Osoitteesta
www.raahe.info/kirkkokatu.20/valokuvat/ohjeeseen/index.html#maalaus
löytyy seinien pintakäsittelyjen alkuperäisen
työohjeen määräykset: kokonaisuudessaan.
Seuraavassa ne on referoituina
Huoneiden seinät sliipataan, liisteröidään,
liitoskohdistaan(?) patentoidaan(?), makuloidaan(?) ja tapetoidaan.
Tapetin hinta 1,25 rullalta ja pankkisaliin 2 markkaa rullalta.
Toiletti, WC, keittiö ja eteinen tapetoidaan kiiltavillä
pesunkestävilä tapeteilla hintaan 1,25 rullalta. Kylpyhuone
spaklataan ja öljymaalataan 3 kertaan. Kaikki sisäkatot
vattriivataan(?), seissatan(?) ja maalataan valkoisella
liimavärillä. Reunakoristeet(?) tai kapeat kulta- tai
mahonkilistat asetetaan katonrajaan. Ruokakomerot, vaatekomerot ja
pankin kassaholvi maalataan öljymaalilla 2 kertaan.
Myymäläpuoti maalataan ohjeen mukaan liimavärimaalilla
ja saa katonrajaan sapluunalla maalatun koristevyön. Kaikki
puulattiat pohjustetaan, spaklataan, maalataan läpikuultavalla
värillä ja lakataan. Niitä ei saa peittää
linoleumilla ennen puoleentoista vuoteen talon valmistumisesta.
Linoleummatot eivät kuulu urakkaan. Kaikki jalkalistat, kynnykset,
vuorilaudat ja kaikki näkyvissä oleva puinen sisustustyö
spaklataan ja öljyvärimaalataan ensiluokkaisella tavalla.
Kaikki ikkunat ja ovet, sisäpuoliset ikkunalaudat ja komerot
maalataan maalarimestariklubin ensimmäisen luokan tariffin muiaan
(pohjustetaan, spaklataan, silitetään(?) hiomalla ja
maalataan 3 kertaan.) Portaikossa katto sekä seinät
seissataan(?) ja maalataan liimavärillä arkitehdin ohjeiden
mukaan. Paraatipuolen portaikossa paneli maalataan 1,6 metrin koreuteen
öljymaalilla ensiluokkaisesti. Paneli saa piirustusten mukaisen
sapluunalla maalatun koristevyön. Keittiöpuolen portaikko saa
öljyväripaneelin ilman spaklausta, kolmeen kertaan
siveltynä. Arkkitehdin ohjeiden mukaisen koristeviiva
vedetään kiettiöpuolen portaikkoon ja kylpyhuoneeseen.
Kipsiset kattoruusukkeet, 50 penniä kappale, asetetaan kaikkiin
huoneisiin. Kaikki näkyvillä oleva metallityö maalataan
öljyvärein. Rakennuksen ulkopuoli maalataan 2 kertaan
arkkitehdin tarkempien ohjeiden mukaisesti.
Pankkisalin katto päälystetään kankaalla ja
liimavärimaalataan. Pylväissä ja kattolistoissa olkoon
kipsiset ornementit.
Kaikki maalaustyöt teetettäköön arkkitehdin
hyväksymällä maalausliikkeellä.
Maire Heikkinen kirjassa "
Suomen
antiikkiesineet",
Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006: Jonkin verran
niitä
(tapetteja) myös tuotiin maahan, vaikka kotimaisen
tapettiteollisuuden
tuotanto riittikin kotimaiseen kysyntään ...Suomessa toimi
1900-luvun
alussa viisi tapettitehdasta. Nyholm Viipurissa, Sandudd
Helsingissä,
Tampereen tapettitehds Tampereella, vuodesta 1909 Epilän
kylässä, Ålans
Tapetfabrik Maarianhaminassa ja Toijalan tapettitehdas Toijalassa.
Merkityksetöntä ei ollut se, että tuotannoltaan jopa
Euroopan
suurimmaksi noussut Rieksin tapettitehdas säilytti Pietarissa
toimiessaan myyntikanavansa myös Suomeen koko toimintansa ajan
vallankumoukseen saakka.
↑
|
 |
Paradtrappan - Itäinen
pääportaikko
|
 |
↑
|
Alkuperäisen työohjeen mukaan: "Portaikossa katto sekä
seinät
seissataan(?) ja maalataan liimavärillä arkitehdin ohjeiden
mukaan. Paraatipuolen portaikossa paneli maalataan 1,6 metrin koreuteen
öljymaalilla ensiluokkaisesti. Paneli saa piirustusten mukaisen
sapluunalla maalatun koristevyön."
Kuva alemman porrastasanteen
seinästä, voin 130 cm korkeudelta. Murrettu valkoinen ja
luonnonvihreä lienevät portaikon alkuperäisiä
värejä. Mahdolista on, että niiden välissä on
ollut (mattoveitsen terän alapuolella näkyvä) musta
viiva:.
Tämä kuva on toisen
kerroksen porrastasanteen eteläseinästä.
Seinää hiomalla alkuperäiset värisävyt on
pyritty selvittämään. Ilmeisesti alunperin seinän
alaosa on ollut nuolien vihertävä ja yläosa vaaleaa
sävyä. Tässä on kuitenkin muistettava, että
hiomiskohta on ollut huono, koska alkuperäisen pohjapiirustuksen
mukaan tällä kohdin on saattanut olla kakluuni..
Nykyään ei tapetteja. Päällä sinapinruskeaa
maalia.
Esimerkki jugend-eteisestä, jossa maali on laitettu suoraan
rappauspinnalle ja näin saatu aikaan elävä pinta.
Yksityiskohta valokuvasta kirjassa "Suomen Antiikkiesineet".
↑
|
|
Expedition - Pankisalin tapetteja
|
|
↑
|
Pankkisali vuonna 1915 (ilmeisesti syyskuussa). Yksityiskohta
valokuvasta
ennen pankkirakennuksen avajaisia. Alkuperäinen tapetti.
Rakennusapteekin tapetti nro
18-1102
on toistaiseksi lähin löydetty tuon ajan kuosi.
Mutta
tässäkin tumma ja vaalea sävy ovat väärin
päin.
Ja alkuperäisten pylväiden mukainen vihreä
väri on tässä tapettiehdituksessa täysin arvauksen
varassa.
Rakennusapteekin tapetin kuosin kuviokoko on kuitenkin vain noin 1/3
pankiisalin alkuperäisen tapetin kuviokoosta.
Maire Heikkinen kirjassa "
Suomen
antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo
2006:
1900-luvun alun kotimaisissa
naturalistisissa tapettimalleissa esiintyy
selvästi
suomalaisesta
luonnosta poimittuja aiheita. Monet kotimaiset puut
pääsivät
koristamaan tapetteja kuten koivut, kuuset, männyt ja lepät
sekä
käpyinä, norkkoina että lehväpintoina, koivu
lisäksi tuohikuviona.
Kansallisiin kasviaiheisiin voidaan lukea myös järviemme
lumpeet tai
kotoisat metsän eläimet oravineen ja lintuineen ... Jugendin
ja naturalismin
tyylikaudelle tyypillistä oli myös se, että
tapettimalleiksi kelpasivat
myös monet rikkaruohot, kuten ohdakkeet ja voikukat. Sen sijaan jo
kauan mallistossa olleet säätyläisten kasveiksi
mielletyt kukat, kuten
pionit, väistyivät taka-alalle erilaisten voluutti- ja
akanthuslehväklassikkojen kera.
↑
|
|
Tambur - Pankinjohtajan eteinen
|
|
↑ |
↑
|
|
Butik - Myymäläpuodin
tapetteja
|
|
↑ |
Myymäläpuodissa ei siis aluperin ole ollut tapetteja.
Alkuperäisen
työohjeen mukaan:
"Myymäläpuoti maalataan ohjeen mukaan liimavärimaalilla
ja saa katonrajaan sapluunalla maalatun koristevyön."
Myymälöpuodin piirustusta ei ole säilyneenä, mutta
itäisestä portaikosta, johon myös oli
määrä maalata sabloonalla koristevyö, on
säilynyt alkupeärinen halkileikkauspiirustus.
Perinetine liimamaali on siis liitumaista pinnaltaan. Tästä
on ollut etua myymäläpuodin seinissä, koska alunperin
tiloissa toimi maitokauppa. Kärpäset eivät ole pystyneet
kävelemään liitumaisella pinnalla. Kärpäsen
imukuppijalka ei saa otetta liitumaisesta pinnasta.
Tämä kuva ei siis ole myymäläpuodista, vaan isosta
portaikosta, jossa niin ikaan on ollut sabloonalla maalattu
koristevyö. Jos autenttisempaa sabloonamallia ei löydetä
itse huoneesta, niin tässä olisi yksi mahdollinen vaihtoehto.
Myymäläpuodin kaakkoinurkan katonrajasta puretun verholaudan
takaa löytynyt paperimytty. Paperin takana ei ole
selkvää viitettä liisteröinnin jälkistä.
Paperi voi sii olla aivan tavallista myymälän
käärepaperia.
↑
|
|
Vaktmästarens ursprungliga
köket - Vahtimestarin eteläinen huone
|
|
↑ |
Katon ja seinien yläosien rappaus
Alkuperäisen työselosteen mukaan siis: "Huoneiden seinät
sliipataan,
liisteröidään,
liitoskohdistaan(?)
patentoidaan,
makuloidaan ja
tapetoidaan. ...
Toiletti, WC, keittiö ja eteinen tapetoidaan kiiltavillä
pesunkestävillä tapeteilla hintaan ... Kaikki sisäkatot
vattriivataan,
seissatan ja maalataan
valkoisella
liimavärillä. Reunakoristeet(?) tai kapeat kulta- tai
mahonkilistat asetetaan katonrajaan. Ruokakomerot, vaatekomerot ja
pankin kassaholvi maalataan öljymaalilla 2 kertaan. .... Kaikki
jalkalistat, kynnykset,
vuorilaudat ja kaikki näkyvissä oleva puinen sisustustyö
spaklataan
ja
öljyvärimaalataan
ensiluokkaisella tavalla."
Oma kysymyksensä on, että, jos seinä on ollut tarkoitus
tapetoida, niin mikä järki työselostuksessa on ollut
"patentoida seinien liitoskohdat". Pantentointihan on liimamaalauksen
pohjatyötä. Tälle on hankala löytää
suoraa perustetta. Viittaako työohje tilanteeseen, jossa samalla
seinällä on sekä maalattua että tapetoitua pintaa?
Näihnän on kaikilla tapetoiduilla seinillä - tapetti ei
ylä katonrajaan, vaan viimeiset ylimmät puolisen metriä
seinää ovat maalattuja samaan tapaan kuin katotkin.
Seuraavassa on valikuva vahtimestarin kaksion eteläisen huoneen
(eli katutason kaakkoisnurkan huoneen) lounaisnurkan katonrajasta.
Alunperin tässä nurkassa oli ruokakomero. Katon laskun
yhteydessä tuo ruokakomero on purettu. Purkujäljet on onneksi
siititty vain laskentun katon alapuolisilta kohdilta. Kun laskettu
katto on 2008 purettu, niin tuon alkuperäisen ruokakomeron ohuen
itäseinän (kuvassa vasemmalla) sijainti ja hellan puoleisen
muuratun pohjoisseinän (kuvassa oikealla) sijainti saatiin
selville.
Komeron alueen kellertävä rappaus on jotakuinkin Tikkurilan
Thorvald Lindqvistin perinnevärikartan sävyä 094X,
joka siis on ollut "suosittu väri 1800-luvun lopussa ja
jugend-aikana Helsingissä"
Ylläolevassa kuvassa näkyy, että ruokakomeron
sisäpuolinen rappaus on
kellertävää. Toisaalta kuitenkin työselosteesta
tiedämme, että "Kaikki
sisäkatot (
vattriivataan,
seissatan ja) maalataan
valkoisella
liimavärillä."
Vaihtoehtoja ja tulkintoja on useampia. Todennäköisintä
on, että komero on jätetty enemmän tai
vähemmän viimeistelemättömäksi. Tätä
tukee se, että seinässä ei ole paperointeja
.Kivipintainen, ilman orgaanisia materiaaleja oleva pinta on
ruokakomerossa toiminnallisesti jopa parempi, kuin pääasiassa
silmäniloksi tehty koristelu. Käytännöllistä
ja taloudellista. Alkuperäinen sävy on silti voinut olla
valkoinen. Keittiössä erityisesti on aina ilmassa rasvaa,
joka ajan mittaan patinoi pinnat.
Jonkinlainen ongelma on nyt se, kun nyt seinässä ja katossa
on päällimmäisenä (kai) lateksimaali. Liimamaalihan
kyllä tarttuu
www.kirjovarit.fi/data/LIIMAMAALI.pdf
siihen ja on toki mahdollista käyttää tuota vanhaa
lateksimaalia pohjana ja maalata liimamaalin suoraan siihen
päälle. Kaikki historialliset kerrostumat saavat
jäädä sinne rauhassa odottelemaan tulevia
vuosikymmeniä. Näillä perustein katon ja seinien
yläopsien päällemaalaus liimamaalilla lienee
tässä tilanteessa luontevin vaihtoehto.
Kolot paikataan kalkkilaastilla, hydraulisella kalkkilaastilla tai
tiililaastilla tai -tasoitteella. Kalkkilaastista kuivuu n. 70%
kosteudesta ensimmäisen 8-12 tunnin aikana. Loput 30%
kestää liki kolme viikkoa. Hydraulinen laasti kovettuu
nopeasti, koska se ei ole pelkästään hiilidioksidin
varassa. Paksut kerrokset kovettuvat pohjastaan joka tapauksessa
hitaasti, mutta suurin osa vedestä on poistunut heti alkuvaiheessa.
Tiilitasoite tai laasti, joka tapauksessa parempi kuin esimerkiksi
polyuretaani. Isot täytöt on järkevää
tehdä karkealla tavaralla, koska sen kutistuma on pienempi.
Lopputasoitus tai pienet täytöt hienommalla massalla.
Tapetit
Seuraavassa esitettävät vahtimestarin alkuperäisen
keittiön
alkuperäiset vihreäksi maalatut tapetit kuvastanevat
alkuperäisen työohjeen kohtaa, jossa
määrätään, että: "Huoneiden seinät
sliipataan, liisteröidään,
liitoskohdistaan patentoidaan, makuloidaan ja tapetoidaan.
Tapetin hinta 1,25 rullalta ja pankkisaliin 2 markkaa rullalta.
Toiletti, WC, keittiö ja eteinen tapetoidaan kiiltavillä
pesunkestävillä tapeteilla hintaan 1,25 rullalta."
Rakennusapteekin käsikirja antaa lisäselvyyttä ym
terminologialle: "Huokoiset puukuitulevyt on paperoitava
ennen
kuin ne voidaan maalata. Levyjen pinta on niin huokoinen, että se
imee
itseensä paljon maalia, siistin lopputuloksen samiseksi levy on
hyvä
paperoida. Paperointi ja tapetointi tehdään samalla tavalla."
Rakennusapteekin käsikirjassa mainitaan kuviottoman valkoisen
tapettipaperin vaihtoehdoksi oksapaperi: "Oksapaperi voidaan liimata
huokoisiin
puukuitulevyihin (insuliitti),
haltexlevyihin tai muihin rakennuslevyihin. Kun paperia liimataan
käsittelemättömiin levyihin, tulee levyt
esiliisteröidä
tärkkelysliisterillä"
Ilmesesti alin paperikerros:
Lattian länsipuolen rossista löytyneita paperipalasia.
Paperi on vihreän maalin alapuolista paperia.
Siinä on piirrettynä ruudukko samaan tapaan kuin
nykyään kontaktimuovirullissa.
Mustat viiva selventävät, missä tapetin viiva kulkevat.
Lähikuva edellisestä.
Mittaviivan vasemmalla puolella on paperi, jossa on koristeena
ilmeisesti jokin kuvio, joka koostuu erivärisistä
X-kirjaimista.
Näiden paperinpalasten suhteen
kysyttiin neuvoa maineikkaalta Philgren & Ritolan Tapettitehtaalta:
Vaikuttaakin siltä, että tämä ruudullinen
paperi olisi paperia, jolle arkkitehdit ovat piirtäneet. Ei
siis tapettia. (Myös kaavapaperina on paljon käytetty
samannäköistä paperia.)
Aikoinaan makulatuuripaperina ei yksinomaan käytetty
varsinaista makulatuuria. Sen sijaan saatettiin
käyttää jotain helposti käsillä olevaa
paperia, esimerkiksi muodista poistunutta vanhaa tapettia tai
jotain muuta paperia, kuten tässä tapauksessa
arkkitehtipaperia.
Arkkitehtitoimistossa veli Ivar oli yleensä se, joka vastasi
interiööreissä mm.koristeiden suunnittelusta.
Oletusarvona on, että huoneistojen kiinteä sisustus
kyllä suunniteltiin kokonaan arkkitehtitoimistossa, eli
vahtimestarin perhe on melko todennäköisesti vain muuttanut
sisään ja vahtimestarin rouvalla lienee ollut sananvaltaa
korkeintaan vasta myöhemmissä tapetoinneissa - huoneistohan
oli pankin omistama.
On siis epätodennäköistä, että tämä
arkinen paperio olisi ollut vahtimestarin keittiön
alkuperäinen tapetti.
Jalkalistan takaa löytynyttä sammaleen vihreäksi
maalattua tapettipaperia. Paperin leveys on ollut noin 55-58 cm.
Koska tästä huoneesta
löydettyjen papereiden limitys on ollut
huomattavan suuri (noin 6 cm) ja kaikenlisäksi vaihtelevan
suuruinen, lienee ilmeistä, että tässä huoneessa
alunperin kyseessä ei ole ollut kuviollista tapettia. Ainoastaan
valkoinen tapettipaperi, joka on maalatu jugendille tyypllisellä
tapaa vihreäksi.
Papereiden kääntöpuolella on rapatun seinän
hiekkaa ja paikoin sanomalehtipaperia.
Tässä kuvasuurennoksessa tapetipaperin takainen
fraktuurakirjoitettu sanomalehtipaperi ja rappauksesta irronnut hiekka
näkyvät selvästi.
Kysymyksessä siis on ehdottomasti alin ja varhaisin
seinäpinnoite.
Rappauksesta irronneet hiekanmuruset viitaavat enemmän tai
vähemmän kiireessä tehtyyn työhön.
Sanomalehteä on ehkä käytetty makulatuurin korvikkeena
tai heikon sliippauksen paikkailuun. Sanomalethipaperin
päällä näkyvä rusahtava paperi on
todennäköisimmin makulatuuria.
Siis rappauksen päällä alimmaisena kerroksena on
sanomalehtipaperia. Sen päällä on
hauras ruskea paperi, joka on
maalattu jotakuinkin Thorvald Lindqvistin Tikkurila-värikartan
jugend-vihreällä "232X" tai "063X". Lattialistojen
alueen maalausjäljistä voi päätellä, että
näitä vihreitä maaleja varhaisempia
(pinta)maalauskerroksia ei ole olemassa.
Työselosteesta toisaalta tiedämme, että "keittiö
... tapetoidaan kiiltavillä pesunkestävillä tapeteilla"
Miten tämä pitää ymmärtää? Koskapa
sanomalehti on painettu fraktuura-kirjaisimilla, niin kyseessä on
oltava hyvin varhainen kerros. Onko ajateltava niin, että
vahtimestarin vähempiarvoinen keittiö maalattiinkin
öljymaalilla vihreäseinäiseksi samaan tapaan kuin
kylpyhuone, joka vain "spaklataan ja öljymaalataan 3 kertaan"?
Näyttää siltä, että toteutus poikkeaa
työselostuksesta. Näinhän se menee tänäkin
päivänä, että sopimuksen solmimisen jälkeen
urakoitsija, rakennuttaja ja suunnittelija alkavat aina
esittää muutoksia tai parannuksia. Perinteisesti rakentamisen
toleranssit ovat olleet aika isoja. (Ja tuntuvat vain kasvan
nykyään, ainakin asennepuolella. Terve ammatiylpeys on
poikkeus, toisin kuin vielä 30...50 vuotta sitten.)
Huovatavasti lisää samantyypisiä
tapettinäytteitä löytyi myös
rossipohjasta, jonne vahtimestarin puuhellan liesikuvun ja
hormimuurauksien palasia on tipunut siinä vaiheessa kun
lattian lounaisnurkka on
aukaistu keskuslämmitysvesiputkia varten, myohemmin kuin
länsiseinustan puuhelaoin poistettu sähköhelan
tieltä ja kun noin vuonna 1951 on tehty länsiseinustalle
viemärillinen vesipisteen ja lopulta kun katon laskemisen aikoihin
kaakkois- ja lounaisnurkkine kiinteät kaapit puretiin..
Lisätietoa
varhaisista tapeteista toki olisi löydettävissä
myös seinistä, joissa on usean mm paksuiset kerrokset eri
pintamateriaaleja. Sen sijaan alkuperäisetn suunnitelmapiirustusten
www.raahe.info/kirkkokatu.20/valokuvat/katutason_piirustukset/photos/photo3.html
mukaisesta itäseinustan vesipisteestä ei ole löydetty
jälkiä.
Värimaailma on aina suhteellinen.
Pinnan karheuden ja kiiltoasteen lisäksi valon
värilämpötila, määrä ja kaikki
ympärillä olevat pinnat väreineen vaikuttavat.
Luonnonvalossakin tilanne vaihtuu vuodenajan mukaan. Vihreä on
aivan erisävyistä sisätiloissakin, jos ikkunan
ulkopuolella paljon puita ja niissä lehtiä. Absoluuttisen
sävelkorvan tapaista värisilmää ei
tiettävästi ole.
Jos seinät halutaan uudelleen
maalata vihreiksi, niin kovettuvat öljymaalit voivat olla
ongelmallisia elastisen lateksin pinnalle maalattuna, paljolti
pysyvyyden kannalta. Tuotekohtaisesti on sitten vielä omia
hienovirityksiä. Esimerkiksi Tikkurilan
Lin-pellavaöljymaalista on omat laadut sisälle ja ulos ja
tuoteselosteen mukaan sisämaali on tarkoitettu vain puupintojen
maalaukseen. Tarkoittaa siis käytännössä sitä,
että voi käyttää muuallakin, mutta valmistaja ei
ota siitä mitään vastuuta.
Ikkunaremontissa valitsin Terra Linalin, koska oli oletettavaa,
että sen kylmäpuristetulla pellavaöljyllä olisi
paremmat homeenesto-ominaisuudet kuin kilpailijoiden
öljykkeillä. Nyt siis on tarkoitus maalata sisätiloissa
ja kuivissa olosuhteissa? Onko siis esimerkiksi Tikkurilan
Lin-öljymaali perusteltu vaihtoehto entisöintikohteissa?
Sitä kun olisi helpompi sävytyttää (NCS-koodien ja
Thorvald Lindqvistin luokituksen perueteella), kun sen onnistuisi
maaliliikkeessä, eikä joka erää tarvitsisi
sävytyttää erikoismaalareilla. Se on
selvä,että rautakaupassa
sävytettyinä pigemntit eivät ole aitoja maavarejä,
mutta
muutoin tämä on paljolti makukysymys.
Tilannehan on se,
että aivan tarkoin rakentamisajan maaleja vastaavia tuotteita on
vaikea saada, koska eri ainesosat ovat hieman erilaisia, kuin tuolloin.
Vaikkapa vain pellavaöljy tai maaväripigmentit.
Sisamaalauksessa homeiden kanssa ei pitäisi tulla ongelmia. Jos
tulee, ongelma on muualla kuin maalissa. Ulkona käytettessä
suuri merkitys on eri tuotteiden homeenestoaineilla ja niiden
määrällä. Moni valmistaja käyttää
homeenestoaineena sinkkinaftenaattia. Tikkurilan
Lin-pellavaöljymaalia siis pidetään tässä
kohteessa hyvin perusteltuna valintana. Joku muu voi olla eri
mieltä ja kommnetit otetaan kiitollisina vastaan osoitteessa
kirkkokatu.20@luukku.com.
Jos halutaan menetellä työselosteen ohjeen "keittiö ...
tapetoidaan kiiltavillä
pesunkestävillä tapeteilla" mukaan,niin tällaisia
moderneja yksivärisiä jugend-vihreitä tepetteja lienee
helppo löytää.
Jos halutaan käyttää
vihreää
valmista paperipettia, niin lähinnä tumman
vihreitä
valmistapetteja olisivat ehkä Philgren ja Ritola Oy:n
Tapettitehtaan yksivärinset tummanvihreät tapetit:
Ja etenkin lähellä olisi
"Uni" tapetti nro
69324 , jonka värisävy (noin NCS S 5025-G50Y) vastaa
jotakuinkin näistä kahdesta maalikerroksesta
päälimmäistä (seuraavassa skannauksessa
värintoisto ei kylläkään ole oikein onnistunut):
Vaikuttaa siltä, että kovin
vaaleanvihreä
väri,
hailakan
vihreä tai
vaalea
sinertävän vihreä eivät vakuta yhtä
uskottavalta tällaisen korkean huoneen tapetteina.
Maire Heikkinen kirjassa "
Suomen
antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo
2006:
"Oman tapettityyppinsä
vuosisadan alussa muodostivat lähes yksiväriset mallit,
värinä usein
voimakas
punainen, mallina näissä oli vain
lähitarkastelussa erottuva
tekstiili-imitointikuvio. Näitä käytettiin
arvokkaammissa kohteissa
kuten saleissa usein leveän reunanauhan kanssa."
Toki siis tuollainen mainittu tekstiili-imitointikuvikin olisi
mahdollinen, liki yksivärisessä vihreässäkin
tapetissa.
Esimerkki jugend-huoneesta, jossa on vihreäksi maalattu
peräseinä. Vihreä ei ainakaan efektiseinänä
ole (korkeassa huoneessa) liian ahdistava.
Kyseessä on Valter Thomén ja Karl Lindahlin suunnitteleman Kustannusosakeyhtiö
Otavan toimitalon hyvin säilynyt porrashuone.
Punertavanruskeaksi
kuultolakattu puu ja huonekalut
näyttävät sopivan tummanvihreään
seinäväriin.
Samoin rusahtavaksi murrettu kattoväri on maalarinvalkoista
parempi.
Yksityiskohta valokuvasta kirjassa "Suomen Antiikkiesineet"
Esimerkki jugendhuoneesta, jossa on vihreä seinä. Valter
Thomén suunnitteleman Oulun SYPin talon (eli nk. Pekurin talon)
pankkisali, nykyinen pikaruokala.
Huomaa ja suhteuta vihreään senään ero
rusahtavanvalkoisella kattomaalilla ja maalarinvalkoisella
ikkunasyvennysten maalilla.
Erikoismaalari Katja Aaltosen
kädenjälkeä. Mainittakoon,
että tässä huoneessa värimaailma ja kuvioaiheet
eivät vastaa
alkuperäisiä.
Vahtimestarin asunnon keittiön
seinäksi yllä esitetty runsas koristeellisuus olisi toki
epäuskottavaa ja liiallista.
Esimerkki vihreäseinäisestä huoneesta, jossa
vihreää on useammalla seinustalla.
Clementine
Åstromin talo Oulussa, eli nk Rauhala, johon Valter Thomé
suunnitteli muutostyöt 1916.
Huomaa maalarinvalkoisen kylmyys ikkunoissa.
Näiden tapettien aikakaudesta minulla ei ole tietoa.
Väri kylläkin on jugendiin sopiva ja klassinen ruutukuvio
sopisi nk. elektismin kauteen - eli maailmansotaa
edeltävään siirtymäkauteen jugendista takaisin
kertaustyyleihin.
Runsaasti lisää vaikutelmia
vihreistä jugend-huoneista löytyy Kirkkonummen
Hvitträskin
taitelijakodin museosta.
http://www.tampere.fi/kuvat/5436Xr5Al/HUONE-08.jpg
Esimerkki jugend-huoneesta, jossa kaikki seinät ovat
vihreitä ja vihreä
seinäväri
ulottuu ikkunoiden yläpuolellekin. Hyvin suuressa huoneessa
tällainen vihreys ei tunnut ahdistavan. Huomaa tässä
valokuvassa myös se, mikä rauhoittava vaikutus on
tummanruskeilla
bakeliittisilla
valokatkasijoilla ja pistorasioilla tämän huoneen
olemukseen. Vertaliun vuoksi kuvittele mielessäsi valkoiset
muovikatkasijat huoneen seinälle. Tämä on etenkin
tärkeä sisustukselinen seikka, koska tämän
päivän restaurointikohteessa käytetään joka
tapauksessa enemmän sähköä (muuhunkin kuin
valaistukseen) kuin 1910-luvulla. Valokuva sivustolta
www.tampere.fi/sanoinjakuvin/rakennukset/raatihuone/alakerta.html
Tauno Tarna kirjassa "
Suomen
antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell
Oy, Porvoo 2006: "Jugendin aikana tapahtui tekninen mullistus, kun
lamppuöljystä
siirryttiin sähkön käyttöön. Uusi tekniikka ja
voimakas tyyli antoivat
yhdessä edellytykset valaisinmalleille, joille ei löydy
historiallisia
esikuvia, mutta jotka loivat perustan tulevien vuosikymmenien
kehitykselle. ... Arkkitehdit suunnittelivat kansallisromantiikan
aikana
kokonaissisustuksia ja valaisimet olivat niissä tärkeitä
huonekalujen
ja kaakeliuunien ohella. Suomalaisten jugendin ajan arkkitehtien
hienoissa sisustussuunnitelmissa on nähtävänä suuri
määrä loistavia
valaisimia, joista monet myös toteutettiin. ... Vanhoissa
sähkövalaisimissa lampun kiinnitysosana on posliininen
kaulus, ensin korkeampi ja myöhemmin matalampi.
Metallina
käytettiin
messinkiä, jonka tilalle myöhemmin tuli
turvallisuussyistä muovi,
bakeliitti. Pistotulppia alettiin valmistaa bakeliitista 1920-luvulta
alkaen. Aivan alussa hehkulampuissa ei ollut kerrettä,, joten ne
voitiin irrottaa nostamalla, kun posliinirengas oli kierretty pois."
Marja-Liisa Ripatti kirjassa "
Suomen
antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS
Bookwell Oy, Porvoo 2006: "Monia sähkölaitteita alettiin
tuottaa ja
markkinoida jo 1920-luvun alkuvuosina. ... Sähkön
leviäminen pelkästä
valaistuksesta laitteisiin muutti keittiötä,
samoin valaistuksen vähittäinen parantuminen. Alettiin neuvoa
seinälampun sijjoittamista työpöydän
yläpuolelle, Kotilieden
mallikeittiössä ensimmäisen kerran 1925."
http://www.veturitalli.info/hotelalma/hotelalma_seinajoki/huoneet.php
Esimerkki vihertävistä tapeteista.
Verhojen ripustus
Vintiltä löytyneen
alkuperäisen/varhaisen mallin mukaiset
verholaudat tilattiin Tilmannilta 14.8.2008.
Alkuperäinen/varhainen verholauta kuvassa vinossa alavasemmalta
yläoikealle.
Verholauta maalataan pellavaöljymaalilla. Mutta sen
värisävyä ei vielä päätetty.
Varsin pian kuitenkin huomattiin, että näissä
vahtimestarin asunnon huoneissa on todennäköisimmin ollut
messinkiset verkoputket samaan tapaan kuin
tiedämme pankkisalissa olleen.
Messinkiputket ja
päätyköristeet minulla jo on, mutta en kuitenkaan ole
vielä onnistunut löytämään messinkisiä
seinäkoukkuja, joita putkien kiinnittämiseen tarvittaisiin.
Ikkunat
Ikkunoita ei pystytä
entisöimään nyt tämän remontin
yhteydessä. Ne vain maalataan alkuperäisellä
valeanvihreällä sävyllä.
Ikkunoidin tilataan messinkiset korvasalvat Rakennusapteekista
Ovet
Ovet maalataan joko alkuperäisellä
vihertävällä sävyllä tai Göran
Gundmussonin ohjeiden mukaan huomaamattomalla harmaalla
saävyllä. Vahtimestarin huoneitson alkuperäisiä
ovia ei ole säilynyt. Tässä vaiheessa
käytetään myöhempien vuosikymmenten levyovia.
Ovilistat
Alkuperäisen mallin mukaiset ovilistat
tilattiin Tillmannilta 14.8.2008, joskin rekonstruoitavien ovilistojen
kääntöpuolelle teetettiin urat mahdollisia
sähköjohtoja varten.
Ovilistata maalataan pellavaöljymaalilla, mutta maalin
savystä ei olla vielä varmoja.
Todennäköisimmät
vaihtoehdot ovat vaaleanvihreä ja suklaanruskea.
Sähköt
Vielä suunnittelematta.
Vuokralaiskandidaatilta on pyydetty hahmotelma kalusteiden
sijoittelusta ja pistorasiat asetellaan sen mukaisesti.
Pistorasioiksi pyritään löytämään
bakelliittiset rasiat. Toinen vaihtoehto on maalata
nykysäkörasia tummaksi.
Jalkalistat
Pääsisäänkäynnin
eteisen alkuperäisen/varhaisen jalkalistan mukaiset jalkalistat
tilattiin Tillmannilta 14.8.2008, joskin rekonstruoitavien
jalkalistojen kääntöpuolelle teetettiin urat mahdollisia
sähköjohtoja varten.
Jalkalista maalataan pellavaöljymaalilla. Jalkalistan
väriä ei ole vielä päätetty. Tällä
hetkellä päälimmäisinä vaihtoehtoina ovat
- seinää tummempi vihreä
- ruklaanruskea
- mahonkiootraus
Lattia
Aluksi ajattelin, että
nykyistä lattiaa ei kannattane
entisöidä, koska siitä on 1/4 sahattu pois,
keskuslämmptysputkien asentamisen yhteydessä (arvatenkin
joskus 1930 luvulla).
Alunperin useimmissa huoneissa on siis ollut vinoneliökuvioitu
mosaikkiparkettia matkiva linoleumilattia. Niiden saatavuus on
tällä hetkellä kuitenkin erittäin huono.
Suunnittelun alkuvaiheessa vinoneliöistä harkinnassa on
Quick-Step Vesailes laminaatti
vaaleana
tai
tummana
ja huoneetta
kiertävällä
reunalaudoituksella. Sen kuivokoko on kuitenkin huomattavan suuri.
Lisäksi sävy on ehkä tarpeettoman tumma, jos seinät
maalataan tummalla vihreällä. Lattiassa saisi ehkä
myös hieman enemmän punaistä sävyä.
Historiallista perustetta olisi kai yhtä paljon lautalattiaa
matkivalla laminaattilattialla, mutta ongelmana on se, että niiden
"lautojen" pituus on liian lyhyt verrattuna alkuperäiseen
"seinästä seinään" -lautalattiaan.
Sanan "asfaltfilt" viian osoittama kohta piirustuksesta: Tulkitsen
kuvan niin, että suunnittelija on piirtänyt samaan kuvaan
tuon koolauksen alle tulevan pahvin (jolla mm. lattian narina saadaan
pois), vaikka se todellisuudessa ei näy noin päin (kuvauksen
ekonomiaa tai ekologiaa, työtä ja paperia on
säästetty).
Rossiin liittyvät työt: Kosteuden osalta on aina ne kaksi
asiaa: 1. Kuivumisen varmistaminen 2. Kastumisen ehkäisy. 2. ei
saa estää 1:stä. Kun tilojen välillä on
lämpötilaero, kosteusvirta on yleensä
lämpimämmästä kylmempään päin
(myös vesihöyryn osapaine suurempi yleensä
lämpimällä puolella), erityisesti, jos välillä
on ilmanvirtauksia. Silloin höyrynsulku
lämpimämmällä puolella (esim. ilmansulkupaperi)
estää rakennetta kostumasta lisää. Molempien
tilaryhmien sisäinen kosteustasapaino on
ylläpidettävä, ensisijassa ilmanvaihdon avulla.
Näin rakenne kuivuu, jos on tarpeen, kylmälle puolelle, mutta
tilat molemmat kuivuvat suoraan ulos ilmanvaihdon kautta.
Sisäilman laatu voi olla kellarissa heikompi kuin muissa tiloissa,
joten on perusteltua pyrkiä ilmatiiviiseen rakenteeseen.
Käyttö voi vaihdella myös muualla eri tilaryhmien
välillä, joten ilmatiiviyttä tilojen välillä
ei kannata väheksyä (vaikuttaa myös
ääneneritykseen hyvin paljon). Jälkikäteen esim.
välipohjan tiivistäminen on todella hankalaa. Nyt kannattaa
rakenteisiin ja erityisesti läpivientien tiivistämiseen
paneutua.
Epämääräiseltä näyttävä ainesta
kannattaa poistaa, sitä pölyäkin. Sitten
täydentää esim. selluvillalla (säkistä esim.
löytyy käsintäyttöön tarkoitettua tuotetta,
olikohan se selluvillapurua nimeltään). Rossin
yläpinnassa ilmansulkupaperi on suositeltava (alapohjassa). Ilma-
ja höyrytiiviys ovat molemmat tarpeen tuulettuvan alapohjan
ollessa kyseessä. Samalla saadaan parannusta tuohon pöly
ongelmaan. Jatkossa rakoihin menevä pöly on helppo imuroida
pois eikä samalla tyhjennettä rossia.
Kaikki lämmöneristys perustuu liikkumattomaan ilman.
Eristemateriaali on se välttämätön paha, jolla ilma
saadaan liikkumattomaksi. Hiekka ja laasti ovat huonoja
lämmöneristeitä, mutta niiden mukanaololla on joissain
tapauksissa saatu rakenteen ilman-/tuulenpitävyyttä
parannettua. Kauhean paljon hiekkaa ja muuta vastaavaa ei kannata olla.
Välipohjissa tilanne on erilainen, jos niillä ei ole
lämmöneristysvaatimusta. Silloin painavasta aineesta on
hyötyä ääneneristyksen kannalta. Rakenteen
kokonaisuutta on silti syytä tarkastella myös sisäilman
laadun kannalta. Ilmatiiviys on aina hyväksi.
Siis lattian entisöimistä harkitiin uudelleen ja 14.8.2008
tilasin Tillmann Oy:stä ponttilaudat lattian korjaamista varten.
Lattia paikataan, lattialautojen raot pyritään
puhdistamaan.Rakoihin laitetaan puukittiä. Lattia hiotaan. Lattia
petsataan tammen väriseksi. Lattia lakataan.
Rakojen kittaukseen käytetään usein lakan ja lattian
hiontapölyn sekoitusta. Yleensä hionta tehdään
vaiheittain ensin karkealla ja sitten hienolla paperilla. Kittauksia ja
hiontoja tehdään tilanteen mukaan, eri kuntoisille lattioille
eri toimenpideyhdistelmiä.
Rakojen kittaukseen käytetään usein lakan ja lattian
hiontapölyn sekoitusta. Yleensä hionta tehdään
vaiheittain ensin karkealla ja sitten hienolla paperilla. Kittauksia ja
hiontoja tehdään tilanteen mukaan, eri kuntoisille lattioille
eri toimenpideyhdistelmiä.
Vuonna 1915 käytety lakat ovat olleet öljylakkoja.
Petsaus tehdään puhtaalle pinnalle, lakassa petsi ei imeydy
samalla tavalla puuhun, eivätkä puun syyt eivät näy
yhtä hyvin, koska tuloksena on värillinen lakka. Lakkapinnan
korjailu myöhemmin on myös vaikeampaa värillisen lakan
kanssa. Kannattaa vähän myös testailla, paikatut kohdat
tulevat näkyviin eri tavalla. Lopullinen sävy riippuu
myös monesta tekijästä, puusta, petsin laadusta (vesi
vai liuotin), työskentelytavasta, päälle tulevien
lakkakerrosten määrästä ja niin edelleen.
Venekäytössä puu yleensä
kyllästetään useampaan kertaan pellavaöljyllä
ja pelkkä öljyäminen jo sävyttää puuta.
Petsin voi laittaa myös kyllästeen sekaan, vaihtoehtoja
riitää. Kokeilu kannattaa.
Petsauksessa kannattaa tehdä kokeiluja. Tasaisen jäljen
saaminen vaatii harjoittelua. Vesi-, sprii- tai muu liuotinpohjainen
petsi eroavat kuivumisajan, työstettävyyden ja
käytettävien työkalujen osalta. Ns. teollisuuspetsit
ovat nopeita levittää, kuivuvat liki hetkessä ja antavat
usein hienon jäljen, mutta vaativat hyvät suojaimet ja
harjaantumista. Levitys pitää onnistua kerralla, korjailu
huomaamattomasti on vaikeaa. Valinta on parasta tehdä
tapauskohtaisesti, käytettävissä olevan ajan, kohteen,
muiden materiaalien ja tekijöiden taidon yhtälön summana.
Lakattu lautalattia toimiostokäytössä.
Vähintään yhtä haastava kysymys kuin tuo
sävyttäminen. Esimerkiksi Le Tonkinois lakka vaatii n. 6
viikkoa lopullisen kovuuden saavuttamiseen, eikä
sittenkään ole mikään korkokenkien
ystävä. Lattioissa käyttöominaisuudet ovat
tärkeitä, joten pohdittavaa riittää. Lakkalattia ei
ole ikuinen, joten ylläpidon vaatimukset kannattaa käydä
huolella läpi. Samoin turvallisuus on merkittävä,
luistinrata on huono vaihtoehto. Voi olla järkevää
valita useampia käsittelyvaihtoehtoja, esim. asuintiloihin eri
kuin liiketiloihin. Niin öljy, kuin muissakin lakoissa, on monia
varteenotettavia vaihtoehtoja, kokonaisuus ratkaisee.
Lakatun lautalattian huolto jatkossa: Imurointi ja nihkeällä
pyyhintä ovat suositeltavimmat hoitotoimenpiteet. Vahausta
käytettiin ennen, nykyään vähemmän. Hiekka,
korkokengät ja koirankynnet syövät lakkaa. Vesi
myös on pahasta, eli kuivattava mielellään
välittömästi, jos kastuu. Käytöstä
riippuen hyvä lakkaus kestää muutamasta vuodesta
vuosikymmeniin. Korjauslakkauksia kannattaa tehdä, jos tulee
paikallisia vaurioita. Uusintalakkaus tehdään sitten samalla
periaatteella kuin uusi pinta, eli kaikki pois ja monta ohutta
lakkakerrosta.
