Raahen SYPin talon puotihuone ja puotihuoneusto

VARHAISIMMILLAAN tässä kuvassa näkyy puoliranskalaisen peilioven karkea profilointi, ovien vuorilautojen asettelu, (ainakin eräiden alakerran huoneiden) ovien alapäissä esiintynyt vuorilautasokkeli, toissijaisten tilojen (julkisia tiloja ja pankinjohtajan huoneistoa) vatimattomampi tapetointi. jalkalistan suhteellinen korkeus. sekä se, että oviaukkojen (oikealla) ja ikkuna-aukkojen (vasemmalla) syvennyksien seinustoja ei tapetoitu.

ENSIMMÄISTÄ JA VIIMEISTÄ KERTAA tässä kuvassa näkyy tapettisen/puisen boordilistan suhteellinen korkeus.

TOTEUTUMATTA JÄI tässä kuvassa esitetty ovi vahtimestarin huoneistoon (joskin sellainen siis puhkaistiin myöhemmin 1968). Rakennusvaiheessa ovi toteutettiin edellä esitetyn pohjapiirustuksen mukaisesti ja sijaitsi keskempänä tätä kuvan seinää ja vei siis vahtimestarin eteiseen (eikä vahtimestarin makuuhuoneeseen)

Oteita koko rakennuksen kustannusarviosta.
Kustannusarvio lienee tehty maalis-huhtikuussa 1914.

Valokuva sivustolta www.tampere.fi/sanoinjakuvin/rakennukset/raatihuone/alakerta.html

Tauno Tarna kirjassa "Suomen antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006: "Jugendin aikana tapahtui tekninen mullistus, kun lamppuöljystä siirryttiin sähkön käyttöön. Uusi tekniikka ja voimakas tyyli antoivat yhdessä edellytykset valaisinmalleille, joille ei löydy historiallisia esikuvia, mutta jotka loivat perustan tulevien vuosikymmenien kehitykselle. ... Arkkitehdit suunnittelivat kansallisromantiikan aikana kokonaissisustuksia ja valaisimet olivat niissä tärkeitä huonekalujen ja kaakeliuunien ohella. Suomalaisten jugendin ajan arkkitehtien hienoissa sisustussuunnitelmissa on nähtävänä suuri määrä loistavia valaisimia, joista monet myös toteutettiin. ... Vanhoissa sähkövalaisimissa lampun kiinnitysosana on posliininen kaulus, ensin korkeampi ja myöhemmin matalampi. Metallina käytettiin messinkiä, jonka tilalle myöhemmin tuli turvallisuussyistä muovi, bakeliitti. Pistotulppia alettiin valmistaa bakeliitista 1920-luvulta alkaen. Aivan alussa hehkulampuissa ei ollut kerrettä,, joten ne voitiin irrottaa nostamalla, kun posliinirengas oli kierretty pois."

Marja-Liisa Ripatti kirjassa "Suomen antiikkiesineet", Weilin+Göös, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006: "Monia sähkölaitteita alettiin tuottaa ja markkinoida jo 1920-luvun alkuvuosina. ... Sähkön leviäminen pelkästä valaistuksesta laitteisiin muutti keittiötä, samoin valaistuksen vähittäinen parantuminen. Alettiin neuvoa seinälampun sijjoittamista työpöydän yläpuolelle, Kotilieden mallikeittiössä ensimmäisen kerran 1925."

Myöhemmin nämä tiedot tapettiasioista siirretään tai linkitetän huonekorttiin ja tapetikortiin

Verhot

Ikkunat
-ikkunoiden entisöinti on kesken
- ikkunasyvennysten remonttia ei saatu mahtumaan tiukkaan aikatauluun
- ikkunan dokumentoint jäi kiireessä tekemättä: oik alaruudun oik alareunassa on palanut kuoppa, ehkä kynttilän tmv jäljiltä, vas yläruudussa on joskus ollut krvasalpa, siis terveysikkuna lienee myöhempää perua.
- ikkunan maalinpoistossa tuli tarpeettomia naarmuja
-ikkunan pyrstökoukut vat alkuperäiset mutta niitä ei irroitettu eikä öljypoltettu
- kiireessä kaikki ikunoiden metalliosat jäivät ruostesuojaamatta
- vakt ikkunan ulkopuolen metallivahvikkeet alkavay jo ruostua
-miinus puhdista metalliosat ja pohjamaalaa ne ruosteensuojamalilla
- Korvasalpojen alkuperäistä sävyä ei palautettu

Varhaisin säilynyt valokuva rakennuksen verhotangoista. Kuva vuodelta 1915, ennen pankin avajaisia. Yksityiskohta pankkisalista. Pankkisalin eteläisin ikkuna.

Kuva on epäterävä, mutta siitä käy ilmi, että pankkisalissa on ollut (todenäköisesti messinkinen) verhotanko. Kuvasta käy ilmi myös verhotangon ripustuksen korkeus. Kuvasta käy myös ilmi, että verhotangot on ripustettu metallikiskoihin, jotka ulkonevat rappauksesta.

Kuvasta ei käy tarkasti ilmi, onko tämän eteläisimmän verhotankon takapäädyssä paksunpaa nuppia.

Valokuva verhotangosta, joka on ollut pankinjohtajan huoneistossa vuonna 1944 pankinjohtaja E. A. Björkmannin siirtyessä eläkkeelle.
Yksityiskohta E. A. Björkmannin jälkeläisen lähettämästä valokuvasta.

Kuvasta käy ilmi, että tämän verhotangon päädyssä oleva kohouma on kooltaan vain 1/3 päätykappaleen koko halkaisijasta. Tämä päätynupi ei siis ole samaa mallia kuin seuraavassa esitettävien mustavalkoisten valokuvien päätynupit vuodelta 1951.

Valokuva pankkisalista 1951, pohjoisesta päädystä päin kuvattuna. Kuvassa mm. läntistä seinää. Yksityiskohta.

Kuvan verhotagot ovat samalla korkeudella kuin vuoden 1915 kuvassakin.

Valokuva pankkisalista 1951, koillisesta nurkasta päin kuvattuna. Kuvassa mm. läntistä seinää. Yksityiskohta.

Tämän yksityiskohdan valokuvan perusteella pankkisalin vasemmanpuoleisimman verhotangon päätypaksunnos on kadonnut johonkin.

Aiempana esitetyn valokuvan vielä tarkempi yksityiskohta vuodelta 1951.

Kuvasta käy ilmi, kuinka suuri patti on verhotangon päätynupin päässä.

Verhotangon keskellä esiintyvä kaari on käsittääkseni roska valokuvassa. Samanlaista kun ei näy muiden verhotankojen kohdalla, vaikka niistä kaikista riippuu yhtä painavat verhot.

Kuvan oikeassa yläre3unassa näkyy myös ilmeisesti Bergman-kotelon kohdan kuoppa rappauksessa.
.

Edellisen valokuvan oik ylänurkka vielä hieman suurennettuna.

On selvää, että ym. verhotanko ajanjaksolta (ennen vuotta) 1944 ei ole sama kuin tämä verhotanko ajanjaksolta 1951. Onhan verhotangon päädyssä oleva kohouma selvästikin yli puolet verhotangon paksunnetun päätyosan halkaisijasta.

Verhot
-alkuperäisten verhotankojen tarkkaa mallia ei ole saatu selvitettyä

Myymäläpuodissa ei ole ollut verholautoja (kuten 2. kerroksessa, vaan) on todennäköisimmin ollut messinkiset verkoputket samaan tapaan kuin tiedämme pankkisalissa olleen. Nimittän alakerran korkeissa huoneissa tällainen klassinen kreikan palkistomainen (mutta ei katonrajaan sijoittuva) verholauta teksisi odon vaikutuksen. (Toisessa kerroksessa tilanne on toinen, kun verhotangot ja veholauta sijaitsevat aivan katon rajassa. Nämä puiset verholaudat lienevätkin peräisin toisesta kerroksesta)

Alkuperäiset(?) verhotangot. Valokuva pankkisalista vuodelta 1951.

Messinkiputket ja päätyköristeet löysin Pattijoen Wanha Edvard antiikkikaupasta ja messinkiset seinäkoukut löytyivät oululaisesta antiikkikaupasta.

Se, että sinäköukkujen löytäminen oli vaikeaa on aika tavallinen tilanne vanhojen rakennusosien kanssa. Helposti irroitetavat osat (kuten tässä verhotangon tanko osa tai ovissa pelkät kahvat) otetaan mukaan, mutta vaikeammin irroitettavat osat (kuten verhotankojen seinään ruuvatut kiinnikkeet tai ovissa avaienreikiä ja ovenkahvoja ympäröivät metalliset helat) jätetään irroittamatta ja viedään lopulta kaatopaikale.

Ote alkuperäisestä työohjeesta:

Ikkunoiden ja ovien yläpuolilla asennetaan verhokoukut.

verhotankojen nuppeja
Oululaisesta antiikkikaupasta löytyneitä erilaisia verhotankojen messinkinuppeja.

Verhokoukut (messikisten verhotankojen seinäkiinnitysosia varten) olivat tallella vahtimestarin makuuhuoneessa, mutta vahtimestarin keittiössä niitä ei ollut. Mahdollisesti ne on poistettu ja rapattu umpeen. Todennäköistä myös on, että ikkunan molemmilla puolilla olleet komerokaapit ovat estäneet verhotankojen seinäkiinnitteiden käytön ja verhotanko lienee kiinnitetty suoraan komeroiden kylkiin. Nyt kun komerokaappeja ei ole, niin johdonmukaisuuden vuoksi myös vahtimestarin keittiöön asennettiin ruuvikiinnityksellä verhotainkojen seinäkiinnityskappaleet ja niihin verhotangot.

Ei ole estettä sille, että halutessaan vuokralainen kiillottaa varhotangon.

Tätä kohtaa terkenetaan myöhemmin kalterien historialla

Ikkunat

Jugendtaloissa tyypillinen (parvekkeen) kaidemateriaali oli mustaksi maalattu takorautatanko tai rautaputki rautapelleistä tehdyin koristein. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, sivu 28. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Ikkunoita ei pystytty kunnolla entisöimään nyt tämän remontin yhteydessä. Alkuperäisen keittiön karmeista poistettiin maali, ne pohjamaalattiin Terra Prelinillä (mutta välihionta ja spaklaus jäivät huomattavan puuttellisiksi), ne välimaalattiin ohennetulla Terr Linalilla ja pintamaalattiin konsentroidummalla Terra Linalilla. Sävy on sama kuin rakennuksessa muuallakin.

Ikkunahelat

ikkunaan jouduttiin tilaamaan messinkiset korvasalvat Rakennusapteekista.

terveysikkunan metalliosista poistettiin maali. Niitä ei kuitenkaan ehditty kasitellä ruosteenestomaalilla.

Työohje "Ellei tuuletusikkunaa ole, niin jokaisessa huoneessa, eteisessä, kylpyhuoneessa, WC:ssä ja naulakkohuoneessa on oltava ilmaluukku, joko suoraan ulos tai hormin kautta savupiippuun…"

ostan antiikikaupasta kaksi ikkunanpidikettä lisää. mallit mukana

Sisäovi

Väliovet olivat puisia peiliovia. Vankkojen kehyspuiden välissä oli ohut puinen levy. Kehyspuiden ja ovipeilien reunaan hyöylättiin koristeellinen profilointi. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, kappale 1880-1920, sivu 33. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Vuoden 1914 valokuvan mukaisesti on mahdolista, että oviaukkojen syvännysten seinämät ovat oleet maalattuina esim kitinvihreällä.

sisäoven oviaukon koko lienee muuttunut

Suunnitelmana oli, että ovet maalataan joko alkuperäisellä vaalealla vihertävällä sävyllä tai Göran Gundmussonin ohjeiden mukaan huomaamattomalla harmaalla saävyllä. Vahtimestarin huoneiston alkuperäisiä ovia ei ollut säilynyt. Tässä vaiheessa käytettiin myöhempien vuosikymmenten levyovia.

Sisäovi
-ovia ei saatu rekonstuoitua
-massiivipuisten palo-ovien tarvetta ei osattu ennakoida ja ne joudutaan tekemään nyt ainakin ennen yläkerran käyttöönottoa
- terra prelin oli vanhaa jämää ja siinä oli paakkuja. sitä oli myös hieman liian knaftisti vuorilaudoille ja sisäänkäynnin karmille
- sisänkäynnin ovebn portaikon puolen välihionta jäi tekemättä

Vuorilistat

Vuorilistoja puotihuoneen ulko-ovessa ja takaovessa ei liene ollut. Mahdollisesti sellaiset on olleet tuulikaapissa.

Alkuperäisen mallin mukaiset vuorilistat tilattiin Tillmannilta 14.8.2008, joskin rekonstruoitavien ovilistojen kääntöpuolelle teetettiin urat mahdollisia sähköjohtoja varten.

Alkuperäinen halkileikkauspiirustus. Talonmiehen makuuhuoneen takaoven ulko puoli, henkilökunnan eteisen puolelta kuvattuna.
Kuvassa näkyy luonnostltuna ovien vuorilista ja vuorilistasokkeli.
Yksiyiskohta piirustuksesta 20.4.1914. Lähde: Nordean pankkimuseo.

Kuva pankkisalin alkuperäisestä pohjoisesta ovesta vuonna 1951.
Kuvassa näkyy ovien alkuperäinen vuorilista,
kuvan oikeassa alakulmassa näkyy vuorilistasokkeli
sekä myös pieni määrä alkuperäistä jalkalistaa.

vuorilistaa Tilmmaniilta

Tillmann OY:ssä höyläytettyä vuorilistaa, jonka takapintaan on jätetty kouru sähköjohtoja varten..

Ovilistata maalattiin Terra Prelin ja sävytetyillä -Linal pellavaöljymaaleilla. Sävy on todennäköinen alkuperäinen. Kiireessä välihionnat ja spaaklaukset jäivät puuttellisiksi..

Vuorilistasokkelia ei asennettu tässä vaiheessa. Se asennetaan myöhemmin, kun on ensin muodostettu tarkempi käsitys rakennuksen alkuperäisten vuorilistasokkelien tyypistä.

Vuorilautasokkelista kerrotaan enemmän Rakennusapteekin käsikirajn sivulla 364.

Vuorilistat
-listojen maalaus pölyttömämmässä tilassa ja paremmalla työskentelykorkeudella
-vuorilautasokkelit päätetään myöhempien rremonttien yhteydessä

Ulko-oven karmi

Seuraavassa kerrotaan Raahen SPYin talon puotihuoneen ulko-oven karmin rekonstruoinnista.

Ovilevyn rekonstruointi kuvataan muualla. Tässä kappaleessa ovilevystä kerrotaan vain se, mikä oli välttämätöntä tietää oven karmin rakentamista ja sen heloittamista varten.

Ovenkarmin hahmottuminen kuvataan jotakuinkin loogisessa järjestyksessä. Järjestys ei kuitenkaan ole ajallinen, sillä asiat eivät valitettavasti tapaa hahmottua aina tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä. Tällaiseen selvitystyöhön väistämättä kuuluvia lukuisia ja pitkiä harhapolkuja ei myöskään kuvata tässä kovin seikkaperäisesti.

Osana julkisivuremonttia ja puotihuoneuston restaurointia alkuperäisen kaltainen oviaukko haluttiin siis palauttaa.

Oven ja sen yläpuolisen ikkunaparin alkuperäisestä yhteisestä karmista oli säästyneenä vain ikkunoiden karmin osuus:

Oven yläpuoliset ikkunanpuitteet olivat alkuperäiset, samoin näiden ikkunoiden karmi.

Ei-historialliset rakenteet purettiin pois. Todettiin, että 1967 ovenkarmi oli poistettu sahaamalla siten, että sahauslinja kulkee heti ikkunakarmin alakappaleen alapuolelta.

Kuvassa ylhäällä alkuperäiset pikkuikkunat, mustiksi valeikkunoiksi maalattuina.

Säästyneestä alkuperäisestä ikkunakarmista tehtiin 3-ulotteinen autoCAD-malli, jossa näkyvät myös karmin puden nk. litsiliitokset:

Säästyneen ikkunakarmin 3-ulotteinen malli. Tässä kadun puolelta esitettynä.

Huomaa, että yllä esitetyn ikkunakarmin alapinnalla näkyy oven kyntteen uurre, joka on 48 mm syvä ja 10 mm korkea. Myös ikkunakarmin sivukappaleiden alapäistä pystyi päättelemään, että tuon saman kokoinen kynte on ollut myös ovenkarmin sivukappaleissa.

Karmin säästyneestä osasta nähtiin, että ikkunoiden korkeudella sivukappaleiden leveys on 60 mm ja niiden syvyys 147 mm. Ikkunakarmin sivukappaleiden alapäädyistä pystyi päättelemään, että saman kokoisia ovat olleet myös ovenkarmin sivukappaleet, eli 60 mm x 147 mm. Tämä piti yhtä myös työselosteesta saadun esitiedon kanssa, jonka mukaan ulko-ovien karmit on tehty 2½ x 6 tuuman (eli 63 mm x 152 mm) tarveaineista.

Alapuolisen tuulikaapin betonilattian oletettiin olevan jotakuinkin alkuperäisellä korkeudella. Ainakaan ovenkarmin purkamisen yhteydessä 1967 siihen ei oltu suunniteltu muutoksia. Kun tuulikaapin lattiatasoa verrattiin huoneen sisärappauksen alareunaan, niin ei syntynyt vaikutelmaa siitä, että nyt paljastetun betonipinnan lattiataso olisi oleellisesti muuttunut siitä, mitä sen oletettiin olleen alunperin. Tämä asia terkentuu vielä siinä vaiheessa, kun puotihuoneen ei-alkuperäine lastulevylattia puretaan.

Betonilattian ja rekonstruoitavan karmin sivukappaleiden alapintojen väliin jätettiin 3 mm korkuinen varaus bitumikangasta tmv. kosteuseristettä varten.

Karmin sivukappaleiden alapäihin ei tarvittu litsiliitosta kynnyspuuta varten, koska alkuperäisen työselosteen perusteella tiedettiin, että ulko-oville oli aikakaudelle tyypillisellä tavalla ainakin suunniteltu tehtävän graniittiset kynnykset.

Ovenkarmin sivukappaleiden kaikki mitat pystyttiin siis päättelemään ikkunakarmista ja työselosteesta löytyneiden tiedonmurusten perusteella.

Karmiin tarvittavien sivukappaleiden kaikki mitat siis oleivat nyt tiedossa.

Karmin sivukappaleihin hankittavan tarveaineen suhteen yksi rajoittava tekijä oli lankun paksuus, jonka piti olla työselosteen mukaisesti vähintään 63 mm - höylätyn karmin paksuuden ollessa siis 60 mm. Tuntemillani Oulun talousalueen restaurointipuusepillä ei ollut näin paksua lankkua varastossaan. Museoviraston Ovien korjaus-korjauskortin (s. 10) mukaisesti liimaamalla kasattu puu ei tullut kysymykseen.

Toinen rajoittava tekijä oli puuaineksen laatu. Museoviraston samaisen Ovien korjaus-korjauskortin (s. 9-10) mukaan: "Puun tulee olla sopivan kuivaa: Ulko-ovessa ulkona hitaasti kuivunutta, mieluiten muutama vuosi aikaisemmin kaadettua." Myös G. E. Aspin Huonerakenteiden opin (1903) mukaan ulko-oven tarvepuiden on oltava ulkona myös kuivatettuja. Tämän kysymyksen tiimoilta konsultoitiin myös Restaurointipuusepät Nuutti Ay:n restaurointimestari Timo Hammaria. Restaurointimestari Hammar neuvoi piippolalaisen yhteistyötahonsa, jolta hän itse hankkii karmipuun ainekset.

Ulkokarmikäyttöön tulevan puuaineksen laatuvaatimuksia löytyy myös laajemminkin G. E. Aspin Huonerakenteiden oppi -kirjasta 1903. Kirjan mukaan ovenkarmit tehdään tavallisesti 7x15 cm lankuista, joiden tulee olla suoria ja kuivia. Kirjassa kerrotaan myös, että yleisemmin ottaen rakennustarpeiksi käytettävien ainespuiden tulee olla täysi-ikäisiä*), suoria ja virheettömiä. Koska kova tuuli, ukkosen salamat, pakkanen ja auringinpaistekin voivat synnyttää halkeamia sekä puun pinnalle että puun sisään, niin tästä johtuen terveimmät puut sijaitsevat aina metsän sisällä (eikä metsän laidassa). Puut on kaadettava joulu-tammikuussa, jolloin puussa on vähiten nesteitä, silloin on metsissä myös paras keli ja työvoima halvinta. Kovalla tuulella tai pakkasella puita ei pidä kaataa koska puu silloin voi kaatuessaan helposti mennä poikki taikka haljeta. Kun havupuut on karsittu, niin ne voidaan jättää vuodeksi kuorimatta kunhan ne tuona aikaa eivät makaa välittövästi maan päällä. Puusepän tarpeeksi on tällainen aluksi kuorimatta hitaasti kuivunut puu parempaa, sillä siinä ei ole niin pahoja halkeamimia kuin kuin kuorittuna tai piiluttuna kuivaneessa. Kuoritut puut pannaan katoksen alle vähintään kahdeksi vuodeksi kuivumaan. Vasta sitten ne sahataan lankuiksi ja laudoiksi, jotka vielä saavat lämpöisessä huonekuivuussa olla useampia kuukausia. Parhaat puusepän ainespuut saadaan tällaisella monivuotisella hoidolla.

*) Panu Kailan mukaan: "Puun kypsyydellä tarkoitettiin sitä, että sen kasvu on jo lähes päättynyt, eli viimeisten vuosirenkaiden pitäisi olla mahdollisimman kapeita."

Erinomainen katsaus puunkäytöstä perinnerakentamisessa löytyy Panu Kailan kirjan Talotohtori (WSOY 2003) sivuilta 235-450. Seuraavassa muutamia poimintoja tekstistä, tähän ulko-oven karmi-asiaan liittyen: Puun perinteiset laatuvaatimukset ja käsittelytavat poikkesivat huomattavasti nykyajan massatuotantomenetelmistä. Puun käytöllä on vuosituhantiset perinteet, ja jo vanhimmissa säilyneissä oppaissa annetaan neuvoja parhaan rakennuspuun valikoimiseksi. Esimerkiksi pohjoismaisissa on metsän (kylmempää ja varjoisampaa) pohjoispuolta pidetty parhaana ja etelää huonoimpana rakennuspuun ottapaikkana. Ruotsissa rakennustarpeisiin käytetävän mäntypuun parhaina rakennuspaikkoina pidettiin laihoja kangasmaita, koska näin syntyy hitaasti kasvanutta tiivissyistä puuta. Puiden tulisi seistä melko tiheässä, jolloin rungosta tulee oksaton ja tiivis. Männyn tuoreesta latvuksesta ja kaarnasta nähdään sen kunnollisuus. Karkea, harmaa ja halkeillut kaarna saisi ulottua vain kolmen metrin korkeuteen. Sen yläpuolella hyvän puun kaarna on keltainen ja verkkomaisen täynnä ohuita tuulessa lepattavia kuorenliuskoja. Aikaisemmin rakennuspuun sopivana kaatoikänä pidettiin 150-250 vuotta, kun nykyisin sahatavara kaadetaan keskimäärin 80 vuoden iässä. On selvää, että sydänpuun määrällä on näissä tapauksissa suuri ero. Männyn sydänpuu eroaa pintapuusta olennaisesti paremman lahonkestävyytensä vuoksi. Sen sijaan syvänpuun lujuus on pääsääntöisesti pienempi kuin pintapuun. Erään englantilaisen tutkimuksen mukaan männyn sydänpuu vastaa lahonkestävyydeltään painekyllästettyä puuta. Sydänpuu on oikea valinta esimerkiksi ulkopuitteisiin ja alakarmiin sekä muihin samankaltaisiin lahonarkoihin rakenteisiin. Näin saadaan puu kestämään ilman että käytetään myrkkyjä. Vielä sydänpuusta ei ole huutava pula. Metsät ovat päässeet vanhoiksi nimenomaan Pohjois-Suomessa, koska pitkä kuljetusmatka teki niiden käytön epätaloudelliseksi. Lapin ja Kainuun puun hyvä maine perustuu toisaalta siihen, että metsä on kasvanut siellä verraten hitaasti ja näin puu on tiivissyistä, ja toisaalta siihen, että metsä on vanhaa ja sisältää siten runsaasti sydänpuuta. Metsän puun elämä vaihtelee vuodenaikoja ja säiden rytmissä. Siksi myös oikein valittu kaatoaika on kautta aikojen ollut keino vaikuttaa rakennuspuun lujuuteen ja säilymiseen. Mainittava kuitenkin on, että jo 1700-luvulla todettiin kokeellisesti, ettei vanha käsitys talvisen puun kuivuudesta pidä paikkaansa. Yleisesti ottaen puun kosteuspitoisuus on todellisuudessa talvella jopa hiukan suurempi kuin kesällä. Sieniä houkuttelevia liukoisia ravinteita sen sijaan on talven lepoaikana vähemmän, ja talvikaadetun puun parempi lahonkestäminen on kuin onkin todettu myös nykyaikaisissa kokeissa. Suomessa talvikaadosta on hyötyä sikälikin, että pakkasella eivät huönteiset liiku. Sieni-itiöitä on ilmassa vähemmän eivätkä ne ala kasvaa kylmässä. Siten talvikaadettu puu ehtii kuivahtaa kylmässä ennen luonnon keväistä heräämistä. Kuivumisen nopeus vaikuttaa mm. halkeiluun. Hyvin hitaasti kuivuva puu ehtii painua kasaan kauttaaltaan tasaisesti, kun taas äkillinen kuivahtaminen repäisee solukon rikki. Sahatavaraa keinotekoisesti kuivattaessa puukappaleen sisälle avautvat kennomaiset halkeamat jotuvat siitä, että pinnan kuivuessa sisäosa on jäänyt kosteaksi. Kun sisustakin kuivuu, vuosirenkaat katkeavat ja puuhun repeää säteen suunnassa kulkevia avoimia kennoja. Kun puu kutistuu eniten kehän suunnassa, veistettyyn profiilliin (esim. hirteen) muodostuu halkeama sille kohtaa jossa matka ytimen ja pinnan välillä on lyhin. Puun halkeilu on kautta aikojen koettu kiusalliseksi. Sitä on pyritty vähentämään ennen kaikkea hidastamalla kuivumista. Mitä lähempänä tukin pintaa lauta on sahattu, sitä kuperammaksi se kuivuu. Yleisin traditio on ollut sitä mieltä, että täysikuun jälkeinen alakuu on kuivaa aikaa, ja rakennuspuu pitää kaataa silloin. Kuitenkin oli olemassa myös päinvastaisia traditioita, joiden mukaan ainakin polttopuu oli hakattava nimenomaan yläkuulla. Kuu kyllä vaikuttaa mapallon nesteisiin ainakin mahtavan vuorovesi-ilmiön verran, mutta kuun vaiheen mahdollista vaikutusta puun laatuun ei liene koskaan vakavasti tutkittu. Suomessa rakentajat ovat sanoneet, että kovan myrskyn käytyä puiden syyt ovat löyhässä; vasta kahden viikon kuluttua myrkystä voidaan metsää kaataa rakennushirsiksi. Jos lähdetään siitä, että (kupertumisen ja kestävyyden vuoksi) laudan sydänpuoli tulee ulospäin, laudan tyvipuoli olisi käännetäävä ylöspäin. Nimittäin puuhan on kartio, eikä tasainen lieriö, joten suora sahaus halkoo puun solukkoa viistosti. Laudan sivupinnalla katkaistujen solujen muodostama nukka osoittaa sydämen puolella ylöspäin; ja jotta vesi valuisi myötäkarvaan tyvipään on oltava ylhäällä. Kosteuden ja kuivuuden vaihtelut toistuvat etelänpuolella rajumpina. Jokainen pärekaton teikijä teisi ennen vanhaan, että etelänpuoleisen lappeen ikä on vain puolet siitä mitä pohjoisen. Sademäärä kummallakin puolella on suurin piirtein sama; ero on päivänpaisteessa. Pintapuu kärsii tästä kastumisien ja kuivahtamisien aiheuttamasta mekaanisesta rasituksesta huomattavasti enemmän kuin pihkan ja muiden aineiden täyttämä sydänpuu. Tutkimuksissa on todettu, että tummaksi sävytetty ikkuna tuhoutuu päivänpuolella jopa nopeammin kuin avian käsittelemätön puu.

Hyvänlaatuista puutavaraa saattaa toki saada vanhoista purkutaloista, mutta tällaista lankkua ei Oulun talousalueella ole myytävänä.

Vaihtoehtoja jäi kaksi:

1) Muhoslaiselta Tillman Oy:ltä oli jo aiemmin saatu rakennuksen sisätiloihin erittäin hyvänlaatuista hölättyä puutavaraa ja heiltä löytyi 63 mm x 180 mm sydänpuupitoista mäntylankkua. Puu ei kuitenkaan ollut peräisin kovin pohjoisesta ja tämä puutavara tulisi siis kuivattavaksi ei-historiallisella tavalla kuivaamossa.

2) Piippolalainen Sakari Hankonen kasvataa, sahaa ja kuivaa mm. vaativiin restaurointipuusepän kohteisiin sopivaa puutavaraa. Nyt myynnissä olleet puut oli kaadettu läheisissä metsissä vuotta edeltävästi (talvella 2007/2008). Valikoitujen puiden tyvitukit oli sahattu sydänpuun kohdalta sekä molemmilta puolilta noin 70 mm paksuiksi pelkoiksi. Näin pyritään saamaan vanhaan rakennukseen sopivaa hyvälaatuista ja säänkestävää massiivipuuta. Nyt myynnissä olleet pelkat oli siis kuvatettu ilman keinokuivausta (valitettavasti vain) yhden vuoden ajan taapelissa. Niitä ei ole edeltävästi kuivattu tukkeina. Ne on jo alun perin sahautettu karmitavaraksi. Myös mm. Hankosen käsitys on, että puuta ei ole tarkoituksenmukaista kuivattaa työstön ajaksi kuivemmaksi kuin on lopullinen käyttökohde. Hän kertoi, että jos lankun sisällä on puun sydän, lankku tahtoo väistämättä haljeta siitä kohdin mistä on lyhin matka sydämeen. Tämän takia yleensä halutaan että puu sahataan halki sydämen kohdalta. Lankun kiertymisen riski pienenee sillä että puuta ei kuivata koneellisesti vaan taapelissa vähintään vuosi, mieluiten useampia vuosia. Myös hitaasti metsän sisässä alikasvosvaiheen kasvanut hyvälaatuinen mänty kieroutuu vähemmän herkästi kuin nopeakasvuinen "höttöpuu".

Sakari Hankonen tutkimassa honkapelkan suoruutta.

Tässä vaiheessa siis oli selvillä selville ovenkarmin kynteleveys 900 mm.

Alkuperäisten ulko-ovien kynnysten mallia ei löytynyt rakennuksen muistakaan ulko-ovista. Kirjallisuudesta tiedettiin, että tuon ajan ulko-ovien kynnyskorkeus oli 20 - 25 mm. Tämä sopi yhteen myös nykyisten ei-alkuperäisten kynnysten ja alkuperäisten julkisivupiirustusten kanssa. Toisaalta Suomen rakentamismääräyskokoelman F1 "Esteetön rakennus 2005" kohdan 2.1.2 määräyksen mukaan "kynnykset saavat olla enintään 20 mm korkeita" - ja kysymyksessä on siis määräys. Näin ollen harkinnanvaraa ei jäänyt, ja tämän nyt rekonstruoitavan kynnyksen minimi- ja maksimikorkeus on siis 20 mm.

Todennäköisenä pidettiin sitä, että karmin ylä- ja sivukappaleiden tapaan tällaisessa graniittisessakin kynnyksessä on ollut samanlainen 48 mm syvä ja 10 mm korkea kynte ovilevyä varten.

AutoCAD-mallista mitattuna kyntekorkeus olisi ollut 2249,5 mm. Jos jälkimmäinen mitta oletetaan suuruusluokaltaan oikeaksi, niin se on alunperin ollut ilmeisesti 2250 mm; ja autoCAD-malli päivitettiin tähän lukemaan "ohentamalla" kynnyksen alapuolisen bitumimaton paksuudeksi 2,5 mm..

Ovenkarmin heloituksen yksityiskohtien ratkaisemiseksi oli jo tässä vaiheessa lyötävä lukkoon muutamia ovilevyn yksityiskohtia:

Rekonstruoitavan oven käytiväliksi valittiin RT-kortin mukaisesti 2½ mm (± 1½ mm). Eli ovilevyn avautumissivun koko tulee olemaan 895 mm x 2245 mm.

Valokuvaa alkuperäisestä ovilevystä ei ole onnistuttu löytämään.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaisesta ovilevystä oli kuitenkin säilynyt rakennuslupapiirustus:

Rakonstruoitavan oven ainoa säilynyt alkuperäinen piirustus. Rakennuslupapiirustus (huhtikuulta 1914).

Alkuperäisista rakennuslupapiirustuksista lisäksi käy muualta ilmi, että tällaisiksi saman tyylisiksi oli suunniteltu myös eteläisen julkisivun kaksi muuta etelänpuoleista ulko-ovea sekä itäisen julkisivun ainakin yksi ulko-ovi. Näistä pihajulkisivujen 3 muusta ulko-ovesta ja parvekkeen ovesta hieman myöhemin. Koska on hyvin epätodennäköistä, että näistä pihajulkisivujen toisarvoisista ulko-ovista olisi säilyneenä mitään valokuvia, niin rekonstruoitavien ulko-ovien yhtenäisyyden vuoksi päätettiin, että (paremman tiedon puutteessa) kaikki ulko-ovet tullaan tekemään näiden rakennuslupapiirustusten mukaisesti.

Tässä yllä esitetystä piirustuksesta näkyy, että tämä puotihuoneen ovilevy oli suunniteltu 4-peiliseksi raamioveksi.

Yllä esitetystä piirustuksesta voi myös mitata, että ovilevyn raamipuiden leveyksien suhde ovilevyn koko leveyteen on noin 1:9.

Piirustuksessa keskimmäinen poikkiraamipuu on noin 5% kapeampi kuin keskimmäinen pystyraamipuu.

Yläneljännesten peilit ovat oleet lasia. Näiden lasi-ikkuoiden alareuna on samalla tasolla kuin viereisen ikkunankin alareuna. Sama on ollut tilanne myös ainakin yhdessä toisessakin pihajulkisivun ulko-ovessa - talousportaikon ulko-ovessa, josta kerrotaan hieman myöhemmin.

Näiden tietojen perusteella voitiin siis piirtää ovilevyn liki kaikki kehyspuut:

Rekonstruoitavan ovilevyn kehyspuiden luonnostelua.

Alkuperäisessä rakennuslupapiirustuksessa siis ei näy, kuinka kuinka korkea alin kehyspuu on ollut ja korkeita peilioven alaneljännesten peilit ovat olleet. Rakennuslupapiirustuksen oikeanpuoleisesta alapeilistä saa sen vaikutelman, että peilin korkeus on ollut suurempi kuin sen leveys. Näin on ollut selvästi myös mainituissa kolmessa muussa rakennuslupapiirustusten ulko-ovessa:

Kuvan oikeassa alaneljänneksessä puotihuoneuston varastohuoneen (lagerkällare) ulko-ovi.
Rakennuslupapiirustus (huhtikuulta 1914).

Tästä kuvasta käy ilmi, että varastohuoneen ovi periaatteeltaan saman tyyppinen kuin puotihuoneenkin ovi. Kuvassa näkyy myös varastohuoneen oven alin kehyspuu, joka on hieman korkeampi kuin raamin keskellä ja ylhäällä olevat vaakasuorat kehyspuut.

Eteläisellä julkisivulla sijaitsevan ja puolipyöränä ulkonevan talousportaikon ulko-ovi (joka siis avautuu kaakkoon).
Vasemmalla samaisen portaikon ikkuna (joka avautuu lounaaseen). Rakennuslupapiirustus (huhtikuulta 1914).

Puotihuoneen ulko-oven tapaan tässäkin talousportaikon ikkunaovessa valoaukon alareuna on samalla tasolla kuin viereisen ikkunan valoaukon alalaita.

Tässä talousportaikon ovea esittävässä piirustuksessa näkyy parhaimmin pihajulkisivun ulko-ovilen ovilevyn raamin alimman poikkiraamipuun korkeus, joka on aikakaudelle tyypillisellä tapaa muita raamipuita korkeampi. Se on jotakuinkin tasan 2 kertaa niin korkea kuin oven keskellä oleva poikkiraamipuu (jonka korkeuden siis olemme jo arvioineet aiemmin).

Alaneljännesten peilien alareunat yhdistävä viiva, joka jatkuu oikealla aina ovilevyn oikeaan reunaan saakka, on merkkinä potkulevystä, joka kokonaisuudessaan peittää alimman poikkiraamipuun (sekä pystysuorien pystyraamipuiden alapäät).

Kyseessä on nimenomaan potkupelt, eikä alin kehyspuu, sillä rakennuksen muiden ramiovien sekä kirjallisten lähteiden perusteella tiedettiin, että vanhoissa raamiovissa alin (ja ylin ja mahdollinen keskimmäinenkin vaakasuora) poikkiraamipuu ei koskaan ulottunut ovilevyn (pinnassa) laidasta laitaan, vaan poikkiraamipuiden päihin oli tehtynä tapit, jotka sitten upotettiin ovilevyn sarana- ja lukkoreunan pystyraamipuihin.

Vaikka puotihuoneen ulko-oven alkuperäisestä rakennuslupapiirustuksessa ei siis näkynyt sitä, millainen potkupelti oven alalaidassa mahdollisesti on ollut, niin todennäköisimpänä pidettiin sitä, että potkupelti oli ollut samanlainen kuin eteläisen talousportaikonkin ulko-oven potkupelti.

Tätä ajatusta tuki myös parvekkeen ei-historiallinen ulko-ovi.

Parvekeremontin 2008 yhteydessä kuvattuna parvekkeen ei-historiallinen ovi.
Ovessa kuitenkin on alkuperäisiä heloja ja piirteitä pihajulkisivujen alkuperäisten ulko-ovien piirustuksista.
Mm. potkupelti on tehty samalla tapaa kuin (eteläisen talousportaikon oven) piirustuksissa.

Kuntoarvion 1997 sivulla 8 luullaan, että tuhon aikaan toisen (ilmeisesti eteläisen) porrashuoneen ja parvekkeen ovi olivat alkuperäisiä. Parvekkeen ovilevyn rakentaallisia ratkaisuja tutkimalla on selvää, että se ei ole alkuperäinen vuodelta 1915, mutta tämä kuntoarvion 1997 merkintä vahvistaa sitä käsitystä, että parvekkeen ovilevyssä on piirteitä pihajulkisivujen alkuperäisistä ovilevyistä.

Yksityiskohteien suhteen sitä on siis perusteltua hyödyntää mallina nyt rekonstruoitavalle ovelle.

Itäisellä julkisivun keskellä puolipyöreänä ulonevan pääportaikon parillinen ikkunaovi
(joka avautuu koilliseen ja on tässä kuvattu pohjoisesta katsottuna).
Tässä ovi pohjoisesta kuvattuna. Ote rakennusvaiheen aikaisesta, pohjoisen julkisivun piirustuksesta.

Myös tässä piirustuksessa parioven alimmat poikkiraamipuut ovat liki kaksi kertaa niin korkeat kuin oven keskiosan poikkiraamipuut. Piirustuksessa korkeusken suhde on noin 5:3.

Nyt rekonstruoitavan puotihuoneen ulko-oven alaneljännesten peilien korkeus arvioitiin siis pihajulkisivujen muiden ovien avulla. Jäljelle jääneen liikkumavaran puitteissa useita vaihtoehtoja luonnosteltiin ja arvioitiin autoCAD-ohjelman avulla. Sopusuhtaisimmaksi ovipeilien mittasuhteet koettiin silloin kun, ovilevyn peilit ja oven yläpuoliset pikkuikkunat olivat saman muotoisia (vaikkakin eri kokoisia):

Alaneljännesten peilien ja ja potkupellin mittasuhteet arvattuina.

Myös ovilevyn peilien reunoihin höylättävä profiili ja potkupellin korkeus valitiin siten, että mittasuhteissa toistuvat yläikkunoiden ikkunapuitteiden leveys ja ikkunakittauksen viiste. Tämä ei ole ristiriidassa (karkean) julkisivupiirustuksen vanssa. Ja tällaisen pelkistetyn profiloinnin puolesta puhuu rakennuksen julkisivujen klassista kertaustyyliä edustava kokonaisilme sekä yläkerran parvekkeen ei-alkuperäinen ulko-ovi, jossa nämä mittasuhteet jostain syystä esiintyvät.

Puotihuoneen ulko-oven yläikkuna nostettuna toisen kerroksen parvekkeen ulko-oven viereen.

Toki oli myös varauduttava siihen, että katoksettoman ja etelänpuoleisen oven lakkapinta joutuu kovalle koetukselle ja huoltolakkauksia joudutaan jatkossa tekemään kohtuullisen tiuhaan. Huoltolakkausta edeltävästi tällainen yksinkertainen profilointi olisi helppo hioa.

Ennen karmin rekonstruoitnia oli tiedettävä vielä oven heloitus.

Kun rakennuksen kaiksissa sisäovissa käytettyjen kartiopäisellä nupilla varustettujen saranoiden korkeus on runsaat 160 mm, niin ulko-oveen oli loogista saman tyylinen ja vähintäänkin yhtä suuri sarana. Rakennusapteekissa tällaisia saranoita oli vain yhtä lajia.

Kartiolisilla nupeilla (mutta ei-historiallisesti kuulalaakereilla) varustettu 192 mm korkea sarana.
Kuulalaakerien tarkoitus on panavissa ovissa keventää oven kulua ja toimia kulutuspintana.
Yksityiskohta valokuvasta, joka on saatu sähköpostitse Rakennusapeekista.

Tätä 192 mm korkea saranamallia ei kuitenkaan valittu, koska tässä Rakennusapteekin saranamallissa on kuulalaakerointi, joita 1915 vielä ei ollut käytössä.

Saranoita saa myös osoitteesta
   http://www.klassiskabyggvaror.se/index.php?meny=330&art=G%E5ngj%E4rn%20konknopp
   http://www.byggnadsvardsinternetbutiken.se/Shop/Index.php
   http://www.bvn.se/kulturvast_templates/Kultur_ArticlePageWide.aspx?id=38182

Valitettavasti saranat jouduttiin lainaamaan rakennuksen kellarista, jossa nointa 160 mm saranoita on useimmissa ovissa. Jos 160 mm saranoita myöhemmin onnistutaan löytämään, niin nämä lainatut saranat pyrittään palauttamaan alkuperäisille paikoilleen.

Koska ovilevystä oli tulossa korkeahko ja selvästikin yli 40-50 kg painava, niin (RT-kortin nro 42-10643 kuvan 12 talulukon mukaisesti) oveen tarvitaan kolme saranaa.

AutoCAD-mallissa kokeiltiin sekä RT-kortin mukaista saranoiden asettelua (25 cm ovilevyn saranareunan ylä- ja alapäästä, kolmannen saranan saa laittaa saranareunan puoliväliin), sekä G. E. Aspin Huonerakenteiden oppi -kirjan 1903 mukaista saranoiden asettelua (jossa saranareuna jaetaan 12 osaan 1+5+5+1 ja kolmet saranat asetetaan näiden osien väleihin) sekä V. Keinäsen Puumiehen rakennusoppi -kirjan 1925 mukaista saranoiden asettelua (saranoiden keskikohdat asetetaan oven ala- ja yläpäästä n. 30 cm etäisyydelle). Näistä kolmesta vaihtoehdosta ainoastaan viimeksimanittu näytti sopusuhtaiselta AutoCAD-mallissa:

Saranoiden lukumäärän, koon ja asettelun luonnostelua.

Tämä saranoiden 30 cm ±1 cm etäisyys ovilevyn ylä- ja alareunasta näytti myös toistuvan rakennuksen erikorkuisissa alkuperäisissä sisäovissa.

Työselosteen perusteella tiedettiin, että ovet oli alunperin määrä tehdä erillisten (joskin jo kadonneiden) erityispiirustusten mukaisesti ja heloittaa kestävillä saranoilla, upotetuilla lukoilla ja näteillä messinkisillä väännettävillä ovenkahvoilla. Eteisten ovilla mahdollisesti tarkoitettiin porraskäytäviin avautuvia huoneustojen ovia ja niissä oli määrä olla soittokello, nimikivellä varustettu kirjelaatikko, korrekti messinkinen ovenkahva, amerikkalainen lukko sekä ilmeisesti yöreekeli. Rakennuksen luoteisnurkan pääsisäänkäynnistä tiedettiin, että sen ulko-ovi tehtiin tammesta, messinkiheloilla ja messinkikädensijalla ja että tämä ovi on sisältäpäin lukittava.

Puotihuonetta suunniteltiin jatkossakin käytettäväksi myymälätilana. Tähän liittyen puotihuoneen ulko-oveen tarvittava heloitus määritettiin Heidi Hieniön Oviympäristö rakennusurakassa -kirjan ovivalintakaavion avulla (s. 67). Tämän perusteella päätettiin, että nyt teetettävässä ovessa tulee olemaan mekaaninen käyttölukko, mekaaninen turvalukko ja rikosilmoitin. Lisäksi halutaan jättää optiot sähköiselle käyttölukolle sekä kulunvalvonnalle.

Näiden reunaehtojen puitteissa oven heloitusta lähdettiin luonnostelemaan.

Puotihuoneen ei-alkuperäisen ovilevyn valokuva ilmeisesti ajalta 1960/1950.
Yksyityiskohta Nordean Pankkimuseon kokoelmien valokuvasta.

Yllä esitetty puotihuoneen ovenkahvaa esittänyt varhaisin löytynyt valokuva viittaa siihen, että (samaan tapaan kuin pääsisäänkäynnin alkuperäisessä ulko-ovessa) tässäkään ovessa ei ole ollut väännettävää ovenpainiketta - vaan vetokahva.

Tämä valokuva myös varmistaa käsitystä oven loogisesta (ja nykyisestä) aukeamissuunnasta. Kyseessä siis on ollut nk. oikeakätinen ovi.

Rakennusksen (kuoteisnurkan) pääsisäänkäynnistä tiedetään, että siellä on ollut ovessa vetokahva.

Yksityiskohta pankin mainoskuvasta avajaispäivän sanomalehti Raahen numerosa 69-1915.
Pääsisäänkäynnin oven toiseksi alimman ovipeilin vasemmalla puolella häämöttää pystysuora ovenvedin.

Yksityiskohta valokuvasta vuodelta 1925.
Pääsisäänkäynnin oven ilmeisesti alkuperäinen vedin näkyy hieman selvemmin.

Yksityiskohta ilmeisesti 1960-luvulta otetusta valokuvasta.
Akuperäisen kokoiselta ja alkuperäisen kohdalla olevalta vaikuttava ovenkahva näkyy tässä valokuvassa selkeimmin.

Kun tässä valokuvassa vasemmalla näkyvän pilasteriin rustikoitujen pääleiiäisten uurteiden välimatka on (mittauspiirustusten mukaan) 50,9 cm, niin valokuvan ovenvetimen (ulkomittojen) kokonaiskerkeudeksi voidaan arvioida 33,7 cm ja ovenkahvan taivutettujen putkenpäiden keskipisteiden etäisyydeksi noin 24,5 cm. Vetokahvan putkiosan leveys on noin 2,8 cm ja kahvan kiinnityslätkien korkeus on noin 6,6 cm.

359	risaliitin korkeus	risaliitti cadissa	509
173	kahvan putken keksikohtien etäisyys		245,2841
238	kahvan koko korkeus		337,4429
20	kahvan leveys		28,35655
47	lätkän korkeus		66,63788

		kerroin	1,417827

Koska rakennukseen pihajulkisivuille tullaan myöhemmin teettämään myös 2-3 muuta samantyylistä ulko-ovea, niin nyt rekonstruoitavatn myymäläpuodin oven vetokahvaa ei voitu alkaa etsimään käytettynä. Nimittäin olisi ollut jokseenkin varmaa, että lopuille pihanpuolisille ulko-oville ei olisi myöhemmin pystytty löytämään samanlaisia käytettyjä vetokahvoja.

Suomalaisia vanhan mallin mukaisia uusvanhoja vetokahvoja myy lähinnä Rakennusapteekki.

Rakennusapteekin tuon aikakauden vetokahvoista vain Munkkiniemi 1900-1920 -malli oli näin isoon oveen riittävän korkea (305 mm), messingistä tehty, malliltaan klassinen ja ei-autenttiseksi vetokahvaksi riittävän vähäeleinen. Se on myös jossain määrin samanoloinen kuin eteläisen ikkunan sisäpokan sivukappaleiden vetokahvat, joskaan nämä vetokahvat eivät ilmeisestikään ole alkuperäisiä. Kuitenkin on selvää, että Rakennusapteekin vetimistä yksikään ei ole yllä esitetynpääoven vetimen kaltainen.

Abloyn messinkinen vedin esitteen sivulla 8/20, jonka taivutettujen putkenpäiden keskipisteiden etäisyys on 25 cm ja putken paksuus 2 cm, jossa on sivun 2/30 alareunan ja sivun 4/20 toiseksi alimman kuvan mukaisesti (mesinkiset ja) halkaisjaltaan 5,5 cm tukikilvet on toistaiseksi lähimpänä tätä pääoven alkuperäistä. Sen hyviä puolia olisivat arkinen huonmaamattomuus, yhteensopivuun pihanpuolen lukkojen avainkilpien kanssa.

Kahvoja löytyy myös linkeistä:
http://www.byggfabriken.com/default.asp?page=http%3A//www.byggfabriken.com/db_produkter.asp%3Fartikel%3D65%2520draghandtag

Lukkoliikkeessä käytiin selvitämässä mahdollisimman vähäeleistä ulko-oven avainkilpeä ja sellainen olisi ainakin KABAn 6 mm paksuinen pyöreä messinkinen avainkilpi.

Vetokahvaa ja lukkojen avainkilpiä luonnosteltiin ovilevyn autoCAD-malliin:

Vetokahvan ja lukkojen sijoittelun luonnostelua.

Jos siis ovenkahva sijoitetaan autoCAD-mallissa Puuovet-RT-kortin (nro 42-10643, s. 14) mukaisesti ovilevyn lukkoreunan puolivälin (ja keskimmäisen saranan) korkeudelle, vaikuttaa se asettuvan oveen luontevasti. Myös muita vaihtoehtoja kokeiltiin, mutta esimerkisi hieman alemmas asetettuna vetokahva teki jotenkin lysähtäneen kokonaisvaikutelman.

Ovi on kuitenkin korkeampi kuin RT-korttien standardiovet, joten tässä ratkaisussa vetokahvan alareuna nousisi 105 cm korkeutaan, mikä on esim. lapsille ja joillekuille liikuntaesteisille hieman korkealla.

Korkeampi kahva olisi hyvinkin saattanut olla parempi, mutta sopivaa sellaista ei tuntunut löytyvän markkinoilta.

Huomattakoon myös, että tässä sommittelussa avainkilpien etäisyyttä ovilevyn lukkoreunaan ei ole aseteltu suhteessa ovenkarmin kynteleveyteen, vaan ovenkarmin valoleveyteen. Lukon vastinkappaletta ei siis suunnitella sijoittaa kyntteen kohdalle, koska sellaisessa ratkaisussa molempien lukkojen kohdille jouduttaisiin (Rakenteellisen murtosuojeluohje 3 -vaatimusten mukaisesti) asentemaan 30 cm korkuiset (ja ovea huomattavasti rumentavat) rakoraudat.

Nyt valitun ratkaisun huonona puolena toki on, että myöhemmin tulee vaikeuksia, jos ovenkahva halutaan vaihtaa johonkin korkeampaan malliin.

Ovipumppu etsittävä
Telkipesän koskeitinilmaisin
magneettianturi
mahdollisesti johdotus lukolle
lukkopesä
avainkilvet
kahvan kiinnitysruuvit (linssikantaiset messinkiruuvit?)

Petsaaminen ratkaistava ja kokeiltava sekä ikkunaan että puhtaaseen puuhun
tervaaminen ratkastava

Kiinnitys tiilimuriin: Riittävän monta ja oikein mitoitettua nailontulppaan perustuvaa kiinnikettä pitäisi toimia. Siis oikein mitoitettua, reikään ei saa kohdistua liian suurta painetta. Silloin on pieni elämisen ja liikkumisen vara ilman, että reikä alkaa väljentyä. Riittävän pitkiä ja riittävän monta. Valmistajan mitoitustaulukon mukaan + vähän pelivaraa [RT].

jatkuu.... sitä mukaa kun projetki etenee

http://www.finstone.com/natural_stones/gallery/index.php

Keskeiset lähteet, tärkeysjärjestyksessä

- Paikan päältä löydetty inventointiaineisto
- Valter Thomé: Julkisivun rakennuslupapiirustus 4/1914 ja ensimmäisen kerroksen pohjan rakennuslupapiirustus 4/1914
- Valter Thomé: Alkuperäinen työohje 1914.
- Valokuva, varhainen
- Valokuva 1925
- Valokuva 1950-1960
- G. E. Asp: Huonerakenteiden oppi 1903.
- Henr. R. Helin: Huonerakenteiden oppikirja maatalouskouluja varten 1915.
- V. Keinänen: Puumiehen rakennusoppi 1924.(Keinänen, Wäinö. Rakennusopin tietokirja. 2001. WS Bookwell Oy. ISBN 951-0-25855-5. Näköispainos Wäinö Keinäsen alunperin v. 1925 ilmestyneestä, v. 1949 painetusta ”Puumiehen rakennusopista”. Vuoden 2001 painoksen esipuhe Panu Kaila.)
- PORAn arkkitehti Raimo Tikan konsultointimahdollisuus
- Panu Kaila: Talotohtori.
- Museoviraston Ovien korjaus -korjauskorttia www.nba.fi/tiedostot/d3729398.pdf noudatetaan
- Markku Leinos: Oviopas. Rakennuspuusepänteollisuus r.y. ja Rakennuskirja Oy. Hanko 1988:
- Heidi Hieniö: Oviympäristö rakennusurakassa. 2006 Espoo.
- Rakenteellinen murtosuojeluohje 3.
- Puuovi, varmuus- ja käyttölukon upotus. RT 42-10311 ohjetiedosto. SFS 5208.
- Puuovet. RT 42-10643. (Käyttölukon korkeus, ovilevyn korkeuden puolivälissä)
- Luonnonkivet, suomalaiset rakennuskivet. RT 30-10314. (Kynnyskiven graniittilajun valinta. Kiven pintakäsittelyn valinta.)
- Suomen rakentamismääräyskokoelman F1 "Esteetön rakennus 2005"
- Metsänkylän Navetta
- Rakennusapteekin käsikirja.
- Abloy:n vetimien valintaopas sekä suorat ja taivutetut vetimet.
- www.domusclassica.fi
- Mauno Sahla: AutoCAD2007 opas (31 sivua, imuroitu internetistä 2007)
- ProgeCAD 2008 ilmaisohjelman pdf-käsikirja.
- Oulun Rakentajamessut

MUISTIINPANOJA:

yläikkunoiden kaarevat ovat jokatapauksessa maalattava
valtapuu vaiheessa alhaalla ei ole oksia
aluspuuvaiheessa mahdollisimman hitaasti.
lohkeaa siihen suuntaan missä matka sydänpuuhun on lyhin
500eur/kuutio
timon kanssa yhteistyötä
tyvitukkeja

ikkunahuulloksen minimisyvyys 10 mm, leveys oli jotain 7-8mm
2x2mm tiivistettä varten
selvitä nurkkaliitokset ilman ruuveja
kittausveitsellä nätti jälki
LT2000 formaattiin
ei kovin tiheäsyistä
hyvä laatu
miten esikäsittely
tarvitaan koetinpalat
tarvitaan sävytystä varten koepalat
ydinpuista tulee hyviä runkopuita

ovilevyjen väliin mietitään tila peltilevylle, jos vakuutusyhtiö sitä vaatii

ovilevyn reliteetteihin puututaan nyt vain sen verran että tiedetään, millainen karmin tulee olla

miten saadaan ura sinne vanhan karmin kynteen pohjalle tiivistenauhaa varten

minä opin koko ajan ja tiedän että aikanaan tulen jälkikäteen huomaamaanj jos nyt päädymme vääriin ratkasuihin. ja se tulisi harmittamaan mina.

varaudutaan KABAn kulunvalvontaan

oviaukon kamera vastapäiselle seinälle.

halkeileet laakerisaranat

miten liian kuiva puu kostuessaan ulkoilmatasoon, eihän se silloin lohkea

kiilauksen tarpeen vuoksi sähköjohdoille tehtävä ura pystykarmeihin.

jotta johtoputket saataisiin kätevästu rasialle, on ne johdettava suoraan kellariin

rikosilmoitinlaitteen magneettikosketin uppoasennuksella (varaudutaan myöhempään pinta-asennukseenkin)
laitetaan karmin pystypuun yläpäähän ettei sitä voi huomiota herättämärrä rassata

karmiin on voitava liittää kulunvalvonta, jolla kuitataan kuka aukaisee ja kuka sulkee oven

johtojen täytyy olla suojattuja

kulunvalvontajohto saatetaan tarvita myös ulkopuolelle ovea

laitetaan ovilevuun kaapelointi sen varalle, että joskus siihen yritetään sähkölukkoa

mol pystykarmeihin urat

butik palo-osastointi selvitettävä. mitä tarvitaan seinään

porrastasanteen sähkölämmitys mietittävä nyt

rappauksen alle mol puolin kulkua haittamattomalle kohtaa muoviputki muistiinmerkitylle kohtaa ja sisään sähköjohto metalliksi

ovimikko tuulen v uoksi ja paiskautumisten hillitsemiseksi
sävytetty kitti tai maalattu
15 mm välilista reunaan 3 mm tiivistysväli
tps musta

millä kitataan karmin ja ulkorappauksen sahapinnan raja-rako

kellarissa karmi 56x150

kellarissa kynnykset betonista

kellarinoven nurkkaliitoksissa oli puutapit, mutta 2 krs ovissaniitä ei oleollut

kellarinoven ja 2ion vessan ovessa ei ainakaan ole niitä valoa estäviä peltilipareita liitoksen sisällä

onnistuuko siten, että annatte ohjeen profiilista ja puunedletävästä kuivattamisesta tillmannille ja minä käyn hakemassa pakatut profiilit tillmannilta avoperäkärryllä Liminkaan.

riittääkö tillmannin kuivatuksen laatu tarpeisiinne

jos tilaan karmipuut Tillmannilta, niin onko järkeä ostaa höyläyttää profiilit valmiiksi kahta muutakin ulko-ovenkarmia varten. Pysyvätkö ne suorna vaikka karmin teko viivästyisi parin v päähän, missä ne pitäisi varastoida

mihin kohtaa saranaa murtosuojatappi on kätevintä laittaa

miten murtosuojataan ovilevyn peilit?

tuleeko potkupeltiä oveen?

onko messinkipellillä kynnyksen suojaaminen historialinen vaihtoehto

onko jotain saranatyyppiä, jolla voisi tehdä sisemmän oven ilman että karmiin tarvitsee tehdä ei-historiallista kyntettä?

voiko karmiin kiinnittää jotain levennysosaa talveksi. siis kepeärakenteinen karminlevennys.

saako risto tilman olla puhelimtse yhteydessä teihin.

ks rt kortin plus-miinus mitat. kuinka tarkoin mitoin piirustukset ovista on tarkoituksenmukaista tehdä

yleisenä kynnyksiäkoskevana vaatimuksena asuntohallitus edellyttää korkeintaan 25 mm kynyskorkeutta (asunnossa)

murtosuojatappi vahintään 6mm halk ja ulkonemaltaan min 12 mm, valmistettu teräksestä tai vastaavasta, kysytty flinkiltä

kiilat kokonaan eristeen sisään ettei tule lämpövuotoa

mittaa karmin kyntteen kallistus

oven teon jälkeen tarvittaneen ainakin väliaikainen ilmasilta eli levy tai vuorivilla tuulikaapiksi kevään ajaksi

tuulikaappi tarvitaan ainakin talvisin.

kysy uulalta löytyykö resepti katso värikartasta ruskea sävy (butik karmi ncs s 6020 Y50R) eivt pyty sotkeman sitä raahessa

tietenkin valitaan se kova puulaji kynnykseen, jota petsaus matkii

kahvan puuosa tehtäneen jalopuusta ette tule lakasta naarmuja sormiin

tuulikaappi tehdään 10mm+10mm vanerista, välissä riittävä eriste ja valoaukoissa tarvittaessä lämpöä eristävä murtosuojalasi.

jyri kotilaisen suunnittelema rannan matalan tuulikaappi voisi olla hyvä idea.

tuulikaapin katossa termostaattilämmitin, säteilija tms

varaudutaan kokonaan pellittämiseen tai kovapuiseen kynnykseen

kunka kapea oven lateraalinen kehäpuu saa olla.

voiko ulko-oven liitoksen mallit kopioida suoraan kellarin ovesta

murtosuojeluohjeen mukaan saranassa pitää olla murtosuojatappi. saako sen rakennettua vanhan saranan ruvin kohdalle

saranan ruosteenestopohjamaalaus ilm ruosteenestomaali ferrexillä (joka sa olla sävytetty ruskeaksi) nykymaalin ruskea sävy kelpaa ellei parempaa keksitä

laita kynnyksen korkeus kotisivuun

mittaa tiilimuurin seinänviereinen aukko OK
mittaa eteläseinän rappauksen mittasuhteet suhteessa oviaukkoon ja ikkuna-aukkoon OK
mittaa OK seinätasojen syvyydet ovenkarmista
mittaa valokuvista arvioidut mitat karmia olivat 42 mm, 10 mm, 5 mm, 20 mm
mittaa ikkunan karmin valoaukon korkeus (karmissa) 630 mm tasan OK
mittaa pikkuikkunoiden valoaukkojen välinen leveys (joka on oven keskipuun leveys) OK

ikkunoissa kallistista sivupokissa 1-4 astetta ja alareunoissa 1-2 aste ja yläreunoissa 0 astetta

kadunpuoleisen rappauksen valoaukko 950 mm

karmia näkyy vas 23 mm ja oi 25 mm levyinen kaistale

yläikkunoiden välikarmi on 42 mm (eikä 40 mm)

oven keskikehyspuun leveys on ollut noin 114 mm (koska ikkunapuitteiden laidat ovat olleet noin yhteensä 92 mm (ja siihen on lusättävä 42-10-10=22)

tiilimuurin aukko lebvenee huonetta kohdan ad 1080 mm

karmin huoneen puoleiselta pinnalta huoneen sisäseinän tasolle on vinottain matkaa 356 mm lbnnessä ja 360 idässä

pihan puolella rappausta on lännen puolella 114 ja idän puolella 116 mm

ikkunan valoaukon alareuna (eli oven ikkunan valoaukon alareuna) on betonipinnan tasosta noin 768 mm

vestibul ulko-ovessa ei alkuperäinen karmi koskapa valokuvan 1961 kolminkertaisen kuppisaranoinnin kuoppa ei löydy.

mutta mitä ovat ne kolme sarananjälkeä pöohjoisreunassa

entäpä kuva jossa saranat vaikuttavat lähinnä kuppipäisiltä (ja niitä oli 3 kpl)

sisäovissa saranan putki on 0,5-2 mm irti karmin aukeamispinnan tasosta

tarkista ikkunoista saranan tyyppu (kartiomainen vai pyöreä)
ikkunoista näkyy, että rakennusajankojhdan säästyneet (alapokien) saranat ovat olleen kartiopäisiä ja sitten kun yläpokiin on tehty myöhemmin remonttia ja niihin on lisätty saranat, miin tuolloin on jo käytetty kuppipäisiä saranoita

tutki kaikkien thome aakeliuunien sisustuskuvien boordit, esim 269

kaksion kynnyksestä otetakoon malli, tai mieluiten karmin yläpäästä

lue vielä ovikirjasta kynnyspuuvaihtoehdot

kysy keijo leiviskältä tarvitaanko rakennuslupa

kysy timo mähöseltä, tarvitaanko rakennuslupa

sähkövalon tarpeen määritämiseksi linkki innojok

katso myös sfs standardi johon tikka viittaa

jos ulko-ovea ei laiteta piirustusten mukaiseksi ja kun muista pihaovista on säilynyt vain piirustuksia, niin kokonaisuudesta tulee epäyhtenäinen ja sekava

näyteikkunan puitejako ja korkeus ovat muuttuneet sinikopiosta vahvistettuun piirustukseen. nyt välpuitetta ei ole

nykyisen ulko-oven ikkunan alareuna kuitenkin yltää oikealle tasolle suhteessa viereiseen ikkunaan

lisää, että ula eivoi tehdä raahessa kovin värikylläisiä sekoituksia

suunnielmapiirustuksessa ulko-oven ikkunan alareuna on loogisesti viereisen ikkunan alareunan tasalla

ehkä taulunripustuskiskoa ei laiteta pohjoisseinän tolpan kohdalle,

ehkä toisaan liimaväri vain 1,6 m korteuteen , siihen sabloonaraja. mutta miten tässä versiossa taulunripustuskisko. ja jos sen laittaa, niin mitä alkuperäistä seinää silloin oikein suojellaan. messinkiset verhotangot antavat hyvän tason taulunripustuskiskolle

läntisen pikkuikkunan verhotangon oik kiinnitys tehdään viereiseen seinään ja sitä varten jouduttaneen hajottamaan yksi seinäkiinnike

näyteikkunan sisäpokan aukon leveys on 104,5 ja korkeus noin 273,5 cm. Samalla tarvitaan sisäpoka badrumiin, butik oven yläikkunoihin (noin 42x62 cm ja 2 kpl) muistettava vaatia kittiuran lakkaus. alkuperäisen kaltaiset saumat. pokien (tai ainakin ison pokan) teko ennen kuin puutavara ehtii varastossa vääntyillä.

kannatinpalkin levenemisen voinee päätellä vertaamalla sitä kattopalkin leveyteen.

takaoben yläosaa täytyy spiikata ainakin ennen kökstrappanin restaurointia

ikkunapenkkeihin joutuu kuitenkin laittamaan öljymaalin

tarkista seinärakenteista, mihin suuntaan väliseinä on siirtynyt.(mahdollisesti sen voi päätellä luoteisnurkan katonrajan keskuslämmitysputkien seinänviereisestä rappauksesta. muutoin kai selvittäminen jää rossinprkuvaiheeseen)

analysoi butik oviaukon vas puol vohdotus (ei löydy bergmampuktea ainakaan tei 30 cm rappausvaurion yläpuolelta

vuokralaisen ja raimo tikan kanssa neivoteltava rintapaeelin maalaus pellavaöljymaalilla ja koristeboordi ehkä sille tasolle. riippuu vuokralaisen sisustusjakalustussuunnitelmasta-

katso värikartasta ruskea sävy (butik karmi ncs s 6020 Y50R) pellavaöljypssun ja öljyhionnan jälkeen heti mitattuna

testaa millainen liimamaali on wtfn seinissä (hieman liituaa sormenpäihin ja varmasti tummaan vaatteeseen, kysy raimo tikalta.

katso mitä uula-maalia on se 10 l purkki (oli perinteinen munamatta himmeä sisäöljymaali)
mieti miten sisäoviaukko on rempattava. (sivujen kaltevuuksien perusteella karmin kohta on alkuperäinen. aukeamissuunnan voi kerrsata ovikirjasta, todennäköisen), oviaukon korkeus on matalampi kuin vessaan ja vahtimestarille se se vaikuttaa mataloitetulta., myös käytävänpuoeinen pyöristyskulma on eri kuin alkuperäisissa ja muden ovien kaltaisissa sivuissa)
Tuleeko ovenkarmiin tummemman vihreä maali?
expedoviaukon karmi ei ole ovea tummempi

kopsaa sähkökappaleet pois boordit ja tapetit-sivulta
veturitalli-sivun saa poistaa
laita valokuva ent asukkaan verhotangon nupista
lisää väliotsikko kalterit, laita siihen alkuperäset kalterit ja likkoliiken kalterit ja esittele myymäläpuodin hyvä kalteri ja inkki murtosuojeluohjeesiin III
käy jugeng-matkan kuvat läpi, löytyykö ideoita
sisäkatto väliotsikossa siirto ylöspäin tapetisivulle virheellisesti
hakemistossa sähkölinkki vie väärälle sivustlle
laita muihinkin väliotsikoihin hyppy toppiin ilman osoitetta
päiviä sisäkatto-osioon, mitä kaikkia tasoitteita ehdittiin 2008 käyttää ennen kiviperäisen tasoitteen löytymstä
kuvassa 1967-1979 markiisit
yläikkunat siis maalattu ompeen jos seinä oli ummistettu tai sitten maalattu ompeen ettei valo olisi kajastanutvrhon takaa
oviosastoon maininta yösäiliöstä
tukipalkki on leveämpi kuin seinän alkuperäinen tukipalkki
selvitä mihin huonekorttiasioihin viitataan (jalkalistat3, seinät3, puuseinät4, katto01, ikkunat3,ovet2) (vessanseinät7
korjaa että tukipilaria ei ole siirretty länemmäs (muutos on tapatunut piirustusvaiheessa
1987 vessanoven aukeamissuunta muutettu
palkin paksuuteen seinän tuennalla 7 2 1967 ei ollut merkitystä
Seinä vaikuttaa käyneen ohuemmaksi ja siirtyneen pankkisaliin päin
iv suunnitelma ei ulottunut butikiin, mutta vessan postoilmaan se vaikutti
7.7.1951 kuvassa näkyy ykso työpöydän hela
sähköä kuvassa ei vieläkään käytetä juurikaan
vaatimukset valaistuksen suhteen ovat lisääntyneet
oveen ujutettava sähköjohtoputki jo valmiiksi sähkölukkoa ja oik puol sähkötarvetta varten. Siis mol karminpuoliskoihin johdotus
lisää vessan nimitykset
lisää kaksion huoneet nimityksiin vaihe-vaiheelta
lisää myymälä yhdistettynä pankkisaliin
lisää yleinen vessa myös kaksion tiedostoon
lisää isoon piirustukseen vaikuelma 1600-luvunkartanosta
johdantoon se, että edeltäneen kaksion remontista saatuja kokemuksia hyödynnettiin
kommentoi miksi pelkästään valter thomen allekirjoitus
siirrä allekirjoituksen jälkeinen kaakeliuunikommentti oman otsikkonsa aoole
pankkisalin halkileikkauspiirustukseen lisää kaakleiuunin korkeus edustustilassa
mittaa suunnitelmapiirustuksista kaikkien kaakeliuunien koot ja laita ne kaakeliuunisivulle ja päättele onko myymäläpuodissa ollut samanlainen uuni kuin pankkisalissa
kommentoi, missä näkyy kaakeliuuni viimeistä kertaa
toinen eteläikkuna jäänyt mahdollisesti sen takia pois, ettävuokralaiseksi oli tulossa ilmeisesti het alusta ähtien maitokauppa
etsi ja huomioi raimo tikan neuvot
lagerrum on paksuseinäinen viitaten siihen että sinne sallittiin muidenkin kuin pankinväen tulo
lisää rakennepiirustukset seinään liittyen
kuva pääovesta ja sisäovista, eli piirustusten mukaan ovet tehty ainakin sinne ja sisälle
lue vielä artikkeli valmistujaisista
pankkisalissa yhtenäinen värimaailma tolpissa ja alkalistasa sekä ovisyvennyksessä.
kommentoik pankkisaliin että se on ainoa huone, jossa päävalaisin ei ole huoneen keskellä (vaan asiakastilan eteläpuoliskolla
kuvatekstin 1925 kaksnkertainen kieltlause
lisä myös se, että ainakaan tuossa vaiheessa palolamput eivät ole olleet vitivalkoisia
laske kuvasta aidan ruutujen lukumäärä
vain olko-ovet, lasiovet, vintin ovi on mainittu erikseen. Vaikuttaa siis että porraskäytävään johtanut ovi on ollut samaasarjaa kuin juutkisn sisäovet. Myös kellariin menevä ovi ja portaikonaluskomeron ovi ovat olleet samaa sarjaa.
yhteys kellarivarastoon suljettu savupiipun vuoksi, tämä mahdollisesti vaikuttanut myymälän varastotiloihin
tre kuvassa katossa sähkö pintavetona
ja esimerkki verhoista
ja esimerkki väljästi asetelluista claes ohlson? valokatkaisijoista
tampere alakera hyviä edustavia verhomalleja
tampereen yläkerrassa vaaleita huoneita

laita kakluunisivuun myös merkinnät halkileikausten kakluunien korkeuksista

Karmi on suhteellisen helppo tehdä, koska (kynnystä lukuunottamatta) sen mitat ovat luettavissa karmin säilyneestä yläkappaleesta. Linkin
www.raahe.info/kirkkokatu.20/butik.html#ulko-ovi
termein kuvattuna (ja maallikon, mittaamina) alkuperäisen ovenkarmin mitat ovat olleet:

- ovenkarmin (säilyneen) yläkappaleen ovikyntteen syvyys = noin 48 mm. (Tämä on samalla yläpuolisen ikkunankarmin alakappale ja sen yläpinnalla on 48 mm syvä ikkunan alakynte)
- karmin (säilyneen) yläkappaleen ovikyntteen leveys = 10 mm. (Tämä on samalla yläpuolisen ikkunankarmin alakappale ja sen yläpinnalla on 10 mm korkea ikkunan alakynte)
- karmin valoleveys = 880 mm
- (sekä säilyneen ikkunankarmin että) nyt rekonstruoitavan ovikarmin sivukappaleiden kynteleveys = 10 mm (Tämä on pääteltävissä ovenkarmin säilyneen yläkappaleen (ovi)kyntteiden maalamattomista kohdista)
- ovenkarmin leveys = 998-999 mm
- karmin ja tiilimuurin välissä on molemmin puolin jää noin 10 mm rako tilkevaraa (joka siis on hieman vähemmän kuin nykysuositusten mukainen 20 mm), joka tilkittäköön alkuperäiseen tapaan pellavariveellä (eli tiilimuurissa olevan aukon "valoleveys" on ollut noin 1020 mm)
- huoneen puolella tiilimuuraus on rapattu siten että rappaus peittää lateraaliset osat karmien sivukappaleista. Idän puolella sivukappaletta on näkyvissä 33 mm ja lännenpuolella 31-32 mm. Näiden rappauspintojen "valoleveys" karmin kohdalla on 940 mm. Siirryttäessä kohti huoneen sisäseinää tämä "valoleveys" levenee 1007 mm:iin.
- vastaavalla tapaa ikkunakarmin yläkappaleesta näkyy huonerappauksen alta karmin vieressä29-30 mm. Tämä rapattu katos kasvaa korkeutta +27 mm siirryttäessä kohti huoneen sisäseinää.
- karmin kiinnittäminen tiilimuuriin siis tehdään murtosuojeluohjeen III vaatimalla tavalla puukiiloilla.
- (sekä säilyneen ikkunankarmin että) nyt rekonstruoitavan ovikarmin sarananpuoleisen sivukappaleen leveys = 59-60 mm
- (sekä säilyneen ikkunankarmin että) nyt rekonstruoitavan ovikarmin lukkoreunan sivukappaleen leveys = 59-60 mm
- (sekä säilyneen ikkunankarmin että) nyt rekonstruoitavan ovikarmin sivukappaleiden syvyys = noin 147 mm.
- valmis lattiapinta sijaitsee plus-miinus 10 mm tarkkuudella valokuvan
     www.raahe.info/kirkkokatu.20/valokuvat/butik/tuulikaapin_pohja.jpg
betonilattian tasalla.
- karmin säilyneen yläkappaleen syvyys = noin 147 mm
- kynnyksen syvyys = ilmeisesti sama 147 mm
- kynnyksen kyntteen syvyys = ilmeisesti sama noin 48 mm
- kynnyksen kyntteen korkeus = ilmeisesti sama noin 10 mm
- karmin valokorkeus tiedetään siis vasta sitten kun kynnyksen mitat on päätetty
- kynnyksen korkeus, muut mitat ja liitostyyppi voitaneen kopioida rakennuksen luoteisnurkalla säilyneen pääoven karmin mallista.
- (oven)karmin korkeus = noin 2330 mm (tarkkuus on plus-miinus 5 mm ja tieto perustuu seinien rappauspintojen alareunojen tutkimiseen)
- siis (ennen karmin asennusta) oviaukon väliaikaiseen peittämiseen tarvitaan noin 1020 mm x 2300 mm levy.
- karmin asennuksen jälkeen tämä levy pienennetään karmin kynteleveyden ja kyntekorkeuden mittoihin eli noin (880+10+10 mm)x(autoCADin perusteella 2249,5 mm) = 900 mm x 2249 mm
- yläikkuna+ovikarmin korkeus = noin 3020 mm (vastaavin perustein ja olettaen että ikkunakarmin yläkappaleen korkeus on ollut 60 mm)
- karmin yläkappaleen korkeus = 42-43 mm
- karmin valoleveys = 880 mm (tieto perustuu ovenkarmin yläkappaleen lintsisaumojen sijaintiin ja sen maalaamattomiksi jääneisiin päätyosiin)
- oven karmin yläkappaleen pädyissä on säilyneenä alkuperäinen tappi ja sen saumalinjat kulkevat huoneen puolelta mitattuina 21mm ja 48 mm kohdalla eli 48-21=27 mm syvä ja noin 42,5 mm tappi kulkee koko 60 mm karminsivukappaleen läpi. Vastaavanlainen tapin saumalinjat ovat kadun puolella 21 mm ja 48 mm syvyydessä elin 48-21=27 mm syvä ja kynteiden välissä 42,5-10-10=22,5 mm korkea tappi kulkee koko karmin sivukappaleen läpi (ttaen huomioon sen, että tällä ohtaa karmissa on 10 mm kynte) eli tapin pituus on 60-10=50 mm.
- nykyinen karmi on hieman syvemmällä tiilimuurisissa (eli se sijaitsee hieman pohjoisempana) kuin alkuperäinen karmi. Joudumme siis sahaamaan (kai rälläkällä, timanttilaikalla ja laservatupassilla) 1-3 cm
levyisen suikaleen (noin 2 cm paksua kalkkirappausta) ovenkarmin viereisestä ulkoseinärappauksesta pois. Muutoin ulkorappaukseen ei ole tarkoitus kajota. Ulkorappauksen ja ovikarmin rajapintaan voi harkita käyttää esim. pellavaöljykittiä.
- Huoneen puoleinen seinärappaus on siis spiikattu pois ja karmi asennetaan paikoilleen huoneenpuolelta. Tämän jälkeen (toisen urakoitsijan toimesta) huoneenpuoleinen rappaus uusitaan siten, että karmin sivukappaletta jää näkyviin noin 31-33 mm levyinen kaistale.
-(ovi)ikkunakarmin yläkappaleen ja ikkunakarmin alakappaleen liitokset on kuvattu autoCAD tiedostossa
   www.raahe.info/kirkkokatu.20/piirustukset/butik_ovenkarmi_2009_03_27.dwg
Siis (ovi)ikkunakarmin yläkappale on huoneen puoleiselta pinnaltaan koko karmin levyinen ja (ovi)ikkunakarmin sivukappaleet yltävät kadunpuoleisilla pinnoillaan aivan karmin korkeimpaan kohtaan saaka. Näiden ylä- ja sivukappaleiden litsiliitoksen liitospinnat ovat huoneen puolelta mitattuna 29 mm, 52 mm 78 mm ja (kyntteen kohdalla) 100(,5) mm kohdalla ja kadun puolelta mitattuna 21 mm ja (taas kyntteen kohdalla) 4?(,5) mm kohdalla.

Kynnykseen tarvitaan jotkut metalliset kulmasuojat, ettei se heti kulu käytössä.

Jugendinaikaisen ulko-oven tekeminen 1:1 on niin harvinainen tapaus, että harvalla siitä on kokemusta, saati varmaa rutiinia. [RT]

Aikataulu on sellainen, että toivoisin, että karmi saataisiin paikoilleen nyt kevään 2009 aikana niin, että sisätilojen pintaremonttiin voitaisiin ryhtyä. Itse ovilevylle ei pitäisi olla isoa kiirettä. Ovilevyn pitää olla valmiina ja asennettuna viimeistään loppukesällä 2009, niin että pintakäsittelyt ehtivät kuivua. Toisaalta, jos tiloihin saadaan mieluisa vuokralainen, niin ovilevy kuitenkin saatetaan tarvita aikaisintaan jo toukokuussa 2009.

Seuraavassa muutamia lisätietoja:

Ovenkarmi (ja siis myös ovilevy) on alunperin ollut tammen väriseksi petsattua (ja kai öljyttyä tai lakattua) mäntyä. Sävy on ollut jotakuinkin Tikkurilan "Kuultavat puunsuojat" -värikartan "5072 HONKA 2". Sävymalli voidaan ottaa myös luoteisnurkan alkuperäisen oviaukon yläikkunoiden lakatusta tammipinnasta. Alkuperäinen kuultomaalattu sävy siis pyritään (selvittämään ja) palauttamaan. Pintakäsittelyä valittaessa on huomioitava se, että tällä etelänpuoleisella julkisivulla pinta altistuu huomattavan polttavalle auringonpaahteelle. Ovi siis ei olekaan ollut alunperin pellavaöljyllä ruskeaksi peittomaalattu. Tämä peittävä maalipinta on ilmaantunut oveen sitten joskus myöhemmin.

Valokuvan puute. Ovilevyn varhaisin valokuva
www.raahe.info/kirkkokatu.20/butik.html#1925
on vuodelta 1925. Tämän valokuvan ovilevy ei selvästikään ole suunnitelmapiirustusten mukainen ja on siis jossain määrin todennäköistä, että ovilevyä ei alunperinkään tehty julkisivun suunnitelmapiirustusten 1914 mukaisesti.

Koska tämän julkisivuremontin yhteydessä tullaan teettämään uusvanhat ovet myös eteläisen pihajulkisivun muihin ulko-oviin
www.raahe.info/kirkkokatu.20/butik.html#1914_huhtikuu
ja itäisen pihajulkisivun ainoaan ulko-oveen
www.raahe.info/kirkkokatu.20/valokuvat/julkisivu_pohjoiseen/aita_ja_portti.jpg
ja koska näistä ulko-ovista ei ole olemassa yhtään minkäänlaisia vanhoja valokuvia (ja ne jouduttaneen teettämään pelkkien piirustusten perusteella), niin yhtenäisyyden vuoksi tulen todennäköisesti taipumaan siihen vaihtoehtoon, että tähän nyt käsillä olevaan oviaukkoonkin ovilevy loihditaan tuon ainoan karkean piirustuksen perusteella (eikä siis valokuvan 1925 perusteella).

Oven tekijä joutii siis suunnittelemaan ovilevyn jonkun tuon aikakauden oven mukaisen mallin perusteella tai suosittelemaan minulle jotakuta, joka osaa suunnitella tällaisia uusvanhoja ovilevyjä. Jos mahdollista niin ovilevyn ikkunat kuitenkin tehdään nk. P6B -murronsuojalasista (jos ovilevy tällä toimenpiteellä saadaan murtosuojeluohjeen III mukaiseksi). Ovilevyn alaosan puiset peilit tehdään joko jonkun tuon aikakauden ovilevyn peilien mallin mukaan tai sitten mallia otetaan rakennuksen sisätilojen alkuperäisistä peiliovista.

Myöhemmin luoteisnurkan oviaukkoonkin teetetään uusvanha koristeellinen ovi tammesta. Nyt siis tarvitaan ensisijaisesti eteläisen oven mäntykarmi ja lähikuukausina myös mäntyinen 4-peilinen ulko-ovi.

Nyt tarvittava karmi lienee helppo tehdä, koska (kynnystä lukuunottamatta) sen mitat ovat luettavissa karmin säilyneestä yläkappaleesta. Linkin
www.raahe.info/kirkkokatu.20/butik.html#ulko-ovi
termein kuvattuna (ja minun, maallikon, mittaamina) alkuperäisen ovenkarmin mitat ovat olleet:
- karmin (säilyneen) yläkappaleen ovikyntteen syvyys = noin 48 mm
- karmin (säilyneen) yläkappaleen ovikyntteen leveys = 10 mm
- karmin valoleveys = 880 mm
- (sekä säilyneen ikkunankarmin että) nyt rekonstruoitavan ovikarmin sivukappaleiden kynteleveys = 10 mm
- ovenkarmin leveys = 998-999 mm (oheisessa CAD-piirustuksessa 1000 mm)
- karmin ja tiilimuurin välissä on molemmin puolin jää noin 10 mm rako, joka tilkittäköön alkuperäiseen tapaan pellavariveellä.
- karmin kiinnittäminen tiilimuuriin siis tehdään murtosuojeluohjeen III vaatimalla tavalla puukiiloilla.
- (sekä säilyneen ikkunankarmin että) nyt rekonstruoitavan ovikarmin sivukappaleiden leveys = 59-60 mm (oheisessa CAD-piirustuksessa 60 mm)
- (sekä säilyneen ikkunankarmin että) nyt rekonstruoitavan ovikarmin sivukappaleiden syvyys = noin 147 mm.
- valmis lattiapinta sijaitsee plus-miinus 10 mm tarkkuudella valokuvan
     www.raahe.info/kirkkokatu.20/valokuvat/butik/tuulikaapin_pohja.jpg
   betonilattian tasalla.
- karmin säilyneen yläkappaleen syvyys = noin 147 mm
- kynnyksen syvyys = ilmeisesti sama 147 mm
- kynnyksen kyntteen syvyys = ilmeisesti sama noin 48 mm
- kynnyksen kyntteen korkeus = ilmeisesti sama noin 10 mm
- karmin valokorkeus tiedetään siis vasta sitten kun kynnyksen mitat on päätetty
- kynnyksen korkeus ja muut mitat voitaneen kopioida rakennuksen luoteisnurkalla säilyneen pääoven karmin mallista. Tu kynnys kuitenkaan ei ole alkuperäinen, joten liitostyyppi joudutaan katsomaan joko sisätilojen ovenkarmeista tai ko aikakauden oppikirjoista.
- (oven)karmin korkeus = noin 2330 mm
- siis (ennen karmin asennusta) oviaukon väliaikaiseen peittämiseen tarvitaan noin 1020 mm x 2300 mm levy.
- yläikkuna+ovikarmin korkeus = noin 3020 mm
- karmin yläkappaleen korkeus = 42-43 mm

Kynnykseen tarvitaan jotkut metalliset kulmasuojat, ettei se heti kulu käytössä. Malli sisätiloissa käytetyistä messinkisistä kynnyslistoista löytyy rakennuksen sisältä, useammastakin säilyneestä oviaukosta. Pääsisäänkäynnin kynnys on jossain vaiheessa pellitetty kokonaan.

Nykyinen karmi on hieman liian syvällä tiilimuurisissa, eli se sijaitsee hieman pohjoisempana kuin alkuperäinen karmi. Joudumme siis sahaamaan (kai rälläkällä, timanttilaikalla ja laservatupassilla) 1-3 cm levyisen suikaleen (noin 2 cm paksua kalkkirappausta) ovenkarmin viereisestä ulkoseinärappauksesta pois. Muutoin ulkorappaukseen ei ole tarkoitus kajota. Ulkorappauksen sahapinnan ja ovikarmin rajapintaan voi harkita käyttää esim. pellavaöljykittiä.

Huoneen puoleinen seinärappaus on siis spiikattu jo pois ja karmi asennetaan paikoilleen huoneenpuolelta. Tämän jälkeen (toisen urakoitsijan toimesta) huoneenpuoleinen rappaus uusitaan siten, että karmin sivukappaletta jää näkyviin noin 31-33 mm levyinen kaistale.

Pyrimme siihen, että ensi tekisimme karmin ja sitten kun tilanne on paremmin hahmottunut, niin tekisimme myös ovilevyn.

Sanastoa:

Markku Leinos: Oviopas. Rakennuspuusepänteollisuus r.y. ja Rakennuskirja Oy. Hanko 1988:

Sanastoa
- karmin yläkappale
- ovilevyn yläreuna
- ovilevyn sivu
- karmin sivukappale
- ovilevyn saranareuna
- ovilevyn lukkoreuna
- oven avautumissivu
- oven sulkeutumissivu
- ovilevyn alareuna
- kynnys

Markku Leinos: Oviopas. Rakennuspuusepänteollisuus r.y. ja Rakennuskirja Oy. Hanko 1988:

- huulloksen leveys
- kyntteen syvyys
- kyntteen leveys
- huuloksen paksuus
- ovilevyn leveys
- ovilevyn paksuus
- karvmin valoleveys
- karmisn kynteleveys
- karmin leveys
- käyntiväli
- tiivistysväli
- karmin sivukappaleen leveys
- tiivistyvväli
- karmin sivukappaleen syvyys.

- valmis lattiapinta
- ovilevyn korkeus
- huulloksen korkeus
- käyntiväli
- huulloksen paksuus
- kuntteen syvyys
- karmin yläkappaleen syvyys
- kynnyksen syvyys
- kyntteen syvyys
- kyntteen korkeus
- karmin valokorkeus
- karmin kyntekorkeus
- kynnyksen korkeus
- karmin korkeus
- karmin yläkappaleen korkeus

Lisäksi RT 40-10123 sanastoa:
13 ikkunaovi
58 huullosovi(levy)
72 lasiaukko
73 lasiovi
77 ovenkarmi
78 oven kattovaste
79 ovenpieli
87 peiliovi
95 (yksikuntteinen) karmi

Alkuperäisestä ulko-ovesta siis tiedettiin:
- että sen karmi on mahdollisesti tehty 2½ x 6 tuuman tarveaineesta samaan tapaan kuin pankin sisäänkäynninkin ovenkarmi (työselosteen 31.3.1914 mukaisesti)
- että se on tehty kuivasta männystä, joka on ollut mahdollisimman oksatonta, vapaata sinisyydestä, valuvasta pihkasta ja huomattavista ydinsäteistä (työselosteen 31.3.1914 mukaisesti)
- että kaikki karmit ovat olleet hyvin pohjustettuja, (ilmeisesti tiilimuurin vastaiselta pinnaltaan) tervattuja ja varustettuja ulospäin suuntautuvilla rimoilla, karmien paremmaksi kiinnittämiseksi seinämuuriin (työselosteen sivun 4 mukaisesti)
- että seinäaukon ja karmin välissä on kaikkialla vapaa 10 - 20 mm rako. (työselosteen sivun 4 mukaisesti)
- että rakennuksen ilmeisesti kaikkiin ulko-oviin asennettiin jo rakennusvaiheessa ovikellojohdotukset (työohjeen 31.3.1914 mukaisesti)
- että ulko-oven yhteydessä oli tuulikaappi 1915-1967 (piirustuksen 20.4.1914 ja piirustuksen 1967 mukaisesti)
- että olko-ovi oli ikkunaovi ja että sen yläpuolella oli kaksi koristeltua pikkuikkunaa (huhtikuun 1914 julkisivupiirustuksen mukaisesti)
- että se on ollut ikkunapuitteita huomattavasti tummemmaksi maalattu (1910-luvun loppupuolen valokuvan mukaisesti)
- että siinä on mahdollisesti ollut 6-lasinen ikkuna (1920-luvun valokuvien perusteella)
- että se on ollut ulospäin aukeava oikeakätinen ovi (1950/1960-vaihteen valokuvan mukaisesti)
- että oviaukko muurattiin umpeen 1967 (piirustuksen 1967 mukaisesti)
- että oviaukon muuraamisen yhteydessä 1967 sen karmin alaosa sahattiin irti (Museoviraston valokuvan RHO 24864 mukaiesti)
- että siihen on palautettu ulospäin aukeava oikeakätinen ovi ilmeisesti 1978 (kun pankki möi rakennuksen raahelaisten rakennusmestarien omistamalle yhtiölle) mutta kuitenkin viimeistään 1987 (piirustuksen 1978-1988 mukaisesti).
- että tuo eteläisen julkisivun ovimaali on jo nyt huomattavasti rispaantunut auringon valon vaikutuksesta johtuen.

Lähtötilanne helmikuussa 2005.
Sekavat mainokset, sähköjohdotukset,tyyliin sopimaton postilaatikko, rähjäinen aita,
oven yläpuolella umpeen maalatut ikkunat, liian matala ja liian leveä ovi.

- että oven yläpuoliet pikkuikkunat oli maalattu ulkopuolelta umpeen valkoisella maalilla (mm. yllä olevan valokuvan mukaisesti)
- että alkuperäinen ovi on ollut hieman kapeampi kuin nykyinen ovi (yllä olevan valokuvan mukaisesti)

Lähtötilanne 2008 sisältä päin kuvattuna.

- että oven yläpuolisten pikkuikkunoiden tausta on muurattu tiilikerroksella umpeen (ylläolevan ja seuraavan valokuvan mukaisesti)

Oviaukon tiilimuurausja lastulevyisen koteloinnit sekä vuorivillaeristeet purettuina.

Ei-alkuperäisiä seinärakenteita purettu niin, että alkuperäiset pikkuikkunat on saatu näkyviin.

- että pikkuikkunat on (ilmeisesti jo 1967) maalattu sisältäpäin mustiksi valeikkunoiksi (ylläolevan valokuvan mukaisesti)
- että alkuperäinen ovenkarmi on sahattu poikki heti pikkuikkunoiden karmin alapuun (eli ovenkarmin yläkappaleen) alapinnan tasolta (ylläolevan valokuvan mukaisesti)
- että alkuperäisen ovilevyn vaatiman kyntteen syvyys ja korkeus on nähtävissä pikkuikkunoiden alapuolisessa vaakasuorassa karmipuussa (ylläolevan valokuvan vihreiden kirjaimien yläosien tietämillä)
- että alkuperäinen ovenkarmi todellakin oli tehty männystä (ylläolevan valokuvan kramin maalinpoistokohdan mukaisesti)
- että alkuperäinen ovi oli kuutlomaalattu (tammea jäljitellen)
- että joskun myöhemmin kuultomaalauksen pääle on maalattu jotakuinkin sävyjen NCS S 6020Y50R ja NCS S 6020Y30R ruskeaksi (ylläolevan valokuvan mukaisesti)

Oven ikkunan ja NCS-värikartan värisävyjen ero

NCS värikartasta on merkittynä kartan väri NCS S 6020 Y50R, joka toistuu digivalokuvassa värinä 5013Y88R. Vasemmalla on öljyllä hierretyn maalipinnan väri, joka toistuu värivalokuvassa sävynä 5515Y78R.

Tavoiteltava värisävy suhtautuu siis sävyyn 6020Y50R samalla tavalla kuin 5515Y78R suhtautuu sävyyn 5013Y88R.

Siis tavoiteltava sävy on jotakuinkin NCS S 6515-Y40R

Peittomaali-asiaa tiedusteltiin Uula-maaleita:
Sävy saadaan tehtyä Uula-maaleilla. Jälkimmäinen sävy on tehty aiemmin ja siihen on maaliohje olemassa. Tuo ensisijainen sävy pitää hakea mutta on tehtävissä. Sävyt ovat sen verran tummia, että ne tehdään Uulalla tehdassävytyksenä. Heillä kun ei ole nk. c-pohjia, niin tietyn rajan ylittävät tummuusasteet tehdään sitten aina Ullan tehtailla maaleilla sävyttäen tai perussävystä tahnoilla sävyttämällä ja se on heidän helpompi tehdä kuin jälleenmyyjien. Kaikilla ei myöskään ole perussävyjä hyllyssä, joten vaikka kaava olisi niin perusmaali pitäisi kuitenkin tilata tehtaalta. Tämän vuoksi tultaneen käyttämään itse sävytettyä Terra Preliniä ja -Linalia.

Lattiarakeneita purettuna niin, että alkuperäisen tuulikaapin pohja on saatu näkyviin.

- että puotihuoneen tuulikaapin pohjan tosiasiallinen koko oli yllä esitetyn valokuvan mukainen
- että oviaukon tiilimuurauksen itäreunalla (näkyy kuvassa huonosti vasemmalla) oli pystysuora Bergman-sähköputki

Ovenkarmin teettämisellä on jonkinlainen kiire, koskapa puotihuoneen seinien rappauskorjauksia ja pintakäsittelyjä ei pystyttyä aloittamaan, ennen kuin uusi ovenkarmi olisi paikoillaan ja oviaukon paljas tiilipinta olisi uudelleen umpeen rapattu. Parasta toki olisi ollut, jos oven tekijä tekisi karmin, välttämättä tähän aikataulu ei anna tähän mahdollisuutta.

Avuksi kutsuttiin piehinkiläinen puuseppä T.K. jonka hyvää kädenjälkeä voi ihailla mm kahvila Tiina-Elinan sisustuksessa.

Tutustumiskäynnillä 10.2.2009 suunniteltiin seuraavaa:
- karmi tehdään mahdollisimman tarkoin alkuperäisen kaltaiseksi
- ovenkarmin huullos tehdän samalla mallilla, joka on säilynyt karmin yläpuun ulkopinnalla
- puotihuoneen ovea verrattiin pankin pääoveen, josta mm. otetaan karmin kynnyksen malli. Kynnys ei ole alkuperäinen ja sen liitokset ovat näkymättömissä, mahdollisesti kuitenkin jäljellä nykyisen irtokynnyksen päätyjen takana
- tilaaja korosti alkuperäisen kaltaisten liitosten tärkeyttä
- karmin kiinnitykset tehdään Murtosuojausluokka III vaatimusten mukaisesti, mm. kahdella kiilalla kiinnitys
- karmin suunnittelussa otetaan huomioon myöhempi sähkölukon, kulunvalvonnan ja videokameran tarve
- karmin kiinnitysruuvit peitetään oksaporalla tehtyihin puutapeilla peitettyihin kuoppiin
- vanhan ja uusvanhan karmiosan välinen kylmäsilta tukitaan esim. pellavaöljykitillä, jonka toimeksiantaja on tuonut puotihuoneen lounaisnurkkaan
- jos pellavarivettä ei ehditä hankkimaanovenkarmin tilkitsemistä varten, niin tarkoitukseen sopivaa vuorivillaa on myymälän lattialla
- on etsittävä tarkoitukseen sopivaa ensiluokkaista puutavaraa (jos ei löydy, niin kysytään Tilmannilta Muhokselta www.tillman.fi, piippolalaiselta Sakari Hankoselta www.mehta.fi tai Ouluaisessa toimivalta Matti Arviolta www.sahayrittajat.fi/site/index.php?option=com_contact&task=view&contact_id=3250&Itemid=22 (tai puh 0500 514875) tai mahdollisesti kempeleläiseltä Nuutti Ay:ltä tai Oululaiselta osuuskunta Ornamentilta.
- jos ongelmia sopivan puutavaran löytymisessä on, niin pyrimme hyödyntämään Nuutti Ay:n varastoja tai yhteyksiä tai Tillman Oy:tä (tai Hankoselta tai Arviolta)
- puun laadussa ei tingitä
- ilmeisesti karmine ulkopinnan tervaus olisi syytä harkita tehtävän tiilimuurin vastaisilta pinnoiltaan
- puotihuoneen kynnys valmistellaan suojattavaksi joko pellityksellä (samaan tapaan kuin pankin pääovella) tai messinkilistoin (samaan tapaan kuin yläkerran huoneistojen sisäovilla).
- todettiin, että tuleva lattiataso on jotakuinkin sama kuin oven edustan (entisen tuulikaapin?) betoninen taso
- karmia irroitettaessa ja uusvanhaa karmia asennettaessa rappausta ulkopuolelta varottava
- karmin asennuksen jälkeen oviaukko väliaikaisesti peitetään levyillä, kunnes uusi ovilevy saadaan teetettyä.
- myös kynnys on syytä suojata väliaikaisella suojalla
- Tilaaja kannattaa käydä verstaalla katsastamassa tilanteen 1) kun karmin piirustukset on valmiin 2) kun puutarveaine on saapunut 3) ennen liitosten sahaamista 4) ennen pohjamaalausta ja 5) olla paikalla kun uutta karmia kiinitetään seinään.
- Samalla valmistellaan myös yläkerran kaksion kolmen välioven karmine rekonstruointia (joskin näihin tarvitaan erityyppisesti kuivattu puutavara.

Tilaajan tehtäväksi jäänee.
- selvittää oven alkuperäinen värisävy (se siis on olut jotakuinkin NCS S 6515-Y40R)
- pyrin hankkimaan tilkitsemiseen tarvittavan pellavariveen (sitä saa ainakin osoitteista http://www.pajutex.fi/ www.domusclassica.com/rive_pr_308-002-2.html
- konsultoin tarvittaessa PORAn arkkitehtia (mm. tervaus) ja julkisivuremontin valvojaa
- kertaan murtosuojausluokka III:n vaatimukset itsekin (tässä vaiheessa siis noudatetaan näitä vaatimuksia karmin seinään kiinnittämisen suhteen. Myöhemmin murtosuojausluokka pystytään varmistamaan myös tuulikaapin rakenteiden avulla)
- tiedotan suunnitelmista sähköyliasentaja Keijo Leiviskälle ja sisäpuolisen remontin todennäköiselle toteuttajalle, Veli Seppä Oy:lle
- etsi ovilevyn tekijän joka myös pystyy myöhemmin myös tekemään 2 muta mäntyovea sekä pankin ulko-oven tammioven
- analysoin ovivalokuvat ja piirustukset (yllä) Käyn vielä Raahen Museossa tutustumassa varhaiseen valokuvaan eteäisestä julkisivusta, josko siitä erottuisi oven hämäriäkään piirteitä. Tehty: Ei erottunut.
- Kysyn ovipiirustuksiin apua esim PORAn arkkitehdilta (kunhan olen vielä hankkinut tuon ym valokuvan).
- Selvitän panssarilasin kelpoisuuden murtosuojauslukka-vaatimusten suhteen (Nk. P6B-murronsuojalasi kelpaa.)
- valmistelen tuulikaapin teetämistä (tehdään tarvittaessa murtosuojaluokka III ohjeiden mukaisista materialeista)
- hankin välikappaleen, jolla sähköjohdot kuljetetaan karmista ovilevyyn
- selvitän kynnyksen suojaustavan

Huonerakenteiden oppikirjan 1915 perusteella tiedettiin, että rakennusajankohdan ulko-ovissa:
- Karmin lankkuleveys puuseinissä on = seinän vahvuus + vuorauksen osa, ja vahvuus vaihtelele 2-3". Kiviseinissä on karmin lankkuleveys 6-7" ja joskus, jos sisäovet asetetaan samaan karmiin, 9".
- Karmi kiinnitetään samalla tavalla kuin ikkunakarmi.
- Jos kynnys tehdään kivestä, tapitetaan pihtipielet rautatapilla kynnykseen.
- Ovilevy on tehtävä mahdollisimman kevyt, niin ettei se rasita saranoita, mutta samalla sellainen, ettei se karsaannu, haristu tai painu nenälleen.
- Tasalämpimässä olevat ovet, kuten kylmäin huoneiden ulko-ovet ja sisäovet, voidaan yksinkertaisella tavalla koota pienasaumatuista lankuista tai vahvemmista laudoista.

- Lämpimien huoneiden ulko-ovet ovat aina rakennettava kahdenkertaiset l. vuoratut, ohut tervattu huopa välissä. Alus-ovi on tavallisesti piena-ovi, pienat joko näkyvissä tai sisään laskettuina välissä. Vuorilaudoitus on usein kuviosaumauksessa. Päärmälankkujen tulee olla niin vahvat, että liitos laudoituksen ja alus-oven välillä päältä ja alta peittyy; kun oven kehä jätetään kokonaan näkyviin, peittyy liitos sivustakin. Usein tehdään laudoitus karmimittaa suurempi, jotta se 1 cm:n verran peittäisi pihtipielestä karmin - siten tulee ovi tiiviimpi.
- Vähin ovenkorkeus on 1,70 m.
- Sisään muuratuissa ovissa ovat saranat taitetut, jotta ovi voisi aueta selkoselälleen.
- Kulumisen ehkäisemiseksi käytetään nykyään usein ruodin juuressa messinkihelaa.
- Eväsaranat taltataan karmi-uurteeseen ja oven reunaan.
- Jos ruoti on kiintonainen, kuten tavallisesti, on sarana asetettava niin ulos, että oven voi nostaa pois saranoilta vuorilautaa irti ottamatta.
- Normaalimittoina oville voimme tässä esittää: Asuinhuoneisiin
   konttorien ovet 0,60 x 1,80 ja päällysluukulliset 0,60 x 2,40 m,
   kapeat kamarinovet0,75 x 2 m ja tavalliset 0,90 x 2 m,
   pariovet: kapeat 1,052 x 2:2,10, toinen puolisko välttämättömästi leveämpi; tavalliset pariovet 1,30 x 2,20:2,40 m. Ikkunapäällystäiset 2,70 m korkeat. Ulko-ovet 3-osaiset 1,50 x 2,70 m, keskiosa 0,85 x 2,40 .

Kirjan Huonerakenteiden oppi 1903 perusteella tiedettiin, että rakennusajankohdan ulko-ovissa:

-Rakennustarpeiksi kaytettävien ainespuiden tulee olla täysi-ikäisiä, suoria ja virheettömiä.
- Puut ovat kaadettavat joulu- ja tammikuussa, jolloin puussa löytyy vähimmin nesteitä; silloin on metsissä myös paras keli ja työvoima halvinta.
- havupuut voidaan jättää vuodeksi kuorimatta kun ne vaan siillä aikaa eivät makaa välittövästi maan päällä. Puusepän tarpeeksi on sellainen aluksi kuorimatta hitaasti kuivunut puu parempaa, sillä siinä ei ole niin pahoja halkioimia kuin kuin kuorottuna tahi piiluttuna kuivaneessa. Kuoritut puut pannaan katoksen alle vähintäin kahdeksi vuodeksi kuivumaan. Sitte vasta ne sahataan lankuiksi ja laudoiksi, jotka vielä saavat lämpöisessä huonekuvussa olla useampia kuukausia. Parhaat puusepän ainespuut saadaan tällaisella monivuotisella hoidolla.
- Tehtaissa koetetaan lyhentään puun kuivattamisaikaa pitämällä tuoreita, äsken sahattuja lautoja erityisissä kuivatushuoneissa (maalla riihissä), joissa kuuma ilma virtaa viikon päivät lautojen lomitse. Käytäntö on kumminkin osoittanut ettei tällä tavalla ole saatu niin kuivia puusepäntarpaita kuin on toivottu, vaikka lautoja on vielä senkin jälkeen kuivatettu useampia kuukausia.
-Nurkkaliitokset ovat erillaisia riippuen siitä liittyvätkö esim. laudat nurkassa toisiinsa syrjillään tai lappeillaan. Edellisiä ovat kuvissa 25, 26 ja 31 näkyvät kiirinkiliitokset, lapaliitos (Kuva 27), litsiliitos (Kuv. 28 ja 29) ja tappiliitos (Kuva 32). Kuvassa 30 on näytetty yhdistetty kiirinki- ja litsiliitos. Jälkimäisiä nurkkaliitoksia ovat sinkkausliitokset, jotka voivat olla näkyviä (Kuvat 35 ja 36), peitettyjä (Kuvat 34 ja 37) tahi kätkettyjä (Kuva 39). Sinkkausta tehdessä valmistetaan ensin tappipuoli, (joka tulee toisen sisään painettavaksi), ja sen mukaan piirretään, sahataan ja tämmätään vastaava puoli.

   Tapinläpi hakataan kuvassa 52 näytetyllä tavalla.
- Liimasauman höylääminen kysyy taitavuutta. Aivan tasapintainen on tietenkin paras, mutta jos ei raotonta saumaa saa syntymään on parempi että rako on keskellä (Kuva 53) kuin sauman päissä (Kuva 54).
- Laadultaan saattava ovet olla joko yksisiipisiä taikka pariovia;
-   Kaikilla saranaovilla on ravallisesti n. s. karmi, jonka falssiin ovilevy tarkoin suljetessa sopii.
-Raami- eli kehysovet.... Nämä meidän tavallisimmat asuinjuone.ovemme ovat rakennetut toisiinsatapitetuista raamipuista ja viiden välille upotetuista täytetauluista eli peileistä. Raamioven paras ominaisuus on se että sen kokonaismitat pysyvät muuttumattonima vaikka ovi itse olisi kuinka suuri tahansa; sitäpaitsi se on tämä ovi kestävä, kevyt ja kaunis. Tavallisesti kykenee 8 raamipuiden keskenäistä tappiliitosta pitämään ovea karsastumatta vinkkelissä, jos vaan nuo tappiliitokset ovat tarkasti tehtyjä (Kuva 70). Kymmenellä tappiliitoksella kokoonpanti ovi näkyy kuvassa 71; kahdellatoista kuvassa 72. Ainoastaan neljän tappiliitoksen avulla koottu ovi saadaan pysymään vinkkelissä vaan siten että raamipuut tehdään jyvin leveitä ja sarananpuoleinen pysty raamipuu varustetaan tynkikyljellä kuvan 73 mukaan. Huomattava on että tappiliitoksissa tapinlävet aina hakataan pystyraamipuihin ja piokkiraamipuiden päihin muodostetaan tapit, eikä päinvastoin.
   Peilit ovat yleensä sitä kestävämpiä kuta kaidempia ne ovat; paras peilileveys on noin 30sm ja suurin pituus noin 1 m.
   Raamiovet ovat rakennettavat hyvistä ja suorista ainepuista, jotka eivät enään yhteenkoottuna saa kuivua tai paisua. Asuinhuoneen oven tarvepuut ovat siis kuivatettavat huoneen lämmössä, ulko-oven tarpeet ulkoilmassa. Kieroista taikka puolikuivista aineista tehty ovi karsinoituu ja vetäysyy kieroksi, jota ei enää voi korjata.
Raamiovien ulkonäkö vaihtelee pääasiallisesti eri peilijaon mukaan. Mutta se voipi myös olla erillainen raamin ja peilin välisen liitoksen ulkomuotoon ja koristeluun nähden. Raamipuiden sisäsärmä voipi nim. olla joko suorakulmainen, tylsäkulmainen tai ruusattu (profileerattu).
   Ovea, jonka raamikappalten sisäsärmät ovat suorakulmaisen ja koristelemattomat, nimitetään kivifasooniin laadituksi (Kuva 70). Se on rakenteeltaan vahva ja helppotekoinen; nurkkatappien olkapäät ovat suorakulmaiset (Kuva 74). Välitappiliitos väkyy kuvassa 84. Tämmöistä ovea voidaan luontevasti kaunistaa siten että särmiin veistetään faasileikkauksia (Kuv. 79 ja 80).
   Kauttaaltaan faasisärmäinen ovi syntyy kun raamien sisäsärmät höylätään tylsäkulmaisiksi. Taamitappien kylkiaokapäät tehdään silloin teräväkulmaisiksi (kuva 75).
   Asuinhuoneiden ovet tehdään usenmiten >>ruususärmäisiä>> s.o. raamia ja peiliä erottaa toisistaan kauttaaltaan kiertävä suusauslista (Kuvat 71 ja 72). Tämä lista voipi olla yksinkertaisesti raamin syrjästä höyläämllä muodostettu, jolloin ovea nimitetään kuosiltaan >>puoliranskalaineksi>>. Raaminkappalten keskenäiset tappiliitokset voidaan tällaisessa ovessa laatia kahdella tavalla.
   Ensiksi voidaan antaa ruusaussärmän kulkea liitoskohtienkin kautta. Tämä tapa on hyvä ja vahva, mutta vaikearakenteinen, sillä tappien kylki-olkapäät ovat muodostettava niin että ne tarkoin sopivat särmäruusaukseen (Kuv. 85). Tällaisia ovia rakennetaan paraiten tahtaissa, missä helposti voidaan koneellä höylätä kaikennäköisiä ruuauksia eli profiileja.
   Toisen tavan mukaan ei raamipuiden ruusatut sisäosat mene liitoskohtein lävitse, vaan pysähtyvät niiden sisänurkkauksiin, muodostaen niissä keskenään kiirinkiliitokset. (Kuva 76.) Näin rakennetun oven huono ominaisuus on se, että sen ravistuessa kiirinkiliitokset aukenevat, jolloin viiden lävitse voipi päiväkin päästä paistamaan, jos nim. peili ei olptu viin syvälle raamin sisään kuin ruusaus sen kyljessä on leveä. Läpinäkyumisen estämiseksi upotetaan kiirisauman sisään esim. paltinkaistale.
   Puoliranskalaisen näköisen oven voipi laatia kivifasooniovesta siten että raamien ja peilien väliset saumat raunustetaan raamiin naulatuilla ruusauslistoilla (Kuvat 82). Jos nämät reunuslistat ovat niin laaditut että ne peittävät osan raamin syrjästäkin, niin sytyy n. s. ameriikkalainen ovi, joka on luja, rikasmuotoinen ja helppotekoinen (Kuva 87). Mutta haaskattu on se silloin kun peilin sytjä tuusauslistojen välissä on irtonaisella listalla jatkettu, kuten kuvassa 87, osa S näyttää.
   Puoliranskalaisen oven voipi tehdä rikkaamman näköiseksi siten että raamin pääle maulataan ruususärmän viereen ruusauslistoja (Kuva 86).
   Peilin ja raamin väliin voipi ruusauslistan ovan tehdä aivan rinäisistä kappaleistakin, jorka nurkissa liittyvät toisiinsa kiirinkin ja litsin avulla (Kuva 30). Näin laadittua ovea nimitetään täysiranskalaiseksi (Kuva 88).
   Suuret ovilevyt voidaan siten rakentaa pienien ja harvalukuisien peilien avulla että raamikappalten ja peilien välille tulevat toiset raaminkehtä (Kuv. 89 ja 90). Tätä tapaa käytetään ulko-ovissa, jotka siten tulevat rikkaamman näköisikä, mutta samalla heikompia (Kuva 108).
   Kaappiovien nurkkaliitoksena on useinmiten litsi; peilit kiinnitetään niissä jälestäpäin listoje avulla (Kuv. 77 ja 78).
   Kivifasooniovi rakennetaan seuraavalla tavalla:
   Kun raamikappaleet ovat sahatut ja höylätyt saman paksuisiksi, uurretaan niihin peiliä varten 10-15 mm syvä ja 8-10 mm leveä uurros eli nootti. Sitte merkitään tappireikien paikat ja suuruudet sekä hakataan reijät (hiukan levemmiksi raamin ulkosyrjässä); nurkkatapit tehdään kuvan 74, ja välitapit kuvan 84 mukaan. Tappi p, kuvassa 74, estää piukkiraamikappaleen kierostumista. Raamipuut kootaan, passataan vinkeliin eli niin että nurkat tulevat suorakulaisia, ja saumoja parennetaan.
   Peilit kootaan tavallisesti liimaamalla useampia lautoja rinnakkain. Liimauksen kuivattua häylätään ne sileiksi ja sahataan 2-3 mm raamipuiden uurrospohjan välimittoja pienemmiksi. Peilien reunat höylätään friisihäylällä niin ohueksi että ne tarkasti sopivat raamiuurrokseen. Sitävarten täytyy käyttää irtonaista kovaa puupalaa (Kuva 81), johon raamin uurros on häylätty, ja sillä aina koetellaan kuinka paljo peilistä vielä saapi höylätä.
   Sitte kun oven kappaleet ovat valmiit ja yhteensovitetut, liimataan raamipuiden tappiliitokset kiinni ja liitoksen ollessa puristimessa (Kuvan 97 mukaan), lyödään tappien suuteiksi varovaisesti pari liimaan kastettua liilaa ja koko ovilevy jätetään hammaspuiden väliin kuivumaan.
   Ennen lyötiin tappiliitoksien läpi 2-4 puupinnaa raamikehän jäykkyyden lisäämiseksi (Kuva 79). Tämä tapa oli muuten kyllä hyvä, kutta samalla rumentava, silla pinnojen päitä ei voi millään peittää huoaamattomaksi; ei edes öljymaalauksella.
   Kuvista 91-97 näkyyy, mitenkä puoliranskalainen ovi rakennetaan kun ruusaussärmät nurkkauksissa muodostavat kiirinkiliitoksen. Tällöin tehdään raamien tappiliitokset ensiksi ja kappaleet passataan yhteen ja sitte vasta höylätään ruusaus raamikappalten sisäsyrjiin.
   Eri tarkoituksiin käytettynä nimitetään raamiovea eri tavoin:
   a) Kammarin ovi tehdään yksisiipinen (Kuv 70-73), Tavallinen suuruus 0,9x2,1 m. Raamipuiden mitat: 35x130-45x150 mm; peilin paksuus: 20-25 mm.
   b) Salin ovet ovat pariovia, jonka puoliskot tavallisesti ovat 0,6x2,4 m. Ovipuoliskojen välistä rakoa peittää rakolista, joka kiinnitetään raamikappaleeseen 5-6:lla puuruuvilla (Kuva 100). Mukavamman kulun vuoksi tehdään lukon puolisko joskus leveämmäksi siten että sen lukon puoleinen raamikappale tehdään leveämpi ja varustetaan 2 rakolistalla, joista toinen on vaan syneetrisen ulkomuodon vuoksi (Kuva 99). Tämä ramenne ei sovellu olko-oviin, sillä ilmanvaihdteissa tuo leveä raamikappale siinä määrässä milloin paisuu, milloin kutistuu, että ovi tulee välistä ahtaaksi, lävistä niin ravistuneeksi, ettei tahdo lukossa pysyä.
   c) Lasiovissa (Kuva 101) tehdään oven yläosan peili lasipelteistä, jotka raamipuihin kiinnitetään tavallisesti puulistojen avulla. Jotta lasioven kautta pääsisi enemmän valoa ja jotta voi väyttäisi keveämmältä, niin tehdään raamipuut oven yläosassa usein kaidempia. Väliraamipuun R:n tapin olkapäät tulevat silloin raamin toiseen syrjään nousevia.
   d) Ulko-ovet eli paradiovet. Näiden rakenne on sama kuin edellistenkin. Muuten tehdään ne suhteellisesti vahvemmista ainespuista, useasti tammesta. Raamipuiden paksuus on 6-7 sm.. Niitä koetetaan rakentaa siten, ettei sadevesi pääsisi seisahtumaan rakoihin ja uurroksiin. Sentähden peitetään poikkiraamipuut n. s. vesilistoilla (Kuvat 102-107). Ovi varustetaan sitäpaitsi joko puisella jalkalistalla taikka peltisellä jalkavuorauksella.
   Koska sadevesi ja aurinko vuoroin kostuttavat ja kuivattavat ovea, niin on ovi pidettävä hyvässä maalissa, jos tahtoo estää sitä karsinoitumasta. Sen vuoksi olisi patasta asettaa ovi niin syvälle rakennuksen sisään tai vaustaa se niin hyvällä katoksella ettei sadevesi pääse oven pintaan.
   Ulko-ovissa ei saa olla pitkiä kiirisaumoja,sillä ne aukenisivat väkisinkin jälestäpäin, rumentaen ovea. Missä' niitä paitsi ei voida ovea laatioa ovat ne peitettävät joko pienillä listoilla tahi metallikoristeilla (Kuva 111).
   Jos ovessa on kaarevia osia, niin tehdään ne kumminkin suorista kappaleista, jotak sahataan kaareviksi ja sitte liimalla ja litsiliitoksella taikka irtonoisilla rtuoteiilla (Kuvat 12 ja 114) kiinnitetään toisiinsa. Ainoastaan pieniä 2x3 sm vahvuosia listoja voidaan taivuttamalla häyristää.
   Ulko-ovet ovat useasti samalla lasiovia, joiden lasipinta on rikkimenemisen välttämiseksi joko tehtävä hyvin pieniruutuinen, useoine lyyjypuine (Kuva 111), taikka sitte suojeltava rautahäkillä (Kuva 105). Jälkimäisessä tapauksessa täytyy joko rautahäkin taikka lsin olla irtonaisen ja saranoilla käyvän, jotta lasia voidaan puhdistaa.
   Ulko-ovet voidaan saada lämpimänpitäviä tehokaimmin siten, että samaan karmiin laitetaan molemmille puolille, sekä falssit että niihi sopivat ovet. Nämä kahdenkertaiset ovet ovat kuitenkin epämukavia avata ja sulkea. Sen vuoksi koetetaan saada vaan yhdet ovet viin lämpimiä kuin mahdollista. Tavallinen keino tätä varten on se, että oven peilit tehdään kahdenkertaiset, olmarako välissä (Kuva 113). Tällaiseen oveen voipi kuitenkin sisä- ja olkopuolen eri kosteusmäärä vaikuttaa turmiollisesti, raamikappaleita kuperaksi kivertämällä. Vielä parempi on sentähden se tapa, kun ovi rakennetaan kahdesta aivan erinäisestä ojyesta ovesta, liimaamalla niiden raamikappaleet kauttaaltaan vastatusten yhteen.
   Jos lämpimänpitävässä ulko-ovessa tulee olla ikkuna, niin on se tehtävä myös kahdenkertainen, joista sisäpuolisella tulee olla irtonainen, saranoilla kiertyvä kehys. Tätä kehystä avaamalla voidaan tarpeen vaatiessa päästä ikkunaina väliinniitä puhdistamaan tomusta y. m., mitä aina sinne kokoontuu.

-   Ovikarmit tehdään tavallisesti 7x15 sm ja ikkunakarmit 7x22,5 tahi 6x18,5 sm vahvoista lankuista, joiden tulee olla suoria ja kuivia. Ovikarmiin laaditaan tavallisesti yksi n. s. falssi, johon ovi sopii sitä suljettaissa (Kuva 123). Tämän falssin leveys on yhtä suuri kuin oven paksuus eli siis tavallisesti voin 4 sm; mutta voipi se olla kapeampikin silloin kuin ovi itse omalla falssillansa peittää karmin särmiä (Kuva 111 a-b).
   Ikkunakarmiin tehdään tavallisesti kaksi falssia, toinen 45 mm leveä, ulkokehyksiä varten, ja toinen 35 mm leveä, sisäkehyksiä varten (Kuva 131).
   Falssin syvyys sekä ovi- että ikkunakarmeissa on 12-15 mm. Falssi tehdään suoraksi höylättyyn karmikappaleeseen sukkelimmin siten että ensin uurretaan noottihöylällä karmin pintaan falssin syvyinen uurros (Kuva 122), jota myöten falssi ensin veistetään kirveellä ja sitte puhdistetaan falssihöylällä niin että falssin pohja tulee reunaa päin vähän kalteva.
   Suorakaiteen muotoisten karmien kokoonpanossa voidaan nurkissa käyttää joko sinkkaus- tahi litsiliitosta. Edellistä tehdessä on huomattava että kamana ja kynnyslankkuihin (kuva 121, B) tuleva tasatapit ja pystylankkuihin tasatappien mukaan laaditut reijät, mihin edelliset kootessa sysätään.
   Vanhanaikuisen sinkkausliitoksen ulkonäön osoittaa kuva 124. Kuvissa 125 ja 126 näkyy nykyään tavallinen sinkkaus. Jos falssin leveys on yli 5 sm, tehdään liitos kuvan 127 mukaan; kuvassa 128 näkyy sama liitos silloin kun se on varustettu n. s. olkapäällä.
   Kun karmia tehdään tehtaissa niin ainespuut ja liitokset muovaillaan koneilla. Nutkkaliitoksena käytetään litsiä, joka liimataan ja naulataan kiintonaiseksi (Kuva 129). Ennen käytettiin litsiliitoksissa samalla kynnys- ja kamanakappaleessa pyöllystä (Kuva 139), joka esti pielikappalten siitymisen ulospäin.
   Pienissä ikkunoissa löytyy tavallisesti karmin keskellä pysty postipuu, joka jakaa ikkunan kahteen aukkoon. Suurissa ikkunoissa on sen lisäksi vielä vaakasuora postipuu eli >>luusholtsi>>. Postipuut liittyvät karmin ympäryskappaleihin tappien avulla.
   Nopeatekoisen luusholtsiliitoksen näyttää kuva 133. Vahvempi on kuitenkin kuvan 134 mukaan tehty tapittaminen, ja vielä kauniimmaksi käypi liitos jos luushpltsi itse upotetaan falssin verran karmin pystylankkuihin (Kuva 135).
...

   Karmit kiinnitetään puurakennuksissa ankkurirautojen avulla seinän karapuihin (Kuva 121). Karmin on silloin aina pantava luotiin vaikka seinä olisikin viho tahi kiero.
   Tiiliseiniin voidaan karmit kiinnittää kono seinää muuratessa taikka jälestäpäin. Edllinen menettelytapa on yleinsin, sillä karmit ovat silloin myös muutauksen ohjeena. Mutta samalla tunkee kosteus tuoreesta muurista karmiin sitä paisuttamaan. Tätä koetetaan estä siten että karmin takapinta enne muutaamista tervetaan ja vuorataan joko tervapaperilla taikka asvalttihuovalla.
   ...
   Julkisissa rakennuksissa, missä karmitkin tavallisesti ovat tammipuusta, asetetaan ne aina paikoilleen vasta sitten kun seinämuuri rappauksineen on kuivunut. Muurauksen ohjeena käytetään ikkuna- ja ovi-aukoissa silloin t5avallisesti hylkyladoista kyvättyjä työkarmeja ja aukkojen molemmille kyljille muurataan tarvettuja puuklosseja, nojonkä itse karmit jälestäpäin puutuveilla kiinnitetään (Kuvat 141, R ja 145).
   Ilman puuklosseja voipi ikkunakarmin kiinnittää muutisaumaan lyödyn piikin avulla, joka lisäksi maulaamalla on karmissa kiinni (Kuvat 141, B ja 146). Samaten voidaan ovikarmi kiinittää ennakolta oven pieliin muutattujen kramlarautojen avulla, joihin karmi esim. puuruuveilla yhdistyy (Kuva 147)
   Karmin ja muurin välinen aukko on varsinkin ulko-seinissä tehtävä tiiviiksi. Paras keino on raon tilkkiminen tervatuilla rohtimilla ja päällystän kittaaminen tervan ja kalkin sekaisella puurolla. Rako on lopuksi peitettävä rappauksella ja sisäpuolelta kernaimmin vielä joko puulistalla taikka meijun paneelipeitteellä.
   Ovikarmien kynnys on nostettava 20-25 mm permantoa ylemmäksi, jos ovi erottaa kylmiä taihi puolikylmiä ja lämpöisiä huoneita toisistaan. Muissa tapauksissa voidaan kynnys laskea aivan permannon tasalle, jolloin oven alasyrjä ja permannon väliin jääpi 15 mm korkea rako.
   Ulko-oven karmin kynnyskappale tehdään kivirtakennuksissa kernaimmin valuraudasta samanluotoiseksi kuin puusta tehtymin; taikka hätetään se kokonaan pois, jolloin kynnyksenä on harmaa kivilaatta ja sen sytjässä hakattu falssi, joka vuoksee kaarmin f
falssin kanssa yhteen.

-   Koska puusepäntöihin kuuluu myös solitusten (pislaakien) kiinnipano, yhdessä ovien ja ikkunain paikoilleen passaamisen kanssa, niin tehdään tämän ohella myös selkoa tavallisimmista ovi- ja ikkunasolituksista.

   Ovisolituksia ovat: saranat, lukot, reekelit ja ovensulkijat sekä työnttöovissa vielä työntörullat tahi kuulat kiskoineen.
   Alkuperäisimmät saranat ovat tappinapa-saranat, joita nykyän käytetään vain raskaissa porteissa.
   Yksinkertaisimmat nykyään käytetyistä saranoista ovat pienasaranat, joita käytetään lauta- ja pielaovissa. Ne ovat tavallisesti lähes oven leveyden pituisia ja naulataan ne joko pienan päälle taikka sitä vastaan oven toiselle puolelle.
   Sarvisaranat ovat edellisistä kehittyneitä, muodoltaan monihaaraiisia (Kuva 67). Ne soveltuvat erinomaisesti vuorattuihin oviin ja vahvistavat, samoin kuin pienasaranatkin ovea melkoisesti. Erittäin rikasmuotoisia varsisaranoita on ennenvanhaan käytetty kirkonovissa ja käytetään niitä vieläkin.
   Raamiovissa sopii käyttää edellisistä muodosteltuja ristisaranoita (Kuva 218) ja kulmausrauta-saranoita (Kuva 220), mutta yleisimin niissä kuitenkin käytetään eväsaranoita (Kuva 219).
   Eväsarajoissa kiinnitetään ruotopuoli tavallisesti karmiin ja >>kuppipuoli>> ovilevyyn. Voiteen pysymiseksi narisemisen estämiseksi olisi kuitenkin päinvastainen tapa edullisempi.
   Yksisiipisiin oviin tulee tavallisesti 2 saranaa; suuriin parioven puoliskoihin 3 kumpaankin. Kahta saranaa asettaissa jaetaan oven korkeus 7 osaan, jolloin saranain päälle ja alle jää 1 osa ja väliin 5 osaa. Kolmella saranalla varustetun oven korkeus jaetaan taas 12 osaan; ja ylä- ja alapuolelle sekä saranain väliin jätetään samat määrät osia kuin edellisessäkin tapauksessa.
   Kuvissa 221 ja 222 näkyy ruuvikierteisiä eväsaranoita, jotka ovea avattaessa nostavat sitä kiereen korkeuden verran ylös, jotenka ovi valtoimieksi päästyä laskeutuessaan itselleen sulkeutuu.
   Vieterillä varustettua, itsellään ovensulkeva eväsarana on kuvassa 223 halkileikattuna. Vieterisaranoita käytetään yleisesti myös kahdenpuolen aukenevissa heiluriovissa; niiden muoto kuvassa 227.
   Verrattain raskaissa ulko-ovissa on tarpeen käyttää erityisiä voimakkaita sulkijoita, jotka samalla estävät oven liian nopeaan >>lyöden>> kiinnimenemään. Kuvassa 226 näkyy semmoinen sulkija oveen kiinnitettunä; kuva 230 näyttää toisen halkileikattuna. Se esittää onton saranalla kiertyvän sylintelin, jonka sisässä, ovea avattaessa, liikkuu mäntä pohjasta kantta kohden. Oven valtoimeksi jätettyä painaa auvastessa kokonpuserrettu vieteri männän jälleen pohjaan, sulkien samalla oven; mutta männän liikaa nopeutta estää sen edestä työntyvä ilma, joka alussa pääsee vaan pienen reijän (r) kautta sylinterin pohjapäästä ulosvirtaamaan, kunnes oven lähes lukkoon mennessä, sylinterin pohjaa vastaan painava vieteri (c) avaa ilmalle vapaan pääsön.
   Oven sulkijoina niiden kiinni ollessa, käytetään elillaisia lukkoja. Asettamisen suhteen ovat ne kahdenlaisia, nim. joko oven päälle kiinnitettyjä taikka sen sisään upotettuja. Kun jälkimäisiä käytetään raamiovissa, niin on huomattava ettei mitään vaakasuoraa raamipuuta pidä jättää juuri lukon korkeudelle - noin 1,2 m pernmannosta, - sillä raamikappalten liitos tulisi silloin lukkosyvennyksen kautta turmelluksi.
   Upotetun lukon erikoisosat näkyvät kuvassa 231. Siinä on kolme eri sulkemislaitosta.
   Tölkkää a likuttaa vasemmalle kahvan kanssa kiintonainen kulmavipu c, jolloin tölkän vaakasuoraa liikkumista ohjaa lovikappale b ja kylkipelti u. Sekä vieteri että e painavat tölkkää itsellään ulostulemaan kun kahvaa ei paineta. Tölkän viisto pää helpoittaa sen menoa omaan sulkuloveensa lukon tartuntapeltissä.
   Reekeliavaimen tölkän f:n kulkua ohjaa pohjapeltiin kiinnitetty tappi g ja sen pääsöreikä kylkipeltissä. Reekeliavain kiertyy kaaririhlastossaan kaksi kertaa ympäri, nostaen kummallakin kerralla vieteriä h ja sen kukkua lovesta i sekä työntäen tölkkää kummallakin kerralla lovien i i välisen matkan.
   Yöreekeliä voidaan vaan yhdeltäpuolen sulkea kiertokahvalla, jolloin vipu q työntää sen tölkän o ulos.
   Lukkokotelon pohja- ja kansipeltiä yhdistävät toisiinsa välityngät r, r ja ruuvit s, s. Kotelo itse kiinitetään loveensa kahden, kylkipeltin päissä läpimenevän ruuvin avulla. Lukon tartuntapelti, jossa kaikilla kolmella tölkällä on reikänsä, kiinnitetään yksisiipisissä ovissa karmiin; pariovissa toisen ovipuoliskon raamin syrjään. Tämä toinen ovipuolisko pysyy silloin paikallansa sen rakolista-raamin ylä- ja alasyrjään upotettujen ja kiinnitettyjen reekeleiden avulla (Kuva 224).
   Tavalliset lukot voipi tiirikalla avata. Missä tätä mahdollisuutta tahdotaan välttää on n. s. varmuuslukkoja käytettävä. Kuva 232 näyttää sellaisen sisuksen. Siinä eroaa tölkkä a tavallisen lukon tölkästä siten, että sen varteen on kiinitetty tappi b, jonka edestakaisin liikkumista on uiseita vierekkäisiä pidätyslevyjä estämässä. Pidätyslevyt ovat erimuotoisilla >>ikkunoilla>> varusatetut ja vaan oikea avain, jonka lehdessä on kutakin levyä vastaava porras, voipi kiertäessä nostaa pidätyslevyt siihen korkeuteen että tappi c₁ c₂ c₃ c4 voipi kaikkien niiden läpi kulkea. Kullakin pidätyslevyllä on oma painovieterinsä v, joka pitää levyn alaslaskettuna, muuten paitisi lukkoa avattaessa.
   Työtöoven solituksia selvittävät kuvat 118-120. Ovilevy riippuu siinä kahden kiskorautaa myöten pyorivän rauta- tahi messinkirullan varassa. Oven alasyrjä on myös varustettu kiskolla, joka kulkee lattiaan upotetussa I_I -raudassa.Ovi voidaan nostaa paikoilleen ja sen rullia päästään voitelenmaan nostamalla ovimeijun kattopaneelausta, joka on raamilevyn myuotoon laadittu ja saranoilla varustettu.
   Kuvassa 225 näkyy rullalaitos, jonka avulla ovi kulkee helpommin; siinä pääseen pyörä kiertäessään samalla eteenäin liikkumaan laakerirakoa myöten.
   Työntöovi kulkee hyvin hiljaisesti jos se pannaan riippumaan parin karaistusta gummista tai kautsehukista tehdyn pyörivän pallon varaan (kuva 228). Korkeissa ja painavissa ovissa asetetaan rullat tahi teräspallot oven alapuolelle, kuvan 229 mukaan. Palloja käytettäessä on huomattava että ovi liikkuu 2 kertaa nopeammin kuin kuula ja sen mukaan on kuulat oikeilla kohdille asetettavat.
   Työntöovia varten löytyy erityisiä sekä lukkoja että muita sulkemiskojeita.

Muistiinpanoja ja luonnostelua:

lhätökohtaisesti ovi karmeineen täytyy tulla samalta valmistajalta, että ne tosiaankin ovat yhteensopivat ja karmi on asennettava yhtä aikaa oven kanssa.

Selvitettävä tuleeko karmin kiinnityksessä vakuutuyhtiön toiveiden mukaan ongelmia, ulkopuolisen rappauksen tms takia.

ulko-oven edustan lattiassa olisi lujat kiinnitysmahdollisuudet murtoturvallisuusluokka III kopperolle sekä näpistysindikaattoriportille

butik ovven väri: sylkikostutuksella 11.2.2009
NCS S 6020Y40R aika lähellä
tikkurilan vanhan ajan värit lähimpänä 310X HR2.
Uula värikartan kahvi ei kovin lähellä
Lin öljymaalin 216X toistaiseksi lähimpänä
Teknos värikartassa NCS S 6020Y50R ja NCS S 6020Y30R

Veraa vahtimestarin huoneistoo, jossa seinien todennäköisintä alkuperäistä vihreää tarkkaa sävyä ei selvitetty esim. erikoismaalarin toimesta

Ulko-oven ovilevy

Lasit olivat huomattavan suuria ja ilmeisesti särkyilivät vaarallisesi. Tämä on saattanut vaikuttaa siihen, että ovityyppi ilmeisesti vaihtui aika åiana ruutulasiseksi.

Alkuperäisestä ovilevystä siis tiedettiin:
- Että se oli piirustuksen 4/1914 mukaisesti suunniteltu 4-peiliseksi siten, että yläneljännesten peilit ovat lasia ja näiden lasi-ikkuoiden alareuna on samalla tasolla kuin viereisen ikkunankin alareuna.

- Että saman tyylisiksi oli suunniteltu piirustuksen 4/1914 mukaisesti myös eteläisen julkisivun kaksi muuta ulko-ovea, sekä(pohjoisen julkisivun alkuperäisessä suunnitelmapiirustuksessa näkyvä) itäisen julkisivun ainoa ulko-ovi.
- Että selvästi koristeellisemmaksi ja arvokkaammaksi oli suunniteltu ja toteutettu pankkitilojen pääsisäänkäynnin tammiovi
- että se on tehty kuivasta männystä, joka on ollut mahdollisimman oksatonta, vapaata sinisyydestä, valuvasta pihkasta ja huomattavista ydinsäteistä (työselosteen 31.3.1914 mukaisesti)
- että rakennuksen ilmeisesti kaikkiin ulko-oviin asennettiin jo rakennusvaiheessa ovikellojohdotukset (työohjeen 31.3.1914 mukaisesti)
- että ulko-oven yhteydessä oli tuulikaappi 1915-1967 (piirustuksen 20.4.1914 ja piirustuksen 1967 mukaisesti)
- että olko-ovi oli ikkunaovi ja että sen yläpuolella oli kaksi koristeltua pikkuikkunaa (huhtikuun 1914 julkisivupiirustuksen mukaisesti)
- että se on ollut ikkunapuitteita huomattavasti tummemmaksi maalattu (1910-luvun loppupuolen valokuvan mukaisesti)
- että siinä on mahdollisesti ollut 6-lasinen ikkuna (1920-luvun valokuvien perusteella)
- että se on ollut ulospäin aukeava oikeakätinen ovi (1950/1960-vaihteen valokuvan mukaisesti)
- että alkuperäisen ovilevyn vaatiman huulloksen syvyys ja leveys on nähtävissä pikkuikkunoiden alapuolisessa vaakasuorassa karmipuussa (ylläolevan valokuvan vihreiden kirjaimien yläosien tietämillä)
- että alkuperäinen ovenkarmi todellakin oli tehty männystä (ylläolevan valokuvan kramin maalinpoistokohdan mukaisesti)
- että alkuperäinen ovi oli maalattu (tammea jäljitellen) jotakuinkin sävyjen NCS S 6020Y50R ja NCS S 6020Y30R ruskeaksi (ylläolevan valokuvan mukaisesti)

Oven ikkunan ja NCS-värikartan värisävyjen ero

NCS värikartasta on merkittynä kartan väri NCS S 6020 Y50R, joka toistuu digivalokuvassa värinä 5013Y88R. Vasemmalla on öljyllä hierretyn maalipinnan väri, joka toistuu värivalokuvassa sävynä 5515Y78R.

Tavoiteltava värisävy suhtautuu siis sävyyn 6020Y50R samalla tavalla kuin 5515Y78R suhtautuu sävyyn 5013Y88R.

Siis tavoiteltava sävy on jotakuinkin NCS S 6515-Y40R

Asiaa tiedusteltiin Uula-maaleita:
Sävy saadaan tehtyä Uula-maaleilla. Jälkimmäinen sävy on tehty aiemmin ja siihen on maaliohje olemassa. Tuo ensisijainen sävy pitää hakea mutta on tehtävissä. Sävyt ovat sen verran tummia, että ne tehdään Uulalla tehdassävytyksenä. Heillä kun ei ole nk. c-pohjia, niin tietyn rajan ylittävät tummuusasteet tehdään sitten aina Ullan tehtailla maaleilla sävyttäen tai perussävystä tahnoilla sävyttämällä ja se on heidän helpompi tehdä kuin jälleenmyyjien. Kaikilla ei myöskään ole perussävyjä hyllyssä, joten vaikka kaava olisi niin perusmaali pitäisi kuitenkin tilata tehtaalta.

Lattiarakeneita purettuna niin, että alkuperäisen tuulikaapin pohja on saatu näkyviin.

- että ovet tehdään erillisten erityispiirustusten mukaisesti ja heloitetaan kestävillä saranoilla, upotetuilla lukoilla ja näteillä messinkisillä väännettävillä ovenkahvoilla (työselosteen sivun 8 mukaisesti)
- että ilmeisesti vain pankkitilojen ulko-oven lasit olivat peililaseja (sivun 11 mukaisesti)
- että ovet tehdään erillisten erityispiirustusten mukaisesti ja heloitetaan kestävillä saranoilla, upotetuilla lukoilla ja näteillä messinkisillä väännettävillä ovenkahvoilla (työselosteen sivun 8 mukaisesti)
- että eteisten ovissa olkoon soittokello, nimikivellä varustettu kirjelaatikko, korrekti messinkinen ovenkahva, amerikkalainen lukko sekä triss(?)lukko (työselosteen sivun 8 mukaisesti)

Markku Leinos: Oviopas. Rakennuspuusepänteollisuus r.y. ja Rakennuskirja Oy. Hanko 1988:

rakennepiirustus

Huonerakenteiden oppikirjan 1915 perusteella tiedettiin, että rakennusajankohdan ulko-ovissa:
- Paremmissa ovissa käytetään kehälankun sisään taltattua lukkoa l. parioven lukkoa. Nämä lukot ovat 2-, jopa 3-salpaisia. Keskisalpa on käsirivalla itse ponnahtava, alisalpa avaimella aukaistava ja 3:s salpa sisäpuolelta järjestetty. Salvat ovat rakennetut useimmiten samalla tapaa kuin kalliimmissa kamarinlukoissa. Hiemommissa malleissa on n.s. "reekeli"- salvassa haittalevyt, jorka ovat avaimella ylösnostettavat, ennenkuin salpaa voi liikuttaa.
- Viime aikoina ovat halvat amerikkalaiset sisääntaltattavat lukot tulleet yleiseen käytäntöön; niissä on ponnike-vieterin asemasta spiraalit. Erikoislukkoja niistä ovat n.s. ulko-oven lukot, joissa avainhaitat ovat koteloitut lukosta erilleen. Haitat ovat muodostetut pienistä spiraalinastoista. Avaimen täytyy nostaa nastat ylös, ennenkuin haittakotelon sisärengas ja siihen liitetty lukon salvan ripa kääntyvät.

Tuulikaappi

Tuulikaappi siis on purettu 1967. Tämän vuoksi ollaan kiinostuneita kaikista vuokralaisista ajanjaksolta 1915-1967 ja heidän mahdollisista sisävalokuvistaan. Yksisin löytynyt valokuva tuulikaapista sisältäpäin saattaisi riittää.

Jokatapauksessa tuulikaapista on varsin helppoa tehdä rakenteellisen mrtosuojausluokka III:n vaatimukset täyttävä, raaka-aineina tässä siis ei-historiallinen 12 mm vaneri, kevytrakenteinen seinä, tarvittaessa murtosuojalasi ekä vaatimukset täyttävä ovi.

Lämmöneristävyyden parantamista on pohdittu myös Museovirason ovienkorjaus-korjauskortissa

tuulikaapin eristys

Ulkoportaat

Ulkoporainde kaide ei ole alkuperäinen, mutta se on selkvätikin tehty alkuperäisen mallin mukaisesti, se rakenteita pyritään käyttämään hyväksi uutta aitaa tehtäessä ja sitä ei hävitetä, ennen kuin sen sisältämä kaikki informaatio on dokumatnoitu. Se on ainoa säästynyt rakenne alkuperäisestä raja-aidasta.

Invaluiska tai -hissi

Puodin porrastasanne on ainoa paikka, johon SYPin talossa pystyy asentamaan invaluiskan tai invahissin. Tämä apuväline palvelee siinä tapauksessa koko 1. korrosta. 2. kerroksen tiloihin invahissiä tai -luiskaa ei pystyttäne rakentamaan. Jos tällainen päätetään myöhemmin rakentaa, niin puodin vuokrasopimuksessa on edellytettävä, että puotihuoneen kauttakulu on sallittava ja mahdollistetava virka-aikana. Saattajana myös pyotihuoneen läpi toimikoon aina sen (1. krs) vuokralaisen työntekijä, jonne liikuntarajoitteinen henkilö on menossa asioimaan.

Jalkalistat

Jalkalistat
-pellavaöljyjen sävytyksissä ei käytetty luonnonpigmenttejä. Nyt käytetään Uulaa.
- jäi tekemättä kaappien edustojen jalkalistaleveyden mittaaminen ja valokuvaaminen
- jalkalistan profiili jäi hieman liian vaisuksi
-jalkalistan maalin kiiltoaste jäi himmeäksi, mutta lin-kiiltoöljynkanssa ei haluttu eikä ollut ajallisia mahdollisuuksiakan kokeilla
-lattialistojen jiirisahauksen harjoitteluun meni kohtuuttomasti lautaa
-lattoalistojen sahausjälki ei ollut hyvä
- lattialistojen ruuvikiinnitys väärällä korkeudella kun siihen ei saa torx lappua päälle
-seur kerralla käytettävä sellaista jiirisahaa, joka kallistuu myös toiselle päin eikä revi maalipintaa rikki.
-seur kerralla maalatava kaikkia listoja vähintäänkin yksiylimääräinen että oviaukon virheen gapainen tilanne saadaan korjattua
-torxien tilalle hankittakoon perinteiset ruuvit ja ne väihdettakoon seiuraavien listanirtikäyttöjeen yhteydessä. siihen saakka pyritän käyttämään muovisia kantalappuja
-. miinud pistorasian kolo liian iso
dec mitä naarmuja oli ilmaantunut pohjoisseinälle pistorasian viereen 1.12.2008

lattialista tehdään oval huoneen mallin mukaan kaksivärisyyttä käytetaan hyväksi listaa suunniteltaessa

Lattia- ja ovilistat (olivat) koristeellisia jopa useita kymmeniä senttimetrejä leveitä kokopuulistoja. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, kappale 1880-1920, sivu 33. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Pääsisäänkäynnin eteisen alkuperäisen/varhaisen jalkalistan mukaiset jalkalistat tilattiin Tillmannilta 14.8.2008,

Pääsisäänkäynnin ovaalin muotoinen tuulikaapi.
Jalkalista lienee alkuperäinen ja samaa tyyppiä kuin alkuperäisissa valokuvaisssa.

joskin rekonstruoitavien jalkalistojen kääntöpuolelle teetettiin urat mahdollisia sähköjohtoja varten.

Kuva Oulun Hammarin-Sähkön myymälästä.
Sähkölistojen koko on vähintään 18 x 36 mm ja mieluiten (kuten kuvassa) 19 x 45 mm

Eswitietoina tarvittaville sähkökouruille: Muovikaapelien mittoja:

Valaistus syöttökaapelit MMJ 3x1,5s halkaisia 9,5 mm, käytetään valaisin haaroituksissa ym.

Kytkimelle menevä kaapeli, jos useampi vipu kytkimessä MMJ 5x1.5s halkaisia 11mm

Pistorasia kaapeli toimistot ym. MMJ 3x2,5s halkaisija 11mm

Kaapelien valmistaja REKA Oy, Suomalainen yritys.

Suunnitelmana oli, että alkuperäisen työohjeen mukaisesti jalkalista pohjamaalataan valkoisella pellavaöljypohjamaalilla, tarvittaessa spaklataan ja väli- ja pintamaalataan sävytetyllä pellavaöljymaalilla.

Jalkalistan värin suhteen päälimmäisinä vaihtoehtoina olivat
- (värisommitelmallisesti sopivalla tapaa) seinää tummempi vihreä
- (alkuperäistä työohjetta mukaellen) mahonkiootraus
- ruklaanruskea (Ruskea sävyn ollessa se sama,joka löytyy pääsisäänkäynnin puolipyöreän tuulikaapin säilyneestäalkuperäisestä jalkalistasta. Siis pellavaöljymaali voi olla A) itse sävytetty maaväreistä joita löyty 2. kerroksen hyllystä B) ostettuna sävytettynä sävyyn "NCS S 7020 Y50R" tai C) ostettuna Uula Colorin valmissävyä "4009 KAHVI")

Tuulikaapin alkuperäisen listan sävy on ollut jotakuinkin NCS S 7020 Y50R

Talonmiehen makuuhuoneen puulattian reunoilta löyty tieto alkuperäisen jalkalistan leveydestä:

Talonmiehen makuuhuoneen eteläinen lattianraja. Kuvassa näkyy petsaamattomana ja lakkaamattomana alkuperäisen jalkalisten reuna.

jalkalista 2

Talonmiehen makuuhuoneen läntinen lattianraja. Kuvassa näkyy petsaamattomana ja lakkaamattomana alkuperäisen jalkalisten reuna.

Kun hieman paksuuntunut seinätapetoinnit ja tasoitteet otetaan huomioon, niin kyseessä sopii olleen sama(n levyinen eli noin 32 mm:n) jalkalista kuin pääsisäänkäynnin eteisessäkin. Tämä tuki ajatusta siitä, että pääsisäänkäynnin tuulikaapin, yllä esitettyjen vanhojen valokuvien ja näiden vahtimestarin huoneiden jalkalista on ollut samaa tyyppiä. Lisäksi koko rakennuksen kustannusarviossa 1914 puhutaan vain yhdentyyppisestä jalkalistasta.

Kuvan perusteella jää myös vaikutelma, että vahtimestarin makuuhuoneen jalkalista olisi ollut petsattu ja lakattu, koskapa lattian petsaus ja lakkaus on suoritettu vasta jalkalistan asentamisen jälkeen.

Jalkalistojenn koemaalauksia varten 13.9.2008 tilattiin Oulun Värisilmästä Lin pellavaöljy sisämaalia litran purkit sävyä "NCS S 7020 Y50R" sekä maalarin valkoista. Pohjamaalaus oli tarkoitus tehdä tarvittaessa valkoisella ohennetulla maalilla. Kittaukseen käytetään tarvittaessa pellavaöljykittiä ja väli- ja pintamaalaus tehdään ruskealla. Pohjamaalaus, kittaukset ja välihionnat jäivät osin kiireestä johtuen pois.

Toinen varteenotettava vaihtoehto on jalkalistan petsaaminen lattian väriseksi. Tälle vaihtoehdolle on siis olemassa tukea y.o. valokuvissa.

Jalkalistojen paikkausmaalausta.

Käytetty jiirisaha ei valitettavasti tehnyt siistejä sahauspintoja kuin "vasemmalle kääntyviin" sahauksiin. "Oikealle kääntyvät" sahaukset hieman repeytyivät ja ne jouduttiin paikkausmaalaamaan.

Jalkalistojen kiinityksessä käytewttiin Würth AW20 ruuvikannan ruuveja. Ne vaihdetaan talttakantaisiin joskus myöhemmin.

Lattia

Nordean pankkimuseon kokoelmista.
Kuvan pankkisalissa ei näy mitään kylttejä, papereita eikä käytön jälkiä, ei edes pankkitiskin keskelle tilattua graniittikiveä.
Vaikutelmaksi jääkin, että kuva on otettu juuri pankin valmistuttua syksyllä 1915.

Toisen kerroksen kaksion entisen vessan lattiassa säilynyttä alkuperäistä Mettlacher-laatoitusta.
Kuva tamikuulta 2007.

Kellarin puolipyöreästä varastosta löytyneitä Mettlacher-laattoja.

Kellarista löytyneitä laattoja aseteltuna toisen kerroksen alkuperäisen vessan lattian laattojen päälle.

Nämä kuusikulmaiset laatat ovat sivulta sivulle leveydeltään n. 150 mm, laatan nurkasta nurkkaan n. 172 mm. Suorien sivujen pituus on n. 85 mm.

Åbo Kakelfabriks aktiebolag. Pukkila golv- och väggplattor 1933.
Lähde: Suomen Kansalliskirjasto. Digitaaliset kokoelat. Teollisuushinnastoja. Pienpainatteet.

Yllä esitetyn myyntiesitteen ja ylempänä esitettyjen valokuvien ja piirustuksen perusteella puotiin suunnitellut laatat ovat siis olleet 15x17 cm -kokoisia kuusikulmaisia, mustia (Svart) ja jäljempänä esitettävän, vuonna 1951 otetun, valokuvan peruteella valkoisia (Vit, eikä harmaita Grå) Pukkila-laattoja (nk. Mettlacher-laattoja) N:o 16, 16.1 (ja ehkä 16.2). Sekä 15x15 cm -kokoisia neliskanttisia mustia laattoja N:o 1 (ja myöhemmin esitettävän pankkisalin pohjoista ovea esittävän valokuvan peruseella todennäköisesti myös kapeampia 7,5x15 cm -kokoisia laattoja N:o 1.1)

Lattia
-myllerrettyä rossipohjaa ei kunnostettu
-viimeisten 2 vkon kiireestä johtuen lattian lakkaus jäi puutteelliseksi
- jäi tekemättä rossin huolellinen mittaaminen ja valokuvaaminen enne peittoa
- hieman leveämpi ponttilauta olisi kai ollut parempi. Kuulemma kuivuu joka tapauksessa
- murbruksavfall toiminut äänieristeenä, paloesteenä, puristanut turvetta tiiviimmäksi, ollut hengittävä vedonestäjä
-lattioden raot eivät tulleet entisen kaltaisiksi.
-likaiset kengät sotkivat tuoreen lattiapuupinnan. toivottavasti ei jää jälkiä
- hiontajäljet äivät kiusallisen näköisälle
- kolmatta lakkauskertaa ei ehditty laittaa
- miinus petsien sävyä ei odattu ennakoida
-rossipusseja ei jaksettu inventoida enää jätelavalla sateidenja pölyn pelossa

-2mm laikukas vihertävä muovimatto
-vaal rusk hiekan vär liima
-2mm vaal rusk hieman viirullinen matto, ilm? sama? kuin pankkisalissa
-vaal rusk liima
-11mm tiivis lastulevy jonka alapinnalla ei ole liimaa
-n4mm rusk karvalankamatto ilm? samaa? kuin muuallakin
-n6mm kammalla levitetty maitomainen kovaksi kuivunut liima
-nTuuman paksuinen harvahkorakenteinen lastulevy
-ilmeisesti rossipohja

ks raimo tikan viesti, siis tod näk lautalattia

alapohjassa vain nimeksi villoja, alapohjan pohjalla rappausmuruset saattavat sisältää tietoa

Asuinhuoneisiin tehtiin usein lautalattia... Huoneiden ja kakluunien reunoja pitkin kulki jiirilauta... Linoleum- eli korkkimatto yleistyi asuntojen lattiamateriaalina Helsingissä vasta vuoden 1910 tienoilla. [Neuvonen, Petri (toim.). Kerrostalot 1880-2000, kappale 1880-1920, sivu 33. Rakennustieto Oy. Helsinki. 2006]

Koko rakennukseen tarvittu määrä
170.000 tuh(atta)	Tiiliä muuraukseen
56 jmt	(Alakerran) ikkunan listaa pellistä 15 cm leveätä
692 m²	Välipohjat rautapalkeilla
233,40 m²	Väliseiniä lankusta
56 kpl	Ikkunoita
66 "	Ovia
1922,82 m²	Sisäpuolen rappausta
367,40 "	Huoneessa pientä holkkaa
22,60 "	Huoneessa isompaa listaa
54 "	Huoneessa isompaa listaa
2 kpl	Kapitteelia kipsistä
22 "	Uunia
22 "	Uunin aluspeltiä
320 m²	Mäntypermantoa
97 m²	La(a)ttapermantoa
450 jmt	Jalkalistaa (jota siis ei ole eritelty eri huoneiden kesken. ei ole myöskään löytynyt viitettä siitä, että eri huoneiden alkuperäiset jalkalistat olisivat olleet keskenään erillaiset - joskin 2. kerroksen lounaisnurkan nykyinen korkea jalkalistajäljitelmä voi olla jäänne tällaisesta)
380 jmt	Ovien vuorilautaa (joita ei siis ole mitekään eritelty eri huoneiden kesken. Ei ole myöskään löytynyt mitään viitettä siitä, että alkuperäisten ovien vuorilaudat olisivat olleet keksenään erilaiset)
7 jmt	Vaatenaulakkoa
60 kpl	Ikkunan alikappaleita
60 paria	Ikkunan verhon koukut ja kattorosetit
	Sähkövalo- ja soittojohdot
	Maalaustyöt