Tämä internet-sivun luonnos on toistaiseksi EI-JULKINEN ja tarkoitettu katon maalauksen yhteistyötahojen välisen vuoropuhelun helpottamiseksi.

TÄMÄ SIVUSTO ON MYÖS VANHENTUNUT. NYKYISTEN YHTEISTYÖKUMPPANEIDEN TIEDOSSA ON VESIKATON REMONTIN TUORE VERSIO.





Tämä sivusto kertoo Raahen entisen SYPin talon katon malinpoistosta, uudelleenmaalaamisesta, maalilaadun valitsemisesta ja alkuperäisen värin määrittämisestä.






        Katon maalaaminen        


Johdanto

Maalattavan pinnan arviointia

Maalilaadun valitsemisesta

Alkuperäisen värisävyn määrittämisestä

Maalaustyöselityksen tuorein versio

Urakkasopimuksen työnjakotaulukko tuorein versio

Valokuvia tähänastisista eri työvaiheista

Seuraavaa peltiremonttia varten muistilista

Katon tuleva huoltoa varten muistilista

Kiitokset

Käytetyt kirjalliset lähteet

Suunittelutyössä käytetyt ohjelmistot

Opiksi otettua



        Johdanto        



Peltikatto tarvitsee ehdottomasti suojamalauksen estämään ruostumista. Metallit (paitsi jalometallit) esiintyvät luonnossa aina yhdisteinä kuten oksideina, ja ihmisen puhtaaksi jaostama kupari, rauta ja alumiini pyrkii hapettumalla eli rustumalla vain palautumaan alkuperäiseen epäpuhtauteensa. Korroosio edellyttää tavallisesti kosteutta. Se on voimakkainta, jos eri metallit ovat yhteydessä keskenään. Metallien maalauksella pyritään estämään sekä kastumista että korroosiota. Toimiakseen kunnolla maalikalvon on oltava riittävän paksu. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 546]

SYPin talon katon jyrkkien lappeiden katteena on Pohjois-Suomen vanhin alkuperäinen aaltopeltikatto.

8.8.2009, Raahen museossa käynnin yhteydessä selvisi, että SYPin talon länpipuolella olevassa nk. Lackströmin talossa oli nykyinen aaltopetikatto jo ennen SYPin talon rakentamista. Lackströmin talon aaltopeltikatto on siis vanhempi kuin SYPin talon aaltopeltikatto. Asia käy ilmi Raahen museossa olevasta valokuvan suurennoksesta, jossa Lackströmin talon katteena näkyy selvästi olevan aaltopelti. SYPin talossa lienee siis "ainoastaan" Pohjois-Suomen vanhin alkuperäinen aaltopeltikatto.

Koko rakennus pyritään entistämään, arkkitehti Valter Thomén kokonaistaideteosta kunnioittaen

Huoltomaalauksen ja katon korjauksen yhteydessä katto halutaan palauttaa alkuperäisen väriseksi.

Jos halutaan rakentaa hyvännäköinen ja huomionarvoinen talo, joka havaitaan pitkan matkan päästä on itsestään selvää, että myös kattoon täytyy panostaa sekä suunnittelua että rahaa. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 35]

Onnistunut värisuunnittelu vaatii aikaa ja esitutkimuksia, aikaa ajatella ja uskallusta muuttaa omia ideoitaan. Parhaiten se onnistuu kokoneen asiantuntijan kanssa. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 96]

Perinteet ovat tärkeitä ihmisten elämässä. Voimme kunnioittaa perinteitä ja juhlia joulua isovanhempiemme tapaan kuusen ja kinkun kera. Tai muutaa perinteen ja lähteä Kanarialle joululomaksi. Molemmissa tapauksissa muistamme lapsuutemme joulut ja valitsemme tietoisesti seuraammeko perinnettä vai ei. Samalla lailla meillä on rakennusperinne mielessämme kun valitsemme talolle värejä. ... Mitä teemmekin, perinne on vertailukohta. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 13]

Rakennusten ulkoväritys on perinteeseen sidottua; vain poikeustapauksessa voi tavoitteena olla uusi ja ennen näkemätön värivaikutelma. Varsinkin vanhoja taloja maalattaessa on parasta turvautua tuttuihin ja luotettaviin ratkaisuihin. Uudisrakennuksenkin on otettava huomioon ympäristönsä eli mahdolliset läheisyydessä olevat vanhat talot. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 558-559]

Tottumus puhuu perinteisten värien puolesta ulkomaalauksessa. Punamultaseinä valkoisin nurkin näyttää italialaisesta hätkähdyttävältä, ja hän kyselee miksi puutalo maalataan noin voimakkaalla ja puulle aivan vieraalla värillä. Me suomalaiset olemme vain tottuneet siihet; meistä tiilenpunainen on maailman kodikkain väri niin puukirkossa kuin kesämökissäkin. On toki muitakin perinteisiä värityksiä kuten keltainen kartano tai valkoinen kaupunkitalo ... Siis myös rakennuksen käyttötarkoitus ohjaa ulkomaalin valintaa. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 59 mukaellen]

Alkuperäisestä rakennuksesta ei luonnollisestikaan ole säilynyt värivalokuvia. Yksi haalistunut värillinen suunnitelmapiirustus on säilynyt:

Alkuperäinen yksi luonnos julkisivuvärityksestä.

sävyt pohjoiseen
Läntisen ja pohjoisen julkisivun värityksen rakennuslupapiirustukset.
Valter ja Ivar Thomé ovat päivänneet piirustukset 20.4.1914.
Oulun lääninkanslia on ilmeisesti hyväksynyt ne 28.5.1914.

Tässä rakennuslupapiirustuksessa piippujen väri on jotakuinkin sama kuin rakennuksen kivijalan väri.

Jos rakennuksen julkisivupiirustukset ovat olemassa väritettyinä originaaleina, niistä on tutkimuksessa hyötyä, samoin mahdollisesta maalaustyöselityksestä. Julkisivupiirustus on kuitenkin epäluotettava; varsinkin viime vuosisadalla (eli 1800-luvulla) se oli enemmän ihantellinen illustraatio kuin todellisuutta tavoitteleva suunnitelma. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 565]

Mustavalkoisia valokuvia on sen sijaan säilynyt useita. Niistä voi todeta, että rakennuslupapiirustuksen värisuunnitelmaa ei noudatettu kovinkaan tarkaan. Piiput ovat kyllä hieman tummempia kuin kalkkimaalattu seinä, mutta samalla maalilla maalatusta katon aaltopellitetystä osasta tuli vaaleampi kuin kalkkimaalatusta seinästä ja pilasterit ja palkisto onkin päätetty maalata aivan vaaleiksi - ei kuitenkaan puhtaanvalkoiseksi kuten seuraavan valokuvan puhelintolppa ja valkoiset pallolamput:

alkuperäinen tilanne
Valokuva vuodelta 1910-luvun loppupuolelta; juuri valmistuneesta rakennuksesta.


Tähän valokuvaan liittyviä huomioita:
 - SYPin talon katto ja Raahen kirkon kirkkosalin katto ovat vaaleampia kuin katukuvan muiden rakennusten katot.
 - SYPin talon savupiippujen etelänpuuoleisten pintojen väri on aavistuksen tummempi kuin kirkontornin graniittisen eteläpinnan väri
 - SYPin talon savupiippujen lännenpuoleisten pintojen väri on tummempi kuin SYPin talon graniittisen kivijalan läntinenpuoli.
 - Tuuheiden lehtipuiden ja kirkon tornin varjon perusteella kuva on otettu kesällä, pilvisenä iltapäivänä - eli ajankohtana, jolloin aaltopeltikaton eteläinen lape vaikuttaa huomattavasti vaaleammalta kuin esimerkiksi keskipäivällä.
 - Peltisen palkiston (nk. fascioiden 2-4) alue on täsmälleen yhtä vaalea kuin sen alapuolisen rapatunkin palkiston värin.
 
Mainittakoon tähän liittyen, että kansallisromanttisen ja sisustukseltaan merenkulkuaiheisen Raahen kirkon katossa on verkkomainen kuvio ja että sen kattotiilissä on puolipyöreä kalansuomumainen alareuna. Kirkon katon kuvioinnissa mahdollisesti oli alkujaan useampaa värisävyä. Ilmeisesti kuitenkin se muodosti vain jonkinlaisen geometrisen kuvion, eikä välttämättä symbolisoinut esim. kalaverkkoa. Raahen kirkon katosta ei ole alkuperäisiä värimääritteitä, vaan nykyisten paanujen värit on pyritty löytämään mahdollisimman lähelle edellistä väritystä. Juokseva kuvio saattaa kuvata tyyliteltyä kuusta tai sitten se on vain geometrinen kuvio, joka esittää kahta päällekkäin olevaa vinoneliötä. Sementtipaanut on tehty Raahessa paikallisesti, eikä niitä ole maalattu eikä käsitelty mitenkään. Nykyisten paanujen kuvion on laskenut ja piirtänyt entisen katon pohjalta seurakunnan rakennusmestari Raimo Juntunen.

Entisaikojen kattotiilissä oli vähän värikylläisyyttä. Ne oli myös poltettu epätasaisesti, mikä antoi kattopinnalle elävyyttä. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 35]

Myös yksittäisissä taloissa huomioimme ne osat, jotka ovat selvästi vaaleampia kuin muut pinnat. Vaaleat värit vaikuttavat myös siihen, että pintoja pidetään suurempina, kun taas tummat värit supistavat pintoja. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 25]

Katolle lankeaa paljon enemmän valoa kuin seinille. Kattoa pidetään siksi usein vaaleana. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 35]

Aina 1900-luvun alkuun saakka maalattiin ikkunanpuitteet lähes aina verrattain tummilla vereillä. ...Vasta 1900-luvun kansallisromantiikka toi valkeaksi maalatut ikkunanpuitteet ja koristelaudat. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 33]

Väri ja valo vakuttavat aina yhdessä. Koemme rakennuksen muodon ja yksityiskohdat valon leikkinä rakennuksen varjoissa ja valoisissa kohdissa. Jos julkisivu on vaalea, varjoista tulee selkeästi erottuvia ja muoto selkiytyy. Tumma julkisivun väri antaa vaisumman yleisvaikutelman. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 25]

Kirjallisuuden perusteella tiedettiin, että jugendin "aikakauden värien tuli olla puhtaita ja tuoda vaaleudellaan rakennukset esiin katukuvassa. ... Peltikatot käsiteltiin valtaosassa taloja bitumilla mustiksi tai maalattiin rautamönjämaalilla tummemman tai kirkkaamman punaisiksi. Vihreän värin esiintyminen peltikatoissa lisääntyi." [Pietarila s.59]

"Osassa jugendin yleisilmeeltään vaalean rakennuskannan joukkoon rakennetuissa 1920-luvun taloissa käytettiin voimakkaita, tummia ja kylläisiä värejä. Erilaiset tummat sävyt, punaiset, ruskeat ja syvät keltaiset esiintyivät julkivivuissa. Myös keskiharmaista ja tummemmista, murretuista harmaista on esimerkkejä. ... Värien yhdistämisessä ja valinnassa olivat edelleen mukana eri rakennusmaterialeista lähtevät ideat. Etsittiin luonnonkivistä, keramiikasta ym. rakennusmateriaaleista lähteviä värejä." [Pietarila s.62]

Tässä vaiheessa on hyvä irrottautua värinäytteistä ja sen sijaan keskustella vapaasti halutusta talon ulkonäöstä ja värien ominaisuuksista. Katsoa kuvia lehdistä tai kirjoista, ajella ympäriinsä ja saada ymmärrys niistä asioista joista pitää tai ei pidä. Arvioikaa näiden kohteiden väriominaisuudet ja huomioikaa myös ikkunanpuitteet ja muut yksityiskohdat värisuunnittelussa. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 10-11]

Värinäyte ei siis anna mitenkään luotettavaa kuvaa, miltä maalattu talo näyttäisi. Tärkein neuvoni on ohittaa värinäytteet, ainakin alkuun. Kuljeskele sen sijaan ympriinsä, ja tutkaile muita taloja. Kysy, mitä värejä on käytetty, tai mittaa väri laittamalla reunukseton värinäyte suoraan seinän päälle. Tällä lailla saadaan selville, mitä halutaan ja mitä ei. Ne jotka seuraavat tätä neuvoa, tulevat yllättymään, miten "rumat" värinäytteet johtavat kauniiseen taloon. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 51]

Vaaleita kattoja analysoitiin siis hieman tarkemmin:

Vaalea katto
Helsingin Eiran kaupunginosa 2008. Lisää jugend-aikakauden vaaleita (sekä ruskeita) kattoja täältä.


Huomataan, että vaalea katto vanhassa talossa ei ole aivan outo asia. Se tekee katosta jotenkin hopeaisen, harmaahapsisen, ehkä hienostuneen vaikutelma, korostaa katon muotoja ja antaa tilaa rakennuksen muulle arkkitehtuurille.

Under 1700-talet och första hälften av 1800-talet bestod den vanligaste behandlingen av linoljefernissa (= kokt linolja, inte den hartsprodukt vi idag brukar kalla ”fernissa”) och pigmentet kimrök. Senare blandades den kokta linoljan med harts, blyerts (grafit) och engelskt rött. [http://www.lansmuseum.a.se/byggnadsvard/bygg7.cfm?in_idnr=113]

I början av 1900-talet, under jugendperioden blev zinkgrönt och ljust kromgrönt moderna takfärger. Takfärgerna skulle ge en illusion av ärgad koppar. Plåttak målades förr även i ljusgrått för att ge illusion av bly och zink. [http://www.lansmuseum.a.se/byggnadsvard/bygg7.cfm?in_idnr=113]

Yhtä väriä käyttävä värisunnittelu tuo esille rakennuksen kokonaisuuden. Monien värien käyttö vie huomion kokonaisuudelta ja antaa paljon hajanaisemman kuvan talosta. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 26]

Tämän maalauskorjauksen 2006-2009 lähtökohta oli se, että katossa oli ei-historialinen, varsin raskaan oloinen punainen katto, joka assosioitui lähinnä punaisiin huopakattoihin.

Rakennusmestari Sampo Tulkin 1997 tekemän kuntoarvion perusteella on syytä uskoa, että tämä punainen ja sen alapuolinen musta -maaliyhdistelmä on Sagalex-bitumimaalia, joka on maalattu kattoon vuonna 1987.

lähtötilanne
Rakennus vuonna 2006, ennen julkisivuremontin aloitusta.



lihakaupan keltainen ja eämänharmaa. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 617]

Kaiken kaikkiaan rakennus näyttää aika erinomaiselta. Ehkä seinien värivalinnat ovat tarpeettoman vaisuja voimakkaan punaiseen kattoon ja ruskeaan pohjakerroksen julkisivuun verrattuna. Syöksytorvien ruskea väri on liian voimakas.

Jos halutaan käyttää kontrasteja, niistä täytyy tehdä riittävän suuria, että ne huomattaisiin vähänkin kauempaa. Havaittuihin kontrasteihin vaikuttaa myös se, jos väripinnat eivät ole aivan rinnakkain. Ei tarvita kuin esimerkiksi syöksyrtorvi, niin sekin voi hävittää halutun vaikutelman. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 26]

Väriä voidaan käyttää rakennuksen muodon muutokseen. Ei tietenkään konkreettisesti. Mutta väri vaikuttaa siihen, miten me havaitsemme korkean ja matalan, kapean ja leveän, suuren ja pienen. Värien avulla voidaan tuoda esille ne piirteet, joita halutaan korostaa ja häivyttää ne, joita ei haluta näyttää. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 23]

...aivan niinkuin luonnossakin soitimella ja suojaväreissä.

Yleisesti käytetty keino on valita poikkeavia värejä rakennuksen yksityiskohtiin, kuten esim. pääoviin, ikkunanpuitteisiin tai parvekkeisiin. Mutta ennen kuin valitset tämän keinon, mieti mitkä yksityiskohdat todella palvelevat katseenvangistijana. Entisaikojen julkisivujen yksityiskohdat oltiin taidolla nikkaroitu tai lehtisahattu. Ne luotiin koristamaan muuten yksitoikkoinen julkisivu. Onko tarkoituksenmukaista korostaa laatikkomaista perveketta tai tasaista lautavuorausta vai onko parempi antaa niiden sulautua taustaan? [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 27]

Yksittäiset värit ja niiden vastakkaisuudet sekä niiden suhtautuminen toisiinsa muokkaavat mielikuvaa millaisena rakennuksen näemme. Kaikkein merkittävimpiä ovat kirkkauserot. Ne värit, jotka ovat kirkkaudeltaan kuta kuinkin samanlaisia, miellämme helposti yhteen, vaikka toinen olisi punainen ja toinen vihreä. Taustaansa kirkkaampi väri vetää aina huomion puoleensa, huolimatta siitä, minkä sävyinen se on. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 23]

... tätä ilmiötä käytettiin tässä projektissa hyväksi sävytettäessä rästäskourun peltisen osan vaaleaa maalia ja sävytettäessä ei-alkueräisten rakenteiden hieman tummempaa värisävyä.

Pohjoismaisessa luonnossa on useimmin tummia värejä. Yksittäinen vaalea talo huomataan helposti, ja se voi hallita maisemaa. Historiallisesti ovat valkeat ja muut vaaleat värit merkinneet jotain mahtavaa ja merkittävää: linnat, kirkot ja kartanot ovat korostaneet merkitystään vaaleilla väreillä, kun taas muut rakennukset olivat pitkään merkittävästi tummempia. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 24]

Myös yksittäisissä taloissa huomioimme ne osat, jotka ovat selvästi vaaleampia kuin muut pinnat. Vaaleat värit vaikuttavat myös siihen, että pintoja pidetään suurempina, kun taas tummat värit supistavat pintoja. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 25]

tammikuu 2008
Tilanne tammikuussa 2008; rappausremontin jälkeen; ennen kattoremonttia ja ennen katon maalausta.


Hyvä sääntö on ... suunnitella perinneympäristöön kuuluva talo sellaiseksi kuin se alkuperäisasussaan olisi voinut olla. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 9]

Tavoitteeksi otettiin rakennuksen mahdollisimman alkuperäisen ulkoasun palauttaminen.

Talosi julkisivu on osa muiden ihmisten näkymää. Se väri, jonka valitset tulee osaksi kaupunkia, maisemaa ja - todellakin - osaksi sitä kuttuurikuvaa jota me joka päivä luomme. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 6]

Julkisivuremonttiimme 2007-2010 liittyvän rakennusluvan suunnitelmapiirustukset löytyvät täältä. Rakernnusluvan mukainen suunnitelma on, että peltikaton alkuperäinen hiekanruskea väri palautetaan.

Tavoiteltaessa rakennuksen alkuperäistä kokonaistaideteosta on katon värillä (ja kiiltoasteella) suurempi painoarvo kuin käytettävällä maalilaadulla.

Toki maalilaadullakin on merkitystä. On tärkeää, että alkuperäiset (pelti)rakenteet saadaan säilymään.

Panu Kailaa mukaillen: Kattomaali on ensisijaisesti materiaali- ja menetelmäkysymys ja vasta toissijaisesti värikysymys.

Alkuperäiselle öljymaalipohjalle ideaalinen huoltomaalauksen maalilaatu olisi luonnollisestikin samanlainen (ja siis lyijypitoinen) öljymaali kuin alunperinkin maali oli. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska työsuojelumääräykset nykyään kieltävät lyijypitoisten maalien käytön. Öljymaalin käytön teki ongelmalliseksi myöskin se, että alkuperäisten öljymaalikerrosten päälle on tässä tapauksessa maalattu muita maalilaatuja, viimeisimpänä bitumimaali 1987. Öljymaalia ei voi maalata bitumimaalin päälle, koska öljymaalin sisältämä liuotin irroittelisi bitumimaalin irti alustastaan. Alkuun vaikutti myös, että bitumimaalin mekaaninen/kemiallinen poistaminen ei myöskän tulisi kyseeseen, koska se vaurioittaisi katon alkuperäisiä peltirakenteita. Tähän kuitenkin onneksi löytyi hyvä rakaisu - kuivajääpuhallus.



        Maalattavan pinnan arviointia        



Useimmat metallit, esimerkiksi rauta, esiintyvät luonnossa yhdisteinä kuten oksideina, sulfideina ja silikaatteina. Ainoastaan ns. jalometallit kuten kulta ja hopea esiintyvät luonnossa alkuaineina. Kun metallit valmistetaan metallurgisen prosessin avulla sitoutuu metalliin suuri määrä energiaa. Tämä sitoutunut energia pyrkii vapautumaan metallista, jonka seurauksena syntyy korroosio. Korroosiotapahtumassa metalli pyrkii palautumaan alkuperäiseen olomuotoonsa. Korroosiota voidaan estää ja hidastaa erilaisilla menetelmillä. Rakennuksissa käytetty metallipintojen yleisin korroosionestomonetelmä on maalaaminen. [Ahonen, Järvinen, Laeslehto. Maalaustyöt 2. s. 22]


Nykyisestä punaisesta ja sen alapuolisesta mustasta ulkokattomaalista tiedettiin kuntoarvion 1997 perusteella, että kyseessä on Sagalex-tyyppinen bitumimaaliyhdistelmä.

Nykyisestä punaisesta maalista teetettiin asbestitutkimus. Punertava bitumimaali ei sisällä asbestia. Sinkittyä peltiä vasten olevasta alimmasta metallinhohtoisesta maalikerroksesta teetettiin lyijyanalyysi. Alin maalipinta sisältää lyijyä huomattavan määrän. Muuta työn suorittamisen kannalta oleellista tietoa maalinäytteestä ei pystytty saamaan.

Många vill idag ha tillbaka den giftiga blymönjefärgen men glömmer att den bara behövs om man målar med undermålig oljefärg eller plastfärg. Blymönjefärg har man i stort sett aldrig grundad plåttak med så länge man hade linoljefärg till slutstrykningen [Göran Gudmundsson: Tips och råd om byggnadsvård, 2008, s. 103]

Alkuperäisen työselosteen perusteella tiedettiin, että alunperin katon sinkityt pellit on maalattu öljymaaleilla.

Väritettyjen suunnitelmapiirustusten sekä varhaisten valokuvien perusteella tiedettiin, että katon alkuperäisten suunnitelmien mukainen väri ei ole ollut musta eikä myöskään hyvin-hyvin tumma.

Vesikaton huolto- ja korjauskartoitusraportin 2008 perusteella tiedettiin, että katepelti on edelleen hyvälaatuista: "Katepeltien sinkitys on kokonaisuutena näkyviltä osiltaan hyväkuntoista. Mitattu sinkityksen paksuus sileässä katepellissä on keskimäärin 30,6 µm ja aaltopellissä 54,5 µm vahvuinen. Vertailun vuoksi: Nykyisen kattolaatuisen pallin sinkityksen vahvuus on 25 µm pellin molemmin puolin"

Vesikaton peltiosta oli kunnostettu maalausta edeltävästi, vuosina 2008-2009:


peltiseppä Jukka-Pekka Mikkilä
Peltiseppä Jukka-Pekka Mikkilä rekonstruoimassa peltisiä piipunkoristeita.
Sekä alkuperäiset että nyt rekonstruoidut piipunkoristeeet olivat 0,5 mm pellistä, mutta vanhojen
koristeiden pelti oli paljon notekeampaa.


Den förzinkade plåten blev vanlig under 1800-talets andra hälft. Förzinkningen var ett sätt att göra plåten mer beständig mot rost. Till en början doppades järnplåtarna ner i ett zinkbad vilket gjorde zinkskiktet ganska tjockt. Mot slutet av 1800-talet utvecklades metoden att galvanisera plåt med hjälp av elektrolytisk utfällning av zink på järn. Galvanisering medförde tunnare zinkskikt. Plåt av massiv zink förekom även. Zinkplåt användes framförallt till garnityr. [http://www.lansmuseum.a.se/byggnadsvard/bygg7.cfm?in_idnr=113]

Galvanisoidun sinkkipinnan erottaa nykyään käytetystä kuumasinkitystä pinnasta siinä, että galvanisoidussa pinta on liuskemaisella tapaa huomattavan laikukas.


Kuumasinkitys antaa teräslevylle hyvän korroosiosuojan. Korroosiosuojauksen kestävyyteen vaikuttavat sinkkipinnoitteen paksuus ja ympäristön rasitusolot. Puhtaassa maaseutuilmastossa suojaa 20 µm paksu sinkkipinnoite terästä vähintään 20 vuotta; voimakkaasti saastuneessa teollisuusilmastossa sinkin syöpymisnopeus taas voi olla jopa 5-10 µm vuodessa. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 106]

Kuumasinkityillä pinnoilla aiheuttaa sopimaton maali yli puolet (50-70 %) maalivaurioista ... Pinnan rasvaisuus aiheuttaa sinkkipinnalla 5-10 % vaurioista ja korrosiotuotteet 20-30 %. Pinnan epäpuhtaudet ilmenevät vaurioina usein jo muutaman viikon kuluttua maalauksesta; sopimaton maali taas saattaa irrota vasta useamman kuukauden kuluttua. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. Ss. 106-107]

Maaseutuilmastossa sinkkipinnoille muodostuu tiivis, hyvin kiinnittyvä ja lähes täysin veteen liukenematon emäksinen sinkkipatinaksi kutsuttu kerros ilman kosteuden ja hiilidioksidin vaikutuksesta. Patinoitumiseen tarvittava aika on puolesta vuodesta yhteen vuoteen. Patina antaa sinkkipinnalle himmeän, vaaleanharmaan ulkonäön ja on passiivisuutensa ja karheutensa ansiosta hyvä maalausalusta. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 107]

Kaupunki- ja teollisuusilmastossa ovat korroosion kannalta haitallisimpia erilaiset rikkiyhdisteet. Niiden vaikutuksesta pintaan syntyy tavallisesti emäksisiä rikkiyhdisteitä, jotka liukenevat ja huuhtoutuvat pois erityisesti happaman sadeveden vaikutuksesta. Paljastuva sinkkipinta on altis korroosiolle ja teollisuusilmastossa sinkin korroosionopeus onkin suurempi kuin puhtaassa maaseutuilmastossa. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. Ss. 107-108]

Teollisuusilmastossa syntyneet korroosiotuotteet eivät ole hyväksi maalausalustalla. Maalattava pinta on puhdistettava erittäin huolellisesti. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 108]

Myös meri-ilmastossa sinkkipatinan suojauskyky heikkenee. Meri-ilman suolat muodostavat patinakerrokseen emäksisiä klorideja, joita happosateet jonkinverran liuottavat. Kloridit kiihdyttävät korroosiota. Rikkiyhdisteet tekevät samoin. Vesiliukoiset suolat on pestävä huolella pois ennen maalausta. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 108]


Nykyisestä punaisesta maalipinnasta tiedettiin samaisen raportin perusteella, että: "Maalipinnoitteen paksuus vaihtelee katon eri puolilla suuresti, kalvovahvuus sinkitys mukaanluettuna vaihtelee 80-350 µm:n välillä"

Maalimenekin arvioimista helpottamaan on mitattu myös aaltopellin aallon pituus 8 cm ja aallon korkeus (pohjalta harjalle) 1,6 cm.

Nykyisen musta pohjamaalin ja punaisen pintamaalin pysyvyyttä arvioitiin muutamilla testeillä paikan päällä:

kurottajan kyydissä
Valokuvaaja kurottajan kyydissä, rakennuksen räystään lähellä.




Maalipintaa suihkutettiin voimakkaalla painepesurilla:

ennen pesua   pesun jälkeen
Punainen bitumimaali ennen ja jälkeen (kylmällä vedellä tapahtuneen) painepesun 28.4.2009.
Vihreät ympyrät korostavat kattoon tussilla maalattuja kohdistusmerkkejä.


Painepesussa maalia ei irronnut liuskoina. Pesuvesi sen sijaan oli huomattavan punertavaa ja pesun jälkeen todettiin, että pestyllä alueella alapuolinen musta maalipinta kuultaa pesemättömiä pintoja selkeämmin läpi:

Pesun aiheuttamat muutokset
Keltaisilla pisteillä on osoitettu se punaisen katon alue, johon koepainepesu on tehty.
Kuva on otettu painepesua seuraavana päivänä, alue on jo kuivunut, mutta se erottuu muuta punaista kattoa selvästi tummempana.


Maalia siis irtosi painepesussa, mutta irtoaminen tapahtuu huomiota herättämättömän tasaisesti, mikä on ollut hyvä asia.

Tätä irtoamista on tapahtunut myös aiemmin pikkuhiljaa:

Punertava syöksytorven alusta.
Valokuva eteläisen julkisivun syöksytorven alapuolisesta kivijalasta.
Katolta valuva sadevesi on tuonut mukanaan katon punertavaa maalia ja värjännyt kivijalan tältä kohtaa punaiseksi.


Teräsharjalla käsin harjattaessa punaista maalia ei juurikaan irronnut.

Metallisella teräesineellä kaapimalla punainen maali irtoaa vaivatta pölymäisenä:

Punaista maalipintaa raaputetaan metallisella teräesineellä.
Metallisella teräesineellä ainakin eteläisen lappeen punainen maali irtoaa aivan vaivatta.


Punainen huokoinen maali kai toimii samalla tapaa kuin pellavaöljypitoinen puumaali. Se lienee uhrautuva kerrostuma, kuivana se hengittää (kosteutta) ja märkänä se turpoaa alempia kerroksia suojaavaksi taikinakelmuksi.

Maalinpoistossa harkittiin jopa, olisiko olemassa jotain hiekkapaperia, teräsvillaa tai keittiöissä käytettävien teräslankasykeröiden kaltaisia työvälineitä, joilla voi matkia vesihiekkapesua?

Metallisella teräesineellä kaavittaessa punaisen maalin alapuolelle peltiin kiinni jää musta kiteinen bitumimaali, joka on pellissä tiukasti kiinni. Jos sen haluaa poistaa mekaanisesti, on käytettävä huomattavasti enemmän voimaa ja alta paljastuu ohut vaalea maalikerros (joka siis on öljymaalia ja lyijymönjää) ja sinkitty moitteettomassa kunnossa oleva pelti. Tällainen kovemmalla voimalla raaputettu kohta näkyy ylläolevassa valokuvassa ylhäällä keskellä vaaleana pystysuorana pienenä alueena.

Alkuun huonona vaihtoehtona, harkittiin, olisiko varovainen vesihiekkapesu mahdollinen niin, että punainen maali poistettaisiin ja uusi maali levitettäisiin mustan maalin päälle? Tuskin mikään hiekkapuhaluksen muoto on mahdollinen ilman, että sinkkipintaa vaurioitetaan.

 Harkittiin myös, voisiko punaisen (ja mahdollisesti myös mustan) maalin irrottaa esin Solarmasterin maalinpoistotuotteilla:
 http://www.solmaster.fi/home/fi/tuotteet/rakennuskemikaalit/tmp-tehomaalinpoisto/
 http://www.solmaster.fi/home/fi/tuotteet/rakennuskemikaalit/mp-maalinpoisto/
 http://www.solmaster.fi/news/50/15/
Asiaa kokeiltiin. Maalipoistoaineilla poistuivat kaikki maalikerrokset, mikä oli huono asia, sillä lyijymönjäkerros ja alkuperäinen moitteeton ruskea maalikerros haluttiin säilyttää.


Hilaristikkotestissä jo pelkkä mattoveitsi naarmuttaa punaista maalia irti. Punainen maali murenee viillettäessä:

hilaristikko enne teippiä
Hilaristikkotestissä punainen maali murenee viillettäessä.
Musta maali ei irtoa.


Teippi tarttuu huonosti huokoiseen punaiseen maali. Tartuttuaan, se irrottaa melkein kaiken lopun punaisen maalin irti:

teipin jälkeen
Sama hilaristikko ilmastointiteipin jälkeen. Punaista on lähtenyt kaikista ruuduista.
Sen sijaan musta on ainoastaan naarmuuntunut niistä kohdin, joista mattoveitsen kärki on kulkenut.


Vähäisiä ruostuneita kohtia on myös:

Ruostunutta aaltopeltiä
Myös aaltopellin alueella on paikka-paikoin ruostetta. Julkaisulupa ja Copyright Kattotutka Oy 2008.




Huolto- ja korjauskartoitusraportin 2008 mukaan "Peltien ruostuminen on, käyttöikä huomioiden, hämmästyttävän vähäistä. Eniten ruostumista voi havaita joidenkin poimulevyjen alapäissä. Niiden kohdilta levyt ovat paikoin syöpyneet puhki. Syöpymät levyissä sijoittuvat lappeen suunnassa levyn alareunasta muutamasta sentistä noin kymmenen senttimetsin korkeudelle. Kaikkiaan syöpyneitä reikiä on vain muutamassa levyssä."

Myös mansardikaton loivan ja jyrkän lappeen rajapinnan sakarakoristeiden pellityksessä on paikoin havaittavissa syöpymiä:

ruostunut rakaran reunus
Korjauskartoitusraportissa mainitaan löytyneen "syöpymiä koristesakaran juuressa".

Näitä ruostekohtia on käsittääkseni löytynyt vain kahden sakaran vierestäja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on ehkä kaksi kämmenenkokoa.

Myös lumiesteenä käytetty yksiputkinen kulmikas profiiliputki kiinnitysosineen on paikoin pintaruosteessa:

Pintaruostetta lumiesteessä
Pintaruostetta lumiesteessä.


Varhaisten valokuvien mukaisesti peltinen räystäskouru tulee maalattavaksi toisella sävyllä, joka on muuta kattoa huomattavasti vaaleampi.

Säilyneen maalaustyöselosteen 1987 perusteella oli syytä uskoa, että ruskea maali on sävytettyä Ferrex-pohjamaalia, jonka päässä on sävytettyä Kirjo-maalia. Ferrexin tuoteselosta. Vanhassa ferrexissä oli lyijyä ja linkin
   http://www.puuvene.net/keskustelu/viewtopic.php?p=39824&sid=c0db5c040312611363c33eea623e8c05
viestin 140 perusteella lyijystä luovuttiin kokonaan vasta 2000-luvulla, joten on todennäköistä, että tässäkin Ferrexissä lyijyä on. Ainakin samanväristen syöksytorvien alimpana kerroksena on metallinhohtoinen (ja arvattavasti lyijypitoinen) maalikerros. Asiaa ei ole selvitetty laboratoriossa.

Ilmeisesti Ferrex-pohjustuksen päälle voi ongelmitta laittaa öljymaalin. Ainakin näin suositeltiin tehtäväksi ikkunapeltien kanssa. Osa niistä on jo puhdistettu maalista, pohjustettu lyijyttömällä Ferrexilla ja odottaa Terra Linal -pellavaöljymaalausta.

Kirjo maalin tuoteseloste löytyy täältä.

Myös tämän maalipinnan pysymistä alustassaan arvioitiin:

enne pesua
Tässä valokuva (fasciasta nro 4) ennen painepesutestiä.


Ferrex+Kirjo -maalipinta hilseilee paikoin huomattavasti jo ennen painepesua. Alapuolinen sinkkipelti on moitteettomassa kunnossa.

pesun jälkeen
Tässä valokuva painepesu-testin jälkeen.


Todettiin, että hilseilevillä alueilla painepesu irrottaa maalia liuskoina, pohjaa myöten. Alapuolinen sinkkipelti sen sijaan säilyy moitteettomassa kunnossa.

Myös teräsharjalla harjattaessa saadaan irti repsottavia maalihilseitä, mutta ei yhtä vaivattomasti. Lisäksi teräsharja toki raapii myös itse sinkkipeltiä, jota haluttaisiin suojella.

fascia 1 hilaristikkokokeessa
Hilaristikko-koe fascian 4 sille alueelle, jolla maali ei hilseile.

Jos taas tämän saman maalin kiinnipysyvyyttä arvioidaan sillä kohtaa, jossa maali ei hilseile, niin sen kunto on oikein hyvä. Tällä kohtaa pohjalla näkyy myös musta pohjamaali(?), jonka kiinnipysyvyys on moitteeton.

Ruostetta fasioissa
Ruostetta fascioiden alueella.


Myös näiden fascioiden 3´, 3 ja 4 alueella on paikka-paikoin ruosteisia kohtia.


Esikäsittelymenetelmiin kuuluu vanhan maalin poisto, lianpoisto ja pinnan puhdistus sekä ruosteenpoisto. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 112]

unaiset pellinpalat
Läntisen kattoikkunan vuotojen korjaamisen yhteydessä katolta 2008 poistettuja alkuperäisiä peltejä.


Tarvittaessa alkuperäisiä peltejä, joissa on punainen bitumimaali voitiin myöhemmin lainata yhteistyötahoille, tarkempaa analyysia ja kokeiluja varten. Itse olen tehnyt mm. seuraavat maalinpoistokokeet:



speefheater testi
Infrapunalampulla toimiva Speedheater maalinpoistolaite.


Punainen maali lähtee Speedheaterila hyvin, mutta musta ei juurikaan irtoa, haisee vain.


Nitromors
NitroMors-maalinpoistoaineella tehty testi.


Nitromors-maalinpoistoaineella kattomaali irtoaa helposti kaapimalla.

Vaihtoehtoisia kemikaaleja kannattaa kokeilla, esim. Speedheateria kauppaavalla Renotiimillä http://www.renotiimi.fi on RemoveAll niminen tuotesarja edustuksessaan. Tehoaine taisi olla vetyperoksidi, tai vastaava. Toiminee hitaammin, mutta periaatteen mukaan irrottaa maalikalvon liuottamatta sitä. Toimiiko käytännössä ja miten, on eri juttu. Maalinpoistoaineita löytyy melkein joka maalinvalmistajalta. Mitkä ovat oikeasti käyttökelpoisia juuri tässä tilanteessa, on tarkemmin mietittävä ja kokeiltava. Maalinpoistohan on muutakin kuin vain sitä, että maali irtoaa. Aineiden vaikutukset alla olevaan materiaaliin, ympärillä olevaan materiaaliin ja pintoihin, sekä toimenpiteet ennen uutta maalausta vaihtelevat paljon. [RT]

Nitromorsa kaavittuna metallilastalla
Kuvan yläosassa maalinpoistoaine sai vaikuttaa noin 15 min.


Suurta lisäetua hieman pidennetystä vaikutusajasta ei ollut. Riittää, että maali alkaa kuplimaan, sitten se on valmis kaavittavaksi..

peltien ja tiivisteiden vertailua
Maalipostoa kokeiltiin pubaiselle bitumimaalille, alkuperäiselle ruskealle öljymaalille sekä kattoon 2008 asennetuille tiivistenauhoille.


Punaisen maalin alta paljastuu ohut kerros vaaleaa maalia, joka voi osittain olla 1950/1960 lukujen vaaleaa kattomaalia mutta kuitenkin todennäköisemmin alkuperäistä lyijymönjää.

Ruskean maalin alta paljastuu hyväkuntoinen pelti.

Maalinpoistoaine ei sulata ikkunatiivistenauhoja, joita on käytetty 2008 aaltopeltien rakojen tiivistämiseen.

maalinpoiston koealueet
Painepesu-maalinpoiston koealueet 1-4.  Ks. seuraava teksti ja seuraavat  kuvat.



Alueelle 1 levitettiin kertaalleen Nitromors-maalinpoistoainetta. Noin parin minuutin kuluttua noin 5 % pinta-alasta alkoi kuplia.

Alueelle 2 levitettiin Nitromorsia, 5 min kuluttua levitettiin vielä toinen kerros Nitromorsia.

Alueelle 3 levitettiin Nitromorssia kertaalleen.

Alueelle 4 levitettiin Nitromorsia kertaalleen, mutta noin 7 min kuluttua tätä aluetta hierottiin vielä kertaalleen pensselillä.


2 ja 1 kerrosta nitromorsia
Koekaavinta metallilastalla alueille 1 ja 2.


Koealueilla 1 ja maali lähtee kaapimall vaivatta, kun Nitromors on ehtinyt vaikuttaa 15 min.

1 ja 2 kertaan sivuelty sama nitromors
Koekaavinta metallilastalle alueille 3 ja 4.


Sama koealueilla 3 ja 4. Kaapimalla maali lähtee vaivatta, kun Nitromors on ehtinyt vaikuttaa 15 min

painepesutesti
Painepesu.


Tässä testissä käytetty harrastelijan painepesuri ei ollut teholtaan kovin voimakas.

Alueiden 2 ja 1 painepesu aloitettiin, kun Nitromors oli ehtinyt vaikuttaa noin 17 min.

Alueiden 3 ja 4 painepesu aloitetiin, kun Nitromors oli ehtinyt vaikuttaa noin 24 min.

Pestessä vettä ja punaista maalia roiskii. Jos painepesua käytetään maalinpoistossa, on ratkaistava, millä "teltalla" tmv. voisi järjestää olosuhteet sellaisiksi, että naapuritalot ja lähiympäristö autot eivät muutu samalla punaisiksi? Painepesurin huuhtoma maalipoistoaine saattaisi myös irrotaa bitumin räystäskouruista, jotka juuri on saatu vedenpitäviksi bitumilla.

Telinefirmoilla on erilaisia suojausvaihtoehtoja, hintatasosta en kyllä tiedä, mutta nyt varmaan halvempaa kuin viime vuonna. Täysteltan lisäksi on mahdollista suojata vain työskentelysuunta, mutta mikä on ajankäytön, työturvallisuuden ja hinnan suhteen optimi, on hankala tietää. Sää, käytettävät menetelmät, työntekijöiden lukumäärä jne. vaikuttavat lopputulokseen. Alan suurilla yrityksillä on varmasti tätä käytännön tietoa [RT]


painepesun tulos
Painepesun tulos.

Voimakkaammalla painepesurilla (ja ehkä kuumennetulla vedellä)  maali olisi käsittääkseni lähtenyt yhtä helposti (ja tarkempaa) kuin kaapimella.

Minulle jäi sellainen vaikutelma, että on tärkeää, että painepestävää aluetta ei edeltävästi huuhdo, niin että Nirtomors ei huuhtoudu pois ennen itse painevesikäsittelyä.

Kuinka tarkkaan maalit sitten olisi saatava pois?

Valitun maalinvalmistajan ohjeet ratkaisevat, ainakin kun jonkunlaisesta takuusta puhutaan. Jos maalit sopivat yhteen ja riittävä tartunta syntyy, maalia voi jäädä. [RT]

Painepesun jälkeen kaapimella maali ei irtoa enää kovinkaan hyvin.





Lopulta punaisen maalin poistomenetelmäksi löytyi kuivajääpuhallus.

kokkola - vaasa
Hiilidioksidijääpuhallusta.

Hiilidioksidijääpuhalluksen jälkeen mustan bitumi maalin poisto testattiin "kaikilla liuottimilla, mitä Raahen kaupoista saatiin":

liuotin testit
Edellisen valokuvan sama pellinpala nyt liuotinaineiden testissä.
Kuvan oikeassa alaneljänneksessä vielä punainen maali. Muualta maali on poistettu kuivajääpuhalluksella.
Vaakasuorat ruskeat alueet ovat liuottimien testejä. Vastaavat liuotinpullot näkyvät kuvan reunoilla.
Pyöreät täplät ovat pellavaöljyllä "uudelleen"kostutettuja kohtia.



Kuivajääpuhalluksen jäljiltä katto siis jää aika mustaksi bitumijäämistä johtuen.

Linkin
   www.overdrive.fi/forum/viewtopic.php?p=241819&sid=e23ec0f5e10047cd238c234a5a974035
mukaan melkein mikä vaan hiilivetytisle liuottaa bitumia.

Kuivajääpuhalletulle mustalle maalipinnalle tehtiin siis puhdistustestejä laimentamattomilla liuottimilla ja pesuaineilla.

Erittäin hanakasti ja ilman hankaamista mustaa pintaa puhdistivat
- tinneri (yleisnimi erilaisille ohenteille, tässä tapauksessa valmistajana "Maston") ja
- Teknosol 1621 (Teknos, ohenne).
- EP260 Nano-Tech Prewash Esipesu autonpesuaineella
Tinnerillä vaaleanruskea alkuperäinen maalipinta ei pehmentynyt. Teknosol 1621 sitävastoin pehmensi vähän sekä vaaleanruskeaa öljymaalia että myös sitä nyt pinnalla olevaa punaista jauhemaista maalia.

"Tinnerit ... ovat tulenarkoja, mutta eivät erityisen syttymisherkkiä, haitallisia hengittää, sinkki ja lyijymönjä eivät niistä vaurioidu, ekologisuus kyseenalainen, hinta kohtuullinen. Työtapana on todennäköisin mekaaninen hankaaminen. Nuo rajuimmat tinnerit ovat hyvin tulenarkoja ja hengitettynä vaarallisia." [RT]




Kun vähän hankasi karhunkielellä (vastannee painepesua), niin hyvin maali irtosi myös
- puutärpätillä (Kiilto, Oulu A1)
- mineraalitärpätillä (Kiilto)
- lakkabensiinillä (Värisilmä)
- Maalinpesuaineella (Kiilto) ja myös
- pellavaöljysuopalla "Allbäck, Linsåpa" (Suovat ovat rasvahappojen suoloja, yleensä natrium tai kalium, emäksisiä, jotkut hyvinkin vahvasti. Eri tuotenimikkeissä koostumukset voivat vaihdella paljonkin.).
Näistä Kiilto Maalinpesuaine ja pellavaöljysuopa tuntuivat pehmittävän myös tuota alkuperäistä ruskeaa maalia (jota siis haluttaisiin säästää ja suojella). Tällä hetkellä pinnallisinta punaista jauhemaista maalia vähän pehmensivät Kiilto Maalinpesu, mineraalitärpätti ja etenkin puutärpätti.

Sen sijaan huonosti mustaa pintaa puhdistivat
- asetoni (rätillä pyyhittynä)
- denaturoitu etanoli
- Fairy-tiskiaine
- Kiiruna maalinpesuaine
- Maalari Yleispuhdistus (Rakennuskemia)
- Maalaripesu (Kiilto)
- Würth Pineline Tehopesu
- Nano Bio liuotinpesu
- paikallisen autopesulan nykyisten kaltainen ympäristöystävällinen "liuotin"pesuaine ja
- RK Peltipesu (Joulemaalit).

Tarvittaessa ohennetta voinee sakeuttaa esim. synteettisellä amorfisella silikondioksidilla.

Ksyleeniä, tavallista bensaa, lipeää, suolahappoa, ammoniakkia ja kidesoodaa ei ole vielä kokeiltu.


Sittemmin, urakoitsijaehdokkaan toimesta, huomattiin, että liuotin kannattaa roiskia pintaan maaliruiskulla, jossa on noin 6 bar paine. Näin tehtynä liuotin ei haihdu heti sumuna pois, se imeytyy bitumipinnan sekaan hyvin, vaikka käsiteltävä pinta olisi ylösalaisin ja pehmentynyt bitumi on auringonvaloisassakin kohtaa pyhittävissä pois vielä kolmenkin minuutin kuluttua käsittelystä.

Urakoitsijan toimesta huomattiin myös, että asetoni toimi hyvin, jos sen poisti (pyyhkimisen sijasta) kevyellä kuivajääpuhalluksella.


Muistiinpanoja tähän liittyen:

Maali on alunperin nestettä. Jos se on kovettunut kemiallisesti, voidaan tämä prosessi kemiallisesti myös ainakin sen verran peruuttaa, että maalikalvo pehmenee. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 592]

Kemiallisissa maalinpoistoaineissa tehoaineena on useimmiten metyleenikloridi.Aine levitetään pintaan harjalla tai siveltimellä ja sen annetaan vaikuttaa jonkin aikaa, jolloin maali turpoaa pehmeäksi massaksi. Massa kaavitaan pois mieluiten teräslastalla tai -kaapimella. ... Kuivakaavinnan jälkeen seinä voidaan höyrypestä kaiken maalinpoistoaineen häivyttämiseksi. Metyleenikloridi kaasuuntuu ja haihtuu ilmaan, mutta maalinpoistoaineessa on hidastimena mm. parafiinia, jota ei saa jäädä pintaan. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 593-594]

Metyleenikloridi on Ruotsissa joutumassa kiellettyjen aineiden listalle. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 594]

Valitettavan monet maalitehtaat pyrkivät suorastaan harhauttamaan kuluttajaa, purkissa ei edes pikkukirjaimilla mainita aineen olevan lateksia. "Emme merkitse sideainetta koska laki ei sitä vaadi", sanottiin eräästä tehtaasta. Asiakas siis pakotetaan ostamaan sika säkissä. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 603]


Sinkittyjä ohutlevyjä maalataan edelleen työmaalla. Niiden maalivauriot ovat huolestuttavan yleisiä. Syynä näyttää olevan esikäsittelyn ja maalien puutteet yhdistettynä pellin valmistuksessa ja sinkityksessä tapahtuneisiin muutoksiin. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 105]

hilseilevä katto
Tämän esimerkkivalokuvan talo on Raahesta vuonna 2009, mutta ei liity millään tavoin SYPin talon kattoprojektiin.
Varsin tuore maali kuoriutuu peltikatolta.



        Maalilaadun valinnasta        



Yksittäisistä tekijöistä maalityypillä on sinkkipinnan maalauksessa varmasti suurin vaikutus, mikäli työ muuten tehdään ohjeiden mukaan. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 110]

Yleensä korjausmaalaus tehdään käyttäen samaa maalia kuin aiemmin on käytetty. Jos vanhaa maalityyppiä ei tunneta,voidaan maalit tunnistaa siten, että annetaan esimerkiksi selluloosamaalin ohenteen vaikuttaa 10 minuutin ajan maalipintaan. Alkydimaalit tulevat tahmeiksi ohenteen vaikutuksesta, kloorikautsu- ja vinyylimaalit liukenevat ohenteeseen ja epoksi- tai polyuretaanimaaleihin ei ohenne vaikuta lainkaan. Epävarmoissa tapauksissa tehdään koemaalaus. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. Ss. 111-112]

Katto oli määrä maalata kesällä 2009.

Kyseessä on siis Pohjois-Suomen vanhin säilynyt alkuperäinen aaltopeltikatto

Tarkoitus on löytää katolle sellainen huoltomaalausmenetelmä, että kattoa ei vaurioiteta 10-30 vuodenkaan kuluttua, kun seuraavan huoltomaalauksen aika on käsillä.

"Tässäkin on hyvä muistaa, että yksittäisen materiaalin tai rakenteen soveltuvuus pitää aina tarkistaa kokonaisuuden näkökulmasta. Parhaista osista ei välttämättä muodostu parasta kokonaisuutta. Tuo ylläpidon vaatimusten esiinnosto on erittäin terve ja jopa oleellisen tärkeä seikka tällaisessa kohteessa, unohtuu liian usein." [RT]





maalauksen hinta
Kuvalähde: Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki.




Maalausta suunnitteleva miettii ennen kaikkea talonsa värejä. Ulkomaalaus on kuitenkin ensisijaisesti materiaalikysymys ja vasta sitten värikysymys. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 549]

Öljymaali tai kalkkimaali vaihtelee  tuottajansa mukaan yhtä paljon kuin vaikka leipä ja makkara - huonoa leipää haukanneen ei pidä väittää kaikkea leipää kelvottomaksi. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 549]

Valitettavasti kaikissa maalipurkeissa ei ole ilmoitettu edes sideaineen tyyppiä; etiketissä lukee vain Mökkimaali tai Ulkomaali. Tällaisiin tuotteisiin on syytä suhtautua varauksella. Ellei valmistaja halua kertoa maalinsa pääasiallista koostumusta, tuotteessa on jotain hämärää. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 550]

Ulkomaalauksen hintaa arvioidaan valitettavan usein väärin kertasuorituksena. Uusintamaalausväli ja uusinnan vaikeusaste on kuitenkin taloudellisesti ratkaiseva tekijä. Viisas talonomistaja arvioi, paljonko ulkomaalaus kaikkine esitöineen tulee maksamaan esimerkiksi 50 vuoden mittaan. Jokaisessa työtapaselostuksessa pitäisi olla lopussa maininta siitä, miten kauan maalaus kestää ja miten se uusitaan. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 550]


Katon käytönaikaisiin pintakäsittelyn kustannuksiin vaikuttavat ennen kaikkea tarvittavien esikäsittelyjen kalleus ja korjausmaalausten tarve. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 108]

maalin ainekustannukset
Kuvalähde: Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki.

Maalia valittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten seuraava käsittelykerta tehdään. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 109]


Jos vanhaa maalia ei poisteta kokonaan korjausmaalauksessa, maali on valittava siten, että vanha ja uusi maali sopivat yhteen. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 111]


maalattuavuus uudella maalilla
Kuvalähde: Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki.




Siinä vaiheessa, kun todettiin, että punainen jauhomainen maali ja sen alapuolinen kiteinen bitumimaali saadaan poistettua kuivajääpuhalluksella ja luotinpesulla, niin kysymys maalilaadun valinnasta oli helppo ratkaista - tietenkin valittaisiin mahdollisimman tarkkaan alkuperäisen kaltainen öljymaali. Ainoa poikkeus alkuperäisestä maalaustavasta oli se, että lyjymönjää ei valitettavasti nykyään saanut enää käyttää pohjatöihin. Seuraavassa kuitenkin lyhyesti ja harmaalla tekstillä kuvattuna se pitkä harhapolku, joka lopulta johti tähän ilmeisen hyvään ratkaisuun.

Katon nykyisestä punaisesta ulkokattomaalista ajatellaan kuntoarvion 1997 perusteella, että kyseessä on Sagalex-tyyppinen bitumimaali, joka on maalatu kattoon 1987. (Räystäillä oevat ruskeat maalipinnat ovat vanha työselitysehdotuksen perusteella Ferrex+Kirjoa)

Kyseisestä punaisesta maalista on teetetty asbestitutkimus. Punertava maali ei sisällä asbestia. Myömmin 26.6.2009 vielä teetetiin lyjyanalyysi ja pohjamaalissa on siis lyjyä.

Koska punainen huokoinen maali on mustan kiteisen bitumimaalin päällä, kysymyksessä saattaa olla Kerabitin, Keranan ja Kikobitin kaltainen kuiduilla vahvistettu bitumimaali, jota tavataan käyttää huopakattojen ja peltikattojen kunnostukseen. Tämän vuoksi oltiin yhteydessä Lemminkäinen Katto Oy:hyn ja saatiin tietää, että: 1)Kerabit bitumimaalia saa vain mustana, 2) Jos haluan joskus myöhemmin palata katon öljymaalaukseen, niin saako Kerabitin päälle maalata öljypohjaisilla maaleilla? Vastaus: Nyrkkisääntönä pidetään, että bitumimaalin päälle bitumimaali. Öljypohjaisen päälle vastaava maali. Maalit voivat reagoida keskenään ("kiehua", kuplia, irrota...). Suosittelen vähintään 1 m² koealan maalausta ja seurantaa noin vuosi, että voi olla varma toimivuudesta. 3) Lemminkäinen Katto Oy:llä ei ole tiedossa kohteita, joissa tuo Sagalex olisi huoltomaalattu Kerabitilla. He eivät myöskään ole testanneet yhteensopivuutta Sagalexin kanssa.

Keranan, Kikobitin ja muiden vastaavien kunnostusmaalien suhteen asiaa voisi vielä selvittää. Maali siis kuitenkin tarvittaisiin suunnilleen sävyssä NCS S 7010 Y50R.

Alkuperäisen työselosteen perusteella tiedetään, että alunperin katon sinkityt pellit on maalattu öljymaaleilla.

Viimevuotisen kuntokartoituksen perusteella tiedetään, että vuoden 1914 alkuperäiset kattopellit ja niiden sinkitys ovat edelleen erinomaisessa kunnossa.

Mainitun huolto- ja korjauskartoitusraportin sivun 14 toimenpide-ehdotukset on toteutettu nyt syksyllä 2008.

Ainakin eteläisellä lappeella liituuntunut punainen maali lähtee irti helposti silkillä ja jäljelle jää musta, alustassaan hyvin kiinni oleva maali, joka käsittääkseni on bitumimaalin pohjamaalia.

Punainen liituuntunut maali on kuitenkin sen verran lujasti kiinni, että edes eteläisellä lappeella se ei sanottavasti irtoa pelkällä tomeralla painepesulla.

Siis nykyinen maali on ollut erinomaista sikäli, että punainen pintamaali on ollut hissukseen uhrautuva rakenne ja sen alapuoliset rakenteet ovat säilyneet moitteettomassa kunnossa. Loogisin vaihtoehto olisi toki samanlainen bitumimaali, mutta kun minulta ja laajalta yhteistyöverkostoltanikaan ranskan kieli ei suju lainkaan, niin valitettavasti emme ole löytäneet tälle belgialaiselle Sagalex-maalille
   www.aquaplan.com
huoltomaalausvalmisteita, eikä ole tietoa, saako sellaista hiekan/suklaanruskeana sävynä.

Sagalex on siis belgialaisen Aquaplanin tuote. Sitä on ilmeisesti kahta eri laatua, Liquid ja Mastic. Tarkkaan ottaen mikä niiden välinen ero on, ei ole selvillä. Molemmissa on kuituja vahvikkeena, eli muistuttavat kylpyhuoneen nykyisiä siveltäviä vesieristeitä (ja itse asiassa ovat vesieristeitä). Ainakin Mastic on bitumipohjainen, ja tarkoitettu pääasiassa vuotavan tai hyvin vanhan katon korjaus- ja uudelleenpinnoituskäyttöön. Oletettavasti erittäin toimiva tuote omassa lajissaan. Suomalaisia bitumimaaleja ei ole saatavilla toivomassamme suklaanruskeassa värissä. Vaihtoehtoa kysyttiin myös mm. Tikkurilan väripalvelusta, mutta sellaista ei koskaan saatu

Ainakin nuo Aquaplanin sivut www.aquaplan.be näyttävät tietoja asiasta, mm. senkin, että tuotteiden kauppanimet vaihelevat kielialueen mukaan (jossain muualla näkyi myös, että Sagalex ja Rutex olisivat jotenkin sama tuote..?). Ilmeisesti mustana noita tuotteita on (ja käytöstäkin kohtalaisesti ohjeita), mutta värillisiä tuotteita ei ole vielä löytynyt. Firman infosta voisi saada tietoa vanhemmista tuotteista ja niiden hoito- ja käyttöoheista, oletettavasti tuotenimi kuuluu ja on kuulunut juuri tälle yhtiölle jo pitempään. Nyt siellä oli myös englantikin yhtenä vaihtoehtona, tosin Marley -nimellä myytävissä tuotteissa. Aquaplan Liquid Zinc näyttäisi olevan varsinainen kattomaali (ainakin joidenkin kauppiaiden kategorioinnin mukaan) ja metallipinnoille tarkoitettu (käyttökohteet kyllä noissa esitteissä kai enemmän täydentävät katto-osat), useimmat muut tuotteet ovat ensisijassa huopakatteisiin tarkoitettuja (mutta kyllä siellä myös peltikatotkin mainitaan). Ehitusmarket Virossa myy joitain Sagalex-tuotteita. Ilmeisesti paras tapa saada tietoa olisi ottaa yhteyttä firman infoon. Ranskan kielellä saa todennäköisesti paremmin vastauksia kuin englannilla. Engalnninkielinen sähköposti on lähetetty 5.5.2009. Vastausta ei vielä ole tullut.

Jo vuosikymmeniä käytetyt bitumipohjaiset ja alumiinihiukkasia sisältävät peltikattopinnoitteet ovat osoittaneet kestävyytensä suomalaisissa oloissa. Raskaaseen teollisuuskäyttöön aikoinaan suunniteltuja pinnoitteita on kehitetty edelleen ja näitä pinnoitteita valmistetaan nykyisin myös Euroopassa.
Esimerkiksi Alumacoat-järjestelmällä saadaan vuotavat konesaumat tiivistettyä ja katto pinnoitettu niin, että ruoste- ja vuoto-ongelmat häviävät. Pinnoite antaa katolla yhdellä käsittelyllä parhaimmillaan jopa 30 vuoden suojan.
Pinnoituksen yhteydessä vuotavat konesaumat tiivistetään tiivistysmassalla, mahdolliset reiät paikataan paikkanauhoilla ja lopuksi katto pinnoitetaan pinnoitteella. Tuloksena on näyttävä, siisti ja toimiva peltikatto kaikkiin kiinteistöihin.
- Ainoa ongelma on ollut vain värivalikoiman suppeus. Näitä pinnoitteita on saanut vain harmaana ja mustana. Tähänkin on kehitystyö tuonut uusia ratkaisuja. Suuremmissa kohteissa värin voi valita värikartasta. Jo perusvärivalikoima riittää useimpiin tarpeisiin.
[ http://www.kiinteistoklubi.com/rakentaminen.asp?cat=33&dismode=article&artid=692 ]

Yhtenä koemaalausaineena pidettiin myös pellavaöljymaalia, jossa ruosteenestoaineena on sinkki tai joku muu perusteltu vaihtoehto. Öljypohjaisen maalin käyttöä puoltaa historiallinen näkökohta.  Öljypohjaisen maalin riskeinä on sen sisältämä liuotin, joka saattaa irrottaa aiempia maalikerroksia alustastaan.  Sagalex-bitumimaali ja öljymaali saattaisivat myös reagoida keskenään ja kuplia irti alustastaan. Lisäksi öljymaali vaatii useita maalauskertoja ja kuivuessaan huomattavan pitkiä poutajaksoja, joita Raahen leveysasteilla on rajoitetusti, eivätkä urakoitsijat oikein uskalla sitoutua tällaiseen maalaustyöhön.

Tuo sinkki ruosteenestomaalissa on yleensä sinkkifosfaattia, tai sinkkioksidia lisättynä (ilmeisesti) magnesiumfosfaatilla, tuotteesta riippuen. Beckers tekee useampaakin erilaista tuotetta, joista ainakin yksi on nimenomaan pellavaöljypohjainen. Firma on ruotsalainen, mutta kuulunee nykyään osaksi Tikkurilaa. Tikkurilan omissa tuotteissa on Rostex, jossa on tuo tehoaine, pohjaöljy on kyllä enemmän tai vähemmän muuta kuin pellavaöljyä. Myös ruotsalainen tuote löytyy lisäksi ainakin nimellä Wibo. Ruotsista saa määritelmän mukaisia tuotteita, suomalaisilla markkinoilla näyttää olevan aika hiljaista. [RT]


Oli avoimin mielin myös pyrittävä arvioimaan, millainen urakka olisi bitumimaalin poisto ja millaisen riskin se tuottaisi sinkkipinnalle ja aaltoperlilevyjen välissä oleville riivisteille ja kattopeltiruuvien vaipan tiivisteille. Lisäksi maalinpoisto aukoisi uudelleen ne reiät ja vuotokohdat, jotka bitumimaalilla aikoinaan on haluttu tukkia.

Syyskuussa 2008 eteläiselle lappeelle maalattiin koemaalauspinnat Joulemaalien RK-Peltikattomaalilla joka on siis lateksimaali.

Ei-historiallista lateksimaalia päätettiin kokeilla lähinnä siksi, että se ei sisällä liuottimia, jotka voisivat irrottaa alapuolisen bitumimaalin irti alustastaan. Vesiohenteisen maalien heikkous on kuitenkin siinä, että sen alustana tulisi olemaan joustava bitumipohja. Maali kyllä tarttuisi, mutta se ei välttämättä olisi kovin kestävä. Konkreettisena vaihtoehtona kokeiltiin Kattotuka Oy:n paljon käyttämää RK-Peltikattomaalia. Sitä VTT on käyttänyt SITRAn 20 v sitten rahoittamassa Suomenlinna-tutkimuksessa. Tutkijoiden yhteystiedot on pyydetty Kattotutkalta. Kattotutka Oy kysyi 2008 puolestamme bitumimaalin maalausasiaa Asiantuntijamestarit Oy:n Jarmo Sartaselta. Tämä sanoi, että toki paras maali olisi samanlainen bitumimaali kuin nykyinenkin. Mutta jos sitä ei ole mahdollista saada, niin heillä on hyviä kokemuksia lateksimaaleista. Niissä liuotinainepitoisuus ei ole korkea, minkä vuoksi maalin sisältämä liuotin ei pääse liottamaan alla olevaa bitumimaalia irti pellistä. Bitumimaalin esikäsittely tehdään 110 asteeseen kuumennetulla painepesurilla, joka irrottaa liat. Tämän jälkeen bitumimaalin päälle maalataan käsin pintamaali (Ritari-ruostepohjamaali laitetaan vain niihin paikkoihin jotka ovat maalittomalla pinnalla tai paljaalla pellillä). Näin Asiantuntijamestarit olivat itse tehneet Esplanadilla sijaitsevassa suojelukohdetalossa Myös Sartanen suositteli koemaalauspintojen tekemistä. Asiantuntijamestarit myös tekevät konsultointityötä ja maalaustyösuunnitelmia pyydettäessä.

Ruostepaikkoihin olisi tehty teräsharjaus sen päälle heti ritari rosteenestomaali. Lateksimaalin täysi verkottuminen tapatuu 21 vrkssa ( koko ajan oltava yli 10 ast) sen jälkeen voi tehdä hilaristikkotestin.

Akrylaattimali luo kalvon, joka ei samalla lailla rikkoonnu sään vaikutuksesta kuin pellavaöljy- tai alkydimalilla tehty. Pinta himmentyy huomattavasti hitaammin ja mikäli valonkestäviä pigmenttejä on käytetty, myös pitää värisävynsä. Mikäli halutaan, että seinä on vastamaalatun näköinen mahdollisimman pitkään, on akrylaattimali silloin oikea valinta. Monet rakennusperinteestä kiinostuneet taas pitävät sellaista pintaa muovisena ja luonnottomana. Kestävä akrylaattipinta myös sitoo enemmän likaa kuin maalikalvo, joka kuluu pinnastaan. Akrylaattipinta on myös vaikeampi poistaa, kun tulee uudelleen maalaamisen aika. Akrylaattimalit ja muut lateksimaalit ovat saanee huonoa mainetta puuseinien laho-ongelmien vuoksi. Syynä on se, että 20-30 vuotte sitten maalattiin latekseilla suoraan puupunnalle ilman pohjustusta. Aikaa myöten parhaitenkin maalattuun maalikalvoon tulee halkeamia. Huokoinen, pohustamaton puu imee itseensä vettä, jonka on vaikea haihtua pois. Nyttemmin suositellaan, että kaikki uudet ja paljaat pinnat pohjustetaan öljy- tai alkydipohjamaalilla ennen akrylaattimaaleilla maalaamista. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 100]

Selkeää näkemystä, kokemusta ja apua RK-Peltikattomaalin pohjatöiden suorittamiseksi ei oikein saati. Itse maalin levitys ei liene ongelma. Myös maalaustyö pyritään tekemään Museoviraston Peltikaton maalaus –korjauskortin mukaisesti. RK-Peltikattomaalin tuoteselosteessa mainitusta St2 puhtausasteesta. Se kuvaaruosteesta puhdistuksen astetta.

Mietittiin myös, voidaanko testata eri karhennus/maalinpoisto/pesuvaihtoehtoja? Kuluuko sinkityksen paksuus vesihiekkahionnassa?

Kokeiltuihin sävyihin ollaan aika tyytyväisiä, lateksimaali ei ole lohkeillut lainkaan kuluneen talven aikana ja puukolla vuoleskellen lateksimaalin pinta on huomattavan kova. Myöskään järeällä painepesurilla lateksimaalin koemaalauspintaa ei saa irtoamaan.

Hilaristikko-testi osoittaa, että lateksimaalin alapuolelle jäävien vanhan punaisen ja vanhan mustan maalipinnan rajalla on heikko kohta, josta maali lohkeaa helposti irti.

Samainen hilaristikkotesti osoittaa, että musta maali on alustassaan kyllä moitteettomasti kiinni

Mainittakoon, että koemaalit eivät ole ehtineen olla katossa vieä aivan täyttä kokonaista vuotta.

Nyt on käsillä vielä viimeinen mahdollisuus miettiä, olisiko mitään muuta maalilaatua kuin lateksimaali, jolla tämän katon voisi maalata?

Nimittäin, jos nyt maalaamme katon lateksimaalilla, niin sen irrottaminen tulee olemaan todella vaivalloista sitten kun joskus tulee uudelleen maalaamisen aika.

Maallikkona ymmärrän asian niin, että aikaa myöten parhaitenkin maalattuun lateksimaaliin tulee halkeamia. Talon katolla olevan mustan ja punertavan maalin huokoinen rajapinta imee itseensä vettä, jonka on vaikea haihtua pois ja maali kai alkaa halkeilemaan - pahimmassa tapauksessa nalkkiin jäänyt vesi alkaa ruostuttamaan rakennuksen alkuperäisiä peltejä.

Mielessäni leijuiu maallikon kysymyksiä. Mikä se vesihiekkapesu on? Vaurioittaisiko se alkuperäistä sinkitystä? Ja voisiko sellaisen jälkeen kattoon maalata öljymaalin tai jonkun uhrautuvan maalin? Olisiko jostain maalipoistoaineesta tai tuollaisesta Monucleanista
   www.procoatpaints.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=94&Itemid=113
tai jostain muusta tuoreesta näkemyksestä apua?

Pitää myös pohtia, miltä julkisivu näyttää muutaman vuoden kuluttua. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 11]

Kun valitset maalityyppiä, ota selvää, miten maali vanhenee ja mieti miltä talosi näyttää viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 96]

Joskus vanhenevan alkydi- tai pellavaöljymaalipinnan sävy voi muuttua tunnistamattomaksi: Voimakas ruskea voi muuttua epämääräisen likaisen roosaksi; vahvat vihreät oliivinvihreiksi tai harmaankeltaisiksi. Näissä tapauksissa pigmentti ei haalistu, vaan se peseytyy pois hiljalleen murtuneesta maalikalvosta. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 99]

Mietittävä myös, miten menetellään niiden räystäsrakenteiden kanssa, jotka on maalattu 1987 Ferrexillä ja Kirjolla. Maalipohjan puhdistus, maalin valinta ja alkuperäinen värisävy eivät tuottane yhtä suuria ongelmia, koska näissä rakenteissa bitumimaalia ei ole.

Onnistunut peltikaton maalaus edellyttää katon huolellista puhdistusta, yhteensopivia maalaustuotteita, kuivaa ja lämmintä maalaussäätä sekä ammattitaitoista ja huolellista maalaustyötä. ... "Maalattavan peltikaton on oltava puhdas" ...  "Katto pestään huolellisesti siihen tarkoitetuilla peltikattopesuaineilla. Maaliteollisuus ei suosittele ainakaan uudelle peltikatolle vesihiekkapesua, sillä peltikaton sinkitys voi liian rajussa käsittelyssä kärsiä. Myös huuhtelu on tehtävä huolellisesti, sillä pesuainetta ei saa jäädä maalauksen alle", ... Iso katto pitää myös pestä useammassa osassa, jottei pesty osa ehdi likaantua uudelleen ennen maalausta. Maalin valinnan peruslähtökohta on se, että sekä pohjamaalina että pinnassa käytetään saman valmistajan tuotteita, tuoteperheitä, joita kaikilla maalivalmistajilla on peltikattoihinkin tarjolla. Jollakin valmistajalla on erikseen yhteensopivat pohja- ja pintamaalit, toiselta valmistajalta löytyy polyuretaanipohjainen peltikattomaali, jolla voi vetää molemmat kerrokset. Maaliteollisuus on tuonut peltikattojen käsittelyyn teollisuudessa käyttämiään polyuretaanipohjaisia tuotteita, jotka ovat vanhoja tuotteita pehmeämpiä, eivätkä kiristä. Ne muistuttavat automaaleja. "Peltikattomaalit ovat perinteisesti olleet liuotinpohjaisia. Nykyään on kuitenkin tarjolla myös vesiohenteisia maaleja, jotka testien mukaan pärjäävät vertailussa hyvin", ... Ratkaisevaa peltikattomaalin valinnassa on ... katon vanha pinnoite. "Jos se on bitumi- tai alumiinipohjainen, sen päälle ei voi laittaa alkydimaalia." ... Peltikaton maalausurakassa käytettävät tuotteet on ... määritelty aika tarkasti suunnitelmissa, joissa tavallisesti annetaan 1-3 tuotevaihtoehtoa. "Ne ajat on onneksi ohi, jolloin maalausliike teki itse työselityksen ja antoi isännöitsijälle tarjouksen. Nykyään konsultti tekee työselityksen, jolloin kaikki laskevat urakan samojen tietojen perusteella" ... Suoraan maalausfirman kanssa asioidessa oli aina vaara, että yritys teki työn mahdollisimman kevyesti. Valvojina oli usein vielä isännöitsijä, jonka ammattitaito ei työn arvioimiseen riittänyt. Ongelmia ja huonoa jälkeä syntyi. ... pienetkin työt kannattaa teetättää ulkopuolisella asiantuntijalla.... Peltikattomaalaus on vielä muuta maalausta enemmän sään armoilla: "Paras maalausilma on pilvipouta. ... maali ei saisi kuivua liian nopeasti. Peltikattomaalit eivät siedä myöskään yökasteita. Paras peltikattomaalauskausi onkin kovin lyhyt: toukokuun puolivälistä heinäkuun loppuun. Loppukesästä työt pitääkin lopettaa tarpeeksi aikaisin, jotta maalaus ehtii kuivua ennen kastepisteen tuloa." Kattomaalarin pitää myös seurata sään vaihteluja ja säätiedotuksia: "Ukkosmyrskyn tai rankkasateen ei pitäisi päästä yllättämään. Peltikaton ikä? - Kyllä hyvän katon pitäisi hyvin huollettuna sata vuotta kestää. Suurin vaara on jää ja lumi, joiden poistossa syntyy peltikatolle kovin paljon vaurioita" ... Suurimmat ongelmat peltikaton huoltomaalauksessa syntyvät "vanhojen syntien" takia. Jos vanhan maalauksen pohjatyöt on laiminlyöty tai jos maali on ollut vääränlainen, uusi maalaus voi ruveta hilseilemään. Väärät maalivalinnat johtuivat ... aikoinaan pitkälle siitä, että tieto peltikattomateriaalin sinkitysmuutoksista ei mennyt välttämättä maalitehtaille, vaan he tarjosivat maaleja vanhalle kattomateriaalille. Vanhan katon huoltomaalauksessa tulee jossain vaiheessa vastaan myös kysymys maalikerrosten määrästä: "Neljäs maalauskerta voi tehdä maalikerroksesta jo liian paksun. Silloin vanhat maalit pitää poistaa. Se on vaativaa ja kallista, itse olen sellaisia urakoita yrittänyt välttää. Halvemmaksi kuin vanhojen maalien poisto, saattaa jopa tulla koko katon uusiminen." Mitään keskiarvoa huoltomaalauksen kestolle ... ei ...: "Se riippuu niin monesta asiasta, esimerkiksi katon kaltevuuksista ja erityisesti siitä, miten lumi ja jää peltikattoa hinkkaavat ja painavat. Kyllä huoltomaalauksella kuitenkin kymmenen vuotta pitäisi aina selvitä" ...sanoo. Uuden peltikaton maalauksessa on maltti valttia: "Uuden katon kannattaisi ennen maalausta antaa hapettua vuoden verran." ... Y muutama kaveri, jotka ovat erikoistuneet nimenomaan kattomaalauksiin. He ovat aika nuoria, kylmäpäisiä kavereita. Yli nelikymppiset eivät kattoja juuri maalaa. Myös ammattiylpeyttä pitää olla, sillä jyrkille katoille valvojat eivät kovin usein mene tarkastamaan työn laatua. Maalarien pitää ottaa itse vastuu sitä, että työ on tehty hyvin ja huolellisesti" .... [ http://www.kiinteistoklubi.com/Katot.asp?cat=25&dismode=article&artid=15 ]

Siinä vaiheessa, kun todettiin, että punainen jauhomainen maali ja sen alapuolinen kiteinen bitumimaali saadaan poistettua kuivajääpuhalluksella ja luotinpesulla, niin kysymys maalilaadun valinnasta oli helppo ratkaista - teitenkin mahdollisimman tarkkaan alkuperäisen kaltainen öljymaali. Lyjymönjää ei valitettavasti nykyään saanyt enää käyttää pohjatöihin.


        Alkuperäisen kattomaalin sävyn määritystä        


Hyvän värisuunnitelman löytyminen on prosessi, ja joskus ei ole aikaa tai näkemyksiä tehdä kaikkia kerralla. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 97]

Käsitys oikeasta sävystä tarkentuu vähitellen. Koko ajan kertyy hissukseen lisätietoa, joka vaikuttaa siihen visioon, millainen alkuperäinen värisävy on ollut. Koemaalaukset ravistelevat mahdollisia harhaluuloja ja tuovat näihin näkyihin välttämättömiä realiteetteja. Pilkkuja viilaten pystyy jatkamaan määrättömän pitkään ja pystynee pääsemään aina oikeampaan ja parempaan käsitykseen maalin alkuperäisestä sävystä. Tennessee Williamsia siteeratakseni: "Totuus on pohjattoman kaivon pohja". Jossain vaiheessa kuitenkin tulee se käänteen tekevä hetki, jolloin urakoitsija sanoo tulevansa viikon päästä maalaamaan ja sävytetyt maalit on tilattava heti saman tien ja sen tietämyksen perusteella, joka siihen mennessä on ehtinyt kertyä. Ja siihen ratkaisuunsa on lupa olla vilpittämästi tyytyväinen ja siitä ratkasustaan ja lopputuloksesta on lupa olla oikeutetusti ylpeä - siitäkin huolimatta, että näkemys katon alkuperäisestä värisävystä tulee vääjäämättä tarkentumaan vielä katon maalaamisen jäkeenkin. Vasta tässä vaiheessa karttuu kokemus. Ja ehkä 20 vuoden kuluttua, huoltomaalauksen yhteydessä, nämä edelleen tarkentuneet näkemyksensä saa sitten vielä toteuttaakin.

historiallisen ulkoasunsa säilytäneessä rakennuksessa myös historiallinen värien käyttö on paikallaan. Ellei ympäristö ole aivan vastakkainen, pitäisin vanhan talon julkisivun alkuperäisväritystä suositeltavimpana. Ainakin värin valinnalle löytyy silloin selkeä perustelu. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 563]

Jos olemassa olevaa väritystä halutan vaihtaa, hyvän ratkaisun voi löytää vanhemmista värikerroksista. Joskus ensimmäinen, ns. alkuperäinen väritys on itsestäänselvästi parhaiten arkkitehtuusiin ja ympäristöön sopva valinta; mutoksia kokeneessa talossa taas joku myöhempi kerros saattaa olla pätevämpi. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 563-564]

Jokainen hölmö tietää, ettei tähtiä voi koskettaa, mutta se ei estä viisasta yrittämästä [Harry Andersson].

Päättelemme sen perusteella mitä näemme sen mitä emme näe. [R. W. Emerson]

Alkuperäisen työohjeen perusteella tiedettiin, että 1915 "Kaikki näkyvillä oleva metallityö maalataan öljyvärein. Rakennuksen ulkopuoli maalataan 2 kertaan."

Myöhemmin siis selvisi, että punainen ei kuitenkaan ollut alkuperäinen väri.

Katolta tippuneiden/irrotettujen alkuperäisten pellinkappaleiden perusteella saatiin selville, että alkuperäinen katto on ollut rusahtava:

piipunkoristeet
Valokuvassa ylhäällä on katolta varhain tippunut piipunkoriste, jossa on alkuperäinen rusahtava maali.
Valokuvassa alhaalla on vuoden 1987 jälkeen katolta tippunut piipunkoriste, jossa on nykyinen punertava bitumimaali.


För ansågs skorstenarna vara kronan på verket. Med dagens konstiga byggregler blir de i stället finnen på pannan [Göran Gudmundsson: Tips och råd om byggnadsvård, 2008, s. 100]


piipun peltikoriste ja rakennuksen kivijalka
Piipunkoriste ja rakennuksen kivijalka.


Akuperäisen värin yhtäläisyys rakennuksen kivijalkaan on suuri.



pellinpala ja kirkko
SYPin talon alkuperäinen kattopellin palanen, jonka nurkkaa on kasteltu pellavaöljyllä.
Taustalla Raahen kirkon torni.


Usein talosta näkyy enemmän kattopintaa kuin julkisivua. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 35]

Öljymaali on uutena kiiltävä mutta himmenee muutamassa vuodessa. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 642]

Kattopellitykset tulee pinnoittaa sellaisella värillä, joka sopii muuhun kattopintaan. Eli mahdollisimman lähelle muun materiaalin väriä. Ne eivät saa olla vaaleampia kuin muu kattomateriaali, vaan mielellään tummempia, jotta niihin ei kiinnitettäisi huomiota. Tuulilautoja voidaan taas pitää koristeina, ja ne voidaan maalata sekä katosta että ulkoseinästä poikkeavalla värillä. Usein tulos on kaunis ja vaikuttava, mutta usein tulos voi olla hyvän näköinen myös yhdenmukaisella värisuunnitelmalla. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 35]

Katukuvassa SYPin talon katon ruskea sävy löytää vertailukohdan lähinnä Raahen kirkon graniittisesta tornista. Ks. kuva yllä.

Tutkijat Jan Janssens ja Rikhard Kuller Lundin teknillisestä korkeakoulusta huomasivat että ihmisten arvio talojen väristä riippuu vain hiukan meidän henkilökohtaisista värimieltymyksistämme. Sen sijaan arvioriippuu siitä, miten hyvin talon väri sopii ympäristön muihin väreihin ja miten se mielestämme muuten sopii talon muihin piirteisiin. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 9]

Neuvoni on alleviivata yksityiskohtia säästeliäästi. Jos jotain asiaa tuodaan esiin poikkeavalla värillä, sen tulisi olla kaunis katseen vangitsin ja mielellään kertoa jotain tärkeää, vaikkapa että tästä pääsee sisään. Jos käytetään liian montaa ja liian erilaista väriä on suuri riski, että talon kokonaisilme katoaa. Käy kuten suklaakakulle, joka peitetään kermaan ja karamellijauheeseen. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 34]

"Ruskean ja beigen värit ovat lähellä puun omia värejä. Nykyajan ihmiselle nämä luovat luonnollisuuden ja alkuperäisyyden vaikutelmia, mutta maalatuissa ulkoseinissä näillä väreillä on lyhyet perinteet. Ne, joilla 1700- tai 1800-luvulla oli varaa maalauttaa talonsa, valitsivat tietysti värit, jotka poikkesivat maalaamattomasta ympäristöstä. Näin arvotaloista tuli punaisia, keltaisia tai valkoisia. ... Suomessa 1800-luvun lopulla syntyi kansallisromanttinen suuntaus, jonka eräitä näkyviä kohteita olivat taiteilijoiden erämaa-ateljeet. Saman aikaan Ruotsiin tuli "sveitsiläistyyli". Molemmissa tyyleissä korostettiin rakennusmateriaalin omia värejä. Puun suojaksi suositeltiin tervaa, vernissaa tai maalausta vaaleilla puunsävyisillä väreillä. ... Tumemman ruskeita värejä alettiin käyttää ulkomaalauksessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alun kansalliromattisena kautena. Isot hirsihuvilat kytkeytyivät kuviteltuun perinteeseen tervatuilla hirsi-, lauta-, tai paanu-ulkoseinillä. Vastaavia taloja ei ole koskaan aiemmin ollut, mutta tyyli onnistui luomaan käsityksen jostain alkuperäisestä. Tummista ulkoseinistä paistoivat vaaleat ikkunat - uutuus tuona aikana. ... Ruskeissa väreissä on sekä keltaista että punaista. Vivahteen mukaan niitä voidaan kutsua kelta- tai punaruskeiksi. Yhteistä niille on, että mustuutta on melko paljon. Jos väri vivahtaa keltaiseen, sitä pidetään ruskeana, vaikka se olisi melko vaalea (mustuutta noin 50). Punertavat värit vaativat taas enemmän mustuutta ennen kuin niitä pidetään ruskeina" [Karin Fridell Anter, Åke Svedmyr: Mikä talolle väriksi, s. 81.]

Tärkein neuvo on välttää värinäyteiden käyttöä kunnes lopulliset värit on päätetty. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 11]

Koska katto selvästikin on ollut ruskea, analysoitiin Helsingin Eiran kaupunginosan jugend-talojen ruskeita (ja vaaleita) kattoja hieman tarkemmin:

Pronssin ruskea katto
Helsingin Eiran kaupunginosa 2008. Tässä huomattavankaunis tumman ruskea katto. Lisää valokuvia ruskeista katoista löytyy täällä.


Ruskea selvästikin voi olla sopusointuinen katon väri. Yllä esitetyssä esimerkissä on ilmeisesti kuparikatto, joka on sävytetty pronssin väriseksi.

Ulkovärityksen kultainen sääntö: Kokonaisuus ratkaisee. Rakennus on nähtävä aina osana laajempaa ympäristöä. Erikoinen esitys voi olla kaunis ainakin suunnittelijansa mielestä, mutta jos se häiritsee kokonaiskuvaa, sitä ei pidä käyttää. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 559]

Vaativimmissa kohteissa lopullinen valinta tehdään seinään maalattujen värimallien perusteella. Mallit on hyvä sivellä syrjäiseen paikkaan, jolloin niitä ei tarvitse niin perusteellisesti poistaa. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 560]

Silmä ei näe rakennuksen väriä todellisena vaan valon tulkitsemana. Kesällä valossa on mukana puiden vihreyttä, talvella hangesta heijastuvaataivaan sineä ja illalla iltaruskon punaista. Kirkkaassa valossa värit haalistuvat ja illalla syvenevät. Näin talo näyttää eri aikoina eri väriseltä. Hyvin voimakkaat sävyt kuten pnamulta muuttuvat vähemmän valon mukana kuin vaaleat ja herkä värit. Joka tapauksessa on täysin mahdotonta antaa talolle jokin määrätty muuttumaton väri. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 560]

Tämän Raahen SYPin talon esikuvina eivät selvästikään ole olet Raahen puutalot. Nimittäin Waler Thopmé oli helsinkiläinen arkkitehti. Ja koska tuona aikana Suomen (Helsingin jugend)arkkitehtuuri ylsi maailman arkkitehtuurin huipputasolle, niin vertailukohtana on ilman muuta Helsingin kantakaupungin arkkitehtuuri. Siihen on kätevä tutustua sivuston www.korttelit.fi valokuvien avulla. Aivan erityisesti tutkittiin 1913, 1914 ja 1915 valmistuneet sekä kaikki Valter Thomén suunnittelemat talot:


Sopiva
ruskea
katto
Sopivan
punertava
rappaus
Sopivan
vaaleat
listat
Graniittinen
kivijalka
SYPin
kaltainen
klassinen
arkkitehtuuri
Aumattu
mansardi-
katto
Ulko-
ovi
tammea
1910-
luvulta
Huvilakatu 16 on erityisen jännittävä, koska katon väri vaikuttaa olevan juuri se rusahtava, joka on SYPin talon vintiltä löytyneissä pellinpaloissa. Myös rappauksen väri on lähellä sitä, joka on löydetty SYPin talon seinän varhaisista kerrostumista. Rakenuksen tekee hieman sekavaksi se, että yksityiskohtia korostetaan sekä rusahtavalla murretulla sävyllä että puhtaanvalkoisella.
+++
+
++
+



+
Lönnrotinkatu 23. Tästä punertavasta sävystä pidän.

++
+




>
Meritulli 6. Tässä on kiva leikki punertavan keltaisen rappauksen, ruskean katon ja mustan rajauksen ja valkoisen listojen kesken.
++

++
+



>
Eiran sairaalan lisärakennus 1910
+
++
+
+
+


+
Eiran sairaala 1905
+


++




Hornintie 4
+
+
+
++
+


+
Lapinlahdenkatu 11 on Thomén entisen työtoverin Karl Lindahlin suunnittelma. Rakennus muistuttaa SYPin talon varhaisia suunnitelmia.








Ehrensvärdintie 10. Punertava seinä ja ruskea katto mielenkiintoisesti korostettuna.
+






+
Edelfeltintie 13 on värimaailmaltaan varsin samanlainen kuin se lähtökohta, josta tähän julkisivuremontiin lähdettiin. Kokonaisuus on varsin mukava. Se, että tässä syöksytorvet eivät ole punaisia rauhoittaa kokonaisilmetta paljon.


+
?
++
+

>
Engelinaukio 8 on samanlainen esimerkki ja SYPint talon kaltainen noppatalo.



+
++
?

+
Tehtaankatu 34 on samanlainen esimerkki. Se myös korostaa sitä, että SYPin talolla on yhtymäkohtansa Helsingin Eiran ja Ullanlinnan "huvila"-arkkitehtuuriin.



++
++
++

>
Merimiehenkatu 11 on esimerkki siitä, miten vaalea katto pystyy mitätöimään ne kauniit yksityiskohdat, joita valkoisella kalkkimaalilla on yritetty korostaa. Vaalea katto ja vaaleat pilasterit syövät toistensa yksityiskohtia.

+
+

+


+
Ehrensvärdintie 23. Tässä on esimerkki siitä, miten vaaleat listat eivät jäsennä taloa, jos ne ovat liian tummiksi murrettuja.
++
(+)
-
++



+
Armfeltintie 12 on esimerkki puolestaan siitä, miten kirkkaanpunainen katto ryöstää huomion rakennuksen kauniilta yksityiskohdilta.

++
+
++
++
+

+
Semafor on samanlainen esimerkki.



+



<
Engelinaukio 15-17 on osoitus siitä, että räväköilläkin väreillä ja puhtaanvalkoisella voi pelata, kunhan ne vain ovat tasapainossa.







+
Edelfeltintie 11. Katto ja rappaus ovat jotakuinkin samaa punertavaa, listat ovat kai puhtaanvalkoista. Sävyt eivät ota huomioon kivijalan graniittia eivätkä alkuperäisiä kuparipellityksiä. Talo vaikuttaa irrallisesta, koristellulta piparkakulta.
+
+
+
?
+
+

+
Speranskintie 2-4 on esimerkki hieman samanlaisesta vaaleasta ruskeasta, jota ullakolta löytyneissä pellinpaloissa oli. Tuollainen katto näyttä sopivan hyvin vaalealle talolle.



?



+
Engelinaukio 5 on toinen esimerkki, jossa kuitenkin seinässä on myös aavistus punertavaa.
?


+


+
+

Maalin kauneuskaan ei ole pelkästään värikysymys, vaan esimerkiksi kiilto vaikuttaa maalin ulkonäköön. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 545]

Värisävyn lisäksi maalin ulkonäköön vaikuttavat muutkin maalipinnan ominaisuudet kuten kiiltävyys ja läpikuultavuus. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 558]


Öljymaalin himmeneminen
Öljymaalin vanheneminen.


Kuva 1. Tuore maali on läpikuultavaa nestettä, jossa pigmenttihituset uivat. Valo läpäisee mäiriintymättä maalikalvon ja tuo silmään pigmentin värin täysitehoisena.
Kuva 2. Kuivuneessa maalissa sideaine on kiinteää eikä enää täysyn sileää. Pieni osa valosta heijastuu maalin epätasaisesta pinnasta eri suntaan, joten silmään saapuu hieman vähemmän väriä. Maali on siis muuttunut mattapintaseksi.
Kuva 3. Kuivunit ja jo hieman kulunut maalipinta on entistä epätasaisempi. Nyt valo hajoaa yhä laajemmalle; silmään tuee entistä vähemmän väriä pigmenttihiukkasesta. Värien voimakkuus eli intensiteetti laskee. Jotkut ihmiset arvelevat tässä vaiheessa, että maali on haalistunut. Todellisuudessa ei ole kysymys pigmentin haalistumisesta (vaikka sellaistakin voi tapahtua), vaan sideainepinnan kulumisesta rosoiseksi. [Kuvien 1-4 ja tekstin lähde: Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 626]



alkuperäienn kattomaali
Alkuperäisiä sävyjä etsitään.


Paras tapa puhua väreistä on keskittyä niihin väreihin, jotka talossa jo on ja jotka kaikki ovat jo nähneet. Ota sitten selvää, mitä nämä värit ovat - valmistaudu siihen, että yllätyt miten rumilla värinäytteillä saadaan aikaan hyvän näköinen talo. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 10]

Yllä olevassa valokuvassa näkyvä ruskea pellinpalanen löytyi ullakolta. Kyseessä on katon alkuperäisellä öljymaalilla maalattua galvanoitua peltiä. Kuvan oikeassa yläneljänneksessä oleva suorakaiteen muotoinen suurehko vaaleanruskea koemaalauspinta on tämän säilyneen pellin haalistunutta värisävyä NCS S 5111-Y42R (tai Tikkurila 4960).

Koska alkuperäinen ruskea öljymaali on siis haalistunut, sen todennäköinen alkuperäinen sävy määritettiin Göran Gudmundssonin ohjeiden mukaisesti kyllästämällä maalipinta uudelleen pellavaöljyllä [Tips och råd om byggnadrsvård. 2008]. Näin saatiin valokuvan keskikohdan vasemmalla puolella oleva ympyrän muotoinen tummempi ruskea sävy NCS S 7010 Y50R, jota vastaava suorakaiteen muotoinen koemaalauspinta on kuvassa oikealla alhaalla.

On toki oletettavaa, että alkuperäinen ruskea maalipinta on haalistunut muistakin syistä johtuen kuin pelkästään pellavaöljyn huuhtoutumisen ja pinnan liituuntumisen seurauksena.


Tähän suklaanruskeaan värisävyyn mielistyttiin ja tämä sama suklainen/pronssinen vaikutelma haluttiin saada ilmenemään rakennuksen katolla.


Yllä mainittuja kahta ruskeaa maalia laimennettiin valkoisella ja saatiin (rapatuissa pilastereissa ja palkiston rapatuissa osissa sekä) palkiston peltisissä osissa tarvittavia vaaleita ruskeita sävyjä. Näitä laimennoksia edustavat pienet vaaleat koemaalauspinnat.


Ulkomaalien täytyy olla olosuhteita kestäviä ja ne eivät saa olla liian kalliita. Tamä on ollut perusteena, miksi on päädytty materiaaleihin, jotka säilyivät samoina vuosisatoja pitkälle 1900-lukuun saakka. Rappaukselle on lähes aina käytetty kalkkivärejä ja puulle keittovärejä ja pellavaöljyvärejä. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 14]

Pigmentit ovat olleet maavärejä eli mineraaleja jotka on otettu enemmän tai vähemmän suoraan maasta. ... Ulkokäyttöön pigmenttivalikoima on ollut pienempi kuin sisäkyttöön, sillä osa pigmenteistä ei ole ollut valonkestäviä ja osaa ei ole voitu käyttää kalkkimaaleissa. Myös hinta on asettanut esteitä. Kallista pigmenttiä, kuten esim. sinistä lapis lazulia on voitu kenties käyttää arvorakennusten sisämaalauksissa, mutta ehdottomasti ei kokonaisissa julkisivuissa. Julkisivujen värivalikoima rajoittuu siten keltaisiin, ruskeisiin ja punaisiin sävyihin. Näiden lisäksi löytyvät valkeat, mustat ja harmaat vivahteet. Värikylläisiä ja puhtaita värejä on vähän. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 14]

perinnesävyjen maksimivärikylläisyydet
Taulukossa on esitetty voimakkaimmat värivivahteet, joita on perinteisiillä pigmenteillä saatu aikaan kalkkimaali- ja pellavaöljypohjissa.
Keltaisella on ympyröity maalauksessa 2009 valittu ruskean "Y50R" sävyalue ja vivahde "8010".
Tärä vivahdetta "8010" voimakkaampi ruskean "Y50R" vivahde ei siis olisi ollut rakennushistoriallisesti perusteltu eikä mahdollinen.
[Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 14]


Vasta 1800-luvun alussa aloitettiin käyttämään vihreitä pigmenttejä, jotka olivat moninkertaisesti kalliimpia kuin vanhat maavärit. Siniset ulkomaalit olivat taloudellisesti järkeviä vasta 1950-luvulla. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 14].

Yllä esitetystä taulukosta voidaan päätellä, että jos alkuperäisen öljypohjaisen kattomaalin väri on ollut luokkaa NCS S 8010-Y45R, niin käytetty pigmentti on hyvinkin saatanut olla poltettua umbraa.


koemaalausohjeet
Koemaalausohjeet.


Kuvassa on siis esitetty vuoden 2008 ohjeet (lasteksi)koemaalausten suorittamiseksi.

 - Kohta 4 on ruskeaa NCS S 7010-Y50R (joka vuonna 2008 oli tuonhetkinen paras käsitys alkuperäisestä värisavystä).
 - Kohta 5 on vaaleampaa ruskeaa NCS S 5111-Y42R (tai Tikkurila 4960)

   Alareunassa:
 - Kohta 6 on maalarin valkoista.
 - Kohta 1 on sävy, joka saadaan lateksimaaleja sekoittamalla 1 osa ruskeaa sävyä NCS S 7010-Y50R ja 5 osaa puhtaanvalkoista.
 - Kohta 2 on sävy, joka saadaan sekoittamalla 1 osa ruskeaa sävyä NCS S 7010-Y50R ja 10 osaa puhtaanvalkoista.
 - Kohta 3 on sävy, joka saadaan sekoittamalla 1 osa ruskeaa sävyä NCS S 7010-Y50R ja 3 osaa puhtaanvalkoista.


Koemaalauspintoja maalataan.
Koemaalauspintoja maalataan 9.9.2008. Alarivissä vaaleat koemaalauspinnat nro 6,1,2, ja 3 ovat jo valmiina.
Ruskeaa koemaalauspintaa nro 4 maalataan parhaillaan.


Tehkää näytteestä niin suuri kuin mahdollista, vähintään yksi neliömetri. ... Maalatkaa myös osa yksityiskohdista, kuten esimerkiksi ikkunapuitteista jotta saataisiin selville miten nämä vaikuttavat kokonaisuuteen. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 11]

Kirjallisuuden perusteella tiedettiin, että värimallin mukaan valittu sävy harvoin antaa samaa mielikuvaa kun se sijoitetaan kokonaisen julkisivun mittakaavaan:

    rusekan muuttuminen
Karin Fridel Anter, Åke Svedmys. Mikä talole väriksi. Sivu 82.



Koemaalauspintojen valmista tulosta arvioitiin ottamalla eteläisestä julkisivusta runsaasti valokuvia eri vuorokauden aikoina ja eri säätilojen vallitessa.

Lähtökohta oli siis se, että jotakuinkin alkuperäisen väriset koemaalauspinnat oli tehty...
koemaalauspinnat
...sekä kalkkimaalille että peltikatolle. Ymmärtääkseni lähimpänä alkuperäisiä värejä ovat katon koemaalauspinnoista tuo tummempi ruskea vasemmalla ja (kuvassa alhaalla keskellä näkyvistä) kalkkimaalin koemaalauspinnoista tuo toiseksi ylin rusahtavan keltainen.

Jos nämä valokuvassa näkyvät värit sieppaa kuvankäsittelyohjelmaan ja maalaa tietokoneessa koko katon ja koko seinän kyseisillä väreillä, niin saadaan jotensakin havainnollinen käsitys siitä, miltä talo ja maisema näyttäisivät noilla väreillä maalattuna
seinä ja katto digitaalisesti maalattuina
Sama valokuva. Talo digitaalisesti "maalattuna",



Maalattu pinta on myös tasavärisyydessään ilmeettömämpi ja hallitsevampi kuin luonnonpinta. Vastamaalattu on oikeastaan aina hiukan raaka; kauneimmilaan maalattu seinä on vasta kymmenen vuoden kuluttua. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 562]


Kun seinän väri on valittu, tulee eteen listoituksen sävyn määrääminen. Erään koulukunnan mukaan listassa pitäisi olla hieman seinän väriä. Näin esimerkiksi keltaisen seinän listoitus olisi keltaisella taitettua valkoista. Omasta mielestäni tällöin syntyy suttuien vaikutelma, kuin keltaista olisi valunut seinältä listoja tahraamaan. Meluummin käyttäisin kontrastia, siis keltaisen seinän kanssa hivenen siniseen taitettja listoja. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 563]

Kahden värin asettaminen rinnakkain muuttaa niitä molempa, ei todellisuudessa mutta ihmissilmän näkemänä. Tapahtuu ns. simultaanikontrasti eli vastaväärit kirkastavattoisiaan. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 561]

Värien yhdistely vaatii siis taitoa; yhdellä kertaa nähty kokonaisuus on siis jotain muta kuin vain erillisiä värejä. Sen vuoksi on turvallisinta käyttää yhtä hallitsevaa väriä ja sovittaa muut pinnat sen mukaan. Näinhän on ulkomaalauksessa perinteisesti meneteltykin: punamultaa, keltaokraa tai valkoista seinäpinnoilla, ja siihen yhdistettynä usein varsin vaalea lista- ja ikkunaväri. Kattopinta, joka sattaa olla näkyvä "viides julkisivu", on väritettävä vastaavasti - musta on tavallinen ja aina luotettavaratkaisu. Neutraali musta ei ole koskaan väärä valinta, vakka muunkin värinen katto on tietysti mahdollinen. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 561]

1900-luvun alussa palailtiin puutaloissa keltaiseen seinään valkoisin listoin. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 617]

Seuraavassa esitellään ylläolevan kaltaisia valokuvia useampiakin - eri vuorokaudenaikaan ja eri sääolosuhteissa kuvattuna:


Valokuvia eri vuorokaudenaikoina ja eri säätiloissa otettuna

Valokuvien koemaalauspinnoista on analysoitu*) RGB ja NCS -koodien mukaiset värisävyt.
Valokuvan tummemman koemaalauspinnan väri digitaalisesti maalattuna**) koko julkisivulle. Toinen kuva mustavalkoisena, jotta lopputulosta olisi helpompi verrata SYPin talon varhaisiin mustavalkoisiin valokuviin.

Lisäksi maallikn s
anallinen analyysi väripintojen suhteesta toisiinsa sekä siihen mitä tavoiteltiin.
Valokuvan vaaleamman koemaalauspinnan väri digitaalisesti maalattuna**) koko julkisivulle.
Vertailun vuoksi rakennuslupapiirustus 1914.

rakennuslupapiirustus
Piirustus 1

Tässä värivalokuvassa:
Katto keskimäärin: RGB 144 102 55, NCS S 5523-Y20R.

sama mv
Sama piirustus 1 mustavalkoisena



katto yksivärisenä   sama mustavalkoisena
Yksivärinen 1                                                 Tasaisenharmaa 1




Vertailun vuoksi myös mustavalkoinen valokuva 1910-luvun lopulta. Pilvinen sää. Ilmeisesti iltapäivä. Taustalla näkyy Raahen kirkko, joka valmistui muutamaa vuotta ennen SYPin taloa.

1915
Valokuva 2

Kirkon kivitorni: RGB 44 44 44, NCS S 8300-N
Kirkon vaalea katto: RGB 105 105 105, NCS S 5900-N.
Vaalea pilasteri: RGB 143 143 143, NCS S 4400-N.
Palkistomaalin kohta RGB 148 148 148, NCS S 4200-N.
Kattomaali: RGB 113 113 113, NCS S 5600-N.
Piipun kylki: RGB 45 45 45, NCS S 8200-N.
Kalkkimaali: RGB 67 67 67, NCS S 7400-N.
tyhjä ruuru   yhsivärinen harmaa
                                                 Tasaisenharmaa 2



Tässä varhaisessa musta-valkoisessa valokuvassa SYPin talon aaltopeltikaton mustuus on 27 %-yksikköä pienempi kuin kirkon kivitornin mustuus (56%-83%=-27%). Sen sijaan SYPin talonkaton piipun pystysuoran kyljen mustuus (82%) on jotakuinkin sama kuin kivitornin kyljen mustuus (83%).

Huomattavaa on myös, että SYPin talon katon (56%) ja kirkkosalin katon (59%) mustuus ovat jotakuinkin samat.

"Sävytysasiat ovat käytännössä hyvin venyviä, sekoituksen lopputulokset seuraavat kaavaa "kaikki riippuu kaikesta". Reseptit siis pätevät tarkasti aina juuri ja vain niille ainesosille, joita kulloisessakin reseptissä on. Jos tehdään sama muodossa "tai vastaava", lopputulos voi olla vastaava tai jotain ihan muuta. ... (Mustavalkoisista) kuvista on vaikea päätellä todellisia sävyeroja. Rapatut pinnat eritoten a) vaihtelevat karkeudeltaan b) likaantuvat helposti/nopeasti c) kosteana ollessaan tummenevat voimakkaasti, jolloin sävyt ja valöörit voivat olla radikaalisti erilaiset eri aikaan otetuissa kuvissa." [RT]



Vertailun vuoksi myös mustavalkoinen valokuva aurinkoisesta iltapäivästä vuonna 1925.

Aurinkoinen iltapäivä 1925
Valokuva 3


Kirkon kivitorni: RGB 137 137 137, NCS S 4600-N.
Kirkon vaalea katto: RGB 203 203 203, NCS S 2000-N.
Vaalea pilasteri: RGB 228 228 228, NCS S 1100-N.
Palkistomaalin kohta: RGB 217 217 217, NCS S 1500-N.
Kattomaali: RGB 164 164 164, NCS S 3600-N.
Piipun kylki: RGB 143 143 143, NCS S 4400-N.
Kalkkimaali: RGB 166 166 166, NCS S 3500-N.
tyjhä ruutu   yksiväriset harmaat
                                                Tasaisenharmaa 3



Tässä kuvassa SYPin talon aaltopeltikaton mustuus on 10 %-yksikköä pienempi kuin kirkon kivitornin mustuus (36%-46%=-10%). Sen sijaan SYPin talon katon mustuus on 16 %-yksikköä suurempi kuin kirkkosalin katon mustuus (36%-20%=16%).

Kuvassa näkyvä katto ei jäsennä rakennusta tummuuden avulla. Mutta se jäsentää sitä teräväpiirteisen valean palkiston, kattoikkunan, koristeellisten piippujen, linnamaisen katon"harjan" ja aaltokuvioisen peltilappeen avulla.

Koska katto selvästikin oli jossan määrin vaalea, analysoitiin Helsingin Eiran kaupunginosan jugend-kortteleiden vaaleita (ja ruskeita) kattoja hieman tarkemmin.

Eri kaupunginosilla, alueilla ja maisemilla on omat väriluonteensa, joista on syytä pitää huolta. Talosi ei ole pelkkä talo, vaan osa kokonaisutta. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 96]

Ensimmäisenä tutkitaan valokuvaa, jossa SYPin talo on kuvattu aurinkoisena päivänä myötävalossa.

aurinkoisena päivänä
Valokuva 4


Kirkon kivitorni: RGB 125 106 101, NCS S 5109-Y79R.
Kirkon vaalea katto: RGB 172 153 136, NCS S 3304-Y53R.
Rapattu pilasteri: RGB 235 223 211, NCS S 0809-Y50R.
1:3 palkistomaali (EI JUURIKAAN NÄY): RGB 245 221 217, NCS S 0411-Y86R.
1:5 palkistomaali: RGB 245 230 219, NCS S 0410-Y58R.
Punainen bitumimaali: RGB 141 76 71, NCS S 4527-Y93R.
Punainen piipunpelti: RGB 141 82 79, NCS S 4524-Y95R.
Tummempi kattomaali: RGB 115 86 80, NCS S 5514-Y83R.
Vaaleampi kattomaali: RGB 165 134 121, NCS S 3517-Y70R.
Tummin kalkkimaali: RGB 234 181 116, NCS S 0846-Y45R.
näillä väreillä   sama mv
Yksivärinen 4                                                 Tasaisenharmaa 4

Ottakaa ... huomioon, että vanha väri taustalla voi vaikuttaa uudesta väristä tehtävään värihavaintoon. Silloin kun koko julkisivu on maalattu uudella värillä, havainto on erilainen. Siksi näyte kannattaa maalata talon nurkalle, jolloin sitä voidaan katsoa taustaa tai naapuritaloa vasten. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 11].

Tässä ongelma on siis ratkaistu siten, että koemaalauspintojen värit on digitaalisesti **) levitetty koko maalattaville pinnoille.

Aurinkoisena päivänä myötävalossa kuvattuna tumma ruskea koemaalauspinta (nro 4) näyttää juuri siltä, miltä sen haluttiinkin näyttävän. Värisävy asettuu ryhdikkäällä, mutta lempeällä tavalla Raahen kirkon tornin luomaa taustaa vasten. SYPin talon katon koemaalauspinnan väri NCS S 5514-Y83R ja kirkon tornin ruskea väri NCS S 5109-Y79R ovat hyvin lähellä toisiaan ja silmää ei kiusaa se, että koemaalauspinta on tässä jopa 5 %-yksikköä värikylläisempi kuin kirkontornin väri.

Vastaavalla tapaa koemaalauspinta suhtautuu miellyttävällä tavalla (kuvan alalaidassa olevan) seinärappauksen rusahtavankeltaisen keltaisen koemaalaupinnan ja paljaalle rappauspinnalle jäävän pylväsaiheen kanssa.

Rusahtavan keltaisen kalkkimaalin etsimisestä on kerrottu yksityiskohtaisemmin kalkkimaalausta käsittelevällä sivustolla.

Seuraavat diffuusissa epäsuorassa valossa otetut valokuvat kuitenkin osoittavat, että suurimman osan aikaa vuorokaudesta tämä ruskea koemaalauspinta nro 4 ei kuitenkaan vastaa lainkaan sitä vaikutelmaa, jota luultiin tavoiteltavan. Kirkontornin ruskea elävä pinta sen sijaan näyttää luontevalta ja uskottavalta seuraavissa kaikissa kuvissa.


sama vaalealla katolla
Vaaleanruskea 4


sama mv
Vaaleanharmaa 4

Pilvisenä iltana.

pilvinen ilta
Valokuva 5


Kirkon kivitorni: RGB 53 46 38, NCS S 7906-Y47R.
Kirkon vaalea katto: RGB 102 94 79, NCS S 6009-Y35R.
Rapattu pilasteri: RGB 126 121 110, NCS S 5106-Y31R.
1:3 palkistomaali: RGB 118 110 104, NCS S 5405-Y57R.
1:5 palkistomaali: RGB 124 120 114, NCS S 5104-Y40R.
Punainen bitumimaali: RGB 77 42 35, NCS S 7016-Y83R.
Punainen piipunpelti: RGB 57 38 35, NCS S 7809-Y86R.
Tummempi kattomaali: RGB 94 83 75, NCS S 6307-Y58R.
Vaalempi kattomaali: RGB 130 115 100, NCS S 4912-Y50R.
Tummin kalkkimaali: RGB 113 76 31, NCS S 5632-Y45R.
sama kokonaisina pintoina   sama mv
Yksivärinen 5                                                 Tasaisenharmaa 5

Pilvisenä iltana, kun aurinko on vasemmalla ja valo tulee epäsuorasti, rakennuksen katon ruskeat koemaalauspinnat muuttuvat huomattavan vaaleiksi.

Seuraavat käsitteet ovat avuksi, kun perhe tai taloyhtiön jäsenet keskustelevat väreistä:
 vaalea - tuma
 kevyt - raskas
 monivärinen - yksivärinen
 vstavärejä käyttävä - ei vastavärejä
 vaimea - näkyvä.
[Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 10]

Valokuvan katon roosahtava hailakkuus ei vaikuta korostavan rakennuksen myönteisiä puolia, kuten hyvissä esikuvissa, jossa vaalea katto antaa lisäarvoa rakennukselle. Se, että koemaalauspinta on saattaa olla jo liiankin vaalea ja vaimea todettiin mm. 17.9.2008 kun PORAn arkkitehti Raimo Tikka ja Pohjois-Pohjanmaan musenon rakennustutkija Juhani Turpeinen vierailivat rakennuksella.

Vasemmanpuoleisessa valokuvassa SYPin talon katon koemaalauspinta muistuttaa kylmää maitokahvia, se on vain 9 %-yksikköä tummempi kuin peltisen palkiston vaalea koemaalauspinta (johon ollaan tyytyväisiä). Raahen kirkon torni sen sijaan muistuttaa hyvin tummaa sulkaata. Näiden sävyjen värikylläisyydet ovat käytännössä samat (7% ja 6%), SYPin talon katon koemaalauspinnassa on aavistuksen enemmän punertavaa (Y58R vs. Y47R) - mutta suurin ero on mustuudessa. SYPin talon koemaalauspinnan mustuus on 16 %-yksikköä pienempi kuin kirkon tornin mustuus (63%-79%=-16%).

Kun koemaalauspintojen antama väri maalattiin digitaalisesti koko katto- ja seinäpinnalle, loputulos oli huomattavasti myönteisempi.

Kuvassa näkyy myös seikka, joka on minua aina kiusannut Raahen kirkon ulkoasussa. Kirkon torniin verrattuna kirkkosalin katto on jotenkin oudon plaisun vaalea. Asiaa mielestäni vielä huonontaa kahden värisistä kattotiilistä aseteltu kotikutoisen näköinen verkkomainen kuviointi, joka ei löydä kaikupohjaa kirkon muusta ulkoasusta, ei ympäröisvästä kaupunkikuvasta eikä edes kirkon sisältä. Toisaalta nyt vasta ymmärrän, että vaalea katto on ollut tuon aikakauden tyypillinen uusi ilmiö. Yhtä kaikki en haluaisi, että oma taloni tekisi kummallisen vaikutelman niihin, jotka vilkaisevat siihen ensimmäistä kertaa. Vertailun vuoksi Raahen Keskuskoulu, joka on rakennettu 1912 ei ole vaaleine kattoineen koskaan näyttänyt silmissäni oudolta. Myöskään Raahen Porvari- ja Kauppakoulu ei liene alkuun ollut tummakattoinen.


sama vaaleammalla katolla
Vaaleanruskea 5


sama valeammalla katolla
Vaaleanharmaa 5
Pilvisenä päivänä.

pilvisenä päivänä
Valokuva 6

Kirkon kivitorni: RGB 72 64 66, NCS S 7203-R20B.
Kirkon vaalea katto: RGB 125 116 108, NCS S 5107-Y53R.
Rapattu pilasteri: RGB 175 167 161, NCS S 3105-Y57R.
1:3 palkistomaali: RGB 177 166 162, NCS S 3106-Y73R.
1:5 palkistomaali: RGB 187 181 175, NCS S 2705-Y50R.
Punainen bitumimaali: RGB 91 47 49, NCS S 6417-R04B.
Punainen piipunpelti: RGB 80 43 46, NCS S 6915-R07B.
Tummempi kattomaali: RGB 91 79 85, NCS S 6405-R33B.
Vaaleampi kattomaali: RGB 132 117 115, NCS S 4807-Y88R.
Tummin kalkkimaali: RGB 149 109 67, NCS S 4232-Y49R.
sama pintoina   sama mv
Yksivärinen 6                                                 Tasaisenharmaa 6

Tässä kirkon torni on jostain syystä saanut sinertävää sävyä (R20B) ja SPYin talon katon koemaalauspinta on saanut vielä enemmän sinertävää sävyä (R33B) ja on lähinnä luumun värinen. Molemmat ovat siis hyvin tummaa harmaata, jossa on häviähdys pinkkiä.

Katon väri ei kuitenkaan ole ruma; ja se sijoittuu aika hyvin taustaansa vasten.

Minua erityisesti miellyttää se riipaiseva vivahde punaista, joka kalkiseinään on tässä valokuvassa ilmaantunut. Se näkyy myös alapuolisissa seuraavissa kahdessa valokuvassa nro 7 ja 8. Tämä kellertävän seinän pieni särähtävä riipaisu punaista esiintyi alkuperäisestä kalkkimalista säilyneissä fragmenteissa ja sitä on ollut varsin vaikea saada esiin koemaalauspinnoissa ilman, että koko väri muuttu ruskeaksi tai roosaksi.


sama vaalealla katolla
Vaaleanruskea 6


sama mv
Vaaleanharmaa 6
Sateella.

sateella
Valokuva 7


Kirkon kivitorni: RGB 36 34 36, NCS S 8601-R50B.
Kirkon vaalea katto: RGB 83 77 69, NCS S 6705-Y43R.
Rapattu pilasteri (KASTUNEENA): RGB 68 64 59, NCS S 7304-Y44R.
Kuivana säilynyttä rapattua palkistoa: RGB , NCS S .
1:3 palkistomaali: RGB 79 80 75, NCS S 6902-G20Y.
1:5 palkistomaali: RGB 105 105 105, NCS S 5900-N.
Punainen bitumimaali: RGB 58 32 29, NCS S 7711-Y90R.
Punainen piipunpelti: RGB 39 29 27, NCS S 8505-Y83R.
Tummempi kattomaali: RGB 78 70 70, NCS S 6903-R.
Vaaleampi kattomaali: RGB 109 100 95, NCS S 5705-T64R.
Tummin kalkkimaali: RGB 55 36 16, NCS S 7815-Y49R.
sama kokonaisina pintoina   sama mv
Yksivärinen 7                                                 Tasaisenharmaa 7

Katto ei juurikaan erotu märästä rappauspinnasta. Sen sijaan kalkkimali erottuu hyvin vaaleista pilastereista ja palkistosta.

Huomattava ero on SYPin katon tumman koemaalauspinnan punaisuudessa (R) verratuna kirkon tornin punaisuuteen (R50B)


sama vaalealla katolla
Vaaleanruskea 7


sama mv
Vaaleanharmaa 7
Sateen jälkeen.

sateen jälkeen
Valokuva 8


Kirkon kivitorni: RGB 64 62 61, NCS S 7501-Y67R.
Kirkon vaalea katto: RGB 82 77 69, NCS S 6805-Y38R.
Rapattu pilasteri: RGB 132 127 115, NCS S 4807-Y29R.
1:3 palkistomaali: RGB 128 121 112, NCS S 5006-Y44R.
1:5 palkistomaali: RGB 137 133 123, NCS S 4605-Y29R.
Punainen bitumimaali: RGB 82 59 55, NCS S 6811-Y85R.
Punainen piipunpelti: RGB 63 44 40, NCS S 7509-Y83R.
Tummempi kattomaali: RGB 98 86 76, NCS S 6209-Y55R.
Vaaleampi kattomaali: RGB 133 119 102, NCS S 4812-Y45R.
Tummin kalkkimaali: RGB 115 80 42, NCS S 5529-Y48R.
sama kokonaisina pintoisa   sama mv
Yksivärinen 8                                                 Tasaisenharmaa 8

Vaalean maitosuklaan ruskea katto ei jäsennä rakennusta.

Tämä on taulukon valokuvista ainoa, jossa SYPin talon katon koemaalauspinta on keltaisempi (Y55R) kuin kirjon tornin kylki (Y67R).

Digitaalisesti maalattu seinäpinta kuvassa "Yksivärinen 4" osoittaa, että tämä keltaisuus jäsentää rakennusta hyvin; yhdessä vaalean pilasterin ja vaalean palkiston kanssa.


samaa vaalealla katolla
Vaaleanruskea 8


sama mv
Vaaleanharmaa 8
Ilta-auringossa

ilta-aurinko
Valokuva 9


Kirkon kivitorni: RGB 92 54 34, NCS S 6423-Y66R.
Kirkon vaalea katto: RGB 140 92 56, NCS S 4533-Y57R.
Rapattu pilasteri: RGB 176 134 103, NCS S 3129-Y58R.
1:3 palkistomaali: RGB 202 149 104, NCS S 2138-Y54R.
1:5 palkistomaali: RGB 191 141 111, NCS S 2531-Y63R.
Punainen bitumimaali: RGB 99 37 29, NCS S 6127-Y89R.
Punainen piipunpelti: RGB 121 45 33, NCS S 5335-Y86R.
Tummempi kattomaali: RGB 90 52 39, NCS S 6520-Y75R.
Vaaleampi kalkkimaali RGB 136 87 60, NCS S 4730-Y64R
Tummin kalkkimaali (VARJOSSA): RGB 68 48 29, NCS S .7315-Y51R
sama kokonaisina pintoisa   sama mv
Yksivärinen 9                                                 Tasaisenharmaa 9

Ilta-auringossa ja voimakkaassa sivuvalossa tumma ruskea koemaalauspinta (nro 4) taas näyttää hyvältä.

Tässä myös sivuvalo korostaa katon kauniita rakenteita ja rakennuksen piirteitä.


vaalealla katolla sama
Vaaleanruskea 9


sama mv
Vaaleanharmaa 9
28.4.2009 koemaalauspintojen värisävyt käytiin määrittämässä henkilönostimella paikanpäällä.

Koemaalauspinta ja pelinpala
Valokuva 10


Tästä valokuvasta mitattuna:

Tumman ruskea koemaalauspinta irtopellissä: RGB 139 121 118, NCS S 4508-Y86R.
Kattopellin aallonharjan kohdan vaakasuora ruskea pinta: RGB 147 130 129, NCS S 4207-Y94R.

Katolla paikan päällä NCS-värikartalla mitattuna:

1:3 palkistomaali: NCS S 2005-Y70R.
1:5 palkistomaali: NCS S 2005-Y50R tai -Y60R; täyshimmeä.
Punainen bitumimaali: NCS S 4550-Y70R; himmeä tai täyshimmeä.
Tummempi kattomaali: NCS S 7010-Y50R; märkänä puolikiiltävä, kuivana himmeä.
Tutkimuspäivänä sää oli pilvipoutainen.

Kattopetien lämpötila oli 0 °C ± 3 °C ja ilman suhteellinen kosteus oli luokkaa 89 %. Edeltävänä aamuyönä oli satanut vettä. Nämä seikat vaikeuttivat värisävyjen määrittämistä.

Alkuperäiseen pellinpalaan verrattuna todetiin, että koemaalauspinnan lateksimaali on todellakin muuttunut hieman suunniteltua vaaleammaksi.

Ei riitä, että lehteilee väriviuhkaa ja yrittää päätää, mikä väri eniten muistuttaa julkisivun väriä. Vätinäytteet tulee laittaa suoraan seintäpinnalle. Niissä ei saa olla vertailuyhtteyden katkaisevia valkoisia reunuksia. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 10]

Jotta voitaisin valita oikea pinnoitemateriaali, täytyy ottaa huomioon pinnoitteen ominaisuudet - kiiltävä vai himmeä, kuultava vai peittävä? [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 11]


*) Adobe Photoshopin kaltaisella, mutta maksuttomalla GIMP-kuvankäsittelyohjelmalla
   www.gimp.org
alkuperäisen ja nykyisen rakennuksen ja sen koemaalauspintojen värimaailmaa esittävien valokuvien värit analysoitiin katon, vaalean pilasterin ja vaalean räystäsmaalin kohdilta.

Vertailukohtina pidettiin valokuvissa näkyvän Raahen kirkon graniittista tummaa tornia, kirkkosalin vaaleaa katon lapetta ja värivalokuvissa lisäksi SYPin talon bitumimaalattua katonlapetta ja piipunkylkeä.

GIMP-kuvankäsittelyohjelman antamat RGB-sävyt muutettiin Internet Explorer -selaimen ja internet-linkin
   www.i2studios.com/index.php?Page=http://www.i2studios.com/ncs/
avulla NCS-värikoodeiksi:

**) GIMP-kuvankäsittelyohjelmalla valokuvien koemaalauspintojen värisävyllä maalattiin digitaalisesti koko katto, koko peltinen palkisto ja vastaavasti koko kalkkimaalattava rappauspinta.



Otettuja valokuvia tarkkailemalla voidaan todeta, että yhdenkään valokuvan koemaalauspinta ei anna vaikutelmaa keltaisesta pinnasta. Saman käsityksen saa, kun sävyt sijoitetaan NCS-väriympyrään:


Natural Colour System - NCS on kehitetty Ruotsissa. Sieltä sen käyttö on levinnyt ympäri maailman. Järjestelmä perustuu siihe, miten ihminen näkee värit. Järjestelmän luomisvaiheessa sadat ihmiset saivat katsoa ja arvioida värinäytteistä. NCS siis kertoo miten ihminen näkee värin. Sitä vastoin koodi ei kerro mitään siitä, miten eri väriaineksia tulisi sekoittaa, jotta haluttu väri syntyisi maaliin. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 45]

NCS:n perustana on kuusi pääväriä, kuusi kiintopistettä, joiden mukaan kaikki normaalinäkökykyiset ihmiset hahmottavat värit. Kaikki muut värit määritellään etäisyytenä näistä pääväreistä. Arvioidaan: Miten suuri yhtäläisyys tällä värillä on keltaisen, punaisen, sinisen, vihreän, valkoisen tai mustan kanssa. Vastaus tähän kysymykseen kertoo, miltä väri näyttää, mutta ei kerro millä pigmenteillä maali pitäisi sävyttää, jotta se väri syntyisi. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 45]

Väriympyrään voidaan sijoittaa mikä tahansa väri riippuen siitä, miten paljon siinä on samanlaisuutta puhtaan keltaisen, punaisen, sinisen tai vihreän kanssa. Tätä värin ominaisuutta kutsutaan värisävyksi. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 46]
NCS väriympyrä
NCS- väriympyrä, jossa on esitetty vektorien avulla se miten valokuvissa kirkon tormin värin sävy (viivän pääty ilman palloa)
suhtautuu SYPin talon tummempaan koemaalauspintaan (pallo kunkin viivan päädyssä)

Poikkeuksellinen vertailupari tässä NCS-väriympyrässa on pitkä ruskea kaari kuvan oikeassa alaneljänneksessä. Kyse on sateella otetusta valokuvasta, jossa kirkon torni näkyy hyvin tummana violettina (R50B) ja SYPin talon katon koemaalauspinta näkyy aavistuksen punertavana harmaana (S 6903-R).

Kuvan oikeassa alaneljänneksessä on myös toista poikkeuksellista vertailuparia kuvaava vektori, jossa molemmat värit ovat hyvin tummia harmaita, jotka vivahtavan pinkkiin - ja vielä siten, että SYPin talon katon koemaalauspinta on sinisempi (R33B) kuin kirkon tornin kylki (R20B). Kyse on pilvisenä päivänä otetusta valokuvasta.

Väriympyrän oikeasta yläneljänneksestä näkee, että ympyrässä on ainoastaan yksi vertailupari, jossa SYPin talon koemaalauspinta oli keltaisempi (Y55R) kuin kirkon tornin kylki (Y67R) - kyseessä on sateen jälkeen otettu valokuva. Tätä vertailuparia ei pidetty kovin edustavana.

Muissa vertailupareissa SYPin talon katto vivahtaa punaiseen. Tämä saattaa johtua siitä, että maalatessa siveltimeen tarttuu vanhaa punaista jauhomaista maalia, joka värjää siveltävää koemaalierää.

Voidaan todeta, että kaikissa muissa vertailupareissa ei ole suurta haittaa, jos koemaalauspinnan väriä muutetaan vähän keltaisemmaksi. Tämän ajateltiin todennäköisesti myös vähentävän yllä mainittuja sinertävän maalipinnan vaikutelmia.

Siis kun vanha koemaalipinta oli NCS S 7010-Y50R, niin tilattavan koemaalipinnan värin sävy saa olla luokkaa Y45R tai jopa Y40R.


Väri ei ole pelkkää sävyä, siihen kuuluu myös muita ominaisuuksia. Näitä ominaisuuksia nimetään puhekielessä sanoilla: voimakas, haalea, kirkas, murrettu. NCS-järjestelmän käsitteistössä nämä ominaisuudet yhdistetään sanaan vivahde (nyanssi). Vivahde on kolmen ominaisuuden yhdistelmä: mustuuden, valkoisuuden ja värikylläisyyden. Tarkastellaan: kuinka paljon tässä värissä on mustuutta; kuinka paljon valkoisuutta; kuinka paljon tässä on tämän sävyn värikylläisyyttä? Vaaleanvihreää siis verrataan mustaan, valoiseen ja kirkkaanvihreään. ... Ruskeaa verrataan mustaan, valkoiseen ja kirkkaimpaan oranssiin, minkä voit kuvitella. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 47]


NCS värikolmio
NCS- värikolmio, jossa on esitetty vektorien avulla se miten valokuvissa kirkon tormin mustuus ja värikylläisyys (viivän pääty ilman palloa)
suhtautuu SYPin talon tummempaan koemaalauspintaan (pallo kunkin viivan päädyssä).
Vasemmassa reunassa olevat numerot kuvaavat mustuuden astetta ja alhaalla olevat numerot kuvaavat värikylläisyyden astetta.


NCS-värikolmiosta huomataan, että kaikkien vertailuparien värikylläisyys on jotakuinkin sama, erot vertailuparien värikylläisyydess ovat korkeintaan luokkaa ±5 yksikköä.

Sen sijaan vertailuparien värivivahteiden mustuudessa on keksimäärin 5-15 yksikön eroja siten, että SYPin talon katon koemaalaupinta koetaan liki aina vähemmän mustana (eli valkoisempana) kuin kirkon tornin kylki. Ainoan poikkeuksen tekee suorassa myötävalossa otettu valokuva, jossa SYPin talon katon koemaalauspinta on jopa hieman (5 yksikköä) mustempi kuin kirkon tornin kylki.

Pilvisellä (tai sateisella) ilmalla kuvattujen valokuvien vertailuparien erotusten keskiarvo on
  
Pisteparien vektorien keskiarvo
Pilvisellä ja sateisella ilmalla kuvatuissa valokuvissa näkyvien kirkon tornin ja SYPin koemaalauspinnan värivivahteiden erotusvektoreiden keskiarvo.


Siis jotta SYPin talon katon koemaalauspinta vaikuttaisi jotakuinkin yhtä tummalta ja värikylläiseltä kuin Raahen kirkon tornin kylki, niin uuden koemaalin pitäisi olla noin 13.5 %-yksikköä mustempaa ja ja noin 3,25 %-yksiköä vähemmän värikylläistä kuin nyt tilattu koemaalierä NCS S 7010-Y50R, eli tilattavan maalierän pitäisi olla luokkaa NCS S 8407-Y??R. 

Lisäksi on muistettava se, että varhaisissa valokuvissa kirkon kyljen graniitit olivat juuri edeltävästi hakattuja ja kirkon kylki todennäköisesti oli tuolloin tummempi ja ainakin puhtaampi kuin nyt.

Jos näissä laskelmiin otetaan tasoittavana tekijänä mukaan ne kaksi valokuvaa, jotka oli otettu pilvettömänä päivänä/iltana ja joiden antamaan väriin oltiin tyytyväisiä, niin laskelma hieman muuttu:

Kaikkien vektoreiden keskiarvo
Kaikkien kuuden valokuvan vektoreiden keskiarvo.


Tämän perusteella tilattavan uuden koemaalauserän pitäisi olla luokkaa NCS S 7807-Y??R.

Kirjallisuden perusteella tiedettiin, että "Jos värinäyte on keltaruskea, nähdään julkisivun ennemmin keltaisena kuin ruskeana. Jos valitset punaruskean näytteen, pidetän julkisivua punaisena. Ei ehkä rumana - mutta ei sellaisena kuin halusit." [Mikä talolle väriksi s. 83].

Mikäli värinäytteitä käytetään värivalinnassa, pitää siis valita tummempi ja murretumpi väri kuin se, mitä halutaan. Värinäyte voi näyttää rumalta ja ikävältä valkoista taustaa vasten ja verrattuna värikartan iloisiin, kirkkaisiin muihin väreihin. Mutta uskaltakaa valita se "likainen" väri - väri vaalenee ja kirkastuu julkisivussa. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 50]

Yhteenvetona NCS-värikolmion ja NCS-väriympyrän avulla tehdyista analyyseista on, että tilattavan maalierän mustuus ja värikylläisyys saavat olla luokkaa 8505 tai 8010 ja värin sävy luokkaa Y45R tai Y40R.

Kirjallisuuden neuvona on, että "Jos päädyt ruskeaan väriin, älä valitse värikylläistä värinäytettä.Valitse sen sijaan harmahtava näyte. Väri havaitaan julkisivussa voimakkaampana ja usein myös vaaleampana." [Mikä talolle väriksi s. 83]


Koemaalauseriksi siis tilatiin NCS S 8505 Y40R ja NCS S 8010 Y45R. Lisäksi tarvittiin (peltisiä palkistoja varten) väriä, joka vuonna 2008 saatiin laimentamalla ruskeaa NCS S 7010-Y50R  puhtaanvalkoisella. Lisäksi tarvitaan 1 purkki huomattavasti tummempaa ruskeaa/likimustaa ei-historiallisia rakenteita varten.

Tilattiin siis WIBO Rostskyddsfärg -värit
 - NCS S 8505 Y40R
 - NCS S 8010 Y45R
 - NCS S 7010-Y50R
 - vit
 - svart

Lisäksi tilattiin myös Jupex 45 -kiinanöljyä WIBO Färg AB:sta.

Niitä testattiin koepuhalluspinnoille:

wilbolle sähköpostitse
Mustaa, tummanruskeaa ja vaaleanruskeaa WIBO Rostskyddsfärg -maalia koemaalattuna kuivajääpuhaletuille ja liuotinpestyille pelleille, myös sauman kohdalle.
Jostain syystä vaalean ruskean maaierän keltainen (keltaokra?, kultaokra?) pigmentti nousi maalin pintaan
(kuvassa pensselinvarren vieressä keltaiseksi muuttunut maalipinta,
kuvassa keskisormen kohdalla samaa maalia ja toivotun kaltaista maalipintaa, josta keltainen on hangattu pois.)
Ilmeisesti syynä oli se, että koemaalauksissa levitimme liian paksun maalikerroksen ja samanmerkkisesti varautuneet pigmenttihiukkaset pääsivät ajelehtimaan maalin
sisällä ennen kuin sen pinta kuivui.

Maaleja testattiin myös julkisivulle:

uudet koemaalauspinnat
Uusi ruskea komaalauspinta entisten ruskeiden päällä.
Myös vaalean ruskean räystäsmaalin koemaalauspinnat on tehty osin uusiksi ja nyt myös räystään ulkopinnan päälle.


Tätä uutta ruskeaa väriä pidettiin miellyttävän voimakkaana, puhtaana ja tummana värina.

Tässä vaiheessa selvittelytyötä urakoitsija ilmoitti, että maalaaminen aloitetaan viikon kuluttua, joten tähän väriin tyydyttiin. Se on hieno väri, tekee kunniaa takana näkyvälle Raahen kirkolle, jättää tilaa vaalealle korsiteelliselle palkistolle.

Nämä maalit siis tilattiin koko katon ylimaalausta varten.


Hiusten halkomista kannattaa välttää. Ympäristön heijastukset ja auringonvalon vaihtuva sävy muuntelevat joka tapauksessa lopputulosta; talo on eri päivinä hieman eri värinen. Vanhat pigmentit, varsinkin maavärit, vaihtelevat aina tietyissä rajoissa, ja on turhaa jahdata juuri tiettyä vivahdetta. Tärkeämpää on, että pigmentti on aineena sitä alkuperäistä, siis vaikka okraa tai terraa. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 559]

Värimittarilla voidaan pigmentin väri määritellä täsmällisesti ja sille luoda tarkka koipio toisilla pigmenteillä, mutta tämä toimii vain standardivalossa. Kun valo muuttuu, pigmentin heijastama värikin muuttuu, ja vain aito pigmentti seuraa aidolla tavalla valon vaihtelua. Tätä ilmiötä sanotaan metamerismiksi. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 559]

Valitessani aikanaan oman taloni väriä suosittelin sitä ensin eräälle tuttavalla - näin sain sen nähdäkseni luonnollisessakoossa.Vasta sitten maalasin oman taloni. Joka toisella kerralla kotiin tullessani huomasin sen jääneen liian vaaleaksi, joka toisella kerralla se näytti taas aivan lian tummalta. Täytyytyytyä siihen, että tulos on keskimäärin onnistunut. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 560]


Vuoden 1949 tilasto asuinrakennusten maalauksista kertoi, että Kainuun takamailla taloista 81 % oli harmaita, 18 % punaisia ja 1 % muun värisiä. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 599]



        Maalaustyöselityksen tuorein versio        



1 KOHDE

1.1 Rakennushanke:

Raahen Kirkkokatu 20 kiinteistön kattoremontti.


1.2 Maalinpoisto- ja maalaustyön laajuus

Mittauspiirustusten perusteella arvioituna maalattavan vesikaton ja räystäskourujen alueen laajuus on 561 m2. Mainittu arviointilaskelma löytyy kohdasta 5. Tämän lisäksi tulevat syöksytorvet, ikkunapellit, hammassiltojen yläpuoliset pellitykset, rappauksen joidenkin kipsikoristeiden yläpuoliset suojapellitykset, parvekkeen metallinen kaide sekä katujulkisivujen alaosien takorautaiset koristeet.

Maalinpoisto on tehty koko vesikattoon vuonna 2009 (luoteisen nurkkapiipun länsiseinämää lukuunottamatta), julkisivujen takorautaisiin koristeisiin ja joihinkin ikkunapelteihin 2007.

Mainittujen maalipoistojen jälkeen ruostesuojamaalattavat ja ylimaalattavat alueet on eritelty kohdissa 3 ja 4.

Maalinpoisto- ja maalaustyö sisältää kohteen
 - maalinpoiston luoteisen nurkkapiipun länsiseinämään sekä eteläisen julkisivun lapetikkaisiin sekä näiden maalauksen.
 - julkisivujen ikkunapeltien ja rapatun julkisivun yksityiskohtien (rappausroiskeiden poiston) maalinpoiston ja maalauksen
 - parvekkeen kaiteen maalinpoiston sekä maalauksen
 - ruosteenpoiston ja ruostesuojamaalauksen kaikkiin kohtiin, joissa ruostetta esiintyy ja joissa pellin suojana ei ole sinkkikerrosta.
 - ylimaalauksen siten, että (ruostesuojamaalaukset ja mahdolliset paikkamaalaukset mukaanlukien) koko maalattavalle vesikaton alueelle maalataan vähintään 2 ja korkeintaan 3 päällekkäistä maalikerrosta.

Tämän maalaustyöselityksen määrittelemä maalinpoisto- ja maalaustyö ei sisällä kohteen
- portaikkojen katosten bitumimaalin poistoa.
- räystäskourujen bitumieristyksen poistoa eikä maalausta
- luoteisen nurkkapiipun ei-historiallisen paltipaikan alapuolisten alkuperäisten peltien pintakäsittelyjä


1.3 Rakennuttaja
 
Katso rakennuttajan yhteystiedot urakkasopimuksesta.


1.4 Käyttäjän edustajat

Vuokralaiseen liittyvissä asioissa: WTF Design Oy  www.wtfdesign.fi  GSM 0440 265 210 /Sanna (tumma) ja 0440 265 211/Mira (vaalea)
Julkisivuremontin valvontaan liittyvissä asioissa RI Timo Mähönen timo.mahonen@raahenaakk.fi  GSM 044 4394352


1.5 Suunnittelijat

Perinnemaalauksen osalta rakennuttaja
Katso yhteystiedot urakkasopimuksesta


1.6 Maalaustyössä noudatettavat asiakirjat pätevyysjärjestyksessä:

 - Urakkasopimus
 - Urakkasopimuksen liitteet
 - WIBO Rostskyddsfärg Arbetsbeskrivning  http://www.linoljefarg.se/Arbetsbeskrivningar/arb.nyprod.utv/Arbetsbeskrivningar/027.NYROSTUTV.pdf
 - WIBO Rostskydd Varuinformationsblad  http://www.linoljefarg.se/Miljoinfo/16-p/M%E5leriprodukter/Rostskyddsf%E4rg.PDF
 - Muiden käytettävien maalinpoistoaineiden, liuottimien, pesuaineiden, öljyjen, pohjamaalien ja maalien tuoteselosteet.
 - Museoviraston korjauskortti "Peltikaton maalaus"  http://www.nba.fi/tiedostot/c3f6084d.pdf
 - Museoviraston korjauskortti "Öljymaali" soveltuvilta osin  http://www.nba.fi/tiedostot/bd127e2c.pdf
 - Ahonen-Järvinen-Laeslehto "Maalaustytöt 2" -kirjasta. Rakentajain Kustannus Oy 1987 kuvat ja kuvatekstit 180 ja 186 maalaustekniikaan liittyen
 - Urakkaneuvottelun kirjeenvaihdossa sovitut asiat
 - Internet-sivun  http://www.raahe.info/kirkkokatu.20/katon_maalaus.html  versio ___.___.2009.
 - Panu Kaila "Talotohtori" -kirja soveltuvilta osin ja pellavaöljymaalaukseen liittyen
 - Immonen, Råman "Maalatun julkisvun kesto" -kirja soveltuvilta osin ja sinkityn teräsohutlevin maalaukseen liityen.
 - MaalausRYL 2001


1.7 Huoltokirja

Tilaajalle annetaan luovutuksen yhteydessä luettelo kaikista niistä käytetyistä materiaaleista, joita ei ole kirjattu tähän maalaustyöselitykseen tai työmaapäiväkirjaan.


2 Maalinpoisto- ja maalaustyön suoritus

2.1. Maalaustarvikkeet


Maalinpoistossa ja maalaustyössä käytettävistä maalaustarvikkeista (maalinpoistoaineet, maalit, öljyt, maalinpesuaineet ja liuottimet) on sovittu urakkaneuvottelun kirjeenvaihdossa. Niiden käytössä ja varastoinnissa on ehdottomasti noudatettava asianomaisen tuotteen valmistajan ohjeita. Maalaustuotteisiin ei saa lisätä muuta kuin mahdollisesti ohjeessa mainittua ainetta. Erityisesti korostetaan, että pellavaöljypohjaisiin kattomaaleihin ei saa lisätä mitään liuottimia. Kaikki mahdolliset muutokset urakkaneuvottelun kirjeenvaihdossa sovittuihin maalaustarvikkeisiin sovitaan rakennuttajan ja toimeksisaajan kesken etukäteen ja kirjataan työmaapäiväkirjaan. Työn valvojalla on oikeus tarkistaa, että käytettävät maalaustuotteet ovat asiakirjojen mukaisia ja soveltuvat maalauskohteeseen. Kauppanimellä mainittujen maalaustuotteiden mahdollinen korvaaminen ominaisuuksiltaan ja laadultaan vastaaviin tuotteisiin on sovittava tapauskohtaisesti rakennuttajan ja toimeksisaajan kesken etukäteen ja kirjattava työmaapäiväkirjaan. Maalinpoistossa ja maalauksessa käytettyjä avoimia purkkeja, pensseleitä, pyyhkimisrättejä jne. säilytetään siten, että ne eivät aiheuta hajuhaittaa eikä itsesyttymisen vaaraa rakennukselle. Lähtökohtaisesti niitä ei säilytetä sisätiloissa


2.2 Käsittely-yhdistelmän valinta.

Maalauskohdeluettelossa (kohta 3) esitettyjen maalauskohteiden käsittely-yhdistelmät löytyvät käsittely-yhdistelmäluettelosta (kohta 4). Rasitusluokkien ja ulkonäköluokkien suhteen sovelletaan MaalausRYL 2001 –kirjaa.
 

Värisuunnitelma ja näytteet:

Metallipinnoilla käytettäviä värejä on seitsemän: suklaanruskea, hyvin tumma ruskea, hyvin vaalea ruskea, melko vaalea ruskea, NCS S 8010 Y50R, vaalea kitinvihreä ja "oxidsvart" musta. Nämä värit esitetään NCS-koodeina tai NCS-koodien mukaisten maalien sekoitussuhteina seuraavasti:


Suklaan ruskealla värillä maalataan räystäskourujen yläpuoliset alkuperäisen kaltaiset peltirakenteet - eli suurin osa katosta - noin noin 500 m2 eli 2 kertaan maalattuna noin 1000 m2. Seuraavassa esitettävässä valokuvassa se tarkoittaa kaikkea muuta kattopintaa paitsi kuvassa keltaisella pisteviivalla ympyröityjä tumanruskeita alueita. Noin 600 m2 alueen maalaamista varten maalia on jo talolla, ja loput täsmälleen samalaiset maalit toimeksisaaja hankkii WIBO AB:lta Ruotsista. Tämä suklaan ruskea sävy on tehtaan valmiiksi sävyttämä WIBO Rostskyddsfärg väri "NCS S 8010-Y45R". Tästä sävystä oli 15.7.2009 tehty koemaalauspinta eteläisen julkisivun aaltopeltialueelle ja sen antamaan vaikutelmaan ollaan tyytyväisiä. Koemaalipinta on sittemmin kuivajääpuhallettu pois. Koemaalauspinta oli pienehkö, mutta on oletettavaa, että tätä ruskeaa Rostskyddsfärg-sävyä "NCS S 8010-Y45R" ei tarvitse enää hienosäätää.

Hyvin tummalla ruskealla värillä maalataan räystäskourujen yläpuoliset ei-alkuperäisenkaltaiset peltirakenteet, jotka on määritelty maalauskohteissa 3.3, 3.4, 3.7, 3.12 ja osin myös maalaustyökohteessa 3.5.

tummimmalla ruskealla maalattavat alueet
Tässä valokuvassa on havainnollisettu keltaisella pisteviivalla ja ruskealla värillä ne alueet,
jotka maalataan hyvin tummalla ruskealla värillä.

Sävyn ei ole tarkoitus olla silmiinpistävällä tavalla tummempi kuin muun kattopinnan sävyn. Tällä sävyllä maalattujen pintojen on kuitenkin erotuttava, kun kattoa tarkastellaan huolellisemmin. Tällä sävyllä maalattavien pintojen yhteenlaskettu pinta-ala on arviolta 20 m2 eli 2 kertaan maalattuna noin 40 m2. Tämä tumman ruskea sävy sekoitetaan WIBO Rostskyddsfärg sävyistä "NCS S 8505-Y40R" ja "NCS S 8010-Y45R" jotakuinkin suhteessa 2:3 tai 2:4. Sävyä "NCS S 8505-Y40R" on talolla vain noin 1 litra, joten edellä kerrotulla tavalla sekoitettua sävyä saadaan 2,5-3 litraa; eli 30-40 m2:lle riittävä määrä. Jos sekoitettua sävyä epäillään olevan liian vähän, sen ainesosia joko tilataan lisää tai sitä jatketaan vaaleammalla sävyllä "NCS S 8010-Y45R" ja lopputulosta tummennetaan sysimustalla "Oxidsvart"-sävyllä, jota talolla on riittävästi.

Hyvin vaalealla ruskealla värillä maalataan maalauskohtien 3.8 ja 3.9 ja osin myös 3.11 määrittelemät alueet. Näiden yhteispinta-ala on noin 53 m2 eli kahteen kertaan maalattuna noin 106 m2. Noin 111 m2 alueen maalaamista varten maalia on jo talolla. Tällä samalla sävyllä maalataan myös syöksytorvet sekä hammassiltojen, pylväiden kapiteelisen ja kipsikoristeiden suojapellit, joten maalin ainesosia on tilattava lisää. Tämä hyvin vaalea ruskea sekoitetaan WIBO Rostskyddsfärg sävyistä "NCS S 7010-Y50R" ja puhtaanvalkoisesta "vit"-sävystä suhteessa noin 1:20 siten, että peltinen palkisto ja sen alapuolisen rapatun palkiston maalaamaton rappauspinta näyttävät yhtä vaaleilta. Tästä sekoitussuhteessa 1:20 tehdystä sävystä oli 15.7.2009 tehty koemaalauspinta eteläisen julkisivun räystäälle ja sen antamaan vaikutelmaan ollaan tyytyväisiä. Koemaalipinta oli tehty yläosassaan vaalealle lateksimaalialustalle ja alaosassaan ruskealle Kirjo-alkydiöljymaalialusta. Sekoitussuhdetta 1:20 saatetaan joutua hieman muuttamaan, jos maalinpoison jälkeinen maalausalusta vaikuttaa lopputuloksen värisävyyn. Koemaalauspinta on jo 2009 kuivajääpuhallettu pois.

Pohja-, paikka-, ruostesuoja- tai välimaalauksen värisävyn tulee olla mahdollisimman lähellä lopullista valmiinpinnan värisävyä.

Melko vaalealla ruskealla värillä harkitaan maalata pohjoisen räystäskourun ylle pingotetut lattaraudat, kohdissa 3.3 ja 4.3 mainittu itäisen fascian nro 2 keskellä oleva ilmanottoritilä ja kohdissa 3.11. ja 4.11 mainittu itäisen puolipyöreän portaikon ylimmän rapatun fascian suojaksi asennettu pelti. Nämä ovat selkeästi ei-alkuperäisiä rakenteita ja Venetsian julistuksen artiklan 12 mukaisesti ne tulisi toteuttaa siten, että ne selkeästi eroavat alkuperäisistä rakenteista. Näitä rakenteita varten värisävyn voisi sekoittaa yllä mainitulla tapaa WIBO Rostskyddsfärg sävyistä "NCS S 7010-Y50R" ja puhtaanvalkoisesta "vit"-sävystä mutta sekoitussuhteessa 1:15.

Sävyä NCS S 7010 Y50R on myös talolla. Se on se värisävy, joka saatiin löytyneistä alkuperäisitä pellinkappaleista, kun niiden maalipintaa kostutettiin pellavaöljyllä. Tällä sävyllä saatetaan haluta tehdä pieni koemaalauspinta sellaiselle itäisen julkisivun katon lappeen kohdalle, joka ei näy katujulkisivuille, mutta jossa tätä sävyä voi tarkemmin verrata taustalla näkyvän Raahen kirkon kirkkosalin vaaleaan katonlappeeseen. Esimerkiksi koillisen nurkkapiipun eteläinen reuna voisi olla tällainen koemaalauspinta. Toki tämän koemaalauksen pystyy tekemään jälkikäteenkin, urakan päätyttyä, ilman erityisiä telineitä.

Kitinvihreää väriä käytetään ikkunapelleille. Sitä saadaan valkoisesta pellavaöljymaalista lisäämällä siihen vihreää umbraa ja ripaus keltaokraa. Jos toimeksisaaja ei ole tottunut tämäntyyppisiin sävytystöihin, niin asiasta on mainittava vähintään 1,5 kuukautta ennen töiden aloittamista, missä tapauksessa toimeksiantaja tilaa maalit ja pigmentit sekä erikoismaalarin sävytystyön toimeksisaajan laskuun.

Musta "Oxidsvart" on sävy, jota käytetään parvekkeen kaiteeseen ja julkisivujen metallisiin koristeisiin. Sitä on talolla valmiina 1 litra, eli määrä, joka riittää 5 m2 maalaamiseen kahteen kertaan.

Kaikista seitsemästä värisävystä sekä niiden perusväreistä otetaan talteen juoksevassa muodossa oleva maalinäyte pieneen ilmatiiviiseen purkkiin (esim. pieni Piltti-purkki hyvin sulkeutuvalla kannella) myöhempiä vuosia varten.

Kaikista käytettävistä perusväreistä ja värien sekoituksista maalataan myös näytepalat lasinpalasten päälle. Toimeksiantaja on hankkinut nämä (mikroskoopin prepataatti)lasit talolle.
 

2.3 Alusta

Suurimmalta osi maalausalustana on Pohjois-Suomen vanhin säilynyt alkuperäinen aaltopeltikatto vuodelta 1914. Pelti on suurimmalta osalta moitteettomalla tavalla sinkittyä ja suurimmalta osin siinä on korroosioneston kannalta erinomainen (mutta myrkyllinen) lyijymönjäkerros sekä varhaiset öljymaalikerrokset. Kaikissa työvaiheissa pyritään, että nämä mainitut kerostumat säilyisivät mahdollisimman koskemattomina.

Vesikaton tasainen osa, piiput ja räystäsrakenteet ovat suorasta, niin ikään sinkitystä ja lyijymönjällä suojatusta sekä vanhalla öljymaalikerroksella suojatusta pellistä.

Parvekkeen raudoistus on osin ontosta putkesta, osin umpirautatangoista.

Katujulkisivujen alaosien koristeraudoitus on takorautaa.


2.4 Maalinpoisto- ja maalaustyöt

Edellisessä kohdassa kerrotulla tavalla maalinpoisto ja maalipinnan pesut tehdään siten, että ei-historialliset maalikerrokset saadaan poistettua, mutta sinkkipinnat ja lyijymönjäpinnat säilyvät käytännössä koskemattomina ja alkuperäinen öljymaalipinta saadaan säilytettyä mahdollisimman koskemattomana.

(Puuseinissä) öljymaalilla siveltävän pinnan pitää olla kiinteä ja puhdas. Vanha ja liituuntuva öljymaali harjataan tai pestään esimerkiksi painepesurilla pientä painetta käyttäen. Maalipölyn tarkka poistaminen ei ole välttämätöntä, sillä se sekoittuu uudelleenmaalauksessa pohjamaalin jatkeeksi. Kiinteä ja kova pinta pestään huokoisemmaksi maalinpesuaineella ja huuhdellaan. Soodaliuos tehoaa hyvin, mutta se on huuhdeltava huolellisesti lämpimällä vedellä. Tässäkin voidaan käyttää painepesuria; varsinkin höyrypesu irrottaa lian. Erikoisen hyvin on pestävä räystäiden alustat. Siellä pinta on kiinteä ja hyvän näköinen mutta sateelta suojassa, ja siihen on voinut jäädä rasvaa ja likaa. Muruina hilseilevä öljymaalipinta puhdistetaan pois raapimalla käsikaapiella. Varsinaista maalinpoistoa ei perinteisessä öljymaalauksessa tarvita. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 627]

Maalaustyö tehdään mainittujen Museoviraston Korjauskorttien ja maalinvalmistajan ohjeiden mukaisilla työvälineillä ja työtavoilla. Öljymaali levitetään käsin ja kunnolla voimaa käyttäen siten kuin se on kuvattu mm. kirjan "Maalaustyöt 2" kuvissa 180 ja 186:

pohjamalaus
Kuva 180.

valmiiksimaalaus
Kuva 186.


Suojaus ja siivous tehdään urakkaneuvottelun kirjeenvaihdossa sovitulla tapaa. Suojauksesta huolimatta pintoihin mahdollisesti tulevat tahrat on poistettava tuoreena pintoja vaurioittamatta. Katon puhdistuksen ja maalauksen valumavedet ja roiskeet eivät saa kulkeutua rappaukselle. Ennen maalaustöiden aloittamista on kaikki käsiteltävät pinnat puhdistettava pölystä, liasta ja epätasaisuuksista. Pinnoissa olevat betoni-, rappaus-, tasoite- ym. tahrat ja purseet poistetaan ennen maalaustyön aloittamista.


2.41 Maalausolot ja esikäsittelyt

Noudatetaan maalinvalmistajan ja mainittujen Museoviraston Korjauskorttien ohjeita.

Olennaista on, että pinnan puhdistus ja huuhtelu tehdään huolellisesti. Se on tehtävä samana päivänä kun maalataan. Ammoniakkipitoisten pesuaineiden käytöstä kokemukset ovat yleensä hyviä. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 112]

WIBO Rostskyddsfärg työohjeen mukaisena alkalisena pesuaineena käytetään Teknoksen ammoniakkipitoista Peltipesua tuotteen ohjeen mukaisesti laimennettuna. Sitä on ostettuna talolle valmiiksi 10,5 litraa. Tarvittaessa urakoitsija hankkii sitä omalla kustannuksellaan lisää.

Peltipesua käytettäessä todennäköisesti ilman harjausta tulla saamaan hyvää lopputulosta, koska painepesurin ja höyrypesurin paine vain häätää pois peltipesuaineen sieltä, missä sen pitäisi saada ehtiä vaikuttaa. Painepesurilla, sen lisälaitteilla ja höyrypesurilla kuitenkin voitaneen vähentää tarvittavaa työtä.
Tämän työvaiheen yksityiskohdista sovitaan erikseen ja päätökset kirjataan työmaapäiväkirjaan.

Pesuaineen jälkeen katto huuhellaan pesrusteelisesti lämpimällä vedellä. Koska pesuaineetta valittaessa ei ole otettu huomioon pelkästään pesuaineen tehokkuutta (vaan myös ympäristönsuojelu), niin pesutulosta ja huuhtelun onnistumista on tehostettava lämpimällä/kuumalla painepesulla.

Maalaukset on ajoitettava niin aikaiseen ajankohtaan päivällä, että kesän mahdollisesti kosteat yöt eivät ehdi nousta kastepiteen yläpuolelle ennen kuin ylimaalausten pinta on riittävän kuiva. Vastaava koskee myös säätiedotuksissa ennustettuja tai muuten uhkaavia sateita.

Maalaustyöt on ajoitettava myös siten, että maalattu maalikerros ehtii riittävästi kuivua ennen kuin suora auringonvalo pääsee paistamaan maalipintaan (ja mahdollisesti aiheuittamaan maalikerroksen sisäisten kaasukuplien muodostumista). Myöskään voimakkaalla tuulella ei pidä maalata, ettei pinta kuivu liiallisen nopeaa.

Maalaustyöt on siis tehtävä varjon puolella, ehdottoman kuivalle alustalle ja siten, että kastepiste tai sade ei ehdi kehittyä ennen kuin maali on pintakuiva. Epäselvissä- ja rajatapauksissa pellin pintalömpötila, ilman kosteus mitataan, merkitään muistiin sekä kastepisteen läheisyys lasketaan ennen maalaustyöhön ryhtymistä. Myöskään kovalla tuulella ei voi maalata, koska maalipinta tuolloin kuivuu liian nopeaa. Maalaushetken lämpötilan on oltava riittävä. Mutta myöskään kova auringonpaiste ei saa osua maalattuun pintaan ennenkuin se on niin kuiva, että kuumuus ei ehdi synnyttää nestemäisen maalin sisälle mikroskooppisia kuplia.

Maalausolot vaikuttavat pinnan puhtauden ja maalityypin ohella erittäin ratkaisevasti maalauksen kestävyyteen. Olosuhdeparametreistä tärkeimmät ovat sekä maalaustyön että maalin kuivumisen aikana allitseva lämpötila ja kosteus. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 113]

Lämpötilan osalta on tarkkailtava maalattavan pinnan, maalin ja ympäristön lämpötilaa. Maalattavan pinnan lämpötila ei saisi olla suurempi kuin noin 30 °C, hieman maalityypistä riippuen. Liian korkea pintalämpötila, esimerkiksi aurinkoisella säällä kesällä maalattaessa, aiheuttaa mm. öljypohjaisten maalien valumista ja vinyylimaaaleilla kalvon rypistymistä. Alhainen pintalämpötila aiheuttaa kondenssivaaran. Malaustyöhön ryhdyttäessä on pintalämpötilan oltava vähintään + 3 °
C kastepisteen yläpuolella, jotta varmistutaan siitä, että pinnalla ei ole astetta. Maalaustyö olisi lisäksi ajoitettava niin, että iltakaste ei ehdi laskeuta maalatulle pinnalle enne kuin kalvo on riittävän kuiva. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 113-114]

Öljymaalikerros on huomattavan ohut. Tavoite lisäksi on, eeä maalipinnasta tulee niin sileää, että maalikalvon alla tapahtuvan mahdollisen ruosteen kehittymisen pystyy huomaamaan maalin pinnan muutoksista.


2.42 Maalauskäsittelyt.

Jupex 45 –kiinanpuuöljyyn liittyen on valmistajan toimesta suullisesti korostettu, että ruostekohtien käsittelyssä sitä levitetään vain erittäin ohut kerros.

Maalia on sekoitettava maalaamisen kuluessa koska ruosteelta suojaavat aineet ja pigmentit painuvat varsin nopeasti pohjaan.

Maali leivtetään erityisen huolellisesti rivipeltikaton saumakohtiin. Aaltopeltikaton saumojen suhteen on huomattava, että aaltopeltien on tarkoituskin pystyä hieman elämään toistensa lomassa. On varottava, että saumakohtiin ei tule niin paksua maalikerrosta, että se aiheuttaa valumia tai viivästyttää mahdollisten myöhempien maalauskertojen aloittamista.

Maalia levitetään vain Rostskyddsfärg-ohjeen paksuinen kerros, eli niin että 1 litra maalia riittää aina runsaalle 10 m2 peltiä. Jos maalikerros on tätä paksumpi, niin se rypistyy kuivuessaan, maalin pigmentit alkavat vaeltamaan kuivuvan maalikeroksen sisällä ja maalipinnasta tulee laikukas ja ostettua maalia ei riitä koko katolle. Lisäksi ainakin kirjallisuuden perusteella tiedetään, paksun pellavaöljymaalikerroksen päälle maalattu seuraava maalikerros halkeilee maalikerrosten kuivumismekanismista johuen, myöhempien vuosien huoltomaalattavus vaikeutuu, j.n.e.

Kalvopaksuuden lisäys parantaa pinnoitteen suojauskykyä, mutta maaleille ominaisia kalvopaksuuksia ei pitäisi ylittää. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. Ss. 110-111]

Maalausmenetelmä vaikuttaa myös maalin tarttuvuuteen. Paras tarttuvuus saadaan siveltimellä, sillä tällöin maali tavallaan hierotaan alustaan. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 113]

Mahdolliset pohjamaalit levitetään niin, että valmiiksimaalauksesta tulee peittävä. Tämä on erityisen tärkeää niissä kohdin, joissa pinnan väri oleellisesti vaihtuu.

Jos samalle kohtaa joudutaan levittämään useampia maalikerroksia kuin yksi, niin edellisen maalikerroksen riittävä kuivumisen aste määritellään Museoviraston Öljymaali -korjauskortin sivun 10 nk. peukalotestillä.

Maalaustyön yhteydessä löydettävät vesikaton reikien sijainnit merkitään julkisivupiirustuksiin, jotka on toimitettu työmaakansioon. Näin menetellen peltiseppä löytää vauriokohdat helposti ja korjaa ne seuraavan peltiurakan yhteydessä. On varauduttava siihen todenäköiseen vaihtoehtoon, että tämä peltiurakka toteutetaan vasta nyt käsillä olevan maalausurakan jälkeen.

Kalvoon jää aina huokosia. Jos sama kalvonpaksuus tehdään kahdella maalikerroksella, niin läpimenevien huokosten määrä putoaa kymmenenteen osaan; jos maalauskertoja on kolme, se putoaa sadanteen osaan. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 111]


2.45 Maalaustyöt eri alustoille.

Rostskyddsfärg-tuoteselostetta noudatetaan.

Ilman korroosiosuojaa olevat teräspinnat on puhdistettava juuri ennen maalausta ruosteenpoistoasteeseen St 2 (= rasvan ja öljyn poisto Teknos 1621:llä tai tinnerillä (Maston), kovametallikaavinta, harjaus teräsharjalla ja pölynpoisto harjalla, pölyimurilla tai paineilmalla). Teräsharjaus tehdään siten, että ympäröivä terve sinkkipinta ei tarpeettomasti vaurioidu. Pölyävissä työvaiheissa huomioidaan, että pohjamaalissa on lyijyä ja huomioidaan, että pöly ei saa kulkeutua rappauspinnoille..

Ruostekohtien käsittelyä edeltävästi alusta ilmeisesti joudutaan paikkapesemään Peltipesulla, huuhtelemaan ja kuivaamaan (paineilmalla?). Ruostepaikkamaalaus tehdään tämän pesun jälkeen saman päivän aikana ja ennen kuin pinnalle on ehtinyt sataa vettä tai tulla kastetta. Ruosteenpoiston teräsharha ja messinkiharja -harjauksessa pyritään siihen, että harjauksen naarmut tulisivat vedenvalumissuunnan mukaisiksi siten, ettei niihin ala kertymään epäpuhtauksia (jotka taas edesauttisivat uuden korroosioprosessin alkamista). Todennäköisesti harjaus tehdään paineilmarälläkällä (nk. vinkulla), joka on kevyt työkalu ja jossa on riittävästi kierroksia. Toinen harkittava vaihtoehto onkäyttää paineilmaporakonetta, jossa kierrokset eivät ole niin suuria, mutta jonka pyörimissuuntaa voi vaihtaa. Pellin tarpeetonta ohenemista on ehdottomasti vältettävä. Mahdollisesti harkitaan messinkiharjaksien käyttöä. Tässä yhteydessä on huolehdittava riittävästä suojautumisesta harjasta sinkoilevilta metallilanganpätkiltä sekä mahdollista lyijymönjää vastaan. Jotta hiontapöly ei kulkeudu (juuri edeltävästi maalatulle) märälle maalipinnalle, on otettava huomioon tuulen suunta ja rälläkän laikan kiertosuunta. Jos mahdollista, niin käytetään siis sellaista rälläkkää/porakonetta, jossa kiertosuuntaa voi tarvittaessa vaihtaa. Paineilmarälläkkää kaytettäessä myös pinnan puhdistus hiontajätteistä lienee kätevintä tehdä paineilmapistoolilla - tätä puhdistusvaihetta ei saa tehdä vedellä. Karkea ruosteenpoisto voidaan tehdä edeltävästikin, mutta koko kulloinkin ruosteenestopaikkamaalattava alue on käsiteltävä lopulliseen puhtauteen St 2 metalliharjalla juuri ennen Jupex 45 ja WIBO Rostskyddsfärg -maalauksia, annetun työohjeen mukaisesti. Nämä paikkamaalaukset on siis tehtävä niin ohuesti, että ne ehtivät läpeensä kuivua niin, että ylimaalaus lähipäivinä on mahdollinen. Tarvittaessa tätä maalaustekniikkaa harjoitellaan ensin esim. piippujen pystysuorilla pinnoilla, joihin vesi ei koskaan jää makaamaan tai katon tasaisella osuudella - eli sellaisilla kohdilla, joissa toimeksiantaja voi käydä tekemässä myöhemmän ylimaalauksen itsekin, jos nämä ensimmäiset koemaalauspaikat eivät ehdi kuivumaan ennen urakan tosiasiallista loppumista. Kuukulkijaan voidaan mahdollisesti kiinnittää esim. 3 m leveä lavetti, jolta työskennelleen jyrkkien lappeiden paikkamaalaus (ja ylimaalauskin) olisi ilmeisesti nopea suorittaa 1 (tai korkeintaan2 ) työmiehen toimesta (tässä ratkaisussa työmiesten turvaköysien on kuitenkin oltava sidottuina itse kuukulkijaan). Toinen vaihtoehto on käyttää saksinosturia, jonka päältä nousee tikapuut jyrkälle lappeelle. Kolmas ja ilmeisesti edullisin vaihtoehto on käyttää katon tasaiselta osalta, piipuista ja mahdollisista kattopollareista roikkuvia siirrettäviä lapetikkaita ja turvaköysiä, jos tällainen telineratkaisu täyttää voimassaolevat työturvallisuusmääräykset. 

Sellaiset alkuperäiset sinkkipinnat (tai lyijymönjäpinnat), joista alkuperäinen öljymaali on irronnut, sekä näiden pintojen lähiympäristö kastellaan, pestään ja paikkamaalataan Rostskyddsfärg-tuoteselosteen kohdan Renoveringsmålning mukaisesti. Paikkamaalaus voidaan korvata ylimaalauksella vain sellaisissa kohdin, joissa se on aikataulutus huomioiden mahdollista ja joissa paikkamaalauskohtia mutoin tulisi aivan vieri-viereen tai joissa päällekkäisiä (nyt maalattavia) maalikerroksia tulisi muutoin 4 tai enemmän.

Sellaiset alkuperäiset peltipinnat, joissa alkuperäinen öljymaalipinta on säilynyt, pestään ja ylimaalataan Rostskyddsfärg-tuoteselosteen kohdan Renoveringsmålning mukaisesti.

Piipunkansi, josta vuonna 2009 on poistettu muovimaali ja luoteisen nurkkapiipun länsiseinä, josta vasta 2010 poistetaan muovimaali ovat siis sellaisia, että ne eivät ole olleet kokonaista vuotta sään vaikutuksille alttiina. Puhdistus-, pesu- ja maalaustyöt  tehdään Rostskyddsfärg-tuoteselosteen kohdan Underarbete/grundering , 10 % suolahappokäsittely mukaan lukien.

Sen sijaan rekonstruoiduille piipunkoristeille suolahappokäsittely on tehty jo kesällä 2009.

Ruostumattomasta teräksestä valmistettujen pintojen käsittely on osin jo aloitettu ja kerrottu kohdassa 4.12.

Pinnat siis pestään maalin valmistajan ohjeiden mukaisesti ennen maalausta.

Yksityiskohdat esitetään siis kohdassa 4.


2.46 Maalaustöihin liittyvät telinetyöt ja työturvallisuus

Rivipeltikaton taiteltujen saumojen sinkitys vaurioituu herkästi vähäisestäkin vääntelystä. Rivipeltikaton saumoihin kiinnitettäviä varmuusköysien kiinnittimiä saa käyttää ainoastaan, jos ne (muutoin kuin putoamistilanteissa) eivät testaustilanteessakaan vaurioita peltejä, peltien alapuolista kiinnitystä, peltejä itseään, peltien sauman sinkitystä tai alkuperäistä öljymaalikerrosta.

Mahdollisesti käytettäviä suojakankaita ei saa asentaa niin, että ne tai niiden muodostamien purjeiden voima vaurioittaisi kattorakenteita, räystäsrakenteita tai seinärakenteita.

Urakoitsija vastaa siitä että sen edustajat noudattavat  työmaalla määräysten ja hyvän rakennustavan mukaisia henkilösuojaimia sekä ympäristön suojausta. Mainittakoon, että talotikkaat ja lapettikkaat eivät enää täytä työturvallisuusmääräyksiä, eikä niitä saa käyttää. Ne kuitenkin säilytetään ja pintakäsitellään normaaliin tapaan, koska ne halutaan säästää rakennushistoriallisista ja arkkitehtoonisista syistä.

Tupakointi ei ole sallittua rakennuksen sisätiloissa, ei parvekkeella, ei työmaan henkilönostimissa eikä katolla. Tupakointi on sallittu kiinteistön pihalla ainoastaan erikseen sovittavalla tupakkapaikalla.

Jos jollakin julkisivulla (mukaanlukien katon lappeet) on työntekijöitä kadessa eri tasossa, niin tässä tapauksessa kaikkien kyseisen julkisivun työntekijöiden on käytettävä kypärää.

Ennen urakan aloittamista rakennuksen eteläpäädyn vuokralaisille on annettu rakennuksen sisätilojen ja itäisen ulko-oven avaimet siten, että he pääsevät toimitiloihinsa ja niistä ulos myös rakennuksen itäisen ulko-oven kautta. Urakoitsija vastaa siitä, että vuokralainen edustajat ovat ajan tasalla siitä, milloin tuota vaihtoehtoista sisäänkäyntiä on syytä käyttää.


2.5 Valmiiksimaalaus

Jokaisessa maalauskerroksen viimeinen sivletimenveto sivellään veden kulkusuunnan mukaisesti.


2.6. Tarkastukset ja virheiden korjaus.

Esikatselmukset.
Maalattavat pinnat tarkastetaan ja hyväksytään kirjallisesti työmaapäiväkirjaan ennen maalaustöihin ryhtymistä. Koska maalaustyö todenäköisesti tehdään pieninä osina, niin vaihtoehtoisesti työmaapäiväkirjaan kirjataan ne kriteerit, jotka pinnan on täytettävä ennen maalausta. Tarkastuksessa virheellisiksi todetut pinnat korjataan. Tarkastuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota pintojen alkalisuuteen, kosteuteen, tasaisuuteen, paikkauksiin, puhtauteen ja muihin vastaaviin seikkoihin, joilla on vaikutusta maalaustyön lopputulokseen.

Vastaanottotarkastukset.
Koko maalaustyön valmistuttua pidetään välittömästi (12 h sisällä) vastaanottotarkastus. Tarkastuksessa havaitut puutteet korjataan, jonka jälkeen pidetään välittömästi (8 h sisällä) jälkitarkastus.

Jälkitarkastukset
Jälkitarkastuksia pidetään (8 h sisällä puutten korjauksesta), kunnes puutteet on korjattu.

Jos tarkastukset venyvät myöhäisempään ajankohtaan kuin __.7.2010, niin ym. tarkastukset pidetään 24 h varoitusajan sisällä.


3 MAALAUSKOHTEET

ja

4 KÄSITTELY-YHDISTELMÄT


Seuraavissa teksteissä mainittavien fascioiden ym rakenneosien numerointi käy ilmi seuraavasta valokuvasta.

fasciat


3.1 Fascian nro 1 alapinta ja ulkolaita, alkuperäinen aaltopeltikatto ja näiden yläpuoliset alkuperäiset (tai alkuperäisen kaltaiset) rakenteet:

Pohjoinen lape
 
Valokuvassa ylhäällä näkyy pohjoinen lape.

katon keskivaiheet

Mainittakoon, että näissä valokuvissa vielä tiilenpunaisina näkyvät muutamat kohdat on jo puhdistettu pois bitumimaalista kesällä 2009.

Katon eteläinen lape.

Tähän kohtaan 3.1 kuuluvat myös
- ei-historiallisella tavalla korjattujen punaisten piipunkansien viistot reunat (ylläolevissa valokuvissa näpä piipunkannet ovat niitä, joissa ei ole horminreikiä tai joissa ei ole konesaumoja)



4.1 Fascian nro 1 alapinta ja ulkolaita, alkuperäinen aaltopeltikatto ja näiden yläpuoliset alkuperäiset (tai alkuperäisen kaltaiset) rakenteet:

Tälle kohdan 4.1 alkuperäisten rakenteiden alueelle tulee kaikkialle suklaanruskea maali.

Punaisen maalin (ja osin myös sen alapuolisen mustan bitumimaalin) poisto on tehty kuivajääpuhalluksella siten, että alkuperäistä sinkkikerrosta, lyijymönjäkerrosta ja öljymalikerrosta vaurioitettaisiin vain mahdollisimman vähän. Kuivajääpuhalluksen jälkeen jääneen mustan bitumimaalin lopullinen poisto on tehty liuottimella+vesipainepesurilla siten, että alkuperäistä sinkkikerrosta, lyijymönjäkerrosta ja öljymalikerrosta vaurioitettaisiin mahdollisimman vähän. Käytettävä luiotin oli selluloosatinneriä.

Maalattavan pinnan happamuus poistetaan maalinvalmistajan ohjeiden mukaisesti alkalisella pesuaineella. Pellavaöljymaalin kovettumisprosessin luonteen vuoksi alustan happamuuden neutralisointi on tärkeää. Tässä on otettava huomioon, että rakennuksen pihanpuolen syöksytorvista valuva vesi on johdettava muoviputkia tmv. käyttäen suoraan piha-asfaltin keskellä sijaitseviin sadevesiviemäreihin siten, että huuheluvesi ei värjää asfalttia. Kadunpuolella sadevesiviemärit sijaitsevat suoraa syöksytorvien alapuolella, mutta tässäkin varmistetaan, ettei huuhteluvesi valu asfaltille. Pesu on myös tehtävä sellaisessa järjestyksessä, että mahdollinen (ja rappauspintaa likaava) räystäskouruvuoto havaitaan heti ja pesu voidaan keskeyttää ennen rappauspinnan pahempaa likaantumista. Jos huuhtelussa käytetään kuumavesipainepesuria, niin veden lämpötila ei saa olla niin suuri, että lämpötila irrottaa öljymaalia ja lyijymaalia alustastaan. On varauduttava ottamaan talteen sellaisten pesukertojen huuhteluvedet, joissa käytettyä pesuainetta ei saa laskea viemäriverkostoon. Urakoitsija vastaa tällaisten huuhteluvesien hävittäisestä asiaankuuluvalla tavalla.

Niille kohdin, joissa maalinpoiston alta on paljastunut ruostetta, tehdään ehdottomasti WIBOn Jupex 45 -kiinanpuuöljyn ja Rostskyddsfärg-maalin käyttöohjeiden mukainen paikkamaalaus. Tässä kiinnitetään huomiota siihen, että kiinanpuuöljykerroksen tulee olla erittäin ohut niin että se auttaa Rostskyddsfärg-maalia tarttumaan alustaansa, eikä ole estämässä sitä.

Pesun jälkeen jälkeen tehdään myös WIBOn Rostskyddsfärg-maalin käyttöohjeen mukainen paikkamaalaus kaikille niille kohdin, joista öljymaali on lohjennut irti. Tämän paikkamaalauksen tehtävänä on suojella (mahdollisesti jäljelle jäänyttä lyijymönjäkerrosta ja) alapuolista sinkittyä peltiä.

Piippujen ylimaalauksen kuivuttua riittävästi niihin ruuvikiinnitetään maalatut piipunkoristeet niille kahdeksalle kohtaa, joista tällainen koriste puuttu. Rakennuttaja toimittaa maalaamattomat piipunkoristeet ja niiden kiinnitykseen tarvittavat flimivanerilevyt työkohteeseen urakan alkuun mennessä. Piipunkoristeista yksi on puhdistettu punaisesta bitumimaalista kuivajääpuhalluksella ja yksi on alkuperäisellä oljymaalikerroksella - nämä alkuperäiset piipunkoristeet kiinnitetään suojaisalle pohjoiselle julkisivulle ja puhdisteaan ja pintakäsitellään kuten tässä kohdassa 4.1 on esitetty. Kaksi piipunkoristetta irroitettiin 2009 maalinpoiston yhteydessä ja ne palautetaan alkuperäisille paikoilleen. Muut neljä piipunkoristetta ovat tuoreella sinkkipinnalla, näiden pintojen käsittely on kerrottu jäljempänä. Ei-alkuperäiset piipunkoristeet maalataan tummanruskeiksi ja ne kiinnitetään eteläiselle ja läntiselle julkisivulle. Alkuperäiset neljä piipunkoristetta kiinnitetaan takaisin alkuperisille paikoilleen pohjoiselle ja itäiselle julkisivulle ja ne maalataan muun katon tapaan suklaanrukseiksi. Menettelyn perusteena on Venetsian julistuksen artikla 12.

Tähän kohtaan 4.1 luetaan myös lapetikkaat, vaikka einakaan eteläinen lapetikas ei tarkkaan ottaen ole alkuperäinen. Ne ovat kuitenkin alkuperäisenkaltaiset. Irrallinen eteläinen lapetikas on nostettu pihalle asfaltille, se on käytettävä hiekkapuhalluksessa ja maalattava välittömästi tämän jälkeen. Huomattakoon kuitenkin, että tikkaat maalataan tumman ruskealla maalilla. Menettelyn perusteluna on Venetsian julistuksen kohta 12.

Talon toisen kerroksen entisessä ruokasalissa on runsaasti erilaisia siveltimiä. Todennäköisesti rengassivellin on paras konesaumatun katon alueella. Mutta eri vaihtoehtoja on kokeiltava, jotta löydetään sivellin, jolla pystyy hyvin hiertämään maalia aaltopeltikaton aallonharjojen kohtisuoraan suuntaan - eli siten, että sivellin tulisi kunnolla hieroneeksi maalia myös aallonpohjien kohdilta.

Jos talolla jo olevan kaltaisia rengasiveltimiä tarvitaan lisää, niin siitä on mainittava hyvissä ajoin, koska niitä ei saa Raahesta, vaan ne on ostettava Oulun Bauhausista. Selvästi suurempaa koko olevia rengassiveltimiä on saanut Raahen Värisilmä -liikkeestä.



3.2 Fascian nro 1 alapinta ja ulkolaita, alkuperäinen aaltopeltikatto ja näiden yläpuoliset alkuperäiset (tai alkuperäisen kaltaiset) rakenteet, joissa on ruostetta:
 Tällaisia kohtia ovat
- syksyn 2008 peltikorjauksissa auotut rivipeltisaumat yhteensä noin 10 jm
 - syksyn 2008 tinapaikkojen lähistöt muutaman neliösenttimetsin kokoisilta alueita, yhteensä noin 10 kpl
 - eteläiset lapetikkaat
 - muutamien aaltopeltien alapäät (ks. seuraava kuva)
Puhki syöpynyttä aaltopeltiä.
  - Kuivajääpuhalluksen jälkeen ruostetta paljastui myös lounaisen savupiipun päältä pienehköltä alueelta.
 - Liuotinpesun jälkeen ruostetta paljastui myös läntisen ja pohjoisen lappeen aallonharjoilta (vähäisessä määrin myös idässä ja etelässä). Katso seuraava valokuva, jossa aallonharjoilla tummanruskeana näkyvät alueet ovat vanhaa ruostetta:
länsilape2



4.2 Fascian nro 1 alapinta ja ulkolaita, alkuperäinen aaltopeltikatto ja näiden yläpuoliset alkuperäiset (tai alkuperäisen kaltaiset) rakenteet, joissa on ruostetta:

Ruostuneiden kohtien käsittely tehdään kohtaa 4.1 soveltaen.

Kokeiluluontoisesti tasaisen katon alueen rivipeltikattosaumaan on 14.7.2009 tehty Rostskydssfärg Arbetsbeskrivning -ohjeen mukainen ruosteenpoisto ja maalaus ja hilaristikkotestissä 18.7.2009 maali oli moitteettomasti kiinni alustassaan.




3.3 Punaisella bitumimaalilla maalattuna olleet ei-alkuperäiset rakenteet
Näitä ovat
 - Itäisen fascian nro 2 keskellä oleva ilmanottoritilä. Tämän ilmanottoritilanmaalaus saattaa siirtyä kohtaan 3.14 ja 4.14. Ks. kohta 2.2.
 - ei-alkuperäisten tuuletusputkien kartiot
 - ei-historialisella tavalla korjattujen punaisten piipunkansien vaakasuorat yläpinnat (mutta ei niiden viistot reunat)
 - itäsellä lappeella oleva pieneksi piipuksi naamioitu huippuimurin venttiili (ks kuva alempana, joskin kuvassa on vielä tiilenpunainen maali, joka on jo poistettu) Tämä huippuimurin poistoilmaventtiili (kuva) saatetaan haluta maalata kohdan 2.2 kappaleen "NCS S 7010 Y50R" mukaisesti omalla sävyllään.
 - katon tasaisen alueen reunamien rivipeltipalat, jotka on korjattu muutoin alkuperäisellä tapaa, mutta jotka nousevat nurkkapiippujen juurien päälle.
 - katon tasaisen ja jyrkän osuuden rajapinnassa olevien koristesakaroiden väliset tippanokat, jotka on tinattu kattorakenteisiin kiinni ja joita ei näy varhaisissa valokuvissa.
ilmanottoaukko
Tähän kohtaan ei kuitenkaan lasketa
 - lapetikkaita, jotka luetaan kuuluviksi kohtaan 3.1 ja 3.2 (Tämä tekstilisäys on kirjoitettu 9.8.2009. Asiaa ei ole vielä kahdenkeskeisesti käsitelty.)
 - mahdollisia muitakin ei-alkuperäisiä, mutta alkuperäisen kaltaisia rakenteita



4.3 Punaisella bitumimaalilla maalattuna olleet ei-alkuperäiset rakenteet

Pintakäsittelyt tehdään kuten kohdassa 4.1, mutta värinä on tumman ruskea maali. Tarkoitus on, että katon ei-alkuperäiset rakenteet erotetaan siten, että katon alkuperäinen olemus olisi helppo mieltää.

Itäisen julkisivun talotikkaiden yläpään vedenohjain ja lumiestettu eivät ole alkuperäinen rakenteita. Jos ne hieman muuta kattoa tummemaksi väritettynä häiritsevät julkisivun kokonaisilmeen mieltämistä, niin ne varaudutaan kertaalleen ylimaalaamaan ympäröivän muun katon kaltaisesti suklaanruskealla värillä.

Itäisen julkisivun fascian 2 keskellä olevan ilmanottoaukon ja pohjoisen räystäskourun kannattimina olevat lattaraudat maalataan kuten muut vastaavat pinnat (tarvittaessa Rostex-Super -pohjustuksella, suolahapolla jne), mutta värinä on melko vaalea ruskea.


3.4 Ei-alkuperäiset rakenteet joissa on ruostetta
Tällaisia ovat ainakin
 - lumiesteet
Pintaruostetta lumiesteessä
Kuva lumiesteestä ennen maalinpoistoa.

pato
Kuva lumiesteestä maalinpoiston jälkeen.


Maalinpoiston 2009 myötä lumiesteet paljastuivat metallipinnalle, ja ne siis tulevat olemaan ilman korroosiosuojaa talvien 2009/2010.




4.4 Ei-alkuperäiset rakenteet joissa on ruostetta

Pintakäsittelyt tehdään kuten kohdassa 4.1, mutta värinä on tumman ruskea maali.



3.5 Takavuosien korjaukset, jotka on tehty sinkitylle muovipinnoitteiselle punaiselle pellille ja joissa ei ole bitumimaalia.
Tällaisia ovat
 - katon tasaisen osan keskiosassa olevan piipun kansi (josta muovimaali on jo 2009 poistettu)    .
 - luoteisen nurkkapiipun läntinen sivu (ks. seuraavan kuvan keskimmäinen, punaisena loistava savupiippu)
ilta-aurinko


4.5 Takavuosien korjaukset, jotka on tehty sinkitylle muovipinnoitteiselle punaiselle pellille ja joissa ei ole bitumimaalia.

Maalinpoistoa voi testata muutamilla koepaloilla, jotka ovat löytyneet ullakolta. Ensisijaisena vaihtoehtona käytetään Solmasteri TMP Tehomaalinpoistoainetta, jolla maali on lähtenyt koepaloista ja katon tasaisen osan yhdestä piipunkannesta ongelmattomasti. Paljastuva kiiltävä tuore (mutta rasvainen) sinkkipinta on pestävä uudelleen TMP Tehomaalinpoistoaineella, sen jälkeen liuottimella ja lopuksi käsiteltävä 10% suolahapolla kuten tuoreet sinkkipinnat. Tämän jälkeen pelti maalataan kuten tuoreiden sinkkipintojen kohdassa on esitetty.

Lähtökohtaisesti tämä muovipinnoitetun pellin alue kuitenkin maalataan Venetsian julistuksen artiklan 12 mukaisesti tumman ruskealla maalilla. Jos läntisen pääjulkisivun vasemmanpuoleinen tumma piipun pinta häiritsee julkisivun alkuperäisen kokonaisilmeen hahmottamista, niin tämä pinta varaudutaan ylimaalaamaan vielä kertaalleen tavallisella suklaanruskealla maalilla. Vaikka luoteisen nurkkapiipun läntisen sivun myrskyvaurio ei ole alkuperäisen kaltaisella tavalla korjattu, niin se varaudutaan tarvittaessa maalaamaan suklaanruskealla maalilla, koska näin keskeisellä paikkaa muusta pinnasta poikkeava värisävy häiritsisi liiaksi alkuperäisen katon olemuksen mieltämistä.

Työn suorituksen aikana huomatiin, että ruuvikiinnityksen lisäksi muovipinnoitteinen pelti on myös reunoistaan taitettu kiinni luoteisnurkan piippuun. Tämän vuoksi peltiä ei lähdetty irroittamaan, vaan sen pintakäsittelyt tehdään paikanpäällä. Samasta syystä johtuen muovipellin alapuoliset alkuperäiset peltirakenteet jäävät nyt inventoimatta ja puhdistamatta. Vielä voidaan pitää mahdollisena sellaista ratkaisua, jossa pelti irroitetaan, alapuoliset rakenteen pintakäsitellään ja päälle kiinnitetään uusi sinkkipelti, joka maalataan tumman ruskealla värillä.

Katon tasaisen osan keskellä sijaitsevan piipun kansi kuitenkin maalataan tumman ruskealla maalilla.




3.6 Portaikkojen katot, jotka on maalattu 2007
Rakennuksen eteläisellä ja itäisellä julkisivulla on puolipyöreät portaikot (ks seuraavat kuvat), joiden jalkarännit ja jalkarännien ulkopuoliset peltiosat maalataan nyt. Itäisen portaikon jalkarännin sisäpuolisiin mustiin bitumipinnoitteisiin ei kajota. Eteläisen portaikon jalkarännin sisäpuolinen bitumimaali saatetaan outua maalaamaan lateksimaalilla, jos tämä alue erottuu katukuvaan siinä vaiheessa kun muu katto on maalattu.

Itäisen porraskäytävän musta katto kuvassa oikealla:
katon keskivaiheet

Eteläisen porraskäytävän musta katto kuvassa alhaalla:
Katon eteläinen lape.


4.6 Portaikkojen katot, jotka on maalattu 2007

Jalkarännit ja niiden ulkopuoliset räystäät on maalattu eri värisillä Ferrex-ruosteenestopohjamaaleilla 2007. Nämä alueet lienee puhdistettu kuivajääpuhalluksella. Tulevana värinä on vaalea ruskea.

Lähtökohtaisesti jalkarännien sisäpuolisille bitumialueille ei tehdä mitään. Niitä ei tarvitse maalata, koska nämä alueet pitävät hyvin vettä eivätkä ilmeisesti näy katukuvaan. Jos kuitenkin eteläisen portaikon musta bitumiosa erottuu katukuvaan siinä vaiheessa kun muut ympäröivät alueet on maalattu vaalean ruskeiksi, niin tämä silmiin pistävä musta bitumimaalialue maalataan Asiantuntijamestarit Oy:n erillisen suullisen ohjeen mukaan vaaleanruskealla RK-peltikattomaalilla, jota on valmiiksi työkohteeseen hankittuna. Maalausta edeltävästi pinta pestään 110-asteisella kuumavesipainepesurilla. Toimeksiantaja sekoittaa kyseisen vaalean sävyn itse ruskeasta ja valkoisesta RK-peltikattomaalista.


4.7 Takavuosina asennetut maalaamattomat ei-alkuperäiset pinnat

Nämä alueet maalataa Rostskyddsfärg-käyttöohjeen mukaisesti. Väri on tumman ruskea.


3.7 Takavuosina asennetut maalaamattomat ei-alkuperäiset pinnat
Tällaisia ovat
 - joidenkin viemärituuleturputkien kartiot, esim eteläisellä lappeella (ks edellisen kohdan 3.6) järjestyksessa toinen valokuva.



3.8 Kreikkalaisen palkiston fascia nro 2 ja sen alapuoliset peltirakenteet, joista punainen bitumimaali on poistettu 2009:
Tähän kuuluvat
 - kaikki ne fascian nro 2 alueet, jotka näkyvät katutasolle (kaukaakin katsottaessa)
pato
Fascia nro 2 näkyy tässä valokuvassa aaltopelien alapuolella ja räystäskourun kouruosan yläpuolella olevana pystysuorana peltirakenteena.

Tähän eivät kuulu:
 - syöksytorvet eivätkä muut ruskealla maalatut peltipinnat
 - itäisen julkisivun ilmanottoaukko (joka on käsitelty kohdassa 3.3)
 - eteläisen portaikon katoksen jälkaränni
 - räystäskourun mustalla bitumilla käsitellyt alueet (elleivät nämä kohdat näy katukuvaan)




4.8 Kreikkalaisen palkiston fascia nro 2 ja sen alapuoliset peltirakenteet, joista punainen bitumimaali on poistettu 2009:

Nämä alueet käsitellän kuten kohta 4.1, mutta maalataan hyvin vaalean ruskealla maalilla. Maalin sävyttäminen on kerrottu kohdassa 2.2.




3.9 Fascian nro 2 alapuoliset (ja räystäskourun ulkopuoliset) peltisen palkiston ne rakenteet, joissa on Ferrex+Kirjo-maali.
Julkaisulupa 12.2.2008. Copyright Kattotutka Oy.
Mainitut alueet näkyvät tässä valokuvassa ruskealla. Mainittakoon, että tässä valokuvassa punaisella näkyvät maalit on jo otettu pois 2009.


Tähän soveltaen kuuluvat myös ne koillisnurkan alueet, joista Ferrex+Kirjo on poistettu maalinpoistoaineella (ks seuraava valokuva).

koillinen räystään takaseinä

Tämä ei käsitä
 - syöksytorvia
 - ikkunapeltejä



4.9 Fascian nro 2 alapuoliset (ja räystäskourun ulkopuoliset) peltisen palkiston ne rakenteet, joissa on Ferrex+Kirjo-maali.

Pohjamaalina tässä on vuonna 1987 maalattu Ferrex ja pintamaalina on ruskea Kirjo, joka on alkydiöljymaali. Hyvin kiinni oleva maalipinta harkitaan ainoastaan karhennettavan käsin hiekkapaperilla. Repsottavat maalinlepareet poistetaan, sinkkipintaa varoen. Huomioidaan, että vuonna 1987 maalattu Ferrex sisältää todennäköisesti lyijyä. Jos liuotinpesu on tehtävä erityisellä huolella, jotta rappauspinnat eivät tahriinnu. Muutoin menetellään Rostskyddsfärg- ja Jupex-ohjeiden mukaisesti soveltaen kappaletta 4.1. Tässä maalina on hyvin vaalean ruskea. Maalin sävyttäminen on kerrottu kohdassa 2.2. Paikkamaalauksen ja ruostepaikkojen käsittelyn jälkeen koko tämä alue ylimaalataan mahdollisimma pian, jotta saadaan vapaat kädet rappauspintojen kalkkimaalaukselle 2010.

Mainittakoon, että Kirjo on alkydiöljymaali. Jos sitä ei saada kotuudella poistettua, niin se pestään Kiiruna-maalinpesuaineella, karhennetaan harjalla (ja ilmeisesti  myös hikkapaperilla sinkkipintaa varoen), huuhdotaan, annetaan kuivahtaa ja lopuksi maalataan öljymaalilla.

Huomaa, että tämän peltisen nk. palkiston alapuolella on kalkkirapauksesta tehty vastaavan tyyppinen palkisto, jonka ylin fascia on vain 4x4 cm vahva. Se murtuu helposti, joten tämän rajapinnan tuövaiheet on tehtävä erittäin varovaisesti.

Siitä huolimatta palkiston alapuoliset pellit on puhdistettava huolellisesti, koska sadevesi ei ole koskaan kunnolla päässyt pesemään näitä pintoja. Ne siis oletettavasti ovat paljon likaisemmat kuin miltä näyttävät.

Kesän 2009 kokeilujen perusteella tiedetään, että Ferrex+Kirjo lähti kohtuullisen helposti TMP Tehomaalinpoistoaineella muutamaan kertaan käsitellen. Lyijymönjää/Ferrex-pohjamaalia ei pystytty säästämään. Parikymmentä prosenttia räystäskourusta on jo puhdistettu paljaalle sinkkipeltipinnalle. Niin ikään tiedetään, että räystäskouru on alkuperäinen vuodelta 1914, joten sitä on käsiteltävä erityisellä huolellisuudella.

Myös TMP Tehomaalinpoistoaineella työmäärä olisi erittäin huomattava. Lisäksi sitä käytettäessä jouduttaisiin uhraamaan kullanarvoinen lyijymönjäkerros. Räystäskourut ovat sen verran pieni osakohde, että niissä vodaan harkita ottaa tässä kohtaa vähän riskiä ja kokeilla, esim.vaihtoehtoa, jossa Ferrex+Kirjo hiotaan hiekkapaperilla käsin siten, että naarmut eivät ulotu öljymaaliin saakka. Näin saataisiin helpotettua Ferrexin lohkeamista niissä paikoissa, missä vielä maalikalvon jännistystä on. Se ei ehkä irtoaisi niin isoina lastuina jatkossa. Professori Panu Kailan Talotohtori-kirjan mukaan pellavaöljymaalin turpoamis-ominaisuus voisi ilmeisesti hieman myös kompensoida tuota Ferrex-Kirjo-alkydiöljymaalin aiheuttamaa maalikalvon jännitystä. Saadaan kokonaisuus etenemään. Jos tulee ongelmia, niin asia on mahdollista korjata muutaman vuoden päästä - ja tässäkin tapauksessa meillä on käytettävissä vertailukohtana rakennuksen koillisnurkan tienoon räystäskouru, jonka maalit on nyt 2009 kokonaan poistettu.

Räystäskouru joudutaan näillä näkymin maalaamaan kauttaaltaan kahteenkertaan. Ensinnäkin paljaalla peltipinnalla oleva kohta tarvitsee Rostskyddsfärg -työohjeen mukaisesti kaksi maalikerrosta. Toisekseen värimuutos ruskeasta valkeaksi tulee olemaan niin suuri, että Rostskyddsfärg -työohjeen mukaan niin ikään tarvitaan kaksi maalikerrosta.



3.10 Syskyllä 2008 asetetut malaamattomat sinkityt alkuperäisen kaltaiset pinnat
Tähän kuuluvat
 - läntisen lappeen uusittu kattoikkunan pellitys
 - ei-historiallisella tapaa 2008 paikattujen piipunkansien viistot reunat (seuraavan valokuvan kirkkaat piipunkannet)
 - eteläisen lapetikkaan alapään metallikannakkeet
 - tuuletusputkien sinkkiset hatut (seuraavassa valokuvassa ylhäällä keskellä)
 - tasaisen katon osuuden rivipeltipaikat (seuraavassa valokuvassa ylhäällä, keskiosan vasemmalla puolella).
katon keskivaiheet
Tähän eivät kuulu
 - piippujen kattojen ei-historialliset pellitykset
 - itäisen portaikon rapatun fascian suojaksi 2008 laitettu peltiliuska
 - ei-historiallisella tapaa 2008 paikattujen piipunkansien vaakasuorat yläpinnat




artikkeli avajaisista
Pankin avajaisista kertoneen artikkelin valokuva sanomalehti Raahessa syyskuussa 1915.

Yllä esitetyn valokuvan mukaisesti alkuperäisiä sinkkipintoja ei siis pidetty maalaamattomina kuin korkeintaan yhden talven 1914/1915 ajan.



4.10 Syskyllä 2008 asennetut malaamattomat sinkityt alkuperäisen kaltaiset pinnat

Nämä käsitellään Rostskyddsfärg-ohjeen mukaisesti, tarvittaessa mukaanlukien 10 % suolahappokäsittely, tarvittaessa ruostepaikataan ja lopulta ylimaalataan suklaanruskealla maalilla.

Uusien piipunkoristeiden suhteen vaihtoehtona saattaa myös tulla kyseeseen rasvan poisto tinnerillä ja sitten pesu Peltipesulla (jossa on ammoniakkia) ja karhennus esim pata-patalla tmv. (ei kuitenkaan hiekkapaperilla).

Mainittakoon, että piipunkoristeet maalataan myös sisäpinnoiltaan ainakin kertaalleen.



3.11 Syksyllä 2008 asennetut maalaamattomat sinkityt ei-alkuperäiset pinnat
Näihin kuuluvat:
 - alipainetuulettimien varret
 - ei-historiallisella tapaa 2008 paikattujen piipunkansien vaakasuorat yläpinnat (mutta ei niiden viistot reunat)
 - Syskyllä 2008 itäisen puolipyöreän portaikon ylimmän rapatun fascian suojaksi asennettu pelti (ks seuraava kuva). Tämän suojapellin maalausohje harkitaan siirrettäväksi kohtiin 3.14 ja 4.14. Ks kohta 2.2.
portaikon peltilippa



4.11 Syksyllä 2008 asennetut maalaamattomat sinkityt ei-alkuperäiset pinnat

Nämä käsitellään Rostskyddsfärg-ohjeen mukaisesti, tarvittaessa mukaanlukien 10 % suolahappokäsittely, tarvittaessa ruostepaikataan ja lopulta ylimaalataan. Värinä itäisen portaikon peltiliuskassa on hyvin vaalean ruskea (tai aavistuksen ympäristöään tummempi väri) ja mussa kämän kohdan alueissa tumman ruskea. Näiden maalien sävyttäminen on kerrottu kohdassa 2.2.

Jos itäisen portaikon peltiliuskaan kokeiltava aavistuksen ympäristöään tummempi väri häiritsee julkisivunkokonaiskuvan mieltämistä, niin se ylimaalataan vielä toiseen kertaan samalla vaalean ruskealla värillä kuin ympäröivät alueetkin.

Katso kohta 2.2. Ensisijaisesti itäisen portaikon peltiliuskassa käytettäköön siis kohda 2.2 mukaista "1:15" -sävyä. Perusteluna menettelylle on Venetsian julistuksen kohta 2.2.



3.12 Ruostumattomasta teräsksestä valmistetut alipaineventtiilien hatut
Esim seuraavassa kuvassa keskellä ja vasemmalla
RST manttelit


4.12 Ruostumattomasta teräsksestä valmistetut alipaineventtiilien hatut

Ohjeet on kysytty 7.7.2009 Oulun Maalarimestarien Oy toimesta Tikkurilasta. Menetellään pohjamaalauksen suhteen Panssaripesun ja Rostex Super käyttöohjeiden mukaisesti:
 - Panssaripesu (on jo ostettu), aineen annetaan vaikuttaa jonkin aikaa
 - Panssaripesua hangataan harjalla, esim kuurausharjalla
 - Panssaripesu huuhdotaan pois vedellä
 - Pintaa voi edelleen karhentaa nro 150-180 -vesihiontapaperilla (on jo ostettu 180-paperi)
 - arvatenkin pinnan annetaan kuivahtaa
 - musta Rostex Super (on jo ostettu)
 - Tämän päälle tummanruskea WIBO öljymaali Rostskyddsfär-ohjeen mukaisesti

Yhden hatun kanteen on 11.-14.7.2009 tehty yo ohjeiden mukainen koemaalauspinta ja hilaristikkotestissa 18.7.2009 sen maali oli moitteettomasti kiinni.

Rostex Super -maalaus on jo tehty viikolla 31, enne töihin tullutta taukoa. Koska pintamaalauksen tekoon tulee kestäneeksi aikaa enemmän kuin 4 vrk, niin Rostex Super käyttöohjeen mukaisesti pinta on karhennettava ennen pintamaalausta Rostskydds-maalilla.




3.13 Liimatiivistemassalla tiivistetyt saumat

Tällaisia saumoja on
 - nurkkapiippujen juurissa, ei kuitenkaan niiden julkisivuen puoleisilla seinämillä.
 - kattoluukun vieressä sijaitsevän viemärituuletusputken juurella
 - tasaisen katto-osuuden piipujen juurilla


4.13 Liimatiivistemassalla tiivistetyt saumat

Näissä on ollut 2008 lähtien Soudal Fix All -liimatiivistemassaa. Sitä on tilattu lisää Raahen rautakauppa ETRAsta ja tiivistettä on yksi tuubillinen talolla. Jos tiivistettävien alueiden maali ei ehdi kuivata tai mahdollisesti lisää tilattava liimatiivistemassa ei ehdi ajoissa Raaheen, niin rakennutaja käy itse tiivistämässä nämä saumat siinä vaiheessa, kun öljymaali on kuivunut.




3.14 Vaalean ruskean palkiston alueella olevat ei alkuperäiset metallirakenteet.

Tähän kohtaan liittyen ks kohdat 3.3. ja 3.11 sekä kohta 2.2. Tällaisia rakenteita ovat
 - Itäisen fascian nro 2 keskellä oleva ilmanottoritilä (katso valokuva kohdasta 3.3)
 - Syskyllä 2008 itäisen puolipyöreän portaikon ylimmän rapatun fascian suojaksi asennettu pelti (katso valokuva kohdasta 3.13)
 - Pohjoisen räystäskourun tuentaa vahvistavat lattaraudat (ks. seuraava valokuva)
Pohjoisen räystäskourun yksi lattarauta.



4.14 Vaalean ruskean palkiston alueella olevat ei alkuperäiset metallirakenteet.

Tähän kohtaan liittyen ks kohdat 3.3. 4.3, 3.11 ja 4.11 sekä kohta 2.2. Nämä alueet siis maalataan aina sen mukaan, millainen alusta on, yllä esitettyjä ohjeita soveltaen. Ilmeisesti pohjoisen räystäskourun kannatin-lattaraudat ovat ruostumatonta terästä ja ne siis on syytä pohjustaa Rostex Superilla, kuten kohdassa 4.12 on esitettyä. Tätä tarkoitusta varten talolle on tuotu vaaleanharmaata Rostex Super -maalia. Itäisen fascian nro 2 ilmanottoaukon käsittely-yhdistelmä voidaan päättää vasta siinä vaiheessa, kun siitä on poistettu bitumimaali ja nähdään, mikä pinta bitumin alta löytyy. Itäisen portaikon peltiliuska käsitellään kuten kohdassa 4.11 on kuvattu.

Näissä kaikissa kolmessa kohteessa värinä on siis melko vaalea ruskea.




3.15 Ikkunapellit
4.15 Ikkunapellit


3.16 Parvekkeen kaide
4.16 Parvekkeen kaide


3.17 Julkisivujen metallikoristeet
4.17 Julkisivujen metallikoristeet


3.18 Syöksytorvet
4.18 Syöksytorvet






5 Pinta-aloja


ARVIO RAAHNEN VANHAN SYPIN TALON KATON PELTIPINTA-ALASTA:



(Versio 2009 07 05. Mainittakoon, että katon osalta mittauspiirustukset on tehty julkisivuvalokuvien ja alkuperäisten rakennuslupapiirustusten perusteella)









fascian nro 4 alapinnan leveys mittauspiirustuksissa 0,15 m

- pituus pohjoisessa 15,82 m

- pituus lännessä 21,03 m

- kehä noin 73,7 m

- pinta-ala noin

11,06





fascian nro 4 ulkopinnan korkeus mittauspiirustuksissa 0,2 m

- kehä noin 73,7
14,74





fascian nro 3 alapinnan leveys mittauspiirustuksissa 0,05 m

- pituus lännessä 21,13 m

- pituus pohjoisessa 15,92 m

- kehä noin 74,1 m

- pinta-ala noin

3,71





fascian nro 2 ulkopinnan korkeus mittauspiirustuksissa noin 0,3 m

- pituus pohjoisessa 14,88 m

- pituus lännessä 20,13 m

- kehä noin 70,02 m

- pinta-ala noin

21,01





fascian nro 1 alapinnan leveys mittauspiirustuksissa 0,05 m

- kehä noin 70,02 m

- pinta-ala noin

3,5





fascian nro 1 ulkopinnan korkeus mittauspiirustuksissa 0,07 m

- kehä noin 70,42 m

- pinta-ala noin

4,93





läntisen lappeen aaltopeltialueen sivuprojektion pinta-ala mittauspiirustuksissa noin 58

- 42,5 asteen kaltevuus huomioiden 78,67

- aaltopellin 8 cm aallonpituus ja 1,6 cm aallonkorkeus huomioiden

86,53





itäisen lappeen aaltopeltialueen pinta-ala myös noin

86,53





pohjoisen lappeen aaltopeltialueen sivuprojektion pinta-ala mittauspiirustuksissa noin 40,1

- 42,5 asteen kaltevuus huomioiden 54,39

- aaltopellin 8 cm aallonpituus ja 1,6 cm aallonkorkeus huomioiden

59,83





eteläisen lappeen aaltopeltialueen pinta-ala myös noin

59,83





nurkkapiippujen eteläisten pintojen pinta-ala mittauspiirustuksissa noin 1,9

- pohjoisten pintojen pinta-alat myös 1,9

nurkkapiippujen läntisten pintojen pinta-ala mittauspiirustuksissa noin 2,2

- itäisten pintojen pinta-alat myös 2,2

nurkkapiippujen kansien leveys lännestä katsottuna 1,75 m

- kansien levey pohjoisesta katsottuna 1,5 m

- nurkkapiippujen kansien pinta-ala siis 2,63

Yhden nurkkapiipun pinta-ala on siis noin 10,83

- ja neljän nurkkapiipun pinta-alat ovat siis noin

43,3





Katon tasaisella alueella olevien kahden savupiipun pinta-aloiksi arvioidaan valokuvien perusteella

25





Katon itäisellä jyrkällä lappeella olevien piippujen pinta-aloiksi arvioidaan valokuvien perusteella

43,3





läntisellä julkisivulla yhden sakaran ja -välin pituus mittauspiirustuksissa noin 1,2 m

- lännenpuoleisten peltien pinta-ala sakaravälin alueella noin 0,46

- idänpuoleisten peltien pinta-ala sakaravälin alueella noin 0,26

- sakara-alueen pakuus valokuvista arvioituna noin 0,1 m

- sakaraprofiilin pituus sakaravälillä noin 1,72 m

- eli sakaraprofiilin kohtisuoria peltejä noin 0,17

- siis yhden sakarayksikön pinta-ala on noin 0,89

- tämä arvio pyöristetään ylöspäin 10 %:lla 0,98

- siis sakarayksikön pinta-alan suhde sen pituuteen on 0,82 m²/m

- sakara-alueen pituus lännessä mittauspiirustuksissa 9,36 m

- sama idässä 9,36 m

- sakara-alueen pituus pohjoisessa mittauspiirustuksissa 4,86 m

- sama etelässä 4,86 m

- sakara-alueen kehä 28,44 m

- eli sakara-alueen kokonaispinta-ala noin

23,25





nurkkapiipujen ulkolaitojen etäisyys läntisessä mittauspiirustuksessa 11,96 m

- ja pohjoisessa mittauspiirustuksessa 7,11 m

- siis tasaisen rivipeltikaton pinta-ala on noin 85,04

- tästä on vähennettävä vielä nurkkapiippujen hattujen pinta-alat 10,5

- eli rivipeltikaton pinta-alaksi jää noin

74,54










YHTEENSÄ

561,05


Lisäksi laskettava pinta-ala-aviot vielä seuraaville rakenteille:

Syäksytorvet
Ikkunapellit
Hammassiltojen suojapellit
kipsikoristeiden suojapellit
parvekkeen metalliosta
Katujulkisivujen takorautaisten koristeiden pinnat
kapiteelien suojapellit
muuta?





        Maalaustyön urakkasopimuksen työnjakotaulukon tuorein versio        



Urakoitsijan oletetaan hoitavan/hankkivan työhönsä sopivat:
 - työntekijät, työnjohto, henkilösuojaimet, puhelinyhteys/kännykkä henkilönostimilta/telineiltä/katolta katutasolle, paineilmaporakoneet tmv. ruosteenpoistoa varten, työn luonteeseen soveltuva työmaan ensiapukaappi...
 - henkilönostimet
 - mahdollisesti tarvittava seinien suojaus.
 - mahdollisesti tarvittavien kattopollareiden asennus
 - paineilmakompressori
 - (kuumavesipaine)pesulaite ja/tai höyrypesulaite
  - satunnaisten tarvittavien työkalujen ja tarvikkeiden ja hankkiminen sekä hakemisista aiheutuvat kustannukset
 - työmaan siistiminen työn jälkeen
 - maalikaapimet ja soveltuvat teräsharjat ruosteenpoistoon (urakoitsija joutuu joka tapauksessa viime kädessä itse miettimään paineilmaporakoneisiinsa jne sopivat ja työhön tarkoituksenmukaiset työvälineet).
 - luotettava ilmankosteusmittari, ulkolämpömittari, pintalämpötilamittari
 - työhön soveltuvat (kattotulityöohjeiden mukaiset?) sammutuslaitteet
 - kastepistelaskurin saa internetistä ilmaiseksi
 - 10% suolahappo (liian)tuoreiden sinkkipeltiosien esikäsittelyyn Mainittakoon, että vajaa 1 litra 30 % suolahappoa toimeksiantaja on jo ostanut talolle.
- tulityökortit (jos ruosteenpoiston työvaihe sellaista edellyttää), tarvittavilta osin myös telinetyökortit ja työturvallisuuskortit
- Museoviraston ohjeen määritelmän kaltainen maalinpesuaine Toimeksiantaja on jo ostanut 10,5 litraa Teknoksen Peltipesua ja se on urakoitsijan käytettävissä. Mahdollisesti tämän lisäksi tarvittavan Peltipesu-aineen ostaa siis urakoitsija.
- liuotin- tmv. vahingon varalle säkillinen imeytysainetta
 - lippusiimaa mahdollisesti tarvittava kolmas vyyhti
 - syöksytorvien jatkeeksi tulevat ja viemäreihin johtava rakennusmuoviset tmv jatkopalat, asfaltin värjäytymisen estämiseksi.
 - maalinpeuaineen tai muiden ongelmallisten jätteiden kesäilysäiliöt ja näiden jätteiden häivittäminen. Mainittakoon, että käytettyjä 1000 litran säiliöitä sai kesällä 2009 Vanhasta edvartista 60 euron kappalehintaan.


Tässä vaiheessa toimeksiantajan hoidettaviksi/hankittaviksi oletetaan jäävän:
 - alkalinen maalinpesuaine Näillä näkymin WIBO Rostskyddsfärg työohjeen mukaisena alkalisena pesuaineena käytetään Teknoksen Peltipesua tuotteen ohjeen mukaisesti laimennettuna. Mainittakoon, että sitä on talolla jo 10,5 litraa laimentamattomana.
 - Kohdan 2.2 mukaisesti 60+10+1+1 litraa Rostskyddsfärg -maaleja on jo talolla. Urakoitsija tekee ja esittää lisälaskelmat ja ilmoittaa vähintään 3 viikkoa edeltävästi, mitä sävyjä ja paljonko hän tarvitsee lisää.
 - esimerkki-pensselit Rostskyddsfärgille (on jo ostettu)
 - sähkö (mukaanlukien 16 A ja 32 A). Valosähkö tulee kattoluukule. vahvat sähköt saa pankkisalin viereisestä huoneesta.
 - vesi tulee pihalle ja tarvittaessa kattoluukulle. Mainittakoon, että vedenpaine ei näin korkealla kesällä 2009 ollut aivan tyydyttävä painepesuria varten.
 - valvojan palkkio
 - korotettu kiinteistövakuutus työajalta
 - arviolta parin kuutiometrin jäte-erän hävittäminen rakennusjätteinä. Jos kiinteistöän 2x600 litran jätesäilöt eivät riitä, niin esim. kiinteistöhuolto Veli Seppä Oy:ltä tilataan jätelava.
 - oman työajan menetystä (pyrin käyään työmaalla päivittäin)
 - työmaan WLAN-internet-yhteys (on jo asennettu)
 - tarvittaessa harrastelijan pintalämpötilamittari, harrastelijan tuulenvoimakkuusmittari, hidas tietokone mm internet-säätiedotusten seuraamista varten (ovat kaikki käytettävissä)
 - sosiaalitilat (taukohuone, pöytä, tuolit, wc, jääkaappi ja tarvittaessa suihku)
 - tarvittaessa yöpymistila SYPin talolla (joskin peitto, tyyny ja vuodevaatteet tarvitaan yöpyjän itsensä toimesta - mahdollisesti myös retkipatja). Tässä on kuitenkin huomattava, että maali- ja muut tahrat eivät saa kulkeutua rakennuksen sisäosiin.
 - mikroaaltouuni/sähkögrilli/kiertoilmauuni, vedenkeitin, kahvinkeitin, asioita ja aterimia (ovat jo taukotilassa)
 - lähtökohtaisesti katon pohjoisen puoliskon kattopollareiden asentamiseen suhtaudutaan varauksella, mutta tarpeen tullen sekin on mahdollista, toimeksiantaja voi hankkia pollarit parin viikon varoitusajalla ja työn kannalta tarkoituksenmukainen asennus jää urakoitsijalle. Mahdolliset kattopollarit eivät missään tapauksessa saa näkyä katukuvaan. Jos asia tulee ajankohtaiseksi, niin pollareiden hankkiminen ja kiinnitystekniikka sovitaan erikseen ja kirjataan työmaapäiväkirjaan.
 - RST pinnoille tarvittava Panssaripesu, Rostex Super, kuurausharja ja 180-vesihiekkapaperi
 - tarvittaessa henkilöauton peräkärry
 - 50 m ja 2x20 m pituiset ja 1/2" halkaisijaltaan olevat vesiletkut .(ovat jo taukotilassa)
 - Rakennustieto Oy:n päiväkirja nro 922, tarvittaessa harrastelijan käsityökaluja, liikennemerkit ja puomit (ainakin aina yhden katuosuuden talonpuoleisen ajokaistan sulkemiseksi kerrallaan). Lippusiimaa 2 vyyhtäi. Purkulautoja on pihalla vapaasti käytettävissä
 




        Valokuvia eri työvaiheista       



18.6.2009 :



Edellisen vuoden (2008) peltiremontin yhteydessä poistettuja alkuperäisiä ja useaan kertaan maalattuja pellinpalasia kokeiltiin kuivajääpuhaltaa Kokeet onnistuivat hyvin. Punainen Sagalex-maali saatiin helposti irtoamaan.



30.6.-1.7.2009:



Kuivajääpuhallettuihin kohtiin jäi hieman bitumimaalia. Bitumimaalin poistaminen liuottimilla ja rätilä pyyhkien oli helppoa. Puhdistetut kohdat näkyvät tässä valokuvassavaaleanruskeina
pyöreinä alueina. Nänä vaaleanruskeat alueet ovat alkuperäistä öljymaalipintaa. Alkuperäisten öljymaalipintojen päälle koemaalattiin ruotsalaista pellavaöljypohjaista WIBO Rostskyddsfärg -maalia. Maalin tarttuvuus oli hyvä.



21.7.2009:



Kuivajään kuljetussäiliöt, kuivajääpuhaltimet, paineilmakompressori sekä muu kalusto tuodaan työmaalle.


22.7.2009:



Katon yläosan tasaista osaa käytetään välivarastona.



23.7.2009:

nosturi katutilassa

Työskentelyalue rajataan pressuilla siten, että kuivajääpuhalluksessa irtoava maalisilppu kulkeutuu räystäskouruihin, joista ne puhdistetaan syöksytorvien kautta muovipusseihin.



24.7.2009:



Kaluston nostaminen ja itse kuivajääpuhallus tehdään 1-2 kuukulkijalla.



maalimoskan keräystä

Valtaosa maalijätteestä pystyttiin keräämään räystäskourujen ja syöksytorvien kautta muovipusseihin. Kesäsateiden yllätäessä tätä maalijätteen keräystapaa ei kuitenkaan voitu käyttää.





Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen arkkitehti Hilkka Lempiäinen ja alueidenkäytön osaston osastopäällikkö Liisa Koski-Ahonen tutustumassa kuivajääpuhallukseen ja työmaahan.



25.7.2009:

Artikkeli

Sanomalehti Rahelainen 25.7.2009, sivu 3.

Artikkelin kopion julkaisulupa saatu 28.7.2009.





Kuivajääpuhallus pyrittiin aloittamaan kolmella jääpuhalluskoneella: Yhdellä koneella katon tasaisella osuudella sekä kahdella koneella koillisnurkan molemmilta puolilta. Vuokratun kompressorin teho valitettavasti ei kuitenkaan aivan riittänyt näin suurelle kuormitukselle.



jo puhdasta pintaa



piipujen juurien uusitut pellit

Kuivajääpuhalluksen jälkeen erottuu selvästi, mitkä peltirakenteet ovat alkuperäisiä. Kuvassa tummanruskeina näkyvät rakenteet ovat alkuperäisiä ja kirkkaahkot pellit on asennettu joskus myöhemmin.







26.7.2009:

Tinattuja tippanokkia

Vasta kuivajääpuhalluksen jälkeen huomattiin, että koristesakaroiden väliset tippanokat eivät olekaan alkuperäisiä rakenteita. Ja todellakin, vanhoissa mustavalkoisissa valokuvissa näitä tippanokkia ei ole:



valokuva 1910-luvulta

Yksityiskohta valokuvasta 1910-luvun loppupuolelta. Koristesakaroiden välissä ei näy tippanokkia.



tuore kuva

Yksityiskohta kattoa esittävästä valokuvasta parin vuoden takaa, suurinpiirtein samasta kuvakulmasta kuin edellinen mustavalkoinen valokuva. Tippanokat erottuvat sakaroiden välistä.

Huomattakoon lisäksi, että aaltopeltipalojen saumakohdat näkyvät pystysuorina vaaleampina aallonharjoina molemmissa valokuvissa samoilla kohdin.





Illalla ilman kosteuden ja vesihöyryn vuoksi kuivajäärakeet saattavat liimautua toisiinsa kiinni ja paakkuuntua ja paakkuja joutuu välillä hämmentämään pienemmiksi.


27.7.2009



Saksinosturi saapuu paikalle. Saksinosturin avulla tehdään räystäskourujen pintakäsittelyt. Saksinosturin kyytiin ja katon lappeen päälle asetettavien tikkaiden avulla olisi ollut periaatteessa mahdollista myös maalata katto.





Pieni sade ei ole este kuivajääpuhaltamiselle.



28.7.2009:



Räystäskourujen maalinpoisto aloitettiin pohjoiselta julkisivulta.






räystäskourun maalinpoistoa

Pohjoinen julkisivu. Kuvassa oikealla on ruskeaksi maalattua räystäskourua, keskellä on maalinpoistoaineella pehmennettyä kourumaalia ja vasemmalla on maalista puhdistettua räystäskourua.


29.7.2009

yksityiskohta


Yksityiskohta samasta räystäskourusta, edellisen kuvan oikenapuoleisimman peltisauman kohdalta. Kun maalia on poistettu enemmän, niin paljastuu myös puhki syöpyneitä tuplakourun alemman pellin kohtia.



laonneet put

Sama kohta räystäskourua, ullakon puolelta valokuvattuna. Kosteus on lahottanut myös puuta. Nämä vuodot on siis nyt tukittu vuosien 2007 ja 2008 peltikorjausten yhteydessä.





Saksinosturin lavaa on mahdollista liu'uttaa räystään yli siten, että sillä yltää kuivajääpuhaltamaan myös aaltopeltialueen alapäätä.



30.7.2009:






veden keräys

Painepesurin huuhtelemat maalinjämät kerätään saaveihin.



silppua

Katolta poistettua maalinsilppua.




Yksi savupiippu on jo pesty puhtaaksi bitumimaalista.



31.7.2009

puhdistetua peltiä

Lähikuva puhdistetusta piipusta. Käytetyllä puhdistusmenetelmällä pinta saadaan siis moitteettoman puhtaaksi.





Saksinosturi on kätevä röystäskourujen ja lappeiden alaosien puhdistuksessa.



muovimaalia poistetaan

Katolla on siis jossain määrin myös muita kuin alkuperäisiä rakenteita. Tässä valokuvassa muonipinnoitettua sinkkipeltiä puhdistettuna Solmaster TMP Tehomaalinpoistoaineella.

Lintujen pesänrakennuksen estämiseksi savuhormien päälle asennettiin metalliverkkoja.

Muovipinnoitettujen peltien korjausmaalaus työmaalla on kallista ja vaikeaa. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 106]



ryppyinen maali

TMP Tehopmaalinpositoaineella käsitelty muovipinnoite rypistyy ja muovipinnoitteen voi noistaa yhtenä palasena irti pellistä.



illalla nosturit ylhäällä

Illaksi nosturit nostetaan yläasentoon ja kuivajäkoneet jäävät sinne suojaan ilkivallalta ja varkauksilta.



1.8.2009

pellin puhdistusta

Edellisenä päivänä puhdistettu muovipinnoitettu pelti vielä puhdistetaan toiseen kertaan Solmaster TMP Tehomaalinpoistoaineella sekä pestään amoniakkipitoisella Tikkurilan panssaripesulla.




Kuukulkijan korin päälle rakennettu katos suojaa auringolta ja sateelta.

Läntisellä (ja etenkin eteläisellä) lappeella maali on löyhässä. Tunnissa kokenut ammattilainen poistaa maalia yli 10 m2 alueelta.







koristepellin kiinnitystä

Katolta tämän maalinpuhdistuksen yhteydessä irroitetusta piipunkoristeesta saatiin selville, miten piipunkoristeet oli alkujaan kiinnitetty kattoon. Ne ovat olleet tinattuja suoraan piipunsdinämään kiinni. Valokuvassa sormi osoittaa kohtaa, jossa kiinnitystinaa on näkyvissä.



puukiinnitykset

Nämä puurakennelmat ja koristeen läpi lyödyt naulat ovat siis karkeatekoinen paikkakorjaus tilanteessa, jossa koriste on joskus tippunut katolta.





Naulat ja väliaikaiset puukapulat poistettiin.



reikiä pellissä

Tässä vielä lähikuva jo aiemminkin mainituista rei'istä pohjoisessa räystäskourussa.


2.8.2009:




Työmaalla kului päivittäin noin 100 litraa moottoripolttoöljyä.



Konstantin Herman Myllykorpi

Pohojoisesta räystäskourusta löytyi timpurin kynällä kirjoitettu nimi: K. H. M. Nimi viittaa siihen, että räystäskouru on peräisin ajalta ennen sisällisotaa, eli että räystäskouru siis on alkuperäinen.





Läntisen lappeen maalinpoiston viimeistelyä.

Lämpötilaerot ovat suuria. Kuivajäässä on siis noin -78 °C pakkasta. Ja toisaalta tällaisena aurinkoisena päivänä mittasimme kattopellin lämpötilaksi parhaimmillaan +91 °C. Siis bitumimaali kokee tässäkin valokuvassa yhtä-äkkisen jopa 169 °C suuruisen lämpötilan pudotuksen eli varsinaisen kylmäshokin.


3.8.2009



Tässä vaiheessa työtä pidettiin hengähdystauko. Tarkoituksena oli mm. odottaa hieman pilvisempiä ja jopa sateisia ilmoja, jotta liuottimen kanssa tehtävä bitumimaalin poisto voidaan suorittaa turvallisesti. Se on tärkeää. Nimittäin liuotinpesussa käytettävän selluloosatinnerin leimahduspiste on jopa alle +21 °C.

Ennen kotilomalle lähtöä myös itse kuivajääkoneet puhdistetaan - ja tietenkin kuivjääpuhdistuksella.


10.8.2009




Liuotinpesun ja maalauksen ajaksi rappauspinnat suojataan 50 m pressuilla. Huuhteluvedet kerätään syöksytorvien alapuolilla oleviin saaveihin ja sieltä uppopumpuilla 1000 litran säiliöihin, joissa liuotin ja huuhtieluvrsi erotetaan ja liuotin hävitetään asianmukaisella tavalla.


11.8.2009


lounainen piippu

Kuva katon lounaisesta nurkasta. Huomataan, että katon tasaisella osalla öljymaali on aika hyvin pysynyt kiinni, mutta piipun eteläsyrjältä ja eteläiseltä lappeelta paistaa paljasta sinkkipintaa - ei kuitenkaan juurikaan ruostetta. Puhtaimmillaan sinkkipinta näkyy poistippuneen piipunkoristeen kohdalla - tätä kohtaa kun ei ole koskaan maalattu.


yläviistosta etelästä

Kuva etelästä, yläviistosta. Eteläisen lappeen maalipinnan kuluneisuus näkyy selvästi. Katon tasaisella osuudella vaaleanruskeat alueet ovat kohtia, joihin on jo kokeiltu liuotinpesua.







Liuotinpesu tehdään paineruiskulla, jotta pesuun saadaan myös mekaanista voimankäyttöä. Selluloosatinnerisuihku irroittaa ohuen bitumikerroksen melkein heti. Liuotin ja irronnut maali laimennetaan välittömästi tämän jälkeen ja huuhdellaan vedellä painepesurilla.


pato


Syöksytorvien alapäässä huuhteluuvesi otetaan talteen. Kuvassa näkyy valkoisena myttynä hiekkapusseista tehty pato, joka kulloinkin estää huuhteluvesiä menemästä sellaisille syöksytorville, joista huuhteluveden keräystä ei ole järjestetty.

Huomataan, että lumieste on kauttaaltaan pintaruosteessa.

Kuvasta näkyy myös se, miten rappauksia suojaava pressu on kiinitetty.


12.8.2009

jäteveden keräys

Liuotinpesun huuhteluvesi kerätään syöksytorvien alta saaveihin ja sieltä se pumpataan uppopumpuilla 1000 litran säiliöihin ja lopulta toimitetaan ongelmajätelaitokselle.

Tämän valokuvan säiliön metallihäkissä näkyy viisi vaakasuoraa kierrosta metalliputkea. Toiseksi alimman metalliputken yläpuolella näkyy tumman ja vaaleamman nesteen rajapinta. Tuo alin tumma kerros on maalin ja liuottimen seosta, sen yläpuolella on vesikerros. Toiseksi ylimmän metalliputken korkeudella näkyy toinen rajapinta. Sen yläpuolella on likaiseksi värjäytynyt liuotinkerros ja sen alapuolella (eli säiliön keskikolmanneksessa) on siis vettä.


puhdistettua tasaista kattoa

Tasaisen katon läntinen neljännes jo puhdistettuna. Alkuperäistä maalia on tässä jäljellä enää sen verran ohuesti, että tällä kohdin tullaan tarvitsemaan 2-kertainen pellavaöljymaalaus.


noen syövyttämää peltiä

Piippujen kannet ovat olleet aikoinaan suurimmalla rasituksella, kun niihin on laskeutunut sekä lumi, jää että hormien noki. Tumman ruskeat pisteet ovat ruostepilkkuja.

Mainittakoon, että kanaverkko poistettiin seuraavana päivänä, 13.8.2009.




Eteläisen lappeen liuotinpesu käynnissä. Pieni suihku on liuotinainetta, joka huuhdellaan pois liki välittömästi +60 °C kuumavesipainepesurilla.

Räystäskourun korkeudessa näkyy puinen vaakasuora levy, joka estää valuvia liuotinvesiä loikkamasta räystäskourun yli ja seinän rappauspinnalle. Tämä räystäskourussa notkollaan oleva puulevy näkyy myös seuraavassa valokuvassa, alhaalla keskellä.


puhdistuksen vaikutua

Liuotinpestyn ja pesemättömän lappeen raja näkyy selvästi. Lappeen alin kolmannes ja valokuvan vasen alanurkka ovat vielä pesemättä. Muu osa on jo pestyä.

Myös tällä eteläisellä lappeella alkuperäinen öljymaalikerros ja lyijymönjäkerros ovat niin ohuita, että tässä tullaan tarvitsemaan 2 päällekkäistä pellavaöljymaalauskerkaa. Auringon paisteen vuoksi katon eteläinen lape on aina suurimmalla rasituksella.




Myös suojapressu on tarpeeseen. Se on suojannut rappauspintaa ruskealta maalivanalta.


13.8.2009:

Puhki syöpynyttä aaltopeltiä.

Itäisen lappeen alareunan oikeasta päästä löyty puhki syöpyneitä aaltopeltejä. Tämä on toistaiseksi suurin tällainen löytynyt syöpynyt alue, kooltaan noin 70x15 cm.  Näiden olemassaolosta tiedettiin jo kuntotarkastuksen perusteella. Tämän valokuvan syöpymä ei aiheuta välitöntä vahinkoa, koska sen alapuolella on suorasta pellistä tehty noin 30 cm rakenne. Syöpymän syy on toisteiseksi epäselvä. Jostain syystä vesi on seisonut tällä kohtaa. Mahdollista on, että aamukaste vaivaa pahiten itäsivua, kyseessä saataa olla huonolaatuinen peltiyksilö, kondenssivesi on saattanut poistua huonoiten juuri vintin koillisnurkalta, lumi on saatanut kinostua pahiten tälle kohtaa, tätä kohtaa ei välttämättä ole puhdistettu takavuosina räystäslumista, aaltopeltien alapäiden alapuoliset  betonivalut ovast saattaneet naarmuttaa pellin, koillisnurkan savupiipun kyljestä valuva vesi saattaa kulkea tätä kautta alas. joka tapauksessa itse rautapelti on syöpynyt puhki ja jäljellä on enää kaksi vastakkaista sinkkikerrosta.




Saksinosturin avulla puhdistetaan lappeiden alapäitä. Valokuvan ottaja on kuukulkijan kyydissä.


Pohjoinen lape
 
Valokuvassa ylhäällä näkyy pohjoinen lape. Huomataan, että lumieste on kauttaaltaan ruosteessa. Pohjoiset nurkkapiiput ovat siis nykyään valepiipuja. Sininen kone katolla on painepesuri.

katon keskivaiheet

Teräsohutlevy sinkitään katkeamattomana nauhana sinkityspadassa. Ohutlevyn pinnoite onkin lähes puhdasta sinkkiä ... Kuumasinkityt ohutlevyt jälkikäsitellään eli kromatoidaan yleensä aina ... Tuontilaaduissa saattaa varastointi- ja kuljetussuojana ohutlevyn pinnassa olla myös vahamaisia pintakalvoja. Sinkki on erittäin reaktiivinen metalli, ja sen vuoksi sitä suojataan. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 106]


Aiemmin neuvottiin, että peltikattoa ei tulisi maalata heti asennuksen jälkeen, vaan sen tulisi antaa hapettua ainakin yhden vuoden ajan.Kaupunki-ilmastossa maalaus on syytä tehdä nykyään mahdollisimman pian pintakorroosioavaaran vuoksi. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 115]


Kuivajääpuhallukset on käytännössä saatettu loppuun.

Katon eteläinen lape.

Puolet tasaisesta katosta ja eteläisen lappeen vasen puoli on jo liuotinpesty.



Suolahappokäsittely.

Uudesta sinkkipellistä rekonstruoidut piipunkoristeet käsiteltiin 10 %:lla suolahapolla. Kuvassa oikealla näkyy, kuinka suolahappo hetken "kiehuu" tuoreella sinkkipellillä. Äärimmäisenä oikealla musta suojakäsine, valokuvan oikeassa alanurkassa huuhteluämpäri. Huuhteluvesi kerättiin alla olevaan mustaan laastipaljuun ja toimitettiin ongelmajätelaitokselle.


14.8.2009



VII AH
Ilmeisesti teksti "VII AH" kollisen piipun länsisyrjällä.



Piipun kannen alareunan puhallusta.


Huippuimuri poistettiin.
Käytöstä poistettu pankkisalin entinen huippuimuri irroitettiin pois rumentamasta julkisivua.



Myös itäinen ja loput eteläisestä seinustasta suojattiin pressuilla.


Syöpyneen kohdan sisäpuoli
Tässä valokuva ullakon puolelta ja siltä kohdalta itäistä räystästa, jossa sijaitsee tuo eilen huomattu aaltopeltien syöpymä. Sisäpuolella ei todeta mitään poikkeavaa kosteutta. Valokuvan keskipisteen yläpuolella kyllä roikkuu vanha aaltopeltien sauman sisältä tippunut tiivistenauha, mutta tällaiset tippuneet tiivistenauhat olivat katossa vielä aivan yleisiä ennen kesää 2008. Syksyyn 2008 mennessa sauman tiivisteet on korjattu tältäkin kohtaa kattoa.

Kuvassa näkyvät myös hyvin kaksi vaakasuoraa n. metrin pituista 2x4 tuuman nk. klossilautaa, jotka sukeltavat valokuvan keskivaiheilla räystäskourun alle. Tällaisia klossilautona on asetettu koko itäisen räystäskourun alueelle nyt keväällä 2009 tukemaan notkahtanutta räystäskourua.

roiskeet

Kuvassa näkyvävt ilmeisesti ainoat merkittävät roiskeet, jotka maalinpoistosta tulivat rapppauspinnalle. Syöksytorven suuaukon molemin puolin on hieman ruskeaa maalia ja vaaleampaa ruskeaa maalia on myös roiskahtanut eteläisen puolipyöreän portaikon ulkoseinään.


15.8.2009



Räystäskouruun kiinnitetään erillinen kapea pressu, jonka tarkoituksena on estää liuotinhuuhteluvesiä valumasta seinärappauksille.


16.8.2009



Liuotinpesun kannalta otollinen kolea päivä tuli.


puolet pesty

Läntisen lappeen liuotinpesua. Tässä enää valokuvan vasemman alanurkan alue on vielä pesemättä.

Tässä kuvassa ei erotu yksityiskohtia, mutta läntisen lappeen aallonharjat osoittautuivat monin paikoin ruostuneiksi. Oletettavasti niiden yli on kolattu lunta sellaisina talvina kun lumi on uhannut tippua jalankulkijoiden niskaan. Toinen syy lieneen se, että lännestä tulee tuulen mukana hieman suolaista merivettä. Kolmas syy on Rautaruukin tehdas, joka sijaitsee SYPin talosta länsilounaaseen.
.




Räystäskouruun on siis asennettu pressu, joka kerää liuottimen ja maalijäämät. Keltainen uppopumppu pumppaa likaveden alhaalla odottavaan 1000 litran säilöön.




Pieni tihkusade ei haittaa liuotinpesua.

Musta matto lumiesteen alapuolella varmistaa, että liuotinvesi todella ohjautuu kouruun.




Katujulkisivuilla liikenne ei saa vaarantaa työntekijöiden turvallisuutta ja toisaalta työmaa ei saa olla este liikenteelle.


17.8.2009:

Läntisen lappeen ruostevauriot konkretisoituivat liuotinperun jälkeen:

länsilape1
Tästä kuvasta näkee aika selvästi, että ruostevaurioita ei juurikaan ole välittömästi aaltopeltien vaakasuorien saumojen alapuolella. Tämä viittaa siihen, että vauriot on aiheuttanut ylhäältä alaspäin valuva voima (kuten lumen kolaus, valuva vesi/jää), eikä esimeksi kuivajääpuhallus.

On ymmärrettävää, että öljymaalipinnan on täytynyt olla uudelleenmaalaamisen tarpeessa vuonna 1987, kun bitumimaali on siihen päälle laitettu. Näin ollen ei ollut suutä olettaa, että bitumimaalin alta nyt vuonna 2009 paljastuisi sellainen öljymaalipinta, joka ei kaipaisi vähintäänkin huoltomaalausta. Uudelleenmaalauksen tarkempi luonne kuitenkin pystyy kuitenkin tarkentumaan vasta sen jälkeen kun ei-historialliset maalikerrokset on poistettu.

länsilape2

Viime vuonna (2008) kattoikkunan pellit siis jouduttiin vaihtamaan, koska ne olivat vasemmasta ja oikeasta päädystään rikki ja moneen ketaan paikkaillut. Nykyisen tiedon valossa nuo vauriot sopivat tulleiksi niin ikään lumen kolaamisesta.



Läntisellä tasaisella lappeella ruostevauriot ovat huomattavan vähäisiä ja muutamaa pellin keskellä olevaa vauriota lukuunottamatta ruostevauriot ovat saumoissa:

läntistä tasaista

Tämän päivän aikana kova tuuli teki työnteon haasteelliseksi:



purjeet

Myös pohjoisella lappeella on ruostevaurioita, mutta ainakin puolet harvemmassa kuin läntisellä lappeella:

pohjoinen lape 1

pohjoinen lape 2

pohjoinen lape 3

Pohjoisen lappeen oikeanpuoeisin valokuva löytyy täältä.

Näiltä ruostuneen aaltopellin alueelta löyty jälkiä pitkittäisestä hionnasta hiomapaperilla tmv. Mitään jälkiä uudesta ruosteensuojamaalista ei löytynyt. Todennäköisesti siis ruostevaurioita oli jo 1987, niistä ruoste on hiottu pois ja metallipaljaat pinnat on sitten peitetty bitumimaalilla, joka näyttää varsin hyvin suojanneen pintoja pahemmalta puhkimenemiseltä.

Se, että ruostevauriot paikantuvat aallonharjojen tienoille viittaa siihen, että alkuperäisenä naarmuuntumisen syynä ovat olleet lapetta pitkin valuva jää sekä mahdollinen lumen kolaus katolta alas.

Tällä pohjoisell alappeella bitumimaali oli säilynyt paksuna kerroksena.


Pohjoisella tasaisella lappeella on muutamia isompia ruosteläiskiä:

pohjoista tasaista lapetta






Iltaisin tuuli tyyntyy, liikenne rauhoittuu, kattopelti jäähtyy ja tuolloin liuotinpesu on turvallisinta.


18.8.2009



Eteläisen lappeen liuotinpesun viimeistelyä




Liuotinpesussa käytettyä tinneri kului yhteensä liki 600 litraa.





19.8.2009




Enää on jäljellä itäisen lappeen liuotinpesu.

Tästä valokuvasta näkyy, kuinka katolta syöksytorvea pitkin valuva maalijäte kerätään alapuolella odottavaan 1000 litran säilöön.


Itäisen lappeen vas laita

Itäisen lappeen kunto vaikuttaa olevan huomattavasti parempi kuin eteläisen ja etenkin läntisen lappeen kunto.


Pohjoisen itäienn nurkka

Tässä yllä vielä valokuva pohjoisen lappeen itäisestä kulmauksesta, joka ei ollut vielä liuotinpesty silloin kun katolla käytiin edellisen kerran kuvaamassa 17.8.2009.


Seuraavassa kuvat eteläisen lappeen kunnosta:

eteläinen1

Valokuvassa oikealla on eteläisen lappeen läntinen pääty. Huomataan, että se on muuta eteläistä lapetta ruostuneenpi. Syyt lienevät samat kuin läntisen lappeen kohdallakin kirjoitetut. Tässä lisäksi syynä todennäköiselle lumenkolaamiselle on ollut alapuolella sijaitseva myymäläpuodin porrastasanne, jonne ei ole haluttu tippuvan lunta asiakkaiden niskaan. Se, että muu osa eteläistä lapetta on näinkin hyvässä kunnossa johtunee siitä, että auringon lämmittämällä eteläisellä lappeella ja pihajulkisivulla lumenkolaamisen tarve on ollut vähäisempi kuin katujulkisivuilla. Pihan puoleisten sisäänkäyntien yllä on poirtaikkojen katot sekä eteläisen lappeen talotikkaat, jotka ovat toimineet ilmeisesti riittävinä lumiesteinä.


eteläinen2

eteläinen 3

eteläinen 4








20.8.2009:



Iltapäivällä 20.8.2009 itäinen jyrkkä lape oli liki kokonaan jo valmis.

Seuraavana työvaiheena on kuorujen pohjalla olevien suojapressujen poisto siten, että kourujen likaiset pressut eivät poistovaiheessa sotke rappauspintaa. Liuotinpesun viimeisenä vaiheena on räystäskourujen pystysuoran takaseinämän liuotinpesu.


21.8.2009


Räystäskourujen pohjilla olleet pressunsuikaleet on saatu poistettua:

läntisen räystään takaseinä



pohjoinen räystään takaseinä

Räystäiden takaseinien liuotinpesu on liki suurelta osin valmis:

koillinen räystään takaseinä


itäinen räystään takaseinä

eteläinen räystään takaseinä




26.8.2009




Katolle vuorokauden olleiden lämpötila-kosteus-antureiden vuorokausinauhoitusken perusteella arvioitin katon maalaamisen mahdollisuutta syksyn 2009 osalta.

ennustus

Tässä myös ennustus tulevan viikon säästä. Tässä ennustuksessa "torstain klo 15" suhteellinen kosteus on noin 70 % (eli parhaimmillaan ja matalimmillaan kyseisenä päivänä) ja ilman lämpötila on noin  +20 °C (eli parhaimmillaan ja korkeimmillaan kyseisenä päivänä). Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida kyseisen torstaipäivän soveltuvuutta peltikaton maalaukseen seuraavasti. Laitetaan ko. tiedot internet-linkin  www.vaisala.com/humiditycalculator/vaisala_humidity_calculator.html?lang=fin  kastepistelaskuriin:

kastepistelaskuri

Johtopäätöksenä on, että sääennustuksen mukaan torstaina 27.8.2009 klo 15 kastepiste on +14,365 °C. Kyseisellä hetkellä lämpötila on siis +5,635 °C (eli enemmän kuin vaaditut +3 °C) kastepisteen yläpuolella ja öljymaalaaminen ulkoilmassa metallipinnalle on periaatteessa mahdollista. Sääennustuksen perusteella on kuitenkin selvää, että näin hyviä maalauskelejä kyseisenä päivänä on ehkä vain yhden tunnin ajan ja tuolloinkin on olemassa pienen vesisateen uhka. Eli käytännössä kyseisenä torstaipäivänä metallipintoja ei ole syytä maalata ulkoilmassa.

Sääennustuksen perusteella on myös ilmeistä, että maalauskelejä ei ole myöhemminkään kyseisellä viikolla. Ilmiö johtuu loppukesän kosteasta ilmanalasta. Maalauskelit vuoden 2009 osalta ovat siis valitettavasti ja auttamattomasti ohi.

Töiden jatkamisen suhteen nähtiin neljä vaihtoehtoa:
 - Tulee yllättävä takakesä ja maalaustyöt saadaan tehtyä vuoden 2009 aikana.
 - Ruosteenpoisto ja paikkamaalaus tehdään nykyisen urakoitsijan toimesta heti alkukesästä 2010.
 - Ruosteenpoisto, paikkamaalaus ja ylimaalaus tehdään toisen urakoitsijan toimesta alkukesällä 2010
 - Ruosteenpoisto (ja mahdollisesti paikkamaalaus) tehdään nykyisen urakoitsijan toimesta, mutta maalausurakoitsijan valvonnassa alkukesällä 2010.


Torstai 27.8.2009

Työmaa siistittiin ja jää odottamaan alkukesää 2010 ja maalausta:

ita1

itä2

itä3


























SYPin talon katon ja viereisen talon katon värit ovat huomiotaherättävän samankaltaiset.




28.8.2009

Katon pintakäsittelytyöt vuoden 2009 osalta ovat päättyneet.

sumu
28.8.2009 sumuinen aamu klo 8.

Töiden keskeytymisen suhteen talven 2009/2010 ajaksi liittyy sekä hyviä että huonoja puolia:

Hyviä puolia
 - Maalaustöitä ei tehdä rajaolosuhteissa.
 - Mahdollisesti hyvä puoli on se, että nyt puhdistettu maalipinta saa hieman hilseillä ja kulua heikoilta ennen uudelleenmaalausta. Toisaalta Panu Kailan Talotohtori-kirjan sivulla 627 kerrotaan, että "Maalipölyn tarkka poistaminen ei ole välttämätöntä, sillä se seikoittuu uudelleenmaalauksessa pohjamaalin kanssa ... Varsinaista maalinpoistoa ei periteisessä öljymaalauksessa tarvita."
 - Todennäköisesti talven 2009/2010 aikana löydetään urakoitsija, jolla on kokemusta vesikattojen perinteisestä pellavaöljymaalauksesta ja joka ottaa maalatakseen koko katon, syöskytorvet, parvekkeenkaiteen, julkisivujen koristeet ja ikkunapellit.

Huonoja puolia
 - Huomattavat osat kattopinta-alaa jää nyt yhdeksi taveksi kokonaan ilman asianmukaista korroosiosuojaa.
 - Suunniteltuja koemaalauspintoja, niiden tarttuvuutta ja niiden värisävyä ei saatu arvioitavaksi ennen koko katon ylimaalausta. Ylimaalaus siis joudutaan 2010 tekemään hieman suunniteltua epävarmemmissa olosuhteissa.
 - Kalkkimaalauksen aloittaminen alkukesällä 2010 lykkääntyy, kun räystäskourut eivät ole vielä maalattuja.
 - Julkisivuremontin rakennuslupa todennäköisesti ehtii kulua umpeen ennen kuin julkisivut on saatu maalattua 2010. Sille siis joudutaan anomaan lisäaikaa.
 



        Muistilista  seuraavaa peltiremonttia varten       


Jos vanhoja saumoja avataan, niin ne on sulkemisen jälkeen välittömästi ruostesuojattava.

Ainakin tasaisen lappeen reiät on tinattava ja heti sen jälkeen ruostesuojattava.

Pankkisalin entisen huppumurin kohdalle tarvitaan peltipaikka.

Valmiikis varaosat syöksytorveen (pyöreään a neliskanttisen)

pohjoisen oike syöksytorven mutkan korjaus

Pohjoisen oikeanpuoleisen syöksytorven reiän paikkaus.

Pohjoisen oikeanpuoleisen syöksytorven puolivälin vuodon selvittely.

Printattuihin valokuviin on merkitty lisää huomioon otettavia kohtia.

Peltisepän on varauduttava aaltopeltien vaihtotarpeeseen, ainakin tehtävä suunnitelma sen varalle, miten niiden vaihto tehdään sitten kun tarvetta ilmenee. Otettava yös kantaa siihen, voiko tällaisia varaosapeltejä jo etukäteen maalata valmiiksi.

Peltisepältä kysytään ideaa paksujen luminietosten pudottamiseksi.

Valmistauduttava laittamaan katujulkisivuken kaltaiset lumiesteet ainakin eteläpäädyn myymäläpuodin porrastasanteen yläpuolelle.

Kattopollareiden hankinta ja asennus -harkinta.

Voiko kattoluukun nurkille tahdä jotain niin, että auottaessa se ei raapisi peltejä

Tarkistakaa, onko katonharjan pohjoispään tuenta kunnossa ja riittävä

Peltisepältä kysytään idea lumen pudottamiseksi katolta ilman että pellit naarmuuntuvat.

Valmistauduttava laittamaan samanlaiset lumiesteet pihajulkisivuille kuin onkatujulkisivuillakin - ainakin parvekeen päälle ja eteläiselle julkisivulle.

Seuraavassa muutamia valokuvia lisää:

länis

1. Vuotaako syöksytorvi vai valuttaako hammaslistan pelti vettä rappaukselle tällä kohdin.

2. Syöksyn mutkankohdalla on ammottava reikä ja väliaikainen paikka, joka täytyy korjata.

3. Pistemäisiä syöpymiä kourun alapinnalla.

pohjoinen lape

1.-3. tinattavia reikiä

4. aaltopellin syöpuneen alareunan korjaus. Katso lähikuva.

5. Onko näistä rautalangoista ja nauloista haittaa?

eteläinen lape

1. Naulanreiät vähintäänkin paikattava (tai piipunkannen vaihto. Ei kuitenkaanpiipun mun pelityksen vaihtoa)

2. Ilmeisesti kaltevuudet ovat sellaisia, että ne keräävät tähän vesilammikkoa

3. Vähintäänkin välipellin korjaus

4. Massanpoisto

5. Peltimiehenkittien kunnon tarkistus tästä kodasta ja vastaavista kohdista.

6. Miksi putkessa on tuolainen rosoinen leikkauspinta?

ruma putki

1. Tämä on maisemoitava paremmin.

itään

1. Aaltopellin alareuna on syöpyneenä noin 70 cm leveydeltä

2. Tarkista jalkarännin pitävyys

3. Tarkista pystysuoran pellin saumojen ja tippanokan toimivuus.

4. Harkitse metallikoristeiden kiinnittämistä alkuperäiseen tapaan tinaamalla

etelään

1. Tarkista, että tikkaat eivät vaurioita kattoa

2. Tarkista jalkarännin kunto

länteen

1. Lyhdyn ruostunut helma korjattava

2. Tolpan yläpäähäntehtävä helmapelti

3. Ikkunapellin vas päädyn päätypelti irronnut kattoremontissa 2009 ja tämä korjattava.



piiput eriparia

Läntisen vasemman nurkkapiipun kylki harkittava korjata perinteiseen tapaan.


yksityiskohta

Pohjoisen räystäskourun alapuolisten reikien tilan arvointi ja mahdollinen korjaus.


koristepellin kiinnitystä

Piipunkoristeiden tinakiinnittämisen harkinta.


lounainen piipunkansi

Lounaisen nurkkapiipun kansi on paikoin lommoilla ja sadevesi jää sinne makaamaan. Näiden rapakoiden kohdille ilmaantui ruosteläikkä heti kuivajääpuhalluksen jälkeen, joten on oletettavaa, että bitumimaali on varsin hyvin suojannut myös sellaisia kohtia, joista sinkitys oli kulunut pois jo 1987.

Lounaisen nurkkapiipun päälle hakattujen naulojen poistaminen ja reikien tukkiminen.


Puhki syöpynyttä aaltopeltiä.

Itäisen kourun syöpymien korjaaminen.






huippuimurin piippu

Itäisellä lappeella olevan huippuimurin poistoilmaventtiilin kannen läntinen neljännes on lommolla ja vesi jää siihen makaamaan.






Itäisen tasaisen lappeen pohjoispässä on muutamia niittejä, jotka poistettakoon ja reiät paikattakoon.




        Muistilista vesikaton huoltosuunnitelmaa varten       

Hyvän malli tulevaa värin sekoittamista varten saa myös sivelemällä näytettä lasin pinnalle. Lasia vasten oleva pinta säilyy pitkään muuttumattomana ja sen väri näkyy hyvin lasin läpi. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 632]



        Lämpimät kiitokset       


 - Perhe ja ystävät
 - Museovirasto
 - Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskuksen arkkitehti Raimo Tikka [RT]
 - P. Oy, S. L., työnjohtaja K. R., työntekijät A. M., R. R., Juhani Niemi, Tapio Pirnes ja Mika Tuominen.
 - Arkkitehti Valter Thomé, rakennusmestari J. E. Stolt sekä peltiseppä Konstantin Herman Myllykorpi.


 - Mittauspiirustukset, Oulun Yliopisto Arkkitehtuurin osasto, arkkitehtuurin historian laboratorio.
 - Museoviraston kuva-arkisto, Sirkku Dölle
 - Matti Haapakoski Ky, kattomaalari Matti Haapakoski
 - Kattotutka Oy, aluepäällikkö Risto Inkeroinen
 - arkkitehti T. K.
 - K. F. S. Oy, P. K. ja P. R.
 - Arkkitehtitoimisto Vauhtiviiva Oy:n Jyri Kotilainen
 - Pohjois-Pohjanmaan Museon rakennustutkija Pasi Kovalainen
 - Valtapinnoite Oy, Jari Laaksonen
 - Raahen seurakunnan rakennusmestari Raimo Juntunen
 - Kattotutka Oy, aluepäällikkö Eero Lahtinen
 - Peltiseppä Jukka-Pekka Mikkilä
 - Julkisivuremontin valvoja RI Timo Mähönen
 - L. K. Oy, P. N.
 - Mallipuuseppä K. N.
 - Sanomalehti Raahelaisen toimittaja Miina Ojanperä
 - Julkisivuremontin pääsuunnittelija, arkkitehti Juha Pasanen, Vauhtiviiva Oy
 - Polarpinnoitus Oy, Jari Kukkonen ja Jukka Jokipii.
 - Pohjois-Pohjanmaan ympäristökseskuksen alueidenkäytön osaston osastopäällikkö Liisa Koski-Ahonen ja arkkitehti Hilkka Lempiäinen.
 - S:n m. Ky, M. S.
 - Nordean pankkimuseon apulaisjohtaja Tuula Salo
 - A. Oy:n J. S.
  - Veli Seppä Oy, Veli Seppä, Antti Niskakangas ja Aki Niemikorpi.
 - Toimitusjohtaja Kari V.
 - Kiratek Oy:n laboratoriojohtaja Seppo Suoperä.
 - Museoviraston avustuksen valvoja, Pohjois-Pohjanmaan Museon rakennustutkija Juhani Turpeinen
 - Raahen museon johtaja Eija Turunen
 - J. Oy M. V.
 - WIBO Färg AB
 - Vuokralainen WTF Design Oy



        Käytetyt lähteet tärkeysjärjestyksessä        


 - Inventoitiaineisto
 - Alkuperäinen työseloste
 - Alkuperäiset rakennuslupapiirustukset
 - Toiminnassa noudatetaan vakuutusyhtiöiden ohjeita rakennus- ja korjaustöiden tekemisestä, kattotulitöiden tekemisestä,  sähköpalojen torjunnasta ja tuhopolttojen torjunnasta.
 - internet
 - sähköpostikirjeenvaihto Pohjois-pohjanmaan Korjausrakentamiskeskuksen arkkitehti Raimo Tikan kanssa [RT]
 - Museoviraston korjauskortti Peltikaton maalaus.
 - Hilaristikkotesti
 - WIBO Rostskyddsfärg Arbetsbeskrivning  http://www.linoljefarg.se/Arbetsbeskrivningar/arb.nyprod.utv/Arbetsbeskrivningar/027.NYROSTUTV.pdf
 - WIBO Rostskydd Varuinformationsblad  http://www.linoljefarg.se/Miljoinfo/16-p/M%E5leriprodukter/Rostskyddsf%E4rg.PDF
  - Taito Ahonen, Kalevi Järvinen, Eero Laeslehto: Maalaustyöt 2. Kattojen, seinien, ikkunoiden ja ovien maalaustyöt. Rakentajain kustannus Oy. Helsinki 1987.
 - Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki 1990.
 - NCS-värikartta
 - Karin Fridell Anter, Åke Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Teoksen tärkein anti on vastaus kysymykseen: Miksi maalattu talo näyttää erilaiselta kuin kaupan värinäyte? Anter teki vuonna 1999 satoja tutkimuksia ja löysi tähän ilmiöön selviä lainalaisuuksia. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Suomentajan esipuhe]
 - Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003.
 - RYS-9 1988 ja kuluttajansuojalaki
 - Pentti Pietarila: Rakennusten värit ja koristetyylit. Tikkurila Paints Oy 2004.
 - Göran Gudmundsson: Tips och råd om byggnadrsvård. 2008
 - 7 vrk sääennustusten seuraamiseen ja lähipäivien maalauskelien arvioimiseen  www.farmit.net  -internetsivusto. Apua oli myös YLEn ja mtv3:n sääennustuksista.
 - NCS Finland -internetsivusto
 - http://www.lansmuseum.a.se/byggnadsvard/index.html

 - Muiden käytettävien maalinpoistoaineiden, liuottimien, pesuaineiden, öljyjen, pohjamaalien ja maalien tuoteselosteet.
 - Museoviraston korjauskortti "Öljymaali" soveltuvilta osin  http://www.nba.fi/tiedostot/bd127e2c.pdf
 - Immonen, Råman "Maalatun julkisvun kesto" -kirja soveltuvilta osin ja sinkityn teräsohutlevin maalaukseen liityen.
 - MaalausRYL 2001





        Suunnittelutyössä käytetyt ohjelmistot tärkeysjärjestyksessä        



 - SeaMonkey Mail -sähköpostiohjelma
 - SeaMonkey Composer -internetsivujen teko-ohjelma
 - SeaMonkey Navifator -internetselain
 - Matkapuhelimen sähköinen muistikirja
 - GIMP-kuvankäsittelyohjelma
 - Vaisala Humidity Calculator -kastepistelaskuri
 - OpenOffice-toimisto-ohjelma
 - ProgeCAD 2008 (NCS värikolmion ja väriympyrän piirtäminen)





        Opiksi otettua       

 - On tärkeää, että urakkasopimus tehään kirjallisena, yksityiskohtaisena ja alistetaan RYS 9-1988:aan ja kuluttajansuojalakiin. Maksutaulukko on mietittävä huolillisesti niin, että se on sekä reilu, että myö motivoi toimeksiantajaa ja toimeksisaajaa tekemään työn kunnialla loppuun.
 - Olisi opittava vetämään näitä projektejaja urakoita jotenkin siten, ettäne eivät stressaa liiaksi vapaa-aikaa ja kiristä perhe-elämää. Se on kyllä vaikeaa, kun projekti natisee yksityistalouden kantokyvyn äärirajoilla ja kun toimeksiantaja tapaa aina tehdä entisöintityötä suuremalla pieteetillä kuin toimeksisaajat.
 - Projektin alullesaattaminen kysyy voimia ja urakan alettua on annettava itselle lupa levähtää ja jättää urakka tekijän käsiin.
 - Telinevuokraamoiden päivävuokrissa on järkyttävn suuret katteet, eikä niille vuokraustoiminta ehkä edes 75 % alennuksella ole vielä tappiollista.
 - On opittava löytämään edullista ja riittävän luotettavaa/työteliästä paikallista aputyövoimaa.
 - Ammattimaisen sävyttäjän tai värituunnittelijan käyttö olisi tuskin vienyt lähemmäs alkuperäistä sävyä, mutta olisi antanhut ehkä esteettisesti paremman kokonaislopputuloksen ja olisi ehdottomasti säästänyt toimeksiantajan tiedon (ja tiedonpuutteen) tuskalta ja (ehkä mielivaltaisestikin valittuun lopulliseen sävyyn) olisi voinut suhtautua myöhemmin rauhallisemmin mielin.
 - Katon sävyn tummuus johtuu paljolti siitä, että vierailijat oudoksuivat vaaleaa katon sävyä. Tuossa vaiheessa en ollut perehtynyt vaaleanruskeiden kattojen arkkitehtuuriin. Tuo ulkopuolisten tuomio kaikui korvissani pitkään, yhä vieläkin, vaikka alkuperäisten peliten värisävyn perusteella tiesin, että tuo sävy oli ehdottoman alkuperäinen (joskin haalistunut) sävy.
 - Kun kattoa (toivottavasti) maalataan vain 30 vuoden välein,niin käytännössä yksityishenkilö on näissä urakoissa aina ensikertalainen ja valitettavasti tämä ensikertalainen on usein ainoa taho, jonka intresseissä on vuosikymmeninen katon kesto. Suunnittelijat säillyvät perinnemaalausta, lymyävät ja etsivät suojaa RT-korttien ja SFS-standardien takaa. Maalinvalmistajan itntresseissä ei missään nimessä ole 30 vuotta kestävä kattomaali. Urakoitsijalle riittää juuri-ja-juuri takuuajan kestävä välttävänänäköinen pinta.
 - Kirjallisuudessa puhutaan vanhoista kädentaitajista, jotka vielä muistavat perinnemaalauksen aikaiauden. Nykyään kun tapaat eläkeikaa kolkuttelevan amattilaisen, kuvittelet läytäneesi tällaisen perinnakäsityön taitajan. On kuitenkin ymmärrettävä, että kirjojen kirjoittamisesta on kulunut aikaa sen verran, että nykyään tällaiset eläkeikää lähentelevät konkarit ovat juuri niitä 1950-1970 -lukujen surkeiden rakennusvuosikymentenenkasvatteja. Tosiasialliset perinnekäsityön vanhat taitajat koputtelevat jo arkunkansia.
 - Kemikaalien säilytykseen ja rakennusjätteen lajitteluun tulee aina kiinittää enemmän huomiota.
 - Jos urakoisijan työntekijät peseytyvät talolla, niin sauna on toki laitettava toimintakuntoon.





Muutamia linkkejä ei enää ole näissä tuoreimmissa versiossa:

Sivustolla kerrottiin vielä 15.7.2009 saakka vuoden 2008 lateksimaalien koemaalauspinnoista. Versiosta 19.7.2009 lähtien tämä osuus on kuitenkin poistettu, koska lateksimaalin käyttöön ei lopulta päädytty. Versio 15.7.2007 on kuitenkin  vielä edelleen yhteistyötahojen tiedossa.

Sivustolla esiteltiin vielä 19.7.2009 nykyisen maalaustyöohjeen vanhentunut luonnos. Tästä uudemmasta versiosta tämä osuus kuitenkin on poistettu, koska sama asia käy ilmi tuoreestakin maalaustyöohjeesta. Versio 19.7.2009 on kuitenkin vielä edelleen yhteistyötahojen tiedossa







Maalaustyöselityksen versio 19.7.2009. Liosäyskiä 16.8.2009

Maalauksen uusimisessa ei siis saisi tarpeettomastii hävittää tätä seinän maalikerroksiin kätkettyä tietoa. Jos tekniset edellytykset vanhojen maalikerrosten säilyttämiseen ovat olemassa, tähän on myös pyrittävä. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 568]

Jos taas maali joudutaan poistamaan pohjia myöten, siitä on talletettava riittävät näytteet, vaikka niiden tutkimiseen ei sillä hetkellä olisi mahdollisuutta. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 568]

Öljylakat valmistettiin keittämällä pellavaöljyssä luonnonhartsia, siis hienoa pihkaa, josta tärpätt on poistettu ... Alkydi on 1927 keksitty synteettinen hartsi eli muovi .. Alkydiöljymaali on oikeastaan öljymaalin seuraaja. Sen sideaineena on alkydillä modifioitu öljy. Alkydiöljymaali on oma maalityyppinsä, ja on harhaanjohtavaa nimittää sitä öljymaaliksi. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 618-619]

Erittäin suuri merkitys on maalin vanhenemisominaisuuksilla; repeilevä pinta on kauhistus, olipa se minkä värinen tahansa. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 545]

Lujan maalin kuvitellaan antavan turvaa ymmärtämättä, että maali ei saisi koskaan olla pohjaansa lujempaa. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 547]

Jokainen taloaan maalaava haluaisi saada aikaan mahdollisimman pitkäikäisen pinnan. Ulkomaalaus on kuitenkin aina tietyllä tavalla väliaikainen ratkaisu; maalaus joudutaan ennemmin tai myöhemmin uusimaan. Oikeastaan paljon tärkeämpää kuin se miltä pinta näyttää vastamalattuna on se, miten maali muuttuu vuosien mittaan. Ihanteellinen maalipinta vanhenee kauttaaltaan tasaisesti, kunnes maalin tähteet voidaan harjata pois ja uusintamaalaus on yhtävaivatonta kuin uuden pinnan maalaus. Päinvastainen ja epätoivottavin on maali, joka vanhenee repeilemällä mutta jota ei saa poistetuksi maalattua pintaa tuhoamatta. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 549]

Vanheneminen vaikuttaa luonnolisesti myös ulkonäköön. Kaunis ulkonäkö on maalauksen päätavoite ja ulkonäön rappeuduttua tarvitaan uusintamaalaus. Pysyvä värisävy ja tasainen kuluminen tietävät maalille pitkää ikää, kun taas kovana säilyvä mutta repeilevä pinta on heti ruman näköinen. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 549]

Kirjallinen, tarkkaan työselostukseen perustuva sopimus on välttämätön erimielisyyksien ratkaisemiseksi! ... Vertailukelpoisten tarjousten saamiseksi useammalta eri maalarilta vaatii myös täsmällisien tuotenimien käyttämistä. Jos maalari haluaa käyttää toista maalimerkkiä, voidaan siitä erikseen neuvotella ja sopia. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 551]

Takuukysymykset ovat hankalia. Otetaan esimerkiksi peltikatto, josta maali hilseilee paikoitellen väärän käsittelyn seurauksena. Urakoitsija paikkaa vuoden kuluttua hilseilleet kohdat samalla virheellisellä maalilla ja takuu päättyy siihen - mutta hilseily jatkuu. Jos taas suunnittelija on tehnyt väärän valinnan, hänen vastuunsa on korkeintaan suunnittelupalkkion suuruinen. Maalitehdas ei käytännössä vastaa juuri mistään. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 551-552]











Luonnostelua pellavaöljymaalauksesta kertovaan osioon:



Öljymaalit väistyivät 1950-luvulla alkydiöljymaalien tieltä ja 1970-luvun lopulla tehtiin päätös lopettaa öljymaalien valmistus Suomessa. "Öljymaalin aika on ohi!" julistvat maalitehtaiden mainokset lehdissä. Maalausten epäonnistuminen toi kuitenkin öljymaalin takaisin, ja nykyisin öljymaali on varsinkin korjausrakentamisessa vahvoilla. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 618]

Öljymaalilla tarkoitetaan maalia, jossa sideaineena on jokin kuivuva öljy. Rakennusten maalauksessa tämä on pellavaöljyä. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 618]

Pellavaöljymolekyyli
Pellavaöljymaali muodostuu kolmesta pitkästä hiilivetyketjusta. Näissä ketjuissa on tyydyttämättömiä atomeja, jotka ovat valmiita muodostamaan sidoksen ilman hapen kanssa. Tyydyttämättömys ilmenee hiliatomien välisinä kaksoissidoksina, joista toinen on valmiina tarttumaan happeen. Happi puolestaan voi muodostaa kaksi sidosta, ja näin happiatomi liittää solmuna kaksi hiilivetyketjua yhteen. Kun pitkät notkeat nestemäiset molekyylit sitoutuvat hapen välityksellä toisiinsa, öljy jäykistyy lopulta kiinteäksi eli maali kuivuu. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 622]

(Pellavaöljy)maali turpoaa kuivuessaan huomattavasti, noin 15.%. Tästä on seurauksena öljymaalin erinomainen kiinnittyminen alustaansa ... Pintaan sivelty öljymaali tunkeutuu turvotessaan tehokkaasti kaikkiin  alustan koloihin, ja näin öljymaali tarttuu lujasti peltikattoonkin puupinnasta puhumattakaan. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 622]

Öljymaali ei siis kiristy kalvoksi kuivuessaan niin kuin tekevät liuotinta menettävät maalit kuten liimamaali ja lateksi. Tämän vuoksi kinteän lateksin päälle voi turvallisesti maalata öljyllä, kun taas uudet lateksisivelyt saattavat kiristää vanhan pohjasta irti. Toisin sanoen myös lateksin uudelleenmaalamiseen on paras ratkaisu öljymaali. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 623]

seuraus tilavuuden kasvamisesta on öljymaalin taipumus rypistyä. Jos maalikerros on paksu, se ei turvotessan pysy enää sileänä vaan rypistyy kuin pyykkärin sormet. Sen vuoksi öljymaalia ei pitäisi sivellä ohuelti; jos halutaan paksu kerros, on tehtävä useita ohuita sivelyjä päällekäin. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 623]

Koska öljy kuivuu ilman vaikutuksesta, prosessi tapahtuu ensin pinnalla ja etenee siten kiinteytyneen pintaosan läpi hitaasti sisäänpäin. Mitä paksumpi maali, sitä kauemmin sen läpikotainen kuivuminen kestää. Kun maali on pinnaltaan kovettunut, sanotaan sen olevan pölykuiva. Sellaista ei vielä saa maalata uudelleen. Vaarana on, että uusi kerros sivellään liian aikaisin päälle, vaikka vasta pinta on kovettunut. Pohjan kuivuminen siirtyy silloin yhä kauemmaksi, sillä pintasivelyn on kuivuttavaensin ilmaa läpäiseväksi. Kun alinna oleva maali vihdoinkin kuivuu ja samalla laajenee, se repii jo kovettuneen pintamaalin halkeamille. Näin syntyy ns. krokotiilipinta. Maalarit kokeilevatkin öljymaalin kuivumista peukalolla: peukalo painetaan lujasti pintaan ja sitä kieretään. Jos maali on pohjasta vielä märkää, pintakalvo rypistyy irti peukalon alla, mutta kuiva maali pysyy ehjänä. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 624]

Sää vaikuttaa luonnollisesti kuivumisaikaan. Lämpimyys ja valoisuus  jouduttavat ja koleus ja hämäryys hidastavat prosessia. Myös maalissa olevat pigmentit vaikuttavat maalin kuivumiseen. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että tummat pigmentit vaativat noin kaksi kertaa pitemmän kuivumisajan kuin vaaleat. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 626]

Peltikattomaalina öljymaali toimii erinomaisesti, koska se turpoaa kuivuessaan ja kiinnittyy siten tiukasti alustaansa. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 627]

Hyväkuntoinen alkydiöljymaali ja lateksimaali puhdistetaan kuten kiinteä öljymaali. kuiriutuvassa pinnassa joudutaan yleensä täydelliseen maalinpoistoon. Öljymaali on paras ratkaisu myös muovimaalen uudelleenmaalaukseen, koska se kuivuessaan turpoaa eikä pyri kiristämään alla olevaa maalia pohjastaan irti. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 627]

Öljymaalilla on eräs vaarallinen ominaisuus. Painon alle joutunut öljyinen trasseli tai paperi alkaa kuumentua niin rajusti, että se voi sytyttää talon palamaan. Maalitahraiset rievut ja paperit on muistettava heittää peltitynnyriin, tai ne kuivattava avoimessa paikassa. Vain puristukseen joutuminen käynnistää reaktion tuoreessa öljyssä; astiassa oleva tai kuivunut öljy ei siis syty itsestään, ei myöskään pöydälle jätetty öljyinen sivellin. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 627]

Jotkut vanhat maalarit sanovat, että maalauksen onnistuminen riippuu puoleksi maalista ja puoleksi työstä. Varsinkin öljymaali on sudittava kunnolla pintaan. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 636]

Öljymaali on aina sekoitettava huolellisesti ennen käyttöä, koska pigmentti vajoaa vähitellen astian pohjalle. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 636]

Kattomaali on levitettävä siveltimellä. Maalin levittäminen telalla on työtapavirhe. Telattu pinta syöpyy puhki reikäiseksi. Mysökään ruiskuttaminen ei anna hyvää tulosta. [Museoviraston korjauskortti "Peltikaton maalaus" s. 6]

Ammattimies käyttää rengassivellintä, jolla maalin saa helposti levitettyä ohuena kerroksena. Sivellin pyörähtelee kädessä maalatessa. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 636]

Uusi halpa sivellin kannattaa panna aluksi veteen likoamaan, jolloin puutappi turpoaa eivätkä harjakset irtoa maaliin. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 637]

Paras maalinsekoittaja on litteä pystyyn käännetyin hampain varustettu levy, jolla pystyy sekoittamaan vaikka parin sentin maalikerroksenpurkin pohjalla. Sähköporassa pitää olla portaaton nopeudensäädin, jolloin maalia voi aluksi sekoittaa hyvin hitain kierroksin. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 637]

Poran pyörimissuunta asennetaan siten, että sekoitin kehittää alaspäin painuvan pyörteen. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 636]

Maalia otettaessa vain siveltimen kärki kastetaan maaliin. Sitten sivellin käännetään hetkeksii ylöspäin, ettei maali tipu harjaksista. On kömpelöä pyyhkiä liika maali astan reunoihin. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 637]

(Mestarit) puhuvat ranneohennuksesta: maalia ei pidä ohentaa liuottimella vaan rannetta käyttämällä. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 637]

Siveltimestä maali puhdistetaan tuoreena tärpätillä, jonka jälkeen työkalu pestään lämpimällä saippuavededllä. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 637]

Siveltimet on helpoita säilyttää työn aikana vesiastiassa, sillä vesi estää öljyn hapettumisen. Kun työ on valmis, siveltimet on parasta puhdistaa maalista. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 639]

Rengassivellin on ontto eli sen keskelle jää tyhjä alue. Näin maalia ei tule liian paljon kerralla. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 640]

Sana kuivuminen kuulostaa siltä kuin maalista haihtuisi vettä; näinhän pyykkikin kuivuu ... Perinteisen öljymaalin kuivuessa mitään ei haihdu, maali päinvastoin ottaa ilmasta happea. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 5]

"Liuotinvapaista" maaleista puhuttaessa ajatellaan tavallisesti sellaisia, joissa liuottimena on vesi. Kuitenkin vain perinteinen öljymaali on liuotinvapaa; siinä ei ole mitään liuotinta, ei edes vettä. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 544]

Liuotin-sana on saanut epäterveellisen leiman, koska sillä on tarkoitettu lakkabensiiniä ja muita samantapaisia myrkyllisiä hiilivetyjä sisältäviä haihtuvia nesteitä. Tällaiset liuottimet ovatkin epäterveellisiä maalarille, mutta eivät enää talon asukkaile; liottimethan häviävät maalista pois. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 544]



itä1

itä2


itä 3

itä 4

itä5

itä6

itä 7

itä tasainen 1


itä tasainen 2

itä tasainen 3

itä tasainen

itä tasainen  viimeinen