on valkoinen
-vaalean ruskea kumimainen liima joka on harvakseltaan levitetty noin 5 mm kammalla
-1mm vaal rusk laikullinen taipuisa muovimatto, jonka alapinta on valkoinen ja
-vaal rusk kumimainen liima joka on levitettu n4mm kammalla
-11mm kova lastulevy jonka alapintaa ei ole liimattu
-vanha kovaksikuivunut vaaleankellertävä liimakerros jonka päälinen matto on siis jo poistettu
-2mm kovaksi kuivunut vihreä matto
-musta ohut liimakerros
-n3,5mm kovalevy jonka rypyläpuoli on alaspäin
-harmaa rakennuspahvi
-vaalea liima
-ruskea lakka
-itä-länsi mäntyponttilautalattia

Vahtimestaqrin makuuhuoneen lattiakerrokset keväällä 2008 ennen restaurointia.

taustat

Samat kerrokset kääntöpuolilta.

Talonmiehen makuuhuoneen melko varhaisia ja varhaisia lattiakerrostumia löytyi käytävään johtaneen oven kynnyksen tienoilta.

Päälimmäinen kerros: kaistale vaaleanruskeaa muovimattoa. Paksuus noin 1 mm

Kumimainen rusahtava, aavistuksen vihertävää liimaa

vaalean kellertävää maalimaista pintaa

rusahtavaa (aavistuksen vihertävä) linoleumi, jonka pohjassa punainen kangaspala

harmaa narinanestopahvi

valkoista murenevaa tasoitetta

lakattu ja petsattu mäntyponttilautalattia.

Vahtimestarin entisenkeittiön lattian asbestipurku tehtiin PRS pintarakennus saneeraus -T:min toimesta, alipaineistetussa tilssa, asbestipurkuna.

Lattioiden entistäminen aloitettiin vahtimestarin makuuhuoneesta, jonka lattia oli hyvin säilynyt.

Kuvassa taksvärkkiläinen kostuttaa märällä kankaala lattiaa laudan (mutta ei lautojen rakojen) kohdalta,
minkä jälkeen pahvi oli suhteellisen helppoa kaapia pois.

Vaikutelmaski jäi, että pahvi imi kaiken veden (eikä vettä riittänyt tippasemaan pahvista läpi) ja tällä tavoin tehtynä vettä ei valunut (ponttien tilkitsemiin) lattiarakoihin eikä rossiin.

Paljaat lakkapinnat suojattiin alumiiniteipin palasilla,
jotta maalinpoiston tarkoitettu infralunalämmitin (kuvassa keltainen sähkölaite vasemmalla)
ei korventaisi alkuperästä lakkapintaa pois.

Infrapunalämmittimelläja maaliskapalla (pahvia liimannut) vihertävä liimakerros oli suhteellisen helppoa poistaa.

Ensimmäisten maalinpoistokokeiden tulosta.

Rakennuspahvi on liimatti vihertävänrusahtavalla massamaisella liimalla lakattuun lattiaan. Lattiaa ei ole koskaan maalattu

Aluksi ajatteltiin, että nykyistä lattiaa ei kannattane entisöidä, koska siitä on 1/4 sahattu pois, keskuslämmptysputkien asentamisen yhteydessä (arvatenkin joskus 1930 luvulla).

Alunperin useimmissa huoneissa on siis ollut vinoneliökuvioitu mosaikkiparkettia matkiva linoleumilattia. Niiden saatavuus on tällä hetkellä kuitenkin erittäin huono. Suunnittelun alkuvaiheessa vinoneliöistä harkinnassa on Quick-Step Vesailes laminaatti vaaleana tai tummana ja huoneetta kiertävällä reunalaudoituksella. Sen kuivokoko on kuitenkin huomattavan suuri. Lisäksi sävy on ehkä tarpeettoman tumma, jos seinät maalataan tummalla vihreällä. Lattiassa saisi ehkä myös hieman enemmän punaistä sävyä. Historiallista perustetta olisi kai yhtä paljon lautalattiaa matkivalla laminaattilattialla, mutta ongelmana on se, että niiden "lautojen" pituus on liian lyhyt verrattuna alkuperäiseen "seinästä seinään" -lautalattiaan.

Sanan "asfaltfilt" viian osoittama kohta piirustuksesta (eli "Skålning"-alueen tasolla oleva vaalea alue sanan "torvströ" yläpuolella):
Tulkitsen kuvan niin, että suunnittelija on piirtänyt samaan kuvaan tuon koolauksen alle tulevan pahvin (jolla mm. lattian narina saadaan pois),
vaikka se todellisuudessa ei näy noin päin (kuvauksen ekonomiaa tai ekologiaa, työtä ja paperia on säästetty).

Kaikki väliseinät lepäävät suoraan rautapalkkien ja betonin(?) päällä siten että seinien läpi ei saa kulkea mitään koolauksia.

Kun lämmitysputkia on asennettu, niin purkulautoja ei ole käytetty paikkauksiin

Keskuslämmityksen asentamisen aikoihin laitetut lattia-aukaisujen paikkapalat ovat joko täysin raakalautaa tai sitten maalattua (alunperin kuulto lakattua) lautaa.

Paikkapaloista löytynyt maali on jotakuinkin:
Tikkurila Vanhan ajan värit -värikartan Permo puulattiamaali 0231 HR2
tai
Tikkurila Thorvald Linqvistin Perinnevärit -kartan 017X (eli Suosittu väri 1600-luvun lopulta asti, etenkin jugend-kautena)

sotekettu rossi

Kuvan vasemmassa alaneljänneksessä näkyy kaksi vesiputkea ja yksi isompi viemäriputki. Näiden putisen asennuksen yhteydessä rossin sisukset on perusteelisesti myllerretty.

Rossista löytyi mm. useampia kappaleita nk. Mani-levyä - valkoinen levy kuvassa alhaalla keskellä.

Tässä kuvassa näkyvät putket laskeutuvat alapuolella sijaitsevaan kellarihuoneeseen - entiseen pyykkitupaan. Vesiputket ja viemärijohdot irroitettiin talon vesi- ja viemäriputkistosta. Käyttömättömiksi jäävien välipohjaläpivientien kautta tuotiin kaksioon sähköjohdot, kellarista, ylös ensimmäiseen kerrokseen.

Rossista löytyneitä vinkkejä huoneen historiasta.

Keittiön lattan länsireunan rossista löytyi vuoden 1950 kalevan sivu (kuvassa ylhäällä kekellä).

Aukaistua rossia

Lattian purku ei valitettavasti antanut tietoa huoneiston varhaisimmasta linoleumista. Tietoa sen sijaan saatiin varhaisista (ja mahdollisesti nurkkahuoneen alkuperäisistä) tapeteista, nurkkakaapeista, kaakeliuunista, keittiön hellasta ja myös lattialistasta.

Vaakasuoria sähköjohdotuksia kutsutaan nk.vaakaheitoiksi.

Koolausta.

Rossiin liittyvät työt: Kosteuden osalta on aina muistettava kaksi asiaa: 1. Kuivumisen varmistaminen 2. Kastumisen ehkäisy. 2. ei saa estää 1:stä. Kun tilojen välillä on lämpötilaero, kosteusvirta on yleensä lämpimämmästä kylmempään päin (myös vesihöyryn osapaine on yleensä suurempi lämpimällä puolella), erityisesti, jos välillä on ilmanvirtauksia. Silloin höyrynsulku lämpimämmällä puolella (esim. ilmansulkupaperi) estää rakennetta kostumasta lisää. Molempien tilaryhmien sisäinen kosteustasapaino on ylläpidettävä, ensisijassa ilmanvaihdon avulla. Näin rakenne kuivuu, jos on tarpeen, kylmälle puolelle, mutta tilat molemmat kuivuvat suoraan ulos ilmanvaihdon kautta. Sisäilman laatu voi olla kellarissa heikompi kuin muissa tiloissa, joten on perusteltua pyrkiä ilmatiiviiseen rakenteeseen. Käyttö voi vaihdella myös muualla eri tilaryhmien välillä, joten ilmatiiviyttä tilojen välillä ei kannata väheksyä (vaikuttaa myös ääneneritykseen hyvin paljon). Jälkikäteen esim. välipohjan tiivistäminen on todella hankalaa. Nyt kannattaa rakenteisiin ja erityisesti läpivientien tiivistämiseen paneutua.

Epämääräiseltä näyttävä ainesta kannattaa poistaa, sitä pölyäkin. Sitten täydentää esim. selluvillalla (säkistä esim. löytyy käsintäyttöön tarkoitettua tuotetta). Rossin yläpinnassa ilmansulkupaperi on suositeltava (alapohjassa). Ilma- ja höyrytiiviys ovat molemmat tarpeen tuulettuvan alapohjan ollessa kyseessä. Samalla saadaan parannusta tuohon pölyongelmaan. Jatkossa rakoihin menevä pöly on helppo imuroida pois eikä samalla tyhjennettä rossia.

Kaikki lämmöneristys perustuu liikkumattomaan ilman. Eristemateriaali on se välttämätön paha, jolla ilma saadaan liikkumattomaksi. Hiekka ja laasti ovat huonoja lämmöneristeitä, mutta niiden mukanaololla on joissain tapauksissa saatu rakenteen ilman-/tuulenpitävyyttä parannettua. Kauhean paljon hiekkaa ja muuta vastaavaa ei kannata olla.

Välipohjissa tilanne on erilainen, jos niillä ei ole lämmöneristysvaatimusta. Silloin painavasta aineesta on hyötyä ääneneristyksen kannalta. Rakenteen kokonaisuutta on silti syytä tarkastella myös sisäilman laadun kannalta. Ilmatiiviys on aina hyväksi.

Näiden PORA:n arkkithti RAimo Tikan ohjeiden perusteella rossipohjan osin puuttuva eristemateriali toteutettiin sanomalehtisilpusta valmistetusta Ekovillassa.

Rakennusapteekin käsikirja suosittelee rossin ilmavedon ehkäisemiseen tervapaperia. Itse käytimme tavallista Bilteman lattiansuojapahvia.

Siis lattian entisöimistä harkitiin uudelleen ja 14.8.2008 tilasin Tillmann Oy:stä ponttilaudat lattian korjaamista varten.

Mittoja:
pontin profiili leveys 95-98
raot pahimmillaan 4 mm
naaraspontin alahuulen korkeus (11,5 mm yleensä kuntenkin) 12,5mm
naaraspontin kolon leveys noin 8,5 mm
naaraspontin kolon syvyys noin 14,5 (josta tukkimatta jää uroksela 5-7 mm)
naaraspontin ylähuulen korkeus on 12,5 mm (yhdessä 13 mm)
urospontin huulen korkeus on noin 9 mm

Mantyponttilautoja ja ovilistoja hankkimassa Muhokselta Tillmannilta.

Lattiaponttia Tillmannilta.

koolauksiet jouduttiin tekemään osin uudestaan.

Rekonstruoitavien lattioiden tuenta järjestyi moitteettomasti, vanhan mallin mukaan

Lattiaponttialutoja asennetaan. Ekovillalla täytetty rossi on kuvassa peitettu jo pahvinpalalla.

Rossia jouduttiin kunnostamaan ja lattiaa paikkaamaan siis vahtimestarin keittiön kaakkoisnurkassa (kuvassa yläällä) ja koko länsiseinustalla (kuvassa oikealla alhaalla).

Keittiöän alkuperäisten kaappien kohdat tulivat käsittääksemme laudoitettua siten, että ne on helppo sahata pois (tai niistä on helppo sahata urat pois), jos kaapit saadaan joskus rekonstruoida.

Kakluunien ja uunin kohdat käsittääkseni tulivat laudoitettua siten, että laudat ovat poisotettavissa suhteellisen ehjinä ja juuri okieilta kohdin, jos kakluuni tai uuni joskus saadaan rekonstruoida.

Lattia oli huomattavan kulunut. Koillisnurkassa (kuvassa vasemmalla ylhäällä) alkuperäinen lakkauspinta oli parhaiten säilynyt ja se säästettiin.

Lattiat paikattiin.

Kovin kuluneet lattiat jouduttiin hiomaan.

Lattia petsattiin mahdollisimman alkuperäisen väriseksi. huoneiden koillisnurkkin jätettiin esimerkkialueet alkuperäistä (haalistunutta) lattiaa (ja jalkalistan takana suojassa ollutta alkuperäistä lattiaa). Lattia lakattiin Uula venelakalla (kiirestä johtuen vain) 2 kertaan.

Molempien huoneiden koillisnurkkien lakkaus oli varsin hyvin säilynytta ja niihin jätettiin alkuperäiset petsi- ja lakkapinnat paikoilleen.
Tässä lakkapintaa puhdistetaan liimapinnasta.

Kuvasta näkee, kuinka näissä vahteimsetarin huoneiston lattioissa ei alunperinkään ollut reunalla jiirilautaa.

Huoneiden koillisnurkissa vanha ja säilytettäväksi tarkoitettu vanha lakkapinta myös pestiin Kiiruna-maalinpesuaineella .

Myöhempien lakkauskertojen yhteuessä lattialautojen raot pyritään puhdistamaan.Rakoihin laitetaan puukittiä.

Rakojen kittaukseen käytetään usein lakan ja lattian hiontapölyn sekoitusta. Yleensä hionta tehdään vaiheittain ensin karkealla ja sitten hienolla paperilla. Kittauksia ja hiontoja tehdään tilanteen mukaan, eri kuntoisille lattioille eri toimenpideyhdistelmiä.

Vuonna 1915 käytety lakat ovat olleet öljylakkoja.

Petsaus tehdään puhtaalle pinnalle, lakassa petsi ei imeydy samalla tavalla puuhun, eivätkä puun syyt eivät näy yhtä hyvin, koska tuloksena on värillinen lakka. Lakkapinnan korjailu myöhemmin on myös vaikeampaa värillisen lakan kanssa. Kannattaa vähän myös testailla, paikatut kohdat tulevat näkyviin eri tavalla. Lopullinen sävy riippuu myös monesta tekijästä, puusta, petsin laadusta (vesi vai liuotin), työskentelytavasta, päälle tulevien lakkakerrosten määrästä ja niin edelleen. Venekäytössä puu yleensä kyllästetään useampaan kertaan pellavaöljyllä ja pelkkä öljyäminen jo sävyttää puuta. Petsin voi laittaa myös kyllästeen sekaan, vaihtoehtoja riitää. Kokeilu kannattaa.

Petsauksessa kannattaa tehdä kokeiluja. Tasaisen jäljen saaminen vaatii harjoittelua. Vesi-, sprii- tai muu liuotinpohjainen petsi eroavat kuivumisajan, työstettävyyden ja käytettävien työkalujen osalta. Ns. teollisuuspetsit ovat nopeita levittää, kuivuvat liki hetkessä ja antavat usein hienon jäljen, mutta vaativat hyvät suojaimet ja harjaantumista. Levitys pitää onnistua kerralla, korjailu huomaamattomasti on vaikeaa. Valinta on parasta tehdä tapauskohtaisesti, käytettävissä olevan ajan, kohteen, muiden materiaalien ja tekijöiden taidon yhtälön summana.

Lakattu lautalattia toimiostokäytössä. Vähintään yhtä haastava kysymys kuin tuo sävyttäminen. Esimerkiksi Le Tonkinois lakka vaatii n. 6 viikkoa lopullisen kovuuden saavuttamiseen, eikä sittenkään ole mikään korkokenkien ystävä. Lattioissa käyttöominaisuudet ovat tärkeitä, joten pohdittavaa riittää. Lakkalattia ei ole ikuinen, joten ylläpidon vaatimukset kannattaa käydä huolella läpi. Samoin turvallisuus on merkittävä, luistinrata on huono vaihtoehto. Voi olla järkevää valita useampia käsittelyvaihtoehtoja, esim. asuintiloihin eri kuin liiketiloihin. Niin öljy-, kuin muissakin lakoissa, on monia varteenotettavia vaihtoehtoja, kokonaisuus ratkaisee.

Lakatun lautalattian huolto jatkossa: Imurointi ja nihkeällä pyyhintä ovat suositeltavimmat hoitotoimenpiteet. Vahausta käytettiin ennen, nykyään vähemmän. Hiekka, korkokengät ja koirankynnet syövät lakkaa. Vesi myös on pahasta, eli kuivattava mielellään välittömästi, jos kastuu. Käytöstä riippuen hyvä lakkaus kestää muutamasta vuodesta vuosikymmeniin. Korjauslakkauksia kannattaa tehdä, jos tulee paikallisia vaurioita. Uusintalakkaus tehdään sitten samalla periaatteella kuin uusi pinta, eli kaikki pois ja monta ohutta lakkakerrosta.

Lattiapetsin valinta on vastuullinen tehtävä, koska samalla petsillä helposti petsataan sitten koko talo

Värikartan perusteella kuluneita vanhoja lattiapntoja lähimpänä olisivat olleet Herdins Aito Petsi sävy
62 Vaalea tammi ja
82 Antiikkitammi
Koepalapuille malattuina nämä sävyt antoivat kuitenkin aivat toisen ja hyvin keltaisen loputuloksen,joka erosi värikartan mallista huomattavasti.

Petsin oikeaa sävyä etsitään.

Seuraavaksi ostettiin kaikki Herdins Aito Petsin punertavat sävyt, joista "Ruskea okra" oli lähimpänä alkuperäistä, jalkalistan takana säilynyttä sävyä. Tätä sävyä eri tavoin laimentamalla etsittiin sopiva seossuhde sekä vanhalle alkuperäiselle lattialaudalle ja uudelle Tilmannilta tilatulle lattialaudalle.

Laskelmat lattiapetsin laimentamiselle.

2,5 dl vettä kiehautettiin ja siihen liotettiin pussillinen Herdins "Ruskea okra" petsiä. Tätä liosta otettiin 3 tilavuusyksikköä ja se laimennettiin 5 tilavuusyksiköllä vettä. näin saatiin petsi uusille Tillmannin lattialaudoille. Kun tätä petsiä vielä laimennettiin vedellä suhtaassa 1:1, niin saatiin jotakuinkin samansavuinen lopputulos vanhojen lattialautojen päälle petsattuna.

Viimeiset siveltimenvedot petsiä.

Paljastettu lakkapinta hiotaan kevyesti, petsataan ja lakataan Uula-pellavaöljy-venelakalla.

Lattia oli hyvin kulunut ja sitä jouduttiin hiomaan varsin paljon. Lopputulosta ei saatu aivan sileäksi.

Lakattu lautalattia vaatii mm., että huonekalujen alle on liimattava huopapalaset ja rularengastuolien alla pidettävä mattoja. Nämä seikat on kirjattava myös vuokrasopimuksen ehtoihin.

Lattian hoito-ohjeet:

Lautalattian puhdistamiseen toimitettiin puhdistusaine vessan eteisen kaappiin. Myös mikrokuitumopin tuotiin. Ohjeet ovat puhdistusainepullon kyljessä.

Siis ensisijaisena puhdistusmenetelmänä imurointi. Hiekka kun on lakkalattian vihollinen nro 1.

Kosteaa tarvittaessa nihkeään moppiin suihkautetaan tuota ainetta ja pyyhitään nihkeällä.

Jos aine ei ole riittävän tepsivää, niin on onstetuna valmiiksi myös järeämpi aine, joka laimennetaan ämpäriin, kastellaan moppi siihen ja pyyhitään nihkeällä. Tarvittaessa ko pesuaine toimitetaan vuokralaiselle alakertaan.

Näiden aineiden tarkoituksena on estää lakkapinnan himmeneminen, joka tapahtuu tavallisia pesuaineita käytettäessä.

Vahtimestarin makuuhuoneessa:

alunperinään lattiassa ei reunalautaa

alkuperäinen kulunut lakattu mäntypontilautalattia

Liimattua pahvia poistetaan Infraheat infrapunalämmittimen avulla.

Hyvin pieneltä alueelta katsottina Herdins Aito Petsi -kartastossa lähinnä:
1 Ruskea Tammi
2 Ruskea Antiikki Tammi.
Sama päivännäöllä, raaputettuna, hieman kostutettuna, koeporausten kohdalta katsottuna lähinnä:
- 62 Vaalea Tammi
- 55 Riskeaokra
Ei niin tumma kuin 56, 83 tai 84,
eikä niin punainen kuin 52 tai 72.

Lattioihin valittu lopullinen sävy oli kuitenkin punertavampi sävy, joka löytyi vanhan lattialistan suojaamasta kohtaa lattian pohjoisreunalta. Ko. kohta jätettiin hiomatta ja päällepetsaamatta ja löytyy irtinostettavan jalkalistan takaa.

- keskuslämmitysputkien kohdalla ja (ja mahdollisesti myös) kakluunin pohjalaudoituksen on sama vihertävä liima ja sama harmaa pahvi, joten näm materiaalit ovat olleet ainakin sitä saakka kun keskuslämmiys on tähän hioneeseen tullut
- kakluunin edustalla (kuluneimalla kohtaa lattiaa) on liima ja pahvikerroksen alla myös vaaleaa tasoitetta
- vakt-eteinen oven kynnyksen teinoilta
päällimmäisenä kaistale vaaleanrusk muovimattoa paksuus noin 1mm
- kumimaista rusahtavan aavistuksen vihertävää liimaa
- rarmaata tasoitetta valaa 1 mm kerros
- vaalean kellertävää maalimaista pintaa
- rusahtava (aavistuksen vihertävä linoleumi jonka pohjassa punainen kangaspohja
- harmaa narinapahvi
- aavistuksn vihertävänruskea vaalea liimakerros
- valkoista murenevaa tasoitetta
lakattu ja petdazttu mäntylaua

Myöhemmin nämä tiedot lattioista siirretään tai linkitetän huonekortinja lattiakortin kesken

Lattia
-myllerrettyä rossipohjaa ei kunnostettu
-viimeisten 2 vkon kiireestä johtuen lattian lakkaus jäi puutteelliseksi
- jäi tekemättä rossin huolellinen mittaaminen ja valokuvaaminen enne peittoa
- hieman leveämpi ponttilauta olisi kai ollut parempi. Kuulemma kuivuu joka tapauksessa
- murbruksavfall toiminut äänieristeenä, paloesteenä, puristanut turvetta tiiviimmäksi, ollut hengittävä vedonestäjä
-lattioden raot eivät tulleet entisen kaltaisiksi.
-likaiset kengät sotkivat tuoreen lattiapuupinnan. toivottavasti ei jää jälkiä
- hiontajäljet äivät kiusallisen näköisälle
- kolmatta lakkauskertaa ei ehditty laittaa
- miinus petsien sävyä ei odattu ennakoida
-rossipusseja ei jaksettu inventoida enää jätelavalla sateidenja pölyn pelossa

Kommuutti

Lähtökohtana oli 1987 rakennettu minikeittiö.

Viereisen huoneen rossipohjasta löytyneen alkuperäisen (ilmeisesti juuri tämän nurkkauksen) kakluunin palasia.
Kuva syyskuulta 2008. Minikeittiö on purettu.
Vesipisteen vesijohdot ja viemäriliittymä näkyvät taustalla.

Koska kyseeessä on entinen makuuhuone, ei keittiömäisyyttä haluttu korostaa eikä tuoda esiin.

Varsinaisesti tässä nurkkauksessa on sijainnut vahtimestarin makuuhuoneen kakluuni, mutta sitä ei olla nyt rekonstruiumassa tarpeettomana ja pelkästään näön vuoksi. Mainittakoon, että rossipohjasta kuitenkin löytyi alkuperäisen kakluunin sirpaleita, joiden perusteella alkuperäisen kakluunin valmistaja ja tyyppi saataneen luotettavasti selvitettyä.

Tiedostettiin, että vuokralle tuleva mainostoimisto tulee tarvitsemaan vesipisteen kahvikuppiensa ja lounasastioiden tiskaamista varten. Toisaalta vesipisteiden sijainnin muuttamisen edellyttämiin rakennuslupa-asioihin ei kiireen vuoksi olisi ollut aikaa. Vesipiste oli siis jätettävä paikoilleen sillä tavoin, että ym historialliset arvot saatiin huomioitua.

1900-luvun alussa makuuhuoneissakin on ollut vettä:

Esikuva nurkkakommutille. Kirjasta Niiranen: "Miten ennen asuttiin""

Siis ratkaisua haettiin kommuutista. Ylläolevan valokuvan mukaisesti sellainen maastoutuu makuuhuoneen atmosfääriin täysin ongelmitta.

Jonkinlainen ongelma syllä muodostuu siitä, että tätä kommuuttia käytettäisiin nyt tässä huoneessa kahvikupien tiskaamisen.

VALOKUVA KOMMUUTISTA
http://rantakallio.blogspot.com/2008/04/kylpyhuoneen-kalusteita.html

Esikuva jugend-kommutille. Kuvalähde Projekti Rantakallio
Kuvan valkoinen Bathco allas löytyy osoitteesta www.netrauta.fi

Joku tällainen nurkkaversiona olisi ehkä hieno. Pöydän alusta olisi tarkkailtavissa vuotojen varalta. Malja-allas muistuttaa erehdyttävästi vesivatia.

VALOKUVA HARKINNASSA OLLEISTA MALJA-ALTAISTA
https://www.netrauta.fi/portal/kylpyhuone__sauna/pesualtaat/malja-altaat/pesuallas_catania__400x155x140mm
Halkasija 40 cm. Hinta 119 eur.

https://www.netrauta.fi/portal/kylpyhuone__sauna/pesualtaat/malja-altaat/pesuallas_laguna__45x54x19cm
Halk 45 cm. Hinta 189 eur. Tämä malja-allas on myös www.netrauta.fi:stä.

Viehättävä ja veikeä kommuutti siskon perheen mökiltä.

Luonnostelua malja-altaan hanasta:

VALOKUVA VALITUSTA KEITTIÖHANASTA
https://www.netrauta.fi/portal/keittio__sailytys/keittiohanat/tradition_keittiohana_37005__kromi
www.netrauta.fi hanan korkeus 285 mm ja hinta 128 eur.

VALOKUVIA TOISISTA HARKISTUISTA KEITTIÖHANOISTA
https://www.netrauta.fi/portal/keittio__sailytys/keittiohanat/eclipse_keittiohana__331mm__kromi
www.netrauta.fi hanan korkeus ilmoittamatta ja hinta 159 eur.

https://www.netrauta.fi/portal/keittio__sailytys/keittiohanat/tradition_keittiohana_24000__kromi
www.netrauta.fi hanan korkeus 250 mm ja hinta 219 eur.

https://www.netrauta.fi/portal/keittio__sailytys/keittiohanat/tradition_keittiohana_37008__kromi
www.netrauta.fi hanan korkeus 225 mm ja hinta 137 eur.

Tässä hyvänä puolena olisi ylivuotosuoja. Toisaalta takaosan hanan reikä rumnetaa kokonaisuutta.

Halk 44 cm. Hinta 46 eur. Stark Oulu.

Svedbergsin Romantica-kaapissa olisi jotain hienoa. Mutta se todettiin liian kylpyhuonekaiseksi.

hanalla

Sama valkoisena ja hanalla.

Mutta pelkäsimme, että tämän vaihtoehdon iso ja integroitu allas tekisi liiaksi kylpyhuonemaisen vaikutelman. Nythän tavoitellaan vahtimestarin makuuhuoneen atmosfääriä.

MAlja-altaaseen ja hanatyyppiin liittyvää pohdiskelua:
Reuna-asennuksena korkea hana on helposti liian korkealla ja dominoiva.
Paksureunainen allas ei tee käsienpesuvatimaista vaikutelmaa - vaan se näyttää lähinnä kukkaruukulta
Kuvalähde. Kaupan mainoslehtinen.

ylivalumissuoja

Majla-altaaseen ja hanatyyppiin liittyvää pohdiskelua.
Sinänsä tärkeä ylivalumisselta suojaava reikä ei anna käsienpesuvadin vaikutelmaa.
Vessoissa käytetty tavanomainen hana tuo vessamaisen mielikuvan.
Kuvalähde. Kaupan mainoslehtinen.

Seinässä kiinni oleva ratkasiu, johon kommuuttimaisuutta hieman tuo alakaappi.
Hiemna liian dominoiva hana.
Kuvalähde. IKEAn mainos.

Kommuutti-ratkaisu edellyttä sitä, että jääkappi, kahvinkeitin, vedenkeitin ja lievänpaahdin ovat erillisellä tasolla

Jääkaappi, kahvinkeitin, vedenkeitin ja leivänpaahdin.

Vielä oli mietittävä paikka mikroaaltounille.

Asia ratkaistiin siten, että jääkappia ei jätetty vahtimestarin makuuhuoneeseen hurisemaan ja silmää häiritsemään, vaan se sijoitettiin vessan eteiseen, toisarvoisiin tiloihin.

Kommuuttia luonostellaan.

Hanaksi valittiin korkea malli, jotta termospullojen, kahvipannun ym pesu ei muodostuis ylivoimaiseksi.

Ratkaisussa pyrittiin siihen, että huoneesta välittyy makuuhuoneen tunnelma.

On selvää, että kommuutia ei sää käyttää siten, että vettä valuu lattialle.

Pitempiaikaisissa suunnitelmissa märkätilat kuitenkin pyritään siirtämään pois historiallisista tiloista - vesivahinkojen vaaran minimoimiseksi.

Työphje "Kaikki hanat ovat messinkisiä ja kaikki tarvikkeet ensiluokkaisia. Vesijohtoputket galvanoituja. Jätevesikaivot tehdään kaksiosaisina vesijohtofirman piirustusten mukaisesti. Jätevesikaivoista poistoputki merkitylle kohtaa… Vesijohtoputket asetetaan siten, etteivät ne aiheuta häiriötä asuinhuoneisiin."

Vesipiste
- vuokralaisen tarpeita hyvän täyttävää keittiönurkkausta ei pystytty tekemään. hyvää komprmissia ei löytynyt
- vesi ja viemäriputket uusitaan tai oi tarkoitus vähintäänkin huolltaa. Seinän läpiviennin osalta tätä valitettavasti kiireessä ei ehditty tekemään.
- kommuutin viimeistely venyi kovin myöhäiseen

Viemäröinnit
-putkien kuntokartoitus on tekemättä
- vesi ja viemäriputket uusitaan tai oi tarkoitus vähintäänkin huolltaa. Seinän läpiviennin osalta tätä valitettavasti kiireessä ei ehditty tekemään.

Sähköt

Vuokralaiskandidaatilta oli pyydetty hahmotelma kalusteiden sijoittelusta ja pistorasiat aseteltiin sen mukaisesti.

Pistorasioiksi pyrittiin löytämään bakelliittiset rasiat. Toinen vaihtoehto olisi ollut maalata nykysähkörasia tummaksi.

Bergman-putkiasennusta. Kuva Paimion sähkömuseon kokoelmista ja näyttelystä kesällä 2008.

Rakennusten sähköistymisen alkuaikoina ensimmäiset asennukset tehtiin ns. pinta-työnä, johtojen jäädessä näkyviin seinäpinnalle. Upotettuihin asennuksiin siirryttiin yleisemmin vasta sota-ajan jälkeen 1940-luvun lopulla. Uppoasennusten putkituksiin käytettiin joko Bergman-kutkea (kuvassa) tai teräskuorista panssariputkea. Seuraavassa vaiheessa 1950-luvulla käyttöön tulivat metallisen pistoputket ja 1960-luvulla käyttöön otettiin kevyet muoviputket. Lähde Paimion Sähkömuseon näyttely kesällä 2008.

Talonmiehen huoneiston alkuperäisen keittiön luoteisnurkkan katonrajaa.
Laskettu katto on purettu vuonna 2008 (kellertävän kattomaalin ja valkoisen seinämaalin rajapinnasta)
Rappaukseen hakatun kolon kohdalla on kulkenut Begmanin putki, sitä näkyy vielä pieni määrä kolon yläreunassa.
Kattolampulla menneet sähköt on "ryöstetty" kuvan vasemmassa alareunassa näkyvään taipusiaan sähköputkeen
(joka vei sähkön lasketun katon valaisimille)

Siis yllämainittu museotieto huomioiden vahvistuu se käsitys, että SYPin talon on ollut oman aikansa high-techiä.

Vintiltä 2008 löytynyt bakelliittinen pistorasia, joka on toistaiseksi vanhin säilynyt ja löytynyt talon pistorasia.
On toki hyvin mahdollista, että alunperin pistorasiat ovat olleet posliinisia tai jopa messinkiä.
Bakelliittisia pistorasioita kyllä vielä löytyy Rakennusapteeksita. Tällaisia "raviradan" muotoisia pistorasioita löytyy myös valkoisina Metsänkylän Navetasta,
mutta niitä ei ole löytynyt bakelliittisina, maahdutettuina, kaksipistokkeisina, pinta-asennettavina ja tällaisina "raviradan" muotoisina.

Muovimaalaamsa varten bakelliittikatkaisin ullakolla oli jotakuinkin NCS S 8005 Y50R tai 8010 Y50R mutta tummempa. todennäköisesti 8505 Y50R olisi hyvä?

Sähkösuunitelman pohjana on mainostoimisto-vuokralaisehdokkaan kalustetuunnitelma:

Tämän pohjalta sähköyliasentaja Keijo Leiviskä teki alustavan sähkösuunnitelman:

Perähuoneeseen tehtiin sellainen käytävävalaistus(?) kahdella valokatkaisijalla ja releellä, yksi katkaisija molempien ovien suuhin.

Varauduimme printterikaapelin tarpeeseen myös toisem huoneen kaakkoisnurkalla. Väliseinän itäpäässä lattianrajassa on jo valmis läpivientireikä, joka jää lattialistan taakse piiloon.

Pistorasioiden suhteen harkitsin, että jos kuvan
   www.rakennusapteekki.fi/kauppa/tulos.asp?tulos=237
kaltaisia pistorasioita ei löydy maadotettuina, niin kai sitten ELKOn pistorasia
   www.elko.fi/wsp/elko_fin/webon.cgi?func=show&table=PRODUCT&func_id=2404421&template=product&id=010&name=Tuotteet
tai huomattavasti edullisempi Bilteman Liz (hinta 3,99 eur kappaleelta) pistorasia
   www.biltema.fi/osteri/data/webpics_all/Web%20images%20Sorted/44/huge/44-925_h.jpg
valitaan.

Lopulta päädyttiin Bilteman vaihtoehtoon, koska se oli kaiksita käsillä olevista vaihtoehdoista kaikkein vähäeleisin.

Kuva Hvittraäskistä.
Ei-historialliset pistorasiat ovat maalatut.

Pistorasioiden maalaamista varten ostettiin 13.9.2008 Oulun Värisilmästä muovi-pohja-maalia. Se päälle voi sitten maalata esim pellavaöljymaalille haluamansa seinän värisävyn. Toinen vaihtoehto olisi ollut maalata ne bakelliitin ruskeiksi koko talossa.

Tarvittava määrä pistorasioita pohjamaalattiinkin, mutta koska ne eivät valkoisinakaan häirinneet pahasti silmää, niin seinän sävyllä maalaaminen jätettiin tekemättä.

Kaikki valokatkaisijat siis jätettiin alkuperäiselle korkeudelleen (hartian tasolle) eikä niitä laskettu nykyaikaiselle korkeudelle (lantion tasolle).

Sähkojohtoja ei missään spiikattu seinien sisään. Jos piilottaminen muuten ei mitenkään onnistunut, niin tällaisilta osin sähköjohdot oli lupa vetää rohkeasti pintavetoina. Tarkoitus oli tässä käyttää sellaisia melko huomaamattomia johdon taakse jääviä metallikiinnittimiä. Mutta sähöt saatiin siinä määrin hyvin piilotettua, että näitäkään kiiniitimiä ei tarvittu.

Kellarista nousevat sähköjohdot ja viereiseen vahtimestarin makuuhuoneeseen menevät sähköjohdot piilotettiin rossin sisään.

Ryhmäkeskus asennettiin tavanomaista matalammalle tasolle, jotta se maisemoituisi huonekalujen sekaan.

Ryhmäkeskukseen liittyen päätettiin, että sähköt (ja myöhempiä muita tarvittavia johtoja) tuolle ryhmäkeskukselle tuodaan kellarista välipohjan läpi nurkkahuoneen rossipohjaan siitä kohtaa, jossa 2008 saakka kulki käyttämätön viemäriputki.

Mittaritaulut suunnitellaan laitettavaksi kellarin pannuhuoneeseen. Asbestia on vielä pannuhuoneen lämpöputkien eristeissä. Tiloissa oleskelu ja työskentely on turvallista, kunhan näitä putkia ei mene mitenkään työstämään. Asbestista on olemassa varoitustarra pannuhuoneen ovessa. Asbestia on myös entisessä öljykattilahuoneessa ja siinä on samanlainen varoitustarra. Kaikkiin muihin kellaritiloihin (sekä tähän vahtimestarin kaksioon) on jo teetetty asbestipurku. Pannuhuoneen asbestipurkua ei tehdä nyt tässä vaiheessa. Se tulee olemaan huomattavan suuri työ, kun samalla puretaan asbestipurkuna myös vanha öljykattila.

Vuokralaiset siis tarvitsivat kaapelin pöytätietokoneilta printterille ja langallisen internet-kaapelin. Se oli jossain määrin sääli, tässä restauroinissa kun uskotaan paljolti langattomiin ratkaisuihin.

Toimisto-osa valopiste 1kpl saattaa sosoittautua riittämättömäksi, mutta katostahan voisi ripustaa esim. epäsuoran toimistovalaisimen esim. 2x28wattia.

Sähkötyön osuus toimistossa onnistui tiukassakin aikataulussa, mutta uuden mittauskeskuksen vaihtaminen on keskuksen valmistusajasta riippuvainen.Tällaiset keskukset teetätetään normaalisti räätälöityinä keskusvalmistajaala.

Sähköyliasentaja Keijo Leiviskä tekemässä ryhmäkeskuksen ja sähköasennusten lopputarkastusta.

Pistorasiat sijaitsevat varsin huomaamattomasti jalkalistojen läheisyydessä.

Sähköt
-taulujen liukukisko ei ole historiallinen tapa kiinnittää tauluja. valaistuskiskon halogeenivalo-optiosta puhumattakaan
-monien sähköjohtojen tarvetta ei osattu ennakoida katonrajan koetelointia toteutettaessa
-ryhmäkeskiksen naamiointi olisi ollut helppo tehdä ennakoiden paremmin
- ryhmäkeskiksen alpuolisten jhtojen asettelu olisi ollut syytä ennakoida paremmin
-sähkön ryhmäkeskusta ei saatu täysin naamioitua

Keittiökaapit

Alunperin keittiössä siis oli etelänpuoleisissa nurkissa komerokaapit.

Vahtimestarin huoneiston alkuperäinen suunnitelmapiirustus.
Yksiyiskohta piirustuksesta 20.4.1914. Lähde: Nordean pankkimuseo 2007.

Näistä kruokakomeroista puhutaan myös alkuperäisessä työohjeessa mm:

Ruokakomerot, vaatekomerot ja pankin kassaholvi maalataan öljymaalilla 2 kertaan. ....

Seuraavassa on värikuva vahtimestarin kaksion eteläisen huoneen (eli 1. kerroksen kaakkoisnurkan huoneen) lounaisnurkan katonrajasta. Alunperin tässä nurkassa oli ruokakomero. Katon laskun yhteydessä tuo ruokakomero on purettu. Purkujäljet on onneksi siititty vain laskentun katon alapuolisilta kohdilta. Kun laskettu katto loppukesällä 2008 purettiin, niin tuon alkuperäisen ruokakomeron ohuen itäseinän (kuvassa vasemmalla) sijainti ja hellan puoleisen muuratun pohjoisseinän (kuvassa oikealla) sijainti saatiin selville.

Lounaisnurkan katonrajasta, lasketun katon yläpuolelta paljastunut komeron alkuperäinen sisäseinä.

Nämä paljaan tiilipinnat ja etenkin niiden reunat sisältävät arvokasta tietoa huoneen ja koko rakenuksen alpuperäisitä komerorakenteista ja ne koteloitiin.

Laskettua kattoa purettaessa samanlainen komeron sisäseinä paljastui myös kaakkoisnurkasta.
Nämä alkuperäiset rakenteet koteloitiin levyjen taakse,
jotta niiden sisältämä rakennustekninen teito ei katoaisi pintaremontin 2008 yhteydessä.

Komeron alueen kellertävä rappaus on jotakuinkin Tikkurilan Thorvald Lindqvistin perinnevärikartan sävyä 094X,
joka siis on ollut "suosittu väri 1800-luvun lopussa ja jugend-aikana Helsingissä"

Kaappien sisustan punrtavaa rappausta joka on Tikkurilan Thorvald Linqvistin sävykartalla liki 094X - "eli suosittu väri 1800-luvun lopussa ja jugend-aikana Helsingissä." Väriä käsittääkseni löytyy myös vaaleiden kattokerrostumen alta ohuena kerroksena alustana on karhea rapaus.

Ylläolevassa kuvassa näkyy, että ruokakomeron sisäpuolinen rappaus on kellertävää. Toisaalta kuitenkin työselosteesta tiedämme, että "Kaikki sisäkatot (vattriivataan, seissatan ja) maalataan valkoisella liimavärillä." Ja toisaalta taas tiedämme, että "Ruokakomerot, vaatekomerot ja pankin kassaholvi maalataan öljymaalilla 2 kertaan.". Lienee selvää, että ainakin kassaholvin osalta tässä jälkimmäisessä lainauksessa puhutaan nimenomaan tilan sisäpuolisten seinien pintakäsitelystä

Vaihtoehtoja ja tulkintoja on useampia. Todennäköisintä on, että komero on jätetty enemmän tai vähemmän viimeistelemättömäksi. Tätä tukee se, että seinässä ei ole paperointeja .Kivipintainen, ilman orgaanisia materiaaleja oleva pinta on ruokakomerossa toiminnallisesti jopa parempi, kuin pääasiassa silmäniloksi tehty koristelu. Käytännöllistä ja taloudellista. Alkuperäinen sävy on silti voinut olla valkoinen. Keittiössä erityisesti on aina ilmassa rasvaa, joka ajan mittaan patinoi pinnat.

Muistaakseni kaakkoisnurkan rossista löytynyt pala ponttilautaa.
Kyseessä ei ole lattialauta, joten on hyvin todennäköistä, että kyseessä on keittiön kiinteiden kaappien palanen.
Kaapit siis sopisivat olleiksi vaalean vihreitä.

Vajtiomestarin entisen keittiön kaakkoisnurkan kaapin alapuolisestarossista löytynyt ponttilaudan kappalle on todennäköisesti kaakkoisnurkan komerokaapista ja väriltään Thorvad Lindqvistin värikartan sävyä 149D eli "Yleinen väri empire ja jugend-aikakausina"

Pahvin ja liimanpoistoa lämpöpattrerin edustalta.
Kuvassa keskellä vihreä tapetinpala osoittamassa kohtaa, josta löytyi vihreää maalia elkuperäisen jalkalistan alapuolelta.

komeron jalkalistan alla on vihreää

Tässä lähikuva ym kohdasta.
Valokuvan vasemmassa ylänurkassa on vihreää maalia lattiapinnassa,
kohdalla, jossa aiemmin on ollut lounaisen keittiökomeron jalkalista.
Tämä vihreä saattaa kieroa jotain komeroiden alkuperäisestä (näillänäkymin todennäköisimmin vihreästä) värityksestä.

ehkä ruokakaapin palanen

Rossipohjasta löytynyt listan palanen.
Tämän sävyisiä listanpalasia löytyi muutama ja ne ovat saattaneet olla ruokakaapin listoja
ja siis saattavat kertoa kaapin alkuperäisestä värityskestä.

Hella ja kakluuni

Hellaa ja kakluunia käsittelevä osio on siirretty kakluuneja käsittelevälle omalle sivultolleen.

Seuraavassa esitetään aiheesta pelkkä typistetty versio

Alkuperäisen työohjeen mukaan:
Keittiöhelloiksi asetetaan Högforsin malli n:o 2 pankinjohtajanhuoneistoon ja N:o 3 vahtimestarin huoneistoon. Ne on varustettava liesikuvulla, paistinuunilla, osavledarella(?), kuparisella vesisäiliöllä ja lämpökaapilla. 18" kaakelia käytetään jalustaan ja kahteen kerrokseen seinälle. Keittiönhellojen ympärillä olkoon 35 cm:n levyinen peltisuikale.

hellat

www.kansalliskirjasto.fi Digitaaliset kokoelmat. Pienpainatteet. Högforsin tehdas Osakeyhtiön kuvasto.
Kuvaston painovuotta ei ole vielä pystytty tarkistamaan.

Sisävalokuvan perusteella pankkisalissa ei ollut enää kaakeliuuneja 7.7.1951. Ulkovalokuvan perusteella talossa oli vesikeskuslämmityksen savupiippu jo 1950-1960 luvuilla. Alakerran kakluunit siis lienee poistettu jo ennen vuotta 1951. Tässä huoneessa kuitenkin oli hella. Piirustuksissa 1960 hella on vielä paikoillaan, mutta 1964 piirustuksessa se on jo purettu.

Tehdyssä remontissa 2008 pyrittiin mysö pitämään mielessä se, että tulevaisuudessa tähän kaksioon saatetaan haluta tehdä keittiö ja että sen olisi hyvö ola tehtävissä tähän alkuperäiseen keittiöhuoneeseen.

Vaikkakeittiötä ei siis palautettukaan, niin muissa ratkaisuissa pyrittiin nurkkahuoneeseen luomaan pienen keittiön tunnelmaa - pyritään luomaan uskottava ei-ylellinen keittiön tunne.

koolauksiet jouduttiin tekemään osin uudestaan.

Rekonstruoitavien lattioiden tuenta järjestyi moitteettomasti, vanhan mallin mukaan

Viereisen huoneen rossipohjasta löytyneen alkuperäisen (ilmeisesti juuri tämän nurkkauksen) kakluunin palasia.
Kuvassa valkealla näkyy nurkkakaakeliuunun pohja.
Vasemasta reunasta näkee hyvin, millä tavoin uunin kulma on ollut pyöristetty.
Kuva syyskuulta 2008. Minikeittiö on purettu.
Vesipisteen vesijohdot ja viemäriliittymä näkyvät taustalla.

Koska kyseeessä on entinen makuuhuone, ei keittiömäisyyttä haluttu korostaa eikä tuoda esiin.

Varsinaisesti tässä nurkkauksessa on sijainnut vahtimestarin makuuhuoneen kakluuni, mutta sitä ei olla nyt rekonstruiumassa tarpeettomana ja pelkästään näön vuoksi. Mainittakoon, että rossipohjasta kuitenkin löytyi alkuperäisen kakluunin sirpaleita, joiden perusteella alkuperäisen kakluunin valmistaja ja tyyppi saataneen luotettavasti selvitettyä.

Kakluuni
- kaakeliuunin poistohormi olisi ollut syytä löytää ja ottaa käyttöön, poistoilma-aukoksi. se lienee ehjä ja yhtenäinen aina katolle saakka. Kiireeessä tähän ei kuteinkaan pystytty.Asiaa voitaneen vielä selvitellä siinä vaiheessa kun vessan eteiskäytävää entistetään.

Opiksi otettua

Huoneessa on tapahtunut todella paljon positiivista, lopputuloksesta ollaan todella ylpeitä ja nämä hyvät asiat ovat esitettyinä tuossa yllä. Kuitenkin tulevien remonttien ja muiden huoneiden remontteja edeltävästi on hyödyllista esittää myös itsekritiikkiä tämän nurkkahuoneen remontin suhteen.

-inventointi, restauroinnin opiskeleminen, restaurointityön suunnitteleminen, töiden johtaminen ja rahoittaminen vievät kohtuuttomasti rajallista vapaa-aikaani, läsnöoloani kotona ja rasittavat kohtuuttomasti perheemme taloutta.
-keittiön kiinteitä kalsteita ei palautettu
-myllerrettyä rossipohjaa ei kunnostettu
-liimamaali oli valmismaalia
-pellavaöljyjen sävytyksissä ei käytetty luonnonpigmenttejä
-seinäkolojen paikkauksessa ei käytetty kalkkilaastia
-taulujen liukukisko ei ole historiallinen tapa kiinnittää tauluja. valaistuskiskon halogeenivalo-optiosta puhumattakaan
-ovia ei saatu rekonstuoitua
-ikkunoiden entisöinti on kesken
-koko taloa kattava ilmastointisuunnitelma on kesken
-lämpöpattereiden ja keskuslämmitysputkien kuntokartoitus on tekemättä
-poistoilmakanavia ei ole nuohottu
-alkuperäisten verhotankojen tarkkaa mallia ei ole saatu selvitettyä
-sähkön ryhmäkeskusta ei saatu täysin naamioitua
-purkujätteitä ei kovin paljoa lajiteltu eikä kovin tarkkaan kierrätetty
-seinien todennäköisintä alkuperäistä vihreää tarkkaa sävyä ei selvitetty esim. erikoismaalarin toimesta
-äänimaailmaan liittyen kellarin kiertovesipumppu aiheuttaa nyt vanhemmuuttaan hieman kahinaa verkostoon. pmppu vielä toimii, joten
-viimeisten 2 vkon kiireestä johtuen lattian lakkaus jäi puutteelliseksi
-monien sähköjohtojen tarvetta ei osattu ennakoida katonrajan koetelointia toteutettaessa
-massiivipuisten palo-ovien tarvetta ei osattu ennakoida ja ne joudutaan tekemään nyt ainakin ennen yläkerran käyttöönottoa
-suopaliuoksen sekoitusta ei ehditty elvittämä seissausta ja patenteerausta varten
-liian paksu pellavaöljymaali, väärällä tekniikalla siveltynä, huonolla siveltimellä, roiskeet lattiassa
- jäi tekemättä rossin huolellinen mittaaminen ja valokuvaaminen enne peittoa
- hieman leveämpi ponttilauta olisi kai ollut parempi. Kuulemma kuivuu joka tapauksessa
- murbruksavfall toiminut äänieristeenä, paloesteenä, puristanut turvetta tiiviimmäksi, ollut hengittävä vedonestäjä
-lattioden raot eivät tulleet entisen kaltaisiksi.
-likaiset kengät sotkivat tuoreen lattiapuupinnan. toivottavasti ei jää jälkiä
-(samanaikaisen parvekeremonin ja kattoremontin vuoksi) oma talous, elämänpiiri ja perheen vapaa-aika menivät turhan ahtaalle
- lämmitysputkien uä tutkimus jäi tekemättä
-ryhmäkeskiksen naamiointi olisi ollut helppo tehdä ennakoiden paremmin
- ryhmäkeskiksen alpuolisten jhtojen asettelu olisi ollut syytä ennakoida paremmin
-kirjat kerrostalo, gudmundsson ja runneberg olisi pitänyt ehtiä lkemaan läpi ennen lopilisia pintaratkaisuja
- ylänurkkien koteloinnit eivät tulleet samalle tasalle eikä niitä tehdessä osattu ottaa huomioon valokiskon vaikutusta.
- ikkunasyvennysten remonttia ei saatu mahtumaan tiukkaan aikatauluun
- kun rakenteita ja tarvittavia materiaaleja ei pystytty ennakoimaan, niin tämä tarkoittu useampia kiireellisiä käyntejä rautakaupassaj amaalikaupossa, kiireellisiä tilauksia etelä-suomesta ja tarvikkeita ei pystytty kilpailuttamaan.
-vaikka sisätilaremontti on tehty mitä suurimmalla pieteetillä, kustannuksia ja vaivannäköä kahtamatta, alkuperäisen mallin mukaan ja rakennusvaiheen ajanktaa kunnioittaen, niin en ole onnistunut saamaan avustuksia sisätilaemontteuihin.
- jäi tekemättä kaappien edustojen jalkalistaleveyden mittaaminen ja valokuvaaminen
- jalkalistan profiili jäi hieman liian vaisuksi
-jalkalistan maalin kiiltoaste jäi himmeäksi, mutta lin-kiiltoöljynkanssa ei haluttu eikä ollut ajallisia mahdollisuuksiakan kokeilla
- ikkunan dokumentoint jäi kiireessä tekemättä: oik alaruudun oik alareunassa on palanut kuoppa, ehkä kynttilän tmv jäljiltä, vas yläruudussa on joskus ollut krvasalpa, siis terveysikkuna lienee myöhempää perua.
- ikkunan maalinpoistossa tuli tarpeettomia naarmuja
- terra prelin oli vanhaa jämää ja siinä oli paakkuja. sitä oli myös hieman liian knaftisti vuorilaudoille ja sisäänkäynnin karmille
- sisänkäynnin ovebn portaikon puolen välihionta jäi tekemättä
-ikkunan pyrstökoukut vat alkuperäiset mutta niitä ei irroitettu eikä öljypoltettu
- kiireessä kaikki ikunoiden metalliosat jäivät ruostesuojaamatta
- vakt ikkunan ulkopuolen metallivahvikkeet alkavay jo ruostua
- vuokralaisen tarpeita hyvän täyttävää keittiönurkkausta ei pystytty tekemään. hyvää komprmissia ei löytynyt
-listojen maalaus pölyttömämmässä tilassa ja paremmalla työskentelykorkeudella
-enne seuraavaa kierrosta tehdään naisten lempiväristä067x isompi koemaalauspinta ja harkitaan sitä. vastaavasti myös erikoismaalari saa sävyttää yhden koevihreän.
- hiontajäljet äivät kiusallisen näköisälle
- kolmatta lakkauskertaa ei ehditty laittaa
-lattialistojen jiirisahauksen harjoitteluun meni kohtuuttomasti lautaa
-vuorilautasokkelit päätetään myöhempien rremonttien yhteydessä
-miinus puhdista metalliosat ja pohjamaalaa ne ruosteensuojamalilla
-lattoalistojen sahausjälki ei ollut hyvä
- lattialistojen ruuvikiinnitys väärällä korkeudella kun siihen ei saa torx lappua päälle
-seur kerralla käytettävä sellaista jiirisahaa, joka kallistuu myös toiselle päin eikä revi maalipintaa rikki.
-seur kerralla maalatava kaikkia listoja vähintäänkin yksiylimääräinen että oviaukon virheen gapainen tilanne saadaan korjattua
-torxien tilalle hankittakoon perinteiset ruuvit ja ne väihdettakoon seiuraavien listanirtikäyttöjeen yhteydessä. siihen saakka pyritän käyttämään muovisia kantalappuja
- Korvasalpojen alkuperäistä sävyä ei palautettu
- Seinien tasoitteena käytettiin sementtiperäistä tasoitetta
- miinus petsien sävyä ei odattu ennakoida
-. miinud pistorasian kolo liian iso
- vaikka jatkuvuutta ei tulekaan nurkkiin niin katkaisukorkeus olisi saanut olla sama kaikilla seinustoilla
- rossinpuhdistuksen pölyt lensivät koko portaikkoon. seuraava rossinpuhdistus on tehtävä alipaineistetussa tilassa
- kaakeliuunin poistohormi olisi ollut syytä löytää ja ottaa käyttöön, poistoilma-aukoksi. se lienee ehjä ja yhtenäinen aina katolle saakka. Kiireeessä tähän ei kuteinkaan pystytty.Asiaa voitaneen vielä selvitellä siinä vaiheessa kun vessan eteiskäytävää entistetään.
- termostaattien tarkistus/vaihto tämä jäi valitettavasti tekemättä tässä yhteydessä
- lattialämmitys ei soveltunut näihin tiloihin, muuta sitä saatetaan harkita myöhemmissä kohteissa
- vesi ja viemäriputket uusitaan tai oi tarkoitus vähintäänkin huolltaa. Seinän läpiviennin osalta tätä valitettavasti kiireessä ei ehditty tekemään.
- kellarin vesipumppu on lähivuosina vaihdettava uuteen ja äänettömämpään
- Miten pattereiden vinkumisen ja kohinan voisi vaimentaa
- Edeleen etsinnässä, kuka voisi tehdä ovenkarmipuut
-rossipusseja ei jaksettu inventoida enää jätelavalla sateidenja pölyn pelossa
- remontin jälkeen kaesi aika kauan, ennen kuin talteen otettuihininventoititavaroihin jakettiin jälleen palata
- kommuutin viimeistely venyi kovin myöhäiseen
- rossipohjan koolaus asennettiin kiinni betoniin ilman eritävää kangas tmv. kerrosta
- lattialautojen alapuolinen askeleritys (huopa- tai puukuitulevyllä) jäi tekemättä.

Kiitokset

Perhe ja ystävät
Raimo Tikka
Veli Seppä
Juhani Turpeinen
Antti N.
Keijo Leiviskä
Marko H.
Mikael N.
WTF Design Oy:n Sanna Tuominen ja Mira Torvinen-Määttä
Maire Heikkinen
Tillman Oy
Tiina Merisalo
Leena-sisko
Pihlgren & Ritola
Kirjovärit Oy
Rakennusapteekki
Metsänkylän Navetta
Taide ja kehys Pekkala
Nuutti Ay:n erikoismaalari
Tero Mäkelä
PRS Pintarakenne Saneeraus T:mi
Lukkolike T. Flink ky ja SECURI Raahe.
Tmi A Mononen

Muut erinomaiset yhteistyötahot löytyvät täältä.

Kirjallisuutta

Mm. seuraavista kirjoista oli apua restaurointia tehtäessä. On selvää, että hektisessä rakennustilanteessa kirjoja ei ehditä lukea - tiedon on löydyttävä selailemalla.

Jos tietoa ei kohtuudellä löydä internetistä eikä kirjoista, niin on hienoa voida kysyä. Tälaisena korvamattomana tiedonlähteenä koko restaurointityön ajan on tässä tapauksessa ollut Pohjois-Suomen korjausrakentamiskeskus ja sen arkkitehti Raimo Tikka. Ilman arkkitehti Tikan neuvoja lopputulos olisi mennyt monilta kohdin katastrofaalisella tavalla pieleen.

Heikkinen, Heinämies, Jaatinen, Kaila, Pietarila: Talo kautta aikojen. Kiinteän sisustuksen historia. Rakentajain Kustannus Oy. Helsinki 1989.

Timo Niiranen: Miten ennen asuttiin. Vanhat rakennukset ja sisustukset. Otava. Helsinki 1981.

Petri Neuvonen (toim.): Kerrostalot 1880-2000 - arkkitehtuuri, rakennusteksniikka, korjaaminen. Rakennustieto Oy. Helsinki 2006.

Göran Gudmunsson: Tips och råd om byggnadsvård. Albert Bonniers förlag. 2008. ISBN 978-91-000117-19-1

Silja Flink: Runebergin koti. Rakentamisesta restaurointiin. Museoviraston rekennushistorian osaston raportteja 15. Gummerus. Jyväskylä 2006.

Suomen antiikkiesineet -kirjasarja, osa Jugendista modernismiin. Weilin+Göös. Porvoo 2006.

Jonathan Moorhouse: Helsinki. Jugendstil. Art Nouveau. Promenades. Taide Publishing Company ltd. Helsinki 1998.

Hviträsk. Koti taideteoksena. Suomen rakennustaiteen museo. Otava. Keuruu 2006.

Tero Halonen: Olofsborg. Katajanokan jugendlinnan vuosisata. Plataani Oy. Espoo 2002.

Elias Lönnrot, Akseli Gallen-Kallela, toim. Aivi Gallen-Kallela: Juhla-Kalevala ja Akseli Galen-Kallelan kalevalataide. WSOY 1984.

Aivi Gallen-Kallela: Kalela. Erämaa-ateljee ja koti. KLP Keuruu 2007.

Tupatölli omalle turpeelle. Halosenniemen taiteilijakoti. Tuusulan museo Graficolor Ky.

Robin Langley Sommer (general editor), David Rago (consultant editor): The Arts and Crafts Movement. Chartwell Books. Inc. 1995. ISBM 0-7858-0456-0.

Louhisaaren opaskirja. Museovirasto. 2005 Helsinki.

Anette Ringbom: Rakennusapteekin tuoteluettelo ja käsikirja nro 2. Tampereen kirjapaino Oy. 2004.

Ove Hidemark, Elisabet Stavenow-Hidemark, Göran Söderström, Axel Unnerböck: Så renoveras torp och gårdar. ICA bokförlag. Västerås. Gummerssons Tryckeri AB. Falköping 1982.

Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskus. Korjausohjeita 31.2.2005. Tuulettuva kantava alapohja eli rossipohja.

Muita jo keskeisiksi muodostuneita kirjallisia lähteitä on eritelty täällä.

Muistiinpanoja:

miinus: lämmityksen riittävyys olisi ollut hyvä arvioida ennen remonttia. käytännössä tähän ei oolut mahdollisuutta, koska edellinen vuokralainen lähti kevällä ja tämä uusi tuli syksyllä. kesällä lämmitystä ei siis pysty tetsaamaan

analysoi lämmitysjärjestelmän sisäänajo. 1.12.2008 vein lämpöpatterin ja langattoman lämpömittarin

miinus
työmaakansiota ei jaksettu kerrata remontin jlkeen. sekuitanki säästetään seuraavaa remonttia varten

Miinus. Huoneisiin olisi valmikis pitänys sijoittaa lämpötila-anturit. nyt tarvitaan langattomat ratkaisut

MIINUS patterisyvennysten ajallista erityisasemaa ei ymmärretty pohtia. vai oliko syvennystä ollenkaan

Työn suunnittelu
-koko taloa kattava ilmastointisuunnitelma on keskenKattolista
-inventointi, restauroinnin opiskeleminen, restaurointityön suunnitteleminen, töiden johtaminen ja rahoittaminen vievät kohtuuttomasti rajallista vapaa-aikaani, läsnöoloani kotona ja rasittavat kohtuuttomasti perheemme taloutta.
-(samanaikaisen parvekeremonin ja kattoremontin vuoksi) oma talous, elämänpiiri ja perheen vapaa-aika menivät turhan ahtaalle
-kirjat kerrostalo, gudmundsson ja runneberg olisi pitänyt ehtiä lkemaan läpi ennen lopilisia pintaratkaisuja
- kun rakenteita ja tarvittavia materiaaleja ei pystytty ennakoimaan, niin tämä tarkoittu useampia kiireellisiä käyntejä rautakaupassaj amaalikaupossa, kiireellisiä tilauksia etelä-suomesta ja tarvikkeita ei pystytty kilpailuttamaan.
-vaikka sisätilaremontti on tehty mitä suurimmalla pieteetillä, kustannuksia ja vaivannäköä kahtamatta, alkuperäisen mallin mukaan ja rakennusvaiheen ajanktaa kunnioittaen, niin en ole onnistunut saamaan avustuksia sisätilaemontteuihin.
- remontin jälkeen kaesi aika kauan, ennen kuin talteen otettuihininventoititavaroihin jakettiin jälleen palata

Keskuslämmitys
-lämpöpattereiden ja keskuslämmitysputkien kuntokartoitus on tekemättä
-äänimaailmaan liittyen kellarin kiertovesipumppu aiheuttaa nyt vanhemmuuttaan hieman kahinaa verkostoon. pmppu vielä toimii, joten
- lämmitysputkien uä tutkimus jäi tekemättä
- termostaattien tarkistus/vaihto tämä jäi valitettavasti tekemättä tässä yhteydessä
- lattialämmitys ei soveltunut näihin tiloihin, muuta sitä saatetaan harkita myöhemmissä kohteissa
- kellarin vesipumppu on lähivuosina vaihdettava uuteen ja äänettömämpään
- Miten pattereiden vinkumisen ja kohinan voisi vaimentaa

Työturvallisuus
-purkujätteitä ei kovin paljoa lajiteltu eikä kovin tarkkaan kierrätetty
- rossinpuhdistuksen pölyt lensivät koko portaikkoon. seuraava rossinpuhdistus on tehtävä alipaineistetussa tilassa

sitä hieman rusahtavaa väriä on lounaisen kaapin ja kaakkoisen kaapin alareunoissakin

kaappeja ja hellaa ei ny palauteta, mutta pintaremontin ei anneta vaikeuttaa näiden mhdollista myöhempää palauttamista
alunperinään lattiassa ei reunalautaa

korvausilma onnistuu kylmälaitteelle itäseinästä

värivalinnoissa pyrittiin välttämään liiallista kuumuutta eteläsivulla

lattia tehtävä helpohkosti purettavaksi niin että keittiön vesipisteen saa siihen suoraan lattian läpi kellariin

onko vakt oviaukko alkuperäinen kun rappaukset ovat epätasaisia

TALONMIEHEN KORRIDOR

kakluunien ja uunien kohdat laudoitetaan siten ,että laudat ovat poisotettavissa suht ehjinä ja juuri okieilta kohdin, jos kakluuni tai uuni joskus saadaan rekonstruoida

Vaktmastarens korridor

Herdins Aito Petsi värikartassa
lähinnä keinovalossa
mikrokuitu kostea ja kuva puuhkimisellä
lakattu ponttilauta
lähinnä
62 Vaalea Tammi
82 Antiikki Tammi

Päällä maali
lähinnä Thorvald Lindqvistin Perinnevärikartassa
232X eli Empire ja jugendKauden väri
vähemmän Uula-värikartan 8518 Kaisla

MYYMÄLÄPUOTI

upofloor läpivärjätyt yksiväriset ovat vielä harkinnassa myymäläpuodin suhteen
2mm 1,5 lev noin 30 eus/m2 hitsilanka

Vaihtakaa venttiili flinkin vessaan
kysy rakennusapteekista millaisia takuusopimuksia ikkunoidenkorjaajat antavat
millaisia ovat sopimukset tulevasta kunnossapidosta
kysy rak apteekista miten pellavaöljypoltto 5ehdän takorautaisille osille ja miten se korjataan
hanki ulkooviin ja kaksioon rekonstruoitaviin oviin saranat
osta toiset telineet

PIHA
Aidan oikominen tehtiin kesällä

TALOUSPORTAIKON alakertaan lukkoliikkeelle rakennetun kopin purku
Kaiteen hitsaus takaisin paikoilleen
Pyydä jyriltä auto-cad tiedostoina huoneiden seinäpiirustukset

otex maali laimennettiin noi 15 % että teki aivan ohuen kerrosen

ks kiilto rt sfs 3632 luokitus

myös ikkunapenkki on 1951 olleet samaa valkoista

vuokra ei sisällä teknistä tulen internetille eikä ewlanille. häiriöiden sattuessa ne on selvitettävä vuokralaisten kesken

käsisuihkua saa ainoastaan käyttää vessanpytyn ja lavuaarin päällä

ohjeet vuokralaisille kukien suhteen ikkunanlaudoilla

katso mikä rakennusapteekin sarana on sopiva ta anna metsänkylän navettaan kerättäväksi

tarkista onko kadunpuoleinen reuna tehty oikein

ilmansulkupaperia tevrvaaperia

lämpötilaero aiheuttaa kosteuden kertymisen ilmansulkupaperin kai kylmälle puolelle

ei kumipyöriä linoleumilattian päälle, mieluummin polyuretaanipyörät

ryuotsiksi fromolla ahlmströmmiltä, miten uutta linoleumilattaa pitää hoitaa
forbo
armstrong

yleensä purkajat eivot huomaa kiinnittää huomiota karmeihin silloin kun niitei saa sjosiolla irtiä

Vuokralaisille
- vessan hajulukko oli kuivunut

päiscitä parvekesivuun rakennesuunnitelija ja muutama kuva

1910-luvulla palattiin klassillisen arkkitehtuurin muotoaiheisiin ja symmetriaan (jugendklassismi). Uusrenessanssitaloista poiketen 1910-luvun taloissa listat olivat usein seinäpintoja vaaleampia. Julkisivuissa oli puolipyöreitä tai monikulmaisia erkkereitä. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, sivu 25. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Jugendtaloissa tyypillinen (parvekkeen) kaidemateriaali oli mustaksi maalattu takorautatanko tai rautaputki rautapelleistä tehdyin koristein. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, sivu 28. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Vesikattoa kannattivat vankat puiset kattotuolit. Ullakko oli rakennusjärjestyksen vaatimusten mukaisesti varustettu ikkunoilla ja paloluukuilla. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, sivu 28. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Teräspelti oli asuinkerrostalojen yleisin ja 1800Luvulla litei ainoa katemateriaali. Sitä myytiin kuuden jalan (noin 180 cm) paloina... Teräspelti oli aluksi helposti ruostuvaa galvanoimatonta eli mustaa peltiä. Galvanoitua peltiä alettiin tiettävästi käyttää Helsingissä yleisemmin vasta 1910-luvulla. Teräspelti piti suojata ilmaston vaikutuksilta, sillä etenkin musta pelti ruostui helposti. Peltikatto maalattiin alunperin joko mustalla kivihiilitervalla tai öljymaalilla. Alapinta oli vernissattu. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, sivu 28. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Suurimpiin huoneistoihin johti ... tilava ja edustava pääporras. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, sivu 30. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

1800-luvun lopun suurasunto saattoi käsittää jopa kokonaisen kerroksen ja olla ooltaan 200-300 m2 tai suurempi. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, sivu 32. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

miksi yli 3 m huoneiden sävunilmaisimet latetaan seinille heikki hemmi kalevassa 18.10.2008 securitaksen pohjois-suomen aluepäällikkö

Hyvä teksti kloissoni-seinistä s 34

Hyvä teksti kaakeliuneista s 36

SUUNNITELMIA

Pitkällä tähtäimellä on muistettava, että tämä pieni kaksio on se asunto, jossa todennäköisesti tulemme itse viettämään vanhuudenpäiviä, siinä vaiheessa kun portaiden nousu ei enää suju.

Tämän huoneen savuhormi lienee vielä ehjä, ja suunitelmissa kannattaa jättää mahdollisuus sille, että huoneeseen joskus vielä rekonstruoidaan tulisija.

Huonetilan ulkoseinässä olevaa ilmanvaihtoaukkoa voidaan tarvittaessa käyttää hyväksi, esimerkiksi sähköisellä tuloilmalämmittimellä varustettuna. Jos ilmanvaihtoluukun alkuperäinen läppäkoeisto on jäljellä, niin se pyritään kunnostamaan ja käyttämään hyödyksi… Keväisin ja syksyisin (Auringon kaartaessa etelässä matalahkosta kulmasta) nämä eteläsivun huoneet tapaavat lämmetä (etenkin jos niissä käytetään paljon teitokoneita) ja näissä huoneissa saatetaan joutua käyttämään esimerkiksi paikallista jäähdytystä… Ilmanvaihtoventtiilejä ympäröivään seinään/kattoon pinttyvän lian puhdistamisen edellytyksiin kiinnitetään erityistä huomiota. Eteläpäädyn kaikissa huoneissa on mietittävä siisti, esteettinen ja arkkitehtuuria kunnioittava ilmanjäähdytysratkaisu ja varauduttava joka tapauksessa siihen vaihtoehtoon, että huoneen käyttäjä kuitenkin kä’yttää mieluimmin ikkunatuuletusta.

Alkuperäiset kiinteät komerot harkitaan rekonstruoitaviksi ja niille pyritään keksimään luonteva uusiokäyttö.

MUISTIINPANOIJA

miinus vihreän huoneen seinistä tuli viiruiset, vaikka niistä piyi tulla ohuella maalilla maalatut.

miius vihreän seinämaalin kiltävä läiskä heijastuu lampun valosta korostaen työn jäljen huonoa laatua

tulevissa remonteissa rossipuruista erotellaa talteen kaikki mikä ei ole tyrvetta eikä hiekkaa. ne löydetyt materiaalit joilla ei vaikuta olevan merkitystä tuossa vaiheessa laitetaan aperipussiin ja haudataan takaisin rossiin.

myös tturve ja hiekka otetaan talteen jos ne ovat kätevästi eroteltavissa.

miinus turhaan laitettiin taulunripustuskiskot. seur vuokralaisen kanssa mietitään tarkemminetukäteen

miinus turhaan järjestettiin WLAN, kun vuokralainen ei sitä kelpuuttanut tietoturvasyistä

WWW JULKISIVUYHDISYS FI

harkitaan toki oikeaa kynnystä

harktaan vielä lattian hiomista

vakt ovi maalataan tapetin tietyllä yhdellä värillä

onko vakt oviaukko alkuperäinen kun rappaukset ovat epätasaisia

omituinen 70 luvun kaappisysteemi

jos huone kelpaa ilman vettä niin myöhemmin sosiaalitilat pers tamburiin

minikeittiö vesi. upotettu mikroaaltouuni taso vedenkeitintä varten hyllyt pois
roskakaappi allas

irti upotettu allas, sama hana,

ei liesituulettimia kun ei paisteta

sarin mielestä ehkä halogeenit kaapistoon

kaapistoissa tarvitaan uskottavaa ulkoasua

personals tambur

kalusteliikkeestä sähkökaapin kotelointi - veli seppä aikoi tehdä itse

laudoitus puretaan

lastulevyt tilalle

lattiat tehdään ennen kattoa

kynnyksen alle tarvitaan juopa sähkä varten

alakerran tulevaan siivouskomeroon tarvitaan vesipiste

butik kupan lämmitis pois? ja tilalle tarvittaessa sähkö

sinne pistorasia

miten vessa on järjestettybnä alunperin, siis pytty. oliko käsienpesumahdollisuutta

minne suihku i kerroksessa

mikroaaltouuni oik yhäälle
lavuaari vas alkhaalle

2 tai mielummin kolme kaappia

vesi kaappi riittää 50 cm