Vahtimestarin huoneisto

Sisällys

Johdanto
Historiaa
Sisäkatto
Kattolista
Tapetit
Ikkunat
Verhot
Ovet
Ovilevyt   - - - Uutta vuonna 2014 !!
Vuorilistat
Jalkalistat
Lattiat
Kommuutti
Sähköt
Keittiökaapit
Hella ja kakluuni
Opiksi otettua
Yhteistyötahot
Kirjallisuutta

Lähtötilanne kesällä 2008.
Kuvassa etualöalla vahtimestarin entinen keittiö.
Oikeanpuoleisen oviaukon takana on vahtimestarin entinen makuuhuone.



Huoneet liki valmiiksi restauroituina syys-lokakuussa 2008.
Vihreä huone on siis vahtimestarin entinen keittiö.
Keltainen huone on vahtimestarin entinen makuuhuone.


Nurkkahuone entisöitynä. Julkaistu WTF Design Oy / Sanna Paakkosen luvalla 2013.

Pankkirakennuksen pohjapiirustuksen varhaisin säilynyt luonnos 23.2.1914. Yksityiskohta.
Lähde: Nordean pankkimuseo 2007.

Pankkirakennuksen (tosin vain) läntisen julkisivun varhaisin säilynyt luonnoa alkuvuodelta 1914.
Lähde: Nordean pankkimuseo 2007.

Luonnos ilmeisesti maaliskuulta 1914. Yksityiskohta.
Lähde Nordean pankkimuseo 2007.

Eteläisen julkisivun rakennuslupapiirustus ilmeisesti huhtikuulta 1914.
Rakennuksen mukana tullut piirustus.

www.kansalliskirjasto.fi Digitaaliset kokoelmat. Pienpainatteet. Högforsin tehdas Osakeyhtiön kuvasto.
Kuvaston painovuotta ei ole vielä pystytty tarkistamaan.

Vahtimestarin huoneiston alkuperäinen suunnitelmapiirustus.
Yksiyiskohta piirustuksesta 20.4.1914. Lähde: Nordean pankkimuseo 2007.

Kuva vahtimestarin makuuhuoneen lounaisnurkasta syyskuussa 2008.
Kuvassa valkealla näkyy nurkkakaakeliuunun pohja.
Vasemasta reunasta näkee hyvin, millä tavoin uunin kulma on ollut pyöristetty.

Alkuperäinen halkileikkauspiirustus. Vahtimestarin makuuhuoneen takaoven ulko puoli, henkilökunnan eteisen puolelta kuvattuna.
Yksiyiskohta piirustuksesta 20.4.1914. Lähde: Nordean pankkimuseo.

Nordean pankkimuseon kokoelmista 2007.
Kuvan pankkisalissa ei näy mitään kylttejä, papereita eikä käytön jälkiä, ei edes pankkitiskin keskelle tilattua graniittikiveä.
Vaikutelmaksi jääkin, että kuva on otettu juuri pankin valmistuttua syksyllä 1915.

Toisen kerroksen kaksion entisen vessan lattiassa säilynyttä alkuperäistä Mettlacher-laatoitusta. Kuva tamikuulta 2007.

Nordean pankkimuseon kokoelmista 2007. Valokuva pankkisalista 7.7.1951.

Nordean pankkimuseon kokoelmista. Valokuva pankkisalista 7.7.1951.

Nordean pankkimuseon kokoelmista. Valokuva pankkisalista 7.7.1951. Henkilökunta vasemmalta oikealle: harjoittelija I.R., pankinjohtaja August Läksy, kassanhoitaja A.T. ja kesäapulainen M.R..

Raahea 1950-1960 luvuilta. (Kuvan lähde: Raahen museon näyttely Soveliuksen talossa 17.6. - 31.7.2005 "Merikaupungin muuttuvat kasvot").
Kuvassa näkyy savupiippu merkkinä vesikeskuslämmityksestä.

Vahtimestarin makuuhuoneesta puretun kakluunin kohdalta seinästä löytynyt, makulointiin käytetty sanomalehtipaperi.
Teksti viittaa siihen, että kyseessä on vuoden 1959 sanomalehti.
Siis kakluuni lienee purettu jotakuinkin vuonna 1959, mutta ei kuitenkaan sitä aikaisemmin.

Nordean pankkimuseon kokoelmista. Raahen konttorin henkilökuntaa 100-vuotispäivän merkeissä, siis vuonna 1964.
Kuvassa vasemmalta oikealle ilmeisesti T.P., pankinjohtaja Yrjö Suomela, I.U., apulaisjohtaja Toivo Vilminko (joka on asunut toisen kerroksen kaksiossa), A.S., R.S., A.T. ja I.R.

Ilmastoistisuunnitelma ilmeisesti vuodelta 1964. Yksityiskohta rakennuksen mukana tulleesta piirustuksesta

Ilmeisesti vuodelta 1964. Yksityiskohta. Rakennuksen mukana tulut piirustus.

Sisustussuunnitelma 1968. Yksityiskohta rakennuksen mukana tulleeta piirustuksesta.

Sisustussuunnitelma 1987 ja sen päällä sähkösuuunitelma 1988. Yksityiskohta rakennuksen mukana tulleesta piirustuksesta.

Arkkitehti Yegezu Wondafrashin 1.10.1987 tekemä huoneseloste huoneesta nro "07" eli alkuperäisen pankkisalin eteläpäädystä. Lähde: Rakennuksen mukanan tullut asiakirja.

Arkkitehti Yegezu Wondafrashin 1.10.1987 tekemä huoneseloste huoneesta nro "08" eli alkuperäisen pankkisalin eteläpäädystä. Lähde: Rakennuksen mukanan tullut asiakirja.

Arkkitehti Yegezu Wondafrashin 1.10.1987 tekemä huoneseloste huoneesta nro "09" eli alkuperäisen pankkisalin eteläpäädystä. Lähde: Rakennuksen mukanan tullut asiakirja.

Arkkitehti Yegezu Wondafrashin 1.10.1987 tekemä huoneseloste huoneesta nro "10" ja "11" eli alkuperäisen pankkisalin pohjoispuolesta. Lähde: Rakennuksen mukanan tullut asiakirja.

Vuosien 1999 lähtien tämä vahtimestarin makuuhuoneen takaovi on ollut jatkuvasti kiinni.
Kun se 2008 avattiin, niin ovesta löytyi tarra "Rökfritt rum"

Alakerran ilmanvaihtputket inventoi ja puhdisti nuohooja Kari Hämäläinen.
Samalla puhdistettiin myösvahtimestarin alkuperäiseen WC:hen ja taaempaan huoneeseen tulevat poistoilmakanavat Kuva 17.6.2005.

Arkkitehtiylioppilaat tekemässä keittiöportaikon ja vahtimestarin kaksion mittauspiirustuksia 23.9.2005.

Miittauspiirustus syksyltä 2005. Yksityiskohta. Oulun Yliopisto. Arkkitehtuurin osasto. Arkkitehtuurin historia II. Ensimmäisen kerroksen pohjapiirustuksen yksityiskohta.
Mitattu 23.9.2005. Piirretty 27.11.2005. Arkkitehtiyliopilaat Riitahuhta, Sutinen, Kautti ja Merikari.

Laskettua kattoa puretaan kesällä 2008.
Alkuperäinen katto ja alkuperäinen kattorosetti sekä alkuperäisten keittiökomeroiden sijainti paljastuivat.

TT seinätasoitetta käytettiin katon ja seinien kolojen paikkaukseen.


Tasoitteen käytönjälkiä.

Liimamaalilla maalaamista.

Liimamaalauksen jälkeen katto oli hetken aikaa huolestuttavan laikukas. Tämä kuitenkin tasoittui maali kuivuttua.

Valmiina eteläseinän ylänurkkien levytykset ovat varsin huomaamattomat.

Pankkisalissa kattolistan alarauna sijaitsee ikkunasyvennyksen yläreunan tasalla.

Kattolistan korkeutta piirretään laservatupassin avulla.

Nurkkahuoneen koillisnurkan taulunripustuskiskot. Julkaistu WTF Design Oy / Sanna Paakkosen luvalla 2013.

Lasikuitutapettia reivitään irti


Revittyjä tapettisuikaleita ja aukaistu rossi.

Lattian länsipuolen rossista löytyneita paperipalasia. Paperi on vihreän maalin alapuolista paperia.
Siinä on piirrettynä ruudukko samaan tapaan kuin nykyään kontaktimuovirullissa.
Mustat viiva selventävät, missä tapetin viiva kulkevat.

Lähikuva edellisestä.
Mittaviivan vasemmalla puolella on paperi, jossa on koristeena ilmeisesti jokin kuvio, joka koostuu erivärisistä X-kirjaimista.
Kuvasta näkyy että (jäljempänä esitettävää) vihreää maalia on roiskunut tämän paperin päälle.

Jalkalistan takaa löytynyttä sammaleen vihreäksi maalattua tapettipaperia. Paperin leveys on ollut noin 55-58 cm.

Koska tästä huoneesta löydettyjen papereiden limitys on ollut huomattavan suuri (jopa noin 6 cm) ja kaikenlisäksi vaihtelevan suuruinen, niin pidettiin ilmeisenä, että tässä huoneessa alunperin kyseessä ei ole ollut kuviollista tapettia. Ainoastaan valkoinen tapettipaperi, joka on maalatu jugendille (ja empirelle) tyypllisellä tapaa vihreäksi.

Tätä vihreäksi maalattua taperripaperia löytyi myös lämpöpattereiden takaa, mikä vahvisti käsitystä niiden hyvin varhaisesta alkuperästä.

Papereiden kääntöpuolella on rapatun seinän hiekkaa ja paikoin sanomalehtipaperia.

Tässä kuvasuurennoksessa tapetipaperin takainen fraktuurakirjoitettu sanomalehtipaperi ja rappauksesta irronnut hiekka näkyvät selvästi.
Kysymyksessä siis on ehdottomasti alin seinäpinnoite.
Sanomalehtitekstien perusteella ei pystytty päättelemään sanomalehtien vuosikertaa.

Rappauksesta paperiin kiinnijääneet hiekanmuruset viitaavat enemmän tai vähemmän kiireessä tehtyyn pintarappaustyöhön. Sanomalehteä on ehkä käytetty makulatuurin korvikkeena tai heikon sliippauksen paikkailuun. Sanomalethipaperin päällä näkyvää rusahtavaa paperia pidettiin todennäköisimmin makulatuuria.

Siis rappauksen päällä alimmaisena kerroksena on sanomalehtipaperia. Sen päällä on hauras ruskea paperi, joka on maalattu jotakuinkin Thorvald Lindqvistin Tikkurila-värikartan jugend-vihreällä "232X"  tai "063X". Lattialistojen alueen maalausjäljistä oli pääteltävissä, että näitä vihreitä maaleja varhaisempia (pinta)maalauskerroksia ei ole olemassa.

Työselosteesta toisaalta tiesimme, että "keittiö ... tapetoidaan kiiltavillä pesunkestävillä tapeteilla"

Miten tämä piti ymmärtää? Koskapa sanomalehti on painettu fraktuura-kirjaisimilla, niin kyseessä on oltava hyvin varhainen kerros. Pidimme todennäköisenä, että vahtimestarin vähempiarvoinen keittiö maalattiinkin öljymaalilla vihreäseinäiseksi samaan tapaan kuin kylpyhuone, joka vain "spaklataan ja öljymaalataan 3 kertaan"?

Näytti siltä, että toteutus poikkesi työselostuksesta. Näinhän se menee tänäkin päivänä, että sopimuksen solmimisen jälkeen urakoitsija, rakennuttaja ja suunnittelija alkavat aina esittää muutoksia tai parannuksia. Perinteisesti rakentamisen toleranssit ovat olleet aika isoja.

Huomatavasti lisää samantyypisiä tapettinäytteitä löytyi myös rossipohjasta, jonne vahtimestarin puuhellan liesikuvun ja hormimuurauksien palasia on tipunut siinä vaiheessa kun lattian lounaisnurkka on aukaistu keskuslämmitysvesiputkia varten, myohemmin kuin länsiseinustan puuhella on poistettu sähköhelan tieltä ja kun noin vuonna 1951 on tehty länsiseinustalle viemärillinen vesipiste ja lopulta kun katon laskemisen aikoihin kaakkois- ja lounaisnurkkien kiinteät kaapit puretiin.. Lisätietoa varhaisista tapeteista toki olisi löydettävissä myös seinistä, joissa on yhä edelleenkin tallessa usean millimetrin paksuiset kerrokset eri pintamateriaaleja. Sen sijaan alkuperäisetn suunnitelmapiirustusten
   www.raahe.info/kirkkokatu.20/valokuvat/katutason_piirustukset/photos/photo3.html
mukaisesta itäseinustan vesipisteestä ei ole löydetty jälkiä.


Vaikuttaa että vihreitä kerroksia on ollu kolme (ks iso palanen patterin vierestä). Tämä vaalea vihreä on kuitenkin varsin myöhäinen kerrostuma. Se saattaa liittyä jotenkin myös keittiökomeroiden vihertävään sävyyn. Seinän hailakan vihreä maali jota kai oli myös puretun kaapin rossijtteissä on maalattu tummanvihreän vanhan kerroksen päälle. Ilmeisesti viimeinen vihertävä sävy on hieman vaaleampi kuin Tikkurilan Thorvald Lindqvistin -värikartan "149D", joka olisi ollut yleinen väri empite- ja jugend-aikakausina. Tätä vaaleaa vihreää ja muitakaan vihreitä ei ollut kaappien kohdalla eikä länsiseinän pitkällä (siis luoteisnurkaa lukuunottanatta) osalla.

Värimaailma on aina suhteellinen. Pinnan karheuden ja kiiltoasteen lisäksi valon värilämpötila, määrä ja kaikki ympärillä olevat pinnat väreineen vaikuttavat. Luonnonvalossakin tilanne vaihtuu vuodenajan mukaan. Vihreä on aivan erisävyistä sisätiloissakin, jos ikkunan ulkopuolella paljon puita ja niissä lehtiä. Absoluuttisen sävelkorvan tapaista värisilmää ei tiettävästi ole.

Jos seinät halutaan uudelleen maalata vihreiksi, niin kovettuvat öljymaalit voivat olla ongelmallisia elastisen lateksin pinnalle maalattuna, paljolti pysyvyyden kannalta. Tuotekohtaisesti on sitten vielä omia hienovirityksiä. Esimerkiksi Tikkurilan Lin-pellavaöljymaalista on omat laadut sisälle ja ulos ja tuoteselosteen mukaan sisämaali on tarkoitettu vain puupintojen maalaukseen. Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että voi käyttää muuallakin, mutta valmistaja ei ota siitä mitään vastuuta.

Ikkunaremontissa valitsimme aikoinaan Terra Linali -pellavaöljymaalin, koska oli oletettavaa, että sen kylmäpuristetulla pellavaöljyllä olisi paremmat homeenesto-ominaisuudet kuin kilpailijoiden öljykkeillä. Mutta nyt siis on tarkoitus maalata sisätiloissa ja kuivissa olosuhteissa. Onko siis esimerkiksi Tikkurilan Lin-öljymaali perusteltu vaihtoehto entisöintikohteissa? Sitä kun olisi helpompi sävytyttää (NCS-koodien ja Thorvald Lindqvistin luokituksen perueteella), sävyttäminen onnistuisi maaliliikkeessä, eikä joka erää tarvitsisi sävytyttää erikoismaalareilla. Se on selvä,että rautakaupassa sävytettyinä pigemntit eivät ole aitoja maavarejä, mutta muutoin tämä on paljolti makukysymys.

Tilannehan on se, että aivan tarkoin rakentamisajan maaleja vastaavia tuotteita on vaikea saada, koska eri ainesosat ovat hieman erilaisia, kuin tuolloin. Vaikkapa vain pellavaöljy tai maaväripigmentit. Sisamaalauksessa homeiden kanssa ei pitäisi tulla ongelmia. Jos tulee, ongelma on muualla kuin maalissa. Ulkona käytettessä suuri merkitys on eri tuotteiden homeenestoaineilla ja niiden määrällä. Moni valmistaja käyttää homeenestoaineena sinkkinaftenaattia. Tikkurilan Lin-pellavaöljymaalia siis pidetään tässä kohteessa hyvin perusteltuna valintana. Joku muu voi olla eri mieltä ja kommnetit otetaan kiitollisina vastaan osoitteessa  kirkkokatu.20@luukku.com.


Työselosteen ohjeen mukaan "keittiö ... tapetoidaan kiiltavillä pesunkestävillä tapeteilla" mukaan. Yhtenä vaihtoehtona pidettiin sitäkin, että käytettäisiin moderneja yksivärisiä jugend-vihreitä tepetteja - niitä lienee helppo löytää.

Jos olisi haluttu käyttää vihreää valmista paperipettia, niin lähinnä tumman vihreitä valmistapetteja olisivat ehkä Philgren ja Ritola Oy:n Tapettitehtaan yksivärinset tummanvihreät tapetit:

Ja etenkin lähellä olisi  "Uni" tapetti nro 69324 , jonka värisävy (noin NCS S 5025-G50Y) vastaa jotakuinkin näistä kahdesta maalikerroksesta päälimmäistä (seuraavassa skannauksessa värintoisto ei kylläkään ole oikein onnistunut):

Sen sijaan "Uni" tapetin nro 61642 värisävy (noin NCS S 5020-G10Y) on liian vihreä:

Vaikuttaa siltä, että kovin vaaleanvihreä väri, hailakan vihreä tai vaalea sinertävän vihreä eivät vakuta yhtä uskottavalta tällaisen korkean huoneen tapetteina.

Maire Heikkinen kirjassa "Suomen antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006: "Oman tapettityyppinsä vuosisadan alussa muodostivat lähes yksiväriset mallit, värinä usein voimakas punainen, mallina näissä oli vain lähitarkastelussa erottuva tekstiili-imitointikuvio. Näitä käytettiin arvokkaammissa kohteissa kuten saleissa usein leveän reunanauhan kanssa."

Toki siis tuollainen mainittu tekstiili-imitointikuvikin olisi mahdollinen, liki yksivärisessä vihreässäkin tapetissa.

Erittäin onnistunut kokonaisuus vihreäseinäisestä huoneesta.
   Valokuva kustannusosakeyhtiö Otavan porrashuoneesta.
Kuvaa ei esitellä tässä julisessa internet-sivustossa ennen kuin
julkaisulupa on saatu hankittua.

Esimerkki jugend-huoneesta, jossa on vihreäksi maalattu peräseinä. Vihreä ei ainakaan efektiseinänä ole (korkeassa huoneessa) liian ahdistava.
Kyseessä on Valter Thomén ja Karl Lindahlin suunnitteleman Kustannusosakeyhtiö Otavan toimitalon hyvin säilynyt porrashuone.
Punertavanruskeaksi kuultolakattu puu ja huonekalut näyttävät sopivan tummanvihreään seinäväriin.
Samoin rusahtavaksi murrettu kattoväri on maalarinvalkoista parempi.
Yksityiskohta valokuvasta kirjassa "Suomen Antiikkiesineet"

Esimerkki jugendhuoneesta, jossa on vihreä seinä. Valter Thomén suunnitteleman Oulun SYPin talon (eli nk. Pekurin talon) pankkisali, nykyinen pikaruokala.
Huomaa ja suhteuta vihreään senään ero rusahtavanvalkoisella kattomaalilla ja maalarinvalkoisella ikkunasyvennysten maalilla.
Erikoismaalari Katja Aaltosen kädenjälkeä. Mainittakoon, että tässä huoneessa värimaailma ja kuvioaiheet eivät vastaa alkuperäisiä.

Vahtimestarin asunnon keittiön seinäksi yllä esitetty runsas koristeellisuus olisi toki epäuskottavaa ja liiallista.

Esimerkki vihreäseinäisestä huoneesta, jossa vihreää on useammalla seinustalla.
Clementine Åstromin talo Oulussa, eli nk Rauhala, johon Valter Thomé suunnitteli muutostyöt 1916.
Huomaa maalarinvalkoisen kylmyys ikkunoissa.
Näiden tapettien aikakaudesta minulla ei ole tietoa.
Väri kylläkin on jugendiin sopiva ja klassinen ruutukuvio sopisi nk. elektismin kauteen - eli maailmansotaa edeltävään siirtymäkauteen jugendista takaisin kertaustyyleihin.

Runsaasti lisää vaikutelmia vihreistä jugend-huoneista löytyy Kirkkonummen Hvitträskin taitelijakodin museosta.

VALOKUVA

Esimerkki jugend-huoneesta, jossa kaikki seinät ovat vihreitä ja vihreä seinäväri ulottuu ikkunoiden yläpuolellekin. Hyvin suuressa huoneessa tällainen vihreys ei tunnut ahdistavan. Huomaa tässä valokuvassa myös se, mikä rauhoittava vaikutus on tummanruskeilla bakeliittisilla valokatkasijoilla ja pistorasioilla tämän huoneen olemukseen. Vertaliun vuoksi kuvittele mielessäsi valkoiset muovikatkasijat huoneen seinälle. Tämä on etenkin tärkeä sisustukselinen seikka, koska tämän päivän restaurointikohteessa käytetään joka tapauksessa enemmän sähköä (muuhunkin kuin valaistukseen) kuin 1910-luvulla. Valokuva sivustolta   www.tampere.fi/sanoinjakuvin/rakennukset/raatihuone/alakerta.html

Tauno Tarna kirjassa "Suomen antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006: "Jugendin aikana tapahtui tekninen mullistus, kun lamppuöljystä siirryttiin sähkön käyttöön. Uusi tekniikka ja voimakas tyyli antoivat yhdessä edellytykset valaisinmalleille, joille ei löydy historiallisia esikuvia, mutta jotka loivat perustan tulevien vuosikymmenien kehitykselle. ... Arkkitehdit suunnittelivat kansallisromantiikan aikana kokonaissisustuksia ja valaisimet olivat niissä tärkeitä huonekalujen ja kaakeliuunien ohella. Suomalaisten jugendin ajan arkkitehtien hienoissa sisustussuunnitelmissa on nähtävänä suuri määrä loistavia valaisimia, joista monet myös toteutettiin. ... Vanhoissa sähkövalaisimissa lampun kiinnitysosana on posliininen kaulus, ensin korkeampi ja myöhemmin matalampi. Metallina käytettiin messinkiä, jonka tilalle myöhemmin tuli turvallisuussyistä muovi, bakeliitti. Pistotulppia alettiin valmistaa bakeliitista 1920-luvulta alkaen. Aivan alussa hehkulampuissa ei ollut kerrettä,, joten ne voitiin irrottaa nostamalla, kun posliinirengas oli kierretty pois."

Marja-Liisa Ripatti kirjassa "Suomen antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006: "Monia sähkölaitteita alettiin tuottaa ja markkinoida jo 1920-luvun alkuvuosina. ... Sähkön leviäminen pelkästä valaistuksesta laitteisiin muutti keittiötä, samoin valaistuksen vähittäinen parantuminen. Alettiin neuvoa seinälampun sijjoittamista työpöydän yläpuolelle, Kotilieden mallikeittiössä ensimmäisen kerran 1925."


Esimerkki vihertävistä tapeteista.



Koska alkuperäisissä tapettinäytteissä ei ollut viitettä valkoisesta pohjamaalauksesta, sitä ei käytetä tässäkään tapauksessa, vaan pohjamaalaus tehtiin laimennetulla Lin-pelavaöljymaalilla.


Myynnissä ollut lasten piirustuspaperirullan leveys on kylläkin vain 47 cm (verrattuna alkuperäisen makulatuuripaperin leveyteen, joka olisi tarkkaan ottaen ollut noin 55-58 cm).


Tämä paperi osoittautui huonohkoksi valinnaksi kahdesta syystä. Ensiksikin sen tapetointi oli todella vaikeaa. Lisäksi se oli niin imukykyistä että se heti imaisi pellavaöljyn kosteuden itseensä ja maalipintaan jäivät selkeät siveltimenkarvojen tihetä viivat.Mahdollisesti ongelma olisi korjaantunut käyttämällä Lin kiiltoöljyä, mutta tässä tapauksessa oltaisiin ajauduttu entistäkin kauemmaksi alkuperäisestä pellavaöljymaalaamisesta.


Makulatuurin kiinnittämisessä listerinä muistaakseni käytettiin aitoa tärkkelysliisteri tapettien ja seinäpapereiden liisteröintiin. Tapettiliisteri sopii liimamaalitapetteihin, oksapaperiin, muihin tapettipapereihin ja se on hyvä sideaine liimamaaliin, jonka tulee näyttää vanhalta. Pussillinen liisteriä riittää 30 m² tapettia (ja se riittäisi vähän pienempään määrään oksapaperia, jolle mielellään käytetään vähän enemmän liimaa sisältävää liuosta). Liisterissä ei ole muovia lisäaineena. Koska liisteri on puhdasta tapettiliisteriä, siitä ei jää läiskiä tapettiin tai paperiin, kunhan liisteri pyyhitään pois sen ollessa märkää. Liisteriaine liuotetaan veteen n. 2 tuntia ennen käyttöä. Voidaan säilyttää valmiina liisterinä suljetussa astiassa noin viikon.




Mainittakoon, että vahtimestarin keittiössä myös keskuslämmitysputkien alaosat malattiin vihreiksi.



Myöhemmin nämä tiedot tapettiasioista siirretään tai linkitetän huonekorttiin ja tapetikortiin

Verhojen ripustus

Vintiltä löytyneen alkuperäisen/varhaisen mallin mukaiset verholaudat tilattiin Tilmannilta 14.8.2008.


Tällaiset verholaudat maalataan pellavaöljymaalilla. Mutta niiden värisävyä ei vielä päätetty.

Varsin pian kuitenkin huomattiin, että näissä vahtimestarin asunnon huoneissa on todennäköisimmin ollut messinkiset verkoputket samaan tapaan kuin tiedämme pankkisalissa olleen. Nimittän alakerran korkeissa huoneissa tällainen klassinen kreikan palkistomainen (mutta ei katonrajaan sijoittuva) verholauta teksisi odon vaikutuksen. (Toisessa kerroksessa tilanne on toinen, kun verhotangot ja veholauta sijaitsevat aivan katon rajassa. Nämä puiset verholaudat lienevätkin peräisin toisesta kerroksesta)


Messinkiputket ja päätyköristeet löysin Pattijoen Wanha Edvard antiikkikaupasta ja messinkiset seinäkoukut löytyivät oululaisesta antiikkikaupasta.

Se, että sinäköukkujen löytäminen oli vaikeaa on aika tavallinen tilanne vanhojen rakennusosien kanssa. Helposti irroitetavat osat (kuten tässä verhotangon tanko osa tai ovissa pelkät kahvat) otetaan mukaan, mutta vaikeammin irroitettavat osat (kuten verhotankojen seinään ruuvatut kiinnikkeet tai ovissa avaienreikiä ja ovenkahvoja ympäröivät metalliset helat) jätetään irroittamatta ja viedään lopulta kaatopaikale.


Ote alkuperäisestä työohjeesta:

Ikkunoiden ja ovien yläpuolilla asennetaan verhokoukut.

Oululaisesta antiikkikaupasta löytyneitä erilaisia verhotankojen messinkinuppeja.

Verhokoukut (messikisten verhotankojen seinäkiinnitysosia varten) olivat tallella vahtimestarin makuuhuoneessa, mutta vahtimestarin keittiössä niitä ei ollut. Mahdollisesti ne on poistettu ja rapattu umpeen. Todennäköistä myös on, että ikkunan molemmilla puolilla olleet komerokaapit ovat estäneet verhotankojen seinäkiinnitteiden käytön ja verhotanko lienee kiinnitetty suoraan komeroiden kylkiin. Nyt kun komerokaappeja ei ole, niin johdonmukaisuuden vuoksi myös vahtimestarin keittiöön asennettiin ruuvikiinnityksellä verhotainkojen seinäkiinnityskappaleet ja niihin verhotangot.


Ei ole estettä sille, että halutessaan vuokralainen kiillottaa varhotangon.


Tätä kohtaa tarkenetaan myöhemmin kalterien historialla

Ikkunat
Ikkunoita ei pystytty kunnolla entisöimään nyt tämän remontin yhteydessä. Alkuperäisen keittiön karmeista poistettiin maali, ne pohjamaalattiin Terra Prelinillä (mutta välihionta ja spaklaus jäivät huomattavan puuttellisiksi), ne välimaalattiin ohennetulla Terr Linalilla ja pintamaalattiin konsentroidummalla Terra Linalilla. Sävy on sama kuin rakennuksessa muuallakin.

Alkuperäisewn keittiön (etelämpuoleisessa ainoassa) ikkunassa on vuoltuna numerointi "1 E"

Sisäpokien huoneenpuoliset pinnat vain maalattiin 2 kertaan vanhan lateksimaalin päälle, sävytetyllä maalilla.

Talonmiehen makuuhuoneessa on siis alkuperäiset valurautaiset korvasalvat mutta vahtimestarin keittiön ikkunaan jouduttiin tilaamaan messinkiset korvasalvat  Rakennusapteekista.


Myös terveysikkunan metalliosista poistettiin maali. Niitä ei kuitenkaan ehditty kasitellä ruosteenestomaalilla.



Ovet
Suunnitelmana oli, että ovet maalataan joko alkuperäisellä vaalealla vihertävällä sävyllä tai Göran Gundmussonin ohjeiden mukaan huomaamattomalla harmaalla saävyllä. Vahtimestarin huoneiston alkuperäisiä ovia ei ollut säilynyt. Tässä vaiheessa käytettiin myöhempien vuosikymmenten levyovia.

Huoneiden välisestä ovesta poistettiin maali, pohjamaalaus tehtiin Terra Prelinillä (mutta välihionta ja spaklaus jäivät huomattavan puuttellisiksi), ne välimaalattiin ohennetulla Terr Linalilla ja pintamaalattiin konsentroidummalla Terra Linalilla. Sävy on sama kuin rakennuksessa muuallakin.

Huoneiden välisen oven karmin itäisestä pystypuusta löytyi merkintä VIII, joka on oven alkuperäinen numerointi.

Karmin länsipuolen yläosaan jätettiin pieni kohta, josta alkuperäinen maali ja värisävy ovat nähtävissä.


Vuoden 1914 valokuvan mukaisesti on mahdolista, että oviaukkojen syvännysten seinämät ovat oleet maalattuina esim kitinvihreällä.











Ovilevyjen rekonstruointi 2013 alkaen

"Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen ovia korjattaessa on tavoitteena kaikkien tyyliin sopivien ovien ja listojen säilyttäminen. Jos parannuksia tarvitaan, on ne tehtävä mieluummin täydentämällä rakennetta lisäyksin kuin poistamalla ja uusimalla siitä osia." (Museovirasto, 2000, Korjauskortisto, Ovien korjaus, s. 5)

Kaksion kahden huoneen välinen väliovi

Sisällysluettelo:



Nyt rekonstruoitavan ovilevyn oviaukko sijaitsee rakennuksen ensimmäisen kerroksen kaakkoisnurkan kahden huoneen välissä:


Nykyinen kommuuti on alkuperäisen kaakeliuunin kohdalla ja on merkillepantavaa, että kaakeliuuni on sijainnut varsin lähellä tätä oviaukkoa. Tällä ei liene ollut suurta merkitystä, koska ei ole ollut haittaa siitä, jos lämpöä karkaa pienen kaksion yhdestä huoneesta toiseen huoneeseen.

Sama oviaukko vastakkaisesta suunnasta kuvattuna:

Nyt rekonstruoitava ovilevy aikakautensa ja tyylisuuntansa edustajana

"ovilla on vanhastaan katsottu olevan erityinen merkitys sekä kuvaannollisesti että arkkitehtonisena koristeena. Ovi on enemmänkin kuin pelkkä rakennusosa. Se toivottaa tulijan tervetulleeksi tai torjuu pois, se viestittää rakennuksen varallisuudesta ja asukkaiden tyylitajusta." (Museovirasto, 2000, Korjauskortisto, Ovien korjaus, s. 2)

"Vanhojen rakennusten ovet ovat yleensä sekä tekniikaltaan että yksityiskohdiltaan paikkakuntansa puusepäntaitoa parhaimmillaan. Niiden rakentamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota ja niistä tuli usein itsenäisiä rakennustaiteellisia teoksia." (Museovirasto, 2000, Korjauskortisto, Ovien korjaus, s. 2)

Peiliovi oli rakenteena olemassa jo antiikin maailmassa. Pohjoismaihin katsotaan peilioven saapuneen keskiajan lopulla, ja Suomessa niitä lienee ensinnä käytetty sisäovina linnoissa ja aateliskartanoissa. (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 10, Hanko 1988)

"Ensimmäiset kehys- eli peiliovet tunnetaan Pohjoismaissa jo 1500-luvulta." (Museovirasto, 2000, Korjauskortisto, Ovien korjaus, s. 3)

1700-luvulla - - pariovet - á deux battants - yleistyivät tällöin juhlavampien tilojen ovina. (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 10, Hanko 1988)

"Kehyksellinen peiliovi vakiintui asuinrakennusten ulko-oveksi 1800-luvulla. Sisäovina peiliovet olivat käytössä aina 1930-luvulle asti. Hienoimpia tiloja korostettiin korkeilla pariovilla, jotka tulivat käyttöön 1780-luvulla." (Museovirasto, 2000, Korjauskortisto, Ovien korjaus, s. 4)

"Sisäovien tulee olla vähintään 2 jalkaa leveitä ja 6 jalkaa 3 tuumaa korkeita (59 cm x 186 cm). Suhteet riippuvat muuten huoneen suuruudesta. Suuri ovi pienessä huoneessa saa sen näyttämään entistäkin pienemmältä. Jos leveys on annettu, määräytyy pienin korkeus tästä siten, että puolet leveyden ja 2 jalan erotuksesta lisätään 6 jalkaa 3 tuumaan. Yksinkertaiset sisäovet ovat tavallisesti 2 jalkaa 10 tuumaa leveitä ja 5 jalkaa 8 tuumaa korkeita (84 cm x 198 cm). Suurissa huoneissa tehdään oviaukko vähintään 4 jalkaa leveäksi (119 cm)". Näin kirjoitti C. Stål ensimmäisessä ruotsalaisessa rakennusopissa Lärobok i Byggnadskonten (1834). (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 13, Hanko 1988)

Yksiosaisten sisäovien tavallisin koko kasvoi 3 x 7 jalkaan (89 cm x 208 cm) ja pariovien 4 x 8 jalkaan (119 cm x 239 cm). Nämä mitat annettiin niin hyvin ruotsalaisessa von Rothsteinen rakennusopissa vuonna 1856 ja 1875 kuin Sjoströmin Maatalous-Rakennuksissa 1891. Ovien ainesvahvuudeksi Rothstein esitti peileissä 20 mm, harvemmin 25 mm, ja kehyksissä 32 mm (37 mm), pariovissa sekä upotettavaa lukkoa käytettäessä 42 mm (49 mm). Asp jatkoi samaa linjaa: "Kammarin ovi tehdään yksisiipinen, tavallinen suuruus on 0,9 x 2,1 m. Salin ovet ovat pariovia, jonka puoliskot tavallisesti ovat 0,6 x 2,4 m. Raamipuiden mitat: 35 x 120 - 45 x 150 mm; peilin paksuus: 20 - 25 mm." (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 15, Hanko 1988)

"Vuosisadan vaihteen jugendarkkitehtuuri vastusti klassista peilijakoa ja muotohöylättyjä profiileita - - Kehykset saattoivat olla erittäin leveitä - - Kehykset olivat esimerkiksi suorina portaina profiloidut" (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 15, Hanko 1988)

"Myös jugendovia maalattiin, mutta yksivärisen vaaleiksi" (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 15, Hanko 1988).

20-luvun klassismi jatkoi osittain jugendin linjaa - - profiloituina pienin terävin viivoin. Vaalea yksivärinen maalaus oli valttia. (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 15, Hanko 1988)

Jugendtyylin ja 20-luvun klassismin matalat pikkuprofiilit eivät sen sijaan useinkaan irtolistoja tarvinneet [toisin kuin esim amerikkalaisen tyylisissä ovissa]. (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 15, Hanko 1988)

Stål antoi tarkkoja ja käytännöllisiä neuvoja ovien sijoitteluun: "Sisäovien paikan määräävät osittain ikkunat ja kaakeliuunit, osittain huonekalut. Mikään ovi ei saa tulla liian lähelle poikittaista seinää, vaan vähintään 1 1/2 - 2 jakaa siitä (45-59 cm), niin että tuoli voidaan asettaa myös sinne; jo ovi erkanee kauemmas, tulee etäisyyden seinään olla 7 tai 8 jalkaa (208-238 cm), niin että sänky tai pieni sohva voi saada paikan; 4 tai 5 jalan etäisyys on vähemmän sopiva, se on liian suuri pienille huonekaluille ja liian pieni suurille. Myöskään ovi ei saa olla 6 jalkaa (178 cm) lähempänä kaakeliuunia koska lämpö muuten karkaa huoneesta. Siellä missä se käy päinsä, tulee ovien ja ikkunoiden vastata toisiaan. Monet ovat asuinhuoneessa vähentävät sen mukavuutta, koska ne vievät tilaa huonekaluilta; Kaksi, korkeintaan neljä ovea on täysin riittävä määrä suurimmissakin huoneissa." (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 13, Hanko 1988)

Stål määritteli 1832 ovien aukeamissuunnan seuraavasti: "ei saa avautua - - mikään suuremman huoneen ovi pienempään päin, koska ne muuten tulevat esteeksi. Ovi tulee aina voida avata kohti ikkunoita ja poispäin kaakeliuunista." Ovi on edustavamman näköinen aukeamispuolelta, ovilevyn reuna ei jää karmin huulloksen peittoon eikä karmi muodosta tälle puolelle ovea varjostavaa syvennystä - tämäkin on vaikuttanut edelle esitettyyn aukeamissuuntaan aina arvokkaampaan tilaan päin. (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 13, Hanko 1988)

Turun tuomiokapituli määräsi kiertokirjeessään 1930 Suomen kaikkien kirkkojen ovet muutettaviksi ulospäin aukeaviksi onnettomuustapausten varalta - tulipalon syttyessä ovelle tunkeva kansa estäisi sisäänpäin kääntyvien ovien avaamisen. Vähitellen muuttuivat muutkin ulko-ovet ulosaukeaviksi. (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 13, Hanko 1988)

Alfred Sjoström määritteli kirjassaan Maatalous-Rakennuksia 1891 ovien aukeamisen seuraavasti: "Kaikki ulko-ovet sekä asuinhuoneissa että karjakartanoissa ovat asetettavat aukiamaan ulospäin, jotta ihmiset ja eläimet tulenvaaran sattuessa helposti pääsevät ulos. Eteisestä lähtevät ovet asetetaan aukimaan eteiseen päin, pienempien ja suurempien huoneiden väliovet asetetaan suurempiin päin aukiamaan, jotteivät vähentäisi tilaa pienemmissä." (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 13, Hanko 1988)

RakMK osan E1, 1997, mukaan oven, jonka kautta on pääsy ulos, uloskäytävään tai uloskäytävään johtavaan sisäiseen käytävään, tulee avautua poistumissuuntaan, jos oven kautta poistuvien henkilöiden määrä on yli 60. (RT 42-10643)


Ovilevyn teettäminen

-Ovilevyn teettämistä harkittiin kolmella eri urakoitsijalla. Kaikilla kolmella on korkea ammattitaito peiliovien tekemisestä ja yhteistyö kaikkien kolmen kanssa aiempien projektien yhteydessä on ollut erinomaista.
-Ovilevyn profiililaudat lopulta päätettiin teettää muhoslaisella Tillman Oy:llä, koska alkuperäiset ovilevytkin on tehty höyläämössä/verstaassa. Aikataulutukseen liittyen Tillamannin etuna ovat myös laaja puutavaravarasto, oma kuivaamo ja eteenkin se, että he tekevät profiilien höylänterät itse - vain mielikuvituksen ollessa rajana.
-Myös liminkalainen puusepänliike Jussi Sutela Oy olisi pystynyt tekemään ovet yhtä hyvin, ja Sutela Oy:n kanssa tultaneenkin tekemään rakennuksen ulko-ovet. Tällä kertaa kuintekin tarvittiin enemmän höyläämö-tyyppistä yritystä.
-Restaurointipuusepät Nuutti Ay on profiloitunut käsityöhön ja olisi vaivatta pystynyt ekemään ovilevyt yksittäiskappaleina. Sen ammattitaitoa on käytetty ja tullaan käyttämään rastauroitavien ovilevyjen, karmien ja ikkunoiden kohdalla.
-Koko ajan myös talon omaa verstasta ja sen konekantaa pyritään kehittämään niin, että tulevaisuudessa ovilevyjen korjaaminen ja ehkä kokoaminenkin onnistuisi paikan päällä.

1800-luvun loppupuolella alettiin listoja ja myös ovia valmistaa yhä enemmän koneellisesti. Englatilainen Bentham suunnitteli ikkunaprofiilien koneellista höyläystä Venäjällä jo 1790-luvulla, ja 1827 skotlantilainen Muir patentoi esikuvaksi tulleen listahöyläkoneensa. Göteborgiin rakennettiin englantilaisin konein varustettu höyrypuusepäntehdas 1852. Suomen ensimmäiset höyryverstaat syntytivät 1860-luvulla. (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 14, Hanko 1988)

Vähitellen ovien valmistus siirtyi työmaalta verstaisiin. Koneellistaminen helpotti monimutkaistenkin profiilimuotojen valmistusta, ja kun vuosisadan lopulla vallannut makusuuntaus suosi rikasta koristeellisuutta, yleistyivät leveät ja runsaat profiloinnit myös ovissa. Tehdastekoinen ovi eroaa yleensä käsintehdystä siinä, että pystyjen kehyspuiden profiilihöyläys kulkee myös vaakapuiden liitoskohtien läpi (sen huomaa ovea alta- tai päältäpäin tarkastelemalla), koska kehystavara on ollut valmiiksi höylättyä. (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 14, Hanko 1988)

Oven kehän (eli ovenkarmin) sisämitat

-Oviaukon alkuperäisen ovenkarmin maalattu kynteleveys vaihtelee kynteaukon ylemmän saranan, lukon ja alemman sarana tasoilla seuraavasti 80,15 cm, 79, 85 cm ja 80,0 cm. Myös vatupassilla tarkistettuna karmin pystykappaleet pullistelevat hieman oviaukkoon päi - ne todennäköisesti on aikoinaan kiilattu turhan tomerasti paikoilleen.
-Karmin kynteaukon kyntekorkeus on (aeimmin suoritetun mittauksen perusteella) noin 219,0 cm - 220,0 cm.
-Kynteen korkeus yläkappaleessa ja kyntteen leveys sivukappaleissa oli kauttaltaan luokkaa 10 mm - 11 mm, eikä sitä ryhdytty tarkemmin määrittämään, koska tällä mitalla ei  suurempaa ole merkitystä ovilevyn teettämisen kannalta.
-Ristimittoja ei 14.12.2013 mukana olleilla työkaluilla ja yksin työskenneltäessä voitu ottaa.
-Kynteen syvyys vaihtelee 44,43 mm ja 46,75 mm välillä. Pienin mittatulos oli lukkopuolen pystypuun yläosassa ja suurin mittaustulos oli saranapuolen pystykappaleen ylemmän saranan tienoilla.
-Vatupassilla tutkittuna saranat ovat päälletysten sekä oikea-vasen -suunnassa että eteen-taakse -suunnassa. Vatupassilla tutkittuna karmin saranapuolen pystypuu vaikutti keskivaiheilla pullottavan ehkä 1,5 mm kynteaukkoon päin. Vastaavasti lukkopuolella karmin pystypyy vaikutti pullottavan keskivaiheillaan kynteaukkoon päin ehkä 2-2½ mm. Tämä pullotus siis kävi ilmi myös kynteaukon leveyttä eri korkeuksilla mitattaessa, mutta ei ehkä näin suurena millimetrimääräisesti. Karmin yläkappale ei ole aivan vaakasuorassa, vaan sen kynte on lukkkopuolella noin 3 mm korkeammalla kuin saranapuolella.

Oven käyntivälit

-Talossa on säilyneenä kaksi alkuperäistä asuinhuoneiden väliovea karmeineen, pelvelijanhuoneen ovi sekä eteläisen makuuhuoneen ovi (joskin tätä jälkimmäistä on hieman sahattu alapäästään, lattiankorotuksen yhteydessä). Lisäksi säilyneinä on pariovia, kellarin ja varaston ovia sekä muutamia karmeja. Käyntivälit määritettiin kuitenkin ainoastaan ym. kahdesta asuinhuoneiden välisestä ovesta, koska niiden laatutaso paremmin vastaa sitä ovea, jota nyt ollaan tekemässä.


-Ovilevyn yläkappaleen yläpuolinen käntiväli kasvoi eteläisen makuuhuoneen oven saranareunalta <0,5 mm:stä lukkoreunan puoleiseen 5,35 mm:iin. Vastaavasti palvelijan huoneen oven yläreunan käyntivali kasvoi noin 0,5 mm:stä 3,13-2,1 mm:iin.
-Ovilevyn saranapuolen käyntiväli vaihteli eteläisen makuuhuoneen ovessa ylhäällä 3,7 mm, keskellä <0,5 mm. Alhaalla maalatulla kohdalla käyntiväli oli 0,9 mm ja viereisellä kohdalla, josta maalit oli poistettu, 2,20 mm. Vastaavasti palvelijanhuoneen saranapuolen käyntiväli oli ylhäällä <0,5 mm, puolivälissä 1,0 mm - 1,5 mm ja alhaalla 0,95 mm - <0,5 mm.
- Ovilevyn lukkopuolen käyntiväli kasvoi eteläisen makuuhuoneen ovessa yläosan <0,5 mm:stä alaosan (maalikerrosten kanssa) 3,11 mm:iin. Viereisessä kohdalla, josta maalit on poistettu, käyntiväli oli 4,0 mm. Vastaavasti palvelijan huoneen oven lukkopuolen käyntiväli vaihteli yläosan 2,1 mm:stä, keskivaiheen 3,1 mm:iin ja alaosan 2,6 mm:iin.
-Yllä mainittujen kahden kohdan perusteella (joissa oli käytettävissä käyntivälin mittausarvo maalattuna ja maalamattomana) pidetään yläkerran ovien lateksimaalikerrosten paksuutta jatkossa 0,5 mm:nä, ellei sitä muutoin ole tarkemmin määritetty.
-Ovien keskivaiheilla (maalamattomien pintojen) käyntivälit ovat siis oleet luokkaa 1½ mm - 2½ mm. Seuraavissa laskelmissa käyntivälinä pidetään 1 mm:a (tästä mahdollisesti aiheutuva ahtaus höylätään sitten työmaalla ovilevystä pois).
-Kynnyksen kohdalla olevaan käyntiväliin lisätään profiloiden messinkilistan paksuus 1,75 mm.
- Ovelien ovien tiivistysvälejä ei tässä määritetä tarkemmin, koska kyntteen syvyys on tiedossa sekä vastaavanlaisten olevien ovilevyjen kehyksen paksuus on mitattavissa - on vain varmistettava, että rekonstruoitavasta ovilevystä ei tule oleellisesti vääränpaksuinen.

Sulkeutumissivulle siirryttäess' käyntiväli levenee 3 asteen vauhdilla:


Oven kehän solikkeet (eli ovenkarmin helat) sekä niiden sijainti


Ovi on siis oikeakätinen. Saranan etäisyys karmin aukeamissivusta näkyy seuraavasta kuvasta:





Alempi sarana sijaitsee karmin kynteaukon kyntekorkeuden yläpäätä 183,5 cm - 196 cm alempana. Seuraavassa kuvassa sitä on mitattu kynnyksen (puretun) kyntteen arvioidun pohjatason tienoilta:


Seuraavasta kuvasta käy ilmi alemman saranan saranalehden sijanti sivusuunnassa:


Tämän kokoisia norjalaisia saranoita on ollut tavattoman vaikeaa löytää. Tästä johtuen tähän ovilevyyn tarvittavat saranat on alunperin irroitettu kellarikäytävästä pohjoiseen varastoon johtavasta ovesta. Itseasiassa tämä "lainaaminen" oli tehty jo aiemmin siinä vaiheessa kun nämä saranat suunniteltiin laitettavaksi myymäläpuodin ulko-oveen (ja kiinnitettiinkin sen karmiin), mutta tämä vahtimestarin huoneiston ovielvy ehti kuitenkin ensimmäisenä rekonstruoitavaksi. Myymäläpuodin ovenkarmin kolmesta saranasta yksi on puuseppä Hannes Vähäsöyringiltä - tässä vaiheessa ei enää muisteta, mikä saranoista on Vähäsöyringiltä. Vähäsöyrinki on myös poistanut näistä saranoista maalit.


Ovessa toletetaan olleen kynnyksen suojina messinkilistat, mutta ne siis on poistettu samalla kun kynnystä on mataloitettu.

Alkuperäistä lukkoa luonnollisestikaan ei enä ole tallessa. Kuitenkin on ollut seuraavassa kuvassa esitettyä tyyppiä:


Tähän nyt rekonstruoitavaan oveen valittiin yo. keskimmäinen lukko. Siinä on kuitenkin huomioitava, että saranoiden asettelu poikkeaa hieman talon alkuperäisistä lukoista:


Kerrätyslukon kätisyys oli väärä, joten lukko purettiin, telki käännettiin oikeakätiseksi, lukko öljyttiin ja kasattiin uudelleen:


Lukon upotuksen mallia katsottiin ovilevyistä XII ja II:



Sama lukon upotus lukkoreunalta kuvattuna:


Vastaavasti analysoitiin myös alkuperäisten helojen sijainnit:




Oven kehän kynnyspuun restaurointi


Reklonstruoitavan ovilevyn ulkomitat

Rekonstruoitavan ovilevyn leveys = kynteaukon maksimileveys - 2 x käyntiväli = 80,15 cm - 2 x 1 mm = 79,95 cm eli noin 80,0 cm.

Rekonstruoitavan ovilevyn korkeus = kynteaukon maksimikorkeus - 2 x käyntiväli = 220,0 cm - 2 x 1 mm = 219,8 cm eli noin 220,0 cm

Rekonstruoitavan ovilevyn ristimittoja ei nyt ole käytettävissä, mutta tiedostetaan se, että ovilevyn sivut ja kulmat eivät tule olemaan aivan suoria.

Rekonstruoitavan ovilevyn paksuus määritettiin helpoiten kellarista tuoduista kahesta ovesta ja se oli 45 mm.


Malleina käytetyt kaksi rakennuksen alkuperäistä ovea

Kellarin itäisen varastoon jossain vaiheessa siirretty huoneenovi:


Kellarin pohjoisluoteisen varaston ovi:


"peiliovi on purettavissa osiin. Ovi on koottu yleensä siten, että poikkikappaleet (peilin kehykset) on liitetty pitkään sivuun tai keskikappaleeseen ja peilit on sovitettu paikoilleen. Viimeisenä on asetettu toinen pitkä kappale. Kehykset on koottu liimaamalla ja tapittamalla (kuva 15). Kulmat on usein vahvistettu puutapeilla. Oven purkamisen vaikeusaste riippuu liimaliitosten kunnosta." (Museovirasto, 2000, Korjauskortisto, Ovien korjaus, s. 9)

Ovilevyn kehyksen pystykappaleet sekä kehyksen sisäreunojen profiilimuoto ja nuutti

-Talon säilyneissä 45 mm paksuissa ovissa pystykappaleiden leveys vaihtelee (koska ovilevyjä on tarpeen tullen hieman kavennettu tällä keinoin). Vähäarvoisimmissa kellarin ovissa tätä kaventamista on tehty laiskemmin ja usein vain toiselle reunalle ovilevyä - ei siis symetrisesti molemmille puolilleen. Näistä kellarin ovista löytyivät leveimmät kehyspuukappaleet, 185 mm:



Kehyksen sivukappaleen kruusauksen profiili käy ilmi seuraavasta kuvasta:

Höylätyn nuutin syvyys  on noin 16 mm. Höylätyn nuutin leveys on noin 12,8 mm. Lopullisen nuutin leveys vaihtelee, joissakin ovissa näkyy, että sitä on jälkikäteen levennetty pöytäsirkkelillä noin ½ mm, esimerkkinä kellarin pohjoisluoteisen varaston ovi:


Yo. kuvissa vasemmalta lukien profiili on 0 mm - 15 mm kohdalla noin 33 mm paksu; 15 mm -  54 mm kohdalla noin 38 mm paksu; 55 mm - 70 mm kohdalla noin 42 mm paksu; 70 mm - 185 mm kohdalla noin 46 mm paksu. Kun näistä otetaan pois 2 x ½ mm maalikerrokset, niin paksuuksiksi jää noin 32 mm, 37 mm, 41 mm ja 45 mm.

Oven sulkeutumista heplottamassa profiilin ulkoreuna ei ole 90°:n kulmassa ove muuhun tasoon, vaan siinä on viiste siten, että profiilin sulkeutumissivu on noin 2 mm lyhyempi kuin aukeamissivu.

Klassinen peiliovi muodostui kehyksestä sekä täytteenä olevista puisista peileistä. Peili oli viistetty reunoiltaan ohuemmaksi ja upotettu kehyksessä olevaan uraan. Ura oli niin syvä, että peili pääsi hieman liikkumaan kosteudenvaihteluiden mukaan. Kehyspuut oli kruusattu eli keilattu, toisin sanoen koristettu profiilihöylällä siltä reunalta, johon peili oli upotettu. Tällaista peilirakennetta sanottiin puoliranskalaiseksi. (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 11, Hanko 1988)

Pystykappaleet on tehty liimaamalla kaksi kapeampaa lankkua vierekkäin.


Kellarin ovet on tehty huonolaatuisesta puutavarasta:



Ovilevyn kehyksen ylin poikkikappale sekä kehyksen sisäreunojen profiili ja nuutti

Talon säilyneissä 45 mm:n ovilevyissä ylimmän poikkikappaleen korkeus vaihtelee, koska alkuperäistä höyläprofiilia on tästä kohtaa mataloitettu (koska tällä keinoin ovesta on saatu siromman näköinen). Kuitenkin yläkerran ovissa korkeimmillaan profiili on ollut liki 14,5 cm korkuinen, ruokasalin itäisen kaksoisoven etelämpuoleisemmassa ovipuolikkaassa:


Kellariin mentäessä ovien sopusuhtaisuudelle ei ole ollut niin enää väliä ja vaikuttaa siltä, että ainakin keittiöportaikosta kellariin johtavan oven yläreunaa ei ole viitsitty kaventaa lainkaan - ja tuskin Thomé on tällaisen vähäpätöisen oven suhteen mitään rakennepiirustuksia tehnytkään. Tämän profiilin korkeus on liki 18,5 cm:


Joka tapauksessa tästä voitaneen päätellä se, että myös yläkappaleet on tehty noin 18,5 cm materiaalista - voisi nimittäin kuvitella, että matalammille yläkappaleille ja korkeammille alakappaleille ei ole höylätty erillisiä profiileita.

Kehyksen yläkappaleen kruusauksen profiili käy ilmi seuraavasta poikkileikkauksesta:


Vasemmalta lukien profiili on 0 mm - 15 mm kohdalla noin 32 mm paksu; 15 mm -  30 mm kohdalla noin 42 mm paksu ja 30mm-145 mm(-185 mm) kohdalla noin 46 mm paksu. Kun tässä ovessa on ainoastaan ohut öljymaalikerros, niin näistä mitoista ei tarvitse ottaa pois mitään lateksimaalin paksuutta (2 x ½ mm). Siis pakuuksiksi jää samat profiilipaksuudet kuin sivukappaleillakin, eli noin  32 mm, 41-42 mm ja 45 mm. Toisin kuin sivukappaleissa tässä profiilissa ei ole 37 mm:n paksuista kohtaa ollenkaan.

Ovilevyn kehyksen alin poikkikappale sekä kehyksen sisäreunojen profiili ja nuutti

Oven kehyksen alin kappale on tehty samalla profiililla kuin yläkappalekin, mutta näissä kohdissa profiilia ei ole juurikaan mataloitettu, vaan ne ovat jotakuinkin 18 cm: n korkuisia.


Vastaavan korkuisia alakappaleita löytyy myös toisen kerroksen asuinhuoneiden ovilevyistä.

Ei ole löytynyt viitettä siitä, että näitä alakappaleita olisi liimattu kahdesta lankusta:


Alakappaleen tasotappiliitos käy ilmi seuraavasta kuvasta:


Toisin kuin asuinhuoneissa kellarin ovessa kiilat ovat saattaneet olla hyvinkin huolittelemattomat.



Ovilevyn kehyksen keskimmäinen poikkikappale sekä kehyksen sisäreunojen profiili ja nuutti

Keskikappaleen korkeus on eri ovissa 14,1 mm - 14,3 mm. Senkin ylä- ja alareunassa on 15 mm levyiset kruusaukset. Profiili on hoikennettu samaan tasoon sivukappaleen hoikimman kohdan kanssa (eli siis tällä kohtaa se on 32 mm paksu). Vaikka asiaa ei ole vielä päästy näkemään, niin lienee selvää, että nuutti on näissäkin kappaleissa samanlainen 12,8 mm x 16 mm ura.

Keskimmäinen poikkikappale on siis syvyyssuunnassa muita kehyspuita hoikempi:



Näiden tietojen perusteella on mahdolista alustavasti piirtää keskimmäisen poikkikappaleen profiili:


Koska lukko tulee tämän poikkikappaleen tasolle ja se siten heikentää ko. tappiliitosta, niin tämä keskikappaleen puuaineksen laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Vaakajakokoappleen tasotappiliitoksessa on käytetty kiiloja samaan tapaan kuin ylä- ja alakappaleessakin:



Kehyksen pystykappaleiden tapinreiät kehyksen kulmien olkatappiliitoksissa

Alunperin nämä on tehty poralla ja taltalla, mutta nyt ne tehtäneen tappiporakoneella ja/tai jursimillä.


Kehyksen poikkikappaleiden tapit kehyksen kulmien olkatappiliitoksissa

Alunperin tapit on näköjään sahattu vannesahalla ja tarvittaessa vuoltu/taltattu hieman kapemmiksi.


Kiilat

Ruskean ovilevyn ssimerkkikiilat on valokuvattu, kuva on tulossa tähän myöhemmin.

Lisäksi jatkossa kiiloista saadaan lisätietoa, kun yläkeran parempilaatuisten ovien reunoilta poistetaan maalia (ja kiilojen kannat tulevat näkyviin).


Täytteet (eli peilit) sekä niiden reunojen höylätty profiili


Tästä olevasta leikkausesta saatiin alustavat työmitat luonnospiirustuksia varten:

Kuvassa vasemmalta oikealle peilin paksuus tasaisen pinnan kohdalla on 32 mm, kauluksen kohdalla 23 mm, kaarevan profiilin pakuimmalla kohdalla taas 32 mm, ja viisteen käjessä noin 12,4 mm.

Kauluksen kohdalla näkyy kutterin aaltomainen jälki, mistä tiedetään, että kaulus on tehty alajyrsimellä:


On selvää, ett pelien nurkissa olevat kauluksen uurteet on täytynyt veistää taltalla käsin.

Peilien leveys määräytyy kehyspuiden jättämän "valoaukon" leveyden (43,5 cm) mukaan. Tähän on lisättävä 2 x 1 cm, joka jää nuuttien sisään piiloon. Siis kaikenkaikkiaan peililevyjen leveys on noin 45,5 cm.

"Peilit ovat yleensä sitä kestävämpiä kuta kaidempia ne ovat, paras peilileveys on noin 30 cm ja suurin pituus noin 1 m", kirjoitti G. E. Asp Huonerakenteiden-opissa 1903. (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 14, Hanko 1988)

Tässä ovessa peilit siis tulevat olemaa tuota Aspi kehumaa 30 cm:ä oleellisesti leveämpiä - toisaalta nykyiset ovet ovat kestäneet 100 vuotta ja se kyllä riittää nyt rekonstruoitavillekin oville.

Tarkempi näkemys asiasta saatiin, kun tätä jo runneltua ovilevyä sahattiin edelleen lyhyemmäksi:


Näin paljastettu leikkauspinta kuvattiin A3-skannerilla tietokoneelle:


Lopputuloskesta voidaan nyt ottaa tarkoitus huomioiden riittävän tarkkoja mittoja:


Tällaisesta kuvasta voidaan mitata profiilin kaarteiden säteitä:


Kerrottakoon, että tällainen kuva saadaan GIMP ja SketchUp -ilmaisohjelmien avulla seuraavasti: Avaa skannattu tiedosto GIMPill, suorista kuva paperin reunan suuntaiseksi, rajaa kuva halutusta kohtaa. Valite: Värit → Kirkkaus-kontrasti → muuta kirkkaudeksi 75 %. Tallenna näin saatu himmeä kuva uudella nimellä ja sulje GIMP. Avaa SketchUp.Tuo näytölle juuri tallettamasi kuva komennoilla File → Import. Skaalaa kuva oikeaan mittakaavaan kuvassa näkyvän viivotinpaperin ja opetusvideon ohjeiden avulla (eli Tape Mesure Tool - . Voit määrittää tämän kuvan päällä profiilin muotoja piirtämällä siihen ympyröitä ja viivoja ja mittaamalla nämä piirtämäsi kuvat (kute yllä on tehty). Mainittakoon, että ympurän kaaren keskivåisteen määrittämistä varten on ladattu plugin.

Vastaavalla tavalla (joskin kontraston muutosn unohdettuna) pystypuun profiili:


Ja vastaavalla tavalla profiilin korkeudet:



Mainittakoon, että tätä työtä helpotamaan SketchUp:iin on ladattu plugin kulmien mittaamista varten.

Täytteiden kokoonliimatut lautalevyt

Peilin on tehty liimaamalla noin 96 mm levyisiä lautoja veirekkäin:


Osassa tapauksista laudat kulkevat läpi sydänpuun, mikä on aiheuttanut halkeamia peileihin:


Kuvassa alhaalla näkyy, kuinka ydinpuu on sattunut ovileililaudn keskelle ja kuinka pinta on haljennut tältä kohtaa. Kauempana näkyvä hlakeama on aivan suora ja sijaitsee kahden laudan rajalla.

Ovilevyn solikkeet sekä niiden sijainti

Ovilevyyn tulee pohjamaalatut norjalaiset saranat (toimeksiantajan varastoista), upotettu Deux-Batang -kamarinoven lukko, painikekilvet ja avainkilvet (sikäli, kun ne ehditään saada löydettyä ja hankittua).

Tähän tulee valokuva Bjökbodan kavojen ja avainkilpien luettelosta. Lisäksi tähän tulee kuva saranasta ja ehk äote Björkbodan luettelosta saranoihin liittyen.

Lukon upotuksen mallina käytettiin yläkerran palvelijanhuoneen säilynyttä ovea II ja katutasosta kellarin itäisen varaston oveksi joskus siirrettyä ovilevyä XII. Näissä alkuperäisissä ovilevyissä on alunalkaen ollut hieman erilaiset Deux Batang -kamarinovenlukot, esim. II on vasenkätinen ja XII on oikeakätinen, ovilevyn II lukon runngon pääosa on paksuimmillaan 15,65 mm ja vastaavasti XII:ssa 15,45 mm. Molempiin ovilevyihin lukon upotus on tehty ovilevyn kokoamisen jäkeen, poraamalla halkaisijaltaan 14,5-15 mm puuporanterällä vieriviereen reikiä jotakuinkin haluttuun syvyyteen, minkä jälkeen upotus on veistetty taltalla jotakuinkin suorakulmaisen särmiön muotoiseksi onkaloksi. Ovilevyssä II onkalon likiarvoiset mitat ovat: korkeus 150 mm, syvyys 81,5 mm ja leveys kapeimmillaan 17 mm. Ovilevyssä XII vastaavat mitat ovat 146,75 mm, 77,2 mm ja 15,88 mm.

Koska kierrätyksestä ostetun lukon rungon pääosa on paksuimmillaan 15,66 mm ja etenkin koska teetettävän ovilevyn tappien leveys on 17 mm, ovilevyn lukkoupotuksen leveydeksi valittiin 17 mm.

Koska ovilevy tullaan sovittamaan olevaan karmiin, lukkoupotuksen korkeussuuntaan haluttiin hieman pelivaraa ja korkeudeksi valittiin ym. mitoista suurempi, eli 150 mm.

Ovien II ja XII lukkorunkojen syvyydet ovat n. 73,7 mm ja 73 mm ja kierrätyksestä ostetun lukon syvyys on niin ikään n. 73 mm. Koska ovilevyn sivutaismitat ovat varsin hyvin tiedossa (eli koska ovilevyn kaventamiselle ei tule olemaan suurta tarvetta, niin lukon upotuksen syvyydeksi valitiin ym. mitoista pienempi, eli 78 mm.

Lukon asennukselle siis tulee jäämään pelivaraa pystysuunnassa n. ±2,5 mm, syvyyssuuntaan noin 3,15 mm ja aukeamissivu-sulkeutumissivu -suunnassa ±0,5 mm..

Ovilevyn sulkeutumistason kannalta määräävä mitta on etäisyys lukkolevyn reunasta sulkijasalvan reunaan. Ovessa II se on 5,5 mm, ovilevyssä XII se on 7 mm ja kierrätyksestä ostetussa lukossa 5 mm.


Ovilevyyn käytettävä puutavara

"Eräs vanhojen ovien kestävyyden päätekijöistä on niihin käytetty korkealuokkainen ja valikoitu puuaines. Useimmissa vanhoissa rakennusoppaissa kiinnitettiin erityistä huomiota puun laatuun.- - ovet kehotettiin valmistamaan ensiluokkaisista materiaaleista: kuivasta, tiheäsyisestä ja oksattomasta honkapuusta (Sjöström: Maatalousrakennuksia, 1891) tai vanhasta, mieluiten kitukasvuisesta petäjästä. - - Puiden tuli olla keskitalvella kaadettuja ja parin vuoden ajan varastoituja. Ne oli kuivattava sekä ulkona että kuivausuunissa tai riihessä, mieluimmin kahteen kertaan" (Museovirasto, 2000, Korjauskortisto, Ovien korjaus, s. 2-3).

   "Kehykseen tehdyt ovet ovat tehtävät erittäin hyvästä, suorakasvuisesta, tiheäsyisestä ja mahdollisimman oksattomasta sekä hyvin kuivatusta puusta, jos tahdotaan, että ovi pysyisi suorana ja liitokset ehjinä. Tämä koskee etenkin kehyksessä käytettyä puuainetta, sillä kieroon kasvanut puu kertyy vielä ovessa ja vetää koko oven kieroksi. Saman tekee suuri oksa kehyskappaleessa kuivuessaan ja sydänkohdat puussa halkeilevat. - - 
Oven kehykset tehdään tavallisesti 2" paksuisesta lankusta ja leveys vaihtelee 4"-8"- Alimmainen kehyspuu tehdään tavallisesti leveämmäksi kuin muut. Pienemmät säiliöiden ovet tehdään tavallisesti 1½" paksut ja ulko-ovet usein jopa 2½" paksusta puutavarasta. Täytteet tehdään tavallisesti sisäovissa 1¼"-1½" paksuiset ja säiliöiden ovissa 1½-1¼" paksuiset riippuen siitä, tuleeko täytteihin profiileja tahi jäävätkö ne sileiksi.
   Ovissa käytettäviä solikkeita ovat: Lukot, saranat ja sulkijat eli reekelit sekä haat eli säpit. Tavallisimmin käytetyt saranat ovat n. k. norjalaiset lehtisaranat, joista alemman puolikkaan lehti uoptetaan kehän flassiin ja ylemmän puolikkaan lehti oven kehyksen sivuun. (K. 1 L 74).
Tavallisissa ovissa käytetään kahta 5"-5½" korkeata saranaa ja ne asetetaan oven ala- ja yläpäästä n. 30 cm päähän mitattuna saranan keskelle. korkeissa ovissa käytetään kolmekin saranaa.
   Lukkoja on kahta päälajia: päällepantavia ja sisäänupotettavia. - - Tavallisissa huoneen ovissa käytetään useimmiten n. k. parioven lukkoja. Niissä on kaksi teljintä, joista toinen avataan kulmavivun muotoisella kahvalla eli painikkeella sitä painamalla alaspäin. Painikkeeseen yhdistetty teljin on tehty viistoksi, jotta ovea painamalla se saadaan sulkeutumaan. Toinen teljin avataan ja suletaan avainta kiertämällä. Paremmissa lukoissa teljin avataan kahdella avaimen kierrolla. Parioven lukot upotetaan oven kehykseen sivusta eli väliraon puolelta ja kiinnitetään ruuveilla. Kun lukko ovissa aseteaan yleensä n. 95 cm á 115 cm korkeudelle kynnyksestä, ei ole hyvä ovissa asettaa kehyksen poikkipuuta tälle korkeudelle, koska sisäänupotettava lukko katkaisee tapin suurimmalta osaltaan ja heikontaa siten liitosta. Kaikkia lukkoja varten käytetään telkimiä vastaavia reikiä suojaamaan reikäpelti, joka upotetaan joko kehän falssiin tahi toiseen oven puolikkaaseen. - - Lukkojen valinta on tehtävä huolellisesti, sillä on erittäin tärkeätä, että lukko on käytännöllinen ja vahva.
   Tavallisien osuinhuoneiden ovien korkeus vaihtelee 2,05 m - 2,20 m. Korkeammissa huoneissa ovet tehdään usein vastaavasti koekeampia. Yksiosaisen huoneenoven leveys vaihtelee 0,7-0,9 metriin." (V. Keinänen Puumiehen rakennusoppi, 1925)


Solikkeiden hankkiminen

Ruuveja on kyllä saatavissa jonkin verran Suomestakin, esim. Rakennusapteekista ja Domus Classicasta, mutta suomalaisten jälleenmyyjien valikoimat ovat suppeita ja hinta-laatu -suhde surkea. Esim. Saksasta tilattaessa postistuskulut voivat olla jopa pienemmät.

Tällä kertaa tilattiin viittä eri soliketta, joiden löytäminen Suomesta oli osoittautunut epätoivoiseksi:

Saranan kiinnitysruuvi

Eteläisen makuuhuoneen ovesta malliksi lainattu 45 mm:n paksuisen alkuperäisen huoneenoven saranan ruuvi. Koska ruuvi ei ollut kellertävä, sen oletettiin olevan sinkitty (eikä nikkelöity). Saksalaisen www.wegertseder.com -verkkokaupan klikkaukset ovat seuraavat: Holtz--schrauben (puuruuvit) - mit Senkkopf (uppokantaiset) - mit Schilta (uralla) - stahl verzinkt (sinkitty teräs). Mitoitus on seuraava:

d	2	2,5	3	3,5	4	4,5	5	6	7	8
k max.	1,2	1,5	1,65	1,93	2,2	2,35	2,5	3	3,5	4
dk	3,8	4,7	5,6	6,5	7,5	8,3	9,2	11	12,5	14,5
t min.	0,4	0,5	0,6	0,7	0,8	0,9	1	1,2	1,4	1,6
t max.	0,6	0,7	0,85	1	1,1	1,2	1,3	1,6	1,9	2,1
n	0,5	0,6	0,8	0,8	1	1	1,2	1,6	2	2

Nyt etsimämme ruuvin varren halkaisija d on 5,12-5,00 mm, pituus l on 38,5 mm, kannan korkeus k vajaa 3,3 mm (mikä on suurempi kuin ym. standardin 5 mm ruuvissa), kannan halkasija d_k 10,3 (mikä on suurempi kuin ym. standardin 5 mm ruuvissa).

Valittiin 5 x 40 -ruuvi. Verkkokaupassa oli tilaustavarana myös 5,5x40 -ruuveja, jotka ehkä olisivat olleet parempia, mutta niitä siis ei ollut juuri tuolloin saatavilla.

Lukon kiinnitysruuvi

Lukon kiinnitysruuvi lainattiin malliksi palvelijanhuoneen 45 mm huoneenoven lukosta. Senkin oletettin olleen sinkitty.

Etsimämme ruuvityypin varren halkaisija d on 4,5-4,4 mm, pituus l on 38,7 mm, kannan halkaisija d_k on 9,01 mm.

Valittiin 4,5 x 40 -ruuvi.

Avainkilven kiinnitysruuvi

Avainkilven kiinnitysruuvi lainattiin malliksi palvelijanhuoneen 45 mm huoneenovesta. Se on messingistä.

Ruuvin varren halkaisija d on 3,05-3,12 mm, pituus on l  on 16,15 mm ja kannan halkaisija d_k on 6 mm (mikä on suurempi kuin ym. standardin 3 mm ruuveissa ja pienempi kuin ym. standardin 3,5 mm ruuveissa).

Valittiiin 3 x 16 -ruuvi.

Ikkunoiden saranoiden kiinnitysruuvi

Nyt samalla tilattiin ikkunoiden saranoihin kiinnitysruuveja. Tällainen lainattiin malliksi herrainhuoneen eteläisen ikkunan sisäpokan saranasta. Senkinoletetaan olleen sinkitty.

Ruuvin halkaisija d on 3,99 mm, pituus l on 25 mm, kannan halkaisija d_k 8,77 (mikä on suurempi kuin ym. standardin 4 mm ruuveissa).

Valittiin 4 x 25 -ruuvi.

Verholautojen kiinnityskoukku

Verkkokauppa www.wegertseder.com valittiin sen vuoksi, koska se oli ensimmäinen saksalainen verkkokauppa, josta löyty verholautojen seinäkiinnityksessä käytetyn rengasruuvin kokoisia rengasruuveja.

Hakuklikkaukset ovat: Haken und Ösen - mit Holtzgewinde (puukierteellä) - Ringschrauben mit Holzgewinde (rengasruuvi puukierteellä) - verzinkt (sinkitty). Mitoitus on seuraava:

Abmessung mm	8 x 3	8 x 4	10 x 3	10 x 4	10 x 5	12 x 4	12 x 5	12 x 6	12 x 8	16 x 6	16 x 8	16 x 10	20 x 6	20 x 8	20 x 10	20 x 12	25 x 8
l mm	8	8	10	10	10	12	12	12	12	16	16	16	20	20	20	20	25
w mm	3	4	3	4	5	4	5	6	8	6	8	10	6	8	10	12	8
Drahtstärke mm	1,8	2,3	1,8	2,3	2,3	2,3	2,3	2,9	3,3	2,9	3,3	3,3	2,9	3,3	3,3	3,8	3,3
Abmessung mm	25 x 10	25 x 12	25 x 14	30 x 10	30 x 12	30 x 14	30 x 16	40 x 14	40 x 16	40 x 18	40 x 20	50 x 14	50 x 16	50 x 18	50 x 20	50 x 25
l mm	25	25	25	30	30	30	30	40	40	40	40	50	50	50	50	50
w mm	10	12	14	10	12	14	16	14	16	18	20	14	16	18	20	25
Drahtstärke mm	3,3	3,8	3,8	3,3	3,8	3,8	4,3	3,8	4,3	4,7	5,2	3,9	4,3	4,7	5,2	6,2

Meidän etsimässämme rengasruuvissa ruuviosan pituus l on 20 mm ja renkaan sisähalkaisija w 8 mm ja ruuviosan paksuus 3,21 mm.

Tällainen mitoilla 20 x 8 ja 3,3 mm ruuviosalla löytyi verkokaupasta ja niitä tilattiin.

Tilauksen hinta

Ym. kaikia ruuveja tilattiin á 200 kpl ja rengaskoukkuja tilattiin 100 kpl. koko tilaus postituskuluineen oli 62,81 €, mikä no vähemmän kun yhden 200 ruuvipaketin tilaaminen suomalaissta verkkokaupasta.

Seuraavilla kerroilla tilattavaa

Jos ym. ruuveissa on ollut juuri sopivia, niin niitä tilataan talon koko loppuprojektia varten. Lisäksi ehkä tilataan 5,5 x 40 -ruuveja (koska niissä lienee sopivampi kantakoko), ikkunoihin ehkä kokeillaan 4,5 x 25 -ruuvia, vanhan työpöytäni avainkilpien linssikantaruuveja, lukon vastinraudan ruuveja, verholaudan läpän ruuveja, jalkalistojen kiinnitysruuveja, vuorilautojen kiinnitysruuveja, komeronoven saranan kiinnitysruuveja, komeronoven lukon kiinnitysruuveja, komeronoven avainkilven kiinitysruuveja.

Ehkä kokeillaan myös englantilaisia verkkokauppoja, joissa lienee tarjolla tuumamittaisi ruuveja. Ruotsalaisissa verkkokaupoissa saattaisi olla skandinaavista vanhaa mitoitusta tarjolla.

Ovilevyn piirustukset ja piirustusluettelo

"Oviselostetta laadittaessa ovi piirretään ovikaaviossa avautumissivun puolelta ja mitoitetaan kaikkien oven valmistukselle tai ulkonäölle tarpeellisten valmistusmittojen osalta." (RT 42-10643)


Tämän piirustuksen kaltainen AutoCAD-piirustus tulee nyt rekonstruoitavasta ovilevystä tähän myöhemmin.

Kuvassa näkyviä peltivelyjä "a" ei ole SYPin talon ovilevyissä, vaan haristuessan valo paistaa niistä läpi:


Ovilevyn kokoaminen


Peilioven rakentaminen G. E. Aspin Huonerakenteiden-opin (1903) mukaan:

   "Kun raamikappaleet ovat sahatut ja höylätyt saman paksuisiksi, uurretaan niihin peiliä varten 10-15 mm syvä ja 8-10 mm leveä uurros eli nootti. Sitte merkitään tappireikien paikat ja suuruudet (91, 92) ja hakataan reijät (hiukan leveämmiksi raamin ulkosyrjässä) (74, 84). Tappi p, kuvassa 74,  estää paikkiraamikappaleen kierostumista. Raamipuut kootaan, passataan vinkkeliin eli niin että nurkat tulevat suorakulmaisia, ja saumoja parannetaan.
   Peilit kootaan tavallisesti liimaamalla useampia lautoja rinnakkain. Liimauksen kuivuttua höylätään ne sileiksi ja sahataan 2-3 mm raamipuiden uurrosmittoja pienemmiksi. Peilien reunat höylätään friisihöylällä niin ohueksi, että ne tarkasti sopivat raamiuurrokseen. Sitä varten täytyy käyttää irtonaista kovaa puupalaa (81), johon raamin uurros on höylätty, ja sillä aina koetellaan kuin paljo peilistä vielä saapi höylätä.
    Sitte kun oven kappaleet ovat valmiit ja yhteensovitetut, liimataan raamipuiden tappiliitokset kiinni ja liitoksen ollessa puristimessa (97) lyödään tappien suuteiksi varovaisesti pari liimaan kastettua kiilaa ja koko ovilevy jätetään hammaspuiden väliin kuivumaan.
    Kivifasooniin laadittu ovi (74, 84) on vahva ja helppotekoinen. "Tämmöistä ovea voidaan luotenvasti kaunistaa siten, että särmiin veistetään faasileikkauksia (79 ja 89).
   Ennen lyötiin tappiliitoksen läpi 2-4 puupinnaa raamikehän jäykkyyden lisäämiseksi (79). Tämä tapa oli muuten kyllä hyvä, mutta samalla rumentava sillä pinnojen päitä ei voi millään peittää huomaamattomaksi, ei edes öljymaalauksella." (Panu Kaila kirjassa Oviopas, s. 14, Hanko 1988)

"Peilin kiinnitys. Peiliä ei saa liimata kehykseen. Maalauksen ollessa vielä nahkeata, voidaan peilin maalipinta irrottaa kehyspuusta partakoneenterän viillolla. Näin oven osat pääsevät vapaasti liikkumaan eikä maalipinta peilin liitoksen kohdalla halkea" (Museovirasto, 2000, Korjauskortisto, Ovien korjaus, s. 10)


Työohje Tillmannin höyläämöä varten, luonnos:

Samalla, kun tilaaja haki aiemmin tilaamansa verholautojen profiililaudat, hän toi Tillmannin verstaalle kaksi malliovilevyä (joista jäljempänä käytetään leimauksiensa mukaisia nimityksiä II ja KVIII) sekä itse tekemänsä 1:1 ovilevyn karkean prototyypin, jossa kuitenkin saranat, lukko, ylänurkat ja (kynnystä lukuunottamatta) käyntivälit ovat oikeilla kohdillaan. Mainituista malliovilevyistä II ja KVIII saa tarvittaessa poistaa maalikerroksia. Mallioven K VIII liitoksia saa purkaa (kunhan kirjoittaa kuhunkin osaan riittävän tarkan tiedon siitä, mistä kohtaa se on peräisin). Sen sijaan malliovi II on tarkoitus entisöidä ja toivomus on, että sitä ei pureta. Ovitutkielmasta saa irrottaa saranat ja lukon vasta siinä vaiheessa, kun on varmaa, että nyt tehtävään ovilevyyn nämä saranat ja lukko saadaan asetettua täsmälleen (±0,1 mm) vastaaville kohdille.

Jos ovilevyn eri kokoamisohjeissa on ristiriitaa, ratkaisevaa on se, miten asia on ratkaistu alkuperäisissä rakenteissa ja miten asia tavattiin yleensä ratkaista rakentamisaikaan 1914.

Määräävyysjärjestyksessä tietolähteet ovat:
 - karmista ilmoitetut sisämitat
 - piirustuksessa ilmoitetut ovilevyn alanurkkien pisteet 3B. ja 4B.
 - ovilevyn prototyypissä olevat
    - ovilevyn ulkomitat (prototypin alanurkkien pisteitä 3. ja 4. lukuun ottamatta)
    - saranoiden koko ja sijainti
    - lukon koko ja sijainti
  - piirustuksessa ilmoitetut
    - ulkomitat
    - kiilojen kulmat (3,5°)
    - käyntivälin kasvaminen (3°:n kulmassa) avautumissivu-sulkeutumissivu -suunnassa
 - ovilevy II:n peilin ja kehyspuiden profiilit
 - ovilevy II:n profiilista sahatun viipaleen skannauskuva
 - ovilevy II:n tappiliitokset
 - ovilevy II:n mitat vaakasuunnassa
 - ovilevy II:n kehyksen keskimmäisen ja alimman poikkiraamikappaleen etäisyys toisistaan
 - ovilevy II:n alemman peilin koko
 - ovilevyjen II ja KVIII muut rakenteet (ilman maalipintojen paksuutta)
 - kirja Huonerakenteiden oppi, Asp 1903
 - kijra Huonerakenteiden oppikirja, Helin 1915
 - kirja Puumiehen rakennusoppi, Keinänen 1925
 - Museoviraston korjauskortti vuodelta 2000: Ovien korjaus
 - ovilevyn tuoreimmat piirustukset 2.2.2014
 - sähköpostitse Timo Tillmannin kanssa sovitut seikat
  - puhelimitse Timo Tillmannin kanssa sovitut seikat
 - RT-kortti 43-10643 (Puuovet)
 - kirja Oviopas, Hanko 1988, Leinos

Jos mahdollinen ristiriitainen ohjeistus ei näillä keinoilla yksikäsitteisesti selviä, niin ennen ko. työvaiheen toteuttamista on soitettava tilaajalle ja neuvoteltava hänen kanssaan.

Piirustuksissa ja tässä tekstissä havaitut kaikki virheet ja puutteet pyydetään työn kuluessa merkitsemään piirustuksiin ja/tai tähän tekstiin, seuraavia oviprojekteja varten. Lähivuosien aikana taloon tullaan tarvitsemaan noin 30 tämän tyylistä peiliovea, joten piirustustenkin on syytä kehtittyä kokemuksen lisääntyessä.

Työssä ja ohjeistuksessa pyritään käyttämään seuraavia termejä:
 - raamipuut
    - pystyraamipuut eli kehyksen pystysuorat kappaleet
    - lukonpuoleinen pystyraamipuu eli kehyksen lukonpuoleinen sivukappale
    - sarananpuoleinen pystyraamipuu eli kehyksen sarananpuoleinen sivukappale
    - pystyraamipuun (toisiinsa liimatut) ulompi lankku ja sisempi lankku
    - poikkiraamipuut eli kehyksen vaakasuorat kappaleet
    - ylin poikkiraamipuu eli kehyksen (vaakasuora) yläkappale
    - keskimmäinen poikkiraamipuu eli kehyksen vaakajakokappale
    - alin poikkiraamipuu eli kehyksen (vaakasuora) alakappale
 - kiilat
 - peilit
    - yläpeili
    - alapeili
    - (peilien teossa tarvittavat yhteenliimatut) laudat

Profiilien höyläämistä varten tarvittavat metalliset profiiliterät tehdään (alkuperäisestä profiilista skannatun valokuvan mukaisesti) Timo Tillmannin tekemien tarkempien piirustusten perusteella Tillman Oy:llä. Ennen metalliterien tekemistä profiilipiirustukset (pdf ja dwg -muodossa) on hyväksytettävä tilaajalla. Esimerkiksi peilien profiilien reunojen "tulppaanin" muotoilemiseen tarvitaan kaksi terää - toinen tulppaanin kapenevaa kärkeä varten ja toinen ala(!)jyrsimen terä tulppaanin kaulaa varten.

Tätä sisäovea varten tarvittava puuaines on laitettu verstaalle sisätiloihin kuivumaan ennen joulua 2013. Sen laatu, kuivuus, suoruus ym. on varmistettava ennen työhön ryhtymistä. Puun tulee olla suoraa, sillä kieroon kasvanut puu kiertyy vielä ovessakin ja vetää koko oven kieroksi. Saman tekee suuri oksa kehyskappaleessa. On myös muistettava, että sydänkohdat puussa halkeilevat. Mitään jatkoksia ei hyväksytä. Näkyviä vajaasärmiä, halkeamia, sydänjuovia ei hyväksytä. Höyläysjäljen aallon syvyys saa olla enintään 0,02 mm ja aallon pituus enintään 3,5 m, ainoana poikkeuksena saa olla peilin uurre, jossa lyhyellä matkaa höyläyksen aaltokuvia saa olla häntävissä. Käytettävän puuaineksen laatu on tärkeämpi seikka kuin oven valmistumisen aikataulu.

Kehyspuut valitaan ja asetellaan siten, että
 - Ovi ei kierostu.
 - Lukkoupotuksen tienoille ei tule oksia.
 - Keskimmäisen vaakasuoran kehyspuun laatuun kiinnitetään erityistä huomiota, koska sen lukon puoleisessa päässä oleva tappi jää lyhyeksi.
 - Saranoiden tienoille (n. 30 cm ovilevy ylä- ja alareunasta) eisaa tulla oksia.
 - sydänpuusta lähtevät halkeamat eivät saa aikanaan nousta ainakaan näkyville paikoille.

Vaikka nykyaikaisessa höyläämössä tappiliitokset pystyttäisiinkin tekemään ilman kiiloja, niin kiilat kuitenkin tehdään, rakennushistoriallisista syistä.

Ovilevyn kehyksen läpitappiliitoksina toteutettavat tasotappiliitokset tehdään piirustuksessa annetuissa mitoissa mahdollisimman napakoiksi. Rakennetta ei pidetä kasassa liiman avulla, vaan huolellisesti muotoiltujen tasotappien ja niiden viereen naputeltujen kiilojen avulla. Valmistustarkkuuden ja liimavalinnan suhteen on kuitenkin muistettava, että 50-200 vuoden kuluttua nämäkin liitokset on pystyttävä purkamaan (esim. jos peilin tilalle myöhemmin halutaan vaihtaa lasilevy) ilman, että ovilevy tällaisessa purkutyössä vaurioituu korjauskelvottomaksi.

Ensimmäisenä liimataan pystyraamipuita varten kaksi lankkua 1 ja 2 (sekä vastaavasti 3 ja 4) yhteen. Lankkujen väleihin ei porata mitään tappeja. Huomioi myös mahdollisena erillisenä tilauksena tehtävät metrimittaiset pystyraamipuut, jotka lienee tarkoituksenmukaista liimata (lankuista) tässä samassa yhteydessä.

Liiman laatu sovitaan Tillmannin kanssa erikseen. Liima ei saa olla vanhentunutta. Tämän tekstin kirjoitusvaiheessa oletetaan, että liimana käytetään Kiilto B3 -puuliimaa, joka levitetään molemmille liimattaville pinnoille (mikä pidentää liiman kuivumisajan 2-5 kertaiseksi).

Kaikki poikkiraamipuut tehdään kuitenkin kukin yhdestä lankusta.

Tässä vaiheessa voi olla tarkoituksenmukaista liimata myös peileihin tarvittavat laudat (piirustuksessa nrot 11) yhteen.

Tillmannin 18.12.2013 ehdottamalla tavalla peilioven kehyspuiden tasotappiliitokset muotoillaan ennen näiden kehyspuiden profiilin höyläämistä (jotta profiili ei vaurioituisi tappiliitosten tekovaiheessa). Tiedostamme sen, että tämä ei ole ollut työjärjestys vuonna 1914-1915, (jolloin profiilit on höylätty ensin ja vasta sen jälkeen näihin profiiliehin on sahattu ja taltattu liitokset). Nyt tehtävässä työssä on huomioitava se, että tapit tehdään 0,1 mm leveämmiksi kuin tapinreiät (jotta liimaliitoksesta tulee napakka). Huomiotava on myös, että kiilojen kohdille jyristtävien kolojen on tultava tarkalleen 3,5°:n kulmaan.

Myös lukkorungon upotuksen voi tehdä tässä vaiheessa (joskin se voi olla tarkoituksenmukaisempaa tehdä vasta ovilevyn kasaamisen ja kuivumisen jälkeen).

Kun kehyksen profiileita höylätään, voi olla viisasta jättää nuutti tässä vaiheessa höyläämättä (ja höylätä se oikeaan leveyteensä vasta peilien sovitusvaiheessa).

Tässä vaiheessa (tai vasta ovilevyn kasaamisen ja kuivumisen jälkeen) tehdään prototyyppioven mukainen upotus lukon rintalevylle (jotta tämän upotuksen pohja jäisi 90° asteen kulmaan siinä vaiheessa, kun ovilevyn lukkoreunan muu käyntiväli myöhemmin työstetään 3°:n kulmaan). Lukon rintalevyn tämän upotuksen saa tehdä yläjyrsimellä, kunhan sen nurkat viimeistellään käsin taltalla.

Nyt samalla (tai haluttaessa myöhemmin), kun kehyspuiden profiilit höylätään, voi olla tarkoituksenmukaista höylätä myös metrimittaista kehyspuutavaraa, mahdollisen erillisen tilauksen mukaisesti, varaosiksi rakennuksen muille peilioville. Näiden mahdolisena erillisenä tilauksena tehtävien profiililautojen pitää olla keskenään jotakuinkin saman pituisia, jotta ne voidaan varastoida puristimien avulla päällekkäin (niin että ne eivät varastointiaikana kierostu):

Kun ovilevyn kehyspuut on muotoiltu, niin peileille tulevien molempien "valo"aukkojen pitää olla piirustuksessa ilmoitetun kokoisia.

Peilit siis kootaan liimaamalla useampia lautoja rinnakkain. Liimauksen kuivuttua ne (höylätään sileiksi ja) sahataan jokaiselta reunaltaan 6 mm kehyspuiden uurrosmittoja pienemmiksi (peilin ja nuuttien pohjien väliin jää siis jokaisella reunalla 6 mm rako).

Valmiita peilejä ei saa miltään kohdin liimata kehykseen kiinni (eikä niitä myöhemmin myöskään maalata kehykseen kiinni), vaan peilit kelluvat vapaasti kehyksen nuuttien muodostamissa urissa - tällä keinolla estetään peilien halkeilu kosteudenvaihteluiden aiheuttamissa puun koon muutoksissa.

Erilliseen irtonaiseen kovaan puupalaan kannattanee höylätä peilin reunan profiili ja sen avulla varmistua, että nuuttiin painetun peiliprofiilin "tulppaani" asettuu piirustuksissa ilmoitetulle etäisyydelle ovilevyn kehyksen (valo)aukon reunasta.

Peilien profiilien "tulppaanien" ulommat (kapenevat) reunat höylätään (tai jyrsitään alajyrsimellä) sellaisille kohtaa, että peilit sopivat tarkasti kehysten uurroksiin (eli nuutteihin). Mainittakoon, että aikoinaan tässä käytettiin apuna  irtonaista kovaa puupalaa, johon kehyspuun uurros oli höylätty, ja sillä aina koeteltiin, kuinka paljon peilistä vielä sai höylätä pois. Toinen vaihtoehto on tehdä ensin peilit ja vasta sitten höylätä peilejä varten sopivankokoiset nuutit, mutta tässä täytyy olla tarkkana, jotta nuutit tulevat täysin keskelle kehyspuun profiilia.

Kun peilien kaikkien reunojen profiilien "tulppaanien" ulommat (kapenevat) osat on höylätty oikeille kohtaa, jyrsitään ala(!)jyrsimellä tulppaanien kaulojen uurrokset. Näitä kauluksia tehtäessä jyrsimen terän akseli pyörii siis peilin pinnan suuntaisesti (niin kuin alkuperäisissä ovilevyissäkin on ollut asian laita). Nämä uurrokset muodostavat ovilevyn avautumis- ja sulkeutumissivulle suorakulmion muotoisen uurroksen, jonka nurkat on työstettävä käsin taltalla.

Kaikki kiilat tehdään 17,0 mm (tai 17,1 mm) levyisiksi ja tarkalleen 3,5°:n kulmaan ja ne katkaistaan kärjistään (jotta kärki ei ruttaantuisi kiilan ontelon perälle).

Kun ovilevyn kappaleet tappeineen ja tapinkoloineen ovat valmiit, kutsutaan tilaaja verstaalle valokuvaamaan irralliset kappaleet ja dokumentoimaan niiden yhteensovittaminen.

Tilaajan käydessä verstaalla liimataan kehyspuiden tappiliitokset kiinni ja liitosten ollessa puristimessa naputellaan liimaan kastetut (kärjistään katkaistut) kiilat varovaisesti tasotappien viereen piirustusten mukaiset ja koko ovilevy jätetään hammaspuiden väliin kuivumaan. Luonnollisestikaan mitään (kellarin) mallioven KVIII tappiliitoksien vahvikkeina käytetyn kaltaisia puupinnoja ei porata eikä aseteta tämän (asuinhuoneen) ovilevyn avautumi- tai sulkeutumissivun pintaan.

Tappiliitoksia muotoiltaessa ja etenkin niitä liimattaessa on muistettava, että yli 100 cm² kokoinen ristikkäisten puiden liitos ei tule kestämään. Liimaa siis saatetaan esim. joutua levittämään hieman pienemmälle alueella kuin.

Kun ovilevy on kuivunut, se työstetään lopullisiin ulkomittoihinsa (huomioiden käyntiväleihin tulevat 3°:n kallistukset).

Tässä vaiheessa vielä tehdään prototyyppioven ja piirustuksen mukaiset alustavat upotukset saranalehdille (niin ikään 3°:n kulmaan). Saranalehtien nämä alustavat upotukset saa tehdä yläjyrsimellä, mutta nurkat työstetään käsin taltalla.

Ovilevyn saranareunaan, keskimmäisen kehyspuun tason yläpuolelle tehdään taltalla merkintä "VIII - MMXIV" samaan tapaan kuin esimerkkiovissakin on.. Tässä kirjainnten "VIII" korkeus on n. 15 mm ja mirjainten "- MMXIV" korkeus on 7,5 mm.

Valmistetut ovilevyt pakataan yksittäin roiskeelta suojaan siten, että yksi mies pystyy saamaan otteen ovilevystä ja (ainakin paketoinnin puolesta yksin kantamaan sitä) ja että valmiit ovilevyt (sekä mallikappaleovet ja prototyyppiovi) voidaan asettaa kuomullisen peräkärryn kyytiin päällekkäin. Myös mahdollisena erillisenä tilauksena tilatut kehyspuiden profiilipuut tulevat samaan peräkärryyn ja ne on suojattava roiskeelta.

Ovilevyjen pintakäsittelyt tehdään toisen urakoitsijan toimesta toimesta (ja vasta koeasennuksen jälkeen).

Mainittakoon, että Tillmannille aiemmin toimitettuihin piirustuksiin on sittemmin tehty seuraavat muutokset:

pp.kk.vvvv	version (tiedosto)nimi	tyyppi	paperikoko ja mittakaava	tehdyt muutokset
17.12.2013	Peilioven_rakennepiirustuksen_versio_2013_12_17_klo 2240.pdf	Luonnos, joka selkeällä tavalla esittää peilioven rakenteen idean	A3 15:100
6.1.2014		Tarjouspyyntöpiirustus, luonnos kokoonpanopiirustukseksi	A3 15:100	Projektiot on järjestetty yhden käännön menetelmän mukaisiksi. Käsivaraisesti ympyröidyille alueille piirrokseen on jätetty ainoastaan (maalatussa ovessa) näkyvät muotoviivat. Piirustukseen on laadittu pystysuorat leikkausprojektiot A-A,... F-F sekä vaakasuorat leikkausprojektiot G-G,... I-I. Samassa tasossa olevat saumat on piirretty kapeilla viivoilla. Peilien liimauspintoja ei ole esitetty kuin halkileikkauskuvassa. Oven sulkeutumiskulmaksi(?) on piirretty 3° oven kaikilla sivuilla (ovien II ja XII mallin mukaisesti). Kaikki kiilat on muutettu 3,5°:n kulmaan (aiempi ovilevyn KVIII nurkkaliitoksen kiilojen asettelu hyläten ja jatkossa ovilevyn XII kiiloja mukaillen). Lukon upotus on lisätty (ostettua kierrätyslukkoa varten ja ovilevyjen II ja XII upotusta mukaillen). Saranoiden summittainen sijainti on lisätty. Oveen taltattava leimaus on lisätty. Peilien ylä- ja alareunojen profiili on korjattu oikeille korkeuksilleen. Pystyraamipuihin tarvittavien vierekkäisten kaksien lankkujen koko ja muoto on esitetty, samoin peileihin tarvittavien lautojen koko ja liimaus on esitetty. Mittoja on selkeytetty ja lisätty. Piirustukseen on lisätty tunnistekenttä, lisätietokenttä, luettelokenttä teksteineen, myöhemmin tulevien tarkennusten lista sekä mittakaavakeppi. Piirustus on lähetetty sähköpostilla Tillmannille 6.1.2014 ja samassa sähköpostissa on lähetetty skannatut kuvat profiileista, valokuva prototyyppiovesta sekä ensimmäinen luonnos oven työohjeeksi.
2.2.2014	ovilevyn_rakennepiirustus_2014_02_02_klo_1420.dwg	Tarjouspyyntöpiirustus, kokonpanopiirustuksen päivittetty versio	A3 15:100	Piirustukseen ovilevy on piirretty seuraavien lähtökohtien mukaisesti: ovilevy ja sen tekniset ratkaisut tehdään mahdollisimman tarkoin alkuperäisten ovien viitoittaman mallin mukaisesti ovilevyn aukeamissivun reunojen käyntivälit ovat kauttaaltaan n. 1 mm sulkeutumissivua kohden käyntivälin kasvavat ovilevyn kaikilla reunoilla 3 asteen kulmassa lukko on asetettu karmissa säästyneen alkuperäisen vastinraudan upotuksen mukaisesti lukkorunko asetetaan ovilevyn suuntaisesti ja lukon rintalevy upotetaan niin syvälle, että se on myös sulkeutumissivun puoleiselta reunaltaan hieman upoksissa ovilevyn sulkeutumisreunan tasosta keskimmäinen poikkiraamipuu on ovilevyn II mukainen ja asetettu lukon määrittelemälle korkeudelle siten, että poikkiraamipuun profiilin ylempi viiva tulee ovenkahvan korkeudelle alempi peili on samaa kokoa ja laudoitukseltaan sekä profiileiltaan sama kuin ovilevyssä II pystyraamipuut ovat profiileiltaan ja liimauksiltaan ovilevyn II mukaisia, keskenään yhtä leveitä ja ne sekä alemman poikkiraamipuun nuutti on asetettu alemman peilin mukaiselle korkeudelle alimman poikkiraamipuun alapinta on asetettu käyntiväliä (1 mm) ja messinkisen suojalistan paksuutta (1,75 mm) korkeammalle, kun kynnyksen kynteen alapinta ylin poikkiraamipuu on profiililtaan ovilevyn II (alimman) poikkiraamipuun mukainen, mutta se tehdään sarananpuoleisesta päästään 147 mm korkuiseksi ylimmän poikkiraamipuun alareuna (yhdessä muiden raamipuiden kanssa) määrittelee ylemmän pielin koon; peilin laudoitus ja muoto ovat ovilevyn II mukaisia tasotappiliitokset on tehty ovilevyn II (ja toissijaisesti ovilevyn KVIII) mallin mukaisesti saranat on asetettu karmissa säästyneiden alkuperäisten saranaupotusten mukaisesti Piirustukseen 6.1.–2.2.2014 tehdyt muutokset: Ovilevy on kavennettu (käyntivälit huomioiden) karmin kynteleveyden mukaiseksi ja ovilevyn päädyt on tehty vinoiksi karmin tämä vinous huomioiden. Lukko ja sen upotus on piirretty karmissa olevan vastinraudan edellyttämälle kohdalle. Peilien kokoa ei ole muutettu, mutta niitä (ja poikkiraamipuita) on hieman nostettu siten, että poikkiraamipuun ylempi profiiliviiva tulee ovenkahvan tasolle. Saranat on piirretty karmissa olevien urossaranalehtien edellyttämille kohdille. Ovilevyn aukeamissivun nurkat (1., 2., 3B., 4B), saranoiden ja lukon sijainti (5. –10.) sekä peilien valoaukkojen sijainnit (11.–16.) on ilmoitettu taulukossa avaruuskoordinaatteina (X,Y,Z). Keskimmäisen poikkiraamipuun kiilat on kukin siirretty 20 mm reunemmas (jotta mekaaninen rasitus ei kohdistuisi pystyraamipuun heikoimmalle ja liimatulle kohtaa). Piirustuksessa ilmoitettuja mittoja on tarkistettu ym. muutosten mukaisiksi. Tasotappiliitoksiin tulee edelleenkin tehdä ahdistus, mutta ahistuksen määrä jätetään Tillmannin puusepän harkittavaksi. Ylimmän ja alimman poikkiraamipuun tappien korkeuksia on hieman muutettu. Ovilevyn saranareunaan taltattava vuosiluvun MMXIV kirjasinkokoa on pienennetty. Piirustukseen on lisätty vaatimus uppokantaisten uraruuvien käytöstä. Tämänkertaiseen oviprojektiin vielä tulevina muutoksina (tai ainakin verstaalla huomioitavina seikkoina) tarvitaan: Halkileikkauskuvan A–A ylimmän poikkiraamipuun tapin korkeuden korjaaminen 86 mm:ksi. Halkileikkauskuvan F–F ylemmän saranan läpi kulkevan pystysuoran pitkän apuviivan poistaminen. Halkileikkauskuvien B–B, C–C ja D–D alimman poikkiraamipuun alareunan laskeminen oikealle tasolleen. Keskimmäisen poikkiraamipuun sarananpuoleisen tasotappiliitokseen tulevien liimauspintojen rajoittaminen noin 2 x 100 cm2:een (muissa tasotappiliitoksissa limapinnat jäävät luvalliseen kokoonsa, noin 100 cm2:iin). Kiiloja kiinni naputteltaessa on humattava, että ne eivät saa painaa alinta poikkiraamipuuta voimallisesti alaspäin (eivätkä ylintä poikkiraamipuuta ylöspäin) jotta liitos ei alkaisi harittamaan. Vastaavasti ne eivät myöskään saa aiheuttaa epätasapainoista jännitystä keskimmäiselle poikkiraamipuulle. Profiilimuotojen päivittäminen Tillmannin laatimien profiilikuvien mukaisiksi. Saranalehtien ja niiden upotuksen tarkempi piirtäminen, sekä lukon, sen upotuksen ja rintalevyn tarkempi piirtäminen – nämä kuitenkin vaativat erillisen käynnin Tillmannin verstaalla, jossa prototyyppiovi nyt jo on. Upotetun lukon muuttaminen katkoviivoilla piirretyksi. Ovenkahvan reiän ja lukon reiän tekeminen vain (vähäpätöisemmälle) ovilevyn sulkeutumissivulle – vastaavat kohdat toki merkitään myös avautumissivulle halk. 1 mm poranterällä (varsinaiset kahvan- ja avaimen reiät työstetään avatutumissivulle vasta työmaalla, koesovituksen jälkeen). Saranoille, lukolle ja ruuveille annetaan omat osanumerot (12-14). Näkymättömissä olevien katkoviivojen kaventaminen piirustuksessa vähemmän prominenteiksi. Ruuvien tarkempien mittojen ilmoittaminen. Vaakasuorien halkileikkausten saranapuolen pystyraamipuun kaventaminen muun piirustuksen mukaiseksi. Tillmannilla huomattavien piirustuksessa olevien puutteiden korjaaminen, tulevia oviprojekteja silmällä pitäen. Tulevien ovilevyjen piirustuksiin huomattuja parannustarpeita: Tässä ovessa ylin poikkiraamipuu tuli nyt 2,0–9,5 mm korkeammaksi, kuin rakennuksen yhdessäkään säilyneessä asuinhuoneen peiliovessa – jatkossa tämä mitta tarkennettaneen max. 145 mm:iin. Raamipuiden profiilit tarkennetaan alkuperäisiä raamipuita vielä paremmin vastaaviksi. Kiilojen tarkempaan asetteluun liittyvät kysymykset ratkeavat ilmeisesti tämänkertaisen oviprojektin yhteydessä ja kiiloihin liittyvät yksityiskohdat tarkentunevat tuleviin piirustuksiin. Esim. lukonpuoleisen pystyraamipuun toiseksi ylin kiila ja toiseksi alin kiila siirrettäneen 20 mm reunemmas, jotta tasotappiliitoksen mekaaninen rasitus ei kohdistuisi pystyraamipuun liimasauman tienoille. Nuuteissaan kelluvien peilien mitoitukseen ja sovitukseen saataneen nyt kokemusta niin, että seuraavilla kerroilla ahistuksen tekeminen onnistuu ennakoidummin. Käytettävän puutavaran laatuvaatimukset ja valmispinnan karheutta koskevat laatuvaatimukset osattaneen seuraavalla kertaa määritellä tarkoituksenmukaisemmin. Seuraavien ovien piirustuksiin viivaleveyksiä kavennettaneen jollain johdonmukaisella tavalla, jotta detaljien esittämien kävisi entistä selkeämmäksi. Mittojen esittämisen formaattia yhtenäistettäneen. A3-paperikokoa käytettäneen vain, jos yhteistyökumppanilla on käytettävissään tämän koon printteri. Avaruuskoordinaattien tukipisteiden sijaintia osoittavat ristit muutettaneen sellaisiksi, että ristin paksu viiva ei peittäisi sitä kohtaa, johon tukipiste viittaa. Seuraaviin piirustuksiin piirustuksen viivoja ryhmiteltäneen ja jaettaneen niin, että erikokoisten ovien piirtäminen käy jatkossa kätevästi – kokonaisia viivaryhmiä siirrelleen. Täsmälleen alkuperäisen mallisia saranoita ja lukkoja yritetään edelleenkin löytää ja tuleviin piirustuksiin pyritään nämä piirtämän alkuperäisen mallin mukaisina. Piirustusta kokonaisuutena yritetään saada havainnollisemmaksi. Myöhemmissä oviprojekteissä koordinaatisto esitettäneen siten että origo tulee ovenkahvan korkeudelle ja vaakatasossa ja syvyyssuunnassa ovivelyn keskelle - nämä kun ovat ovilevyn asettelun kannalta keskeisimmät kaksi pistettä. Tällaisessa kordinaatistossa esitettynä tämänkertainen ovilevy olis muotoa.

Vuonna 2014 teetetyn valmiin ovilevyn arviointia oksatappipaikkauksia, maalaustyöohjetta, oksatappipaikkauksen+pintakäsittelyn tarjouspyyntöjä sekä tulevia oviprojekteja varten:

Yleistä
Sarananpuoleisen pystyraamipuun ulompi lankku
Sarananpuoleisen pystyraamipuun sisempi lankku
Ylin poikkiraamipuu
Ylempi peili
Keskimmäinen poikkiraamipuu
Alempi peili
Alin poikkiraamipuu
Lukonpuoleisen pystyraamipuun sisempi lankku
Lukonpuoleisen pystyraamipuun ulompi lankku



Yleistä

Oksatappipaikkaus on ollut käytössä jo ainakin 100 vuoden ajan:


Oksatappipaikka 100-vuotiaan pulpetin kannessa. Tapissa on alkuperäistä vihreää maalia, joten tappi on pulpetin alkuperäinen rakenne.


Oksaporalla tehty tappipaikka rakennuksen alkuperäisen ikkunankarmin kyljessä (kohdalla, josta karmi on naulattu seinämuuriin kiinni).


Tasotappiliitosten liimasaumojen paksuus:


Ylimmän poikkiraamipuun lukonpuoleisen tasotappiliitoksen liimasaumojen paksuus tapin kärjen kohdalla. Ahistuksen olemassaolo näkyy lähinnä kiilojen kohdalla.


Keskimmäisen poikkiraamipuun sarananpuoleisen tasotappiliitoksen liimasaumat tapin kärjen kohdalla

Joitakin naarmuja:


Kyseessä on varsin pitkiä naarmuja, jotka eivät sovi tulleiksi kuljetuksen aikana (jolloin ovilevy oli tiukasti sidottuna peräkärryyn).

Pellavaöljymaali on ohutta ja maalaustyön yhteydessä on varmistuttava siiteä, että naarmut eivät kuulla maalipinnan läpi.


Tappiliitosten leveydestä:


Esimerkki tapinleveydestä eräällä kohtaa ovilevyä nro II (rakennuksen alkuperäinen ovi)


Keskimmäisen poikkiraamipuun sarananpuoleisen tapin leveys


17,3 mm:n kolon teko on mahdollista 14 mm:n porataltalla, harjoituskappale.



Toteutunut ahistuksen määrä ennen asennusta


11/16" vakiotalttakoko (lähde: ebay-internet-kauppa)


Työstön harjoituskappale. Muodot vasemmalta lukien: nuutti, ovilevyn nurkkien(?) n. 17 mm:n uurre, tulppaanin kaula ja tulppaanin kärki.


Tulppaanin muovaileminen kahdella terällä, työstön harjoituskappale.



Peilien profiilien reunojen ei-kiilamainen pääty. Kuvassa peilien pinnat ovat jo hiotut.


Pystyraamipuun profiillin levein kynnys ei paksune nuuttia kohden.


Saman profiilin työstämisen harjoituskappale


Profiilin työstämisen harjoituskappale. Fascioiden alajyrsinnän repeytymisen havainnollistaminen


Katkaisujälki sahaamisesta


Sarana- ja lukkoupotuksen työstämisen harjoituskappale


Valmiin ovilvevyn leveys avaimenreiän korkeudella on 793 mm.


Seuraavassa taulukossa on alustavaa oksien inventointia (taulukko on vielä luonnosvaiheessa, mitat ja oksien laatu on syytä vielä tarkistaa esim. valokuvista):

	nro	X (lankun lappeen/syrjän näkyvän osan vas alanurkasta)	x (ovilavyn vas reunasta mitattuna)	Y (ovilevyn alareunasta mitattuna)	Ø max.	Ø min.	tuoreoksa	kuiva oksa(kokonaan tuoreen värinen)	kuiva oksa (osittainkin musta oksa)	oksakohouma	helmioksa	kuoren ympäröimä oksa	laho oksa	Irto-oksa	saranan kohdalla		pyöreä oka	soikea oksa	särmäoksa	sarvioksa	lehtioksa	syrjäoksa	syrjäoksa profiilin särmällä	ryhmäoksat	halkeama	pihkakolo	kaarnaroso	kaarnaroso profiilin särmällä	kaarnakoro	vinosyisyys	latvamurtuma	syyhäiriö	tukkisiini	home
Raamipuut
-lukonpuoleinen pystyraamipuu
--ulompi lankku
---aukeamissivun (sydän)lape
----oksat	1	20		170	30	10			1			1		1				1
	2	95		205	13	10	1										1
	3	77		325	20	11	1											1
	4	75		522	19	11	1											1
	5	78		691	20	14	1											1
	6	93		836	13	10	1										1
	7	98		965	10	10	1										1
	8	93		1074	10	9	1
	9	91		1189	8	7		1
	10	78		1343	12	10			1
	11	71		1465	10	7			1					1
	12	79		1585	6	5			1								1
	13	101		1709	10	10			1
	14	91		1905	14	12		1
	15	102		2087	7	6		1
---sulkeutumissivun (pinta)lape
----oksat	16	4		186	9	9			1								1					1
	17	92		305	20	15			1															1
	18	78		502	20	8			1															1
	19	8		532	3	3			1								1
	20	64		670	5	4			1								1
	21	10		960	6	5	1										1
	22	28		1065	4	4			1								1
	23	35		1080	3	3			1								1
	24	0		2080	8	2																1
-sarananpuoleinen pystyraamipuu
--ulompi lankku
---aukeamissivun lape
----oksat	25	80		33	14	8			1									1
	26	83		245	27	14			1						1			1
	27	44		667	14	10							1				1
	28	17		1030	7	6			1								1
	29	13		1523	14	14							1				1
	30	36		1928	19	15							1				1
---sulkeutumissivun lape
----oksat
	31	81		24	8	5	1										1
	32	42		50	2																				1
	33	95		190	25	10															1
	34	15		25	30	7															1
	35	105		385	10	10	1											1				1
	36	108		634	10	7	1											1				1
	37	94		636	10	6	1										1
	38	91		1025	5	5	1										1
	39	110		1040	25	20	1											1				1
	40	50		1060	63	20
	41	87		1494	18	12	1											1
	42	40		1515	55	18							1					1
	43	107		1885	15	10	1											1				1
	44	83		1895	15	10	1											1
--sisempi lankku
---sulkeutumissivu
----oksat
	45	51		275	5	4							1				1						1
	46	50		1085	32	20							1				1						1
	47	20		1520	7	5			1								1
	48	12		1760	11	10			1								1						1
	49	10		1960	12	9			1									1					1
---avautumissivu
----oksat	50		625	235	23	3																					1
	51		620	392	15	2																					1
	52		668	660	37	15		1										1				1	1
	53		630	900	20	1																					1	1
	54		620	1075	20	2																					1
	55		675	1120	22	15	1											1				1	1
	56		640	1815	8	1																					1
	57		643	2000	27	3																					1

Sarananpuoleisen pystyraamipuun ulompi lankku, arviointia

Alimman saranan alin ruuvi on vinossa, jotta se ei osuisi kuivan oksan kohdalle:


Oksa alimman saranan alimman ruuvin kohdalla.

Oksasta johtuen ruuvi on jouduttu siis laittamaan vinoon:


Alemman saranan alimman ruuvin asento


Ovielvyn sulkeutumissivun oksa:




sama oksa lähikuvassa


Sarananpuoleisen pystyraamipuun ulomman lankun aukeamissivun lahoilta vaikuttavat oksat nro 27, 29 ja 30 sekä muut oksat 25-30:


Saranan puoleinen pystyramipuu, aukeamissivu


oksa 25


oksa 26


oksa 27




oksa 28


oksa 29




oksa 30




Sarananpuoleisen pystyraamipuun ulomman lankun sulkeutumissivu:


Sarananpuoleisen pystyraamipuun sulkeutumissivu.


oksa 31


oksa 33 ja sydänjuova


oksa/onkalo 34


Naarmu


oksa 35


oksat 37 ja 36


oksat 40, 39 ja 38


oksat 40, 39 ja 38


oksa 42


oksat 42 ja 41


oksat 44 ja 43



Sarananpuoleisen pystyraamipuun sisempi lankku


Saranan puoleinen pystyramipuu, aukeamissivu

Sarananpuoleisen pystyraamipuun sisemmän lankun avautumissivun puoleinen lape, oksat alhaalta lukien (näitä oksia ei ole vielä numeroitu):














Sarananpuoleisen pystyraamipuun sisemmän lankun sulkeutumispuoli


Sarananpuoleisen pystyraamipuun sulkeutumissivu.

Sarananpuoleisen pystyraamipuun sisemmän lankun sulkeutumissivun puoleisella lappeella on 2 lahoa(?) oksaa, jotka ovat syrjäoksia siinä mielessä, että ne sattuvat juuri pofiiliin höylätyn särmän kohdalle. Samalla lappeella on lisäsi 2 muuta kuivaa samanlaista syrjäoksaa. Mainittakoon, että samaisella lappeella on vielä yksi kaarnaroso juuri höyläprofiilin särmän kohdalla:


oksa 45


oksa 46


oksa 47


oksa 48


oksa 48, lähikuva


oksa 49


Ylin poikkiraamipuu

Ylimmän poikkiraamipuun avautumissivun puoleinen lape:


Sydänhalkeamia viikon vanhan oven ylimmän poikkiraamipuun aukeamislappeella (kuvaa kannatta tarkastella suurennettuna).


Ylimmän poikkiraamipuun avautumissivun vasemman puoliskon sydänhalkeamia.

Puu on siis ollut vientikuivaa, kamarikuivattu ennen joulua, ollut vuodenvaihteen jälkeen 2-3 kk puusepänverstaassa ja nyt n. 3 viikkoa asuinhuoneessa.


...ja oikean puoliskon sydänhalkeamia

Ylimmän poikkiraamipuun oksat avautumissivulla:


Oksa ja sen alapuolella (6 cm kohdalla) sydänhalkeama




Kaksi oksaa ja niiden välissä sydänhalkeama




Oksa ja sen alapuolella (4 cm kohdalla) sydänhalkeama


Kaksi oksaa ja niiden välissä ydinhalkeama


Ylimmän poikkiraamipuun sulkeutumisssivun puoleinen lape:







Ylempi peili

Yläpeilin avautumissivun alareunassa on tulppaanin paksuimmalla kohtaa vähäisiä lohkeamia, jotka hoitunevat pelkällä kittauksella. Kuva lisätään tarvittaessa myöhemmin.


Keskimmäinen poikkiraamipuu

On valmis pintakäsiteltäväksi.


Alempi peili



Alapeilin sulkeutumissivun yläreuna.

Kuvan peiliprofiilissa tulppaanin paksuin kohta on repeytynyt, samoin tasaisenpeilipinnan yläreuna.

Nurkissa tulppaaniprofiilien 45 asteen leikkauskohdat on pyöristetty hiomalla.


Alin poikkiraamipuu


Alimman poikkiraamipuun avautumissivun oksa:




Alimman poikkiraamipuun sulkeutumissivun puoleisen lappeen oksat:




kolme oksaa poikkiraamipuun sulkeutumissivun puolivälissä

Alimman poikkiraamipuun alasyrjä (eli koko ovilevyn alasyrjä):

Oksa ovilevyn alasyrjän puolivälissä:


Iso kuollut oksa



Lukonpuoleisen pystyraamipuun sisempi lankku


Avautumispuoli:

Avautumispuoli on valmis pintakäsiteltäväksi


Sulkeutumispuoli:


Lukonpuoleisen pystyraamipuun sisempi lankku  (jonka oksia ei ole vielä numeroitu eikä esitetty yo. taulukossa)

Sisemmän lankun oksat alhaalta lukien:












Lukonpuoleisen pystyraamipuun ulomman lankun sulkeutumisssivun oksia:

Lukonpuoleisen pystyraamipuun ulompi lankku


oksa 16


ryhmäoksat 17


oksa 18


oksa 19


oksa 20


oksa 21


oksa 22


oksa 23


oksa 24



Lukonpuoleisen pystyraamipuun ulompi lankku

Lukonpuoleisen pystyraamipuun ulomman lankun aukeamissivun (sydän)lapepuolen oksat nro 1-15:


Oksat 1 ja 2






Oksa 3




Oksa 4




Oksa 5




oksa 6




oksa 7




oksa 8




oksa 9




oksa 10




laho-oksa/irto-oksa 11






oksa 12




oksa 13




oksa 14




oksa 15



Teetetyn ovilevyn analyysi päättyy tähän.

Lisähuomioita 23.3.2014 jälkeen:

-Lukonpuoleinen pystyraamipuu on kauttaaltaan 178 mm leveä
-Sarananpuoleinen pystyraamipuu on kauttaaltaan 180 mm leveä




Luonnostelua seuraaviin ovilevyprojekteihin:

piste\koordinaati	x'	y'	z'
1.	-398	1135,5	22,5
2.	398	1129	22,5
3B.	-398	-1060,25	22,5
4B.	398	-1063,25	22,5
5.	398	829	22,5
6.	399	829	33,5
7.		-766,5
8.	399	-766,5	32,5
9.		-67
10.		-67	2,9
11.		982	0
12.	0	0	0
13.		-143	0
14.		-888	0
15.	-217,5
16.	217,5