Henr. R. Helin (toim.): Huonerakenteiden opikirja maatalouskouluja varten. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki 1915.

Sivu 114.

Ovissa on niin ikään kiinteä osa, karmi, ja irtonainen ovilevy. Yksinkertaisissa rakennuksissa jätetään toisinaan karmi pois ja oviaukon pihtipieliin hakataan, veistetään tai listanaulataan uurre. Karmin lankkuleveys puuseinissä on = seinän vahvuus + vuorauksen osa, ja vahvuus vaihtelele 2-3". Kiviseinissä on karmin lankkuleveys 6-7" ja joskus, jos sisäovet asetetaan samaan karmiin, 9". Karmi kiinnitetään samalla tavalla kuin ikkunakarmi. Jos kynnys tehdään kivestä, tapitetaan pihtipielet rautatapilla kynnykseen.
    Ovilevy on tehtävä mahdollisimman kevyt, niin ettei se rasita saranoita, mutta samalla sellainen, ettei se karsaannu, haristu tai painu nenälleen. Tasalämpimissä olevat ovet, kuten kylmäin huoneiden ulko-ovet ja sisäovet, voidaan  yksinkertaisella tavalla koota pienasaumatuista lankuista tai vahvemmista laudoista. Nenälleen painuminen ehkäistään pienain välisellä ristillä. Paremmissa ovissa uurretaan
kuva 94
piena sisään, tavallisissa naulataan vain päälle. Kestävämmät piena-ovet tehdään päärmätyt, s. o. oven sivuankkuihin hankotapitetaan kynnys- ja kamanapäärmä, joten syntyy alku ovilevyn kehään. Keskitaulu kootaan pystylaudoista, jotka ovat pihti- ja päärmälankkuihin vakosaumatut.
    Lämpimien huoneiden ulko-ovet ovat aina rakennettava kahdenkertaiset l. vuoratut, ohut tervattu huopa välissä. Alus-ovi on tavallisesti piena-ovi, pienat joko näkyvissä tai sisään laskettuina välissä. Vuorilaudoitus on usein kuviosaumauksessa. Päärmälankkujen tulee olla niin vahvat, että liitos laudoituksen ja alus-oven välillä päältä ja alta peittyy; kun oven kehä jätetään kokonaan näkyviin, peittyy liitos sivustakin. Usein tehdään laudoitus karmimittaa suurempi, jotta se 1 cm:n verran peittäisi pihtipielestä karmin - siten tulee ovi tiiviimpi. Sisäovina käytetään nykyään yleisimmin peilitettyjä kehys-ovia, joissa kehän välinen raamitaulu on liimaamalla koottu. Peili uurretaan kehykseen siten, että se voi jonkun verran kutistua ja laajeta ilman että läpinäkyvää rakoa syntyy kehän ja peilin väliin. Kuta pienemmistä peileistä ovi muodostetaan, sitä kestävämpi se tulee. Senpätähden vanhoja yksipeilisiä ovia, jotka tehtiin vanuneesta, sitkeästä puusta, harvoin enää käytetään. 3-, 4-, 6- ja 8-peiliset ovet ovat nykyään tavalli-
kuva 95
simmat. Ovikehys kootaan 1½-2½" x 4½-6" lankuista ja peilit 1" laudoista. Uurresaumaus kehälakuissa koristetaan n. s. keelauksella tai naulataan listat päälle. Kiirikeelauksessa, jos se on leveä, on usein pakko asettaa sisään kiirisalakka, ohut puulista, ettei kiiristä näkyisi lävitse. Kehän liitokset kiristetään sivukiilalla, entisen suoran tapituksen ja päältä lyödyn liimanaakelin asemasta.
   Leveimmät oviaukot varatetaan sivulle työnnettävillä ovilevyillä, jotka riippyvat kiskoilla olevissa pyörissä. Ovien alipäätä tukee ohausturu tai ura. Ovilevyt kukevat joko seinän päällä, tavallinen tapa varastohuoneissa ja ladoissa, tai seinien sisällä, tavallisesti asuinhuoneissa. Leveämmät oviaukot, jos ovet saranoidaan, jaetaan 2, 3 jopa useampaankin oven puolikoon l. siipeen; siten muodostuu yksipuolinen, kaksipuolinen l. pariovi, kolmisiipinen ja harmonikka-ovi. Vähin ovenkorkeus on 1,70 m.
   Ovihelat. Ovet kiinnitetään saranoilla karmiin. Lauta-ovissa käytetään etupäässä pitkiä piena- l. ruotisaranoita, sillä saranan ruoti vahvistaa samalla ovea. Yleisiksi ovat myöskin tulleet amerikkalaiset nivel-ruotisaranat puristetusta pellistä. Latojen luukut sitävastoin pönkitetään paikoilleen vain puupuomilla. Sisään muuratuissa ovissa ovat saranat taitetut, jotta ovi voisi aueta selkoselälleen. Peiliovissa ovat n. s. eväsaranat eli norjalaiset saranat tavallisimmat. Tavallisesti on saranan tappi eli ruoti puristettu vain saranan evään, kalliimmissa se on sorvattu. Kulumisen ehkäisemiseksi käytetään nykyään usein ruodin juuressa messinkihelaa. Eväsaranat taltataan karmi-uurteeseen ja oven reunaan. Jos ruoti on kiintonainen, kuten tavallisesti, on sarana asetettava niin ulos, että oven voi nostaa pois saranoilta vuorilautaa irti ottamatta. Ulko-ovissa käytetään usein kaksiruotisia saranoita, joten ovi kääntyy molemmille puolille. Usein on niissä ruodin ympäri kierretty terässpiraali, joka lyö oven kiinni.
kuva 96
   Oven telkeämistä varten käytetään säppiä määrlyineen, nosto- ja työntölinkkuja ja lukkoja. Navettarakennuksien väliovissa ovat norjalaiset vieterisalpakoukut mukavimmat, sillä ne käyvät vaikka ovi jonkun verran karsaileekin. Lukoista päällepantavat isommat sanotaan portin- l. aitanlukoiksi ja pienemmät kamarin ja konttorin-lukoiksi. Paremissa lukoissa on ponnike-vieteri salpaa jäykistämässä ja paikoillaan pitämässä. Avaimet, joissa on lukon pohjassa ja kannessa oleviin haittoihin sovitettu uurreruoti, nostavat ponnike-vieterin ylös ja työntävät sitten salvan. (Sisäpuolisella käsirivalla tai salvan päällä nostamalla ponnike ylös avataan lukko sisäpuolelta.) Kamarinlukoissa on vielä sisäpuolella pidäkesäppi, jolla lukko voidaan salvata. Paremmissa ovissa käytetään kehälankun sisään taltattua lukkoa l. parioven lukkoa. Nämä lukot ovat 2-, jopa 3-salpaisia. Keskisalpa on käsirivalla itse ponnahtava, alisalpa avaimella aukaistava ja 3:s salpa sisäpuolelta järjestetty. Salvat ovat rakennetut useimmiten samalla tapaa kuin kalliimmissa kamarinlukoissa. Hiemommissa malleissa on n.s. "reekeli"- salvassa haittalevyt, jorka ovat avaimella ylösnostettavat, ennenkuin salpaa voi liikuttaa. Erikoislukkoja ovat n.s. kiekkokukot, joissa itseponnahtavan salvan päässä on kiekko. Ovi menee salpaan, kun se lyödään kiinni. Viime aikoina ovat halvat amerikkalaiset sisääntaltattavat lukot tulleet yleiseen käytäntöön; niissä on ponnike-vieterin asemasta spiraalit. Erikoislukkoja niistä ovat n.s. ulko-oven lukot, joissa avainhaitat ovat koteloitut lukosta erilleen. Haitat ovat muodostetut pienistä spiraalinastoista. Avaimen täytyy nostaa nastat ylös, ennenkuin haittakotelon sisärengas ja siihen liitetty lukon salvan ripa kääntyvät.
   Normaalimittoina oville voimme tässä esittää: Asuinhuoneisiin
   konttorien ovet 0,60 x 1,80 ja päällysluukulliset 0,60 x 2,40 m,
   kapeat kamarinovet0,75 x 2 m ja tavalliset 0,90 x 2 m,
   pariovet: kapeat 1,052 x 2:2,10, toinen puolisko välttämättömästi leveämpi; tavalliset pariovet 1,30 x 2,20:2,40 m. Ikkunapäällystäiset 2,70 m korkeat. Ulko-ovet 3-osaiset 1,50 x 2,70 m, keskiosa 0,85 x 2,40 .
  Eläinsuojain yksinkertaiset ovat 1 x 2:2,10 m; pariovet 1,70 x 2,10:2,20 m. Latojen ovet 3:3,50 x 2,50:3,50 m. Portit 2,50:3,50 m. Päällyspuun tulee olla vähintään 2,80 m maasta.
   Vuorilaudat. Ikkuna- ja ovikarmien ja seinän liitosta peittämään on sekä puu- että kivirakennuksissa, silloin kun karmi on seinätasossa, asetettava kirjohöylätyistä laudoista naulatut vuorilaudat. Sisäpuolelle käytettäköön mieluummin kapeata listaa ja erityistä kamanalautaa, joka voi olla leveämpi, niin ettei vuorilautoja tarvitse kiirata. Ulkopuolella siävastoin käytettäkään leveämpiä, kahdesta jopa kolmestakin laudasta koottuja vuorilautoja. Sovituksen tulee olla siten tehty, etteivät lautain haristuessa liitokset raottele, eikä niihin pidä naulata tai leikata sellaisia koristeita , jotka kuivuessa halkeilevat ja putoavat alas. jos räystäs ei suojaa ulkvuorilautaa, on aina päällä hääytettävä vesilistaa.