Talonmiehen huoneiston alkuperäinen keittiö.

HUOMIO. Sivusto on luonnosvaiheessa.

Talonmiehen keittiö

Sisällys

Historiaa
Katto
Kattolista
Tapetit
Ikkunat
Verhot
Ovet
Vuorilistat
Jalkalistat
Lattiat
Kommuutti
Sähköt

Lähtötilanne kesällä 2008.

huoneet liki valmiina

Huoneet liki valmiiksi restauroituina syys-lokakuussa 2008

ALAKERRAN KAKSION HISTORIAA

Alakerran alkuperäisen kaksion nimityksiä:
lokal för vaktmästaren 31.3.1914,
talonmiehen asunto 1968 edeltävästi,
vahtimestarin kaksio 2004-2008,
lukkoliikkeen takahuoneet 1999-2008,
talonmiehen huoneisto = lokal for vaktmästaren syyskuusta 2008 lähtien,
mainostoimisto lokakuusta 2008 lähtien.

Alakerran alkuperäisen kaksion pohjoisen huoneen nimityksiä:
talonmiehen makuuhuone

rum 23.2.1914, maaliskuu 1914,
vakt.. 20.4.1914,
lepohuone 1968, 1.10.1987, 1987-1988,
huoneen tunnus 08 1987-1988,
rökfritt rum 1999 edeltävästi,
lukkoliikkeen perähuone 1999-2008,
vakt (y.m. piirustuksen 20.4.1914 mukaisesti) 2004-2008,
talonmiehen (huoneiston makuu)huone = vaktmästarens lokalens (sov)rummet syyskuusta 2008 lähtien,
mainostoimiston (keltainen) perähuone lokakuusta 2008 lähetien

Alakerran alkuperäisen kaksion eteläisen huoneen nimityksiä:
talonmiehen keittiö

kök 23.2.1914, maaliskuu 1914
..mästare 20.4.1914,
kirj. keskus 1968,
työhuone 1.10.1987, 1987-1988,
huoneen tunnus 09 1987-1988,
mästare (y.m. piirustuksen 20.4.1914 mukaisesti) tai mastare (internet-sivustolla kuten tämän sivun internet-osoitteessa mastare.html, jossa ääkkösiä ei ole voinut käyttää) 2004-2008,
lukkoliikkeen verstashuone 1993-2008,
talonmiehen (huoneiston) keittiö = talonmiehen keittio (tilanteissa joissa ääkkösiä ei voi käyttää) = vaktmästarens (lokalens) köket syyskuusta 2008 lähtien,
mainostoimiston (vihreä) nurkkahuone lokakuusta 2008 lähtien.

Alakerran alkuperäisen kaksion viereisen käytävän nimityksiä:
Tamb(ur), 23.2.1914, maaliskuu 1914,
talonmiehen (huoneiston yhteydessä ollut) eteinen = vaktmästärens (lokalens) tambur syykuusta 2008 lähtien.

Alakerran alkuperäisen kaksion viereiseen käytävään liittyneen komeron nimityksiä:
SK, 23.2.1914,
talonmiehen (huoneiston eteisen) siivouskomero syyskuusta 2008 lähtien.

Alakerran alkuperäisen kaksion viereisen käytävän pohjoisesta puoliskosta ja sen viereisestä komerosta tehdyn vessan nimityksiä:
WC 1964, 1968, 1987-1988,
huoneen tunnus 07 1987-1988,
Henkilökunnan WC 1.10.1987,
insinööritoimiston alakerran wc 1999-2006,
pankkisalin (henkilökunnan uusi) wc syyskuusta 2008 lähtein

Alakerran alkuperäisen kaksion viereisen käytävän väliseinän rekentamisen jäkeen käytävän eteläisen puoliskon nimityksiä:
Pukuhuone 1.10.1987, 1987-1988,
huoneen tunnus 10 1987-1988,
lukkoliikkeen pukuhuone 1993-1999,
lukkoliikkeen wc:n eteinen 1999-2008
myymäläpuodin pukuhuone syyskuusta 2008 lähtien.

Alakerran alkuperäisen kaksion viereisen WC:n nimityksiä:
talonmiehen wc

W.C, 23.2.1914,
toil(et) maaliskuu 1914,
WC 1.10.1987, 1987-1988,
huoneen tunnus 11 1987-1988,
lukkoliikkeen wc 1993-2008,
talonmiehen (huoneiston yhteydessä ollut) wc = vaktmästarens (lokalens) wc syyskuusta 2008 lähtien.

Rakennussuunnitelmat vuodelta 1914:

Pankkirakennuksen pohjapiirustuksen varhaisin säilynyt luonnos 23.2.1914. Yksityiskohta.
Lähde: Nordean pankkimuseo 2007.

VARHAISIMMILLAAN on jo tässä luonnospiirustuksessa nähtävissä kaksion yleisilme. Talonmiehen huoneiston perähuoneen nimi on "rum" ja keittiön nimi on "kök". Piirustuksesta näkyy myös kaksion mittauhteet, huoneiden välinen kevytrakenteinen seinä, hellan ja perähuoneen pyöreähkömuotoisen nurkkakaakeliuunin sijoittelu. Jo tässä vaiheessa talonmiehen eteisestä on yhteys omaan wc:hen ja (tosin rapapukäytävän kautta) yhteys pankkirakennuksen henkilökunnen etetiseen..

TOTEUTUMATTA JÄI tässä kuvassa esitetty kaksion sijoittaminen rakennuksen koillisnurkkaan ja osittain Koulukadulle, talonmiehen huoneiston oma eteinen, keittiön lounaisnurkkaan sijoitettu hella, makuuhuoneen ulkoseinän vierelle sijoitettu kaakeliuuni, ikkunallinen eteinen, eteisen yhteydessä sijainnut S(iivous?)K(omero?).

Pankkirakennuksen (tosin vain) läntisen julkisivun varhaisin säilynyt luonnoa alkuvuodelta 1914.
Lähde: Nordean pankkimuseo 2007.

ENSIMMÄISTÄ KERTAA tässä kuvassa näkyvät (kuvassa yläkerran ikkunoihin piirretyt) ikkunoiden välipuitteet, talonmiehen toteutuneen keittiön ikkunasta näkynyt puuaita (kuvassa oikealla) sekä tontin eteläisen puoliskon puusto.

Luonnos ilmeisesti maaliskuulta 1914. Yksityiskohta.
Lähde Nordean pankkimuseo 2007.

VARHAISIMMILLAAN on tässä kuvassa esitettynä kaksion sijoittaminen rakennuksen kaakkoisnurkkaan, kaksion useammat (tässä jopa kolmet) sisäänkäynnit, huoneiden sijainti (keittiö kaakkoisnurassa ja huone sen pohjoispuolelle), ikkunoiden sijoittaminen (kettiössä etelään ja huoneessa itään), kiinteät nurkkakomerot (jotka tosin toteutettiin keittiössä eikä huoneessa), huoneen lounaisnurkan kakluuni, jossa fasadina on tasainen pinta (joskin topteutuksessa kulmat olivat pyöristetyt), oman vessan puute sekä se että makuuhuoneen ja eteisen välinen seinä on osin kevytrakenteinen.

TOTEUTUMATTA JÄI tässä kuvassa esitetty talonmiehen huoneiston kaksi omaa eteistä, yhteys henkilökunnan eteiseen (jollainen kuitenkin puhkaistiin viimeistään 1968).

Tässä luonnospiirustuksessa talonmiehen huoneiston S(iivous)K(omero) on väliaikaisesti jäänyt piirtämättä.

Eteläisen julkisivun rakennuslupapiirustus ilmeisesti huhtikuulta 1914.
Rakennuksen mukana tullut piirustus.

ENSIMÄISTÄ KERTAA näissä piirustuksissa näkyy talonmiehen keittiön ikkuna ja sen mitasuhteet. Katonharjassa oikealla näkyy mm. vahtimestarin kaksiota palveleva savupiippu.

Itäisestä julkisivusta ei liene olemassa alkuperäistä piirustusta. Tuohon aikaan rakennuslupapiirustuksissa pihajulkisivuja ei edes tarvinnut esitellä.

Otteita rakennuksen TYÖOHJEESTA 31.3.1914:

ensimmäinen sivu

Osoitteesta www.raahe.info/kirkkokatu.20/valokuvat/ohjeeseen/index.html#maalaus löytyy seinien pintakäsittelyjen alkuperäisen työohjeen määräykset: kokonaisuudessaan. Seuraavassa ne on referoituina

Huoneiden seinät sliipataan, liisteröidään, liitoskohdistaan(?) patentoidaan, makuloidaan ja tapetoidaan. ... Tapetin hinta 1,25 rullalta ja pankkisaliin 2 markkaa rullalta.... Toiletti, WC, keittiö ja eteinen tapetoidaan kiiltavillä pesunkestävillä tapeteilla hintaan 1,25 rullalta.... Kaikki sisäkatot vattriivataan, seissatan ja maalataan valkoisella liimavärillä. Reunakoristeet(?) tai kapeat kulta- tai mahonkilistat asetetaan katonrajaan. Ruokakomerot, vaatekomerot ja pankin kassaholvi maalataan öljymaalilla 2 kertaan. .... Kaikki puulattiat pohjustetaan, spaklataan, maalataan läpikuultavalla värillä ja lakataan. Niitä ei saa peittää linoleumilla ennen puoleentoista vuoteen talon valmistumisesta. Linoleummatot eivät kuulu urakkaan. ... Kaikki jalkalistat, kynnykset, vuorilaudat ja kaikki näkyvissä oleva puinen sisustustyö spaklataan ja öljyvärimaalataan ensiluokkaisella tavalla.

Kaikki ikkunat ja ovet, sisäpuoliset ikkunalaudat ja komerot maalataan maalarimestariklubin ensimmäisen luokan tariffin muiaan (pohjustetaan, spaklataan, silitetään(?) hiomalla ja maalataan 3 kertaan.) Portaikossa katto sekä seinät seissataan(?) ja maalataan liimavärillä arkitehdin ohjeiden mukaan. ... Keittiöpuolen portaikko saa öljyväripaneelin ilman spaklausta, kolmeen kertaan siveltynä. Arkkitehdin ohjeiden mukaisen koristeviiva vedetään kiettiöpuolen portaikkoon ja kylpyhuoneeseen. Kipsiset kattoruusukkeet, 50 penniä kappale, asetetaan kaikkiin huoneisiin. Kaikki näkyvillä oleva metallityö maalataan öljyvärein. ...

Keittiö varustetaan pankinjohtajan huoneistossa kaksiosaisella sinkityllä tiskipöydällä ja pienemmällä ja yksinkertaisemmalla tiskipöydällä talonmiehen huoneistossa. Tiskipöytä rakennetaan ovelliseksi kaapiksi. Keittiössä on oltava kaappeja keittiötarvikkeita varten. ... Ruokakomerot varustetaan hyllyillä. Vaatekomerot ohjeiden mukaan hyllyillä ja ripustimilla.

Kaikki maalaustyöt teetettäköön arkkitehdin hyväksymällä maalausliikkeellä.

Rakennus …varustetaan … kaakeliuuneilla, sähkövalo- ja puhelinjohdotuksilla … tämän työselostuksen ja ensiluokkaisen talon vaatimien työmenetelmien mukaisesti.

Talo sisältää ... ensimmäisessä kerroksessa pankkitilat, teräsbetonisen kassaholvin, kauppapuodin ja talonmiehen huoneiston;

Savuhormit ja ilmanvaihtohormit tehdään seinämuurien sisään piirustusten ja ohjeiden mukaisesti. ... 15 x 17 cm. Hormit on muurattava huolellisesti samassa tahdissa kun seinämuuri kohoaa, ne harjataan pensselillä.

Ovien ja ikkunoiden karmit asennetaan samanaikaisesti muuraustyön kanssa, minkä yhteydessä huomioidaan:

a) että julkisivujen ... alemman kerroksen ikkuna 10 cm (tai 19 cm?) syvyyteen .

b) että ne kohdistetaan hyvin ja että työn kuluessa ne suojataan päällenaulatuilla väliaikaisilla ikkunalevyillä tai vastaavasti kynnyksillä.

c) että ne pystytetään irtokiilojen avulla, jotka rakennuksen painuttua(?) otetaan pois, minkä jälkeen ne vielä kertaalleen huolellisesti kohdistetaan.

d) että kaikki karmit ovat tervattuja ja varustettuja ulospäinsuuntautuvilla rimoilla, karmien paremmaksi kiinnittämiseksi seinämuuriin.

e) että seinäaukon ja karmin välissä on kaikkialla vapaa 10 - 20 mm rako.

f) että ennen asennusta kaikki karmit ovat hyvin pohjustetut, tervatut ulkopuolelta ja verhotut mielellään tervatulla satulahuovalla.

Ennen rappaustöitä karmit tilkitään tervatuilla tilkkeillä huolellisesti. Ikkunanlaudat tehdään betonista. Seinämuurit muurataan avoimilla saumoilla, joilla annetaan kiinnityspintaa rappaukselle...

Laastina käytetään hyvää kivetöntä hyvinsammutettua ja hyvin säilytettyä kalkkia, jota rakennuspaikalla säilytetään hyvin peitettynä. Valmistettaessa se sekoitetaan hyvin 2 - 3 osaan hiekkaa, jonka tulee olla puhdasta, teräväsärmäistä, ei liian hienojakoista, vapaata suoloista ja mullasta. Kaiken käytettävän veden tulee olla makeaa. …. Arkkitehdin tulee hyväksyä rapauspinta. Kaikki sisäkatot ja ensimmäisen kerroksen seinät rapataan sileiksi (noin 15 mm).

Sisäpuolinen kattolista tehdään vain vähän pyöristetyksi. Pankkisalissa ja ruokasalissa on monipuolisempi kipsinen kattolista. ... Kaikki terävät kulmat ja listat rapataan sementin kanssa sekoitetulla laastilla.

Kaikki väliseinät lepäävät suoraan rautapalkkien ja betonin(?) päällä siten että seinien läpi ei saa kulkea mitään koolauksia.

Listoitus ja profiilit vedetään sapluunalla. Katon ja seinien sisäpuolinen rappaukset, jotka tulevat liima- tai öljymaalattaviksi, saakoot viimeisen kerroksen hienompaa laastia siten, että pintaan ei jää mitään suurempia naarmuja tai epätasaisuuksia.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että rappauksen tulee olla tasainen ja yhtenäinen, sekä myöskin että huolellinen vattrivning tehdään.

Kaikkialla, missä rapataan puupintaa, tulee alustalle tehdä perning(?). Hienorappauksessa tulee huomioida, että rappaajat eivät saa lisäillä kuivaa kalkkia, ja että laastia saa käyttää vasta kun se on valmistunut pari päivää.

Jos muuraushiekka sisältää kiviä, on se sihdattava. Hiekkaa ei saa ottaa suolaisen veden rannalta ... maalattavien pintojen rappaukseen hienojakoista hiekkaa.

Kaikkien puutarveaineiden tulee olla mahdollisimman oksatonta, vapaata sinisyydestä, valuvasta pihkasta ja huomattavista ydinsäteistä.

Kaiken puusepän tarveaineen tulee olla kuivaa mäntyä ja sama pätee myös vastaaviin tarkoituksiin kuten kirvesmiehen puutavara-aineksiin.

Kaikki ikkunankarmit tehdään 2½" x 8" mäntypuusta. Pokat eli puitteet tehdään ulospäin- ja sisäänpäinaukeaviksi. Kaikki ikkunat tehdään kaksinkertaisilla puitteilla ja ne tehdään erillisten ja erityisen yksityiskohtapiirustuksien mukaisesti. Ulommat puitteet varustetaan 6 cm syvällä vesinenällä. Puitteet varustetaan arkkitehdin tarkempien piirustusten mukaisesti saranoilla, hakasilla, salvoilla, kulmaraudoilla, tuulisäpeillä(?) ja heloilla. Ikkunalaudat betonista.

Ovenkarmit tehdään 2½ x 6 tuuman tarveaineesta. Ohuempien seinien ovien karmien syvyys tehdään suhteessa seinän paksuuteen. 80 cm ja leveämmät ovet tehdään 2 tuuman kehikko(?)puutavarasta.

Ovet tehdään erillisten erityispiirustusten mukaisesti ja heloitetaan kestävillä saranoilla, upotetuilla lukoilla ja näteillä messinkisillä väännettävillä ovenkahvoilla.

Ikkunoiden ja ovien yläpuolilla asennetaan verhokoukut.

Kaikki lattiat tehdään 1½" x 4" mäntylankuista, joiden tulee olla höyrykuivattuja sekä mahdollisimman oksattomia ja virheettömiä. Kaikissa puulattioissa olkoon ohjeiden mukaiset jalkalistat.

Koko rakennus lämmitetään ensiluokkaisilla, arkkitehdin valinnan ja tarkempien ohjeiden mukaisilla kaakeliuuneilla. Kaakeleiden nettohinta on noin 150 markkaa uunilta ja niiden tulee olla ensiluokkaisia. Uuni varustetaan kaikilla tarvittavilla tarvikkeilla, kuten kaksinkertaisilla kakluuninluukuilla, nokiluukuilla, pelleillä, kettingillä, venttileillä jne. Galvanoidusta pelistä valmistettu suojapelti asetetaan jokaisen uunin eteen.

Uuninmuurauksessa käytettäköön riittävää määrää tulenkestäviä tiiliä ja tulenkestävää savea. Paremmissa huoneissa käytetään messinkisiä ulompia kaakeliuuninluukkuja, vähäisemmissä valurautaisia. Hyvän vedon varmistamiseksi kaikki uunit on muurattava hyvin huolellisesti, varustettava mahdollisimman monilla hormeilla sekä testattava. Ne sijoitetaan arkkitehdin lähempien ohjeiden mukaisesti

Vesijohtoputket asetetaan siten, etteivät ne aiheuta häiriötä asuinhuoneisiin

Pankkisali varustetaan tehokkaammalla ilmanvaihdolla, vähintään 2 kappaleella ... terveysikkunoita.

Käyttöön tulevan kaiken lasin tulee olla ensiluokkaista suomalaista ikkunalasia. P

Täydelliset sähkövalaistusjohdotukset asennetaan ja sähköjohdot ujutetaanlyijyputkien sisään, rappauksen alle.

Sähköiset soittokellojohdotukset laitettakoon pankkiin sekä johtajan huoneistoon.

Huoneiden seinät sliipataan, liisteröidään, liitoskohdistaan(?) patentoidaan(?), makuloidaan(?) ja tapetoidaan. Tapetin hinta 1,25 rullalta ja pankkisaliin 2 markkaa rullalta … Kaikki sisäkatot vattriivataan(?), seissatan(?) ja maalataan valkoisella liimavärillä. Reunakoristeet(?) tai kapeat kulta- tai mahonkilistat asetetaan katonrajaan. ... pankin kassaholvi maalataan öljymaalilla 2 kertaan. Kaikki jalkalistat, kynnykset, vuorilaudat ja kaikki näkyvissä oleva puinen sisustustyö spaklataan ja öljyvärimaalataan ensiluokkaisella tavalla.

Kaikki ikkunat ja ovet, sisäpuoliset ikkunalaudat ja komerot maalataan maalarimestariklubin ensimmäisen luokan tariffin mukaan (pohjustetaan, spaklataan(?), silitetään(?) hiomalla ja maalataan 3 kertaan.) ... Kaikki näkyvillä oleva metallityö maalataan öljyvärein.

Kaikki maalaustyöt teetettäköön arkkitehdin hyväksymällä maalausliikkeellä.

Keittiöhelloiksi asetetaan Högforsin malli n:o 2 pankinjohtajanhuoneistoon ja N:o 3 talonmiehen huoneistoon.

hellat

www.kansalliskirjasto.fi Digitaaliset kokoelmat. Pienpainatteet. Högforsom tehdas Osakeyhtiön kuvasto.
Kuvaston painovuotta ei ole vielä pystytty tarkistamaan.

Talonmiehen huoneiston alkuperäinen suunnitelmapiirustus.
Yksiyiskohta piirustuksesta 20.4.1914. Lähde: Nordean pankkimuseo 2007.

VARHAISIMMILLAAN tässä kuvassa huonesto on nimetty "vakt...mästare" -talonmiehen huoneistoksi. Kaksion huonejärjestely on tässä jo lopullinen. Keittiön kiinteät kaapit ovat omilla paikoillaan. Hella ja kaakeliuuni ovat lopulisilla paikoillaan, joskin toteutetussa versiossa kaakeliuni ei ollut pönttöuuni. Talonmiehen (ja ilmeisesti myymäläpuoin yhteiskäytössä olleen) vessan kaakelilattia. Vessan pytyn sijoittelu. Kuvasta näkee, mitkä seinät ovat tiilimuurattuja ja mitkä seinät cloissong-seiniä. ja mitkä ovat kaapinseiniä

TOTEUTUMATTA mahdollisesti JÄI tässä kuvassa esitetty keittiön itäseinustan vesipiste (ainakaan siitä ei ole löydetty merkkejä lautalattiasta. eikä allaolevan kallarihuoneen katosta.)

Kuva talonmiehen makuuhuoneen lounaisnurkasta syyskuussa 2008.
Kuvassa valkealla näkyy nurkkakaakeliuunun pohja.
Vasemasta reunasta näkee hyvin, millä tavoin uunin kulma on ollut pyöristetty.

Kaakeliuuni useimpien huoneiden ainoana kiinteänä sisustuksena on suuresti määritellyt kyseisten huoneiden muuta sisustusta. Siksi alkuperäisten kaakeliuunien määrittelemiseen on sallittava käyttää palon aikaa ja vaivaa.

Alkuperäinen halkileikkauspiirustus. Talonmiehen makuuhuoneen takaoven ulko puoli, henkilökunnan eteisen puolelta kuvattuna.
Yksiyiskohta piirustuksesta 20.4.1914. Lähde: Nordean pankkimuseo.

VARHAISIMMILLAAN tässä kuvassa näkyy puoliransalakisen peilioven karkea profilointi, ovien vuorilautojen asettelu, (ainakin eräiden alakerran huoneiden) oveien alapäissä esiintynyt vuorilautasokkeli, toissijaisten tilojen (julkisia tiloja ja pankinjohtajan huoneistoa) vatimatomampi tapetointi. jalkalistan suhteellinen korkeus.

ENSIMMÄISTÄ JA VIIMEISTÄ KERTAA tässä kuvassa näkyy tapettisen/puisen kattolistan/boordin suhteellinen korkeus.

TOTEUTUMATTA JÄI tässä kuvassa esitetty ovi talonmiehen huoneistoon (joskin sellainen siis puhkaistiin myöhemmin 1968). Rakennusvaiheessa ovi toteutettiin edellä esitetyn pohjapiirustuksen mukaisesti ja sijaitsi keskempänä tätä kuvan seinää ja vei siis talonmiehen eteiseen (eikä talonmiehen makuuhuoneeseen)

Oteita koko rakennuksen kustannusarviosta.
Kustannusarvio lienee tehty maalis-huhtikuussa 1914.

Koko rakennukseen tarvittu määrä
170.000 tuh(atta)	Tiiliä muuraukseen
56 jmt	Alakerran) ikkunan listaa pellistä 15 cm leveätä
692 m²	Välipohjat rautapalkeilla
233,40 m²	Väliseiniä lankusta
56 kpl	Ikkunoita
66 "	Ovia
1922,82 m²	Sisäpuolen rappausta
367,40 "	Huoneessa pientä holkkaa
22,60 "	Huoneessa isompaa listaa
54 "	Huoneessa isompaa listaa
2 kpl	Kapitteelia kipsistä
22 "	Uunia
22 "	Uunin aluspeltiä
320 m²	Mäntypermantoa
97 m²	La(a)ttapermantoa
450 jmt	Jalkalistaa (jota siis ei ole eritelty eri huoneiden kesken. ei ole myöskään löytynyt viitettä siitä, että eri huoneiden alkuperäiset jalkalistat olisivat olleet keskenään erillaiset - joskin 2. kerroksen lounaisnurkan nykyinen korkea jalkalistajäljitelmä voi olla jäänne tällaisesta)
380 jmt	Ovien vuorilautaa (joita ei siis ole mitekään eritelty eri huoneiden kesken. Ei ole myöskään löytynyt mitään viitettä siitä, että alkuperäisten ovien vuorilaudat olisivat olleet keksenään erilaiset)
7 jmt	Vaatenaulakkoa
60 kpl	Ikkunan alikappaleita
60 paria	Ikkunan verhon koukut ja kattorosetit
	Sähkövalo- ja soittojohdot
	Maalaustyöt

Otteita sanomalehtiartikkelista 8.9.1915:

Oteita artikkelista:

"Suomen Yhdys-Pankin Raahen konttorin uusi talo.

Tällä puoli vuosisataa käsittävällä toimintakaudellaan on pankki kerinnyt sijaita jo monessakin talossa paikkakunnallamme, kunnes se nyt on saanut ajan vaatimuksia vastaavan huoneuston omassa, upeassa ja koko kaupunkia kaunistavassa rakennuksessa Mentserin ja Kirkkokadun kulmauksessa.
Jos tämä pankkipalatsi jo ulkoasultaan on aistikas ja ajanvaatimuksia vastaava, niin on pankin huoneusto ja sisustuskin sitä. Jo heti veribyliin tultua huomataan että nyt sitä ollaan ajan vaatimuksia vastaavassa pankkihuoneustossa. Niin siroa, siistiä ja aistikasta on sisustus kaikkialla. Rakennustyöt ... sai urakalla tehdäkseen rakennusmestari J. E. Solt Kristiinankaupungista. ... Rakennustöiden ylimpänä valvojana pankin puolesta toimi arkkitehti Valter Thomé sekä alivalvojana rakennusmestari J. Suvanto.
Sähkövalolaitteet on toimittanut Raahen Sähkö-osakeyhtiö ja lamppujen varsin aistikkaat pidikkeet ja varjostimet pakotetusta messingistä on valmistanut pankinjohtaja Isak Kerttula arkkitehti Thomén piirustusten mukaan."

Varhaisia valokuvia pankkirakennuksesta:

Nordean pankkimuseon kokoelmista 2007.
Kuvan pankkisalissa ei näy mitään kylttejä, papereita eikä käytön jälkiä, ei edes pankkitiskin keskelle tilattua graniittikiveä.
Vaikutelmaksi jääkin, että kuva on otettu juuri pankin valmistuttua syksyllä 1915.

VARHAISIMMILLAAN on tässä kuvassa esitettynä valokuva (ilmeisesti koko rakennuksen) jalkalistatyypistä ja (niin ikään koko alakerroksen) messinkisistä verhotangoista.. Kaakelilattia 6-kulmaiset laatat ja mustavalkoinen asettelu lienee ollut tätä tyyppiä myös talonmiehen vessassa. Lisäksi tässä kuvassa on esitettynä se että ikkuna- ja ovisyvennyksiä ei tapetoitu. Kuvassa myös näkyy kipsisten boordilistojen korkeus ja asennuskorkeus (suhteewssa ikkunan ylärajaan). Kuvan vasemmassa reunassa näkyy, etä ovisyvennys ei ole maalattu maalarinvalkoisella ja muuaota kuvasta on pääteltävissä että koko katto, seinien boordin yläpuoliset osat sekä ilmeisesti myös ikkuna-aukkojen syvennykset on maalattu maalarinvalkoisella.

Toisen kerroksen kaksion entisen vessan lattiassa säilynyttä alkuperäistä Mettlacher-laatoitusta. Kuva tamikuulta 2007.

Kuusikulmaiset laatat ovat sivulta sivulle leveydeltään 150 mm, laatan nurkasta nurkkaan 172 mm. Suorien sivujen pituus on 85 mm. Tässä vaiheessa on vielä epävarmaa, onko talonmiehen vessan lattiassa ollut samanlainen kaakelilattia. Todennäköistä tämä kuitenkin on.

Nordean pankkimuseon kokoelmista 2007. Valokuva pankkisalista 7.7.1951.

ENSIMMÄISTÄ JA VIIMEISTÄ KERTAA tässä kuvassa näkyy ikkunaheloituksen sijoittelu. Korvasalvat vaikuttavat tässä kuvassa vaaleilta, mikä saattaa olla niiden alkuperäinen väri. Korvasalpojen alapuolelta on pääteltävissä, että tehdasväri on ollut lakattu mantelin ruskea. Ison pokan keskellä näkyvä kahva vaikuttaa metallinväriseltä. Koska näitä kahvoja ei ole päällemaalattu valkoisella, niin ne lienevät hieman myöhempää perua.

Nordean pankkimuseon kokoelmista. Valokuva pankkisalista 7.7.1951.

INFORMATIIVISIMMILLAAN näissä 7.7.1951 otetuissa valokuvassa näkyvät verhotangot, verhojen messinkise kiinnitysrenkaat sekä verhojen laskostuminen:

Nordean pankkimuseon kokoelmista. Valokuva pankkisalista 7.7.1951. Henkilökunta vasemmalta oikealle: harjoittelija I.R., pankinjohtaja August Läksy, kassanhoitaja A.T. ja kesäapulainen M.R..

VARHAISIMMILLAAN tässä kuvassa: takaovien asettelu. Umpinaiset, lasilliset ja heiluriliset ovimallit. Tässä on ainoa säilynyt valokuva vuorilautojen alaosan puukapulasta, nk. vuorilautasokkelista. Vuorilautasokkeli on siis ollut hieman korkeapi ja leveämpi kuin suunnitelmapiirustuksessa 20.4.1914.

INFORMATIIVISIMMILLAAN tässä kuvassa on esitettynä jalkalistan profiili sekä vuorilistasokkeli.

INFORMATIIVISIMMILLAAN tässä kuvassa: pankkitiskin koristepylväiden profiili. Haluttaessa tätä profiilia voidaan jatkossa soveltaa keittiökalusteissa kirjan "Miten ennen asuttiin" kappaleessa "Keittiöesineistö" valokuvan "Kuopion lääninhallituksen keittiö 1911" kaltaisella tavalla.

Raahea 1950-1960 luvuilta. (Kuvan lähde: Raahen museon näyttely Soveliuksen talossa 17.6. - 31.7.2005 "Merikaupungin muuttuvat kasvot").
Kuvassa näkyy savupiippu merkkinä vesikeskuslämmityksestä.

Talonmiehen makuuhuoneesta puretun kakluunin kohdalta seinästä löytynyt, makulointiin käytetty sanomalehtipaperi.
Teksti viittaa siihen, että kyseessä on vuoden 1959 sanomalehti.
Siis kakluuni lienee purettu jotakuinkin vuonna 1959, mutta ei kuitenkaan sitä aikaisemmin.

Vuonna 1959 on ilmeisesti purettu talonmiehen makuuhuoneen kakaluuni. Tämä viittaisi siihen, että taossa on siirrytty pannuhuonelämmitteiseen vesikeskuslämmitykseen vasta 1959.

Nordean pankkimuseon kokoelmista. Raahen konttorin henkilökuntaa 100-vuotispäivän merkeissä, siis vuonna 1964.
Kuvassa vasemmalta oikealle ilmeisesti T.P., pankinjohtaja Yrjö Suomela, I.U., apulaisjohtaja Toivo Vilminko (joka on asunut toisen kerroksen kaksiossa), A.S., R.S., A.T. ja I.R.

Sen sijaan talonmiestä ei kuvassa näy.

Ilmastoistisuunnitelma ilmeisesti vuodelta 1964. Yksityiskohta rakennuksen mukana tulleesta piirustuksesta

VARHAISIMMILLAAN tässä pohjapiirustuksessa näkyy, että kakluunit on purettu. Tässä vaiheessa myös vessan ja S(iivois?)K(omeron?) katto on mataloitettu ilmanvaihtohormien asentamisen vuoksi. Talonmiehen vessan lavuaarin sijoittelu. Talonmiehen eteinen on jaettu kahtia väliseinällä siten, että, että S(iivous?)K(omerosta?) on tehty vessa, jossa on länsireunala pytty ja eteläseinustalla lavuaari. Keiitiön kaakkoisnurkan kappi näyttä puretun.

Ilmeisesti vuodelta 1964. Yksityiskohta. Rakennuksen mukana tulut piirustus.

Vuosien 1964-1965 remontti ei vaikuta paljonkaan ulottuneen talonmiehen huoneistoon. Tämä on kuitenkin ensimmäinen piirustus, jossa keittiön hella ja hellan viereinen kaappi puuttuvat. Lisäksi piirustuksesta näkyy talonmestarin keittiön leveus 353 cm.

Sisustussuunnitelma 1968. Yksityiskohta rakennuksen mukana tulleeta piirustuksesta.

Pankkisali on siis tässä vaiheessa laajentunut myymäläpuodin puolelle.

ENSIMÄISTÄ KERTAA Kaakkoisnurkan kaksiosta mainitaan, että sen nimi on tähän saakka ollut (piirustuksessa yliviivattuna) talonmiehen asunto. Talonmiehen huoneiston kahdesta huoneesta on nyt tullut "Lepohuone" ja "Kirj. keskus". Lisäksi perähuoneesta on puhkaistu ovi henkilökunnan eteiseen. Rakennuksessa siis ei enää asu talonmiestä. Vessan (ja vahtimestarin entisestä eteisestä henkilökunnen eteiseen johtaneen oven) aukeamissuunta näkyy. Lisäksi kaksion (ja ilmeisesti vessan eteisen yhteenlaskettu) pinta-ala 28 m² on tässä vaiheessa mitattu ja ilmoitettu. Pinta-alaan lienee laskettu tässä vaiheessa myös kaksion eteinen, sillä vuoden 2005 mittauspiirustusten perusteella laskettuna kaksion kahden huoneen yhteenlaskettu huoneistoala (ilman vessan eteistä) on vain 25,5 m².

Sisustussuunnitelma 1987 ja sen päällä sähkösuuunitelma 1988. Yksityiskohta rakennuksen mukana tulleesta piirustuksesta.

ENSIMMÄISTÄ KERTAA näissä kuvissa vahtimestarin alkuperäisen keittiön ovien aukeamissuunnat. Vahtimestarin WC:lle on huoneselosteen nro 10 & 11 mukaisesti puhkaistu uusi oviaukko (itään) ja lavuaari on siirtynyt eteläseinälle - tämä siis vastaa vuonna edelleen vallitsevaa järjestelyä. Uuden oven aukeamissuunta näkyy kuvassa. Vuoden 2008 syyskuuhun saakka paikalla olut keittiökaapisto ja minikeittö on rakennettu siis tässä vaiheessa. Sähkösuunnitelma, joka oli voimassa (pieniä lisäyksiä lukuunottamatta) vuoteen 2008 saakka. Vahtimestarin kaksio siis jaettiin kahden toimijan kesken, joiden sähkönkulutuksele oli itsenäiset sähkömittarit. Vahtimestarin alkuperäisen keittiön kattoon ilmaantuvat nyt tässä vaiheessa ne kaksi loistelamppua, jotka purettiin loppukesällä 2008. Siis katon lasku on tapatunut viimeisintään 1987-1988. Se on joka tapauksessa tapahtunut siinä vaiheessa kun ensimmäinen kiinteistä kaapeista (tai molemmat) ekä hella on purettu. Laskettuna olleen katon yläpuolisista jäljistä päätellen nämä kaikki tapahtymat ovat ollet yhtaikaisia. Siis aiemmista kuvaista puuttuneet kulmakapit ovat vain jääneet piirtävättä kuviin, kunnes ne sitten on purettu.

TÄSSÄ vaiheessa henilökunnan eteisen ja vahtimestarin alkuperäisen takahuoneen ovi näytetään nostetun pois saranoiltaan kokonaan. Tässä vaiheessa vahtimestarin alkuperäistä takahuonetta nimitetään vielä lepohuoneeksi, mutta nurkkahuone on jo muuttunut "Työhuoneeksi". Huoneet on numeroitu "07" Henkilökunnan WC (Pankkisalin henkilökuntaa varten talonmiehen alkuperäisen eteisen pohjoiseen puoliskoon tehty WC), "08" Lepohuone (Talonmiehen alkuperäinen taaempi huone), "09" Työhuone (Talonmiehen alkuperäinen keittiö), "10" Pukuhuone (Talonmiehen alkuperäisen eteisen eteläinen puolisko", "11" WC (Talonmiehen alkuperäinen wc)

Arkkitehti Yegezu Wondafrashin 1.10.1987 tekemä huoneseloste huoneesta nro "07" eli alkuperäisen pankkisalin eteläpäädystä. Lähde: Rakennuksen mukanan tullut asiakirja.

"07" Henkilökunnan WC (Pankkisalin henkilökuntaa varten talonmiehen alkuperäisen eteisen pohjoiseen puoliskoon ja sen S(iivous)K(omeroon) tehty WC)

Arkkitehti Yegezu Wondafrashin 1.10.1987 tekemä huoneseloste huoneesta nro "08" eli alkuperäisen pankkisalin eteläpäädystä. Lähde: Rakennuksen mukanan tullut asiakirja.

"08" Lepohuone (Talonmiehen alkuperäinen taaempi huone)

ENSIMMÄISTÄ KERTAA tässä asiakirjassa puhutaan muovimatosta joka "uusitaan", jalkalistasta joka usitaan (ei siis enää ole alkuperäinen), seinien lasikuitutapetista, minikeittiön pöytätason yläpuolisesta keraamisesta laatoituksesta (joka oli paikoillaan syyskuuhun 2008 sakka), että vahtimestarin alkupreäisenkaksion huoneiden välinen ovi tukitaan (tällaisena se oli aina siihen saakka kun lukkoliike Flink muutti taloon ja ilmeisesti aina vuoteen 1999 sakka jolloin sähköyhtiö muutti talosta pois ja lukkoliike sai toisenkin huoneen käyttönsä), minikeittiön tarvitsema viemäröinti on tehty siis vasta tässä vaiheessa.

Tässä asiakirjassa viitataan myös pääsisäänkäynnin tuulikaapin (ja eteishallin?) huoneselosteeseen nro 01.

Arkkitehti Yegezu Wondafrashin 1.10.1987 tekemä huoneseloste huoneesta nro "09" eli alkuperäisen pankkisalin eteläpäädystä. Lähde: Rakennuksen mukanan tullut asiakirja.

"09" Työhuone (Talonmiehen alkuperäinen keittiö)

Tässä viitataan pankkisalin huoneselosteesen nro 03. Tässä asiakirjassa viitataan myös pääsisäänkäynnin tuulikaapin (ja eteishallin?) huoneselosteeseen nro 01. Huoneseloste nro 08 onkin esitetynä tuossa ylempänä.

Arkkitehti Yegezu Wondafrashin 1.10.1987 tekemä huoneseloste huoneesta nro "10" ja "11" eli alkuperäisen pankkisalin pohjoispuolesta. Lähde: Rakennuksen mukanan tullut asiakirja.

"10" Pukuhuone (Talonmiehen alkuperäisen eteisen eteläinen puolisko"
"11" WC (Talonmiehen alkuperäinen wc)

Tässä viitataan pankkisalin henkilökunnan WC:n ylempänä esitettyyn huoneselosteeseen nro 07.

Vuosien 1999 lähtien tämä talonmiehen makuuhuoneen takaovi on ollut jatkuvasti kiinni.
Kun se 2008 avattiin, niin ovesta löytyi tarra "Rökfritt rum"

1999 Revon Sähkö fuusioitui Vattenfall Verkko Oy:n kanssa, SYPin talon tilat jäivät yhtiölle tarpeetomiksi ja konttoritilat jaettiin insinööritoimiston ja lukkoliikkeen kesken. Tässä yhteydessä ilmeisesesti Talonmiehen huoneiston kahden huoneen välinen oviaukko taas avattiin ja vuorostaan makuuhuoneen takaovi tukittiin. Viimeisinä aikoina tätä sulkemista ennen talonmiehen makuuhuoneen takaovessa oli tarra "Rökfritt rum"

Alakerran ilmanvaihtputket inventoi ja puhdisti nuohooja Kari Hämäläinen.
Samalla puhdistettiin myösvahtimestarin alkuperäiseen WC:hen ja taaempaan huoneeseen tulevat poistoilmakanavat Kuva 17.6.2005.

Arkkitehtiylioppilaat tekemässä keittiöportaikon ja vahtimestarin kaksion mittauspiirustuksia 23.9.2005.

Vihreäpuseroiden opiskelijan kohdalla olevaa väliseinää ei näy missään vanhassa piirustuksissa. Se on tehty lukkoliikkeen vuokrasopimusta edeltävästi. Seinä on purettu 2008.

Harmaapuseroinen opiskelija seisoo vahtimestarin keittiöön menevän oven vieressä. Hänen takanaan on avoinna oviaukko vahtimestarin alkuperäiseen eteiseen.

Miittauspiirustus syksyltä 2005. Yksityiskohta. Oulun Yliopisto. Arkkitehtuurin osasto. Arkkitehtuurin historia II. Ensimmäisen kerroksen pohjapiirustuksen yksityiskohta.
Mitattu 23.9.2005. Piirretty 27.11.2005. Arkkitehtiyliopilaat Riitahuhta, Sutinen, Kautti ja Merikari.

ENSIMMÄISTÄ KERTAA tässä kuvassa näkyy (uudelleen) ummistettuna vahtimestarin perähuoneen pohjoinen takaovi. Lukkoliikkeet sisäisten väliovien puuttuminen (ovet löytyivät sittemmin kellarista, paitisi kaksion huoneniden läinen ovi joka on kadonnut)

Näiden mittauspiirustusten perusteella autoCAD-ohjelmalla arvioituna valonmiehen kaksion kahden huoneen yhteenlaskettu huoneistoala on noin 25,5 m².

↑

Talonmiehen huoneiston katto

↑

Katon ja seinien yläosien rappaus

Alkuperäisen työselosteen mukaan siis: "Huoneiden seinät sliipataan, liisteröidään, liitoskohdistaan(?) patentoidaan, makuloidaan ja tapetoidaan. ... Toiletti, WC, keittiö ja eteinen tapetoidaan kiiltavillä pesunkestävillä tapeteilla hintaan ... Kaikki sisäkatot vattriivataan, seissatan ja maalataan valkoisella liimavärillä. Reunakoristeet(?) tai kapeat kulta- tai mahonkilistat asetetaan katonrajaan. Ruokakomerot, vaatekomerot ja pankin kassaholvi maalataan öljymaalilla 2 kertaan. .... Kaikki jalkalistat, kynnykset, vuorilaudat ja kaikki näkyvissä oleva puinen sisustustyö spaklataan ja öljyvärimaalataan ensiluokkaisella tavalla."

Oma kysymyksensä on, että, jos seinä on ollut tarkoitus tapetoida, niin mikä järki työselostuksessa on ollut "patentoida seinien liitoskohdat". Pantentointihan on liimamaalauksen pohjatyötä. Tälle on hankala löytää suoraa perustetta. Viittaako työohje tilanteeseen, jossa samalla seinällä on sekä maalattua että tapetoitua pintaa? Näinhän osittain on kaikilla tapetoiduilla seinillä - tapetti ei ylä katonrajaan, vaan viimeiset ylimmät puolisen metriä seinää ovat maalattuja samaan tapaan kuin katotkin.

Seuraavassa on värikuva vahtimestarin kaksion eteläisen huoneen (eli 1. kerroksen kaakkoisnurkan huoneen) lounaisnurkan katonrajasta. Alunperin tässä nurkassa oli ruokakomero. Katon laskun yhteydessä tuo ruokakomero on purettu. Purkujäljet on onneksi siititty vain laskentun katon alapuolisilta kohdilta. Kun laskettu katto loppukesällä 2008 purettiin, niin tuon alkuperäisen ruokakomeron ohuen itäseinän (kuvassa vasemmalla) sijainti ja hellan puoleisen muuratun pohjoisseinän (kuvassa oikealla) sijainti saatiin selville.

Lounaisnurkan katonrajasta, lasketun katon yläpuolelta paljastunut komeron alkuperäinen sisäseinä.

kotelointi

Samanlainen komeron sisäseinä lajastui myös kaakkoisnurkasta.
Nämä alkuperäiset rakenteet koteloitiin levyjen taakse,
jotta niiden sisältämä rakennustekninen teito ei katoaisi pintaremontin 2008 yhteydessä.

Komeron alueen kellertävä rappaus on jotakuinkin Tikkurilan Thorvald Lindqvistin perinnevärikartan sävyä 094X,
joka siis on ollut "suosittu väri 1800-luvun lopussa ja jugend-aikana Helsingissä"

Ylläolevassa kuvassa näkyy, että ruokakomeron sisäpuolinen rappaus on kellertävää. Toisaalta kuitenkin työselosteesta tiedämme, että "Kaikki sisäkatot (vattriivataan, seissatan ja) maalataan valkoisella liimavärillä." Ja toisaalta taas tiedämme, että "Ruokakomerot, vaatekomerot ja pankin kassaholvi maalataan öljymaalilla 2 kertaan.". Lienee selvää, että ainakin kassaholvin osalta tässä jälkimmäisessä lainauksessa puhutaan nimenomaan tilan sisäpuolisten seinien pintakäsitelystä

Vaihtoehtoja ja tulkintoja on useampia. Todennäköisintä on, että komero on jätetty enemmän tai vähemmän viimeistelemättömäksi. Tätä tukee se, että seinässä ei ole paperointeja .Kivipintainen, ilman orgaanisia materiaaleja oleva pinta on ruokakomerossa toiminnallisesti jopa parempi, kuin pääasiassa silmäniloksi tehty koristelu. Käytännöllistä ja taloudellista. Alkuperäinen sävy on silti voinut olla valkoinen. Keittiössä erityisesti on aina ilmassa rasvaa, joka ajan mittaan patinoi pinnat.

Muistaakseni kaakkoisnurkan rossista löytynyt pala ponttilautaa.
Kyseessä ei ole lattialauta, joten on hyvin todennäköistä, että kyseessä on keittiön kiinteiden kaappien palanen.
Kaapit siis sopisivat olleiksi vaalean vihreitä.

Suunnitelmana oli, että kolot paikataan mineraaliperäisellä laastilla. Siis kolot paikataan kalkkilaastilla, hydraulisella kalkkilaastilla tai tiililaastilla tai -tasoitteella. Kalkkilaastista kuivuu n. 70% kosteudesta ensimmäisen 8-12 tunnin aikana. Loput 30% kestää liki kolme viikkoa. Hydraulinen laasti kovettuu nopeasti, koska se ei ole pelkästään hiilidioksidin varassa. Paksut kerrokset kovettuvat pohjastaan joka tapauksessa hitaasti, mutta suurin osa vedestä on poistunut heti alkuvaiheessa.

Isot täytöt on järkevää tehdä karkealla tavaralla, koska sen kutistuma on pienempi. Lopputasoitus tai pienet täytöt hienommalla massalla.

TT seinätasoitetta käytettiin katon ja seinien kolojen paikkaukseen.

tasoitepaikkauksia

Tasoitteen käytönjälkiä.

Jonkinlainen ongelma oli myös se, kun nyt seinässä ja katossa on päällimmäisenä (kai) lateksimaali. Katto kylläkin jouduttiin pesemään ja e olei huomattavan likainen. Alkuperäisen työselosteen edellyttämä liimamaalihan kyllä tarttuu
www.kirjovarit.fi/data/LIIMAMAALI.pdf
siihen ja on toki mahdollista käyttää tuota vanhaa lateksimaalia pohjana ja maalata liimamaalin suoraan siihen päälle. Kaikki historialliset kerrostumat saisivat jäädä sinne rauhassa odottelemaan tulevia vuosikymmeniä. Näillä perustein katon ja seinien yläopsien päällemaalaus liimamaalilla oli tässä tilanteessa luontevin vaihtoehto.

Liimamaalilla maalaamista.

Katon liimamaalauksessa suositellaan käytettäväksi luonnonharjaksista, tuuheaa ja kärkeä kohti kapenevaa, normaalia hyvälatuista sivellintä, joka "nostaa ja luovuttaa" maalia. Tällainen sivellin löytyi esim. Sokevan siveltimien valikoimasta.

Liimamaalauksen jälkeen katto oli hetken aikaa huolestuttavan laikukas. Tämä kuitenkin tasoittui maali kuivuttua.

Harjaantumattomuutemme vuoksi jouduimme valitsemaan tiililaastin. Tiilitasoite tai laasti, joka tapauksessa parempi kuin esimerkiksi nykyään tällaisissa korjauksissa suosittu polyuretaani.

Katto, seinien yläosta ja vesikeskuslämmitysputkien yläosat maalattiin ym liimamaalilla.

Valmiina eteläseinän ylänurkkien levytykset ovat varsin huomaamattomat.

Kattolista

Alkuperäisen työohjeen mukaan "Reunakoristeet(?) tai kapeat kulta- tai mahonkilistat asetetaan katonrajaan. "

Pankkisalissa kattolistan alarauna sijaitsee ikkunasyvennyksen yläreunan tasalla.

Koska mainostoimistolle vuokrattavissa tiloissa arvatenkin tullaan käyttämään paljon seinille ripustttuja tauluja, niin näihin huoneisiin asennettiin taulujen ripustuskiskot. Ne asennettiin vastaavalle korkeudelle kuin mitä pankkisalissakin on rapattu kattolista.

Kattolistan korkeutta piirretään laservatupassin avulla.

↑

Talonmiehen huoneiston tapetit

↑

Päällimmäisin tapettikerros

Päälimmäisenä ollut lasikuitutapettikerros (joka alosastaan oli maalattu tiilenpuniaseksi) saatiin revittyä irti ilman, että alapuoliset rakenteet juurikaan kärivät.

Lasikuitutapettia reivitään irti

revitty tapetti

Revittyjä tapettisuikaleita ja aukaistu rossi.

Ilmesesti alin paperikerros:

Lattian länsipuolen rossista löytyneita paperipalasia. Paperi on vihreän maalin alapuolista paperia.
Siinä on piirrettynä ruudukko samaan tapaan kuin nykyään kontaktimuovirullissa.
Mustat viiva selventävät, missä tapetin viiva kulkevat.

Lähikuva edellisestä.
Mittaviivan vasemmalla puolella on paperi, jossa on koristeena ilmeisesti jokin kuvio, joka koostuu erivärisistä X-kirjaimista.
Kuvasta näkyy että (jäljempänä esitettävää) vihreää maalia on roiskunut tämän paperin päälle.

Näiden paperinpalasten suhteen kysyttiin neuvoa Philgren & Ritolan Tapettitehtaalta: Vaikuti vahvasti siltä, että tämä ruudullinen paperi olisi vanhaa paperia, jolle arkkitehdit ovat piirtäneet. Se siis ei vakuttanut tapetilta. Tätä tulkintaa puolsiv myös se, että myös kaavapaperina on paljon käytetty samankaltaista ruudullista paperia.

Aikoinaan makulatuuripaperina ei yksinomaan käytetty varsinaista makulatuuria. Sen sijaan saatettiin käyttää jotain helposti käsillä olevaa paperia, esimerkiksi muodista poistunutta vanhaa tapettia tai jotain muuta vähäarvoista paperia, kuten tässä tapauksessa arkkitehtipaperia.

Arkkitehtitoimistossa veli Ivar oli yleensä se, joka vastasi interiööreissä mm.koristeiden suunnittelusta.

Oletusarvona on, että huoneistojen kiinteä sisustus suunniteltiin kokonaan arkkitehtitoimistossa, eli talonmiehes (perheineen?) on melko todennäköisesti vain muuttanut sisään ja talonmiehen rouvalla lienee ollut sananvaltaa korkeintaan vasta myöhemmissä tapetoinneissa - huoneistohan oli pankin omistama.

Pidettiin siis epätodennäköisenä, että tämä arkinen paperio olisi ollut vahtimestarin keittiön alkuperäinen tapetti.

Kuitenkin Museoviraston suunnittelija Maire Heikkinen toteaa kirjassa "Suomen antiikkiesineet" (Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006) että: "Jonkin verran niitä (tapetteja) myös tuotiin maahan, vaikka kotimaisen tapettiteollisuuden tuotanto riittikin kotimaiseen kysyntään ...Suomessa toimi 1900-luvun alussa viisi tapettitehdasta. Nyholm Viipurissa, Sandudd Helsingissä, Tampereen tapettitehds Tampereella, vuodesta 1909 Epilän kylässä, Ålans Tapetfabrik Maarianhaminassa ja Toijalan tapettitehdas Toijalassa. Merkityksetöntä ei ollut se, että tuotannoltaan jopa Euroopan suurimmaksi noussut Rieksin tapettitehdas säilytti Pietarissa toimiessaan myyntikanavansa myös Suomeen koko toimintansa ajan vallankumoukseen saakka."

Tämän vuoksi asiaa tiedusteltiin syksyllä 2008 myös Sanduddin tehtaalta. Sanduddin vanhojen tapettimallistojen avulla suunnittelija Maire Heikkisen sai selville, että: "Vahtimestarin alkuperäisen keittiön alin malli, jota luulitte arkkitehtien mallipaperiksi, on ihan oikeaa tapettia. Se jopa löytyi Sanduddin mallikirjasta 1914, numerolla 3572, värisävyinä -3 ja -9. Vähäinen värisävyjen määrä ja välistä puuttuvat numerot kertovat siitä että kyseinen tapetti on alkuaan vanhempi kuin vuodelta 1914. Tuolloin sitä on ollut vielä pari väriä varastossa. Malli voisi olla vuosisadan vaihteesta, sen kuviossa on jugendin piirteitä ristipistotyönä toteutettuna. Malli siis imitoi kansanomaista judendkuvioista tekstiiliä."

Näistä monista sattumista johtuen talonmiehen keittiöön valittiin pintaremontissa 2008 toinen tapetti, joka toki myös on varhainen, mutta ei ilmeisestiään alkuperäinen talonmiehen keittiön tapetti. Samasta syystä johtuen talonmiehen makuuhuoneen jugen-tapettia ei tultu valinneeksi Sanduddin vahojen tapettimallien joukosta, vaan toisen suomalaisen tapetitehtaan vanhojen tapteetimallien joukosta.

Nurkkahuoneen vihreäksi maalattu tapetti

Alkuperäisessä työohjeessa siis määrätään, että: "Huoneiden seinät sliipataan, liisteröidään, liitoskohdistaan patentoidaan, makuloidaan ja tapetoidaan. Tapetin hinta 1,25 rullalta ja pankkisaliin 2 markkaa rullalta. Toiletti, WC, keittiö ja eteinen tapetoidaan kiiltavillä pesunkestävillä tapeteilla hintaan 1,25 rullalta."

Rakennusapteekin käsikirja antoi lisäselvyyttä ym terminologialle: "Huokoiset puukuitulevyt on paperoitava ennen kuin ne voidaan maalata. Levyjen pinta on niin huokoinen, että se imee itseensä paljon maalia, siistin lopputuloksen samiseksi levy on hyvä paperoida. Paperointi ja tapetointi tehdään samalla tavalla."

Rakennusapteekin käsikirjassa mainitaan kuviottoman valkoisen tapettipaperin vaihtoehdoksi oksapaperi: "Oksapaperi voidaan liimata huokoisiin puukuitulevyihin (insuliitti), haltexlevyihin tai muihin rakennuslevyihin. Kun paperia liimataan käsittelemättömiin levyihin, tulee levyt esiliisteröidä tärkkelysliisterillä"

Jalkalistan takaa löytynyttä sammaleen vihreäksi maalattua tapettipaperia. Paperin leveys on ollut noin 55-58 cm.

Koska tästä huoneesta löydettyjen papereiden limitys on ollut huomattavan suuri (jopa noin 6 cm) ja kaikenlisäksi vaihtelevan suuruinen, niin pidettiin ilmeisenä, että tässä huoneessa alunperin kyseessä ei ole ollut kuviollista tapettia. Ainoastaan valkoinen tapettipaperi, joka on maalatu jugendille (ja empirelle) tyypllisellä tapaa vihreäksi.

Tätä vihreäksi maalattua taperripaperia löytyi myös lämpöpattereiden takaa, mikä vahvisti käsitystä niiden hyvin varhaisesta alkuperästä.

Papereiden kääntöpuolella on rapatun seinän hiekkaa ja paikoin sanomalehtipaperia.

Tässä kuvasuurennoksessa tapetipaperin takainen fraktuurakirjoitettu sanomalehtipaperi ja rappauksesta irronnut hiekka näkyvät selvästi.
Kysymyksessä siis on ehdottomasti alin seinäpinnoite.
Sanomalehtitekstien perusteella ei pystytty päättelemään sanomalehtien vuosikertaa.

Rappauksesta paperiin kiinnijääneet hiekanmuruset viitaavat enemmän tai vähemmän kiireessä tehtyyn pintarappaustyöhön. Sanomalehteä on ehkä käytetty makulatuurin korvikkeena tai heikon sliippauksen paikkailuun. Sanomalethipaperin päällä näkyvää rusahtavaa paperia pidettiin todennäköisimmin makulatuuria.

Siis rappauksen päällä alimmaisena kerroksena on sanomalehtipaperia. Sen päällä on hauras ruskea paperi, joka on maalattu jotakuinkin Thorvald Lindqvistin Tikkurila-värikartan jugend-vihreällä "232X" tai "063X". Lattialistojen alueen maalausjäljistä oli pääteltävissä, että näitä vihreitä maaleja varhaisempia (pinta)maalauskerroksia ei ole olemassa.

Työselosteesta toisaalta tiesimme, että "keittiö ... tapetoidaan kiiltavillä pesunkestävillä tapeteilla"

Miten tämä piti ymmärtää? Koskapa sanomalehti on painettu fraktuura-kirjaisimilla, niin kyseessä on oltava hyvin varhainen kerros. Pidimme todennäköisenä, että vahtimestarin vähempiarvoinen keittiö maalattiinkin öljymaalilla vihreäseinäiseksi samaan tapaan kuin kylpyhuone, joka vain "spaklataan ja öljymaalataan 3 kertaan"?

Näytti siltä, että toteutus poikkesi työselostuksesta. Näinhän se menee tänäkin päivänä, että sopimuksen solmimisen jälkeen urakoitsija, rakennuttaja ja suunnittelija alkavat aina esittää muutoksia tai parannuksia. Perinteisesti rakentamisen toleranssit ovat olleet aika isoja.

Huomatavasti lisää samantyypisiä tapettinäytteitä löytyi myös rossipohjasta, jonne vahtimestarin puuhellan liesikuvun ja hormimuurauksien palasia on tipunut siinä vaiheessa kun lattian lounaisnurkka on aukaistu keskuslämmitysvesiputkia varten, myohemmin kuin länsiseinustan puuhella on poistettu sähköhelan tieltä ja kun noin vuonna 1951 on tehty länsiseinustalle viemärillinen vesipiste ja lopulta kun katon laskemisen aikoihin kaakkois- ja lounaisnurkkien kiinteät kaapit puretiin.. Lisätietoa varhaisista tapeteista toki olisi löydettävissä myös seinistä, joissa on yhä edelleenkin tallessa usean millimetrin paksuiset kerrokset eri pintamateriaaleja. Sen sijaan alkuperäisetn suunnitelmapiirustusten
www.raahe.info/kirkkokatu.20/valokuvat/katutason_piirustukset/photos/photo3.html
mukaisesta itäseinustan vesipisteestä ei ole löydetty jälkiä.

Jalkalistojen takaa löytyneitä vihreäksi maalattuja varhaisia seinäpapereita NCS-luokittelussa.
Tarkemmin tutkittaessa huomataan, että tumman vihreitä maalikerroksia on kaksi.
Tässä viivoilla osoitettuina maalikerroksista alin, joka siis on noin luokkaa NCS S 4535-G90Y.
Kiiltoasteeltaan näiden kapeiden näytekohtien maalit ovat täyshimmeitä tai korkeintaan himmeitä.

Alin Lindqvist

Mm. Museoviraston konservaattorina toimineen Thorvald Lindqvistin numeroinnin
ja hänen laatimansa Tikkurilan Perinnevärit-värikartan mukaan tämä alin värisävy on jotakuinkin
232X eli "Empire- ja jugend-kauden väri" jota löytyy runsaasti mm. Eliel Saarisen taiteilijakoti Hvitträstkistä Kirkkonummelta tai
toisena vaihtoehtona Th: Lindqvistin järjestelmän väri 063X (kuvassa yllä) eli
"Naisten lempiväri kautta aikojen. Tämä väri on 1700-luvun puolivälistä", jota mielestäni myös löytyi Hvitträskistä (huomaa tässä linkissä,
kuinka hyvin (alkuperäisessä työselostuksessa mainittu) mahonkimaisen punertava puulista sopii hyvin tämän vihreän värin kanssa)

toinen NCS

Tummanvihreistä maalikerroksista ylempi on jotakuinkin NCS S 4520-G50Y.
Kiiltoasteeltaan kyseessä on ollut vähintäänkin puolihimmeä tai vähintäänkin puolikiiltävä maali.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että ylläolevan kaltaiset hyvin laajat värikartat ovat uusi ilmiö, olihan teollinen tuotanto aikaisemmin varsin suppeaa. Toisaalta räätälöityjä sävyjä sitten sävytettiin kohteissa paikan päällä aina tarpeen mukaan, eli nuo "Perinnevärien" sävykartat kattavat vain kapean osan mahdollisuuksista.

Mm. Museoviraston konservaattorina toimineen Thorvald Lindqvistin numeroinnin
ja hänen laatimansa Tikkurilan Perinnevärit-värikartan mukaan tämä alin värisävy on jotakuinkin
149X eli "Yleinen väri empire- ja jugend-aikakausina" tai
017X eli "Suuosittu väri 1600-luvun lopulta asti, etenkin jugend-kautena"

Värimaailma on aina suhteellinen. Pinnan karheuden ja kiiltoasteen lisäksi valon värilämpötila, määrä ja kaikki ympärillä olevat pinnat väreineen vaikuttavat. Luonnonvalossakin tilanne vaihtuu vuodenajan mukaan. Vihreä on aivan erisävyistä sisätiloissakin, jos ikkunan ulkopuolella paljon puita ja niissä lehtiä. Absoluuttisen sävelkorvan tapaista värisilmää ei tiettävästi ole.

Jos seinät halutaan uudelleen maalata vihreiksi, niin kovettuvat öljymaalit voivat olla ongelmallisia elastisen lateksin pinnalle maalattuna, paljolti pysyvyyden kannalta. Tuotekohtaisesti on sitten vielä omia hienovirityksiä. Esimerkiksi Tikkurilan Lin-pellavaöljymaalista on omat laadut sisälle ja ulos ja tuoteselosteen mukaan sisämaali on tarkoitettu vain puupintojen maalaukseen. Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että voi käyttää muuallakin, mutta valmistaja ei ota siitä mitään vastuuta.

Ikkunaremontissa valitsimme aikoinaan Terra Linali -pellavaöljymaalin, koska oli oletettavaa, että sen kylmäpuristetulla pellavaöljyllä olisi paremmat homeenesto-ominaisuudet kuin kilpailijoiden öljykkeillä. Mutta nyt siis on tarkoitus maalata sisätiloissa ja kuivissa olosuhteissa. Onko siis esimerkiksi Tikkurilan Lin-öljymaali perusteltu vaihtoehto entisöintikohteissa? Sitä kun olisi helpompi sävytyttää (NCS-koodien ja Thorvald Lindqvistin luokituksen perueteella), sävyttäminen onnistuisi maaliliikkeessä, eikä joka erää tarvitsisi sävytyttää erikoismaalareilla. Se on selvä,että rautakaupassa sävytettyinä pigemntit eivät ole aitoja maavarejä, mutta muutoin tämä on paljolti makukysymys.

Tilannehan on se, että aivan tarkoin rakentamisajan maaleja vastaavia tuotteita on vaikea saada, koska eri ainesosat ovat hieman erilaisia, kuin tuolloin. Vaikkapa vain pellavaöljy tai maaväripigmentit. Sisamaalauksessa homeiden kanssa ei pitäisi tulla ongelmia. Jos tulee, ongelma on muualla kuin maalissa. Ulkona käytettessä suuri merkitys on eri tuotteiden homeenestoaineilla ja niiden määrällä. Moni valmistaja käyttää homeenestoaineena sinkkinaftenaattia. Tikkurilan Lin-pellavaöljymaalia siis pidetään tässä kohteessa hyvin perusteltuna valintana. Joku muu voi olla eri mieltä ja kommnetit otetaan kiitollisina vastaan osoitteessa kirkkokatu.20@luukku.com.

Työselosteen ohjeen mukaan "keittiö ... tapetoidaan kiiltavillä pesunkestävillä tapeteilla" mukaan. Yhtenä vaihtoehtona pidettiin sitäkin, että käytettäisiin moderneja yksivärisiä jugend-vihreitä tepetteja - niitä lienee helppo löytää.

Jos olisi haluttu käyttää vihreää valmista paperipettia, niin lähinnä tumman vihreitä valmistapetteja olisivat ehkä Philgren ja Ritola Oy:n Tapettitehtaan yksivärinset tummanvihreät tapetit:

Ja etenkin lähellä olisi "Uni" tapetti nro 69324 , jonka värisävy (noin NCS S 5025-G50Y) vastaa jotakuinkin näistä kahdesta maalikerroksesta päälimmäistä (seuraavassa skannauksessa värintoisto ei kylläkään ole oikein onnistunut):

Sen sijaan "Uni" tapetin nro 61642 värisävy (noin NCS S 5020-G10Y) on liian vihreä:

Vaikuttaa siltä, että kovin vaaleanvihreä väri, hailakan vihreä tai vaalea sinertävän vihreä eivät vakuta yhtä uskottavalta tällaisen korkean huoneen tapetteina.

Maire Heikkinen kirjassa "Suomen antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006: "Oman tapettityyppinsä vuosisadan alussa muodostivat lähes yksiväriset mallit, värinä usein voimakas punainen, mallina näissä oli vain lähitarkastelussa erottuva tekstiili-imitointikuvio. Näitä käytettiin arvokkaammissa kohteissa kuten saleissa usein leveän reunanauhan kanssa."

Toki siis tuollainen mainittu tekstiili-imitointikuvikin olisi mahdollinen, liki yksivärisessä vihreässäkin tapetissa.

Erittäin onnistunut kokonaisuus vihreäseinäisestä huoneesta.
Valokuva kustannusosakeyhtiö Otavan porrashuoneesta.
Kuvaa ei esitellä tässä julisessa internet-sivustossa ennen kuin
julkaisulupa on saatu hankittua.

Esimerkki jugend-huoneesta, jossa on vihreäksi maalattu peräseinä. Vihreä ei ainakaan efektiseinänä ole (korkeassa huoneessa) liian ahdistava.
Kyseessä on Valter Thomén ja Karl Lindahlin suunnitteleman Kustannusosakeyhtiö Otavan toimitalon hyvin säilynyt porrashuone.
Punertavanruskeaksi kuultolakattu puu ja huonekalut näyttävät sopivan tummanvihreään seinäväriin.
Samoin rusahtavaksi murrettu kattoväri on maalarinvalkoista parempi.
Yksityiskohta valokuvasta kirjassa "Suomen Antiikkiesineet"

Esimerkki jugendhuoneesta, jossa on vihreä seinä. Valter Thomén suunnitteleman Oulun SYPin talon (eli nk. Pekurin talon) pankkisali, nykyinen pikaruokala.
Huomaa ja suhteuta vihreään senään ero rusahtavanvalkoisella kattomaalilla ja maalarinvalkoisella ikkunasyvennysten maalilla.
Erikoismaalari Katja Aaltosen kädenjälkeä. Mainittakoon, että tässä huoneessa värimaailma ja kuvioaiheet eivät vastaa alkuperäisiä.

Vahtimestarin asunnon keittiön seinäksi yllä esitetty runsas koristeellisuus olisi toki epäuskottavaa ja liiallista.

Esimerkki vihreäseinäisestä huoneesta, jossa vihreää on useammalla seinustalla.
Clementine Åstromin talo Oulussa, eli nk Rauhala, johon Valter Thomé suunnitteli muutostyöt 1916.
Huomaa maalarinvalkoisen kylmyys ikkunoissa.
Näiden tapettien aikakaudesta minulla ei ole tietoa.
Väri kylläkin on jugendiin sopiva ja klassinen ruutukuvio sopisi nk. elektismin kauteen - eli maailmansotaa edeltävään siirtymäkauteen jugendista takaisin kertaustyyleihin.

Runsaasti lisää vaikutelmia vihreistä jugend-huoneista löytyy Kirkkonummen Hvitträskin taitelijakodin museosta.

VALOKUVA

http://www.tampere.fi/kuvat/5436Xr5Al/HUONE-08.jpg

Esimerkki jugend-huoneesta, jossa kaikki seinät ovat vihreitä ja vihreä seinäväri ulottuu ikkunoiden yläpuolellekin. Hyvin suuressa huoneessa tällainen vihreys ei tunnut ahdistavan. Huomaa tässä valokuvassa myös se, mikä rauhoittava vaikutus on tummanruskeilla bakeliittisilla valokatkasijoilla ja pistorasioilla tämän huoneen olemukseen. Vertaliun vuoksi kuvittele mielessäsi valkoiset muovikatkasijat huoneen seinälle. Tämä on etenkin tärkeä sisustukselinen seikka, koska tämän päivän restaurointikohteessa käytetään joka tapauksessa enemmän sähköä (muuhunkin kuin valaistukseen) kuin 1910-luvulla. Valokuva sivustolta www.tampere.fi/sanoinjakuvin/rakennukset/raatihuone/alakerta.html

Tauno Tarna kirjassa "Suomen antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006: "Jugendin aikana tapahtui tekninen mullistus, kun lamppuöljystä siirryttiin sähkön käyttöön. Uusi tekniikka ja voimakas tyyli antoivat yhdessä edellytykset valaisinmalleille, joille ei löydy historiallisia esikuvia, mutta jotka loivat perustan tulevien vuosikymmenien kehitykselle. ... Arkkitehdit suunnittelivat kansallisromantiikan aikana kokonaissisustuksia ja valaisimet olivat niissä tärkeitä huonekalujen ja kaakeliuunien ohella. Suomalaisten jugendin ajan arkkitehtien hienoissa sisustussuunnitelmissa on nähtävänä suuri määrä loistavia valaisimia, joista monet myös toteutettiin. ... Vanhoissa sähkövalaisimissa lampun kiinnitysosana on posliininen kaulus, ensin korkeampi ja myöhemmin matalampi. Metallina käytettiin messinkiä, jonka tilalle myöhemmin tuli turvallisuussyistä muovi, bakeliitti. Pistotulppia alettiin valmistaa bakeliitista 1920-luvulta alkaen. Aivan alussa hehkulampuissa ei ollut kerrettä,, joten ne voitiin irrottaa nostamalla, kun posliinirengas oli kierretty pois."

Marja-Liisa Ripatti kirjassa "Suomen antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006: "Monia sähkölaitteita alettiin tuottaa ja markkinoida jo 1920-luvun alkuvuosina. ... Sähkön leviäminen pelkästä valaistuksesta laitteisiin muutti keittiötä, samoin valaistuksen vähittäinen parantuminen. Alettiin neuvoa seinälampun sijjoittamista työpöydän yläpuolelle, Kotilieden mallikeittiössä ensimmäisen kerran 1925."

VALOKUVA
http://www.veturitalli.info/hotelalma/hotelalma_seinajoki/huoneet.php

Esimerkki vihertävistä tapeteista.

Lin sisäöljymaali. Tuoteseloste. Käyttöturvallisuusohje.

Seinien koemaalauksia varten 13.9.2008 tilattiin Oulun Värisilmästä Lin pellavaöljy -sisämaalia litran purkit sävyjä (Thorvald Lindqvistin Tikkurila-värikartan jugend-vihreät) "232X" tai "063X".

Koska alkuperäisissä tapettinäytteissä ei ollut viitettä valkoisesta pohjamaalauksesta, sitä ei käytetä tässäkään tapauksessa, vaan pohjamaalaus tehtiin laimennetulla Lin-pelavaöljymaalilla.

Pellavaöljymaalauksen makulatuuripaperi ostettiin Bilteman lastentarvikeosastolta.

Myynnissä ollut lasten piirustuspaperirullan leveys on kylläkin vain 47 cm (verrattuna alkuperäisen makulatuuripaperin leveyteen, joka olisi tarkkaan ottaen ollut noin 55-58 cm).

Makulatuuripaperia tapetoidaan.

Tämä paperi osoittautui huonohkoksi valinnaksi kahdesta syystä. Ensiksikin sen tapetointi oli todella vaikeaa. Lisäksi se oli niin imukykyistä että se heti imaisi pellavaöljyn kosteuden itseensä ja maalipintaan jäivät selkeät siveltimenkarvojen tihetä viivat.Mahdollisesti ongelma olisi korjaantunut käyttämällä Lin kiiltoöljyä, mutta tässä tapauksessa oltaisiin ajauduttu entistäkin kauemmaksi alkuperäisestä pellavaöljymaalaamisesta.

Makulatuuripaperin tapettiliisterinä muistaakseni käytettiiin Lim&Handtruck -liisteriä, joka ostettiin Rakennusapteekista.

Makulatuurin kiinnittämisessä listerinä muistaakseni käytettiin aitoa tärkkelysliisteri tapettien ja seinäpapereiden liisteröintiin. Tapettiliisteri sopii liimamaalitapetteihin, oksapaperiin, muihin tapettipapereihin ja se on hyvä sideaine liimamaaliin, jonka tulee näyttää vanhalta. Pussillinen liisteriä riittää 30 m² tapettia (ja se riittäisi vähän pienempään määrään oksapaperia, jolle mielellään käytetään vähän enemmän liimaa sisältävää liuosta). Liisterissä ei ole muovia lisäaineena. Koska liisteri on puhdasta tapettiliisteriä, siitä ei jää läiskiä tapettiin tai paperiin, kunhan liisteri pyyhitään pois sen ollessa märkää. Liisteriaine liuotetaan veteen n. 2 tuntia ennen käyttöä. Voidaan säilyttää valmiina liisterinä suljetussa astiassa noin viikon.

Makulatuuripaperin repsottavien saumojen korjauksessa kätevää oli ruiskuttaa liisteriä sauman sisään injektioruiskuun kiinnitetyllä infuusiokanyylillä.

tapetoinnissa tarvittavia välineitä

Tapetoinnissa tarvittavia työkaluja.

Mainittakoon, että talonmiehen keittiössä myös keskuslämmitysputkien alaosat malattiin vihreiksi.

Toinen maalaukserros vihreää.

Verhojen ripustus

Vintiltä löytyneen alkuperäisen/varhaisen mallin mukaiset verholaudat tilattiin Tilmannilta 14.8.2008.

Alkuperäinen/varhainen puinen verholauta kuvassa vinossa asennossa alavasemmalta yläoikealle.

Tällaiset verholaudat maalataan pellavaöljymaalilla. Mutta niiden värisävyä ei vielä päätetty.

Varsin pian kuitenkin huomattiin, että näissä vahtimestarin asunnon huoneissa on todennäköisimmin ollut messinkiset verkoputket samaan tapaan kuin tiedämme pankkisalissa olleen. Nimittän alakerran korkeissa huoneissa tällainen klassinen kreikan palkistomainen (mutta ei katonrajaan sijoittuva) verholauta teksisi odon vaikutuksen. (Toisessa kerroksessa tilanne on toinen, kun verhotangot ja veholauta sijaitsevat aivan katon rajassa. Nämä puiset verholaudat lienevätkin peräisin toisesta kerroksesta)

Alkuperäiset(?) verhotangot. Valokuva pankkisalista vuodelta 1951.

Messinkiputket ja päätyköristeet löysin Pattijoen Wanha Edvard antiikkikaupasta ja messinkiset seinäkoukut löytyivät oululaisesta antiikkikaupasta.

Se, että sinäköukkujen löytäminen oli vaikeaa on aika tavallinen tilanne vanhojen rakennusosien kanssa. Helposti irroitetavat osat (kuten tässä verhotangon tanko osa tai ovissa pelkät kahvat) otetaan mukaan, mutta vaikeammin irroitettavat osat (kuten verhotankojen seinään ruuvatut kiinnikkeet tai ovissa avaienreikiä ja ovenkahvoja ympäröivät metalliset helat) jätetään irroittamatta ja viedään lopulta kaatopaikale.

Ote alkuperäisestä työohjeesta:

Ikkunoiden ja ovien yläpuolilla asennetaan verhokoukut.

Verhokoukut (messikisten verhotankojen seinäkiinnitysosia varten) olivat tallella talonmiehen makuuhuoneessa, mutta talonmiehen keittiössä niitä ei ollut. Mahdollisesti ne on poistettu ja rapattu umpeen. Todennäköistä myös on, että ikkunan molemmilla puolilla olleet komerokaapit ovat estäneet verhotankojen seinäkiinnitteiden käytön ja verhotanko lienee kiinnitetty suoraan komeroiden kylkiin. Nyt kun komerokaappeja ei ole, niin johdonmukaisuuden vuoksi myös talonmiehen keittiöön asennettiin ruuvikiinnityksellä verhotainkojen seinäkiinnityskappaleet ja niihin verhotangot.

Ikkunat
Ikkunoita ei pystytty kunnolla entisöimään nyt tämän remontin yhteydessä. Karmeista poistettiin maali, ne pohjamaalattiin Terra Prelinillä (mutta välihionta ja spaklaus jäivät huomattavan puuttellisiksi), ne välimaalattiin ohennetulla Terr Linalilla ja pintamaalattiin konsentroidummalla Terra Linalilla. Sävy on sama kuin rakennuksessa muuallakin.

Sisäpokien huoneenpuoliset pinnat vain maalattiin 2 kertaan vanhan lateksimaalin päälle, sävytetyllä maalilla.

Talonmiehen makuuhuoneessa on siis alkuperäiset valurautaiset korvasalvat mutta talonmiehen keittiön ikkunaan jouduttiin tilaamaan messinkiset korvasalvat Rakennusapteekista.

Terveysikkunan helan maali postettiin rapsuttelemalla.
Maalinpoistoon tarvittiin puolenkymmentä käsittelyä NitroMors maalinpoistoaineella.

Myös terveysikkunan metalliosista poistettiin maali. Niitä ei kuitenkaan ehditty kasitellä ruosteenestomaalilla.

Ovet
Suunnitelmana oli, että ovet maalataan joko alkuperäisellä vaalealla vihertävällä sävyllä tai Göran Gundmussonin ohjeiden mukaan huomaamattomalla harmaalla saävyllä. Vahtimestarin huoneiston alkuperäisiä ovia ei ollut säilynyt. Tässä vaiheessa käytettiin myöhempien vuosikymmenten levyovia.

Huoneiden välisestä ovesta poistettiin maali, pohjamaalaus tehtiin Terra Prelinillä (mutta välihionta ja spaklaus jäivät huomattavan puuttellisiksi), ne välimaalattiin ohennetulla Terr Linalilla ja pintamaalattiin konsentroidummalla Terra Linalilla. Sävy on sama kuin rakennuksessa muuallakin.

Huoneiden välisen oven karmin itäisestä pystypuusta löytyi merkintä VIII, joka on oven alkuperäinen numerointi.

Karmin länsipuolen yläosaan jätettiin pieni kohta, josta alkuperäinen maali ja värisävy ovat nähtävissä.

Ovien vuorilistat
Alkuperäisen mallin mukaiset vuorilistat tilattiin Tillmannilta 14.8.2008, joskin rekonstruoitavien ovilistojen kääntöpuolelle teetettiin urat mahdollisia sähköjohtoja varten.

Alkuperäinen halkileikkauspiirustus. Talonmiehen makuuhuoneen takaoven ulko puoli, henkilökunnan eteisen puolelta kuvattuna.
Kuvassa näkyy luonnostltuna ovien vuorilista ja vuorilistasokkeli.
Yksiyiskohta piirustuksesta 20.4.1914. Lähde: Nordean pankkimuseo.

Kuva pankkisalin alkuperäisestä pohjoisesta ovesta vuonna 1951.
Kuvassa näkyy ovien alkuperäinen vuorilista,
kuvan oikeassa alakulmassa näkyy vuorilistasokkeli
sekä myös pieni määrä alkuperäistä jalkalistaa.

Ovilistata maalattiin Terra Prelin ja sävytetyillä -Linal pellavaöljymaaleilla. Sävy on todennäköinen alkuperäinen. Kiireessä välihionnat ja spaaklaukse jäivät puuttellisiksi..

Vuorilistat paikoillaan.

Vuorilistasokkelia ei asennettu tässä vaiheessa. Se asennetaan myöhemmin, kun on ensin muodostettu tarkempi käsitys rakennuksen alkuperäisten vuorilistasokkelien tyypistä.

Jalkalistat
Pääsisäänkäynnin eteisen alkuperäisen/varhaisen jalkalistan mukaiset jalkalistat tilattiin Tillmannilta 14.8.2008,

Pääsisäänkäynnin ovaalin muotoinen tuulikaapi.
Jalkalista lienee alkuperäinen ja samaa tyyppiä kuin alkuperäisissa valokuvaisssa.

joskin rekonstruoitavien jalkalistojen kääntöpuolelle teetettiin urat mahdollisia sähköjohtoja varten.

Kuva Oulun Hammarin-Sähkön myymälästä.
Sähkölistojen koko on vähintään 18 x 36 mm ja mieluiten (kuten kuvassa) 19 x 45 mm

Eswitietoina tarvittaville sähkökouruille: Muovikaapelien mittoja:

Valaistus syöttökaapelit MMJ 3x1,5s halkaisia 9,5 mm, käytetään valaisin haaroituksissa ym.

Kytkimelle menevä kaapeli, jos useampi vipu kytkimessä MMJ 5x1.5s halkaisia 11mm

Pistorasia kaapeli toimistot ym. MMJ 3x2,5s halkaisija 11mm

Kaapelien valmistaja REKA Oy, Suomalainen yritys.

Vihreän tapetin koemaalauslevyä, jalkalistaprofiilia ja alkuperäistä (joskin haalistunutta) lakkauspintaa sovitetaan toisiinsa.

Suunnitelmana oli, että alkuperäisen työohjeen mukaisesti jalkalista pohjamaalataan valkoisella pellavaöljypohjamaalilla, tarvittaessa spaklataan ja väli- ja pintamaalataan sävytetyllä pellavaöljymaalilla.

Jalkalistan värin suhteen päälimmäisinä vaihtoehtoina olivat
- (värisommitelmallisesti sopivalla tapaa) seinää tummempi vihreä
- (alkuperäistä työohjetta mukaellen) mahonkiootraus
- ruklaanruskea (Ruskea sävyn ollessa se sama,joka löytyy pääsisäänkäynnin puolipyöreän tuulikaapin säilyneestäalkuperäisestä jalkalistasta. Siis pellavaöljymaali voi olla A) itse sävytetty maaväreistä joita löyty 2. kerroksen hyllystä B) ostettuna sävytettynä sävyyn "NCS S 7020 Y50R" tai C) ostettuna Uula Colorin valmissävyä "4009 KAHVI")

Tuulikaapin alkuperäisen listan sävy on ollut jotakuinkin NCS S 7020 Y50R

Talonmiehen makuuhuoneen puulattian reunoilta löyty tieto alkuperäisen jalkalistan leveydestä:

Talonmiehen makuuhuoneen eteläinen lattianraja. Kuvassa näkyy petsaamattomana ja lakkaamattomana alkuperäisen jalkalisten reuna.

jalkalista 2

Talonmiehen makuuhuoneen läntinen lattianraja. Kuvassa näkyy petsaamattomana ja lakkaamattomana alkuperäisen jalkalisten reuna.

Kun hieman paksuuntunut seinätapetoinnit ja tasoitteet otetaan huomioon, niin kyseessä sopii olleen sama(n levyinen eli noin 32 mm:n) jalkalista kuin pääsisäänkäynnin eteisessäkin. Tämä tuki ajatusta siitä, että pääsisäänkäynnin tuulikaapin, yllä esitettyjen vanhojen valokuvien ja näiden talonmiehen huoneiden jalkalista on ollut samaa tyyppiä. Lisäksi koko rakennuksen kustannusarviossa 1914 puhutaan vain yhdentyyppisestä jalkalistasta.

Kuvan perusteella jää myös vaikutelma, että talonmiehen amakuuhuoneen jalkalista olisi ollut petsattu ja lakattu, koskapa lattian petsaus ja lakkaus on suoritettu vasta jalkalistan asentamisen jälkeen.

Jalkalistojenn koemaalauksia varten 13.9.2008 tilattiin Oulun Värisilmästä Lin pellavaöljy sisämaalia litran purkit sävyä "NCS S 7020 Y50R" sekä maalarin valkoista. Pohjamaalaus oli tarkoitus tehdä tarvittaessa valkoisella ohennetulla maalilla. Kittaukseen käytetään tarvittaessa pellavaöljykittiä ja väli- ja pintamaalaus tehdään ruskealla. Pohjamaalaus, kittaukset ja välihionnat jäivät osin kiireestä johtuen pois.

Toinen varteenotettava vaihtoehto on jalkalistan petsaaminen lattian väriseksi. Tälle vaihtoehdolle on siis olemassa tukea y.o. valokuvissa.

Jalkalistojen paikkausmaalausta.

Käytetty jiirisaha ei valitettavasti tehnyt siistejä sahauspintoja kuin "vasemmalle kääntyviin" sahauksiin. "Oikealle kääntyvät" sahaukset hieman repeytyivät ja ne jouduttiin paikkausmaalaamaan.

Lattia

inventointi 2008

Talonmiehen keittiön lattian kerrostumia vuonna 2008.

-2,5mm lappapuuron punertava pikkuviivallinen taipuisa muovimatto, jonka pohja on valkoinen
-vaalean ruskea kumimainen liima joka on harvakseltaan levitetty noin 5 mm kammalla
-1mm vaal rusk laikullinen taipuisa muovimatto, jonka alapinta on valkoinen ja
-vaal rusk kumimainen liima joka on levitettu n4mm kammalla
-11mm kova lastulevy jonka alapintaa ei ole liimattu
-vanha kovaksikuivunut vaaleankellertävä liimakerros jonka päälinen matto on siis jo poistettu
-2mm kovaksi kuivunut vihreä matto
-musta ohut liimakerros
-n3,5mm kovalevy jonka rypyläpuoli on alaspäin
-harmaa rakennuspahvi
-vaalea liima
-ruskea lakka
-itä-länsi mäntyponttilautalattia

Talonmiehen makuuhuoneen melko varhaisia ja varhaisia lattiakerrostumia löytyi käytävään johtaneen oven kynnyksen tienoilta.

Päälimmäinen kerros: kaistale vaaleanruskeaa muovimattoa. Paksuus noin 1 mm

Kumimainen rusahtava, aavistuksen vihertävää liimaa

vaalean kellertävää maalimaista pintaa

rusahtavaa (aavistuksen vihertävä) linoleumi, jonka pohjassa punainen kangaspala

harmaa narinanestopahvi

valkoista murenevaa tasoitetta

lakattu ja petsattu mäntyponttilautalattia.

Lattioiden entistäminen aloitettiin talonmiehen makuuhuoneesta, jonka lattia oli hyvin säilynyt.

Kuvassa taksvärkkiläinen kostuttaa märällä kankaala lattiaa laudan (mutta ei lautojen rakojen) kohdalta,
minkä jälkeen pahvi oli suhteellisen helppoa kaapia pois.

Vaikutelmaski jäi, että pahvi imi kaiken veden (eikä vettä riittänyt tippasemaan pahvista läpi) ja tällä tavoin tehtynä vettä ei valunut (ponttien tilkitsemiin) lattiarakoihin eikä rossiin.

Paljaat lakkapinnat suojattiin alumiiniteipin palasilla,
jotta maalinpoiston tarkoitettu infralunalämmitin (kuvassa keltainen sähkölaite vasemmalla)
ei korventaisi alkuperästä lakkapintaa pois.

Infrapunalämmittimelläja maaliskapalla (pahvia liimannut) vihertävä liimakerros oli suhteellisen helppoa poistaa.

Ensimmäisten maalinpoistokokeiden tulosta.

Aluksi ajatteltiin, että nykyistä lattiaa ei kannattane entisöidä, koska siitä on 1/4 sahattu pois, keskuslämmptysputkien asentamisen yhteydessä (arvatenkin joskus 1930 luvulla).

Alunperin useimmissa huoneissa on siis ollut vinoneliökuvioitu mosaikkiparkettia matkiva linoleumilattia. Niiden saatavuus on tällä hetkellä kuitenkin erittäin huono. Suunnittelun alkuvaiheessa vinoneliöistä harkinnassa on Quick-Step Vesailes laminaatti vaaleana tai tummana ja huoneetta kiertävällä reunalaudoituksella. Sen kuivokoko on kuitenkin huomattavan suuri. Lisäksi sävy on ehkä tarpeettoman tumma, jos seinät maalataan tummalla vihreällä. Lattiassa saisi ehkä myös hieman enemmän punaistä sävyä. Historiallista perustetta olisi kai yhtä paljon lautalattiaa matkivalla laminaattilattialla, mutta ongelmana on se, että niiden "lautojen" pituus on liian lyhyt verrattuna alkuperäiseen "seinästä seinään" -lautalattiaan.

Sanan "asfaltfilt" viian osoittama kohta piirustuksesta (eli "Skålning"-alueen tasolla oleva vaalea alue sanan "torvströ" yläpuolella):
Tulkitsen kuvan niin, että suunnittelija on piirtänyt samaan kuvaan tuon koolauksen alle tulevan pahvin (jolla mm. lattian narina saadaan pois),
vaikka se todellisuudessa ei näy noin päin (kuvauksen ekonomiaa tai ekologiaa, työtä ja paperia on säästetty).

Kaikki väliseinät lepäävät suoraan rautapalkkien ja betonin(?) päällä siten että seinien läpi ei saa kulkea mitään koolauksia.

sotekettu rossi

Kuvan vasemmassa alaneljänneksessä näkyy kaksi vesiputkea ja yksi isompi viemäriputki. Näiden putisen asennuksen yhteydessä rossin sisukset on perusteelisesti myllerretty.

rossin aarteita

Rossista löytyneitä vinkkejä huoneen historiasta.

Aukaistua rossia

koolauksia

Koolausta.

Rossiin liittyvät työt: Kosteuden osalta on aina muistettava kaksi asiaa: 1. Kuivumisen varmistaminen 2. Kastumisen ehkäisy. 2. ei saa estää 1:stä. Kun tilojen välillä on lämpötilaero, kosteusvirta on yleensä lämpimämmästä kylmempään päin (myös vesihöyryn osapaine on yleensä suurempi lämpimällä puolella), erityisesti, jos välillä on ilmanvirtauksia. Silloin höyrynsulku lämpimämmällä puolella (esim. ilmansulkupaperi) estää rakennetta kostumasta lisää. Molempien tilaryhmien sisäinen kosteustasapaino on ylläpidettävä, ensisijassa ilmanvaihdon avulla. Näin rakenne kuivuu, jos on tarpeen, kylmälle puolelle, mutta tilat molemmat kuivuvat suoraan ulos ilmanvaihdon kautta. Sisäilman laatu voi olla kellarissa heikompi kuin muissa tiloissa, joten on perusteltua pyrkiä ilmatiiviiseen rakenteeseen. Käyttö voi vaihdella myös muualla eri tilaryhmien välillä, joten ilmatiiviyttä tilojen välillä ei kannata väheksyä (vaikuttaa myös ääneneritykseen hyvin paljon). Jälkikäteen esim. välipohjan tiivistäminen on todella hankalaa. Nyt kannattaa rakenteisiin ja erityisesti läpivientien tiivistämiseen paneutua.

Epämääräiseltä näyttävä ainesta kannattaa poistaa, sitä pölyäkin. Sitten täydentää esim. selluvillalla (säkistä esim. löytyy käsintäyttöön tarkoitettua tuotetta). Rossin yläpinnassa ilmansulkupaperi on suositeltava (alapohjassa). Ilma- ja höyrytiiviys ovat molemmat tarpeen tuulettuvan alapohjan ollessa kyseessä. Samalla saadaan parannusta tuohon pölyongelmaan. Jatkossa rakoihin menevä pöly on helppo imuroida pois eikä samalla tyhjennettä rossia.

Kaikki lämmöneristys perustuu liikkumattomaan ilman. Eristemateriaali on se välttämätön paha, jolla ilma saadaan liikkumattomaksi. Hiekka ja laasti ovat huonoja lämmöneristeitä, mutta niiden mukanaololla on joissain tapauksissa saatu rakenteen ilman-/tuulenpitävyyttä parannettua. Kauhean paljon hiekkaa ja muuta vastaavaa ei kannata olla.

Välipohjissa tilanne on erilainen, jos niillä ei ole lämmöneristysvaatimusta. Silloin painavasta aineesta on hyötyä ääneneristyksen kannalta. Rakenteen kokonaisuutta on silti syytä tarkastella myös sisäilman laadun kannalta. Ilmatiiviys on aina hyväksi.

Näiden PORA:n arkkithti RAimo Tikan ohjeiden perusteella rossipohjan osin puuttuva eristemateriali toteutettiin sanomalehtisilpusta valmistetusta Ekovillassa.

Rakennusapteekin käsikirja suosittelee rossin ilmavedon ehkäisemiseen tervapaperia. Itse käytimme tavallista Bilteman lattiansuojapahvia.

Siis lattian entisöimistä harkitiin uudelleen ja 14.8.2008 tilasin Tillmann Oy:stä ponttilaudat lattian korjaamista varten.

Mittoja:
pontin profiili leveys 95-98
raot pahimmillaan 4 mm
naaraspontin alahuulen korkeus (11,5 mm yleensä kuntenkin) 12,5mm
naaraspontin kolon leveys noin 8,5 mm
naaraspontin kolon syvyys noin 14,5 (josta tukkimatta jää uroksela 5-7 mm)
naaraspontin ylähuulen korkeus on 12,5 mm (yhdessä 13 mm)
urospontin huulen korkeus on noin 9 mm

koolauksiet jouduttiin tekemään osin uudestaan.

Lattiaponttialutoja asennetaan. Ekovillalla täytetty rossi on kuvassa peitettu jo pahvinpalalla.

Rossia jouduttiin kunnostamaan ja lattiaa paikkaamaan siis talonmiehen keittiön kaakkoisnurkassa (kuvassa yläällä) ja koko länsiseinustalla (kuvassa oikealla alhaalla).

Lattia oli huomattavan kulunut. Koillisnurkassa (kuvassa vasemmalla ylhäällä) alkuperäinen lakkauspinta oli parhaiten säilynyt ja se säästettiin.

Lattiat paikattiin.

Kovin kuluneet lattiat jouduttiin hiomaan.

Lattia petsattiin mahdollisimman alkuperäisen väriseksi. huoneiden koillisnurkkin jätettiin esimerkkialueet alkuperäistä (haalistunutta) lattiaa (ja jalkalistan takana suojassa ollutta alkuperäistä lattiaa). Lattia lakattiin Uula venelakalla (kiirestä johtuen vain) 2 kertaan.

Molempien huoneiden koillisnurkkien lakkaus oli varsin hyvin säilynytta ja niihin jätettiin alkuperäiset petsi- ja lakkapinnat paikoilleen.
Tässä lakkapintaa puhdistetaan liimapinnasta.

Huoneiden koillisnurkissa vanha ja säilytettäväksi tarkoitettu vanha lakkapinta myös pestiin Kiiruna-maalinpesuaineella .

Myöhempien lakkauskertojen yhteuessä lattialautojen raot pyritään puhdistamaan.Rakoihin laitetaan puukittiä.

Rakojen kittaukseen käytetään usein lakan ja lattian hiontapölyn sekoitusta. Yleensä hionta tehdään vaiheittain ensin karkealla ja sitten hienolla paperilla. Kittauksia ja hiontoja tehdään tilanteen mukaan, eri kuntoisille lattioille eri toimenpideyhdistelmiä.

Vuonna 1915 käytety lakat ovat olleet öljylakkoja.

Petsaus tehdään puhtaalle pinnalle, lakassa petsi ei imeydy samalla tavalla puuhun, eivätkä puun syyt eivät näy yhtä hyvin, koska tuloksena on värillinen lakka. Lakkapinnan korjailu myöhemmin on myös vaikeampaa värillisen lakan kanssa. Kannattaa vähän myös testailla, paikatut kohdat tulevat näkyviin eri tavalla. Lopullinen sävy riippuu myös monesta tekijästä, puusta, petsin laadusta (vesi vai liuotin), työskentelytavasta, päälle tulevien lakkakerrosten määrästä ja niin edelleen. Venekäytössä puu yleensä kyllästetään useampaan kertaan pellavaöljyllä ja pelkkä öljyäminen jo sävyttää puuta. Petsin voi laittaa myös kyllästeen sekaan, vaihtoehtoja riitää. Kokeilu kannattaa.

Petsauksessa kannattaa tehdä kokeiluja. Tasaisen jäljen saaminen vaatii harjoittelua. Vesi-, sprii- tai muu liuotinpohjainen petsi eroavat kuivumisajan, työstettävyyden ja käytettävien työkalujen osalta. Ns. teollisuuspetsit ovat nopeita levittää, kuivuvat liki hetkessä ja antavat usein hienon jäljen, mutta vaativat hyvät suojaimet ja harjaantumista. Levitys pitää onnistua kerralla, korjailu huomaamattomasti on vaikeaa. Valinta on parasta tehdä tapauskohtaisesti, käytettävissä olevan ajan, kohteen, muiden materiaalien ja tekijöiden taidon yhtälön summana.

Lakattu lautalattia toimiostokäytössä. Vähintään yhtä haastava kysymys kuin tuo sävyttäminen. Esimerkiksi Le Tonkinois lakka vaatii n. 6 viikkoa lopullisen kovuuden saavuttamiseen, eikä sittenkään ole mikään korkokenkien ystävä. Lattioissa käyttöominaisuudet ovat tärkeitä, joten pohdittavaa riittää. Lakkalattia ei ole ikuinen, joten ylläpidon vaatimukset kannattaa käydä huolella läpi. Samoin turvallisuus on merkittävä, luistinrata on huono vaihtoehto. Voi olla järkevää valita useampia käsittelyvaihtoehtoja, esim. asuintiloihin eri kuin liiketiloihin. Niin öljy-, kuin muissakin lakoissa, on monia varteenotettavia vaihtoehtoja, kokonaisuus ratkaisee.

Lakatun lautalattian huolto jatkossa: Imurointi ja nihkeällä pyyhintä ovat suositeltavimmat hoitotoimenpiteet. Vahausta käytettiin ennen, nykyään vähemmän. Hiekka, korkokengät ja koirankynnet syövät lakkaa. Vesi myös on pahasta, eli kuivattava mielellään välittömästi, jos kastuu. Käytöstä riippuen hyvä lakkaus kestää muutamasta vuodesta vuosikymmeniin. Korjauslakkauksia kannattaa tehdä, jos tulee paikallisia vaurioita. Uusintalakkaus tehdään sitten samalla periaatteella kuin uusi pinta, eli kaikki pois ja monta ohutta lakkakerrosta.

Lattiapetsin valinta on vastuullinen tehtävä, koska samalla petsillä helposti petsataan sitten koko talo

Värikartan perusteella kuluneita vanhoja lattiapntoja lähimpänä olisivat olleet Herdins Aito Petsi sävy
62 Vaalea tammi ja
82 Antiikkitammi
Koepalapuille malattuina nämä sävyt antoivat kuitenkin aivat toisen ja hyvin keltaisen loputuloksen,joka erosi värikartan mallista huomattavasti.

Seuraavaksi ostettiin kaikki Herdins Aito Petsin punertavat sävyt, joista "Ruskea okra" oli lähimpänä alkuperäistä, jalkalistan takana säilynyttä sävyä. Tätä sävyä eri tavoin laimentamalla etsittiin sopiva seossuhde sekä vanhalle alkuperäiselle lattialaudalle ja uudelle Tilmannilta tilatulle lattialaudalle.

Viimeiset siveltimenvedot petsiä.

Paljastettu lakkapinta hiotaan kevyesti, petsataan ja lakataan Uula-pellavaöljy-venelakalla.

Lattia oli hyvin kulunut ja sitä jouduttiin hiomaan varsin paljon. Lopputulosta ei saatu aivan sileäksi.

Kommuutti

Lähtökohtana oli 1987 rakennettu minikeittiö.

Kuva syyskuulta 2008. Minikeittiö on purettu.
Vesipisteen vesijohdot ja viemäriliittymä.

Koska kyseeessä on entinen makuuhuone, ei keittiömäisyyttä haluttu korostaa eikä tuoda esiin.

Varsinaisesti tässä nurkkauksessa on sijainnut talonmiehen makuuhuoneen kakluuni, mutta sitä ei olla nyt rekonstruiumassa tarpeettomana ja pelkästään näön vuoksi. Mainittakoon, että rossipohjasta kuitenkin löytyi alkuperäisen kakluunin sirpaleita, joiden perusteella alkuperäisen kakluunin valmistaja ja tyyppi saataneen luotettavasti selvitettyä.

Tiedostettiin, että vuokralle tuleva mainostoimisto tulee tarvitsemaan vesipisteen kahvikuppiensa ja lounasastioiden tiskaamista varten. Toisaalta vesipisteiden sijainnin muuttamisen edellyttämiin rakennuslupa-asioihin ei kiireen vuoksi olisi ollut aikaa. Vesipiste oli siis jätettävä paikoilleen sillä tavoin, että ym historialliset arvot saatiin huomioitua.

1900-luvun alussa makuuhuoneissakin on ollut vettä:

Esikuva nurkkakommutille. Kirjasta Niiranen: "Miten ennen asuttiin""

Siis ratkaisua haettiin kommuutista. Ylläolevan valokuvan mukaisesti sellainen maastoutuu makuuhuoneen atmosfääriin täysin ongelmitta.

Jonkinlainen ongelma syllä muodostuu siitä, että tätä kommuuttia käytettäisiin nyt tässä huoneessa kahvikupien tiskaamisen.

VALOKUVA KOMMUUTISTA
http://rantakallio.blogspot.com/2008/04/kylpyhuoneen-kalusteita.html

Esikuva jugend-kommutille. Kuvalähde Projekti Rantakallio
Kuvan valkoinen Bathco allas löytyy osoitteesta www.netrauta.fi

Joku tällainen nurkkaversiona olisi ehkä hieno. Pöydän alusta olisi tarkkailtavissa vuotojen varalta. Malja-allas muistuttaa erehdyttävästi vesivatia.

VALOKUVA HARKINNASSA OLLEISTA MALJA-ALTAISTA
https://www.netrauta.fi/portal/kylpyhuone__sauna/pesualtaat/malja-altaat/pesuallas_catania__400x155x140mm
Halkasija 40 cm. Hinta 119 eur.

https://www.netrauta.fi/portal/kylpyhuone__sauna/pesualtaat/malja-altaat/pesuallas_laguna__45x54x19cm
Halk 45 cm. Hinta 189 eur. Tämä malja-allas on myös www.netrauta.fi:stä.

Viehättävä ja veikeä kommuutti siskon perheen mökiltä.

Luonnostelua malja-altaan hanasta:

VALOKUVA VALITUSTA KEITTIÖHANASTA
https://www.netrauta.fi/portal/keittio__sailytys/keittiohanat/tradition_keittiohana_37005__kromi
www.netrauta.fi hanan korkeus 285 mm ja hinta 128 eur.

VALOKUVIA TOISISTA HARKISTUISTA KEITTIÖHANOISTA
https://www.netrauta.fi/portal/keittio__sailytys/keittiohanat/eclipse_keittiohana__331mm__kromi
www.netrauta.fi hanan korkeus ilmoittamatta ja hinta 159 eur.

https://www.netrauta.fi/portal/keittio__sailytys/keittiohanat/tradition_keittiohana_24000__kromi
www.netrauta.fi hanan korkeus 250 mm ja hinta 219 eur.

https://www.netrauta.fi/portal/keittio__sailytys/keittiohanat/tradition_keittiohana_37008__kromi
www.netrauta.fi hanan korkeus 225 mm ja hinta 137 eur.

Tässä hyvänä puolena olisi ylivuotosuoja. Toisaalta takaosan hanan reikä rumnetaa kokonaisuutta.

Halk 44 cm. Hinta 46 eur. Stark Oulu.

Svedbergsin Romantica-kaapissa olisi jotain hienoa. Mutta se todettiin liian kylpyhuonekaiseksi.

hanalla

Sama valkoisena ja hanalla.

Mutta pelkäsimme, että tämän vaihtoehdon iso ja integroitu allas tekisi liiaksi kylpyhuonemaisen vaikutelman. Nythän tavoitellaan vahtimestarin makuuhuoneen atmosfääriä.

MAlja-altaaseen ja hanatyyppiin liittyvää pohdiskelua:
Reuna-asennuksena korkea hana on helposti liian korkealla ja dominoiva.
Paksureunainen allas ei tee käsienpesuvatimaista vaikutelmaa - vaan se näyttää lähinnä kukkaruukulta
Kuvalähde. Kaupan mainoslehtinen.

ylivalumissuoja

Majla-altaaseen ja hanatyyppiin liittyvää pohdiskelua.
Sinänsä tärkeä ylivalumisselta suojaava reikä ei anna käsienpesuvadin vaikutelmaa.
Vessoissa käytetty tavanomainen hana tuo vessamaisen mielikuvan.
Kuvalähde. Kaupan mainoslehtinen.

Seinässä kiinni oleva ratkasiu, johon kommuuttimaisuutta hieman tuo alakaappi.
Hiemna liian dominoiva hana.
Kuvalähde. IKEAn mainos.

Kommuutti-ratkaisu edellyttä sitä, että jääkappi, kahvinkeitin, vedenkeitin ja lievänpaahdin ovat erillisellä tasolla

Jääkaappi, kahvinkeitin, vedenkeitin ja leivänpaahdin.

Vielä oli mietittävä paikka mikroaaltounille.

Asia ratkaistiin siten, että jääkappia ei jätetty talonmiehen makuuhuoneeseen hurisemaan ja silmää häiritsemään, vaan se sijoitettiin vessan eteiseen, toisarvoisiin tiloihin.

Sähköt
Vuokralaiskandidaatilta oli pyydetty hahmotelma kalusteiden sijoittelusta ja pistorasiat aseteltiin sen mukaisesti.

Pistorasioiksi pyrittiin löytämään bakelliittiset rasiat. Toinen vaihtoehto olisi ollut maalata nykysähkörasia tummaksi.

Bergman-putkiasennusta. Kuva Paimion sähkömuseon kokoelmista ja näyttelystä kesällä 2008.

Rakennusten sähköistymisen alkuaikoina ensimmäiset asennukset tehtiin ns. pinta-työnä, johtojen jäädessä näkyviin seinäpinnalle. Upotettuihin asennuksiin siirryttiin yleisemmin vasta sota-ajan jälkeen 1940-luvun lopulla. Uppoasennusten putkituksiin käytettiin joko Bergman-kutkea (kuvassa) tai teräskuorista panssariputkea. Seuraavassa vaiheessa 1950-luvulla käyttöön tulivat metallisen pistoputket ja 1960-luvulla käyttöön otettiin kevyet muoviputket. Lähde Paimion Sähkömuseon näyttely kesällä 2008.

Talonmiehen huoneiston alkuperäisen keittiön luoteisnurkkan katonrajaa.
Laskettu katto on purettu vuonna 2008 (kellertävän kattomaalin ja valkoisen seinämaalin rajapinnasta)
Rappaukseen hakatun kolon kohdalla on kulkenut Begmanin putki, sitä näkyy vielä pieni määrä kolon yläreunassa.
Kattolampulla menneet sähköt on "ryöstetty" kuvan vasemmassa alareunassa näkyvään taipusiaan sähköputkeen
(joka vei sähkön lasketun katon valaisimille)

Siis yllämainittu museotieto huomioiden vahvistuu se käsitys, että SYPin talon on ollut oman aikansa high-techiä.

Vintiltä 2008 löytynyt bakelliittinen pistorasia, joka on toistaiseksi vanhin säilynyt ja löytynyt talon pistorasia.
On toki hyvin mahdollista, että alunperin pistorasiat ovat olleet posliinisia tai jopa messinkiä.
Bakelliittisia pistorasioita kyllä vielä löytyy Rakennusapteeksita. Tällaisia "raviradan" muotoisia pistorasioita löytyy myös valkoisina Metsänkylän Navetasta,
mutta niitä ei ole löytynyt bakelliittisina, maahdutettuina, kaksipistokkeisina, pinta-asennettavina ja tällaisina "raviradan" muotoisina.

Muovimaalaamsa varten bakelliittikatkaisin ullakolla oli jotakuinkin NCS S 8005 Y50R tai 8010 Y50R mutta tummempa. todennäköisesti 8505 Y50R olisi hyvä?

Sähkösuunitelman pohjana on mainostoimisto-vuokralaisehdokkaan kalustetuunnitelma:

Tämän pohjalta sähköyliasentaja Keijo Leiviskä teki alustavan sähkösuunnitelman:

Perähuoneeseen tehtiin sellainen käytävävalaistus(?) kahdella valokatkaisijalla ja releellä, yksi katkaisija molempien ovien suuhin.

Varauduimme printterikaapelin tarpeeseen myös toisem huoneen kaakkoisnurkalla. Väliseinän itäpäässä lattianrajassa on jo valmis läpivientireikä, joka jää lattialistan taakse piiloon.

Pistorasioiden suhteen harkitsin, että jos kuvan
   www.rakennusapteekki.fi/kauppa/tulos.asp?tulos=237
kaltaisia pistorasioita ei löydy maadotettuina, niin kai sitten ELKOn pistorasia
   www.elko.fi/wsp/elko_fin/webon.cgi?func=show&table=PRODUCT&func_id=2404421&template=product&id=010&name=Tuotteet
tai huomattavasti edullisempi Bilteman Liz (hinta 3,99 eur kappaleelta) pistorasia
   www.biltema.fi/osteri/data/webpics_all/Web%20images%20Sorted/44/huge/44-925_h.jpg
valitaan.

Lopulta päädyttiin Bilteman vaihtoehtoon, koska se oli kaiksita käsillä olevista vaihtoehdoista kaikkein vähäeleisin.

Kuva Hvittraäskistä.
Ei-historialliset pistorasiat ovat maalatut.

Pistorasioiden maalaamista varten ostettiin 13.9.2008 Oulun Värisilmästä muovi-pohja-maalia. Se päälle voi sitten maalata esim pellavaöljymaalille haluamansa seinän värisävyn. Toinen vaihtoehto olisi ollut maalata ne bakelliitin ruskeiksi koko talossa.

Tarvittava määrä pistorasioita pohjamaalattiinkin, mutta koska ne eivät valkoisinakaan häirinneet pahasti silmää, niin seinän sävyllä maalaaminen jätettiin tekemättä.

Kaikki valokatkaisijat siis jätettiin alkuperäiselle korkeudelleen (hartian tasolle) eikä niitä laskettu nykyaikaiselle korkeudelle (lantion tasolle).

Sähkojohtoja ei missään spiikattu seinien sisään. Jos piilottaminen muuten ei mitenkään onnistunut, niin tällaisilta osin sähköjohdot oli lupa vetää rohkeasti pintavetoina. Tarkoitus oli tässä käyttää sellaisia melko huomaamattomia johdon taakse jääviä metallikiinnittimiä. Mutta sähöt saatiin siinä määrin hyvin piilotettua, että näitäkään kiiniitimiä ei tarvittu.

Kellarista nousevat sähköjohdot ja viereiseen talonmiehen makuuhuoneeseen menevät sähköjohdot piilotettiin rossin sisään.

Ryhmäkeskus asennettiin tavanomaista matalammalle tasolle, jotta se maisemoituisi huonekalujen sekaan.

Ryhmäkeskukseen liittyen päätettiin, että sähköt (ja myöhempiä muita tarvittavia johtoja) tuolle ryhmäkeskukselle tuodaan kellarista välipohjan läpi nurkkahuoneen rossipohjaan siitä kohtaa, jossa 2008 saakka kulki käyttämätön viemäriputki.

Mittaritaulut suunnitellaan laitettavaksi kellarin pannuhuoneeseen. Asbestia on vielä pannuhuoneen lämpöputkien eristeissä. Tiloissa oleskelu ja työskentely on turvallista, kunhan näitä putkia ei mene mitenkään työstämään. Asbestista on olemassa varoitustarra pannuhuoneen ovessa. Asbestia on myös entisessä öljykattilahuoneessa ja siinä on samanlainen varoitustarra. Kaikkiin muihin kellaritiloihin (sekä tähän talonmiehen kaksioon) on jo teetetty asbestipurku. Pannuhuoneen asbestipurkua ei tehdä nyt tässä vaiheessa. Se tulee olemaan huomattavan suuri työ, kun samalla puretaan asbestipurkuna myös vanha öljykattila.

Vuokralaiset siis tarvitsivat kaapelin pöytätietokoneilta printterille ja langallisen internet-kaapelin. Se oli jossain määrin sääli, tässä restauroinissa kun uskotaan paljolti langattomiin ratkaisuihin.

Toimisto-osa valopiste 1kpl saattaa sosoittautua riittämättömäksi, mutta katostahan voisi ripustaa esim. epäsuoran toimistovalaisimen esim. 2x28wattia.

Sähkötyön osuus toimistossa onnistui tiukassakin aikataulussa, mutta uuden mittauskeskuksen vaihtaminen on keskuksen valmistusajasta riippuvainen.Tällaiset keskukset teetätetään normaalisti räätälöityinä keskusvalmistajaala.

Sähköyliasentaja Keijo Leiviskä tekemässä ryhmäkeskuksen ja sähköasennusten lopputarkastusta.

Muistiinpanoja:

TVÄTTSTUGAAN LASKEUTUVAT VESIJOHDOT JA VIEMÄRIPUTKI IRROTETAAN TALON VESI- JA VIEMÄRÖINNISTÄ. SÄHKÖT TUODAAN TÄMÄN LATTIAREIÄN KAUTTA MÄSTAREEN se rossista löytynyt kiiltävä valkoinen kaakelimainen levy on K Leiviskän mukaan nk Mani-levyä

rekonstruoitavien lattioiden tuenta järjestyö moitteettomasti, vanhan mallin mukaan

keittiön lattan lnsireunan rossista löytyi vuoden 1950 kalevan sivu

tiedot latiakortista ja tapettikortista siirretään tai linkitetän huonekorttiin

kaappien kohdat tulivat käsittääkseni laudoitettua siten että ne on helppo sahata urat pois, jos kaapit saadaan joskus rekonstruoida.

kakluunien ja uunien kohdat käsittääkseni tulivat laudoitettua siten ,että laudat ovat poisotettavissa suht ehjinä ja juuri okieilta kohdin, jos kakluuni tai uuni joskus saadaan rekonstruoida

sitä hieman rusxahtavaaväriä on lounaisen kaapin ja kaakkoisen kaapin alareunoissakin

ilm viimeinen vihertäväsävy on hieman vaaleampi kuin Tikk Tho Lind 149D ,joka olisi ollut yleinen väri empite- ja jugend-aikakausina. Tätä vaaöleaa vihreää ja muitakaan vihreitä ei ole kaappuen kohdalla eikä länsiseinän pitkällä osalla )siis luoteisnurkaa lukuunottanatta

seinän hailakan vihreä maali jota kai oli yös puretun kaapin rssijtteissä on maalattu tummanvihreän vanhan kerroksen päälle

vaikuttaa että vihreitä kerroksia on ollu kolme (ks iso palanen patterin vierestä)

mästare kaakkoisnurkan kaapin rossista löytynyt
ponttilaudan kappale (on todn näk kaakkoisnurkan komerokaapista) joka on Thorvad Lindqvist väriä noin 149D eli Yleinen väri empire ja jugend-aikakausina

kaappien sisustan punrtavaa rappausta joka on Tikkurilan Thorvald Linqvistin sävykatalla liki 094X - eli suosittu väri 1800-luvun lopussa ja jugend-aikana Helsingissä.
Väriä löytyy myös vaaleiden kattokerrostumen alta ohuena kerroksena
alustana on karhea rapaus

kaappeja ja hellaa ei ny palauteta, mutta pintaremontin ei anneta vaikeuttaa näiden mhdollista myöhempää palauttamista
alunperinään lattiassa ei reunalautaa

Rakennuspahvi on liimatti vihertävänrusahtavalla massamaisella liimalla lakattuun lattiaan. Lattiaa ei ole koskaan maalattu

kun lämmitysputkia on asennettu, niin purkulautoja ei ole käytetty paikkauksiin
paikkapalat ovat joko täysin raakalautaa tai sitten maalattua (alunperin kuulto lakattua) lautaa. Maali on jotakuinkin
Tikkurila Vanhan ajan värit
värikartan
Permo puulattiamaali 0231 HR2
iat
Tikkurila
Thorvald Linqvistin Perinnevärit
kartan
017X (eli Suosittu väri 1600-luvun lopulta asti, etenkin jugend-kautena)
pyritään luomaan uskottava ei-ylellinen keittiön tunne

paljaan tiilipinnat ja etenkin niiden reunat sisältävät arvokasta tietoa huoneen ja koko rakenuksen alpuperäisitä komerorakenteista ja ne koteloidaan (ellei vuokralaisen suunnitelmiin sovi jättää niitä paljaiksi näkyviin.

lattian purku tod näk antaa lisätietoa varhaisimmasta linoleumista, varhaisiata mahdollisista tapeteista, nurkkakaapeista ja ehkä lattialistasta.

korvausilma onnistuu kylmälaitteelle itäseunästä
luo pienen keittiön tunnelmaa

värivalinnoissa vältä liiallista kuumuutta eteläsivulla

myöhemmin mielellään keittiö siirretään takaisin tänne

ITSEKRITIIKKIÄ
- Korvasalpojen alkuperäistä sävyä ei palautettu
- Seinien tasoitteena käytettiin sementtiperäistä tasoitetta
-