Johtokunnanhuoneen restaurointi        

Seuraavassa esitetään johtokunnanhuoneen restaurointipäiväkirja.

Tämän huoneen piirustukset, huonekortti, julkisivukortti, tarkempi sisätilojen väri-inventointi, tarkempi lattiarakenteiden inventointi ja restauroinnin yleiset periaatteet on esitetty toisaalla.



LÄHIAIKOJEN TÖITÄ

- Ylemmän kerroksen lämmitysputkien pitävyyden tarkistus
 - Ikkunakarmien kadunpuoleisten osien restaurointi kesällä 2007.
 - Alkuperäisten ikkunapenkkien päälle asetettujen levyjen ja listojen poistamisen harkinta
 - Sähkötöiden suunnittelu
 - Äänieristyksen varmistaminen
 - Uusien ilmastointiaukkojen puhkaiseminen huoneen itäseinän katonrajaan (LVI-suunnittelija Jouko Taskisen, Arkkitehtitoimisto Vauhtiviiva Oy:n ja Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskuksen suunnittelemalla tavalla)
 - Eteiseen vievän oviaukon yläpuolelta haljenneen tiiliseinän tuenta ja korjaus
 - Lattian hionta (tmi Lattiatyö Mauno Räihän toimesta)
 - Lattian spaklaus
 - Lattian petsaus erikoismaalari Katja Aaltosen määrittämällä sävyllä
 - Lattian lakkaus
 - Sisustussuunnittelu (Arkkitehtitoimisto Vauhtiviiva Oy:n ja tulevan vuokralaisen toimesta)
 - Jalkalistojen suunnittelu ja teettäminen
 - Verhojen ripustusmenetelmän suunnittelu ja toteuttaminen.
 - Mahdollisetn lämpölasielementtien teettämisen harkinta ja kiinnittämisen suunnittelu sekä toteutus.
 - Uusvanhan puuoven suunnittelu ainakin länsiseinälle.
 - Pankkisalin eteisen ja tuulikaapin restaurointi.
 - Pankkisalin puoleisen seinän oven ja sisäikkunan rekonstruiunnen harkinta.
 - Alakerran ilmanvaihdon käyttöönotto
 - Pääsisäänkäynnin vinksallaan olevien kiviportaiden purkaminen, puhdistus ja uudelleenkokoaminen (Kivikymppi Oy:n toimesta)
 - Katon ja seinien rappausvaurioiden korrjaus.
 - Vanhan maalipinnan käsittely uudelleenmaalaustavarten.
 - Katon ja seinien maalaaminen alkuperäisen värisiksi.




JOHTOKUNNANHUONEEN HISTORIAA

maalaaminen

Johtokunnanhuone

Mauno Viinikka
Nordean pankkimuseon kokoelmista. 11.5.1956.
Kuvassa vasemmalta oikealle valvojat nimismies V.H., kaupunginlääkäri T.K., apteekkari V.M., maanviljelijä J.P. sekä konttorin johtaja Mauno Viinikka.



Kuva pankkisalista 7.7.1951. Salin takaosassa näkyy avoin lasiillinen väliovi johtokunnanhuoneeseen.












JO TEHTYJÄ TÖITÄ


Johtokunnanhuoneen luoteisnurkan alkutilanne kesällä 2006. Vasemmalla ovi eteiseen. Oviaukon yläpuolella näkyy haljennutta rappausta. Katossa on 1960-luvun muotoilun maineikkaita Orno-valaisimia. Oikeanpuoleisen ikkunan takana Koulukatua ja ankea näköala vastapäisen talon tiiliseinään. Vasemmanpuoleisesta ikkunasta näkyy Koulukadun ja Kirkkokadun risteys. Ikkunat ovat alkuperäiset, jopa joitakin alkuperäisiä (huomattavan suurikokoisia) puhallettuja laseja on säilyneenä. Sisäpokien sivuilla keskellä näkyvät kahvat helpottavat ikkunoiden aukaisua, mutta eivät ole alkuperäisiä. Ne ovat myös hieman leveitä suhteessa pokapuun profiiliin. Lämpöpatterit lienee asennettu joskus 1930-luvulla. Alkuperäiset ikkunapenkit on reunustettu puulistalla ja päällystetty kiiltävällä tummalla levyllä. Kaiken kaikkiaan siisti ja varsin moitteettomassa kunnossa oleva huone. Onkin melkoinen haaste tehdä tästä huoneesta jollain tavalla parempi.



Johtokunnanhuoneen kaakkoisnurkan alkutilanne kesällä 2006. Vasemmalla oviaukko entiseen henkilökunnan aamiaishuoneeseen. Kellarista löytyi oviaukon ovi, joskaan se ei ole alkuperäinen. Lukko- ja avainpalvelu Flink teki oven lukkoon avaimen. Alkuperäinen oviaukko näyttäisi olleen hieman nykyistä korkeampi ja leveämpi. Oikealla ovi entiseen kassaholviin. Oikealla oviaukon takana näkyy kassaholvin seinustalla makaava kassaholvin alkuperäinen ovi (se nostettiin takaisin paikoilleen joulukuussa 2006). Ilmanvaihtoputkien takia katto on laskettu noin puolella metrillä. Kuvassa vasemmalla ylhäällä poistoilmaventtiili. Katossa yksi huoneen neljästä Orno 24-281 -valaisimesta. Valaisimen tällä puolella on Sordino-kattolevyjä. Levyt on mainittu jo 1964 piirustuksessa, mikä oli tärkeä tieto, sillä 1967 lähtien levyt sisälsivät asbestia. Valaisimen ja peräseinän välissä on styrox-levyjä. Näitä ei ole mainittu 1964 piirustuksissa. Styroxlevyjen ilmaantuminen saattaa liittyä johonkin vanhaan kosteusvaurioon, josta on merkkejä lasketun katon yläpuolisessa seinässä, huoneen koillisnurkassa. Tätä käsitystä vahvistaa se, että Sordino-levyissä oli homeen haju ja myös yläpuolisen kaksiohuoneen lattiarakenteissa on lievä homeen tuoksahdus. Sordino-levyissä sopisi olemaan esimerkiksi jotain penicillus-lajiketta ja/tai asperfillus versicoloria.



Erikoismaalari Katja Aaltonen määritti johtokunnanhuoneen, pankkisalin ja (tässä) pääsisäänkäynnin eteisen alkuperäisen värimaailman.



Lattiasta löytyneet kerrokset, pinnalta pohjaa kohden lueteltuina:
1)  (Kuvassa vasemmalla) vaaleanharmaita 30x30 cm muovilaattoja, joissa tummemmanharmaita itä-länsisuuntaisia epätarkkarajaisia vajaa 1 cm levyisiä viiruja. Todennäköisesti vuodelta 1979.
2)  Vaaleanruskea ohut liimakerros. (Pystysuorat hennot rannut lastulevyn pinnassa)
3)  12 mm lastulevy joka on kiinnitetty alempiin kerroksiin hieman kierteisillä 2 tuuman nauloilla
4)  (Kuvassa keskellä) 4-5 mm paksu punertavanmustanruskea karvalankamatto. Todennäköisesti 1970-luvulta.
5)  Liimakerros
6)  9 mm paksu (edellistä huokoisempi) lastulevy, joka on  kiinnitetty alempiin kerroksiin (kierteettömillä) 2 tuuman nauloilla
7)  Hammaslastalla levitetty punertavanruskea liima (näkyy alemmassa kuvassa)
8)  Valkea 1-2 mm (ilmeisesti) tasoite (kuvassa oikealla)
9) Lakkakerros (kuvassa oikealla ylhäällä). Todennäköisesti uusittu ainakin 1930-luvulla.
10)  (Kuvassa oikealla ylhäällä) ruskeaa (ilmeisesti) petsiä. Alkuperäiset osat vuodelta 1914, nuoremmat osat todennäköisesti 1930-luvulta. Vuodelta 1915 peräisin olevan alkuperäisen työohjeen mukaan: "Kaikki puulattiat pohjustetaan, spaklataan, maalataan läpikuultavalla värillä ja lakataan. Niitä ei saa peittää linoleumilla ennen puoleentoista vuoteen talon valmistumisesta. Linoleumimatot eivät kuulu urakkaan."
11)  (Kuvassa oikealla keskellä sekä allaolevassa kuvassa) 1,5x4 tuuman pohjois-eteläsuuntainen pontattu mäntylautalattia. Alkuperäiset osat vuodelta 1915, nuoremmat osat todennäköisesti 1930-luvulta.
12)  Rossipohja (ei näkyy alemmassa kuvassa). Vuodelta 1914.


Johtokunnanhuoneen lattian länsipääty. Lattiaa jouduttiin hieman purkamaan, jotta alkuperäisen ponttilaudan profiili saataisiin mitattua. Kuvassa etualalla näkyy rossipohja. Kuvassa keskellä lattiaa kannattelevia niskoja. Huoneen lounaisnurkan kakluunin poistamisen ja keskuslämmitysputkien asentamisen yhteydessä lattiaan oli alkuperäisten 1,5x4 tuuman mäntyponttilautojen sekaan tehty paikkauksia kapeammalla mäntyponttilaudalla (jollaisesta esimerkki kahdessa seuraavassa kuvassa).


Sama reikä lattiassa, ylhäältä kuvattuna. Kuvan vasemman laidan kaksi keskuslämmitysputkea kääntyvät heti lattian alla ensin oikealle (itään) ja toinen niistä kääntyy hetimiten kuvan alareunaa kohden (etelään).


Mallikappaleiksi otetuista ponttilaudoista sahattiin poikkileikkaukset muhoslaisessa Tillman Oy:ssä, joka on erikoistunut korkealaatuisen ja mittojen mukaan tilatun erikoiskuivatun erikoishöylätavaran valmistamiseen..


Johtokunnanhuoneen lattiasta puuttuvan laudoituksen mäntyponttilaudat höylättiin ranualaisesta tiheäsyisestä EM-luokan pintalaudasta. Säteittäin sahattua punahonkaa ei ollut saatavilla. Suomessa ei  myöskään ole enää saatavissa aivan yhtä tiheäsyistä lattialautaa, kuin mitä johtokunnanhuoneessa alunperin. Kuvassa oikealla ylhäällä mallikappale johtokunnanhuoneen lattian (alkuperäistä) kapeammista ponttilaudoista.


Valmiit ponttilaudat siirrettiin Raaheen. Varastoinnin aikana loppukesän ilman suhteellinen kosteus nousi varsin huomattavasti, 40:stä 70:een prosenttiin.


Rakennuksen kiinteistöhuollon hoitaa Veli Seppä Oy. Sen henkilökunnalta sujuvat myös kirvesmies- ja puusepäntyöt. Tässä Veli Seppä itse, asettamassa mäntyponttilautoja paikoilleen.  





Laskettu katto purettiin. Rakenteet olivat vuosikymmenien saatossa pölyyntyneet ja P3-hengityssuojain oli tarpeeseen. Kuvan alanurkissa näkyy Sordino-kattolevyjä. Ne on mainittu jo 1964 piirustuksissa, mikä oli tärkeä tieto, sillä 1967 jälkeen valmistetuissa Sordino-levyissä oli asbestia. Laskettua kattoa kannatelleiden puurakenteiden takana näkyy tuloilmahormeja ja kuvassa oikealla johtokunnanhuoneen tuloilmaventtiili. Kuvassa ylhäällä, lautojen välissä, alkuperäistä kattoa.

Restauroitavan huoneen mittasuhteet käyvät ilmi seuraavista kuvista. Purkujätteet kuljetetaan kaatopaikalle heti kun Koulukadun tieremontti on valmis (ja kun jätteet voidaan heittää ikkuna-aukon kautta siirtolavalle).


Johtokunnanhuone syyskuussa 2006. Peräseinän katonrajassa vasemmalla näkyy kellastunutta maalia. Näillä kohdin yläpuolella on toisen kerroksen kaksion itäisen huoneen lämpöpatteri, jonka putket on tarkastettava ennen kun tässä huoneessa maalaustöihin kannattaa ryhtyä. Vastaavalla tapaa ennen johtokunnanhuoneen maalaustöitä on syytä tarkistaa seinän takana sijaitsevan alkuperäisen arkistohuoneen katonraja.


Yksityiskohta äskeisen kuvan vasemmanpuoleisen lämpöpatterin vierestä, lattianrajasta. Lämpöpatterin vieressä olevan keskuslämmitysputken (tässä lähikuvassa vasemmalla) takaa on poistettu jalkalista ja rappaus on rikkoutunut. Jalkalistan takaisessa rappauksessa näkyy muovinen putki sähköjohtoja varten. Tällaisia sähköjohtoputkia on syytä varoa uutta jalkalistaa aikanaan asennettaessa.


Johtokunnanhuone syyskuussa 2006. Länsiseinä. Vasemmalla seinustalla on alunperin ollut oviaukko pankkisaliin, mutta se on peitetty rakennuslevyillä. Vasemmassa takanurkassa on alunperin sijainnut kaakeliuuni, mutta se lienee poistettu keskuslämmityksen rakentamisen aikoihin, ilmeisesti 1930-luvulla. Vasemmassa yläkulmassa näkyvä peltinen ilmanvaihtohormi jatkaa seinän läpi, eteisen kautta pankkisaliin.


Pääsisäänkäynnin viereinen rappausvaurio korjattiin. Katujulkisivujen muut rappausvauriot korjataan kesällä 2007. Koko rakennuksen julkisivut maalataan näillä näkymin loppukesästä 2007. Myöhemmin pääsisäänkäynnin ovi suunnitellaan palautettavaksi alkuperäiseen korkeuteensa (siten, että oven yläpuoliset pikkuikkunat tulevat samaan korkeuteen viereisten ikkuna-aukkojen pikkupokien kanssa)


Rakennuksen kiinteistöhuolto Veli Seppä Oy:llä on vuokrattavana siirtolavoja. Purkujätteet heitettiin ikkuna-aukon kautta lavan kyytiin. Kuva yläkerran ikkunasta.


Johtokunnanhuone lokakuussa 2006. Kaakkoisnurkka. Tuloilmahormi tulee katonrajassa seinän läpi ja jatkaa kuvassa oikealle ylös, kohti pankkisalia.


Yksityiskohta ylläolevasta näkymästä. Seinään (tuloilmahormia varten) puhkaistun aukon pohjoisreunalla rappaus on rikkoutunut sellaiselta kohtaa, jossa kulkee rakennuksen alkuperäinen sähköjohtoja sisältävä lyijyputki, rappauksen sisällä. Tällaiset  lyijyputken sisällä kulkevat sähköjohdot ovat niinsanotusti Faradyn häkissä ja sen vuoksi sähköjohtojen ilmaisimet eivät löydä niitä. Onneksi kuitenkin lyijyputkien kulkua voi seurata tavallisella metallinilmaisimella.


Ikkunoiden sisäpokat irrotettiin restaurointia varten ja vietiin verstaalle tmi Puulastun toimesta. Kuvassa artesaaniopiskelija Jaakko Pylkäs ja yrittäjä itse, restaurointikisälli-kirvesmies Juha Väyrynen, johtokunnanhuoneen itäisempää ulkopokaa nostamassa. Johtokunnanhuoneen ulkopokia ei otettu vielä verstaalle, vaan ne jätettiin paikoilleen ja restauroidaan lopukesään 2007 mennessä.


Ikkunoiden alkuperäinen numerointi käy ilmi tästä kuvasta. Tällä erää restauroidaan pääsisäänkäynnin entisen tuulikaapin ikkuna AIII, entisen eteisen ikkuna LX ja siis johtokunnan huoneen molemmat ikkunat LXI ja LXII.


Kolme korvasalpaa oli rikkoutunut ja ne lainattiin rakennuksesta muualta. Yksi otettiin pankinjohtajan entisen huoneiston keittiön sisäikkunasta (johon nyt ei siis jäänyt enää yhtään korvasalpaa) ja kaksi otettiin alakerran entisen arkistohuoneen kapeasta itäikkunasta. Korvasalpojen kolme vastinkappaletta otettiin itäseinustan ikkunoiden restauroinnissa ylijääneistä heloista.


Restaurointikisälli-kirvesmies Väyrysen verstaalla maalinpoistossa käytetään Speedheater model 1100 -infrapunalämmitintä.


Alkuperäiset ikkunat ovat olleet paksusti spaklatut.


Ikkunapokan kaarevan listan maalinpoistoa varten Väyrynen on tehnyt listan muotoisen kaapimistyökalun.


Maalinpoiston jälki on ylivertainen.


Maalaus suoritetaan telineellä, jossa ikkuna lepää lasipintansa päällä superlon-tyynyjen varassa. Metalliset piikit estävät ikkunaa liikkumasta. Ikkunan ollessa vinoti työskentelyasento on miellyttävä.


Ikkunoiden kuivattamista varten pokiin tarvitsee ruuvata vain kahdet ruuvit, joiden varassa ikkunat roikkuvat kattoon kiinnitetyistä kiskoista.


Korvasalvat ovat alkujaan olleet kuparinruskeiksi lakattuja. Kyse on alkuperäisestä tehdasväristä, sillä kukaan ei olisi jälkikäteen irrottanut korvasalpojen kiinnitysruuveja ja maalannut niiden kierteitä ruskeiksi ja sitten kiertänyt ruuvit takaisin kiinni.
 




Eteiseen vievän oviaukon yläpuolella olevan rappauksen halkeamien syy paljastui lastulevyjä purettaessa.

Jo alkuperäisissä piirustuksissa johtokunnanhuoneen länsireunalla oli oviaukko. 1920-1950 -lukujen muutospiirustuksia minulla ei ole halussani, mutta heti ensimmäisissä 1960-luvun piirustuksissa oviaukko jo näkyy umpeen muurattuna. Piirustusten perusteella oviaukko on puhkaistu uudelleen vuoden 1979 tienoilla (kun rakennus oli siirtynyt rakennusmestarien omistukseen). Myös kuvan vihertävä vaakasuora lastulevy ajoittaa rakennelman vuoteen 1979.

Kantavaan seinään oviaukkoa puhkaistaessa aukon yläpuolisia tiiliä ja rakenteita ei ole mitenkään tuettu. Alkuperäinen holvaus on pettänyt. Halkeaman alapuoliset tiilet ovat nykyään jo irronneet ja niitä kannattelee ainoastaan lastulevy! Tämän sivun aiemmassa valokuvassa näkyy, että oviaukon yläpuolelle on syntynyt pystysuora halkeama, joka nousee aivan katonrajaan saakka.


Nämä kaikki tiilet lepäsivät tyhjän päällä ja ovat vuosikymmenten saatossa irronneet.


Rappauksen poiston jälkeen tiilet oli helppo nostella syrjään. Nämä vanhat purkutiilet on syytä säästää, sillä ne ovat parasta materiaalia muiden aukkojen tukkimisessa.


Seinä on 3 tiilenleveyttä (eli 1½ tiilenpituutta) paksu, eli rappauksen kanssa noin 45 cm.

Puretun tiilirivin takana oli tiilenlevyinen tyhjä tila ja sen takana ovenkarmin yläpuolella toinen samanlainen tiiliviritelmä (kuvassa).

Huomaa punaisten tiilien tällä puolella näkyvät rusahtavat laikut. Ne lienevät alkuperäisen oviaukon katto-osan maalipintaa, eli ne on maalattu ainakin ennen 1960-lukua.

Päällepäin ei näy, että oviaukkoa olisi tuettu millään raudoistuksella.


Tässä yksityiskohta oviaukon vasemmasta yläkulmasta.

Vanhan oviaukon vaaleanruskeat maalit varmistavat sen, että nykyinen oviaukko ei sijaitse yhtään etelämpänä kuin alkuperäinen oviaukko. Piirustusten perusteella saatava vaikutelma on siis tältä osin virheellinen.

Oviaukon yläpuolista kantavaa seinää joudutaan vahvistamaan palkeilla. Tähän tarvittiin rakenneinsinöörin apua. Rakennesuunnittelun teki arkkitehtitoimisto Vauhtiviivan suosittelema rakenneinsinööri Pekka Juntunen oululaisesta insinööritoimisto Putkonen Oy:stä.
Työ tehdään Korjaus-Ratu menetelmäkuvauksen "Aukon tekeminen kantavaan muurattuun seinään" kaltaisella tavalla. Oviaukon yläpuolelle jyrsitään vaakasuorat urat molemmille puolin seinää. Näihin uriin asetetaan lattaraudat, jotka rakennesuunnittelijan laskelmien mukaan ja kiilojen avulla pingotetaan jännitykseen kaarelle siten, että lattarauta holvaa oviaukon ja siirtää aukon yläpuolisten tiilien painon oviaukon viereisten tiilien kannettavaksi.

Rakennesuunnitelma.

Toteutusvaihe pystyttäneen tekemään restaurointikisällikurssin toimesta.



Kassaholvin oven rikkisahattu sarana jouduttiin korjaamaan hitsaamalla. Työ tehtiin joulukuun 2006 puolivälissä ja sen suoritti rakennuksen oma kiinteistöhuolto Veli Seppä Oy.

Restauroinnin kaikki hitsaustyöt suoritetaan tulitöitä käsittelevän Vakuutusyhtiöiden keskusliiton suojeluohjeen mukaisesti. Tässä tarkastetaan  alkusammutuskalustoa ja täytetään tulityölupalomaketta.


Kassaholvinoven ylemmästä saranasta oli siis sahattu pala pois. Tässä sovitetaan paikkapalasta.


Kassaholvin alkuperäinen ovi painaa satoja kiloja. Tämä on ollut hyvä asia, sillä keveämpi ovi olisi kuljetettu kaatopaikalle jo aikoja sitten. Neljä miestä ei pysty nostamaan ovea, mutta kylläkin hiissaamaan sitä lattiaa pitkin. Tässä vieläkeltainen rautakankikin apuna.


Tässä ovi jo paikoillaan alasaranan kuopassa.


Aluksi vanhan saranan pinta hiottiin hitsausta varten puhtaaksi maalista.


Kuvassa hitsaaja työssään ja Veli Seppä kankeamassa ovea oikeaan asentoon. Muut miehet huomioivat, mihin kohtiin kipinät lentelevät.


Lopuksi hitsaussauma vielä hiotaan tasaiseksi.


Sarana on nyt valmis pintakäsittelyä varten.


Ovea hiissatessa sen maalipinta naarmuuntui ja lohkeamista paljastu oven alkuperäistä värimaailmaa.


Hitsauksen ja hiomisen päätyttyä yksi työmiehistä jäi vielä kahden tunnin pituiseen tulityövartioon.



Lokakuun puolivälissä 2006 rakennukseen liitettiin laajakaistayhteys siten, että johtokunnan huoneeseen tulee väintäänkin langaton wlan laajakaistayhteys, joka on jo nyt toiminnassa.