SYPin talon julkisivujen metallikoristeiden entisöinti



Tässä kuvassa työ valmiina syksyllä 2014.
Metallikoristeet ovat entisöidyt, maalatut ja alkuperäisillä paikoillaan.

Seuraava esitys on tehty Museovirastolle 16.9.2014 laaditun raportin pohjalle:

Selostus korjaustöistä

Katujulkisivujen 11 isoa metallista, käsintaottua koristeornamenttia oli irrotettu rappausremonttia edeltävästi 4/2007, jo tuolloin niihin tehtiin hiekkapuhallus, kuitenkin siten, että alkuperäisen maalin sävy (musta tai hyvin tumma) oli määrätyissä kohdin määritettävissä hiekkapuhalluksen jälkeenkin.


Rapparit irroittamassa käsintaottuja voluutteja sorkkaraudalla ja ryöstösahalla.
Jos tämä työvaihe voitaisiin tehdä nyt uudelleen, niin voluutis otettaisiin tiilimuurauksesta juurineen
ja rappauksen smyykit mitattaisiin, niin että uudet smyykit muistettaisiin tehdä sopivan kokoisiksi..

Rappausremontin jälkeinen kalkkimaalaus saatiin valmiiksi kesällä 2012.

Metalliornamenttien varsinainen restaurointi voitiin aloittaa tämän jälkeen, vuonna 2013, työn valvojan kanssa sovitulla tavalla.


Maalaustyö tehtiin myymäläpuosdissa.
Ennen työn aloitusta tilasta ja sen rossista poistettiin ei-alkuperäinen pölyävä materiaali.
Työn aikana huoneilma pidettiin pölyttömänä ilmapuhdistimen avulla.

Alkukesällä 2014 metalliornamenttien (uudelleen) hapettunut pinta puhdistettiin kevyellä lasikuulapuhalluksella ja metalliornamentit pohjamaalattiin heti tämän puhalluksen jälkeen.

Maalina käytettiin Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskuksen arkkitehdin aikoinaan (peltikaton maalaamiseen) suosittelemaa ruotsalaista Wibo AB:n Rostskyddsfärg -maalia, joka on pellavaöljypohjainen ja jossa ruosteenestoaineena on (lyijyn sijasta) alkumiini-tri-fosfaatti.


Voluuttien pohjamaalausta. Kuva alareunassa näkyy puhdistettu, maalaamaton, lyijynharmaa alkupeärinen takorautapinta.


Medaljonkien pintamaalausta.

Tummahkon ruskealla sävyllä maalatun pohjamaalauksen jälkeen haettiin vielä lopullista värisävyä, joksi muodostui Wibo AB:n musta ”Oksidsvart” sävy, jota murrettiin peltikatossa käytetyllä Natural colour scale -sävyllä NCS 8010-Y45R sekoitussuhteessa 30:1. Tällä saavutettiin se sama etu, joka saadaan esim. punamullalla maalattavissa rakennuksissa, jossa valkoiset reunalaudat murretaan ripauksella punamultaa, jotta vitivalkoinen väri (ja tässä tapauksessa siis pikimusta väri) ei raasta silmää. Nyt metalliornamentit ovat selkeästi mustia, mutta sellaisella tavalla, joka ei riitele rakennuksen muun värimaailman kanssa.


Hiekka- ja lasikuulapuhalluksen aikana yksi kohta teipattiin suojaan ja jätettiin ilman maalinpoistoa.
Valokuvassa tätä alkuperäistä maalipintaa tarkastellaan stereomikroskoopilla.
Alkuperäinen maali on ollut ennen kaikkea mustan väristä.
Sen sideainetta ja mahdollista lyijypitoisuutta ei määritetty, koska restaurointi oli päätetty tehtävän pellavaöljypohjaisella ruosteenestomaalilla.


Ruskealla murrettua mustaa maalia sekoitetaan.

Voluutti-ornamentit (5+2 kpl) kiinnitettiin hitsaamalla ja vähäeleisillä ei-alkuperäisillä pitkillä metallipulteilla. Jotta rappauspintaan ei aiheutettaisi jännitteitä, kiinnittämiseen ei käytetty alkuperäiseen tapaan puutappeja ja nauloja, vaan metallipultit kiinnitettiin tiilimuuriin kemiallisella ankkurilla. Ohessa valokuva, jossa kaikki voluutti-ornamentit ovat jo kiinnitetyt katujulkisivuille omille paikoilleen.

Medaljonki-ornamentit (2+2 kpl) on jo maalattu ja ne kiinnitetään tämän maksatuspyynnön postittamisen jälkeisenä seuraavana päivänä. Kiinnitys tehdään samalla tavalla kuin yllä, joskaan näiden kiinnittämiseen ei tarvita hitsaamista. Medaljonki-ornamenttien kiinnittämisen jälkeinen lopputulos esitellään rakennuksen kotisivulla http://raahe.info/kirkkokatu.20/uutisia.html tämän maksatuspyynnön postittamisviikon loppuun mennessä.

Itsenäisenä erillisenä restaurointityönä tehtiin alkuperäisen parvekekaiteen maalinpoisto lasikuulapuhalluksella sekä kaiteen maalaaminen Wibo AB:n valkoisella ”Vit” sävyllä, joka työmaalla itse sävytettiin alkuperäiseen sävyyn, eli samaan sävyyn kuin ikkunoiden puuosatkin, vihreällä umbra sekä ripauksella keltaokra -maavärejä.


Parvekkeen kaiteen lasikuulapuhallusta varten oli taloudellisinta hankkia talolla jo olevaan alumiinitelineeseen jatko-osa,
jolla perveke saatiin osastoistua puhalluksen ajaksi.


Parvekkeen kaide on jo lasikuulapuhallettu ja maalattu (samaan sävyyn kuin ikkunapuitteekin).
Kuvassa maalataan lopuksi vielä parvekevalun pohja.

Nyt saatu avustus ei valitettavasti riittänyt julkisivujen loppujen aivan kaikkien metalliosien restaurointiin. Käsillä olleita materiaali- ja työkaluhankintoja tehtäessä kuitenkin myös nämä jäljelle jäävät metalliosien työt on pyritty huomioimaan. Tällaisia lähivuosien töitä ovat mm. myymäläpuodin porrastasanteen lyhdyn restaurointi, alkuperäisten palotikkaiden restaurointi, ulko-ovien ja ikkunoiden restauroinnissa tarvittavien räätälöityjen profiilihöylien tekeminen/teettäminen, ulko-ovien karmien restaurointiin liittyvien joidenkin helojen rekonstruointi sekä pääjulkisivun lyhtyjen rekonstruointi. Nyt tehtyjä materiaali- ja työkaluhankintoja voidaan lähivuosina osin hyödyntää myös rakennuksen alkuperäisten ikkunoiden ja peiliovien restauroinnissa (sekä kadonneiden ikkunapuitteiden ja peiliovien rekonstruoinnissa).

Jo aiemmin on restauroitu rakennuksen alkuperäinen peltikatto, syöksytorvet, suurin osa ikkuna- ja vesipelleistä sekä huomattava osa ikkunoiden heloista.

Ohessa (sekä rakennuksen kotisivulla) on valokuvia restauroinnin eri vaiheista.




Seuraava esitys on tehty työohjeen 8.9.2014 pohjalle:

ALUSTAVAT OHJEET KIRKKOKATU 20 METALLIOSIEN TAKAISINKIINNITTÄMISTÄ VARTEN 8.9.2014


1. M:lle tehdään tulityölupa


Oletettavasti tarvittavat asennustyöpäivän kaikki työkalut ja tarvikkeet oli kerätty myymäläpuodin lattialle
 ja merkitty tämän työohjeen numerointia vastaavilla numerolapuilla.
Tässä ovat merkittyinä numeroilla 1 ja 5 tuolityölupalomake ja lyöntipuikko.


Vastaavalla tavalla oli hankittu, esille kerätty ja numeroitu kaikki muukin sellainen,
jota asennusvaiheessa arveltiin tarvittavan.

2. Työntekijät käyttävän omia henkilökohtaisia suojaimiaan
3. K. käy työmaalla 2 h välein (aina noin 25min)
4. Ensimmäisinä tehdään Koulukadun volutti-koristeet eli S-kirjaimen muotoiset häkkyrät (että työvaiheet ehditään siinä oppia)
5. Häkkyrän päässä olevan irtonaisen S:n alamutkan niitinpuolikkaan keskelle napautetaan lyöntipuikolla kolo...
6. ...ja porataan ja kairataa niitin keskelle (M5 tai) M6 kierre (tai jos niitti särkyy niin asennetaan vastaava mutteriniitti)


Puoliksi irti olevan voluuttiraudan niitin kohdalle porattiin reikä ja kairattiin kierre, myöhempää pulttikiiniittämistä varten.

Myöhemmin tämän niitinpuolikaan vastinkappaleeseen vastaavalle kohtaa porataan kolo tai syvennys ja mahdollisesti koko niitinpuolikkaan läpi menevä pieni reikä. Kiinnitys on takoitus tapahtua  rajoitinruuveilla tmv., ensi kesänä tilaan Saksasta linssikaiset pultit


Yksi voluutin S-mutkarauta oli irronnut kokonaan ja se jouduttiin kiinnittämään pulteilla molempien alkuperäisten niittiensä kohdilta.

7. Tämän jälkeen näitä kairoja ei enää tarvita ja ne palautetaan myymäläpuodin lattialle omalle paikalleen (vastaavasti menetellään jatkossa muidenkin tarpeettomaksi käyvien työkalujen osalta)
8. Asfaltille laitetaan pahvia ettei voluutti naarmuunnu
9. Lippusiman voi viritellä työmaan ympärille maalaustelineiden päälle sekä estää autojen tulon pihalle.


Liippusiimalla erotetaan työmaa- ja tulityöalue pois jalankulkijoiden käytöstä.


Iltaisin työmaalla tarvittiin myös lisävalaistusta.

10. Rappauksen syvennykseen laitetaan pahvia ja/tai sammutuspeitettä seinän suojaksi
11. Keskellä asfalttipihaa (10 etäisyydellä rakennuksista) voluuttien hitsauspinnat valmistellaan, tarvittaessa työhön voi käyttää vinkua, jossa on hiomakivi
12. Kiilat (17º:n kulma) asetetaan perustuksen kivelle, voluutti sovitetaan näiden päällle paikoilleen
13. Tarvittaessa voluuttia estetään keikahtamassa tarvittaessa hitsauspihtien, lisäkiilojen ja rautalankojen avulla.
14. Rappaukeen/seinään/tartuntoihin merkitään seinään porattavien viiden reiän kohdat ...


Kun voluutti oli tällätty kohdalleen kiilojen avulla, reikien kohdat merkittiin hellästi tärryyttävällä pienellä poravasaralla.
Jos tämä työvaihe jouduttaisiin tekemään veilä uudelleen, niin merkitseminen tehtäisiin siten,
että lattaraudassa olevien reikien maalipintaa ei vaurioitettaisi.

...sekä tartuntarautaan porattavan yhden S-voluutin alaosan kiinnityskohta, ja voluutti nostetaan asfaltille asetetun pahvin päälle odottamaan
15. (A:n?) iskuporakoneella porataan M6 pultille tarvittavat reiät 12 cm syvyyteen (HYVIN VAROVASTI, ettei rappaus lohkea)


Reiät porattii varovaisesti, jotta kalkkimaalattu rappaus ei vtarpeettomasti vaurioituisi.
Kuvassa oikealla näkyy hiottua rappausta. Hiomiselle tuli tarvetta, koska rappaustyötä ei vaitettavasti oltu tehty alkuperäisiin mittoihinsa.
Kuvassa oikealla näkyvät lohkeamat ovat syntyneet siitä, kun voluuttia on jouduttu useamman kerran sovittamaan paikoilleen.


Voluutin lattaraudan etupinta ei ole luotisuorassa. Porausreiän vaakasuosuus arvioitiin pelkästään silmämääräisesti.
N'äistä johtuen pulttien kannat eivät aivan asettuneet lattaraudan tasoon. Yksityiskohta toki saadaan aikanaan piilotettua maalilla.
Jos tämä työvaihe tehtäisiin uudelleen, niin nämä molemmat kulmat mitattaisiin elektronisella vatupassilla.

16. Alla pidetään (A:n?) pölyimuria johon enimmät murut kerätään
17. Pienimmällä riittävällä paineella puhalletaan loputkin muut pois porauskanavasta (HYVIN VAROVASTI, ettei rappaus lohkea irti)
18. Rappauksesta törröttäviin tartuntatynkärautoihin porataan porakoneella pieni kolo, johon sen yhden keikkasevan S-volutin alaosaan tulevan mutterin kärki sopii


Voluuttien poikkisahattujen kiinnitysrautojen hitsauspinnat puhdistettiin rälläkällä.

19. Seinä suojataan hitsausta vartan.
20. Voluutti nostetaan takaisin paikoilleen kiilojen ja esim. hitsauspihtien varaan
21. 12 cm pituisten lukkoruuvien mahtuminen koloihin tarkistetaan ja ne kiinnitetään väliaikaisesti voluuttiin rimanpalasilla ja Bilteman pumppupuristimilla (tai puukiiloilla)


12 cm lukkopultteihin tehtiin pidempi kierre, jotta niille saataisiin järejestymään pitävämpi tartunta.

22. Se keikkaseva yksittäinen S-voluuttu ruuvataan keveästi oikeaan asentoonsa
23. Hitsaus (M:n vehkeillä)


Koulukadun oikeanpuoleista voluuttia hitsataan paikoilleen siitä kohdasta, josta raparit olivat sen vuonna 2007 irti sahanneet.
Jos tämä työkokonaisuus tehtäisiin nyt uudelleen, niin voluuttien maalinpoisto tehtäisiin lasikuulapuhalluksella paikanpäällä,
rappauksen annettaisin siinä vaurioitua, voluutit maalattaisiin suojamaalilla,
rappauskorjaukset ja kalkkimaalaus tehtäisiin voluutin rautojen raoista, voluutit puhdistettaisiin ja maalattaisiin uudelleen..

24. Hitsaussauman siistiminen nätiksi
25. Viimeisen hitsaussauman siistimisen töiden (ja samalla tulityövartioinnin) on jatkuttava vähintään 1 h
26. Ankkurimassapursottimen kärkeen tehdään jatkokappale, joka mahtuu voluutin reiästä ja yltää porausreiän pohjalle saakka.
27. Ankkurimassa pursotetaan voluutissa olevien reikien kautta porausreikään
28. Lukkoruuvit painetaan paikoilleen
29. Ylipursuava ankkurimassa poistetaan
30. Vähintään 3.5 h pituiseksi kovettumisajaksi lukkoruuvien kannat painetaan Bilteman pumppupuristimilla tai puukiiloilla voluutin lattarautaa vasten
31. Niin ikään 3,5 h ajaksi voluutit tuetaan laudoista tmv. tehdyillä vinorevoilla
32. Seinänpuoleinen hitsauspinta (johon rälläkkä ehkä ei mahdu) tarvittaessa valmistellaan vinkulla, jossa on hiomakivi

MEDALJONKILEVYT

33. M8-kierretangoista sahataan 17,3 cm pätkiä yhteensä 12 kpl, kierteiden alut viimeistellään pienellä viilalla tai kierteentekotyökalulla


Tässä on valokuva medaljonken irroitus päivästä 4/2007.
Kuvassa näkyvät medaljonkien kiinnitysheloista ei ole enää havaintoja tämän kuvan ottamisen jälkeen.
Helojen mitat kuitenkin pystyttiin määrittämään tämän valokuvan yläreunassa olevien medaljonkirautojen (joiden koko on tunnettu) avulla.


Edellisen valokuvan yläreunan yksityiskohta. Toinen medaljonkilevy vasemmalta lukien.
Gimp-ohjelmalla mitattu etäisyys (vihtreä viiva) on valokuvassa 216 pikseliä.
Ja alkuperäisissä medaljongeissa kehysraudan läviastäjäksi tiedettiin 36 mm.
Näin määritettiin siis valokuvassa oleva mittakaava.


Toinen yksitiskohta samaisesta valokuvasta. Gimp-ohjelmalla mitattu naulan pituus on 1296 pikseliä.
Tämän tiedon sekä ym. mittakaavan perusteella voitiin laskea, että medaljonkien kiinnitysnaulojen pituus (ilman kantaa) on 21,8 cm.
Kun tästä pituudesta vähennettiin käyttämämme lukkoruuvin pituus (ilman kantaa), saatiin tarvittavan kierretangon pityys 17,3 cm.




Kierretangosta sahataan niin pitkiä pätkiä, että lopullisen kiinnittimen pituus on sama kuin alkuperäisissä kiinnitysnauloissa.

34. Viimeisen tällaisen sahauksen jälkeen töitä on jatkettava (ja samalla tulityövartiointia tehtävä) vähintään 1 h ajan
35. Ovaalien koristelevyjen kiinnityksen lukkoruuvit ovat muovipussissa, niistä joutuu ehkä hiomaan lukko-osien nurkia hieman pois. jotta kanta painuu kunnolla muun pinnan tasoon.
36. Lukkopulttien taakse kierretään jatkoholkit metallipinnan tasoon saakka


Kuvassa raudan alapuolella lyhyen M8 lukkopultin linssikanta
ja kuvassa ylempänä (raudan nurjalla puolella) siihen kiinnitetty jatkoholkki...



... lopuksi jatkoholkkiin kiinnitetään 17,3 cm:n kierretanko ja koko liitoskohta peitetään halk 22 mm:n putkenpätkällä.

37. Pienet kaistaleet (á 2-3 kpl) bitumia leikataan jokaisen medaljonkilevyn alle, niin että kapeat bitumikaistaleet eivät näy kadulle, mutta pitävät metallin irti graniitista


Bitumisuikaleita leikataan.
Jotkut rapatut syvennykset - esim. Koulukadun itäisempi syvennys - olivat rapatut niin ahtaiksi,
että bitumisuikale ei mahtunut rautakoristeen alle.

38. Rapattu syvennys suojataan naarmuilta esim. pahvilla
39. Medaljonkilevy koesovitetaan (että mahtuuko enää takaisin paikoilleen kun rappauspinnan taso on hieman muuttunut
40. Medaljonkilevyn asettelu tehdään syvyyssuunnassa valokuvan mukaisesti.


Ovaalin metallikoristeen kehyksen ulkopinta on alunperin ollut jotakuinkin rappauksen ulkopinnan tasalla.

41. Olevat rappauspinnat ja seinäpinta kokonaisuutena ovat ratkaisevia seikkoja, Vatupassi on tärkeä, mutta vasta toissijainen viite
42. Niille medaljonkilevyille, jotka edelleen mahtuvat syvennyksiinsä paikoilleen, merkitään porausreiät
43. Tarvittavien rautaputkiholkkien tarkat pituudet mitataan (medaljonkilevyn etäisyys rappauspinnasta).


Tarvittavien metalliholkkien pituuden märitys medaljonkien koesoviituksen yhteydessä.

44. Ulkohalkaisijaltaan 22 mm rautaputkesta sahataan nämä noin 60 mm pätkät (sahaus tehdään keskellä pihaa, 10 m päässä rakennuksista)


Koulukadun oieanpuoleiden medaljonkilevun kiinnitykseen tarvittavien putkien pituus oli 74 mm.
Putkea tarvittiinkin siis oletettua enemmän ja sitä jouduttiin hankkimaan lisää.



Putkenpätkien päät siistittiin smirgelillä, jotta putken sahausjäljet eivät raapisi metallin maalipintaa eikä kalmmimaalia.


Koska putkiaihiota ei ehditty käsitellä suolahapolla ja maalata,
spriiliukoisella tussilla putkenpätkät maalattiin mustiksi, jotta ne eivät pilkottaisi medaljonkien takaa.
Ajan kuluessa musta väri muuttuu ruosteeksi, eivätkä ne alkane riitelemään silmään siinäkään vaiheessa.

45. Medaljonkilevy nostetaan pahvilla katetulle asfaltille odottamaan
46. Yllä merkitylle kohdille porataan hyvin varovasti (ettei rappaus lohkeile) reiät M8 kokoista kierretankoa varten, noin 13 cm syvyiset reiät (tarkista tarvittava reiän syvyys)


M8 pultille tarvittiin halkaijsijaltaan 10 mm:n reikä.
Koska graniittinen kivijalka oli niin lähellä, alinta reikää ei saatu porattua aivan vaakasuoraan.
Tätä työvaihetta ja loppuja medaljonkeja varten talolle hankittiin pidempiä 10 mm:n poravasaranteriä ks. seur. kuva).
Pultin kiinnituskanava luonnollisestikin kulkee samassa kanavassa, jossa aiempikin kiinnittys(naula) on ollut.
Porauskohdilta ei siis löytynyt tiiliä, vaan täytteeksi asetettua rappauslaastia.


Alinta reikää porattaessa käytettiin terän alapuolella ohjaria, jotta porauskanava ei lipsahtaisi graniitin päälliseen muurauslaastiin.
Tänä toisena työpäivänä käytettiin myös kuvassa näkyvää pitkää kiviporanterää.


Reiän poraaminen kohtisuoraan oli tärkeää, jotta niitin kanta tulisi kohtisuoraan eikä jäisi kenottaman mihinkään suuntaan.

47. Pölyimuria ja paineilmapistoolia käytetään samoin periaattein kuin yllä


Porattu kanava oli puhallettava puhtaaksi murusista, jotta kemiallinen ankkuri yltää tarttumaan seinämuuriin.

48. 17.3 cm:n M8 kierretangon pätkät ja kukin metalliholkki asennetaan paikoilleen medaljonkilevyyn


Medaljongin ja sen kiinnityshelojen loppusovitus ennen kemiallisen ankkurin pursottamista.

49. Porattuihin reikiin ruiskutetaan kemiallista ankkuria


Ennen kemiallisen ankkuriaineen pursottamista porauskanava vielä kertaalleen paineilmalla puhdistetaan laastin ja tiilen murusista.



Medaljonkien kiinnitys tehtiin Bilteman kemiallisella ankkurilla.
Kemiallinen ankkuri valittiin, jotta kiinnitysmenetelmään ei jäisi jännitteitä, jotka kolahduksesta murtaisivat muurauksen.

50. Medaljonkiankkuri asetetaan paikoilleen
51. Ylipursuava ankkuriaine poistetaan


Lopuksi medaljonkia nostettiin hieman ruuvitaltan avulla ja metalliornamentin ja graniitin väliin sujautettuub kaistale bitumia.

52. Medaljonkilevy tuetaan laudoista tmv tehdyillä vinorevoilla kovettumisajakseen 3,5 h


Fein-hiomakoneella poistetaan rappauksen reunan purseet ennen nauhahiontaa.

Koulukadun itäinen rapattu syvennys oli rapattu liian ahtaaksi ja sitä jouduttiin hiomaan
sekä Feinin hiomapaperiterällä että Bilteman Bilteman pienellä nauhahiomakoneella.
Jos tämä työ tehtäisiin nyt uudestaan, niin hiottava pinta aina ensin käsiteltäisiin Feinillä (jotta rappauksen purset saataisiin poistettua)
ja nauhahiomakonetta käytettäisiin vasta tämän jäkeen (jotta purseet eivät nauhahiomakoneella lohkeaisi irti)
Lisäksi, toisin kuin kuvassa, nauhahiomakonetta ei pidettäisi kallellaan rappauksen särmään päin niin, että hionta ei raisttaisi ja murtaisi rappauksen reunaa.



Samasta syystä (jotta koriste paremmin mahtuisi rapattuun syvennykseen) myös koristeen alareunan yhtä niitinvartta jouduttiin lyhentämään.
Toki ensisijaisesti oltiin valmiita uhraamaan restauroistua ei-alkuperäistä rappauspintaa eikä mielellään olisi haluttu uhrata alkuperäisiä metallirakenteita.

Koulukadun vasenampuoleisen rapatun syvennuksen aukko oli muuttunut niin paljon alkuperäistä ahtaammaksi, sitä jouduttiin hiomaan useamman tunnin ajan. Tämän vuoksi medaljonkine kiinittämistä ei pystytty tekemään loppuun 17.9., vaan toito jouduttiin jatkamaan seuraavalla viikolla. Kiinnitysprosessin kaikki yksityiskohdat oli kuitenkin saatu selvitettyä tähän päivään mennessä.


Koulukadun vasempi medaljonki paikoillaan.

Jos tämä työvaihe jouduttaisiin tekemään uudelleen, rappareiden huomiota kiinnitettäisiin rappausaukon riittävään kokoon. Kosesovitukset tehtäisiin kovalevyisellä mallinteella, jotta metallin kolahdukset eivätr lohkaisisi rappausta. Hiiomisissa alkuhionta tehträisiin Feinillä, jotta rappauspurseet eivät aiheuttaisi lohkeamia nauhahionnan aikana. Koristeornamentti asennettaisiin muutaman millin syvemmälle upotukseen (koska seuraavan valokuvan kumaksesti sellainen näyttäisi sopusuhtaisemmalta).


Koulukadun oikeampi medaljonki paikoillaan.
Niittien kannat maalataan vasta kesällä 2015 ya 2016 siinä vaiheessa, kun ne ovat kunnolla hapetuneet.


Kiitokset:

Museovirasto (rakennustekninen neuvonta, enstisöimisavustus)
Pohjos-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskus arkkitehti Raimo Tikka (rakennustekninen neuvonta)
Jalora Oulu Oy (rappausremontti)
Simo Halonen (kalkkimaalaus)
AriBlast (maalinpoisto)
Wibo Ab (pellavaöljypohjainen ruosteenestomaali)
H. Kurkela (maalaus)
Tmi Antti Niskakangas (pintamaalaus, metallikoristeiden kiinnitys)
Raahen LVI-palvelu (voluuttien kiinnihitsaaminen)