Tämä sivusto kertoo Raahen entisen SYPin talon katon malinpoistosta, uudelleenmaalaamisesta, maalilaadun valitsemisesta ja alkuperäisen värin määrittämisestä.






         Katon maalaaminen        


Johdanto




         Johdanto        



Peltikatto tarvitsee ehdottomasti suojamalauksen estämään ruostumista. Metallit (paitsi jalometallit) esiintyvät luonnossa aina yhdisteinä kuten oksideina, ja ihmisen puhtaaksi jaostama kupari, rauta ja alumiini pyrkii hapettumalla eli rustumalla vain palautumaan alkuperäiseen epäpuhtauteensa. Korroosio edellyttää tavallisesti kosteutta. Se on voimakkainta, jos eri metallit ovat yhteydessä keskenään. Metallien maalauksella pyritään estämään sekä kastumista että korroosiota. Toimiakseen kunnolla maalikalvon on oltava riittävän paksu. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 546]

SYPin talon katon jyrkkien lappeiden katteena on Pohjois-Suomen vanhin alkuperäinen aaltopeltikatto.

8.8.2009, Raahen museossa käynnin yhteydessä selvisi, että SYPin talon länpipuolella olevassa nk. Lackströmin talossa oli nykyinen aaltopetikatto jo ennen SYPin talon rakentamista. Lackströmin talon aaltopeltikatto on siis vanhempi kuin SYPin talon aaltopeltikatto. Asia käy ilmi Raahen museossa olevasta valokuvan suurennoksesta, jossa Lackströmin talon katteena näkyy selvästi olevan aaltopelti. SYPin talossa lienee siis "ainoastaan" Pohjois-Suomen vanhin alkuperäinen aaltopeltikatto.

Koko rakennus pyritään entistämään, arkkitehti Valter Thomén kokonaistaideteosta kunnioittaen

Huoltomaalauksen ja katon korjauksen yhteydessä katto halutaan palauttaa alkuperäisen väriseksi.

Jos halutaan rakentaa hyvännäköinen ja huomionarvoinen talo, joka havaitaan pitkan matkan päästä on itsestään selvää, että myös kattoon täytyy panostaa sekä suunnittelua että rahaa. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 35]

Onnistunut värisuunnittelu vaatii aikaa ja esitutkimuksia, aikaa ajatella ja uskallusta muuttaa omia ideoitaan. Parhaiten se onnistuu kokoneen asiantuntijan kanssa. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 96]

Perinteet ovat tärkeitä ihmisten elämässä. Voimme kunnioittaa perinteitä ja juhlia joulua isovanhempiemme tapaan kuusen ja kinkun kera. Tai muutaa perinteen ja lähteä Kanarialle joululomaksi. Molemmissa tapauksissa muistamme lapsuutemme joulut ja valitsemme tietoisesti, seuraammeko perinnettä vai ei. Samalla lailla meillä on rakennusperinne mielessämme kun valitsemme talolle värejä. ... Mitä teemmekin, perinne on vertailukohta. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 13]

Rakennusten ulkoväritys on perinteeseen sidottua; vain poikeustapauksessa voi tavoitteena olla uusi ja ennen näkemätön värivaikutelma. Varsinkin vanhoja taloja maalattaessa on parasta turvautua tuttuihin ja luotettaviin ratkaisuihin. Uudisrakennuksenkin on otettava huomioon ympäristönsä eli mahdolliset läheisyydessä olevat vanhat talot. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 558-559]

Tottumus puhuu perinteisten värien puolesta ulkomaalauksessa. Punamultaseinä valkoisin nurkin näyttää italialaisesta hätkähdyttävältä, ja hän kyselee miksi puutalo maalataan noin voimakkaalla ja puulle aivan vieraalla värillä. Me suomalaiset olemme vain tottuneet siihet; meistä tiilenpunainen on maailman kodikkain väri niin puukirkossa kuin kesämökissäkin. On toki muitakin perinteisiä värityksiä kuten keltainen kartano tai valkoinen kaupunkitalo ... Siis myös rakennuksen käyttötarkoitus ohjaa ulkomaalin valintaa. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 59 mukaellen]

Alkuperäisestä rakennuksesta ei luonnollisestikaan ole säilynyt värivalokuvia. Yksi haalistunut värillinen suunnitelmapiirustus on säilynyt:

Alkuperäinen yksi luonnos julkisivuvärityksestä.

sävyt pohjoiseen
Läntisen ja pohjoisen julkisivun värityksen rakennuslupapiirustukset.
Valter ja Ivar Thomé ovat päivänneet piirustukset 20.4.1914.
Oulun lääninkanslia on ilmeisesti hyväksynyt ne 28.5.1914.

Tässä rakennuslupapiirustuksessa piippujen väri on jotakuinkin sama kuin rakennuksen kivijalan väri.

Jos rakennuksen julkisivupiirustukset ovat olemassa väritettyinä originaaleina, niistä on tutkimuksessa hyötyä, samoin mahdollisesta maalaustyöselityksestä. Julkisivupiirustus on kuitenkin epäluotettava; [varsinkin 1800-luvulla] se oli enemmän ihantellinen illustraatio kuin todellisuutta tavoitteleva suunnitelma. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 565]

Mustavalkoisia valokuvia on sen sijaan säilynyt useita. Niistä voi todeta, että rakennuslupapiirustuksen värisuunnitelmaa ei noudatettu kovinkaan tarkaan. Piiput ovat kyllä hieman tummempia kuin kalkkimaalattu seinä, mutta samalla maalilla maalatusta katon aaltopellitetystä osasta tuli vaaleampi kuin kalkkimaalatusta seinästä ja pilasterit ja palkisto onkin päätetty maalata aivan vaaleiksi - ei kuitenkaan puhtaanvalkoiseksi kuten seuraavan valokuvan puhelintolppa ja valkoiset pallolamput:

alkuperäinen tilanne
Valokuva vuodelta 1910-luvun loppupuolelta; juuri valmistuneesta rakennuksesta.

Tähän valokuvaan liittyviä huomioita:
 - SYPin talon katto ja Raahen kirkon kirkkosalin katto ovat vaaleampia kuin katukuvan muiden rakennusten katot.
 - SYPin talon savupiippujen etelänpuuoleisten pintojen väri on aavistuksen tummempi kuin kirkontornin graniittisen eteläpinnan väri
 - SYPin talon savupiippujen lännenpuoleisten pintojen väri on tummempi kuin SYPin talon graniittisen kivijalan läntinenpuoli.
 - Tuuheiden lehtipuiden ja kirkon tornin varjon perusteella kuva on otettu kesällä, pilvisenä iltapäivänä - eli ajankohtana, jolloin aaltopeltikaton eteläinen lape vaikuttaa huomattavasti vaaleammalta kuin esimerkiksi keskipäivällä.
 - Peltisen palkiston (nk. fascioiden 2-4) alue on täsmälleen yhtä vaalea kuin sen alapuolisen rapatunkin palkiston värin.
 
Mainittakoon tähän liittyen, että kansallisromanttisen ja sisustukseltaan merenkulkuaiheisen Raahen kirkon katossa on verkkomainen kuvio ja että sen kattotiilissä on puolipyöreä kalansuomumainen alareuna. Kirkon katon kuvioinnissa mahdollisesti oli alkujaan useampaa värisävyä. Ilmeisesti kuitenkin se muodosti vain jonkinlaisen geometrisen kuvion, eikä välttämättä symbolisoinut esim. kalaverkkoa. Raahen kirkon katosta ei ole alkuperäisiä värimääritteitä, vaan nykyisten paanujen värit on pyritty löytämään mahdollisimman lähelle edellistä väritystä. Juokseva kuvio saattaa kuvata tyyliteltyä kuusta tai sitten se on vain geometrinen kuvio, joka esittää kahta päällekkäin olevaa vinoneliötä. Sementtipaanut on tehty Raahessa paikallisesti, eikä niitä ole maalattu eikä käsitelty mitenkään. Nykyisten paanujen kuvion on laskenut ja piirtänyt entisen katon pohjalta seurakunnan rakennusmestari Raimo Juntunen.

Entisaikojen kattotiilissä oli vähän värikylläisyyttä. Ne oli myös poltettu epätasaisesti, mikä antoi kattopinnalle elävyyttä. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 35]

Myös yksittäisissä taloissa huomioimme ne osat, jotka ovat selvästi vaaleampia kuin muut pinnat. Vaaleat värit vaikuttavat myös siihen, että pintoja pidetään suurempina, kun taas tummat värit supistavat pintoja. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 25]

Katolle lankeaa paljon enemmän valoa kuin seinille. Kattoa pidetään siksi usein vaaleana. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 35]

Aina 1900-luvun alkuun saakka maalattiin ikkunanpuitteet lähes aina verrattain tummilla vereillä. ...Vasta 1900-luvun kansallisromantiikka toi valkeaksi maalatut ikkunanpuitteet ja koristelaudat. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 33]

Väri ja valo vakuttavat aina yhdessä. Koemme rakennuksen muodon ja yksityiskohdat valon leikkinä rakennuksen varjoissa ja valoisissa kohdissa. Jos julkisivu on vaalea, varjoista tulee selkeästi erottuvia ja muoto selkiytyy. Tumma julkisivun väri antaa vaisumman yleisvaikutelman. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 25]

Kirjallisuuden perusteella tiedettiin, että jugendin "aikakauden värien tuli olla puhtaita ja tuoda vaaleudellaan rakennukset esiin katukuvassa. ... Peltikatot käsiteltiin valtaosassa taloja bitumilla mustiksi tai maalattiin rautamönjämaalilla tummemman tai kirkkaamman punaisiksi. Vihreän värin esiintyminen peltikatoissa lisääntyi." [Pietarila s.59]

"Osassa jugendin yleisilmeeltään vaalean rakennuskannan joukkoon rakennetuissa 1920-luvun taloissa käytettiin voimakkaita, tummia ja kylläisiä värejä. Erilaiset tummat sävyt, punaiset, ruskeat ja syvät keltaiset esiintyivät julkivivuissa. Myös keskiharmaista ja tummemmista, murretuista harmaista on esimerkkejä. ... Värien yhdistämisessä ja valinnassa olivat edelleen mukana eri rakennusmaterialeista lähtevät ideat. Etsittiin luonnonkivistä, keramiikasta ym. rakennusmateriaaleista lähteviä värejä." [Pietarila s.62]

Tässä vaiheessa on hyvä irrottautua värinäytteistä ja sen sijaan keskustella vapaasti halutusta talon ulkonäöstä ja värien ominaisuuksista. Katsoa kuvia lehdistä tai kirjoista, ajella ympäriinsä ja saada ymmärrys niistä asioista joista pitää tai ei pidä. Arvioikaa näiden kohteiden väriominaisuudet ja huomioikaa myös ikkunanpuitteet ja muut yksityiskohdat värisuunnittelussa. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 10-11]

Värinäyte ei siis anna mitenkään luotettavaa kuvaa, miltä maalattu talo näyttäisi. Tärkein neuvoni on ohittaa värinäytteet, ainakin alkuun. Kuljeskele sen sijaan ympriinsä, ja tutkaile muita taloja. Kysy, mitä värejä on käytetty, tai mittaa väri laittamalla reunukseton värinäyte suoraan seinän päälle. Tällä lailla saadaan selville, mitä halutaan ja mitä ei. Ne jotka seuraavat tätä neuvoa, tulevat yllättymään, miten "rumat" värinäytteet johtavat kauniiseen taloon. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 51]

Vaaleita kattoja analysoitiin siis hieman tarkemmin:

Vaalea katto
Helsingin Eiran kaupunginosa 2008. Lisää jugend-aikakauden vaaleita (sekä ruskeita) kattoja täältä.

Huomataan, että vaalea katto vanhassa talossa ei ole aivan outo asia. Se tekee katosta jotenkin hopeaisen, harmaahapsisen, ehkä hienostuneen vaikutelma, korostaa katon muotoja ja antaa tilaa rakennuksen muulle arkkitehtuurille.

Under 1700-talet och första hälften av 1800-talet bestod den vanligaste behandlingen av linoljefernissa (= kokt linolja, inte den hartsprodukt vi idag brukar kalla ”fernissa”) och pigmentet kimrök. Senare blandades den kokta linoljan med harts, blyerts (grafit) och engelskt rött. [http://www.lansmuseum.a.se/byggnadsvard/bygg7.cfm?in_idnr=113]

I början av 1900-talet, under jugendperioden blev zinkgrönt och ljust kromgrönt moderna takfärger. Takfärgerna skulle ge en illusion av ärgad koppar. Plåttak målades förr även i ljusgrått för att ge illusion av bly och zink. [http://www.lansmuseum.a.se/byggnadsvard/bygg7.cfm?in_idnr=113]

Yhtä väriä käyttävä värisunnittelu tuo esille rakennuksen kokonaisuuden. Monien värien käyttö vie huomion kokonaisuudelta ja antaa paljon hajanaisemman kuvan talosta. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 26]

Tämän maalauskorjauksen 2006-2010 lähtökohta oli se, että katossa oli ei-historialinen, varsin raskaan oloinen punainen katto, joka assosioitui lähinnä punaisiin huopakattoihin.

Rakennusmestari Sampo Tulkin 1997 tekemän kuntoarvion perusteella on syytä uskoa, että tämä punainen ja sen alapuolinen musta -maaliyhdistelmä on Sagalex-bitumimaalia, joka on maalattu kattoon vuonna 1987.

lähtötilanne
Rakennus vuonna 2006, ennen julkisivuremontin aloitusta.


lihakaupan keltainen ja eämänharmaa. [Panu Kaila: Talotohtori. 10. painos. WSOY. Porvoo 2003. s. 617]

Kaiken kaikkiaan rakennus näyttää aika erinomaiselta. Ehkä seinien värivalinnat ovat tarpeettoman vaisuja voimakkaan punaiseen kattoon ja ruskeaan pohjakerroksen julkisivuun verrattuna. Syöksytorvien ruskea väri on liian voimakas.

Jos halutaan käyttää kontrasteja, niistä täytyy tehdä riittävän suuria, että ne huomattaisiin vähänkin kauempaa. Havaittuihin kontrasteihin vaikuttaa myös se, jos väripinnat eivät ole aivan rinnakkain. Ei tarvita kuin esimerkiksi syöksytorvi, niin sekin voi hävittää halutun vaikutelman. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 26]

Väriä voidaan käyttää rakennuksen muodon muutokseen. Ei tietenkään konkreettisesti. Mutta väri vaikuttaa siihen, miten me havaitsemme korkean ja matalan, kapean ja leveän, suuren ja pienen. Värien avulla voidaan tuoda esille ne piirteet, joita halutaan korostaa ja häivyttää ne, joita ei haluta näyttää. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 23]

...aivan niinkuin luonnossakin soitimella ja suojaväreissä.

Yleisesti käytetty keino on valita poikkeavia värejä rakennuksen yksityiskohtiin, kuten esim. pääoviin, ikkunanpuitteisiin tai parvekkeisiin. Mutta ennen kuin valitset tämän keinon, mieti mitkä yksityiskohdat todella palvelevat katseenvangistijana. Entisaikojen julkisivujen yksityiskohdat oltiin taidolla nikkaroitu tai lehtisahattu. Ne luotiin koristamaan muuten yksitoikkoinen julkisivu. Onko tarkoituksenmukaista korostaa laatikkomaista perveketta tai tasaista lautavuorausta vai onko parempi antaa niiden sulautua taustaan? [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 27]

Yksittäiset värit ja niiden vastakkaisuudet sekä niiden suhtautuminen toisiinsa muokkaavat mielikuvaa millaisena rakennuksen näemme. Kaikkein merkittävimpiä ovat kirkkauserot. Ne värit, jotka ovat kirkkaudeltaan kuta kuinkin samanlaisia, miellämme helposti yhteen, vaikka toinen olisi punainen ja toinen vihreä. Taustaansa kirkkaampi väri vetää aina huomion puoleensa, huolimatta siitä, minkä sävyinen se on. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 23]

... tätä ilmiötä käytettiin tässä projektissa hyväksi sävytettäessä rästäskourun peltisen osan vaaleaa maalia ja sävytettäessä ei-alkueräisten rakenteiden hieman tummempaa värisävyä.

Pohjoismaisessa luonnossa on useimmin tummia värejä. Yksittäinen vaalea talo huomataan helposti, ja se voi hallita maisemaa. Historiallisesti ovat valkeat ja muut vaaleat värit merkinneet jotain mahtavaa ja merkittävää: linnat, kirkot ja kartanot ovat korostaneet merkitystään vaaleilla väreillä, kun taas muut rakennukset olivat pitkään merkittävästi tummempia. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 24]

Myös yksittäisissä taloissa huomioimme ne osat, jotka ovat selvästi vaaleampia kuin muut pinnat. Vaaleat värit vaikuttavat myös siihen, että pintoja pidetään suurempina, kun taas tummat värit supistavat pintoja. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 25]

tammikuu 2008
Tilanne tammikuussa 2008; rappausremontin jälkeen; ennen kattoremonttia ja ennen katon maalausta.

Hyvä sääntö on ... suunnitella perinneympäristöön kuuluva talo sellaiseksi kuin se alkuperäisasussaan olisi voinut olla. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 9]

Tavoitteeksi otettiin rakennuksen mahdollisimman alkuperäisen ulkoasun palauttaminen.

Talosi julkisivu on osa muiden ihmisten näkymää. Se väri, jonka valitset tulee osaksi kaupunkia, maisemaa ja - todellakin - osaksi sitä kuttuurikuvaa jota me joka päivä luomme. [Fridell et Svedmyr: Mikä talolle väriksi. Kustannus Oy Hakkuri 2004. Sivu 6]

Julkisivuremonttiimme 2007-2010 liittyvän rakennusluvan suunnitelmapiirustukset löytyvät täältä. Rakennusluvan mukainen suunnitelma on, että peltikaton alkuperäinen hiekanruskea väri palautetaan.

Tavoiteltaessa rakennuksen alkuperäistä kokonaistaideteosta on katon värillä (ja kiiltoasteella) suurempi painoarvo kuin käytettävällä maalilaadulla.

Toki maalilaadullakin on merkitystä. On tärkeää, että alkuperäiset (pelti)rakenteet saadaan säilymään.

Panu Kailaa mukaillen: Kattomaali on ensisijaisesti materiaali- ja menetelmäkysymys ja vasta toissijaisesti värikysymys.

Alkuperäiselle öljymaalipohjalle ideaalinen huoltomaalauksen maalilaatu olisi luonnollisestikin samanlainen (ja siis lyijypitoinen) öljymaali kuin alunperinkin maali oli. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska työsuojelumääräykset nykyään kieltävät lyijypitoisten maalien käytön. Öljymaalin käytön teki ongelmalliseksi myöskin se, että alkuperäisten öljymaalikerrosten päälle on tässä tapauksessa maalattu muita maalilaatuja, viimeisimpänä bitumimaali 1987. Öljymaalia ei voi maalata bitumimaalin päälle, koska öljymaalin sisältämä liuotin irroittelisi bitumimaalin irti alustastaan. Alkuun vaikutti myös, että bitumimaalin mekaaninen/kemiallinen poistaminen ei myöskän tulisi kyseeseen, koska se vaurioittaisi katon alkuperäisiä peltirakenteita. Tähän kuitenkin onneksi löytyi hyvä rakaisu - kuivajääpuhallus.