Tämä sivusto kertoo Raahen entisen SYPin talon katon malinpoistosta, uudelleenmaalaamisesta, maalilaadun valitsemisesta ja alkuperäisen värin määrittämisestä.






        Katon maalaaminen        


Maalattavan pinnan arviointia




        Maalattavan pinnan arviointia        



Useimmat metallit, esimerkiksi rauta, esiintyvät luonnossa yhdisteinä kuten oksideina, sulfideina ja silikaatteina. Ainoastaan ns. jalometallit kuten kulta ja hopea esiintyvät luonnossa alkuaineina. Kun metallit valmistetaan metallurgisen prosessin avulla sitoutuu metalliin suuri määrä energiaa. Tämä sitoutunut energia pyrkii vapautumaan metallista, jonka seurauksena syntyy korroosio. Korroosiotapahtumassa metalli pyrkii palautumaan alkuperäiseen olomuotoonsa. Korroosiota voidaan estää ja hidastaa erilaisilla menetelmillä. Rakennuksissa käytetty metallipintojen yleisin korroosionestomonetelmä on maalaaminen. [Ahonen, Järvinen, Laeslehto. Maalaustyöt 2. s. 22]


Nykyisestä punaisesta ja sen alapuolisesta mustasta ulkokattomaalista tiedettiin kuntoarvion 1997 perusteella, että kyseessä on Sagalex-tyyppinen bitumimaaliyhdistelmä.

Nykyisestä punaisesta maalista teetettiin asbestitutkimus. Punertava bitumimaali ei sisällä asbestia. Sinkittyä peltiä vasten olevasta alimmasta metallinhohtoisesta maalikerroksesta teetettiin lyijyanalyysi. Alin maalipinta sisältää lyijyä huomattavan määrän. Muuta työn suorittamisen kannalta oleellista tietoa maalinäytteestä ei pystytty saamaan.

Många vill idag ha tillbaka den giftiga blymönjefärgen men glömmer att den bara behövs om man målar med undermålig oljefärg eller plastfärg. Blymönjefärg har man i stort sett aldrig grundad plåttak med så länge man hade linoljefärg till slutstrykningen [Göran Gudmundsson: Tips och råd om byggnadsvård, 2008, s. 103]

Alkuperäisen työselosteen perusteella tiedettiin, että alunperin katon sinkityt pellit on maalattu öljymaaleilla.

Väritettyjen suunnitelmapiirustusten sekä varhaisten valokuvien perusteella tiedettiin, että katon alkuperäisten suunnitelmien mukainen väri ei ole ollut musta eikä myöskään hyvin-hyvin tumma.

Vesikaton huolto- ja korjauskartoitusraportin 2008 perusteella tiedettiin, että katepelti on edelleen hyvälaatuista: "Katepeltien sinkitys on kokonaisuutena näkyviltä osiltaan hyväkuntoista. Mitattu sinkityksen paksuus sileässä katepellissä on keskimäärin 30,6 µm ja aaltopellissä 54,5 µm vahvuinen. Vertailun vuoksi: Nykyisen kattolaatuisen pallin sinkityksen vahvuus on 25 µm pellin molemmin puolin"

Vesikaton peltiosta oli kunnostettu maalausta edeltävästi, vuosina 2008-2009:


peltiseppä Jukka-Pekka Mikkilä
Peltiseppä Jukka-Pekka Mikkilä rekonstruoimassa peltisiä piipunkoristeita.
Sekä alkuperäiset että nyt rekonstruoidut piipunkoristeeet olivat 0,5 mm pellistä, mutta vanhojen
koristeiden pelti oli paljon notekeampaa.


Den förzinkade plåten blev vanlig under 1800-talets andra hälft. Förzinkningen var ett sätt att göra plåten mer beständig mot rost. Till en början doppades järnplåtarna ner i ett zinkbad vilket gjorde zinkskiktet ganska tjockt. Mot slutet av 1800-talet utvecklades metoden att galvanisera plåt med hjälp av elektrolytisk utfällning av zink på järn. Galvanisering medförde tunnare zinkskikt. Plåt av massiv zink förekom även. Zinkplåt användes framförallt till garnityr. [http://www.lansmuseum.a.se/byggnadsvard/bygg7.cfm?in_idnr=113]

Galvanisoidun sinkkipinnan erottaa nykyään käytetystä kuumasinkitystä pinnasta siinä, että galvanisoidussa pinta on liuskemaisella tapaa huomattavan laikukas.


Kuumasinkitys antaa teräslevylle hyvän korroosiosuojan. Korroosiosuojauksen kestävyyteen vaikuttavat sinkkipinnoitteen paksuus ja ympäristön rasitusolot. Puhtaassa maaseutuilmastossa suojaa 20 µm paksu sinkkipinnoite terästä vähintään 20 vuotta; voimakkaasti saastuneessa teollisuusilmastossa sinkin syöpymisnopeus taas voi olla jopa 5-10 µm vuodessa. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 106]

Kuumasinkityillä pinnoilla aiheuttaa sopimaton maali yli puolet (50-70 %) maalivaurioista ... Pinnan rasvaisuus aiheuttaa sinkkipinnalla 5-10 % vaurioista ja korrosiotuotteet 20-30 %. Pinnan epäpuhtaudet ilmenevät vaurioina usein jo muutaman viikon kuluttua maalauksesta; sopimaton maali taas saattaa irrota vasta useamman kuukauden kuluttua. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. Ss. 106-107]

Maaseutuilmastossa sinkkipinnoille muodostuu tiivis, hyvin kiinnittyvä ja lähes täysin veteen liukenematon emäksinen sinkkipatinaksi kutsuttu kerros ilman kosteuden ja hiilidioksidin vaikutuksesta. Patinoitumiseen tarvittava aika on puolesta vuodesta yhteen vuoteen. Patina antaa sinkkipinnalle himmeän, vaaleanharmaan ulkonäön ja on passiivisuutensa ja karheutensa ansiosta hyvä maalausalusta. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 107]

Kaupunki- ja teollisuusilmastossa ovat korroosion kannalta haitallisimpia erilaiset rikkiyhdisteet. Niiden vaikutuksesta pintaan syntyy tavallisesti emäksisiä rikkiyhdisteitä, jotka liukenevat ja huuhtoutuvat pois erityisesti happaman sadeveden vaikutuksesta. Paljastuva sinkkipinta on altis korroosiolle ja teollisuusilmastossa sinkin korroosionopeus onkin suurempi kuin puhtaassa maaseutuilmastossa. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. Ss. 107-108]

Teollisuusilmastossa syntyneet korroosiotuotteet eivät ole hyväksi maalausalustalla. Maalattava pinta on puhdistettava erittäin huolellisesti. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 108]

Myös meri-ilmastossa sinkkipatinan suojauskyky heikkenee. Meri-ilman suolat muodostavat patinakerrokseen emäksisiä klorideja, joita happosateet jonkinverran liuottavat. Kloridit kiihdyttävät korroosiota. Rikkiyhdisteet tekevät samoin. Vesiliukoiset suolat on pestävä huolella pois ennen maalausta. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 108]


Nykyisestä punaisesta maalipinnasta tiedettiin samaisen raportin perusteella, että: "Maalipinnoitteen paksuus vaihtelee katon eri puolilla suuresti, kalvovahvuus sinkitys mukaanluettuna vaihtelee 80-350 µm:n välillä"

Maalimenekin arvioimista helpottamaan on mitattu myös aaltopellin aallon pituus 8 cm ja aallon korkeus (pohjalta harjalle) 1,6 cm.

Nykyisen musta pohjamaalin ja punaisen pintamaalin pysyvyyttä arvioitiin muutamilla testeillä paikan päällä:

kurottajan kyydissä
Valokuvaaja kurottajan kyydissä, rakennuksen räystään lähellä.




Maalipintaa suihkutettiin voimakkaalla painepesurilla:

ennen pesua   pesun jälkeen
Punainen bitumimaali ennen ja jälkeen (kylmällä vedellä tapahtuneen) painepesun 28.4.2009.
Vihreät ympyrät korostavat kattoon tussilla maalattuja kohdistusmerkkejä.


Painepesussa maalia ei irronnut liuskoina. Pesuvesi sen sijaan oli huomattavan punertavaa ja pesun jälkeen todettiin, että pestyllä alueella alapuolinen musta maalipinta kuultaa pesemättömiä pintoja selkeämmin läpi:

Pesun aiheuttamat muutokset
Keltaisilla pisteillä on osoitettu se punaisen katon alue, johon koepainepesu on tehty.
Kuva on otettu painepesua seuraavana päivänä, alue on jo kuivunut, mutta se erottuu muuta punaista kattoa selvästi tummempana.


Maalia siis irtosi painepesussa, mutta irtoaminen tapahtuu huomiota herättämättömän tasaisesti, mikä on ollut hyvä asia.

Tätä irtoamista on tapahtunut myös aiemmin pikkuhiljaa:

Punertava syöksytorven alusta.
Valokuva eteläisen julkisivun syöksytorven alapuolisesta kivijalasta.
Katolta valuva sadevesi on tuonut mukanaan katon punertavaa maalia ja värjännyt kivijalan tältä kohtaa punaiseksi.


Teräsharjalla käsin harjattaessa punaista maalia ei juurikaan irronnut.

Metallisella teräesineellä kaapimalla punainen maali irtoaa vaivatta pölymäisenä:

Punaista maalipintaa raaputetaan metallisella teräesineellä.
Metallisella teräesineellä ainakin eteläisen lappeen punainen maali irtoaa aivan vaivatta.


Punainen huokoinen maali kai toimii samalla tapaa kuin pellavaöljypitoinen puumaali. Se lienee uhrautuva kerrostuma, kuivana se hengittää (kosteutta) ja märkänä se turpoaa alempia kerroksia suojaavaksi taikinakelmuksi.

Maalinpoistossa harkittiin jopa, olisiko olemassa jotain hiekkapaperia, teräsvillaa tai keittiöissä käytettävien teräslankasykeröiden kaltaisia työvälineitä, joilla voi matkia vesihiekkapesua?

Metallisella teräesineellä kaavittaessa punaisen maalin alapuolelle peltiin kiinni jää musta kiteinen bitumimaali, joka on pellissä tiukasti kiinni. Jos sen haluaa poistaa mekaanisesti, on käytettävä huomattavasti enemmän voimaa ja alta paljastuu ohut vaalea maalikerros (joka siis on öljymaalia ja lyijymönjää) ja sinkitty moitteettomassa kunnossa oleva pelti. Tällainen kovemmalla voimalla raaputettu kohta näkyy ylläolevassa valokuvassa ylhäällä keskellä vaaleana pystysuorana pienenä alueena.

Alkuun huonona vaihtoehtona, harkittiin, olisiko varovainen vesihiekkapesu mahdollinen niin, että punainen maali poistettaisiin ja uusi maali levitettäisiin mustan maalin päälle? Tuskin mikään hiekkapuhaluksen muoto on mahdollinen ilman, että sinkkipintaa vaurioitetaan.

 Harkittiin myös, voisiko punaisen (ja mahdollisesti myös mustan) maalin irrottaa esin Solarmasterin maalinpoistotuotteilla:
 http://www.solmaster.fi/home/fi/tuotteet/rakennuskemikaalit/tmp-tehomaalinpoisto/
 http://www.solmaster.fi/home/fi/tuotteet/rakennuskemikaalit/mp-maalinpoisto/
 http://www.solmaster.fi/news/50/15/
Asiaa kokeiltiin. Maalipoistoaineilla poistuivat kaikki maalikerrokset, mikä oli huono asia, sillä lyijymönjäkerros ja alkuperäinen moitteeton ruskea maalikerros haluttiin säilyttää.


Hilaristikkotestissä jo pelkkä mattoveitsi naarmuttaa punaista maalia irti. Punainen maali murenee viillettäessä:

hilaristikko enne teippiä
Hilaristikkotestissä punainen maali murenee viillettäessä.
Musta maali ei irtoa.


Teippi tarttuu huonosti huokoiseen punaiseen maali. Tartuttuaan, se irrottaa melkein kaiken lopun punaisen maalin irti:

teipin jälkeen
Sama hilaristikko ilmastointiteipin jälkeen. Punaista on lähtenyt kaikista ruuduista.
Sen sijaan musta on ainoastaan naarmuuntunut niistä kohdin, joista mattoveitsen kärki on kulkenut.


Vähäisiä ruostuneita kohtia on myös:

Ruostunutta aaltopeltiä
Myös aaltopellin alueella on paikka-paikoin ruostetta. Julkaisulupa ja Copyright Kattotutka Oy 2008.




Huolto- ja korjauskartoitusraportin 2008 mukaan "Peltien ruostuminen on, käyttöikä huomioiden, hämmästyttävän vähäistä. Eniten ruostumista voi havaita joidenkin poimulevyjen alapäissä. Niiden kohdilta levyt ovat paikoin syöpyneet puhki. Syöpymät levyissä sijoittuvat lappeen suunnassa levyn alareunasta muutamasta sentistä noin kymmenen senttimetsin korkeudelle. Kaikkiaan syöpyneitä reikiä on vain muutamassa levyssä."

Myös mansardikaton loivan ja jyrkän lappeen rajapinnan sakarakoristeiden pellityksessä on paikoin havaittavissa syöpymiä:

ruostunut rakaran reunus
Korjauskartoitusraportissa mainitaan löytyneen "syöpymiä koristesakaran juuressa".

Näitä ruostekohtia on käsittääkseni löytynyt vain kahden sakaran vierestäja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on ehkä kaksi kämmenenkokoa.

Myös lumiesteenä käytetty yksiputkinen kulmikas profiiliputki kiinnitysosineen on paikoin pintaruosteessa:

Pintaruostetta lumiesteessä
Pintaruostetta lumiesteessä.


Varhaisten valokuvien mukaisesti peltinen räystäskouru tulee maalattavaksi toisella sävyllä, joka on muuta kattoa huomattavasti vaaleampi.

Säilyneen maalaustyöselosteen 1987 perusteella oli syytä uskoa, että ruskea maali on sävytettyä Ferrex-pohjamaalia, jonka päässä on sävytettyä Kirjo-maalia. Ferrexin tuoteselosta. Vanhassa ferrexissä oli lyijyä ja linkin
   http://www.puuvene.net/keskustelu/viewtopic.php?p=39824&sid=c0db5c040312611363c33eea623e8c05
viestin 140 perusteella lyijystä luovuttiin kokonaan vasta 2000-luvulla, joten on todennäköistä, että tässäkin Ferrexissä lyijyä on. Ainakin samanväristen syöksytorvien alimpana kerroksena on metallinhohtoinen (ja arvattavasti lyijypitoinen) maalikerros. Asiaa ei ole selvitetty laboratoriossa.

Ilmeisesti Ferrex-pohjustuksen päälle voi ongelmitta laittaa öljymaalin. Ainakin näin suositeltiin tehtäväksi ikkunapeltien kanssa. Osa niistä on jo puhdistettu maalista, pohjustettu lyijyttömällä Ferrexilla ja odottaa Terra Linal -pellavaöljymaalausta.

Kirjo maalin tuoteseloste löytyy täältä.

Myös tämän maalipinnan pysymistä alustassaan arvioitiin:

enne pesua
Tässä valokuva (fasciasta nro 4) ennen painepesutestiä.


Ferrex+Kirjo -maalipinta hilseilee paikoin huomattavasti jo ennen painepesua. Alapuolinen sinkkipelti on moitteettomassa kunnossa.

pesun jälkeen
Tässä valokuva painepesu-testin jälkeen.


Todettiin, että hilseilevillä alueilla painepesu irrottaa maalia liuskoina, pohjaa myöten. Alapuolinen sinkkipelti sen sijaan säilyy moitteettomassa kunnossa.

Myös teräsharjalla harjattaessa saadaan irti repsottavia maalihilseitä, mutta ei yhtä vaivattomasti. Lisäksi teräsharja toki raapii myös itse sinkkipeltiä, jota haluttaisiin suojella.

fascia 1 hilaristikkokokeessa
Hilaristikko-koe fascian 4 sille alueelle, jolla maali ei hilseile.

Jos taas tämän saman maalin kiinnipysyvyyttä arvioidaan sillä kohtaa, jossa maali ei hilseile, niin sen kunto on oikein hyvä. Tällä kohtaa pohjalla näkyy myös musta pohjamaali(?), jonka kiinnipysyvyys on moitteeton.

Ruostetta fasioissa
Ruostetta fascioiden alueella.


Myös näiden fascioiden 3´, 3 ja 4 alueella on paikka-paikoin ruosteisia kohtia.


Esikäsittelymenetelmiin kuuluu vanhan maalin poisto, lianpoisto ja pinnan puhdistus sekä ruosteenpoisto. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 112]

unaiset pellinpalat
Läntisen kattoikkunan vuotojen korjaamisen yhteydessä katolta 2008 poistettuja alkuperäisiä peltejä.


Tarvittaessa alkuperäisiä peltejä, joissa on punainen bitumimaali voitiin myöhemmin lainata yhteistyötahoille, tarkempaa analyysia ja kokeiluja varten. Itse olen tehnyt mm. seuraavat maalinpoistokokeet:



speefheater testi
Infrapunalampulla toimiva Speedheater maalinpoistolaite.


Punainen maali lähtee Speedheaterila hyvin, mutta musta ei juurikaan irtoa, haisee vain.


Nitromors
NitroMors-maalinpoistoaineella tehty testi.


Nitromors-maalinpoistoaineella kattomaali irtoaa helposti kaapimalla.

Vaihtoehtoisia kemikaaleja kannattaa kokeilla, esim. Speedheateria kauppaavalla Renotiimillä http://www.renotiimi.fi on RemoveAll niminen tuotesarja edustuksessaan. Tehoaine taisi olla vetyperoksidi, tai vastaava. Toiminee hitaammin, mutta periaatteen mukaan irrottaa maalikalvon liuottamatta sitä. Toimiiko käytännössä ja miten, on eri juttu. Maalinpoistoaineita löytyy melkein joka maalinvalmistajalta. Mitkä ovat oikeasti käyttökelpoisia juuri tässä tilanteessa, on tarkemmin mietittävä ja kokeiltava. Maalinpoistohan on muutakin kuin vain sitä, että maali irtoaa. Aineiden vaikutukset alla olevaan materiaaliin, ympärillä olevaan materiaaliin ja pintoihin, sekä toimenpiteet ennen uutta maalausta vaihtelevat paljon. [RT]

Nitromorsa kaavittuna metallilastalla
Kuvan yläosassa maalinpoistoaine sai vaikuttaa noin 15 min.


Suurta lisäetua hieman pidennetystä vaikutusajasta ei ollut. Riittää, että maali alkaa kuplimaan, sitten se on valmis kaavittavaksi..

peltien ja tiivisteiden vertailua
Maalipostoa kokeiltiin pubaiselle bitumimaalille, alkuperäiselle ruskealle öljymaalille sekä kattoon 2008 asennetuille tiivistenauhoille.


Punaisen maalin alta paljastuu ohut kerros vaaleaa maalia, joka voi osittain olla 1950/1960 lukujen vaaleaa kattomaalia mutta kuitenkin todennäköisemmin alkuperäistä lyijymönjää.

Ruskean maalin alta paljastuu hyväkuntoinen pelti.

Maalinpoistoaine ei sulata ikkunatiivistenauhoja, joita on käytetty 2008 aaltopeltien rakojen tiivistämiseen.

maalinpoiston koealueet
Painepesu-maalinpoiston koealueet 1-4.  Ks. seuraava teksti ja seuraavat  kuvat.



Alueelle 1 levitettiin kertaalleen Nitromors-maalinpoistoainetta. Noin parin minuutin kuluttua noin 5 % pinta-alasta alkoi kuplia.

Alueelle 2 levitettiin Nitromorsia, 5 min kuluttua levitettiin vielä toinen kerros Nitromorsia.

Alueelle 3 levitettiin Nitromorssia kertaalleen.

Alueelle 4 levitettiin Nitromorsia kertaalleen, mutta noin 7 min kuluttua tätä aluetta hierottiin vielä kertaalleen pensselillä.


2 ja 1 kerrosta nitromorsia
Koekaavinta metallilastalla alueille 1 ja 2.


Koealueilla 1 ja maali lähtee kaapimall vaivatta, kun Nitromors on ehtinyt vaikuttaa 15 min.

1 ja 2 kertaan sivuelty sama nitromors
Koekaavinta metallilastalle alueille 3 ja 4.


Sama koealueilla 3 ja 4. Kaapimalla maali lähtee vaivatta, kun Nitromors on ehtinyt vaikuttaa 15 min

painepesutesti
Painepesu.


Tässä testissä käytetty harrastelijan painepesuri ei ollut teholtaan kovin voimakas.

Alueiden 2 ja 1 painepesu aloitettiin, kun Nitromors oli ehtinyt vaikuttaa noin 17 min.

Alueiden 3 ja 4 painepesu aloitetiin, kun Nitromors oli ehtinyt vaikuttaa noin 24 min.

Pestessä vettä ja punaista maalia roiskii. Jos painepesua käytetään maalinpoistossa, on ratkaistava, millä "teltalla" tmv. voisi järjestää olosuhteet sellaisiksi, että naapuritalot ja lähiympäristö autot eivät muutu samalla punaisiksi? Painepesurin huuhtoma maalipoistoaine saattaisi myös irrotaa bitumin räystäskouruista, jotka juuri on saatu vedenpitäviksi bitumilla.

Telinefirmoilla on erilaisia suojausvaihtoehtoja, hintatasosta en kyllä tiedä, mutta nyt varmaan halvempaa kuin viime vuonna. Täysteltan lisäksi on mahdollista suojata vain työskentelysuunta, mutta mikä on ajankäytön, työturvallisuuden ja hinnan suhteen optimi, on hankala tietää. Sää, käytettävät menetelmät, työntekijöiden lukumäärä jne. vaikuttavat lopputulokseen. Alan suurilla yrityksillä on varmasti tätä käytännön tietoa [RT]


painepesun tulos
Painepesun tulos.

Voimakkaammalla painepesurilla (ja ehkä kuumennetulla vedellä)  maali olisi käsittääkseni lähtenyt yhtä helposti (ja tarkempaa) kuin kaapimella.

Minulle jäi sellainen vaikutelma, että on tärkeää, että painepestävää aluetta ei edeltävästi huuhdo, niin että Nirtomors ei huuhtoudu pois ennen itse painevesikäsittelyä.

Kuinka tarkkaan maalit sitten olisi saatava pois?

Valitun maalinvalmistajan ohjeet ratkaisevat, ainakin kun jonkunlaisesta takuusta puhutaan. Jos maalit sopivat yhteen ja riittävä tartunta syntyy, maalia voi jäädä. [RT]

Painepesun jälkeen kaapimella maali ei irtoa enää kovinkaan hyvin.





Lopulta punaisen maalin poistomenetelmäksi löytyi kuivajääpuhallus.

kokkola - vaasa
Hiilidioksidijääpuhallusta.

Hiilidioksidijääpuhalluksen jälkeen mustan bitumi maalin poisto testattiin "kaikilla liuottimilla, mitä Raahen kaupoista saatiin":

liuotin testit
Edellisen valokuvan sama pellinpala nyt liuotinaineiden testissä.
Kuvan oikeassa alaneljänneksessä vielä punainen maali. Muualta maali on poistettu kuivajääpuhalluksella.
Vaakasuorat ruskeat alueet ovat liuottimien testejä. Vastaavat liuotinpullot näkyvät kuvan reunoilla.
Pyöreät täplät ovat pellavaöljyllä "uudelleen"kostutettuja kohtia.



Kuivajääpuhalluksen jäljiltä katto siis jää aika mustaksi bitumijäämistä johtuen.

Linkin
   www.overdrive.fi/forum/viewtopic.php?p=241819&sid=e23ec0f5e10047cd238c234a5a974035
mukaan melkein mikä vaan hiilivetytisle liuottaa bitumia.

Kuivajääpuhalletulle mustalle maalipinnalle tehtiin siis puhdistustestejä laimentamattomilla liuottimilla ja pesuaineilla.

Erittäin hanakasti ja ilman hankaamista mustaa pintaa puhdistivat
- tinneri (yleisnimi erilaisille ohenteille, tässä tapauksessa valmistajana "Maston") ja
- Teknosol 1621 (Teknos, ohenne).
- EP260 Nano-Tech Prewash Esipesu autonpesuaineella
Tinnerillä vaaleanruskea alkuperäinen maalipinta ei pehmentynyt. Teknosol 1621 sitävastoin pehmensi vähän sekä vaaleanruskeaa öljymaalia että myös sitä nyt pinnalla olevaa punaista jauhemaista maalia.

"Tinnerit ... ovat tulenarkoja, mutta eivät erityisen syttymisherkkiä, haitallisia hengittää, sinkki ja lyijymönjä eivät niistä vaurioidu, ekologisuus kyseenalainen, hinta kohtuullinen. Työtapana on todennäköisin mekaaninen hankaaminen. Nuo rajuimmat tinnerit ovat hyvin tulenarkoja ja hengitettynä vaarallisia." [RT]




Kun vähän hankasi karhunkielellä (vastannee painepesua), niin hyvin maali irtosi myös
- puutärpätillä (Kiilto, Oulu A1)
- mineraalitärpätillä (Kiilto)
- lakkabensiinillä (Värisilmä)
- Maalinpesuaineella (Kiilto) ja myös
- pellavaöljysuopalla "Allbäck, Linsåpa" (Suovat ovat rasvahappojen suoloja, yleensä natrium tai kalium, emäksisiä, jotkut hyvinkin vahvasti. Eri tuotenimikkeissä koostumukset voivat vaihdella paljonkin.).
Näistä Kiilto Maalinpesuaine ja pellavaöljysuopa tuntuivat pehmittävän myös tuota alkuperäistä ruskeaa maalia (jota siis haluttaisiin säästää ja suojella). Tällä hetkellä pinnallisinta punaista jauhemaista maalia vähän pehmensivät Kiilto Maalinpesu, mineraalitärpätti ja etenkin puutärpätti.

Sen sijaan huonosti mustaa pintaa puhdistivat
- asetoni (rätillä pyyhittynä)
- denaturoitu etanoli
- Fairy-tiskiaine
- Kiiruna maalinpesuaine
- Maalari Yleispuhdistus (Rakennuskemia)
- Maalaripesu (Kiilto)
- Würth Pineline Tehopesu
- Nano Bio liuotinpesu
- paikallisen autopesulan nykyisten kaltainen ympäristöystävällinen "liuotin"pesuaine ja
- RK Peltipesu (Joulemaalit).

Tarvittaessa ohennetta voinee sakeuttaa esim. synteettisellä amorfisella silikondioksidilla.

Ksyleeniä, tavallista bensaa, lipeää, suolahappoa, ammoniakkia ja kidesoodaa ei ole vielä kokeiltu.


Sittemmin, urakoitsijaehdokkaan toimesta, huomattiin, että liuotin kannattaa roiskia pintaan maaliruiskulla, jossa on noin 6 bar paine. Näin tehtynä liuotin ei haihdu heti sumuna pois, se imeytyy bitumipinnan sekaan hyvin, vaikka käsiteltävä pinta olisi ylösalaisin ja pehmentynyt bitumi on auringonvaloisassakin kohtaa pyhittävissä pois vielä kolmenkin minuutin kuluttua käsittelystä.

Urakoitsijan toimesta huomattiin myös, että asetoni toimi hyvin, jos sen poisti (pyyhkimisen sijasta) kevyellä kuivajääpuhalluksella.


Muistiinpanoja tähän liittyen:

Maali on alunperin nestettä. Jos se on kovettunut kemiallisesti, voidaan tämä prosessi kemiallisesti myös ainakin sen verran peruuttaa, että maalikalvo pehmenee. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 592]

Kemiallisissa maalinpoistoaineissa tehoaineena on useimmiten metyleenikloridi.Aine levitetään pintaan harjalla tai siveltimellä ja sen annetaan vaikuttaa jonkin aikaa, jolloin maali turpoaa pehmeäksi massaksi. Massa kaavitaan pois mieluiten teräslastalla tai -kaapimella. ... Kuivakaavinnan jälkeen seinä voidaan höyrypestä kaiken maalinpoistoaineen häivyttämiseksi. Metyleenikloridi kaasuuntuu ja haihtuu ilmaan, mutta maalinpoistoaineessa on hidastimena mm. parafiinia, jota ei saa jäädä pintaan. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 593-594]

Metyleenikloridi on Ruotsissa joutumassa kiellettyjen aineiden listalle. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 594]

Valitettavan monet maalitehtaat pyrkivät suorastaan harhauttamaan kuluttajaa, purkissa ei edes pikkukirjaimilla mainita aineen olevan lateksia. "Emme merkitse sideainetta koska laki ei sitä vaadi", sanottiin eräästä tehtaasta. Asiakas siis pakotetaan ostamaan sika säkissä. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 603]


Sinkittyjä ohutlevyjä maalataan edelleen työmaalla. Niiden maalivauriot ovat huolestuttavan yleisiä. Syynä näyttää olevan esikäsittelyn ja maalien puutteet yhdistettynä pellin valmistuksessa ja sinkityksessä tapahtuneisiin muutoksiin. [Kari Immonen, Tuula Råman: Maalatun julkisivun kesto. Rapattujen ja betonisten julkisivujen sekä sinkityn peltikaton korjausmaalaus. SITRA. Helsinki. S. 105]

hilseilevä katto
Tämän esimerkkivalokuvan talo on Raahesta vuonna 2009, mutta ei liity millään tavoin SYPin talon kattoprojektiin.
Varsin tuore maali kuoriutuu peltikatolta.